Kirjaston kätköistä: Dorothea Langen elämäkerta, osa 1

Lauantai 6.2.2010 klo 20:43 - Peter Forsgård

Life beyond limits on Linda Gordonin kirjoittama elämäkerta yhdestä maailman kuuluisimmasta valokuvaajasta Dorothea Langesta.

Lange ryhtyminen valokuvaajaksi on mielenkiintoinen tarina. Hän lähtee ystävättärensä kanssa New Yorkista junalla Kaliforniaan. San Franciscossa matkarahat olivat aika vähissä ja rahaa tarvittiin. Lange pestautui valokuvaamoon töihin. Hän oli jo New Yorkissa ollut valokuvauksen kanssa tekemisessä, joten ihan uudesta asiasta hänelle ei siis ollut kyse.

Myöhemmässä vaiheessa hän pyöritti vuosia varsin menestyksekästä muotokuvaamoa San Franciscossa. Hän ystävystyi monien asiakkaidensa kanssa. Kirjassa on muutamia hänen ottamiaan muotokuvia. Niitä on harvemmin nähty.

Hän avioitui taiteilija Maynard Dixonin kanssa. Aviopari Dixon/Lange (Dorothea piti oman sukunimensä) oli taidemaailman keskiössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy myös kuuluisaan Golden Gate -siltaan San Franciscossa. Hänen miehensä teki havainnemallin tulevasta sillasta sen suunnittelijoille. Tarinan mukaan Lange päätti sillan väristä omien mieltymystensä mukaan.

Lange oli varsin moderni eli hän ei ajalle tyypillisesti jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan vaan teki koko ajan kuvaustöitä. Välillä lapset lähetettiin pitkiksi ajoiksi maaseudulle. Myöhemmässä vaiheessa hänen kotinsa oli koontumispaikkana ja turvapaikkana lapsilleen.

Tunnetuksi Lange tuli valokuvasta Migrant Mother. Kuva syntyi hänen ollessaan kuvaajana FSA:n kuvaprojektissa, jossa kuvattiin lännessä maaseudun kurjia oloja. Eräällä kuvausmatkallaan hän pysähtyi herneenkerääjien leiriin. Hän oli jo ajanut kyseisen leirin ohi ja kääntynyt takaisin. Migrant Mother kuvassa on Florence Thompson. Lange otti tilanteesta 7 kuvaa. Kuvat ovat ohjattuja. Kuvasarjan tunnetuin kuva on myös sen verran manipuloitu, että yhdet sormet kuvan reunasta on retusoitu pois.

Myöhemmin Thompson näki kuvan US Camera -lehdessä. Thompson lähetti lehdelle kirjeen, jossa hän paheksui kuvan käyttöä. Thompson koki tulleensa hyväksi käytetyksi. Oikeudellisiin toimiin hänellä ei ollut perusteita, koska Lange itse ei ollut taloudellisesti hyötynyt kuvasta. Kuva oli ministeriön omaisuutta ja osa julkisilla varoilla rahoitettua projektia. Toisin sanoen kuva on kenen tahansa käytettävissä. FSA:n kuvaajat saivat kiinteää korvausta sekä heidän kulunsa katettiin. Kuvien oikeuksien osalta tilanne oli suunnilleen kuin nytkin, tilaaja sai kaikki oikeudet.

Lange jättäytyi pois FSA-projektista, koska hän ei ollut tyytyväinen saamiinsa palkkioihin. FSA-projektin aikana hänen kuviaan vedosti Ansel Adams. Aiemmin häneen vaikutti Edward Weston ja Tina Modotti.

Langen FSA:n jälkeisestä elämästä huomioita kirjoituksen seuraavassa osassa.

 

Timelapse, pari linkkiä

Maanantai 1.2.2010 klo 9:32 - Peter Forsgård

Viikon aluksi muutama linkki hienoihin timelapsevideoihin.

Sky (Philip Bloom) Bloomin blogissa taustatietoja videosta.

Vancouver City (InnerLifeProject) via [EV+/-]

 

Virtual Backlit demo

Torstai 28.1.2010 klo 12:00 - Peter Forsgård

Stargate studiolla on mielenkiintoinen video greenscreenin käytöstä elokuvan teossa. Virtual Backlit demo on katsomisen arvoinen.

Valokuvauksessa greenscreen toimii myös varsin hyvin. Toki suuremmat resoluutiot pistävät kuvankäsittelyn kovemmalle. Turhan usein näkee mallin vaatteissa tai hiuksissa pientä vihreää kajoa. Hyvin tehtynä efekti toimii. Taustoina voidaan käyttää klähes mitä tahansa vain mielikuvitus on rajana. Mainoskuvauksessa tuo tekniikka on varsin yleisesti käytössä. Yhtä hyvin tuota voisi hyödyntää myös muotokuvauksessa. Tosin studiossa kuvaukseen s aa paremman tunnelman, kun taustana on "oikea" studiotausta. Kylmä vihreä ei välttämättä saa malleja, usein amatöörejä, eläytymään tilanteeseen kovin hyvin. Studion tunnelma kärsii.

Mika Sirénin kuvat ovat yksi esimerkki hyvin toteutetusta greenscreen menetelmästä.  

 

Kuvia langattomasti koneelle.

Torstai 28.1.2010 klo 7:59 - Peter Forsgård

Sain Canonilta kokeiltavaksi WFT-E4 langattoman lähettimen. Sellainen on jossain vaiheessa ollut ostoslistalla, mutta vielä en sitä ole hankinnut. Nyt sain sen testiin erästä kuvausrupeamaa varten. 

Lähetin tulee rungon alapuolelle kiinni ja on kuin ns. pystykuvauskahva. Sellaisenakin se myös toimii, sillä siinä on laukaisimet ym. pystykuvausta varten. Lähetin ja tietokone muodostavat keskenään langattoman verkon. Verkon asetukset tehdään Canon Utility -ohjelmalla. Jonkin verran minulla oli ongelmia saada yhteyttä toimimaan. Syy varmaan enemmänkin minussa, kun en mikään IT-ihme ole. Hyvät ohjeet asetuksiin antaan Julian Love blogissaan.

Langattoman lähettimellä, nimensä, mukaan voidaan kuvat siirtää suoraan kamerasta koneelle langattomasti. Sille on monta käyttöä. Kuvien langatonta siirtoa käytettään usein studiossa. Kuvat ilmestyvät suoraan ruudulle ja asiakas voi ne siinä heti hyväksyä tai muuten vaan nähdä missä mennään. Isoissa kuvauksissa voidaan esimerkiksi kuvat ajaa suoraan Lightroom. Tarvittavat kuvien säädöt voidaan tehdä automaattisesti Lightroomilla ja kuvat ovat heti kuvauksen jälkeen konvertoitavissa. Ajan säästö on melkoinen.

Itse käytin langatonta lähetystä Innovaatiojunassa, jossa olin mukana. Sitä varten olin asettanut lähettimen lähettämään kuvia SET-napin painalluksella eli vain valitsemani kuvat lähtivät koneelle. Koneeseen olin rakentanut Automatorilla scriptit, jotka lähettivät kuvat suoraan Twitteriin, Flickriin ja Qaikuun. Varsin kätevä tapa lähettää kuvia suoraan tapahtumasta someen tapahtuman kanavalle. Tuota mahdollisuutta täytyy jatkossakin käyttää, jos nyt siis satun lähettimen hankkimaan.

Toimivuus oli varsin luotettavaa. Yhteystoimi mainiosti junavaunun sisällä. Kertaakaan yhteys ei katkennut. Ulos lähettämisen käytin mokkulaa, koska Airport oli varattu kameralle. Liikkuvassa junassa 3g-yhteys pätki ajoittain. 

Lähettimessä on myös usb-liitäntä. Siihen saa kiinni kovalevyn, muistitikun tai gps-palikan. Kuvat voi siis tallentaa myös suoraan ulkoiselle kovalevylle tai muistitikulle. 

 

Still Moving Pictures by Nikon

Lauantai 23.1.2010 klo 21:24 - Peter Forsgård

Nikon Professional Service järjesti mielenkiintoisen luennon tänään Helsingissä. En tiedä miksi saan kutsuja NPS:n tilaisuuksiin. Otetaan kutsu vastaan, kun kerran mielenkiintoisia tapahtumia aika ajoin järjestävät.

Tilaisuuden aloitti norjalainen Applen video ja broadcast puolen kehitysjohtaja Erling Teig. Hän kävi läpi Final Cut Pro 7:lla leikkaamista. Aluksi hän kartoitti mitä kukin tekee. Paikalla oli paljon valokuvaajia, niin mainos- kuin lehtikuvaajiakin. Kysyessään kuka kuvaa videota yhdenkään lehtikuvaajan käsi ei noussut. Teig oli hiukan ihmeissään ja kehoitti aloittamaan viimeistään maanantaina. Jaksan jankuttaa ja ihmetellä miksei suomalaisia lehtikuvaajia video kiinnosta. Joiltakin ole siitä kysellyt ja saanut lähinnä "olet sä hölmö" -ilmeitä. Toiset taas ottavat nokkiinsa tyyliin, "pitäskö mun vielä totakin tehdä". No ei pidä, mutta joku sen tekee kuitenkin ja korjaa ne fyffet mitä siitä voi saada. Puhumattakaan mahdollisuuksista ilmaista ja saada tärkeitä asioita esille. 

Pienen kahvitauon jälkeen aloitti Bill Frakes. Hän on Sports Illustratedin kuvaajia. Tehnyt sitä jo 30 vuotta. Nykyään hän kuvaa keikoilta sekä videota, että stilliä. Vaikka SI on vienyt hänet 125 eri maahan ovat nämä viime ajat olleet kuitenkin hänen uransa mielenkiintoisimpia. Video on se mielenkiintoinen asia. Ilmaisu ja mahdollisuus vaikuttaa on parantunut.

Frakes kertoi käyttävänsä pääasiassa käsitarkennusta. Ylläpitääkseen taitoa hän harjoittelee sitä joka päivä vähintään 20 minuuttia. Hän ottaa kameran ja laittaa objektiivin täydelle aukolle ja kuvaa liikkuvia kohteita. Vaikka hänellä on takanaan 30 vuotta ammattikuvausta, silti perusharjoittelu on edelleen ohjelmassa.

Valitettavasti tilaisuuden alkuperäinen aikataulu muuttui ja en ehtinyt jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa kuuntelemaan Frakesiä. Frakesin ja hänen assarinsa Laura Healdin töitä on myös strawhat.com -saitilla.

Sulanto-blogissa on mielenkiintoisia kirjoituksia Frakesin eilisestä Turun kuvauskeikasta.

Sports Illustrated -lehden kuvaaja kylässä, Behind the scenes

 

Osta Suomesta!

Lauantai 23.1.2010 klo 9:54 - Peter Forsgård

Törmäsin sattumalta aika uuteen forumiin, Osta ulkomailta. Sinänsä ihan tarpeellinen ja hyödyllinen. Aika paljon kuulee ulkolaisten verkkokauppojen huijauksista. Yleensä ne houkuttelevat hyväuskoisia varsin edullisilla tai oikeastaan täysin käsittämättömän edullisilla hinnoilla. Sen jo pitäisi olla varoitus. On toki esimerkkejä vuosia asiallisesti toimineesta verkkokaupasta, joka yhtäkkiä katoaa. Muistaakseni tässä hiljan näin kävi jollekin ruotsalaiselle valokuvausalan verkkokaupalle? Tälläisellä forumilla näistä voi varottaa ja toisaalta myös hyviä kokemuksia voi kertoa.

Itse pyrin aina ostamaan kaiken Suomesta. Toisinaan on tavarasta joutunut maksamaan hiukan korkeamman hinnan, mutta vastapainoksi on saanut oikean kontaktin jonka kanssa voi tarvittaessa asioida. Kotimaisella kaupalla tai verkkokaupalla on kasvot eli niihin on helpompi olla yhtedessä, jos ongelmia tulee. Tottakai on tilanteita, että kaikkea ei Suomesta saa ja toisinaan hintaero on niin sellainen, että on suuri houkutus tilata ulkomailta.

Tällä hetkellä esimerkiksi videokuvausta järkkärillä helpottavia lisähärpäkkeitä on hyvin vaikea löytää täältä. Lähes ainoa mahdollisuus on hankkia ne ulkomailta. Meillä on valitettvan pienet markkinat ja kaikkea ei vaan kannata tänne tuoda. Tosin ulkomailta ostaminen ei tilannetta yhtään paranna. 

Suomesta ostaminen myös takaa sen, että meillä on jatkossa täällä palveluita ja maahantuojia. Samoin ammattitaitoinen huolto- ja korjaustoiminta jatkuu täällä, eikä vermeitä tarvitse lähettää takuuhuoltoon esim. Saksaan.

 

Ase varustelaukkuun?

Torstai 21.1.2010 klo 17:05 - Peter Forsgård

Valokuvausvälineitä on hankala nykyään kuljettaa lentokoneessa. Kamerat kyllä mahtuvat matkustamoon, mutta kaikki lisähärpäke, studiosalamat ym., pitää pistää ruumaan. Ruumaan pistetyillä matkatavaroilla on joskus tapana kadota ja tulla oikeaan määränpäähän myöhässä. Varsin viime aikoina, jos Helsinki-Vantaan lentoasemalta on lähtenyt.

USA:n ja Kanadan välillä ei kameroitakaan ole saanut viedä lentokoneen matkustamoon ollenkaan. Tuo kielto on tosin juuri kumottu. 

USA:ssa kuvaajat ovat keksineet näppärän tavan varmistaa kuvauskalustolle turvallisen ja aikataulujen mukaisen saapumisen määränpäähän. He lai ttavat starttipistoolin ruumaan menevien tavaroiden joukkoon. Sisään tsekatessaan ilmoittavat aseesta. Laukku saa erikoiskohtelun ja todennäköisesti lentoyhtiö ei halua kadottaa laukkua, jossa on ase. Starttpistooli sen vuoksi ettei siihen tarvita aseenkantolupaa.

Koko juttu Lifehackerissä.

 

Sanoma Newsin avustajasopimuksesta taas kerran....

Keskiviikko 20.1.2010 klo 18:01 - Peter Forsgård

Markkinatuomioistuin hyväksyi Sanoma Newsin uuden avustajasopimuksen. Sopimuksen mukaan Sanoma News saa kaikki oikeudet avustajiensa tuottamaan sisältöön. Sanoman tavoitteena on ollut saada avustajien tuottamalle sisällölle samat oikeudet kuin palkkatyössäkin tekevien sisällölle. Sinänsä aivan perusteltu toive. Perusteluna on mahdollisuus käyttää materiaalia uusissa medioissa ja tavoissa viestiä. Sekin perusteltua, mutta käyttääkö Sanoma News näitä uusi medioita ja mahdollisuuksia? Osittain juu ja osittain e i. Hirvittävä määrä aikaa ja rahaa käytettiin printti Hesarin uudistukseen. Onko se sitä uutta mediaa? Missä on Hesarin tai Sanoma Newsin multimedia-saitti, jossa hyödynnetään uusimpia kuvajournalismin mahdollisuuksia? Muuten erilaisia verkkopalveluita kyllä löytyy, johon nyt saa kivasti ilmaista materiaalia. Lehtikuva sentään meni STT:lle ettei ihan valokuvat ole sinne suuntaan vapaata riistaa. Toki Lehtikuva voi ne Sanoma Newsiltä ostaa.

Ongelmat syntyvät myös vastuista. Sisällön tuottava avustaja on edelleen vastuussa mahdollisista sisällön käytöstä aiheutuvista ongelmista. Minusta tämä on jotenkin outoa. Jos avustaja valokuvaa esim. henkilöitä Sanoma Newsille, oikeudet siirtyvät ja kuvia voidaan käyttää vaikka Huuto.netin mainontaan. Kuvatulle vastaa valokuvaaja. Jos kuvattu ei pidä kuvan käytöstä on valokuvaaja vastuussa ja kantaa mahdolliset oikeudelliset seuraamukset. Minusta tämä on se kaikkein karmein kohta koko sopimuksessa. Avustajilla voi olla vaikeuksia saada ihmisiä kuvattua, koska ei voi tietää mihin kaikkialle valokuvat voivat päätyä.

Minä ainakin kieltäydyn, jos Sanoma Newsin avustaja tai työntekijä haluaa minusta kuvan johonkin. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin kieltäytyy.

Kaikista oikeuksista vielä muutama sana. Ne voi luovuttaa, jos hinta on riittävä, mutta todennäköisesti avustajille maksettavat hinnat eivät juurikaan nouse. 

Valitettavasti moni joutuu sopimuksen allekirjoittamaan, koska Sanoma News isona pelurina on aika monen free-lancerin päätulonlähde. Nyt olisi jollain toisella lehtitalolla tuhannen taalan paikka ja tarjota parempaa avustajasopimusta. Saisivat varmaan kuoria kerman päältä.

 

The First Cut

Keskiviikko 20.1.2010 klo 13:00 - Peter Forsgård

The First Cut from Peter Forsgard on Vimeo.

The first shave with a straight razor.

Stokkikuvista taas hiukan....

Tiistai 19.1.2010 klo 20:00 - Peter Forsgård

Kuvapankkikuvaus on ollut viime vuosina varsin suosittua. Kuvamäärät ovat valtavat ja ne ovat kaikkien saatavilla edulliseen hintaan. Kuvapankit antavat myös mahdollisuuden kuvaajille saada kuviaan myyntiin sen sijaan, että ne lojuisivat kovalevyillä.

Kuvamäärien valtava kasvu on luonnollisesti normaalien kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan pudottanut hintoja. Pitääkseen tulot samoina on stokkikuvaajan lisättävä kuvien määrää jatkuvasti. Hintojen puolittuessa kuvia pitää olla kaksinkertainen määrä, jotta myyntitulo pysyy ennallaan. Tämä tietysti sen lisäksi, että vanhentuneet kuvat ja aiheet pitää uusia. Aika hankala yhtälö kaikenkaikkiaan. Tästä paradoksista olen ennenkin blogannut.

Uusi stokkikuvaajan tuloja pienentävä työkalu on olemassa. SpiderPic hakee ostajalle kuvan ja kertoo mistä sen halvimmillaan saa. Kätevää toki ostajalle, mutta valokuvaajat eivät tästä kauheasti kostu.

SpiderPic on vielä beta vaiheessa ja vaatii kutsun. Etusivulta kuitenkin näkee aika hyvin mistä on kysysmys.

via: Photo Business News & Forum

 

Ilmaisia kuvia.

Tiistai 19.1.2010 klo 8:47 - Peter Forsgård

Digikamera.net:in uutisissa (19.1.2010) oli maininta Ilta-Sanomien valokuvauskilpailusta. Aiheena oli pakkanen. Kuvia kilpailuun lähetettiin 2800. Toisin sanoen Ilta-Sanomat ja samalla koko Sanoma-konserni sai ilmaiseksi käyttöönsä 2800 valokuvaa.

Eipä siinä toki mitään, jos joku haluaa jotain lahjoittaa. Kuinka moni näistä lahjoittajasta tulee ajatelleeksi, että luovuttaessaan kuvien kaikki oikeudet samalla kuitenkin pitää itsellään vastuun mahdollisesta kuvien väärinkäyttötilanteessa. Mikäli kuvissa esiintyy ihmisiä ja kuva päätyy julkaistavaksi paikkaan johon kuvassa oleva ei halua syntyy ongelma. Kuvaaja vastaa mahdollisista vaatimuksista.

Finnfotolla on hyvä ohje johon kannattaa tutustua.

En linkitä tuota Ilta-Sanomien kilpailu-sivua, koska en näe mitään syytä miksi kenenkään pitäisi käydä kyseinen roskalehden sivuilla.

 

Vale-valokuvaajia, onko heitä?

Sunnuntai 17.1.2010 - Peter Forsgård

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon tarinaa vale-lääkäreistä. Lääkikseen yrittänyt, mutta ei sisäänpäässyt oli toiminut terveyskeskuksessa lääkärinä jonkin aikaa. Lääkärin ammatti on luvanvarainen, joten kuka tahansa ei voi toimia lääkärinä.

Miten on muiden ammattien? Arkkitehti on mm. vapaa ammatti eli kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa arkkitehti ja nimittää yritystään arkkitehtitoimistoksi. SAFA, Suomen Arkkitehtiliitto, suosittaakin käyttämään suunnitteluissa vain heihin kuuluvia toimistoja ja arkkitehtejä. 

Suomessa toimii myös valtava määrä vale-valokuvaajia eli valokuvakoulutuksen saamattomia kuvaajia. Valokuvaaksi voi kuka tahansa itseään nimittää. Vapaa ammatti ja vapaa maa, joten ei siinä mitään sinänsä. Ei siinä vale-valokuvaajia sinänsä tarvitse syyttää. Vapaa yrittäminen on kuitenkin hyvästä ilman julkisen sektorin liiallista puuttumista vapaaseen yrittämiseen. 

Valokuva-alan järjestöjen tulisi kuitenkin lobbata vielä enemmän koulutettujen valokuvaajien puolesta. Finnfoto tekeekin ihan ansiokasta työtä tällä saralla. Toivottavasti sen jäsenjärjestötkin skarppaavat tällä saralla.  

Kuvalon teettämä tutkimus

Lauantai 16.1.2010 klo 19:57

Kuvalo on teettänyt tutkimuksen kuvamyynnin tarpeista tapahtumakuvien osalta.

Tutkimuksen mukaan 86% tapahtumajärjestäjistä on kiinnostunut valokuvaajan mahdollisuudesta tarjota paperikuvia osallistuneille. Toisin sanoen esim. Kuvalon kaltaisen palvelun kautta, jossa osallistujat ostavat kuvat suoraan kuvaajalta. Kuvaajille taas Kuvalo helpottaa kuvien myyntiä vähentäen byrokratiaa ja tilausten hoitamista. Osallistujat ovat potentiaalinen ostajakunta ja lisätulon mahdollisuus valokuvaajille. Varmasti kuvien ostajia löytyy mm. häävieraista. 

Tutkimuksessa myös tulee esiin halu ostaa taitavilta valokuvaajilta eli toisin sanoen halutaan sitä ammattilaisen ottamaa valokuvaa.

Kuvien hintatasoa myös tiedusteltiin. Y ksittäsistä kuvista oltiin valmiita maksamaan useita euroja. 23% olisi valmis maksamaan jopa 7€ per kuva. Toisaalta joka kolmas sitten vastaavasti alle 1€.

Kaikenkaikkiaan varsin mielenkiintoinen tutkimus tuo oli.

Linkki tutkimukseen. (huom. .pdf-muodossa)

 

Ansel Adamsin kuvajournalistina

Lauantai 16.1.2010 klo 10:55 - Peter Forsgård

Ansel Adams tunnetaan parhaiten hänen loistavista mustavalkoisista maisemakuvistaan. Viime vuosina on esiin tullut kuitenkin erilaisia Adams-kuvia. Smithsonia-lehdessä oli artikkeli Adamsin värikuvista. Bloggasin siitä viime vuoden lokakuussa. 

Nyt PhotoEpherama -blogissa oli kirjoitus Adamsin ottamista kuvista Fortune-lehteen 40-luvulla. Gerard Van der Leun löysi kuvat tutkiessaan Los Angelesin kirjasto n kuvakokoelmia verkossa. Kirjaston kokoelmista voi hakea valokuvia erilaisilla hauilla. Kokoelmissa olevat Ansel Adamsin kuvat löytyvät täältä.

Gerard Van der Leun Flickr-sivuilta löytyy tarinaa Adamsin kuvarepparista Fortune-lehteen. Kannattaa lukaista, siila siinä on paljon mielenkiintoista tarinaa Adamsista. Kiinnostavaa on myös nähdä Adamsin henkilökuvia. Adams dokumentoi vuonna 1943 Manzanar War Location Centerin ihmisiä. Keskukseen oli sijoitettu amerikan-japanilaisia toisen maailmansodan aikana. Tästä Adamsin mielestä epäreilusta kohtelusta hän teki kuvarepparin. Vuonna 1965 hän lahjoitti valokuvat Kongressin Kirjastolle, jotta kuvia voitaisiin käyttää johonkin hyvään. Amerikkalaiseen avoimuuteen kuului ainakin siihen aikaan, että julkisen sektorin tilaamat ja sille lahjoitetut valokuvat ovat julkisia. Adamsin valokuvia Manzarista voi katsella Kongressin Kirjaston sivuilla. Kuvat ovat myös ladattavissa vapaasti painokelpoisina tiedostoina. Käsittääkseni kuvilla on myös vapaa käyttöoikeus. Tämä on taas sitä amerikkalaista avoimuutta, jossa kaikkinen julkisen sektorin tiedot ovat julkisia ja kenen tahansa hyödynnettävissä. Adamsin kuvien taustasta ja projektista on lisätietoa samoilla sivuilla. 

Erittäin kiehtovaa katsella näitä kuvia. Adams teki näitä muita keikkoja taloudellista syitä, näin olen jostain lukenut. Pelkkä maisemakuvaus ei lyönyt leiville. Hän myös teki aikalaistensa valokuvaajien vedoskia mm. Dorothea Langen.

Noita kuvia ja tietoja katselessa Henri Cartier-Bressonin lausahdus Adamsista: "The world is in fire and he is photographing rocks" ei taida ihan pitää paikkansa. (sanonta meni jotakuinkin noin, muistaakseni)

Muita bloggauksiani Ansel Adamsista.

 

Valokuvauskoulutuksesta.

Tiistai 12.1.2010 klo 16:25 - Peter Forsgård

British Journal of Photographyn verkkosivuilla on mielenkiintoinen kirjoitus valokuvakoulutuksesta. Artikkelin kirjoittaja kertoo juuri päättyneestä online valokuvakurssista tai oikeammin koulutuksesta. Kurssi oli London Collage of Commincationin MA-ohjelma kuvajournalismista. Kurssi käytiin kokonaisuudessan hyödyntäen web 2.0:n antamia mahdollisuuksia. Metodi on poimittu ammattivalokuvaajien arkipäivästä eli yhteydenpito on pitkälti verkkohyödyntävä kaikin puolin.

Artikkelissa on hyviä poimintoja ja ajatuksia miksi valokuvausta tulee opiskella, jos siitä haluaa ammatin. Tekniikka on omaksuttavissa kohtuullisen helposti, mutta sisältö vaatii enemmän. Valokuvaus on näkemistä ei kat somista. Minusta tuo on hyvin sanottu ja pitää paikkansa. Valokuvausalalla on minusta liian paljon katsojia. Kuvajournalismissa vaaditaan toki muitakin tietoja ja kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista. Valokuvaus on heille väline tuoda valitsemiaan asioita esiin.

Toinen tärkeä pointti artikkelissa on jatkuvan oppimisen vaatimus. Tästä on varsin hyvänä esimerkkinä digitalisoituminen. Ei pelkästään riitä, että ymmärtää uuden välineen. On myös ymmärrättävä muuttuva maailma, jonka tekninen muutos on saanut aikaan. Uusia pelureita ja tapoja kommunikoida tulee markkinoille. Osa ongelmasta on vanhojen kyvyttömyys sopeutua uuteen. Korostan tässä, että osa ongelmasta ei siis kokonaan. 

Kaikin puolin artikkeli herätti ajatuksia.

 

Kirjastoni kätköistä: Foto, Signe Brander

Sunnuntai 10.1.2010 klo 8:54 - Peter Forsgård

Signe Branderin kirja Foto julkaistiin viime marraskuussa. Parhaillaan myös Branderin näyttely on Hakasalmen huvilassa. Näyttely on auki aina elokuun 2010 loppuun asti.

Kirjassa on kuvia Helsingistä viime vuosisadan alku vuosista eli niitä Muinaismuistolautakunnan tilaamia valokuvia. Kuvien yhteydessä on myös lyhyitä tarinoita ja faktoja kuvatuista kohteista. Mielenkiintoinen on myös pieni piirretty kartta, josta näkee mistä kohtaa kuva on otettu ja kuvakulman. Ne ovat Branderin kuvauksen yhteydessä piirtämiä.

Kirjassa on myös kiinnostavia artikkeleita Branderista, Helsingin kehittymisestä ym. Se toimii myös pienenä ajankuvauksena tuon ajan Helsingistä. 

Kirjaa varten Branderin alkuperäiset lasinegatiivit on reprokuvattu digitaalikameralla. Todennäköisesti keskikoon digiperällä. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska skannaamalla ei päästy samaan tarkkuuteen. Lasinegat yhdessä skannerin lasien kanssa aiheuttaisi myös ylimääräisiä heijastuksia. Kameralla tehtynä myös ajansäästö on huomattava. Skannaaminen on äärimmäisen hidasta. Itsekin teen aina vanhojen kuvieni kopioinin kameralla juuri samoista syistä.

Signe Brander on myös Facebookissa.

 

Bloggasin Signe Branderin näyttelystä 13.10.2009.

 

The Story Beyond the Still

Lauantai 9.1.2010 klo 9:37 - Peter Forsgård

The Story Beyond the Still on mielenkiintoinen videokuvaus -kilpailu. Yksinkertaisesti sanottuna projektissa/kilpailussa on tarkoitus tehdä muutaman minuutin filminpätkä jatkaen tarinaa siitä mihin edellinen kuvaaja jäi. Jokainen filmi alkaa ja loppuu stillkuvaan. Tämä videofilmissä oleva viimeinen stillkuva on siis se kuva, josta seuraava lähtee liikkeelle. Kilpailsuta on myös lisätietoa Laforetin blogissa. Kilpailun yhteistyökumppaneina on Canon ja Vimeo. Ihan kaikkia sääntöjä ei vielä ole julkistetu, mutta kilpailu alkaa 15.1.2010. Ymmärtääkseni kuka tahansa voi osallistua ja raati sitten valitsee parhaan filmin. Seuraava sitten jatkaa siitä jne. Kilpailu kestää 8 kuukautta. Tuomaristossa näyttää olevan aika kovia nimiä filmimaailmasta. Tämä on monelle videokuvaajalle hieno mahdollisuus.

Ensimmäisen pätkän on kuvannut Vincent Laforet. Filmi The Cabbie on katseltavissa Vimeossa. 

Mielenkiintoinen projekti, jossa hyödynnetään verkon yhteisöllisyyttä.

 

Muualla netissä.

Tiistai 5.1.2010 klo 9:52 - Peter Forsgård

Tiistain kunniaksi pari mielenkiintoista linkkiä.

Videokuvaaja Philip Bloom listaa vuoden 2009 mielenkiintoisimmat välineet. Niiden yhteydessä on myös koottu kyseisillä välineillä tehtyjä videoita. Best of 2009. What a year!

NY Timesin verkkolehdessä on lyhyt artikkeli Irving Pennistä. Bloggaukseni Irving Pennistä.

2point8-blogissa on kuunneltavissa Gary Winograndin pitämä puhe MIT:ssa vuonna 1974.

 

Kuvaplagiaateista

Maanantai 4.1.2010 klo 16:21 - Peter Forsgård

Minusta on hyvin kökköä ja halpaa tehdä mainoskuviksi tunnettujen kuvien kopioita tai voisiko jopa sanoa plagiaatteja. Viimeisimpänä esimerkkinä Sub:in uuden tv-sarjan mainoskuva. (näkyy kirjoitushetkellä entrytunnelin tavoin SubTV:n sivuilla.) Kuva on suora kopio Annie Leibovitzin Demi Moore -kuvasta. Plagioinnissa ei sinänsä ole mitään laitonta, ideaan kun ei ole tekijänoikeutta. Minusta vain tuollainen on varsin tylsää ja ideaköyhää. Vika tuskin on valokuvaajassa, koska kampanjan on t odennäköisimmin suunnitellut AD. Valokuvaaja on tehnyt tilatun työn, ei siinä mitään hänen osaltaan. Kyseisen kamppanjan valokuvaajan nimeä en tuolta löytänyt. Toisaalta harvoin sitä mainoskuvissa näkyykään.

Edellinen bloggaamani vastaavanlainen plagiointi oli samaisen Leibovitzin ottama kuva Whoopie Goldbergistä.  

Omaan valokuvaustreenaamiseen tunnettujen valokuvien kopiointi on ihan ok ja jopa suositeltavaa. Julkaista niitä ei toki kannatta ellei niitä julkaise esim. omassa blogissa tai forumeilla kommenttien toivossa. Sommittelu ei ole pelkästään näissä harjoituksissa se juttu, vaan myös valo on huomioitava. Valo on kuitenkin se kuvan yksi tärkeimmistä elementeistä luomaan kuvan tunnelma. Aika usein näissä harjoitelmissa juuri valo on se jossa mennään hakoteille. Kannattaa opetella katsomaan myös kuvan valoa. Miten se on luotu, miten se vaikuttaa kuvan tunnelmaan ym. Silmistä näkee hyvin miten valo kuvaustilanteessa on ollut, samoin varjojen suunta ja kontrasti kertoo paljon. Toki näitä edellä mainittuja voidaan kuvankäsitelyllä heikentää tai vahvistaa. Harjoitellessa kannattaa kuitenkin pysytellä aika vähässä käsittelyssä. Silloin oppii valokuvauksesta enemmän.

Edit (5.1.10 klo 16:17) Kirjoituksesta on käyty keskustelua Facebookissa (saattaa olla ettei se näy muuta kuin kavereilleni)

 

Ennustuksia ja ajatuksia valokuvauksesta vuonna 2010

Torstai 31.12.2009 - Peter Forsgård

Vuoden ja vuosikymmenen vaihtuessa usein katsotaan taaksepäin. En tällä kertaa ajatellut tehdä niin, vaan katson eteenpäin.

Kerään tähän ajatuksia mielikuviani siitä mitä valokuvarintamalla tapahtuu 2010. Kyse on enemmänkin ajatusleikistä kuin vakavasti otettavasta trendien haistamisesta. Ennustukset eivät myöskään perustu mihinkään sisäpiiritietoon. Eivät voi koska sellaista ei minulla ole.

Uskon, että suurimmat asiat tapahtuvat videokuvauksen puolella. Kehitystä on sekä laite, että kuvauksen puolella. Kuvauksen osalta siten, että lehtien verkko sivuilla videoiden määrä kasvaa ja niiden laatu paranee merkittävästi. Oikeastaan tuon asia n ke hittäminen on melkeinpä vält tämätöntä. Samalla se luonnollisesti merkitsee valokuvaajille uusia mahdollisuuksia, jos ovat siis valmiita siihen tarttumaan. Laitteiden osalta automaattitarkennus järkkäreissä yleistyy myös videokuvauksessa. Samoin äänenhallinta monipuolistuu tai oikeammin mahdollistuu.

Mielenkiintoinen kehitys on myös Olympus Pen in kaltaiset rungot. Eiköhän Photokinassa syyskuussa viimeistään nähdä uusia valmistajia myös tämän osalta. 

Tässä kohdassa on hyvä huomauttaa: vaikka laitteet sinänsä eivät ole tärkeitä. Kuvan sisältö ja valokuvauksen kehittyminen on se juttu, niin kaikki suuret valokuvauksen sisältöön ja ilmaisuun liittyvät mullistukset ovat mahdollistuneet laitteiden kehittymisen myötä. Tällä hetkellä on menossa kaksi mullistusta kameroiden kehityksessä; video ja todella suuret herkkyydet. Videosta olikin jo puhetta, mutta valokuvauksen kannalta yli sadatuhannen ISOn herkkyydet avaavat aivan uusia mahdollisuuksia hyödyntää vallitsevaa valoa tai oikeastaan sen puutetta. Toki vielä nuo siiret herkkyydet tuottavat aika kohinasta kuvaa, mutta eiköhän Photokinassa nähdä uusia parannuksia tähänkin.

Uskon myös, että sosiaalisen median, Twitterin/Qaikun/Facebookin, kuvienjako mahdollisuudet lisääntyvät. Niitä myös tullaan käyttämään entistä enemmän. Sitä myötä kansalaisjournalismi lisääntyy. Sanomalehdille tämä luonnollisesti ei ole hyvä kehitys. Osittain saavat syyttää siitä myös itseään. Viime aikaiset kirjoitukset esim. nuorison tekemisistä ovat osoitautuneet virheellisiksi. Viittaan siis Latokartanon kouluun liittyviin tapahtumiin sekä tapiolaisten nuorten haastatteluun. Jos sanomalehdet jatkavat tuota linjaa, niin lukijamäärät vähenevät ja luottamus hiipuu. Sanomalehdissä täytyy ymmärtää, että heidän yksinvaltius on ohi. Ihmiset kertovat toisilleen asiat ennen kuin lehdet ehtivät kertoa sen. Lehtien ongelmat ja sitä kautta kuvajournalismin ongelma on sisäinen eikä suinkaan kansalaisjournalismin yksistään. Osa ongelmasta menee toki myös kuvajournalistien kontolle. Onko siellä halua uudistua ja vastata ajan haasteisiin? Uskon, että osalla on ja osalla ei. Ne selviytyvät, jotka ovat valmiita muuttumaan. Tämä ei suinkaan koske vain vuotta 2010. Muutos alkoi jo vuosia sitten ja jatkuu ensi vuoden jälkeenkin.

Valokuvataiteen rintamalla soisi uusia raikkaita nimiä nousevan esiin. Helsinki School ei oikein ole tarjonnut uutta ihan viime aikoina, mutta varmasti sekin vielä ensi vuonna ainakin ulkomailla kantaa. Yksi mielenkiintoinen on ainakin tammikuussa Luovassa oleva Tanja Konsteniuksen Kadotetut-valokuvanäyttely. Toivottavasti siitä syntyy jotain mielenkiintoista jatkossakin. Mitä Tanjan kuvia tiedän niin ei ihan tuollaista ole Suomesa ollut esillä hetkeen aikaan. Ei ainakaan suomalaisen kuvaajan kuvaamana. Vinkatkaa, jos olen väärässä.

Valokuvakoulutuksen osalta ollaan aika pahasti myöhässä. Uusi opetussuunnitelma, jossa painotetaan digitaalisuuden vaatimuksia tulee voimaan vasta 2012. Toki kouluissa on digitaalisuutta opetettu, mutta Opetushallituksen hyväksymä opetussuunnitelma on pahasti ajastaan jäljessä. Millainen tulevaisuus on valmistuvalla valokuvaajalla, jolla on hyvät taidot kehittää filmi, mutta vajavaiset kuvankäsittelytaidot? Miten yrittäjyys on otettu huomioon? No nyt mennään hiukan sivuraiteille alkuperäisestä ennustus asiasta.  

Niin ja Hyvää ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!