Miksi Talbotin menetelmä menestyi?

Perjantai 27.1.2012 klo 13:51 - Peter Forsgård

Teema näyttää BBC:n tuottaman hienon valokuvauksen historiasta kertovan Valokuvauksen huiput -sarjan. Sen ensimäinen osa esitettiin viime sunnuntaina. Sarjassa on kaiken kaikkiaan kuusi osaa.

Valokuvauksen ensi askeleita ottivat sen "keksineet" Louis Daguerre ja Henry Fox Talbot suurinpiirtein yhtä aikaa, kumpikin omalla tahollaan. Toki Niepchellä oli oma osuutensa keksimisessä. Daquerren menetelmällä saatiin näyttäviä valokuvia, joiden sanottiin olevan peilejä joilla on muisti. Dagerrotyypit ovat positiivejä ja niistä ei saanut kopioita. Juuri tästä syystä Talbotin kehittämä menetelmä valtasi alaa. Hänen menetelmässään negatiivista saattoi tehdä kopioita. Olennaista tässä oli siis se, että näin kuvia pystyi jakamaan. Aivan samaan syyhyn perustuu kännykällä kuvaaminen, kuvien jakamisen helppouteen. Daguerren menetelmällä saatii näyttävämpiä ja "hienompia" kuvia, aivan kuten voidaan sanoa kameralla otetuista verrattuna kännyräpsyihin.

Toinen mielenkiintoinen yhtämäkohta nykyisyyteen oli Kodakin pienkameran markkinoille tulo. Silloin sanottiin ettei kukaan ole turvassa Kodak-räpsijöiltä. Kuvatulva oli valtava ja joka paikassa saattoi joutua kuvattavaksi. Samaa puhutaan taas, digikuvia räpsitään valtavasti. Toki nykyiset määrät ovat moninkertaisia, mutta tuolloin valokuvaus oli jotain uutta ihmeellistä. Kodakin kameran halpa hinta mahdollisti lähes kaikkille valokuvaamisen.

Valokuvaaja ja maalari Chuck Close totesi valokuvauksesta, että se on helpoin opittava ilmaisun keino. Hän myös totesi, että valokuvaus on ala, jossa on vaikeinta erottua omalla tyylillään. Toisin sanoen valokuvauys on ilmaisultaan sellaista, että oma tyyli on vaikea löytää. Molemmista noista asioista olen samaa mieltä. Kuten Close totesi valokuvan pinnassa ei näy esim. siveltimen jälkeä, josta tunnistaa tekijän. Toki muitakin erottavia tekijöitä on. Valokuvauksen osalta keinot ovat valossa, varjossa, väreissä, sommitelmassa jne. Noiden ominaisuuksien kautta erottuminen on haastavaa.

Ensimmäisäisten kaupallisten menestyjien joukossa oli Nadar. Hän brändäsi itsensä tukan värillään. Hänellä oli hyvin voimakkaan punainen hiusten väri. Hänen studionsa logo oli hänen nimikirjoitusensa ja nimenomaan punaisella kirjoitettuna. Pelkästään brändäys ei ollut hänen vahvuutensa, vaan hän uusi muotokuvan tyylin. Pois jäivät ylimääräinen rekvisiitta ja muotokuvat olivat varsin pelkistettyjä. Oman tyylin ja brändäämisen yhdistelmällä Nadar menestyi. Voisi sanoa, että aika pitkälle samoilla aineksilla pärjää edelleen.

Erittäin paljon mielenkiintoista sisältöä tuossa ensimmäisessä osassa. Odotan innolla mitä seuraavat osat tuovat tullessaan. 

    

Pressfoton arkistot aukesivat.

Torstai 19.1.2012 klo 14:58 - Peter Forsgård

Finlandiatalon alakerrassa parkkipaikan puolelle on avattu uusi kahvila, Cafe Veranda. Kahvilan avaaminen sinänsä ei ole tämän blogin aihepiiriin kuuluva, mutta Verandan tiloissa on myös galleria. Siellä on nyt juuri esillä Helsinki Feature, lehtikuvia kaupungista 1976-1996. Valokuvat on poimittu 1996 konkurssiin menneen Pressfoton arkistoista. Näyttelyn järjestää Zeelandia, jolle kuvat ovat yrityskauppojen jälkeen päätyneet. Kuraattorina on Niina Tuittu.

On hienoa, että Pressfoton arkistosta on saatu valokuvia esiin. Pidän erityisesti Helsinki-kuvista noin muutenkin. Valokuvia näyttelyssä on seinällä 35 ja kahvion puolella pyörii pienessä näytössä 100 kuvaa. Näyttö on varsin hankalassa paikassa ja on turhan pieni. Valokuvia  olisi voinut olla enemmänkin esillä. Gallerian seinätila on varmasti ollut rajoituksena määrälle. 

Vaikka kuvat ovat ihan lähihistoriasta, niin siitä huolimatta ne näyttävät kovin vanhanaikaisilta. Nyt en suinkaan tarkoita tätä negatiivisessa mielessä, vaan huomiona siitä kuinka loppujen lopuksi nopeasti asiat muuttuvat. Toinen syy vanhanaikaisuuden tuntuun on kuvien mustavalkoisuus.

Toinen asia joka aina tulee esiin, on se miten vanhoissa valokuvissa kiinnittää huomiota eri asioihin kuin alunperin kuvaushetkellä oli tarkoitus. Yksi esimerkki on esillä oleva Leif Weckströmin valokuva Lähikauppa (22.9.1982). Kuvassa asiakas ostaa Step-limua. Kuva on minusta ihan tavallinen näpsäys, jonka arvo tulee kuvassa näkyvistä tuotteista. Toisaalta kiinnostus tulee myös siitä muistutuksesta, että vieläkö 1982 oli tuollaisia pikkukauppoja?

Toinen esimerkki on kuvan merkitysten muuttuminen. Mies lukee lehteä (Christian Westerback, 20.3.1979) kuvasta mainitaan näyttelyn kuvaluettelossa seuraavaa: "Suomen eduskuntavaalit saivat lehdissä ansaittua huomiota. Jopa lehdenlukija (kuvassa) jäi kadulle Helsingin keskustassa vilkaisemaan pääotsakeita." Mielenkiintoista kuvassa on taustalla näkyvä lehtikioski, joita ei enää taida olla missään. Samoin taustalla näkyvä vanha Forum on muisto vain. Kuva sellaisenaan ei minusta ole kovin kummoinen, mutta juuri nuo taustatiedot ja mennyt aika tuo kuvaan mielenkiintoa. 

Mielenkiintoista olisi tietää millaiset sopimukset Pressfoto aikoinaan kuvaajillaan allekirjoitutti. Nykyisten oikeuksien omistaja Zeelandia jakaa arkistossa olevia kuvia ilmaiseksi käyttöön. Kuvia jaetaan kerran viikossa. Tosin tänä vuonna kuvia tosin ei ole enää jaettu. Kuvien käyttäehdoissa on määritelty ehdot kuvien käytölle. Herää kysymys, ovatko nykyään tarjotut sopimukset sittenkään sen huonompia kuin ennenkään? Onkohan Pressfoton kuvaajilla mahdollisuus esimerkiksi tehdä omista töistään retrospektiivinen näyttely ja kirja? Jäikö kuvaajille minkäänlaisia oikeuksia kuviinsa?  

Näyttelyn päätyttyä maaliskuun lopulla esillä olevat valokuvat huutokaupataan. Tuotto huutokaupasta menee Helsinki Missiolle.

Minusta näyttely oli todella hieno ja se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa.

Alla valokuva on otettu näyttelystä. Kuvien edessä olevilla sohvilla oli tyynyjä, joissa oli kuvia Pressfoton arkistosta.

 

Kännykkäkamera vs. pokkari

Torstai 12.1.2012 klo 15:00 - Peter Forsgård

HS uutisoi viime viikolla, että kännykkä ei syrjäytä kameraa kuvauksessa. Väite on varsin mielenkiintoinen, koska yleinen käsitys on että kännykkäkamerat syövät nimenomaan pokkarimarkkinoita. Se mihin se tuon uutisen mukaan on vaikuttanut, on kuvauskiinnostuksen lisääntyminen. Toisin sanoen kännykäkamerat ovat kasvanneet kakkua. Isommasta kakusta pienempikin markkinaosuus voi olla suurempi kuin ennen.

Itse en tällä hetkellä suosittele ostamaan halvimpia pokkareita, jos käytössä on suhteellisen uusi kännykkä ja kuvaaminen on satunnaista ja/tai sosiaalista. Joka päiväisessä kuvaamisessa kännykkä riittää ja siinä on yksi ylivoimainen etu pokkariin nähden, kuvien jakaminen heti. Toinen etu on erilaiset aplikaatiot, joilla kuvia voi käsitellä. Näistä esim. Instagram ja Hipstamatic ovat esimerkkeinä iPhonelle ja Android maailmassa Vignette ajaa saman asian. Tilanen on aivan, jos haluaa kuvata laajemmin ja monipuolisemmin. Isokennoiset pokkarit ovat huomattavasti parempia huonoissa olosuhteissa kuin kännykamerat. Samoin kuvausote on pokkareissa parempi jne. Kuten tuossa jutussa Jyri Linho sanoo: "Päätös, valitaanko kompakti- vai järjestelmäkamera, ei ole rahasta kiinni, vaan käyttötarkoituksesta" Ihan sama koskee minusta pokkaria ja kännykameraa.

Lightroom 4 betan ominaisuuksista.

Keskiviikko 11.1.2012 klo 15:00 - Peter Forsgård

Lightroom täytti 9.1.2012 kuusi vuotta. Silloin julkaistiin ensimmäinen beta-versio. Itse käytin ensimmäisen kerran Lightroomia heinäkuussa 2006. Vuonna 2007 tammikuussa julkaistiin sitten versio 1.0. Se tuli myyntiin saman vuoden helmikuussa.

Eilen julkaistiin Lightroomin 4:sen beta-versio. Täytyy sanoa, että varsin hyviä uudistuksia uuteen versioon on tullut. NAPP:n sivuilla on erinomaiset Scott Kelbyn ja Matt Koslowskin videoesittelyt uusista ominaisuuksista. Kannattaa katsoa ne videot läpi. Ne antavat hyvämn läpileikkauksen siitä mikä on uutta ja olennaista. Uudistukset tosiaan ovat varsin hyviä valokuvaajan kannalta. Sehän juuri parasta Lightroomissa on ollutkin, että se on tehty nimenomaan valokuvaajan työkaluksi. Siinä on otettu huomioon niin kuvankäsittely kuin työnkulkukin. 

Develop-modulissa säädöt on nimetty uudestaan ja niitä voi nyt säätää kahteen suuntaan. Kokeilin esim. highlight ja shadow -säätimiä ja ne todellakin toimivat hyvin. Vanhassa versiossa fill-light sääti usein koko kuvaa, nyt highlight vaikuttaa ainoastaan yläsävyihin ja vastaavasti shadow vain varjoihin. Brush-työkalulla voi nyt myös vaikuttaa värilämpötilaan eli kuvan värilämpötilaa voi muuttaa maalaamalla vain haluamansa osan kuvasta.

Moduleita on tullut kaksi lisää, Maps ja Books. Maps lukee kuvan GPS-koordinaatit ja asettaa kuvan modulissa näkyvälle kartalle. Jos kuvassa ei ole GPS-koordinaatteja, voi kuvan siirtää manuaalisesti kartalle ja Lightroom antaa kuvalle koordinaatit. Mielenkiintoinen lisä vaikka minulle se nyt ei niin kovin olennainen ominaisuus olekaan. Toisaalta jos kuvat exporttaa suoraan esim. Flickeriin voi tällä tavoin asettaa kuville koordinaatit ja kuva asettuu Flickrissä suoraan kartalle oikeaan kohtaan.

Books-modulilla voi taitaa kuvakirjoja. Valmiita taittopohjia näytti olevan jonkin verran. Veikkaan, että näitä sivupohjia tulee samaan lisäpalikoina eri paikoista. Niitä voi myös itse tehdä. Valmiin kirjan voi lähettää suoraan Lightroomista Blurb palveluun. Kätevää kun ei tarvitse käyttää erillistä ohjelmaa. Käsittääkseni taitetun kirjan saa myös exportattua pdf-muodossa ja siten tilattua kuvakirjan jostain muualtakin. Blurb on ainakin saanut hyvän paikan markkinoida palveluaan. Toivoisi, että myös esim. Kuvat kirjaksi voisi tarjota lisäpalikkaa Lightroomin. Se helpottaisi kuvakirjan tilaamista kotimaiselta yritykseltä. Blurb palvelussa on toki etuna se, että sieltä voi myös myydä kirjojaan heidän oman online-kirjakaupan kautta. Varsin kätevää, jos tekee valokuvauskirjoja muutenkin kuin vain itselleen muistoksi. Blurb myös tarjoaa mahdollisuuden tehdä kirjasta e-kirjan. Käsittääkseni näitä mahdollisuuksia ei Kuvat kirjaksi -palvelussa ole. Kehittämistä siis kotimaisella palvelulla vielä on.

Lightroom 4 beta ymmärtää myös videokuvaa. Library-modulissa oleva Quick develop toimii myös videoille. Toisin sanoen videoita voi jatkossa editoida kevyesti myös Lightroomilla. Värien säädöt, värilämpötila korjaantuvat näppärästi. Videon alut ja loput saa trimmattua jne. Erinomainen (isolla E:llä) lisä monelle järkkärivideoita tekevälle.

Lightroom 4 beta kannattaa ehdottomasti testata. Sen voit ladata ilmaiseksi testiin Adobe Labs sivuilta. Sen käyttöoikeus kestää siihen asti kunnes lopullinen 4-versio tulee myyntiin. On toki hyvä muistaa, että betalla tehty tietokanta ei välttämättä aukea lopullisessa versiossa.

Kodak moment on kohta historiaa.

Sunnuntai 8.1.2012 klo 9:00 - Peter Forsgård

Kodak on hyvin todenäköisesti menossa konkurssiin. He ovat myymässä isoa patenttisalkkua välttääkseen konkussin. Ilmeisesti salkun myyminen ei tule onnistumaan. On varsin surullista, että digitaalisen kuvauksen keksinyt yritys kaatui juuri siihen omaan keksintöönsä. He todellakin kannibalisoivat liiketoimintansa.

Uskon kuitenkin, että Kodakin alamäki alkoi jo ennen digitaalista murrosta. 90-luvulla se nuorempi valokuvaaja sukupolvi käytti huomattavasti enemmän Fujin filmiä. Itsekin siirryin Kodakista Fujiin paremman laadun vuoksi. Olin siihen asti kuvannut Kodakchromella ja Ektacolorilla. Kodachromen kehitys hankaloitui jonkin verran ja samaan aikaan Fuji tarjosi värikylläisempiä vaihtoehtoja diafilmeillään. Jos en ihan väärin muista niin taisi hienoinen hintaetukin olla Fujilla. Mustavalkokuvaus oli myös ammattipiireissä hiipuva trendi. Siellähän Kodak oli Tri-X:lään aika vahva. 

Ammattidigitaalikameroissa Kodakilla oli vahva ote vielä 90-luvun lopulla. Nikonin ja Canon bajoneteilla olevat järkkärit olivat markkinoiden ykköskamerat ammattipuolella. Hinnat taisivat olla yli 100.000 markkaa eli lähemmäs 20.000 euroa. Kodak yritti vielä samaa 2000-luvun alussa ja teki täyden kennon järkkäreitä sekä Nikonin, että Canonin bajonetilla, DCS Pro. Muutama muukin järkkäri heillä oli samaan aikaan. Olin itse tuota DCS Pro:ta hankkimassa, mutta onneksi päädyin Canonin 1DMKII:seen. Kodakin kamera osoittautui varsin heikoksi.

Nykynuorelle Kodak ei ole mitenkään tuttu merkki samoin kuin se oli vanhemmilleen ja etenkin iso-vanhemmilleen. On siinä mielessä ymmärettävää, että Kodak hiipui unholaan. On mielenkiintoista nähdä miten nykynuoret käyttäytyvät jatkossa. Kameramaailmassa voi taas käydä merkkien suhteen iso mullistus. Olen aiemmin veikannut, että Sony nousee. Playstation sukupolvi pitää sitä hyvänä brändinä. Toistaiseksi ainakin Canon ja Nikon ovat pitäneet pintansa, samoin Olympus ellei nyt sitten taloussotkut kaada sitä.

#foto12 -haaste

Perjantai 6.1.2012 - Peter Forsgård

Viime viikolla nimimerkki _ppusa kyseli Twitterissä aihetta omaan päivän kuvaansa. Heitin ihan leikilläni kehoituksen etsiä värikäs talvitakki joltain ja saada siitä kuva. No eipä mennyt aikaakaan, kun hän julkaisi kuvansa. Minusta varsin onnistunut suoritus. 

Tuosta sain sitten ajatuksen haasteista, joita heitämme toisillemme. Haasteenheittopaikkana toimii Twitter ja hashtag #foto12. Tarkoituksena on kuvata saamastaan haasteesta viikon kuluessa kuva ja heittää haaste toiselle. 

Hauskinta tässä on se, että en ainakaan tiettävästi koskaan tavannut _ppusa:aa. Sosiaalisen median ja hienojen helsinki-kuviensa kautta on hän toki tullut tutuksi.

Perinteistä pönötystä?

Torstai 5.1.2012 klo 14:35 - Peter Forsgård

Presidenttivaalien mainosjulisteet ilmestyivät katukuvaan eilen. Kovin perinteisellä valokuvalla mennään. Olihan se toisaalta kohtuullisen oletettavaakin. Ehdokkaat haluavat näyttää arvokkaalta ja presidenttimäisiltä.

Oli toki muutama asia jotka pistivät näissä muotokuvissa silmään. Mennään vaikka numerojärjestyksessä.

Haaviston kuva julisteessa pisti eniten miettimään sen tyylilajin sopivuutta juuri Haavistolle. Kuvasta tuli ensimmäisenä mieleen Platon Valtiomieskuvasarja. Tyylilaji on varsin samanoloinen. Mene ja tiedä oliko tarkoitus vai ei. Toinen mieleeni tullut kuva on viime eduskuntavaaleissa ehdokkaana olleen Wille Rydmanin vaalikuva. Näyttää ihan kuin clarity-nappulaa olisi väännetty hiukan liikaa. Olisin odottanut jotenkin lämminhenkisempää kuvaa Haavistosta. Toisaalta kuva herättää varmasti huomiota ja siinä suhteessa se voi toimiakin.

Soinin kuva on ihan itsensä näköinen poolokauluksista villipaitaa myöten. Toki olisi suonut kuvan olevan hiukan tarkempi ja syväyskin on tehty reunat softaamalla. Valaisu on myös hiukan erikoinen. Sivuvalo ja yllättävän jyrkkä valokontrasti on hiukan häiritsevä. Perussuomalaisen näköinen kuva ja siinä mielessä onnistunut.

Väyrysen kuva on myös sellainen kun sen olettaakin olevan. Jopa pään asento on sopiva Väyryselle. Hän aavistuksen katsoo nenänvartta pitkin... Tausta kuvassa on varsin kamala. Kuvan valokaan ei ole niitä onnistuneimpia. Kuva on kovin kaksiulotteinen.

Lipposen kuvassa on ihan kohtuullinen valaisu. Ehkä päävalo voisi olla hiukan enemmän sivussa, jotta kasvot eivät näyttäisi niin leveältä. Samoin varjopuolen korkovaloa olisi voinut hiukan pienentää. Mielenkiintoista että Lipposella ei ole solmiota. Muuten kaikenkaikkiaan ihan Lipposen näköinen kuva. Ilmekin sellainen isällisen lempeä.

Niinistön kuva oli myös varsin odotetun kaltainen. Hiukan rennompi ote, kuten on Saulin pahvi-versiossa on, olisi voinut toimia paremmin. Ilme on myös hiukan jäykkä ja se on myös luo osan rentouden toiveesta. Valaisultaan perhosvalo toimii tässä yhteydessä. Valaisultaan kuva on yksinkertaisen tyylikäs. 

Essayahin kuvassa on jotain samaa kuin Haaviston kuvassa, mutta efekti ei ole yhtä voimakas. Valo on hiukan sekavaa, vaikka se aika perusvalaisulla onkin tehty. Ehkä päänasento ja kontrasti ei tuossa versiossa ole ihan kohdallaan ja se saa valonkin näyttämään hiukan sekavalta.

Biaudet:n kuva on omalla tavallaan varsin pirteä ja se varmasti huomataan. Kasvot täyttävät julistealasta suuremman osan kuin muilla. Valitettavasti ensimmäinen ajatus oli julisteen nähdessäni, että onpa nätti nainen kuvassa. Nätissä mitään vikaa sinänsä, mutta niin ei ehkä presidentti ehdokkaasta voi sanoa? Valokuva antaa ehkä hiukan liian nuoren vaikutelman. Toisaalta välitön ja rento tunnelma on hyvin positiivista. Valo on kuvassa aika raakaa. Silmän heijastuksesta ja ihon kiillosta päätellen kameran vierestä ammuttu aika kovalla valolla. Kameran alta taasen on tasoitettu valo liian tasaiseksi softboxilla. Julisteen hauska yksityiskohta ovat QR-tägit, jotka lukemalla näkee lisää julisteita. Hauska pieni lisä perinteiseen mainokseen.

Arhinmäen kuvassa ensimmäisenä pisti silmään kovin vaaleat silmänvalkuaiset. Näyttää ihan siltä kuin Photoshop olisi ollut käytössä ja efekti mennyt hiukan yli. Asento Arhinmäellä on varsin hyvä. Tietäen olevansa reunimmainen oikealla hän on kääntynyt muihin päin.

Alla olevat kuvat julisteista on otettu tänään (5.1.2012) aamupäivällä Kasarmitorin laidalla. Julisteiden värit ja kontrastit saattavat olla hiukan erilaisia kuin todellisuudessa. Kuvia ei ole juurikaan säädetty.

  

Parempien kuvien paluu

Tiistai 3.1.2012 - Peter Forsgård

Parempia kuvia Canon EOS-järjestelmäkameralla kirjasta on otettu jo 7.painos ja sen painosmäärä on ylittänyt reippaasti 300.000. Juuri ennen joulua ilmestyi uusi kirja Parempia kuvia Canon salamalaitteilla ja objektiiveilla. Voidaan siis kohta puhua kirjasarjasta. Uudessa kirjassa käydään läpi eri kuvausaloja ja mitä erilaisilla objektiiveilla voi ja kannattaa kuvata, ajatuksella mikä sopii mihinkin tilanteeseen. Kirja lähtee ihan perusasioista ja on tarkoitettu olemaan apuna valokuvaajana kehittymisessä. 

Kirjassa eri kuvausalojen ammattilaiset antavat vinkkejä kuvaamiseen. Ammattilaiset on poimittu eri maista. Mukana on eturivin Canon-kuvaajia mm. Jeff Ascough. Suomesta kirjassa on vinkkejä antamassa urheilukuvaaja Kari Kuukka.

Vaikka kirjan nimestä voisi päätellä, että se keskittyy kalustoon, on kirjassa hyvin paljon yleispätevää oppia valokuvaamisesta. Esimerkiksi valaisusta on teoriaa ja esimerkkejä, samoin sommittelusta ja kuvausideoista. 

Toistaiseksi olen saanut käsiini vasta englanninkielisen version. Suomeksi kirjan pitäisi ilmestyä lähiaikoina. Kirjaa oli tekemässä minun lisäkseni Jukka Kolari ja Brian Worley. Jukka kantoi kokonaisvastuuta kirjan tekemisestä ja piti langat käsissä. Jukka myös kirjoitti kirjaan varsin paljon. Kuvia kirjassa on 22:lta eri kuvaajalta. Siinäkin mielessä monipuolisuutta riittää. Brian taasen on erikoistunut pikkusalamoiden tekniikkaan ja niillä valaisemiseen. Allekirjoittanut kirjoitti muutamia lukuja kirjaan ja kuvailin jonkin verran kirjan asioiden demonstroimiskuvista. Kirjan minusta varsin tyylikäs taitto on Heikki Pälviän käsialaa. 

Kirjan jakelusta en ihan tarkkaan tiedä, mutta pääasiassa sitä tullaan jakamaan Canon kaluston ostojen yhteydessä. Milloin ja miten kampanja toteutetaan, sitä en tarkkaan tiedä.

Mielenkiintoinen ja innostava projekti omalta kannaltani.

Ennustuksia ja ajatuksia valokuvauksesta vuodelle 2012

Lauantai 31.12.2011 klo 16:00 - Peter Forsgård

Vuodenvaihteessa on mukava hiukan muistella mennyttä vuotta ja etenkin katsella tulevaisuuteen.

Valokuvauksen osalta suurin vuonna 2010 tapahtunut oli Sanoma Newsin tiukentunut linja free-lancereihin. Kesän aikana Sanoma News ei enää tilannut kuvauksia niiltä kuvaajilta, jotka eivät suostuneet allekirjoittamaan uutta avustajasopimusta. Nyt ihan viime aikaisten tietojen mukaan myös Sanoma Magazines on lähettänyt saman suuntaisen sopimuksen avustajilleen. Mikä heidän linjansa tulee olemaan, on vielä auki. Uskoisin kuitenkin, että Newsin kaltaista tiukentumista varmaan tapahtuu. Haaste voi vaan olla, että aikausilehdet näivettyvät, jos eivät saa kunnollista kuvamateriaalia. 

Kuten olen aiemminkin blogannut, mielestäni Sanoma sahaa omaa oksaansa. Ilmeisesti businessmallina Sanomalla on tällä hetkellä ns. sadonkorjuumalli eli kerätään rahaa omistajille jaettavaksi ennen kuin koko homma loppuu.  

Toinen merkittävä valokuvaukseen liittyvä oli sosiaalisen media käyttö Arabimaailman mullistuksessa. Viralliset paikalliset tiedotuskanavat kertoivat omaa "totuuttaan" ja taasen niin ulkolaiset kuvajournalistit kuin kansalaisjournalistitkin jakoivat ehkä hiukan enemmän totuutta kuvineen ja videoineen esim. Twitterin kautta. Tuo koko tiedon jakamisprosessi on uusi ja ei välttämättä noudata perinteistä uutisjakelua.

Uskon, että nuo kaikki edellä mainitut trendit tulevat jatkumaan. Valokuvaajan ammatti käy yhä hankalammaksi. Samaa kehitystä tapahtuu varmaan muillekin ammateille, joita digitaalisuus ja sosiaalinen media koskettaa suoraan. Toisin sanoen ei valokuvaajan ammatti mikään poikkeus tässä suhteessa ole. Valokuva itsessään ei katoa mihinkään, vain se tapa jolla valokuvalla voi ansaita jatkaa muuttumistaan. Löytyykö uusi ansaintamalli 2012? Uskoisin, että jonkinlaista valoa saadaan tunnelin päähän ja se ei ole vastaan tuleva juna.

Ilmeisesti ensi vuonna Google julkistaa oman Nexus-tablettinsa ja se voi parhaassa tapauksessa räjäyttää potin. Hinnat tulevat putoamaan. Tablettien määrä lisääntyy valtavasti ja niille tarvitaan sisältöä. Hyvä esimerkki tästä oli jo joulun jälkeen ilmestyneet digitaaliset erikoisnumerot. Mediatalot halusivat heti tarjota jouluksi lahjaksi tabletin saaneille sisältöä. Moni amerikkalanen lehti ilmestyi joulupäivänä ensimmäisen kerran sitten vuoden 1912. Uudella tavalla esille tuodun sisällön tarve lisääntyy. Se tuo mahdollisuuksia myös niille valokuvaajille, jotka ovat valmiita ottamaan haasteen vastaan. Uusi tilanne on myös mahdollisuus, eikä pelkästään uhka.

Kuvauskaluston puolella on odotettavissa uutuuksia, onhan syksyllä taas Photokina. Peilittömien järkkäreiden osuus myös Suomessa kasvaa ihan varmasti. Niiden etuna on pieni koko ja esim. Olympuksen VF-2:sen kaltainen etsin. Perinteisen peilin tai optisen etsimen läpi kuva näkyy sellaisena kuin silmä sen näkee, mutta digitaalisen etsimen kautta parhaimmillaan sellaisena kuin kamera sen näkee. Ainakin testaamassani Olympuksessa se toimii todella hyvin. Jos tuo valotusasia kiinnostaa enemmän kannattaa lukea Pekka Potkan blogaus aiheesta juuri tuohon Olympukseen liittyen. Väittäisin, että peilin lähtölaskenta on todenteolla alkanut.

Kännykkä on yksi yleisimmistä kameroista, mutta toistaiseksi pokkarit ovat kuitenkin pitäneet pintansa. Miksi kantaa mukanaan erillistä kameraa, jolla ei voi jakaa kuviaan samantien? Kuvanlaatu kännyköissä on jo pokkarien tasoa, joten sekään ei enää estä niillä kuvaamista. Minusta känny ei korvaa kunnon pokkaria, koska kuvausasento ja kunnon etsimen puute ovat niitä jotka hankaloittavat kuvaamista. Sen sijaan pidän mahdollisuudesta jakaa kuva samantien. Jos pokkarit meinaavat pysyä mukana niihin on saatava suora jako mahdollisuus eli tehdä kamera, jossa on puhelin. Toki Eye-Fi muistikortti on yksi mahdollisuus, mutta harva haluaa säätää wlan-härpäkkeitä. Uskon, että kännykuvien osuus jatkaa kasvuaan.

On mielenkiintoista nähdä tuleeko markkinoille vielä 2012 valokuvaajan kannalta järkevän hintainen hybridi eli 24/25/30fps ja täydellä resolla kuvaava kamera. RED Epic on sen kaltainen kamera, mutta ilmeisesti sen toimivuus tosi paikassa on hiukan niin ja näin. Canon vihjaisi lähitulevaisuudessa julkaisevansa EOS Cinema -kameran, joka näyttää perinteiseltä järkkäriltä, mutta on ilmeisesti kuvailemani kaltainen hybridi. Sellainen kamera muuttaisi taas kerran kuvaamista. Blogasin tästä aiheesta jo huhtikuussa 2007, kun Dallas Morning News testasi uutta tekniikkaa interpoloida stillejä videosta. Tilanteisiin jossa tarvitaan sekä stilliä, että liikkuvaakuvaa tuollainen hybridillä kuvaaminen on omiaan. Valaisukin muuttuu samalla salaman välkkeestä jatkuvaa valoa antaviin LED-valoihin. Valaisun filosofia toki säilyy ennallaan.

Palaan vielä hiukan vuoteen 2011. Blogasin selkeästi vähemmän vuonna 2011 kuin 2010. Viime vuonna blogauksia oli 167 ja tänä vuonna 106. Kävijämäärä luonnollisesti putosi hiukan, mutta jokaista blogausta luettiin selkeästi enemmän kuin edellisenä vuonna eli lukijoita tuli roimastui lisää. Kiitos kaikille niin uusille kuin vanhoillekin lukijoille. Ensi vuonna on tarkoitus jatkaa blogaamista perinteisen kirjoittamisen lisäksi myös videoblogaamisen muodossa. Mahdollisesti kevään aikana aloitan blogaamisen myös englanniksi. Kuvauspuolella pitää taas omien projektien osalta aktivoitua. Viime vuonna omat kuvausjutut jäivät aika vähälle. Omien projektien tulisi olla joko ns. sormiharjoittelua ja/tai portfoliota tulisi kehittää sellaiseen suuntaan jota haluaa asiakkaille tulevaisuudessa tarjota. Ei riitä, että portfoliossa on kuvia joita nyt tekee. 

Erittäin Onnellista Uutta Vuotta 2012 kaikille.

Hyvää Joulua!

Perjantai 23.12.2011 klo 19:00 - Peter Forsgård

F5.6 klubi

Perjantai 16.12.2011 klo 14:44 - Peter Forsgård

Lavaklubilla Kansallisteatterin kellarissa on aina kuukauden ensimmäisenä tiistaina F5.6-klubi. Tilaisuudessa on luentoja valokuvaajille ja valokuvamielisille.

Viime tiistaina (13.12.) F5.6-klubilla oli tuore Fotofinlandia-voittaja valokuvaaja Maija Tammi. Hän näytti kuviaan ja kertoi työstään. Erinomaista antia oli myös kuvista syntynyt vilkas keskustelu.

Tammi avasi taustoja Bingo-sarjalleen. Fotofinlandia voiton jälkeen hän oli saanut sähköpostin kuvauskohteena olleesta turkulaisesta bingosta (bingon nimi meni minulta valitettavasti ohi), jossa kiittivät siitä että saivat olla mukana projektissa. Se mistä ingossa ei pidetty, olivat Fotofinlandian päätuomarin Karukosken kommentit ja perustelut.

Tammi näytti myös projektiaan lyhyt kasvuisista ihmisistä, sarja on nimeltään Dwarfdom. Siinä hän seuraa viittä lyhyt kasvuista ihmistä. Kuvat olivat minusta varsin intiimejä. Niistä syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Pidän kovasti Dwarfdom-sarjasta. Se kuvaa hyvin inhimillisesti lyhyt kasvuisten elämää. Valokuvat ovat myös hyvin visuaalisesti toteutettu. Niissä on selkeästi vaikutteita amerikkaisesta tavasta kuvata ja nähdä. Tämä liittyy siis valon ja varjon tuntuun, kuvan lämpimiin sävyihin. Sarja ei myöskään ole osoitteleva ja anna vain yhtä vastausta, vaan se jättää katsojalle ajatuksia. Tammi on tehnyt myös Dwarfdomista videon. Se on vielä keskeneräinen, mutta hän siitä huolimatta näytti sen. Video oli erinomaisesti tehty ja toi uuden näkökulman sarjaan. Pelkästään stilleinä tehtynä lyhyt kasvuiset olivat jollain tavalla katselun kohteina, mutta videolla he inhimillistyivät aivan eri tavalla. Tässä videolla ja hybrideillä on vahva asema kuvajournalismissa.  Tammen neuvonantajana on ollut Brian Storm, Mediastormista, eli varsin vahvaa opetusta Tammi saa. Kysyin Tammelta miten hän jatkossa suhtautuu videon ja stillin käyttöön. Vastaus oli, että "tuskin on paluuta pelkkään stilliin, mutta ei ole kuitenkaan Dwarfdomin jälkeen tehnyt videoita". Aika varmaan näyttää.

Seuraavan kerran F5.6 klubi on ensi tammikuussa ja päivämäärä taitaa olla 10.1. klo 19-21. Parhaiten noista tilaisuuksista saa tietoa Lavaklubin Facebook-ryhmästä. 

Katukuvauskamera hankittu

Perjantai 9.12.2011 klo 12:00 - Peter Forsgård

Olen tässä jonkin aikaa katsellut kameroita sillä silmällä. Viime lauantaina sain päätöksen tehtyä. Päätin hankkia kuitenkin pokkarin, Fuji X10:n. Syy kameran hankintaa on oikeastaan se, etten viitsi vapaa-ajalla kantaa painavia työssä käyttämiäni työkaluja. 

Syyt miksi päädyin X10:iin olivat pääasiassa seuraavat:

1. Hyvä valovoimainen zoom, f2.0-2.8. Polttoväli kameran optiikassa on 28-122mm eli valovoima pysyy oikein hyvänä myös tele päässä. 

2. Optinen rangefinder-tyyppinen etsin. Kuvata voi joko takana olevaa näyttöä käyttäen tai sitten voi käyttää optista etsintä. Etsimessä ei ole mitään tietoja suljinajoista/aukoista tai tarkennuksen onnistumisesta. Se on toki pieni miinus, mutta olen asettanut tarkennuspisteen  keskelle. Silmäkulman kohdalla vilahtaa vihreä valo, kun tarkennus on napannut kiinni. Toistaiseksi se on toiminut hyvin. Vielä parempi ratkaisu toki olisi oled-näytöllä toteutettu hybridietsin. 

3. Zoomaus manuaalisesti ja portaattomasti optiikassa olevasta renkaasta. Zoomaus on todella tarkka ja olen tottunut zoomaan manuaalisesti. Sähköinen zoomaus on minusta hankalaa ja sen lisäksi se vie virtaa.

Oikeastaan nuo kolme syytä olivat ne tärkeimmät. Neljäs syy on hiukan turhamainen, kamera on kaunis. :) Se näyttää perinteiseltä analogiselta kameralta. Sen verran vanhanaikainen tuon suhteen olen, että retrolook vetoaa, kunhan sisäkalut ovat uusinta elektroniikkaa. Minijärkkäriä en sitten hankkinutkaan, koska en halua kantaa mukanani ylimääräisiä putkia. Se vaatisi oman laukun niitä varten. Minijärkkäreissä pikkuzoomit ovat myös turhan valovoimattomia. Ihan pelkällä primella en kuitenkaan halua kuvata. Pieni zoom on kätevä ja monikäyttöisempi. Katumaisemat menevät hyvin laajakulmalla, mutta katumuotokuvissa on kiva päästä noin 100mm.

Kameran ulkonäön on varmaan suunnitellut valokuvauksen kanssa tekemisissä ollut, mutta valikkorakenteen on miettinyt insinööri. Valikkorakenteessa on tehty varsin erikoisia ratkaisuja. Onneksi tarvitsen varsin vähän mitään erikoiskuvaustiloja. Kamerassa on kaksi tallennuspaikkaa, johon voi esiasetuksia laittaa. Yksi erikoistoiminto, josta varmasti on hyötyä, on panoraamakuvaus. Kamera yhdistää automaattisesti kuvista panoraaman. Kuvaajan tarvitsee vain pyyhkäistä eli liikuttaa kameraa tasaisesti. X10 ottaa liikuttamisen aikana kuvia ja yhdistää niistä panoraaman. Muutama kokeilu on osoittanut, että se toimii varsin hyvin.  

Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla, joten yleensä minulle riittää peukalolla ohjattava rengas aukon eli syväterävyyden säätöön. Kenno on hiukan perinteisiä pokkareita isompi, joten syväterävyyden hallintakin on jossain määrin mahdollista. X10:ssä on myös valotuksen korjailurulla näppärästi peukalon ulottuvilla ilman että kuvausotetta täytyy muuttaa. Laukaisunappi on myös erinomainen, siihen mm. menee vanhan aikainen lankalaukasin.

Toistaiseksi olen ollut oikein tyytyväinen X10:iin. Vaikka se on aavistuksen isompi kuin pokkarit yleensä, on se kuitenkin riittävän pieni aina mukana pidettäväksi. X10:iin saa kunnon nahkakotelon suojaamaan ja vastavalosuojan. Varsinkin jälkimmäinen on varsin tarpeellinen. Vastavalosuojassa on myös kierteet, jolla saa 52mm suotimia kiinni.

Tottakai hankkimaansa kameraa alkuvaiheessa kehuu ja korostaa sen hyviä puolia. Aika näyttää miten se omassa käytössä toimii ja mitkä ne huonot puolet ovat. Kamera on aina kompromissi ja perusteita löytyy molempiin suuntiin. Valinta kannattaa tehdä omien tarpeiden mukaan, joten ainoaa yhtä oikeaa valintaa ei ole. Muistetaan kuitenkin, että se paras kamera on se mikä on mukana.

Pitänee myös jossain vaiheessa julkaista täällä muutamia sillä otettuja kuvia. Tuolla aiemmin linkaamassi Dpreviewn testissä on esillä X10:llä otettuja kuvia, josta voi tarkemmin katsella millaista jälkeä se tekee.

 

Valokuvarosvoja taas liikkeellä.

Torstai 8.12.2011 klo 12:00 - Peter Forsgård

Itsenäisyysjuhlassa Matti Matikaisen ottama valokuva Teija Vesterbackan Angry Birds puvusta on levinnyt kohtuullisen laajasti. Ongelmana vain on, että kuvaa on käytetty ilman lupaa. Tarkempaa tietoa asiasta Kari Kuukan blogauksessa. Lue myös kommentit.

Keissi on saanut ainakin LA Timesin osalta onnellisen päätöksen ja kuvaaja saa toimistonsa kautta korvauksen.

Kuukan blogaus ja mihin se johti on taas kerran loistava osoitus siitä mihin sosiaalinen media parhaimmillaan pystyy. 

Samaan aikaa mediatalot vinkuu murroksessa ja huutelee arvostuksensa perään. Kannattaisiko kurkata peiliin. Hyvä esimerkki asian tiimoilta on M&M:n uutisointi. Ei tuo otsikon kysymys ole se pointti tässä asiassa. Toki on loistavaa, jos Matikainen saa ison korvauksen. Asian pointti on ihan muulla eli median toimintatavoissa. Se on uutinen ja tutkimisen paikka, eikä jonkun mahdollinen rikastuminen.  

Muistanette varmaan tämän ja tämän eli kyllä Sanoma Oy:kin osaa.

Ainoa postiivinen asia koko jutussa on Angry Birdsin saama julkisuus. On hienoa, että Suomessa joku osaa nämä kikat.

Valokuvauskoulutuksesta hiukan.

Perjantai 2.12.2011 klo 13:00 - Peter Forsgård

Suomessa koulutetaan liikaa valokuvaajia. Kaikille ei vain yksinkertaisesti riitä töitä. Tämä on ollut jo pitkään tiedossa. Nyt onneksi on päätetty vähentää valokuvausalan koulutuspaikkoja. Toki sen vaikutus on hidas, mutta suunta on oikea. 

Toinen kysymys on millaista koulutuksen sisältö on? Valokuvaajan ammatti tai oikeastaan se miten työsuhde rakentuu, on muuttunut vakituisesta yrityksen palkkalistoilla olevasta kuvaajasta free-kuvaajaksi. Onko tämä näkynyt koulutuksen sisällössä? Onko liike-elämän taitoja opetuksessa lisätty? Black Star Rising -blogissa oli aiheesta hyvä postaus. 

Linkittämästäni Black Star Rising -blogauksesta nostaisin pari kappaletta esiin, ensiksi viimeinen kappale:

"We are business people, part of an industry. We want a good standard of living. That’s why it’s vital that schools teaching photography recognize their responsibility to teach the business skills necessary for their graduates to succeed." 

Minusta tuossa kiteytyy erinomaisesti tuo koulutukseen liittyvä asia. Meillä Suomessa on tällä hetkellä varsin ainutlaatuinen tilanne kouluttaa valokuvaajille liike-elämän taitoja ja myyntiä. Aalto Yliopisto (vai mikä se virallinen nimi nyt sitten onkaan nykyään) pitää sisällään niin vanhan TAIK:in valokuvausopetuksen kuin Kauppakorkean businessopetuksen. Toivotaan että valokuvaa opiskelevat osaavat hyödyntää tämän. Mikäs sen vahvempi yhdistelmä kuin pääaineena valokuvaus ja sivuaineena liiketaloutta ja myyntiä. Ainakin siinä olisivat ainekset kasassa, sitten loppu onkin kiinni persoonasta itsestään ja kovasta duunista. Samaa aihetta sivusin blogauksessani marraskuussa 2007.  

Toinen mielenkiintoinen on: 

"There is a critical need for a new generation of photographers, visionaries who can make a difference. Whether they come to us through an institute of higher learning or as an apprentice of an experienced photographer, they are a necessity." 

Tämä liittyy tuohon edelliseen koulutusasiaan. Vanha 70-lukulainen ajattelu, jossa opiskellaan, mennään töihin ja jäädä siitä työsta eläkkeelle Kauppakamarin mitalit rinnassa ei enää toimi, ei ole toiminut oikeastaan enää pitkään. Kysmys ei ole tykkääkö uudesta vai ei. Kysymys on valmiudesta ottaa uusi asia vastaan. Helppoa se ei ole ja vaatii niitä uudenlaisia taitoja, joita pitäisi valokuvauskouluissa opettaa. 

Kameran kokeilua, Olympus PEN E-P3

Torstai 1.12.2011 klo 14:00 - Peter Forsgård

Osa blogini lukijoista on varmaan huomannut, että olen etsimässä itselleni pientä hyvää kameraa katukuvaukseen. Sain Olympukselta lainaksi PEN E-P3:sen. Mukana oli kit-zoom 14-42 sekä VF-2 etsin. Yhdeksi päiväksi ehdin myös saada kaksi kiinteää valovoimaista objektiivia, 12mm ja 45mm.

Minulle tärkeintä kamerassa on sen käytettävyys eli miltä se tuntuu kädessä. Toki kuvanlaatu on tärkeä, mutta väittäisin ettei siinä ole lopujen lopuksi kovin suuria eroja kuitenkaan. Toki mittaamalla ja käyriä piirtämällä eroja saadaan, mutta käytännön tilanteissa eroja tuskin huomaa paljain silmin.

Mitään varsinaista testiä en ole tehnyt, vaan kamera kulki mukanani päivittäin ja niistä kokemuksista lähinnä blogaan. PEN E-P3:nen tuntui totuttelun jälkeen erinomaiselta kädessä ja kuvaustuntuma oli erinomainen. Erityisesti pidin sen mukana olleesta VF-2 etsimestä. Etsimen kuva oli varsin hyvä ja sen avulla sai hyvän ja tukevan otteen kamerasta. Takana olevasta LCD:n käytöstä en still-kuvauksessa kovin paljon pidä. VF-2 on myös kääntyvä ja kuvata saattoi myös katsomalla ylhäältä alas päin, kuten aikoinaan kuiluetsimestä. Toki sillä erolla, että VF-2 etsimen pitää olla lähellä silmää.

PEN antaa mahdollisuuden käyttää vaikka kuinka paljon erilaisia kuvaan vaikuttavia asetuksia. ART-valikosta löytyy joka lähtöön taidesuotimia ym. Itse noita vierastan ja en näe niille omassa kuvaamisessa kovinkaan paljon käyttöä. Jonkun mielestä ne voivat tehdä kuvaamisesta hauskempaa, en tiedä. Minulle riittää kunhan saan käytettyä aukon esivalintaa ja aukon säätö on kätevästi ulottuvilla ilman, että pitää kuvausotetta irroittaa. Penissä se oli kätevästi peukalon alla.

Lyhyt kokeilu osoitti kyllä sen miksi peilitön järkkäri on suosittu. Se kulkee kätevästi mukana, eikä se herätä juurikaan huomiota kun sen kanssa kulkee kuvaamassa. Kameran on hyvä kompromissi kokonsa suhteen. Elektronisten etsimien laatu on myös parantunut merkittävästi ja ne ovat oikeasti käyttökelpoisia kuvaamiseen.

Käyttäisinkö esim. Pen 3:sta työssäni? Miksen toisaalta voisi. Varsinkin 45mm on erinomainen muotokuvausobjektiivi, sen kinovastaavuushan on 90mm. Valovoimaakin riittää.

Kuten mainitsin mitään varsinaista testiä en tuolla tehnyt. Jos sellainen kiinnostaa kannattaa lukea DPreview:n testi.

Muita mielenkiintoisia harkinnan alla olevia ovat Sonyn Nex-7, Panasonicin GX-1, Canon S100 ja Fujin X10. Noista Canon ja Fuji ovat pokkareita, mutta täyttävät aika hyvin tarpeeseeni liittyvät kriteerit. 

  

Kerran vielä eli Fotofinlandia 2011

Keskiviikko 30.11.2011 klo 20:11 - Peter Forsgård

Fotofinlandian 2011 voitti ehkä hiukan yllättäen Maija Tammi, Bingo-sarjallaan. Onnittelut voittajalle! On hienoa, että nuoremman polven kuvaaja voitti. Tammi oli myös Vuoden lehtikuvaaja vuonna 2010, joten ura alkaa varsin mukavasti. Tammi työskentelee myös USA:ssa ja se varmasti auttaa kehittymään entistä enemmän.

Päätuomarin Dome Karukosken perustelut olivat mm.: "voittaja ei ole visuaalisesti kaunein, kokeellisin tai yllättävinkään sarja. Mutta kuvien sisältö on vahva, rujo, todellinen ja elävä. Sarja on ainoa finalistisarjoista, jonka kuvia en ottaisi kotini seinälle. En nimittäin haluaisi kohdata kuvauskohteiden tarinaa päivittäin. Heidän tarinansa pakottaa meitä katsomaan sitä puolta Suomesta, jota emme välttämättä halua nähdä." 

Mielenkiintoisempi oli Karukosken kommentti yleisesti sarjoista: "Kuitenkin melkein kaikilla finalisteilla oli pyrkimys kertoa jokin tarina. Tarinaa kerrottiin ihmisten silmien kautta, kuvan sommittelulla tai antamalla vain pieniä viittauksia, jolloin katsoja on pakotettu luomaan se itse. Sekin on tarinan kertomista."

Valokuvan tekee mielenkiintoiseksi se, että se asettaa kysymyksiä eikä kerro niitä vastauksia. 

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen valinta. Itse olisin päätynyt johonkin muuhun, mutta tämä juuri tekeekin valokuvauksesta mielenkiintoista ja haastavaa; pidämme eri asioita ja näemme asioita eri tavalla. Minusta se on rikkaus.

 

Valokuvaajia kortistoon?

Keskiviikko 30.11.2011 klo 19:21 - Peter Forsgård

CNN on irtisanonut 12 vakituisessa palveluksessaan olevaa kuvajournalistia. Taustalla on hyvin onnistunut iReport eli heidän oma kansalaisjournalismin saittinsa.

Kuvajournalismi on muuttunut radikaalisti tai siis se tapa jolla siitä voi saada toimeentulonsa.  Valokuvilla on ollut historian saatossa merkittävä osuus monen epäkohdan esille tuomisessa. Osa niistäkin on ollut ei-ammattilaisen ottamia. Valokuvaaja eri osa-alueineen ei ole niin kovin uusi itsenäinen ammatti. Aika moni valokuvaaja on tehnyt jotain muuta ennen valokuvaajaksi ryhtymistään, Lewis W. Hine esim.  Monelle valokuvaus saattoi olla osa-aikaistakin. Jotkut käyttivät valokuvaa osana muuta materiaaliaan epäkohtien tuomikseksi esiin, mm. Jakob Riis. Valokuvalla on edelleen iso merkitys. Afrikan kevääksi nimetty liikehdintä ja siitä saatu tieto ja valokuvat ovat yksi esimerkki viime ajoilta. Sosiaalisen media eri kanavien kautta saimme tietoa tapahtumista, vaikka kyseisten maiden viralliset tiedotuskanavat kertoivat jotain muuta. Iso osa näistä esim. Twitterin kautta tulleista tiedoista ja valokuvista oli kansalaisten lähettämiä keskeltä tilannetta. Joukossa on toki ammattilaistenkin twiittejä. Journalismi on demokratisoitunut, piti siitä tai ei.

Se mitä sanon seuraavaksi saattaa suututtaa jotkut, mutta sanon sen silti. Kuvajournalistin ansaintamalli ei ole enää olla vakituinen kuvaaja organisaation palveluksessa. Tämä on ollut aika selvää jo pitkään. Kuvajournalismi sinänsä ei ole kadonnut mihinkään, vaan siitä saatavan toimeentulon mekanismi on muuttunut. Kuvajournalistin mahdollisuudet ovat mahdollisesti Luceo Images kaltaisissa yhteenliittymissä ja/tai joukkorahoituksen malleissa, kuten esim. Kickstarter ja Emphas.is. Kuvajournalismin tulevaisuus on taustottavissa tarinoissa. Voi olla, että ne tarinat pitää itse löytää ja julkaista.

Uutiskuvat ovat osittain jo menneet kansalaisjournalismin haltuun. Toki moniin paikkoihin ja tilaisuuksiin on pääsy ainoastaan lehdistäkortin omaavilla valokuvaajilla, joten osa siitä on edelleen ammattilaisten hallussa. Samoin tilaisuuksiin voidaan vaatia akkreditointia, jonka saavat ainoastaan media edustajat. Valokuvaajien osalta niistä suurin osa ovat juuri niitä free-ammattikuvaajia. 

Loppuun on hyvä huomauttaa, etten suinkaan pidä kehityksestä. Omasta näkökulmastani katsottuna olisi ihan hyvä, että kuvajournalistit olisivat edelleen lehtikuvaajina mediatalojen palveluksessa. Silloin eivät tulisi muiden valokuvaajien tontille. Toisekseen nuo irtisanomiset ovat toki jokaiselle henkilökohtaisella tasolla hyvin ikävää.

Blippailua

Maanantai 28.11.2011 klo 11:13 - Peter Forsgård

Pidin joitakin vuosia sitten päivittäistä kuvablogia omalla saitillani. Koko kuvablogin tarkoituksena oli ylläpitää kuvausharrastusta. Viime viikolla aloitin uudestaan tuon jo jonkin aikaa sitten lopetetun kuvablogini tilalle. Tällä kertaa otin käyttöön varsin suositun Blipfoton. Siellä on tarkoituksena  ladata kuva joka päivä ja nimenomaan kyseisenä päivänä otettu valokuva. Se luonnollisesti tekee kuvablogaamiselle pienen haasteen. Joka päivälle pitää keksiä ja ottaa riittävän mielenkiintoinen kuva, jonka haluaa julkaista. Liian ryppyotsaisesti en tule tuota hommaa tekemään, vaikka toki yritän saada esille joka päivä asiallisen valokuvan. Kuvat tulevat olemaan maisemia päivittäisten kulkureittien varrelta tai kohtaamiani ihmisiä. Parasta onkin, ettei päivittäiselle kuvalle ole mitään tiukkaa aihetta vaan se muotoutuu päivän ja tilanteen mukaan. Jollain tasolla kuitenki pyrin ylläpitämään omaa tyyliäni. Kuvat tuskin tulevat toimimaan yhtenä sarjana. Varmastikin tuonne muodostuu omia kokonaisuuksiaan, joita saa mahdollisesti koottua ehyitä kokonaisuuksia. Aika näyttää.  

Päivittäinen kuvablogaaminen kehittää omaa kuvaamista. Ympärilleen katsominen ja havainnointi on hyvää treeniä valokuvaukseen. Aina ei edes tarvitse ottaa sitä kuvaa, vaan pelkkä katselu ja mielikuva valokuvaaminenkin on hyödyllistä. Itse tulen käyttämään blippaamiseen sitä kameraa, joka sattuu olemaan mukana. Se voi joskus olla kännykkä tai se voi olla päivittäisessä työssäni käyttämät järkkärit. Kamera sinänsä ei ole tärkeä juttu tässä, vaan se havainnointi ja kuvaaminen.

Miksi valitsin juuri Blipfoton? Se on varsin suosittu kuvablogaussaitti eli siellä on jo valmiiksi muitakin. Vaikka pääasiassa kuvaan noita kuvia itselleni, niin toki on hauskaa jos niistä on iloa muillekin. Omalla saitilla tuo jakaminen ei välttämättä toimisi yhtä hyvin.

Fotofinlandiasta vielä....

Torstai 24.11.2011 klo 18:30 - Peter Forsgård

Fotofinlandia 2011 finalistit ovat esillä Sanomatalon Mediatorilla. Kävin ne eilen katsomassa. Blogasin kuvista ja sarjoista 2.11.

Printit nähtyäni nostan Leinosen Heikuran ja Potkan rinnalle suosikiksini voittamaan tämän vuoden Fotofinlandian. Leinosen Still Men -sarja näytti printteinä varsin tyylikkäältä. Ne eivät tule oikeuksiinsa verkkosivuilta katsottuna. Kuvat ovat esillä 4.12 asti ja voittajahan julkistetaan 30.11. klo 13 samassa paikassa.

Ensi lauantaina, 26.11., Mediatorilla on yleisöluentoja valokuvaukseen liittyen. Finnfoto on saanut paikalle mm. Hannu Hautalan. Kello 14.00 ohjelmassa on luento, jonka aiheena on "Kuvaajan oikeudet kuviin ja kuvaukseen?" Luennon pitää Oikeustieteiden ja valtiotieteiden maisteri Sari Uusi-Rauva. Tuota saatan mennä kuuntelemaan.

Valokuvauksesta kännyköillä

Tiistai 22.11.2011 klo 18:30 - Peter Forsgård

Chase Jarvis blogasi kännykkäkuvien merkityksestä. Innoituksen tuohon blogaukseen hän sai APhotoeditorin blogauksessa olleesta lauseesta: “I can’t get over the feeling that pictures taken with a camera in a phone that everyone owns [iphone] have no value.” – Excerpt from APhotoEditor, Drowning in Photography. APhotoEditor kirjoittaa myös seuraavasti: "I think iPhone images only have value when they depict breaking news or when they are curated by someone to understand a bigger picture."

Minusta aavistuksen yksioikoista sanoa, että esim. iPhonella otetuilla kuvalla ei ole merkitystä kuin noissa kahdessa tapauksessa. Todennäköisesti APhotoEditor tarkoittaa merkityksellä yleisempää ja laajempaa merkitystä. Tuskin kirjoittaja aliarvioi kuvan merkitystä sen ottajalle tai kohteelle. Merkitys myös kasvaa, kun kännykuva jaetaan esim. Facebookin kautta. Kännykällä kuvaaminen ja erityisesti kuvien jakaminen on kiinteä osa sosiaalista käyttäytymistämme. Tavallaan kännykkä vasta teki sen mistä Kodak puhui jo 1895. Silloinkin muuten ammattilaiset jo sanoivat valokuvauksen tuhoutuvan, kun kuka tahansa saattoi räpsiä. Siltä osin ei mitään uutta.

Minusta kännykkäkuvaus ei ole uhka valokuvaukselle sinänsä, enemminkin se on uhka nykyiselle tavalle jolla valokuvauksella voi ansaita. Oikeastaan se vanha tapa on jo muuttunut. 

Toinen asia minkä Jarvis nostaa esiin on se, että valokuvaajien vaikeudet eivät poikkea mitenkään muista aloista joita tekninen kehitys on mullistanut. Ongelmana on yhtenä osana ja väitän, että aika isona osana, pitäytyminen vanhoissa toiminta- ja ansaintamalleissa. Mikään ammattikunta tai ammattikunnan privilegio ei ole kiveen hakattu. Edelleen kuvilla voidaan muuttaa maailmaa. Tänään se ei välttämättä ole pelkästään lehdelle kuvaava ammattilainen, vaan se voi olla kännykällä esim. Kairossa kuvaava mielenosoituksiin osallistuva kansalainen. Kuvat ja videot olivat yksi iso ja merkittävä osa juuri Egyptin vallankumouksessa. Kun virallinen Egypti sanoi, että mitään mellakoita ei ole, niin kansalaisten kuvat ja videot mellakoista levisivät mm. Twitterin kautta. Olisiko koko vallankumousten aaltoa  Afrikassa syntynytkään ilman kännyköitä ja mahdollisuutta kuvien jakamiseen?

Olen aiemminkin sanonut, että nyt valokuvaajilla on loistava mahdollisuus kertoa tarinoita ja taustottaa kuvareppareillaan tapahtumia ja niiden seurauksia. Välineet ja tekniikka niiden maailmanlaajuiseen levittämiseenkin ovat olemassa. Ei tarvitse olla minkään virallisen kanavan listoilla, vaan kanavan voi luoda itse. Se on minusta todellista demokratiaa.