Human - Inhimillistä - Mänskligt

Perjantai 4.7.2008 klo 14:29 - Peter Forsgård

Human - Inhimillistä - Mänskligt

7.9. - 2.10.08

ti-su 10-18

Galleria 4-Kuus

Uudenmaankatu 4-6, Helsinki

JPG magazine ja sosiaalinen media.

Keskiviikko 2.7.2008 klo 9:37 - Peter Forsgård

JPG magazine on mielenkiintoinen konsepti. Siinä yhdistyy painettu valokuvauslehti ja yhteisöllinen verkkosivusto. Painetun lehden sisältöön vaikuttaa vahvasti netissä toimiva yhteisö. Yhteisöön voi liittyä kuka tahansa riippumatta siitä tilaako lehden paperiversiota vai ei.

Itselleni on tullut lehdestä nyt kaksi numeroa. Numerossa 15:sta kiinnostavin artikkeli oli "Backstage at a Gregory Crewdson shoot". Hän kuvaa elokuvastillimäisiä valokuvia, joissa kaikissa on katsojan mahdollista rakentaa oma tarina. Set up on massiivinen, miljöössä valoina käytetään suuria elokuvavalaisimia. Ne nostetaan suurilla nostureilla oikeille paikoilleen. Jokainen pieninkin yksityiskohta valtavissa asetelmissa on viimeistä piirtoa myöten suunniteltu. Kuvien ja Crewdsonin asemasta valokuvataidemaailmassa kertoo printtien hinnat. Yhdestä vedoksesta pyydetään 100.000 dollaria ja jokaisen kuvan vedosmäärä on 10. Voidaan siis sanoa, että kyseessä on "million dollar shoot". Crewdsonin kuviin ja taustoihin voi tutustua paremmin tutkimalla kirjaa 1985-2005. Google kuvahaulla löytyy myös paljon kuvia.

Muuten lehdessä on paljon lukijoiden toimittamia kuvia. Lehden nettisivuille voi laittaa kuviaan esille ja yhteisö sitten äänestää mitkä kuvat päätyvät painettuun lehteen. Eihän lukijoiden kuvien julkaisussa sinänsä mitään uutta ole, mutta kun se tehdään sosiaalista mediaa hyödyntäen on siinä jotain uutta. Julkaistuista kuvista maksetaan palkkio 100 dollaria sekä JPG-lehden vuosikerta eli mistään "ilmaiseksi meille kuvia"-lehdestä ja toiminnasta ei siis ole kyse. Palstalla Where I´m at on muutaman sivun verran lukijoiden lähettämiä kuvia omasta elin- ja asuinympäristöstään.Ne ovat ihan mielenkiintoista katsottavaa, vaikka toki kuvien taso vaihteleekin.

Toinen mielenkiintoinen sosiaalisen median megtrendiä hyödyntävä on kuvatoimisto VIIphoton VIIvisionaires. VIIphoto on tällä hetkellä lähes Magnumin veroinen kuvatoimisto, perustajajäsenenään mm. James Nachtway. VIIvisionairesin mekanismia ja motiivia en rehellisesti sanottuna oikein ymmärtänyt. Nopeasti tarkasteltuna kyseessä on Facebookin ja Flickrin yhdistelmä. Sivustolta löytyvät monipuoliset mahdolisuudet jakaa kuviaan muiden kanssa ja siellä on myös Naamasta tuttuja gadgetsejä ym. Täytyy tutustua tuohon sivustoon tarkemmin. 

Kuvaussopimuksesta konsertissa

Lauantai 28.6.2008 klo 9:34 - Peter Forsgård

Avril Lavignen konserttien kuvauksista on syntynyt kiista. Suurinta närää on aiheuttanut vaatimus kaikkien mahdollisten epäselvyyksien käsitteleminen Yhdysvalloissa heidän tuomioistuimessaan. Varsin erikoista se onkin, miksi Suomessa otettu kuva ja sen mahdolliset käyttöön liittyvät ristiriidat sovitellaan USA:ssa.

Muuten minusta konsertin järjestäjä ja artisti voivat määritellä kuvien käytön aika tarkasti. Onhan kyseessä taiteellisen esityksen jäljentäminen. Toki journalistinen käyttö konsertissa kertovissa jutuissa on aivan eri asia. Sopimuksella pyritään estämään, ettei kuvat päädy kaupallisille toimijoille, jotka tekevät sitten artiistin kuvilla bisnestä. Siinä kohdassa minusta sopimus on täysin asiallinen. Journalistit vetoavat siihen, että voivathan katsojatkin kuvata omilla kännyköillään täysin vapaasti. Miten yhtäkkiä satunnainen kännykällä kuvaava konsertissa kävijä kuvaa samantasoista kuvaa kuin ammattikuvaaja ammattikalustollaan...

Aiheeseen liittyen The Online Photographer on ehdottanut ns. Celebmark:ia. Julkkisten omaa copyright suojaa itsestään otettuihin valokuviin ja niiden käyttöön. Sen mukaan julkkis voisi halutessaan celebmarkata itsensä ja estää hänestä otettujen kuvien kaupallisen hyödyntämisen. Teoriassa varmaan ihan mainio ehdotus, mutta aika hankala käytännössä yhdistää sananvapauteen. Mikä on esim. noissa tilanteissa kaupallisuuden ja journalismin raja. Keltainen lehdistöhän käyttää häikäilemättömästi hyväkseen tuota häilyvää rajaa. Julkkisia tuskin kuvataan journalisitisessa mielessä kertomassa, jostain tärkeästä uutisesta vaan kyse on suoraan lehden myynnin edistämisestä eli annetaan sitä mitä lukijat haluavat. Silloinhan kyse ei ole journalismista. Toisaalta se voiis suojata julkkkiksia vapaa aikanaan ja antaisi kuvaukseen mahdollisuuden vain julkkiksen omassa "toimialassaan" toimimisen. Käytännössä esimerkiksi urheilijan kuvaaminen urheilutilanteessa ym.

Seuraavassa bloggauksessaan The Online Photographer selventää motiivejaan, kun sitä kommenteissa kysytään. Hän ei ole sinänsä huolestunut julkkiksista vaan siitä ongelmasta, jonka paparazzi-kuvaajat saavat aikaan.  

Mielenkiintoinen ehdotus, mutta käytännösssä kuitenkin aika mahdotonta toteuttaa.  

PR-kuva, mainoskuva ja journalistinen kuva

Keskiviikko 25.6.2008 klo 11:36 - Peter Forsgård

Julkisen sanan neuvosto antoi Iltalehdelle langettavan päätöksen PR-kuvien käytöstä toimituksellisen jutun yhteydessä. Äkkipäätä voisi ajatella, että ihan aiheesta, mutta kun päätöstä lukee tarkemmin tuntuu päätös varsin erikoiselta.

Iltalehti oli tehnyt jutun Janina Fryn (ent. Frostell) nimeä kantavasta vaatemallistosta ja käyttänyt jutussa samoja kuvia kuin Tokmanni-konserni mainoksessaan. Juttua en ole lukenut, joten sen sisältöön en sen enempää puutu.

Onhan aivan tavallista, että esim. autolehdissä ja tekniikan alanlehdissä käytetään tuote-esittelyn ja pikatestien  yhteydessä valmistajan toimittamia kuvia. Toki niitä myös kuvautetaan, jos tarvetta ilmenee. Eihän siinä mitään ihmeellistä pitäisi olla. Palvelua molempiin suuntin. PR-kuvien jakelu lehdistölle on aivan yleistä ja eikä se mitenkään vähennän jutun journalistista arvoa. Toki noissa kuvissa tulisi olla manittuna sekä kuvaajan nimi, että tieto kuvien alkuperästä eli esim. oy X ab:n kuva-arkisto tai jotain vastaavaa.

Minusta näyttää kyllä vahvasti siltä, että JSN ei ole ajan tasalla kuvien ja niiden käytön ja käytäntöjen osalta. No voi olla, että minulta on jäänyt jotain huomaamatta, mene ja tiedä. Erikoinen päätös kuitenkin.

Suomalainen valokuvakulttuuri esillä Ranskassa

Maanantai 23.6.2008 klo 23:21 - Peter Forsgård

Ranskan merkittävimpiin kuuluvassa Musée Nicephore Niépce:ssä on esillä laajasti suomalaista valokuvataiteen historiaa. La Photographie Finlandaise (1950-1980) näyttelyssä on esillä 150 valokuvaa tuon ajan merkittävimmiltä kuvaajilta. Näyttely on alkanut 21.6. ja jatkuu aina syyskuun loppuun asti.

Suomalainen nykyvalokuvaus on Ranskassa jo tunnettua. Helsinki School on siinä tehnyt ansiokasta työtä ja nostanut suomalaisen valokuvauksen maailman huipulle. Mielenkiintoista onkin, että tuo menestys on poikinut tämän näyttelyn. Suomalaisesta valokuvasta Ranskassa nähdään 1950-luvun kameraseura kuvaajien tuotantoa sekä 60-70 -lukujen yhteiskunnallisesti suuntautuneiden subjektiivisten dokumentaristien töitä. Nämä ovat juuri niitä kuvaajia, jotka ovat luoneet sitä pohjaa nykyiselle menestykselle. Painopiste on nimenomaan dokumentaarisessa valokuvassa. Näyttelyssä mukana ovat mm. Matti Saanio, Ben Kaila, Pentti Sammallahti muutamia mainitakseni.

Gary Wornellin näyttely.

Lauantai 21.6.2008 klo 14:29 - Peter Forsgård

Galleria Brondassa on vielä ensi viikon ajan Gary Wornellin valokuvanäyttely. Esillä on mielenkiintoisia suoraan alumiinille Epsonin mustesuihktulostimella vedostettuja valokuvia. Wornell on alunperin opiskellut keraamikoksi ja muuttanut Englannista Suomeen vuonna -94.

Digitaalisuuden myötä hän kiinnostui uudestaan lapsuuden harrastukseensa valokuvaukseen. Välihuomautuksena todettakoon, että viime aikoina on tullut paljon henkilöitä vastaan joiden kiinnostus valokuvaan on herännyt uudestaan digitaalisuuden myötä. Samoin paljon sellaisia kuvaajia jotka ovat aloittaneet digillä koko harrastuksen ja sitten ovat halunneet kokeilla filmille kuvaamista.

Erityistä Wornellin teoksissaan on vedostustapa. Hän on tutkinut ja kokeilut vedostamista erilaisille materiaaleille. Alumiini on yksi hänen käyttämistään materiaaleista. Hän on itse muokannut tulostimia sopimaan hänen omaan käyttöönsä.

Esillä Brondassa on mielenkiintoisia abstrakteja valokuvia. Osa niistä on epämääräisen muotoisia. Suuret kuvat on rakennettu useasta alumiinin palasesta yhdeksi suureksi teokseksi. Palasista koostuvat teokset saivat alkunsa yksinkertaisesti siitä, että hänen tulostimensa ei pystynyt tulostamaan riittävän suuria kuvia, joten hän päätti toteuttaa ne paloista. Samalla kuviin tulee kolmiuloitteisuutta myös fyysisesti.

Wornell jatkuvasti kehittelee ja kokeilee uusille materiaaleille tulostamista. Kuvista ja niiden vedostamisesta ja esitystavasta paistaa hienosti läpi keraamikontausta. Kuvan pinta on kosketeltavissa ja tuntuu osittain keraamiikalta. Kovin tarkasti hän ei paljasta tekniikkaansa, mutta sen verran hän kertoi, että alumiinilevyt käyvät läpi useita käsittelykertoja.

Mielenkiintoisia valokuvia, joita ei ihan perinteisen valokuvan genreen voi laittaa. Jos vain ehditte, niin käykää vilkaisemassa Wornellin kuvat Galleria Brondassa. (Annankatu 16, Hki)

Jyvistä ja rakeista muutama huomio.

Torstai 19.6.2008 klo 15:20 - Peter Forsgård

Lehtikuvaaja Bert Carpelan on pitänyt Jyviä ja Rakeita palstaa Kameralehdessä 45 vuotta. Nyt palsta loppuu, valitettavasti. Palstalla oli paljon hyviä pieniä huomiota valokuvauksesta kokeneen lehtikuvaajan silmin.

Viimeisessä osassa oli mukana myös sivun mittainen "haastattelu" Carpelanista. Mielenkiintoinen oli kommentti "Carpelan on ilonen siitä, että kuvan painoarvo on suhteessa tekstiin noussut viime vuosina. -Juuri kun oma lehtikuvaajan ura loppui, harmittelee Bert." Toisen suuntaisiakin väitteitä olen kuullut

Oheen oli myös kerätty parhaita paloja vuosien varrelta. Cartier-Bressonilta lainaus oli poimittu: "Samaan tapaan kuin maalausta voidaan analysoida, valokuvasa vaikuttavat samat säännöt. Tasapainon eri osien välillä, neliö suorakulmion sisällä, kultainen leikkaus jne."

Toivottavasti tilalle löytyy joku vähintäänkin yhtä mielenkintoisia juttuja kirjoittava.

Ei muutakun hyvää Juhannusta kaikille blogiani seuraaville. Pysykää pinnalla ja dokumentoikaa Juhannuksen viettoanne valokuvaten.

Corbijn Tennarissa

Maanantai 16.6.2008 klo 8:30 - Peter Forsgård

Tennispalatsissa Helsingissä on esillä hollantilaisen Anton Corbijnin valokuvia. Näyttely on hänen retrospektiivinsä. Näyttely on inspiroivin näyttely, jonka olen nähnyt.

Esillä on neljä merkittävää sarjaa Famouz, Star Trak, 33 Still-lives ja a. somebody. Kuvista selkeimmät suosikit ovat kuva Pete Townshendistä, kuva Pavarotista sekä kuva Courtney Love:sta. Kokonaisuuksista paras on minusta 33 Still Lives. Sen lavastetut paparazzi-kuvat ovat hienosti tehty ja niiden muodostama kokonaisuus toimii erinomaisesti sarjana.

Hänen ottamissaan muotokuvissa on tyyli sopivan rosoinen ja samalla siellä pohjalla jotenkin tuntuu olevan klassisen muotokuvan piirteitä. Hänen muotokuvissaan on tavallaan nykyiselle fantasiamuotokuvalle tyyppillisiä piirteitä. U2:sen Bono on sanonut Corbijnin tyylistä ja tavasta kuvata seuraavasti: ”Anton ei kuvaa sitä kuka olet vaan sitä, kuka voisit olla. ”

Muotokuvassa on aina läsnä kolme ihmistä, malli, kuvaaja ja katsoja. Malli karirma on muotokuvissa, siis hyvissä sellaisissa, usein kantava voima. Tottakai Corbijninkin kuvissa julkkismalleilla on suuri osuus siihen mitä kuvat ovat. Kuvaajan tehtävänäon saada se karisma välittymään katsojalle.

Corbijnin kuvaaminen alkoi dokumentaarisella kuvaamisella englantilaiselle New Musical Express-lehdelle. Hän nousi kuuluisuuteen yhdessä U2:sen kanssa, jota hän kuvasi vuosia. Corbijn on tehnyt myös useita musiikkivideoita mm. Depeche Modelle. Noin reilu vuosi sitten hänen ensimmäinen elokuvansa Control sai ensi iltansa. Se kertoo post-punk bändin Joy Divisionin laulajasta Ian Curtisista. Bloggasin elokuvasta tammikuussa.

karsh.org

Keskiviikko 11.6.2008 klo 8:19 - Peter Forsgård

Karsh.org on uusi saitti, jolla esitellään laajasta yhden viime vuosisadan kuuluisimman muotokuvaajan Yosuf Karshin elämää ja tuotantoa. Pikaisesti kävin sivustoa läpi. Tietoa ja kuvia on paljon. Erityisen kiinnostava on Early Photographs osasto. On aina kiinnostavaa nähdä kuinka suurten gurujen tyyli on kehittynyt. Hauska miten ensimmäisiä kuvia peilaa viimeisimpiin tai niihin kuviin joilla kuvaaja tulee tunnetuksi. Yhtymäkohdat tyylillisesti on nähtävissä. Great Owl -kuva on päätynyt myös erään hänen kirjansa kanteen. Kirjan nimeä en nyt muista. Kirja on studion kirjastossa ja kirjoittelen tätä kotona. (edit: tarkistin sen kirjan nimen, se on The Art of Portrait). On mielenkiintoista kuinka kirjan kanneksi päätyy kuva tuotannon alkuvaiheesta, jolloin kuvausta vasta "opetellaan".  On assingment osastossa on vähemmän nähtyjä kuvia. Toki osa niistä löytyy Karshin kirjoista.

Aika pitkälle saitin sisältö löytyy myös vuonna 2003 uudelleen painetusta ja taitetusta Karsh: A Biography in Images  -kirjasta.

Kannattaa tutustua yhteen aikamme suurista muotokuvaajista.

Valokuva on valokuva on valokuva

Lauantai 7.6.2008 klo 10:19 - Peter Forsgård

Galleria Luova.fi:ssä on parhaillaan esillä Jussi Aallon retrospektiivinen näyttely Valokuva on valokuva on valokuva. Jussin näyttely jatkaa varsin merkittävien näyttelyiden sarjaa Luovassa.

Esillä on Jussi Aallon kuvia viidenkymmenen vuoden ajalta. Gallerian alakerrassa on kuvia uran alkuajoilta. Esillä mm. mainoskuvia Marimekolle ym. Yläkerrassa on uudempaa tuotantoa.

Näyttely on varsin erinomainen ja tuo esiin Aallon monipuolisuuden kuvaajana. Uudistuminen eri vuosikymmeninä on upea saavutus, johan harva kuvaaja pystyy. Monien kuvaajien osalta on sanottu, että se ensmmäinen näytely/teos on se paras, mutta Jussilla näyttää virtaa ja ilmaisua riittävän. Viimeisimmät kuvat tältä keväältä Helsingin patsaista ovat uutta Jussia, mutta silti tunnistettavissa hänen kuvikseen. Tuollainen uudistuminen ja raikkaus on hienoa.

Näyttelystä jäin ainoastan kaipaamaan kuvaa Catherine Deneuvesta. Sen kuvan tarina on niin hauska ja mukava. Samoin kaipasin kuvia Helsinki kirjasta, joka Jussi teki yhdessä Markku Pirin kanssa 80-luvun alussa. Myös perinteisiä muotokuvia olisin halunnut nähdä enemmän. Klassista muotokuvaa näkee nykyään aika vähän. Syynä varmasti Jussin halu profiloitua laajemmin kuin muotokuvaajana. Onneksi alakerrassa niitä kuitenkin oli.

Jussi Aalto on edelleen vahvasti mukana suomalaisessa valokuvassa. Hän toimii tällä hetkellä Helsingin Valokuvakeskuksen toiminnanjohtajana. HCP:n tarkoituksena on edistää valokuvakulttuuria pääkaupunkiseudulla, järjestää työpajoja ja tuottaa näyttelyitä mm. Galleria Luova.fi:in. Allekirjoittanut toimii HCP:n puheenjohtajana.    

Valokuvan kokemus - kysymys dokumentaarisuudesta -seminaari

Lauantai 7.6.2008 klo 9:56 - Peter Forsgård

Ateneum ja Valokuvataiteen museo järjesti kaksi päiväisen seminaarin aiheena: Valokuvan kokemus - kysymyksiä dokumetaarisuudesta. Seminaari sisälsi monta mielenkiintosta luentoa valokuvan eri alueilta. Torstain ensimmäisen session aiheena oli Ihmisen kuva. Aluksi Elina Heikka, Valokuvataiteen museon johtaja, kävi läpi käsitteen Humanistinen valokuvaus. Esitys peilasi yhtymäkohtia Matti Saanion tapaan kuvata ja käsitellä koko kuvausprosessia. Tunnetuimmat humanistisen valokuvauksen edustajat olivat Cartier-Bresson ja Doisneau. Humanistisen valokuvaus nähtiin tulevaisuuden uskon palauttajana sodanjälkeisessä tilanteessa. Joissakin tiedoissa on sanottu humanistisen kuvauksen alkaneen jo 30-luvulla. Minusta sen alku ja perinne voidaan perustellusti sieltä hakea. Unkarilaiset Brassai ja Kertesz kuvasivat siihen tyyliin ja samantyylisiä aiheita.

Matti Saanion yhteys humanisteihin oli samankaltainen lähestystapa eli rakentaa kuvat luottamuksesta ihmisessä olevaan hyvään. Tämä näkemys ja lähestymistapa on ehkä ollut yksi tekijä miksi Saanio ei ollut aina kovin suosittu suomalaisessa taidevalokuvauksen piirissä. 70-luvun alussahan valtion taidetoimikunta määritteli valokuvataiteen käsittämään ainoastaan yhteiskuntakriittisen kuvaamisen tietyistä lähtökohdista. Toinen yhteys Saaniolla humanistien kanssa oli kuvien esitystapa. Pyrkimyksenä oli nimenomaan painettun kuvaan. Saanio kuvat julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, Saanion tekstein, kuvareportaaseina sekä kirjoina. Aivan samaan tapaan kuin humanistienkin. Humanistien liike valokuvauksessa loppui Steichenin kokoamaan Family of Man näyttelyyn. Se nähtiin Suomessa vuonna -59.

Toisena luentona oli väitöskirjaa tekevän Minna Ijäksen esitys Poseeraus valokuvamuotokuvissa 1920-luvulla. Hän kävi läpi muotokuvan poseerausten konventiota ja sen merkitystä. Mielenkiintoisin osa oli kuitenkin kuvat, joisa tätä konventiota rikottiin. Siihenkin aikaan oli tarjolla fantasiamuotokuvia, joiden ihantena olivat sen aikaiset "Hollywood-kuvat". Samaan kuin tänään tehdään muotokuvia muotikuvamaisesti, fantasikuvat ovat edelleen perinteisen muotokuvan rinnalla. Samaan tapaan nykyiset fantasiakuvat rikkovat muotokuvan konventiota poseerauksillaan ja esitystavallaan. Perinteisessä poseerauksessa haetaan asennolla kunnianosoitusta ja samalla malli hakee kunnioitusta, Pierre Bourdieun tulkinnan mukaan. Muotokuvaushan on myös pönötyksen historiaa.

Dag Peterson, Tanskan Kuninkaallisen Kirjaston kuvaosastonjohtaja, puhui Jakob Riisistä. Häntä pidetään sosiaalisen dokumenttikuvan isänä. Hän kävi läpi Riisin kuvia ja tapaa tuoda asiat esiin uuden kuvagenren synnyn taustojen selittämiseen. Se osa toki oli mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisenmpaa oli kuulla itse Riisistä ja hänen taustastaan. Jakob A. Riis oli poliisireportteri The Tribune-lehdessä New Yorkissa. Hän näki siis paljon New Yorkin slummeja ja aloitti kirjoittamaan ihmisten huonoista asuinoloista ja köyhyydestä. Kun kirjoitetulla sanalla ei ollut toivottavaa vaikutusta, turvautui Riis valokuvan voimaan. Riis pystyi kuvaamaan pimeissä slummiasunnoissa magnesiumflässin avulla. Hän oli ensimmäisiä, jotka hyödynsivät sitä. Riis käytti kuvauksiin myös apuvoimia. Hänelle kuvauksia tekivät kaksi New Yorkin amatöörivalokuvauskerhoon kuulunutta kuvaajaa, Henry G. Piffard ja Richard Hoe Lawrence. Riisin kuvat ja esitykset vaikuttivat merkittävästi slummissa asuvien oloihin. Riisin kuvat olivat tekniseltä laadultaan surkeita ja valokuvaajana hän unohtui pitkäksi aikaa. Osittain syynä oli juuri se, että kuvien taso oli varsin kehno, siis teknisesti. Vuonna 1947 hänen lasinega-arkistonsa löytyi kotitalonsa ullakolta. Lasinegoja oli yhteensä noin 400, joista n. 200 olivat Riisin ottamia. Loput olivat ilmeisesti apuna olleiden kahden kuvaajan ottamia. Osa kuvista taas oli reprottu muiden sen aikaisten kuvaajien kuvista. Niitä hän oli käyttänyt esityksissään puhuessaan slummien oloista. Seuraavana vuonna kuvat vedostettiin uudestaan ja niistä saatiin taitavien vedostajien avulla hienoja (teknisesti) vedoksia. Riis oli astunut valokuvauksen historiaan myös viralisesti. Tähän saakka Lewis W. Hinea oli pidetty sosiaalisen dokumentarismin isänä. Yhdessäkään valokuvauksen historian kirjassa, mikä on kirjoitetu ennen vuotta 48 ei Riisiä mainita.

Sinänsä on irvokasta, että sosiaalisen dokumenttikuvauksen isänä on kirjoittava toimittaja, joka aloitti itse kuvaamaan. Nykyäänhän ollaan sitä mieltä, että kirjoittavat toimittajat ovat tuhoamassa samaa asiaa. Toinen irvokas seikka on myös se, että Riisille kuvasi amatöörikuvaajia. Nykyään amatöörikuvaajia syytetään astumista ammattikuvaajien apajille, lähinnä kansalaisjournalismin nimissä. Voisiko sanoa, että kansalaisjournalismin avulla syntyi sosiaalinen dokumentarismi?

Perjantain esityksistä mielenkiintoisin oli Iina Kohosen Propagandakuvista kertova esitys. Hän on tutkinut Kosmonauttien nostamista kansallissankareiksi kuvien avulla. Paikallinen "Life" julkaisi suuria kuvareportaaseja kosmonauteista. Kosmonauteista tehtiin sankareita kuvien avulla. Samalla pönkitettiin Neuvostoihmisen identiteettiä mahtavimpana kansakuntana. Propaganda koneisto ylsi kuvanlukemisen opettamisen tasolle. Todellisuus rakennettiin mielikuvien kautta ja koko koneisto oli valjastettu aateen tukemiseen. Kuvamanipulaation perinne ylsi myös arkistoon, jossa kuvatekstejä muutettiin sen mukaan kuka oli vallan kahvassa. Nimiä vaihdettiin jne. Tutkimuksessa pohditan kuvan todellista suhdetta historiaan ja siihen mitä on oikeasti tapahtunut. Mikä on valokuvan todistusvoima?         

Verkkosivuilla kävijöistä

Maanantai 26.5.2008 klo 7:46 - Peter Forsgård

Oindex.fi listaa viikottain verkkosivujen kävijämääriä. Tulokset poimitaan Google Analyticsin avulla. Katselin esimerkiksi blogien kävijämääriä viikolta 20 ja vertailin kävijälukuja tähän omaan blogiini. Blogissani oli uniikeja kävijöitä viikolla 20 noin 850, mikä on ihan hyvä lukema. Tosin se on aika kaukana parhaista viikoista, joilla on päästy jopa 4000 uniikkiin käyntiin. Silloi toki kirjoituksiakin oli tiheämmin kuin viime aikoina. Tuolla 850:lla uniikilla käynnillä oltaisiin tuossa noin hiukan 20 eniten luetun blogin huonomalla puolella. Ihan hyvin ottaen huomioon, että top-10:ssä on aika paljon viihde-blogeja ym. Varsin tiukan fokuksen omaavia blogeja ei listalla ihan hirveästi ole. Toki täytyy muistaa, että listauksessa on aika vähän blogeja. Jonkinlaista suuntaa kuitenkin nuo listat antavat, siitä mikä on paljon ja mikä vähän. Omaa blogia en valitettavasti listaukseen voi laittaa, koska Kotisivukone ei anna mahdollisuutta laittaa Google Analyticsin scriptiä koodiin mukaan. Varsinaisilla verkosivuillani olen tuota Analytics koodia käyttänyt. Sillä saa varsin seikkaperäsitä tietoa kävijöiden määrästä, millä sivuilla käydään ja kuinka kauan nillä viihdytän. Tietoa hakusanoista saa eli saan tietoa siitä millaisilla hakusanoilla sivuilleni on tultu ym. Keskimääräisiä käyntejä sivustolla www.peterforsgard.com on noin 1000 per kuukausi.   

Muuttovalmis

Keskiviikko 21.5.2008 klo 12:15 - Peter Forsgård

Muuton jälkeisiä fiilareita.....

Erikoista politiikkaa osa jotain

Lauantai 17.5.2008 klo 9:29 - Peter Forsgård

Plantaani Oy hakee Työvoimatoimiston kautta valokuvaajaa. Ei siinä sinänsä mitään erikoista, mutta kun ilmoituksessa sanotaan "HUOM! Minä en maksa kuvaajalle millään tavalla.", muuttuu asia erikoiseksi. Haetaan siis valokuvaaja ottamaan valokuvia ilman palkkaa, siis työvoimatoimiston kautta! Kuvaukset liittyvät kirjan tekemiseen ja kuvaajan palkkioista keskustellaan sitten kustantajan kanssa.

Kuvaushomman saa näytekuvilla ja niitä käytetään kustantajan hakemiseen. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, että näytekuvilla haetaan valokuvasutöitä, portfoliohan on juuri se näytetyö. Keikkakohtaisiakin eli uusi valokuvia tarjouskilpailun yhteydessäkin voidaan vaatia. Jälkimmäinen tapa vaan ei ole kovin normaali tapa valokuvauksen alalla. Hintarakenteen pitäisi olla aivan erilainen, jos tuo olisi tapana. Jos vaikka kuukaudessa tulee 10 tarjouspyyntöä ja jokaiseen tulisi ottaa tapauskohtaiset näytekuvat, niin voitettujen tarjousten hintataso pitäisi olla moninkertainen nykyisin verrattuna. Kuvan ostajat tuskin ovat siihen valmiita.

Erikoista on kuitenkin se, että kustannusalalla pitkään toiminut henkilö hakee projektin tässä vaiheessa kuvaajalta sitoumusta ilmaisista kuvista. Ilmoituksen laittaja sanoo itse olevansa ammattilainen, mutta ei ole valmis sitoutumaan maksamaan toisen ammatilaisen palveluksista mitään. Mahdollinen kirja ja mahdollinen kustantaja siten maksaa kuvista, jos maksaa.

Toki projekti voi olla ihan asiallinen ja näytekuvien perusteella kustantaja ilmoittaa paljonko on palkkio kirjantekijälle ja mikä osuus siitä on kuvaajalle. Kirjoista Suomessa harva vaan saa mitenkään suurta korvausta, royaltit ovat aika pieniä.

Jos kiinnostaa niin kannattaa laittaa sähköpostia Plantaaniin Sari Riihelälle (sari.riihela@plantaani.fi) ja kysellä tarkemmin mistä ihmeestä on kysymys.  

(via digicamera.net)

Pitkästä aikaa...

Maanantai 12.5.2008 klo 10:59 - Peter Forsgård

Kirjoituksissa on ollut pitkä tauko, pisin bloggaukseni historiassa. Syynä ollut viime aikaiset kiireet ja painopisteet. Olen viimeisen kolmen viikon aikana muuttanut ja se on tosiaankin teettänyt aika paljon kaikenlaista puuhastelua ja ajattelua. Ensin vanhan kämpän tyhjennys ja sitten uuden paikan sisustaminen. Talo on aivan uusi ja kaikenlaista pientä laittamista on koko ajan. Toki kaikki tuo on ihan mukavaa puuhaa. Samaan aikaan on kuvaukset myös pyörineet.

Toukokuun alussa studiolla aloitti työharjoittelija. Koulutukseen ja tavoilleni opettamisen menee oma aikansa, mutta siinäkin on edistytty mainiosti. Kuvaukset helpottuvat suunnattomasti, kun käytössä on assari. Miljöössä on huomattavasti helpompi tehdä monipuolisempia valaisuja, studiossa samoin. Arkistointikin sujuu nopeammin, kun sitä tekemässä kaksi ym... Työssä oppiminen on valokuvauksen opiskelijalle arvokasta ja sen suhteen tietysti myös minulla on suuri vastuu. Molemmin puolinen hyötyminen on tärkeää, minä saan arvokasta apua ja assari samoin.

Palataan taas asiolle loppuviikosta.

Saanion valokuvat Ateneumissa

Perjantai 18.4.2008 klo 14:24 - Peter Forsgård

Ateneum aloittaa valokuvanäyttelyiden sarjan. Hienoa että Ateneum myös esittää valokuvaa. Helsinkiä muutenkin hemmotellaan hyvillä näyttelyillä. Ateneumissa avataan syksyllä japanilaisen valokuvan näyttely ja Tennispalatsissa on Anton Corbijnin Retrospektiivi toukokuun lopussa.

Matti Saanion kokoelmista löytyi 60-luvun alussa tehtyjä fotostaatteja. Ne ovat valtavan kokoisia vedoksi, jotka ovat varsin jyrkkiä. Musta on todellakin mustaa. Näyttelyn sisääntulotilassa niitä on kymmenkunta ja aiheeltaan Saaniolle tyypillisesti Lapista. Kuvat ovat suorastaan monumentaalisia, kuten näyttelyesittelyssä mainitaan. Saanio itse piti niitä nykyajan freskoina.

Saaniolle kirja oli oiva tapa esittää valokuva. Hän toimi myös kuvajournalistina tehdessään reportaaseja pohjoisen elämästä. Niitä reportaaseja julkaistiin 30 kappaletta Suomen Kuvalehdessä. Hän myös teki tekstit noihin kuvareppareihin.

Saanion ajatuksia valokuvasta kuvaa hänen Valokuvalehteen tekemä pääkirjoitus vuodelta -82. Hän kirjoittaa seuraavasti: "Valokuvaaja on yhtä aikaa näyttämöllä osallistuja ja dramaturgi. Jos hän kieltää tai väistää toisen, hänen sanomansa ontuu. Osallistujana hän sisäistyy ongelmiin. Dramaturgina hänen on löydettävä osallistujan kokemuksistaan oikeat valinnat. Osallistuja vie lähemmäs ihmistä, elämän kunnioitusta: dramaturgina valokuvaajalla on oikeus ja velvollisuus seurata kutsumustaan." Tuo ajatusmaailma tulee hyvin esiin hänen kuvistaan. Kuvat kunnioittavat kohdetta ja se esitetään ilman liiallista kannan ottoa, siis suoraan ja näkyvästi. Katsojalle jää tila ajatella itse ilman, että kuvaaja liikaa osoittelee. Toisaalta monista henkilökuvista huokuu tyytyväisyys elämään, vaikka se on varsin karua niissä olosuhteissa.

Saanio oli jossain määrin ulkona valokuvauksen sisäpiiristä, koska oli enemmän omantien kulkija, eikä lähtenyt mukaan 70-luvun poliittisiin hömpötyksiin. Silti hän pystyi säilyttämään kosketuksen alaansa ja oli 70-luvulla varsin suuri vaikuttaja. Hän toimi mm. Valokuva-lehden päätoimitttajana ja myöhemmin 80-luvulla Taikin apulaisprofessorina.

Näyttely oli minusta varsin vaikuttava ja niitä "must see"-juttuja jokaiselle valokuvauksesta kiinnostuneelle. 

Fotofinlandia 2008:sta muutama huomio

Maanantai 7.4.2008 klo 11:55 - Peter Forsgård

Fotofinlandian uusi osallistumisoikeus-sääntö on saanut jonkin verran kritiikkiä osakseen. Vuonna 2008 osallistumisoikeus on ainoastaan Finnfoton jäsenjärjestöillä, eikä kenellä tahansa kuten aikaisempina vuosina.

Toisaalta ajatus voi äkkiseltään kuulostaa varsin oudolta, mutta onko se sitä sittenkään? Fotofinlandia on Finnfoton ry:n järjestämä valokuvauskilpailu, eikä mikään virallinen Valtion järjestämä Finlandia-palkinto valokuvauksesta. Aikaisempina vuosina voittajat ovat käsittääkseni olleet Finnfoton ulkopuolisen Valokuvataiteilijat ry:n jäseniä tai ainakin suurin osa heistä on ollut. Toisin sanoen Finnfoto ry on jakanut rahaa ulos omasta järjestöstään. Onko toisaalta nyt niin tavatonta, että Finnfoto pitää valokuvauskilpailun vain jäsenjärjestöilleen? Varsinkin kuin osaan Finnfoton jäsenjärjestöihin voi liittyä varsin helposti, esimerkiksi Kameraseuroihin. Aivan yhtä hyvin voisi kritisoida, miksi Vuoden lehtikuvakilpailuun saa osallistua vain Lehtikuvaajiin kuuluvat kuvaajat?  Miksei muuten Valokuvataiteilijat voisi liittyä Finnfotoon ja näin olla mukana Fotofinlandiassa?

Loppukilpailuun valintaa sen sijaan voisi jatkossa hiukan miettiä. Pitäiskö kaikilla osallistumisoikeuden omaavilla olla mahdollisuus osallistua isompaan karisntaan, sen sijaan, että jäsenjärjestöt lähettävät edustajansa. Se voi omiaan vaikuttaa liikaa siihen, mitä kuvataan. Toki tuomariston työmäärä olisi aika massiivinen. Toisaalta taas nykyisellä menetelmällä on edustettuna laaja kirjo siitä käyttökuvasta, mikä maailmalla liikkuu.

Vuoden 2008 tuomaristo on mielenkiintoinen. Mukana ovat Asko Kallonen, Pentti Koskinen, Laura Malmivaara ja Tuomo-Juhani Vuorenmaa. Viides tuomariääni tulee nettiäänestyksen perusteella. Kansalla on myös siis oikeus oikeasti ottaa kantaa. Tuomaristo koostuu siis erilaisista ja monipuolisista valokuvaajista ja valokuvauksen allalla toimivista. Hienoa että mukana on myös kokenut lehtikuvaaja, Pentti Koskinen. Tuomo-Juhani Vuorenmaa tuo myös asiantuntevuutta ja perspektiiviä valintaan. Tärkeää myös on, että mukana on myös kuvaa käyttävä taho eli Asko Kallonen. Vaikka Malmivaara on Taikissa opiskellut valokuvausta, edustaa hän käsitykseni mukaan kuitenkin harrastekuvan puolta. Toki Malmivaara on pitänyt työpajoja ym. eli aivan perusharrastajasta ei kuitenkaan ole kyse. 

Mielenkiintoista kaiken kaikkiaan ja on jännä nähdä millaista valokuvaa saamme loppukilpailussa nähdä.

Lightroom 2.0 Public Beta

Keskiviikko 2.4.2008 klo 8:09 - Peter Forsgård

Adobe on julkaissut Lightroomista 2.0 julkisen beta-version. Photoshopuser-saitilla on loistavat Scott Kelbyn ja Matt Koslowskin tekemät esittelyvideot uusista ominaisuuksista.

Nopeasti vilkaisin muutamat videot uusista ominaisuuksista. Mielenkiintoisin ja todennäköisesti käyttökelpoisin feature on Localized Corrections. Aikaisemmin Develop-modulissa tehdyt muutokset vaikuttivat koko kuva-alaan. Nyt uudessa 2.0-versiossa osan muutoksista voi tehdä vain osalle kuvaa. Työkaluna vielä varsin kätevä pensseli. Esimerkiksi valotuksen muutoksen voi maalata vain osaan kuvaan. Varjoa-alueita voi halutessaan vaalentaa ja vastaavasti huippuvaloja tummentaa. Käytännössä siis dodge and burn-toiminnot paikallisesti.

Toinen merkkivä parannus on usean monitorin tuki. Työkaluja ja muita ikkunoita voi siirtää toiselle ruudulle ja vapauttaa tilaa itse kuvalle.

En vielä ladannut tuota beta-versiota, mutta se taytyy ehdottomasti testata. Uudistukset vaikuttavat varsin loistavilta. Näyttää vahvasti siltä, että Photoshopin CS tulee olemaan entistä vähemmän käytössä.

Beta-versio löytyy Adobe Labs-sivuilta. Huomiotavia asioita beta-versiosta Adobe blogin Lightroomjournalissa.

Valokuvan etiikasta - ajatuksia esseestäni vuodelta 1994

Maanantai 31.3.2008 klo 10:48 - Peter Forsgård

Löysin kirjahyllyjä siivotessani mielenkiintoisen kirjoituksen. Olen syksyllä 1994 kirjoittanut Systemaattisen etiikan luennoille esseen valokuvan etiikasta. Kurssin veti muistaakseni Timo Airaksinen.

Essee on jaettu kolmeen osaan, ensimäisessä osassa käsitellään taidekuvan moraalia, toisessa uutiskuvan ja viimeisessä osassa kuvaajan moraalia.

Taidekuvan moraalista esimerkkinä on Robert Mapplethorpe. Käyn läpi siinä eri näkökulmia, joita siihen aikaan niistä kuvista oli. Kovimmat vastustajat halusivat kieltää kuvat täysin moraalittomina ja puolustjat pitivät niitä dokumentteina alakulttuurista, joka oi osittain hävinnyt AIDS:n vuoksi. Puolustajien näkymys vie kuvat moraalin ulkopuolelle, koska ne ovat historiallisia dokumentteja. Pohdinta jatkuu alastonkuvan moraalilla.

Mielenkiintoisen loppupäätelmän olen taidekuvan moraalista tehnyt.. "Filosofisin termein esitettynä ajatuskehitelmän voisi esittää seuraavasti: Puhtaasti ei-moraalisen teon (kuvan ottaminen) lopputuloksena voi olla moraalin piiriin kuuluva teos (valokuva), jonka moraalinen arvo määritellään vallitsevien moraalikoodien mukaan. Moraalinen arvo määritellään vain aiheen perusteella tai siihen voidaan tuoda tekninen toteutus mukaan. Kolmas tapa on sulkea se moraalin ulkopuolelle historiallisena dokumenttina." Yksinkertaistettuna olen ollut sitä mieltä, että teknisesti ja ilmaisullisesti hyvin toteutettu kuva on moraalisesti hyväksyttävämpi kuin huonosti tehty. Eipä tuo ajatus ihan vieraalta nykyäänkään minusta tunnu.

Uutiskuvan osalta kävin läpi oikeastaan niitä samoja asioita, joista vieläkin puhutaan. Kuvan totuusarvosta on pohdintoja. Kuvaajan valinnat kuvauskohteista ja näkökulmasta on käyty läpi. Kuvien käyttö ja yhdistäminen tekstiin sitoo sen moraaliin oli tämän osion loppupäätelmä. Lähtökohtaisesti pidin uutiskuvaa "totena" eli kuten sen silloin muotoilin: "Se mitä kuvattiin todella tapahtui".

Uutiskuvaan liittyen oli kappale myös kuvamanipulaation etiikasta. Pidin sitä tässä skenessä suurimpana eettisenä ongelmana. Käyn aluksi läpi muutamia historiassa tunnettuja kuvamanipulaatiota. Esimerkkinä on Neuvostoliitossa tehtyjä ei-toivottujen henkilöiden poistamisia kuvista. Mielenkiintoinen oli myös näkemys moraalisten sääntöjen vaatimus: "Nykyajan digitaalitekniikka on tuonut niin suuret mahdollisuudet, että ilman jonkinlaista eettistä säännöstöä tilanne riistäytyy käsistä." Tästä asiasta keskustellaan edelleen ja kyseisiä säännöksiä viilataan jatkuvasti. Vastikään oli Hesarissa kyseisestä asiasta juttu. Esseessä otan kantaa myös niihin rajoihin. Manipulointi on sallittua, kunhan se ei muuta sitä mitä tapahtui. Yhtä paljonhan kuvaaja voi kuvaustilanteessa vaikuttaa tapahtumiin, joten miksei asioita voisi korostaa manipuloinnilla? Olin myös sitä mieltä, että kuvan taustalta voidaan poistaa häiritseviä tekijöitä vaikuttamatta mitenkään tapahtuneeseen. Totesin myös: "Toisen ongelman muodostaa laitteiston hinta, joka tekee tekee kuvamanipuloinnin lähes kaikkien asiasta kiinnostuneiden ulottuville. Jo noi 20.000 markalla voi saada riittävän hyvät laitteet kuvien kuvien manipulointia varten. Kuvan manipulointi on kohta jokaisen kuvaajan ja tietokoneen käyttäjän ulottuvilla." Huomion arvoista on se, etten siihen aikaan mitenkään erottanut manipulointia kuvankäsitelystä. tuo 20.000 markaa olis nykyään ilman indeksi muutoksia ja ostovoimakorjauksia suoraan euroiksi muutettuna noin 3.300 euroa.

Viimeinen osio oli kuvaajan moraalista. Otin esimerkiksi kuvarepparit ja niiden aiheet. Näissä tilanteissa tulee esiin kuvaajan moraali. Yleisesti ottaen kuvareppareiden tarkoituksena on tuoda epäkohtia esiin. Kuvilla siis halutaan vedota ihmisten moraaliin. Oikeastaan tuo on huono sanan valinta. Pikemminkin moraaliseen omaantuntoon ja sitä kautta ihmisten mielipiteisiin. Niin kauan kuin kyse on todellisesta ongelmasta asiassa ei ole mitään moraalitonta. Ongelmaksi muodostuu tilanteet, joissa ongelmaa suurenellaan ja liioitellaan. En väittänyt tekstissä, että näin välttämättä tehtäisiin, mutta eiköhän tälläistäkin ole joskus tapahtunut. Kyse on kuvaajan moraalista.

Mielenkiintoinen kirjoitus joka tapuksessa oli. Ihan asiallisia ajatuksia olen vuonna 1994 kirjoittanut. Edelleen voin kyseisen tekstin omakseni tunnustaa.

Samaan aikaan muualla.

Sunnuntai 30.3.2008 klo 9:54 - Peter Forsgård

Muutamia kiinnostavia linkkejä:

Heikuran Vuoden lehtikuvat HS:n sivuilla. Ehdoton suosikkini kuvasarjassa oleva ensimmäinen kuva (Sotilas ja unikkopelto)

National Geographic:in sivuilla History of Photography. Lähinnä teknisestä lähtökohdista.

Reutersin sivuilla How Did He Shoot that. Set up siitä kuinka Wolfgang Rattay kuvasi Alain Bernardin Uinnin MM-kisoissa. Kauko-ohjatut kamerat ovat olleet jo pitkään käytössä urheilukisoissa.

Sports Illustrated -lehden kuvasatoa NCAA-koriksesta. Näissä myös käytetään kauko-ohjattuja vermeitä. Useita kameroita on suunnattu samaan kohtaan. Master kamera, mikä on kuvaajan kädessä ohjataan myös muita kameroita. Muut kamerat ottavat kuvan samaan aikaa kuin masterikin. Se on toteutettavissa varsin yksinkertaisesti. Myös flässit katossa ovat käytössä, kuten kuvista näkyy.

Washington Post: Eye on Sports