My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (62 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (34 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (6 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (7 kpl) Docendo (4 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (1 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (1 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (5 kpl) internet (1 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (3 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (13 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (61 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (3 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (3 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (1 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (4 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (3 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (25 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (6 kpl) online video (1 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (9 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (9 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (3 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (2 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (3 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (2 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (20 kpl) sony (1 kpl) Sony (6 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stieglitz Alfred (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) StrawHatVisuals (1 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stromholm Christer (1 kpl) Stuart Matt (2 kpl) Stuckincustoms (1 kpl) studio (10 kpl) Studio Blick (1 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Studiovarustamo (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) Sundstrom Eric (1 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Kuvalehti (1 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) Suomenlinna (1 kpl) Suonpaa Juha (1 kpl) Super Bowl (1 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) Taidemuseo Meilahti (1 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Talbot Henry Fox (1 kpl) Tammi (1 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Tapes Michael (1 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) Tejada David (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (2 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) TheBestCamera (1 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) The Stolen Scream (1 kpl) tietokone (1 kpl) Tiihonen Petra (1 kpl) Tikkanen Jukka (1 kpl) timelapse (6 kpl) Timiriasew (1 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) Tirkkonen Sami (1 kpl) Toikkanen Tarmo (1 kpl) top 10 (5 kpl) Torkkeli Kimmo (1 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) TTL (1 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (57 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (12 kpl) valokuvaus (663 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (34 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (1 kpl)

Hyperlapsen ihmeellinen maailma osa 1: kuvaaminen

Maanantai 24.3.2014 klo 16:06 - Peter Forsgård

Timelapset ovat olleet jo pitkään varsin suosittuja. Varmasti moni lukija tietää mikä timelapse on, mutta selvitetään se nyt kuitenkin tässä yksinkertaisesti. Timelapsessä otetaan tietyn väliajoin kuva kameraa liikuttamatta ja sitten editointi ohjelmassa valokuvat yhdistetään kuvasekvenssinä videoksi. Kuvataajuus on kuten videossakin eli esim. 25 kuvaa sekunnissa eli se tarkoittaa, että 10 sekunnin videoon tarvitaan siis 250 valokuvaa. Aikaa vievää puuhaa siis. Timelapsessä ei ole mitään uutta sinänsä. Niitä on tehty jo yli sata vuotta. Ensimmäinen hidastuksilla ja kuvataajuuksilla leikki Georges Méliès elokuvassaan Carrefour De L'Opera.

Suosio on viime aikoina ollut sen verran suurta, että ne ovat jo minusta kokeneet inflaation. Monet niistä ovat toki visuaalisesti näyttäviä ja kuvattu upeissa maisemissa, mutta siinäpä se onkin, ei juuri muuta sisältöä. Silti niitä on aika ajoin mukava katsella.

Viime aikoina on yhä enemmän näkynyt ns. hyperlapsejä. Niissä kamera liikkuu pitemmän matkan ja maisema "pysyy" paikallaan. Muuten kuvaus on aika lähellä timelapsen kuvaamista. Toki eroja on ja kuvaaminen on jonkin verran haastavampaa, koska kovin helposti lopullisessa videossa kameran liikkeet näkyvät nykimisinä ym. Huolellinen kuvaaminen on siis erittäin tärkeää ja helpottaa jälkikäsittelyä. 

Olen viimeisten viikojen ajan ottanut ja tutkinut hyperlapsejä. Sen sijaan, että menisin käymään kaffella keikkojen välissä, olen käyttänyt ajan hyperlapse kuvien ottamiseen. 

Työnkulku on kutakuinkin seuraava. Kun aihe tai maisema on löytynyt, kannattaa ennakkoon katsoa alku ja loppupiste. Se väli on hyvä kävellä ensin ja katsoa miten kohde näkyy reitiltä. Kuvaamista ja jälkityötä helpottaa huomattavasti, jos kohteesta katsoo jonkin kohdan johon valitun tarkennuspisteen kohdistaa joka kuvassa. Helpointa on jos se kohdistuspaikka näkyy koko ajan, mutta ei se välttämätöntä ole. Siitä kohdasta tulee se piste jonka ympäri pyöritään. Kuvaamista helpottaa myös jos maassa on säännöllisin välein jokin merkki. Esimerkkinä olevan Suurkirkon (linkki Instagramiin) osalta oli varsin helppo valita maasta kohdat joista kuvat otetaan. Kivetyksessä on selkeät ruudut tasaisin väliajoin. Tasainen välimatka kuvien ottamisessa helpottaa ja saa liikkeen näkymään tasaisempana. Tasainen väli kuvienotossa helpottaa myös, etenkin jos taivaalla on pilviä. Niiden liike on tasaisempaa. Itse olen toistaiseksi ottanut kuvat ilman jalustaa, mutta sen käyttö voi helpottaa. Toisaalta jalustan siirtäminen on oma haasteensa ja kameran kohdistaminen voi olla käsivaralta nopeampaa. Kaikki mahdolliset säädöt kannattaa asettaa manuaalille, jotta kuvien sävyt ja valotus pysyy mahdollisimman tasaisena. Jos valotuksessa on heittoja saa ne tasattua LRtimelapse softalla. Itse olen kuvannut nämä raw-muodossa ja säätänyt Lightroomilla sävyt halumakseni. Mikään ei toki estä kuvaamasta suoraan JPG-muodossa. Se nopeuttaa prosessia. Tarkennuksen olen pitänyt automaatilla ja valinnut tarkennuspisteen siitä kohdasta missä se osuu valitsemaani kohdistuspisteeseen. Jos jotain on tullut kameran ja kohdistuspisteeseen väliin, olen napsauttanut tarkennuksen manuaalille jotta tarkennus pysyy samassa kuin edellisessä kuvassa. Kuvanvakaajan olen pitänyt pois päältä, koska sen aiheuttama kuvien siirtymä on mahdollinen eli rajaus ei välttämättä ole sama kuin edellisessä kuvassa kun vakaaja korjaa kameran liikettä.

Kohdistamista ja kameran suorassa pitämistä helpottaa, jos saat etsimeen ristikon. Olen kuvannut näitä sekä Olympuksen OM-D EM-5:sella, että Canon 5D MKIII:sella. Molemmissa saa näppärästi ristikon etsimeen. Mikäli ristikkoa ei saa näkymään etsimeen voi kuvata myös takanäytön avulla. Sen huono puoli on hankaluus pitää kamera liikkumatta kuvanottohetkellä. Toki jos kuvaa jalustalla tätä ongelmaa ei ole. 

Varsinaisesti mitään kaupallista ajatusta ei minulla näiden hyperlapsien suhteen vielä ole ja tuskin kukaan niitä tilaa, mutta hauskaa niiden tekeminen on. Muutama oma projekti toki on mielessä ja katsotaan mihin se mahdollisesti johtaa.

Toistaiseksi olen julkaisut hyperlaseni Instagramissa ja Vine:ssa. Esimerkkejä löytyy näiden linkkien takaa: Sillan alla, Kolme Seppää ja Steissi. Vine-palvelusta löytyy myös Sillan alla hiukan lyhyempänä versiona.

Seuraavassa osassa käyn läpi editointia.

  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, videokuvaus, timelapse, hyperlapse, Melies Georges, LRTimelapse

Työ"kokemus" vs. kokemus.

Torstai 20.3.2014 klo 15:14 - Peter Forsgård

YLE:n verkkosivuilla oli hyvin ajankohtainen kirjoitus työ"kokemusesta" vs. kokemuksesta. Jutussa haastateltu Matti Henttinen kysyy varsin aiheellisen kysymyksen tai oikeastaan toteaa seuraavasti:

"- Jos on 25 vuoden kokemus, niin onko se oikeasti sen mittainen vai onko se yhden vuoden kokemus, jota on pyörittänyt 25 vuotta peräkkäin,..." 

Henttinen jatkaa: "- Ihmisen kaikkea toimintaa ohjaa pelko. Pelon taustalla on hallinnan menettämisen pelko. Jos joutuu hankkimaan uutta tietoa ja osaamista, niin helposti käy niin, että sitten sitä palaa siihen aikaisempaan turvalliseen. Niin käy, vaikka se vanha ei toimisikaan. Se on kuitenkin jotakin, joka on tuttua,..."

Noissa kahdessa lainauksessa on kiteytetty hyvin paljon asioita, jotka koskevat myös valokuvausta ammattina ja toimialana. Kaikilla toimialoilla on tapahtunut isoja muutoksia, niin myös valokuvausalalla. Suurimpia muutoksia ovat mm. ovat yrittäjyyden kasvu, digitalisoituminen, sähköinen julkaiseminen ym. Ei toki välttämättä tuossa järjestyksessä, mutta minusta nuo ovat ne olennaisimmat asiat, jotka sitten johtavat tai niiden pitäisi johtaa erilaisiin asioihin joiden vuoksi toimintamalleihin on tehtävä muutoksia. Nuo muutokset tapahtuivat pidimme siitä tai emme. Kyse ei todellakaan ole siitä onko tuo hyvä vai huono asia, vaan siitä mitä ja miten niihin pitää reagoida. Vaikka noille muutoksille voimme kovin vähän, mutta se mille jokainen voi jotain on se miten muuttaa toimintatapaansa. Silloin tullaa juuri siihen josta olen täss blogissa paljon kirjoittanut. Uutta etsivällä on keskimäärin paremmat mahdollisuudet selviytyä. Samalla omalla toimialalla on paremmat mahdollisuudet selvitä. Pitää myls muistaa ettei se muuttuminen tähän lopu. Muutosnopeus kasvaa ja robotit jo kurkkivat nurkan takana...   

Samassa jutussa Henttinen toteaa: "- Vanha tieto on vaarallista ja vanhat tavat ovat vaarallisia. Hirveän monet asiat, mitä teemme, ovat kyllä syntyneet oikeaan tarpeeseen. Me vaan teemme niitä edelleen, vaikka tarve on kadonnut." En nyt sanoisi vanhaa tietoa vaaralliseksi sinänsä, jos sen tuomaa kokemusta osaa hyödyntää. Silloin vanha tieto on vaarallista, jos tekee asioita kuin ennen ja samalla muu maailma ympärillä muuttuu.

Yksi hyvä esimerkki on huhtikuussa aloittava journalismin joukkorahoitus saitti Rapport. Tuota joukkorahoitusasiaa pohdin blogissani loppukesästä 2008. Osa noista silloin mainitsemistani ovat jo lopettaneet. Joukkorahoitus sinänsä elää vahvana esim. Kickstarterissa ja Indigogo:ssa. Noiden valokuvaan liittyvät rahoitushankkeet näyttävät saavan rahoitusta. Pitänee tutustua tarkemmin mitä siellä on ja palata blogauksen muodossa asiaan. Tämä joukkorahoitus on hyvä esimerkki taas miten uutta kokeillaan ja haetaan niitä selviytymisen toimintamalleja. Toivottavasti Rapport saa tuulta alleen eli tekijöitä ja rahoittajia, koska mikää ei ole varmaa paitsi epävarma. Pidetään peukkuja ettei meidän auttamattomasti vanhentunut rahankeräyslaki kaada tätäkin mainiota yritystä...

  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, croudfunding, Indiegogo, Kickstarter, Rapport

F5.6 ja Vuoden lehtikuvat

Keskiviikko 19.3.2014 klo 13:00 - Peter Forsgård

Viikko sitten keskiviikona Lavaklubilla oli mielenkiintoinen f5.6:n järjestämä keskustelutilaisuus vasta valituista Vuoden lehtikuvista. Paikalla oli 9 kilpailussa palkittua kuvaajaa sekä kolme kilpailun tuomaristosta. Tuomareista paikalla olivat Sami Kero, Anna-Kaisa Rastenberger ja Caj Bremer. He kertoivat valintojen taustoja ja luonnollisesti myös tuomareiden työskentelystä. Keskustelu oli minusta erinomaista. Hyvä että näitä keskusteluja käydään. Siinä tuli hyvin esiin kuinka monet valinnat olivat varsin tiukkoja ja raati ei suinkaan ollut yksimielinen. 

Kukin mukana ollut palkittu kuvaaja kertoi omasta kuvastaan ja sen taustoista. Keskustelu luonnolisesti sivusi myös vahvasti lehtikuvan tilaa ja tulevaisuutta. Muutaman mielenkiintoisen pointin ajattelin tuosta nostaa esiin.

Maija Tammi kertoi miten isommista kokonaisuuksista eli isoista kuvareppareista ollaan valmiita maksamaan. Minusta tuo kuulosti hyvältä. Olen joskus tässä blogissani ehdottanut, että antaa sen joka päiväisen peruskuvan olla vaikka amatöörien heinää ja oikeat valokuvaajat voisivat keskittyä tekemään kunnon uutiskuvia ja kuvareppareita. Ilmeisesti tähän suuntaan ollaan menossa? Se olisi hyvä asia valokuvaajan kannalta, parasta tietysti olisi jos kaikki kuva olisi ammattilaisten tekemää. Se voisi myös olla se millä saadaan valokuvaajan arvostusta ylös. Toisin en usko, että ihan lähiaikoina ainakaan lehtitalot tätä tekevät, vaan kuvaajien pitää ottaa itse tilanne haltuun.

Multimediasta myös keskusteltiin ja sen vähäisyyttä ihmeteltiin. Itsekin olen tuota ihmetellyt. Liikkuvan kuvan merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Siihen on olemassa ihan selkeät merkit. YouTube on alle 30-vuotiailla yleisin hakukone. Toki multimedia ei ole pelkkää videota eikä se ole sitä mitä joskus tehtiin diaprojektoreilla ja häivelaitteilla, se on paljon laajempaa ja se on myös interaktiivista. Mediankuluttaja ei ole pelkästään passiivinen seuraaja vaan myös osallistuja jolla on oma tahto. Luonnollisesti multimedia tekeminen vaatii uusia taitoja vanhojen taitojen rinnalle ja niiden lisäksi. Julkaisualustat ovat lähes kaikkien ulottuvilla. Ainutlaatuinen tilaisuus saada äänensä kuuluville.

Yleisöstä eräs lehtikuvaaja, jonka nimi meni minulta ohi, kertoi miten nykyään keikalle lähtiessä ohjeistetaan kuvaajaa turhan paljon. Aiemmin annettiin enemmän tilaa kuvaajalle toimia ja nähdä. Kuulostaa varsin harmittavalta kuvaajan kannalta. Omalta osaltaan se voi kaventaa näkemystä ja kuvien monipuolisuutta. Luonnollisesti raamit pitää olla, mutta minusta on hyvä jättää myös kuvaajalle vapauksia, jotta niitä yllätyksiä ja helmiä syntyy. Tuo on varmaan osa syy miksi lehdissä olevat kuvat koetaan heikoiksi. 

Tänä vuonnahan Vuoden lehtikuvakilpailu oli joidenkin sarjojen osalta avoin eli kuka tahansa saattoi osallistua. Palkittujen joukkoon pääsi yksi "ulkopuolinen", Kim Öhman. Hän sain kunniamaininnan urheilukuvasarjassa. En ole nähnyt missään sen tarkempaa tietoa kuinka paljon ulkopuolisten lähettämiä kuvia kilpailuun osallistui. Mielenkiintoista nähdä miten ensi vuoden kilpailussa toimitaan. Kategoria jossa valittaisiin Vuoden aukeama tai Vuoden juttu taiton ja visuaalisuuden kannalta voisi olla myös hyvä kategoria. Kuvajournalismin liittyy aina aihe ja usein myös teksti. Tämän korostaminen ja tuominen esiin voisi nostaa tätä yhteyttä paremminkin myös lukijoille.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden lehtikuvaaja, Lavaklubi

Hajatelmia Kuva & Kamera messuista 2014

Maanantai 10.3.2014 klo 11:32 - Peter Forsgård

Tämän vuotiset Kuva & Kamera -messut olivat minusta varsin onnistuneet. Toki siellä olisi voinut olla enemmän laitevalmistajia ja maahantuojia. Isoista kameramerkeistä poissa olivat mm. Nikon ja Olympus. Näiden isojen poissaolo vähentää aina yleistä kiinnostusta. Itse vierailin messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Molempina päivinä oli aika vähän väkeä, mutta lauantai oli kuulemma ollut varsin vilkas päivä. Jostain olin lukevinani, että kävijöitä olisi ollut lauantaina selkeästi enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana.

Se mikä minusta noista messuista teki onnistuneet oli painotus kuvaan. Valokuvanäyttelyitä oli runsaasti ja minusta ne olivat laadukkaita. Toinen erinomainen asia oli ohjelman runsaus.

Kävin sunnuntaina kuuntelemassa Lauri Laukkasen esitystä videoblogaamisesta. Kyseinen nuori kuvaaja on varsin mielenkiintoinen kaveri ja myönnettävä on, että ei ole aiemmin tullut vastaan. Vasta 21-vuotias kuvaaja on jo luonut varsin merkittävän kansainvälisenkin uran. Hänen tutoriaalejaan valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä voi seurata mm. SLR Loundge -saitilta. Fiksuja ja hyviä pointteja sain videoblogaamisesta ja eri alustoista. Vaikka monet asiat olivatkin tuttuja, tuo hyvä esiintyjä esiin aina uusia näkökulmia ja ajatuksia, jos vain itse pitää mielen avoimena.

Toinen esitys jonka kuuntelin oli Vuoden muotokuvaajan Sami Reivisen esitys. Lauantain esitys oli myös kuvattu ja se löytyy YouTubesta. Kannattaa katsoa, jos Reivisen live-esitys jäi näkemättä.

Kolmas esitys josta ehdin tosin kuunnella vain osan oli Tiina Puputin uuden Pose-kirjan esittely tai siis tekeillä olevan kirjan. Kirjan sisältö tulee varmasti monelle tarpeen, sillä onhan ihmiskuvaajalle se kuvattavan ohjaaminen yksi hankalimmista asioista.

Perjantain kilpailuista blogasin aiemmin. Jos et vielä lukenut Sulantoblogin messublogausta tai oikeastaan katsonut niin käy kurkkaamassa. Hyvän tuulisen videon ovat parivaljakko Matti Sulanto ja Aki Joensuu tehneet.

Twiittejä messuilta löytyy häsällä #kuvamessut.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Kuva & Kamera

Palkituista

Maanantai 10.3.2014 klo 10:59 - Peter Forsgård

Kuva & Kamera -messuilla palkittiin perjantaina useampi valokuvaaja eri kilpailuissa. Suurimpana ja suurimman yleisön kerännyt oli Fotofinlandian voittajan julkistus. Kuten tiedämme voittaja on Perttu Saksan Echo. Itse laitoin myös tuon omissa arveluissani niiden joukkoon joista voittaja mahdollisesti löytyy. Kuten tuosta blogauksestani selviää en kuitenkaan mitään syvällistä pohdintaa noista ehdokkaista tehnyt. 

Ennen palkinnonjakoa keskustelin muutamien kollegoiden kanssa siitä mitä ajatuksia herättää kun valokuva-alan palkinnon jakajana on alan ulkopuolelta tuleva. Ajatuksia oli puolesta ja vastaan. Itse olen sitä mieltä, että on hyvä kun päätuomari tulee alan ulkopuolelta. Perusteena on se, että kuvat otetaan alan ulkopuolisille eikä toisille valokuvaajille. Tämä ei tietenkään tarkoita, että alan sisäinen palkitseminen olisi huono asia. Aina on tärkeää myös jakaa tunnustusta alan sisällä. Alan ulkopuolinen päätuomari tuo kuitenkin aina uusia ajatuksia ja he näkevät kuvan eritavalla ilman alan omaa konventiota ja vanhoja rasitteita. Ulkopuolisen valitisijan valintojen perustelut antavat usein aihetta ajatteluun ja mahdollisesti jopa oman kuvakäsityksen hiomista. Muutenkin on mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia valokuva herättää ulkopuolisessa. Ulkopuolisella tässä tarkoitan henkilöä joka ei ole mukana tekemässä valokuvaa. Minusta vaatimusta kuvaamisen taidosta ei myöskään pitäisi olla, harva taidekriitikkokaan on itse taiteilija. 

Valitettavasti Vuoden lehtikuvaaja -palkintojenjako oli varsin surullista katseltavaa. Se ei pelkästään liittynyt osaan niistä kuvista joita pidettiin parhaana vaan itse palkintojenjakoon. Se oli noista palkintojen jaoista viimeisenä ja keräsi vähiten yleisöä. Juurikaan jännitystä ei ollut, koska kuvat olivat esillä jo ennen jakoa tietoineen kuka oli voittanut. Valtaosa palkinnonsaajista ei ollut paikalla mm. Vuoden lehtikuvaajaksi valittu Meeri Koutaniemi. Toisaalta on hyvä, että olivat työtehtävissä mikä tietysti kertoo siitä, että keikkaakin on. Palkintojenjakopaikalla oli valtava tykki jolla palkitut kuvat olisi voitu heijastaa isolle screenille. Miksi näin ei tehty en ymmärrä. Nyt tämän palkinnonjaon sinänsä ihan hyvin juontanut Marco Bjurström tyytyi vain näyttämään kädellä missä kuvat messualueella ovat. Vuoden lehtikuvaksi valittiin Heidi Piiroisen muotokuva maahanmuuttajataustaisesta tytöstä. Kuvaa ei ole vielä julkaistu missään. Se on osa pidempää kuvausprojektia, jossa hän on kuvannut useampaa maahanmuuttajataustaista tyttöä. Koska kilpailun nimi on Vuoden LEHTIkuva, olisi minusta ihan asiallista jos palkitut kuvat olisivat oikeasti julkaistu jossain. Julkaisualusta voi minusta olla mikä tahansa, perinteinen lehti, näyttely tai sähköinen alusta, mutta jotenkin tuntuu oudolta että vielä keskeneräisen projektin yksi kuva valitaan. Tämä ei ole kannanotto tuosta kuvasta ja sen tasosta sinänsä. Tuomaristossa mukana ollut Caj Bremer kertoi ennen valintoja ajatuksiaan kuvista ja hän piti tasoa erinomaisena. Yksi valinta kuitenkin minua hämmästytti suuresti, Vuoden urheilukuva. Ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä tuota valintaa. Kuva on varmaan joidenkin mielestä humoristinen ja varmaan valittiin juuri siksi. Tuota huumoria taisi Caj Bremerkin kaivata. Huumori on aina hyväksi, mutta ei se minusta tuosta valitusta kuvasta minulle auennut. Urheilussa on minusta muustakin kyse kuin ihmisistä jotka ovat hassuissa asennoissa. Urheilusta löytyy muutakin huumoria ja myös suuria tunteita ja dramatiikkaa. No, ehkä vain ajattelun urheilusta liian perinteisesti? Vaikea sanoa mitä muuta kuvaa oli tarjolla, jotta voisi syvemmin ottaa kantaa. Sami Kero avaa tuomariston tuntoja Vuoden lehtikuvat -sivustolla. Sieltä pistää silmään muutama asia. Kero pitää myös parhaimmistoa erinomaisina, mutta kärki on kapea. Muutos on tapahtunut myös siinä, että fokus on siirtynyt yksittäisistä kuvista kuvakertomuksiin. Tuohan on ihan selkeästi arvattava suunta, perinteinen printti on alamaissa ja uudenlaiset julkaisualustat nostavat päätään. Tarve kerto tarinoita on kasvanut, näkyminen perustuu tarinoihin ja niitä pitää luoda. Multimedia ei ole vielä nostanut päätään. Sinänsä harmi, koska itse näen sen osana tulevaisuutta. Tavalla tai toisella ne tulevat vielä keskiöön. Toinen asia on sitten tekee niitä kuvajournalistit vai jotkut muut on minusta se kysymys.

Vuoden muotokuvaajakilpailussa voiton vei Valokuvaamo Klikin Sami Reivinen ja Klikin menestystä säesti saman studion Peero Lakanen sijoittumalla toiseksi. Finalistien kuvien nähtyäni ei voittajasta ollut mitään epäselvää. Ihan viime vuosina on tuossa kilpailussa ainakin voittajien osalta nähtävissä tason nousua. Jotenkin on ollut sellainen tunne, että Vuoden muotokuvaajakilpailun sisältö on laahannut paikoillaan. Johtuisiko se siitä, että muotokuvaajien sukupolvenvaihdos on saavuttanut loppunsa ja nyt menestyvät ne jotka seuraavia vuosia tulevat hallitsemaan tällä saralla. Toivottavasti Reivinen osallistuu johonkin kansainväliseen muotokuvakilpailuun. Olisi todella hienoa nähdä miten esim. palkittu Harry Potter -henkinen lapsikuva pärjäisi vähän isommilla areenoilla. Sami Reivisen ja Peero Lakasen ajatuksia voi kuunnella messuilla kuvatusta videosta, jossa he yleisölle kertovat kuvistaan ja ajatuksistaan.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden muotokuvaaja, Vuoden lehtikuvaaja, Piiroinen Heidi, Koutaniemi Meeri, Saksa Perttu, Reivinen Sami, Lakanen Peero, Fotofinlandia

Kuvapankki rintamalta kuuluu kummia!

Torstai 6.3.2014 klo 16:23 - Peter Forsgård

Viimeaikoina on auennut monta kuva-arkistoa kuluttajien käyttöön. Kansallimuseo, Valokuvataiteen museo ym. Viimeisimpänä hiukan hämmästystä aiheuttanut Getty Images. 

Getty Images antaa embedata eli upottaa pankissaan olevia kuvia esim. blogeihin ym. Kuvien käyttö nimenomaan upotettuna on sallittua ei-kaupallisessa käytössä sen hiukan laajennetussa muodossa. Laajennettu muoto tarkoittaa, että blogillaan voi esim. Google Adsin kautta tienata, mutta silti ei-kaupallisuus säilyy. Upottaminen tehdään samaan tapaan kuin YouTube-videot. Aivan vapaasti niitä siis ei voi käyttää. Myöskään kaikkia kuvia ei voi käyttää. Käyttetävissä olevissa kuvissa on alalaidassa nappi, josta saa koodin jolla kuva esim. blogiinsa upottaa.

Alla olevassa ruutukaappauksessa Gettyn Imagesin hausta (Helsinki) näkyy nappi, josta sen koodin saa. (olen ympyröinyt napin punaisella.)

embed_getty.png

Tuo esimerkkinä oleva kuva näyttää tältä upotettuna:

Vaikka kuvan upottaminen käy kätevästi on siinä muutama ongelma. Kuvan kokoa ei voi suoraan muuttaa, vaan se pitää tehdä koodista. Kuvan leveys on ilman muutosta 594px ja korkeus 465px. Tähän sen muutin koska se asettuu paremmin tuon levyisenä. Somenapit ohjaavat jaon tapahtumaan Gettyn sivuilta jne. Puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen ratkaisu Getty Imagesiltä. Hyvää on myös se, että kuvaajan nimi tulee näkyviin.

Miksi maailman suurin kuvapankki haluaa jakaa kuviaan ilmaiseksi käyttöön? Taustalla on se, että kuvia käytetään joka tapauksessa luvatta. Mahdollistamalla kuvien upottamisen Getty Images pystyy kontroloimaan kuvien käyttöä. Tarvittaessa kuva voidaan poistaa ja se ei  upotuksissa enää näy. Toisekseen näitä kuvia tulevat varmasti käyttämään blogaajat ym. ja he eivät ole tähänkään asti kuvia ostaneet eli myynti ei välttämättä vähene. Jos ja kun näitä kuvia ahkerasti käytetään, on Gettyllä mainos aika monessa paikassa- Kuviin voidaan jatkossa mahdollisesti laittaa mainoksia YouTube -videoiden tapaan? Näihin sopisi hienosti esim. Kioskedin Kiskat? Näissä kahdessa asiassa on se jutun juoni. Maailma muuttuu ja samalla muuttuvat ansaintalogiikat. Getty Images kokeilee uutta ja on todella mielenkiinotista nähdä mihin tämä johtaa. Uskon, että tämä tulee ainakin muuttamaan kuvapankkiliiketointaa aika tavalla. 

Kannattaa lukea mitä The Verge ja Nieman Lab aiheesta kirjoittaa. Tuskin tulevat jäämään viimeisiksi kannanotoiksi. British Journal of Photography -lehden verkkosivuilla on myös hyvä koonti ohjeista ja mitä tuo merkitsee.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvapankki, Getty Images

Ajatelmia ennakkoon Kuva & Kamera 2014 -messuista

Torstai 6.3.2014 klo 15:36 - Peter Forsgård

Huomenna alkavat Kuva & Kamera-messut. Ne taitavat olla suurimmat valokuvausalan messut Suomessa. Onneksi voidaan sanoa valokuvausalan, sillä messuilla on paljon muutakin kuin vain välineitä. Messuja on kehitetty viime vuosien ajan yhä enemmän pois pelkästään kameramessuista. Valokuvanäyttelyitä on tänä vuonna useita. Ammattilaisaamun aikana perjantaina julkistetaan myös kolmen valokuvauskilpailun voittajat. Niistä tietysti suurimpana Fotofinlandia. Kaksi muuta ovat Vuoden lehtikuvat ja Vuoden muotokuvaaja. Neljäs huomionosoitus on Finnfotopalkinto.

Kommentoin jo viime vuoden osalta tuota palkintojenjakoa ammatilaisaamun aikana. Hyvä kun valinnat tuodaan yleisön eteen, mutta voisiko se yleisö olla kuluttajat? Olisiko launatai parempi päivä? Hyvää myös on, että eri valokuvajärjestöt järjestävät nämä ikään yhdessä, eikä kukin omassa porukassaan keskenään. Fotofinlandiassa ja Vuoden lehtikuvakilpailussa on myös yleisöäänestys. Vuoden muotokuvaaja kilpailussa sitä ei ole. Tavallaan se on hiukan outoa koska yleensä nuo kuvat ovat nimenomaan kuluttajista eli siitä suuresta yleisöstä, jotka muotokuvaajien asiakkaina ovat. Yleisöäänestyksestä saattaisi olla iloa myös SAV:lle näkyvyyden lisääntymisenä.  

Viime keväänä minulta jäi nämä messut väliin. Olin pohjoisessa lomalla ja sunnuntaina piti pitää pari luentoa, mutta olin sairaana. Odotan innolla mitä kaikkea messuilta löytyy.

Näyttelyt kuuluvat tämän tyylisiin messuihin ja onneksi niitä nykyään on jo aika runsaasti. Mainittujen kilpailujen parhaimmisto on esillä, Krister Löfrothin Anti-Gravity Women, Meri ja  Purjeet, Metro Photo Challenge -valokuvauskilpailun kootut parhaat kuvat, Mikko Lagerstedtin Edge sekä Arktinen paratiisi - Jääkarhun valtakunta.

Ohjelmalavoja on useampi ja myös osastoilla on ohjelmaa. Poimin noista ohjelmista muutamia kiinnostavia luentoja. Lauri Laukkanen puhuu videoblogaamisesta useampana päivinä, Timanttien tekijät on kolmen valokuvaajan Jere Hietalan, Toni Härkösen ja Krista Keltasen keskustelua valokuvasta ja heidän töittensä esittelyä. Myös tuo niin kuin moni muukin ohjelma on useampana päivänä. Docendon lavalla mm. Tiina Puputti antaa poseerausvinkkejä henkilökuvaajalle ja Pekka Punkari puhuu mobilikuvauksesta. Tuossa tosiaan vain muutama poiminta viikolopun ohjelmasta messuilla. 

Palataan blogauksen muodossa messuihin ensi viikon alussa.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Kuva & Kamera, Fotofinlandia, Vuoden muotokuvaaja, Vuoden lehtikuva

Lisää vanhoja kuvia käyttöön!

Torstai 27.2.2014 klo 15:06 - Peter Forsgård

Tammikuussa Valokuvataiteen museo laittoi kokoelmistaan vanhoja valokuvia kaikkien käyttöön. Blogasin aiheesta 31.1.2014 otsikolla Kansallista kuvaperintöä esillä ja käytettävissä. Nyt myös Kaupunginmuseo osana Finna-projektia on laittanut vanhoja Helsinki-kuvia esille verkkoon kaikkien nähtäväksi ja käytettäväksi.

Kaupunginmuseon Finna-sivuilta löytyvät sekä Ivan Tirimiasew:in että Signe Branderin kuvaamia Helsinki-kuvia. Vuoden 1952 Helsingin Olympiakisoista löytyy myös kuvagalleria. Siinä on eri valokuvaajien valokuvia. Kuvat on lisensoitu (CC BY-ND 4.0) -lisenssillä (Nimeä-Ei muutoksia 4.0 Kansainvälinen). Tuo lisenssi mahdollistaa myös kaupallisen käytön, mutta kuvia ei saa muuttaa ja valokuvaaja on mainittava. 

On todella hienoa, että nämä julkisin varoin tuotetut/ostetut kuvat tulevat kaikkien käyttöön ja hyödynnettäväksi. Mielenkiintoista nähdä miten joku näitä hyödyntää. Itsellänikin on muutama ajatus, jota pitää kesään mennessä kehitellä ja katsoa olisiko niistä toteuttamiskelpoiseksi asti. Rajoituksena on toki, että nämä kuvat sellaisenaan eivät ole riittävän isoja painotöihin. Jos sellaisen tarvitsee, tulee se ostaa kaupungin museon kuva-arkistosta.

Ohessa muutamia satunnaisia poimintoja:

eduskuntatalo.png
Eduskuntatalo juhlaliputuksessa 1952, kuva: Olympia-kuva Oy (Valokuvaaja), Helsingin kaupunginmuseo

kauppatori.png
Kauppatoria siivotaan toriajan jälkeen. kuva: Ivan Tirimiasew, Helsingin kaupunginmuseo

heikinkatu.png
Itäinen Heikinkatu 5, 3, 1, kuva: Signe Brander, Helsingin Kaupunginmuseo


.

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Kaupunginmuseo, Valokuvataiteen museo, Timiriasew, Brander Signe, Olympiakuva Oy, Finna-projekti

Hurjia ISO-herkkyyksiä!

Tiistai 25.2.2014 klo 15:30 - Peter Forsgård

Nikon julkisti tänään uuden järkkärin, D4s:n. Ensimmäisenä pisti silmään maksimi ISO-arvo 409600, jota tuolla kameralla voi käyttää. Aivan käsittämättömän korkea arvo. Muistelin tuossa aamukahvilla, kun noita uutisia tuosta kamerasta luin, miten joskus vuonna Kodak kävin erikseen testaamassa korkeaherkkyyksistä värifilmiä hääkuvausta varten. Herkät filmit olivat siihen aikaan aika rakeisia. Kävin oikein ottamassa koekuvat parilla eri filmillä Saksalaisessa kirkossa. Asiakkaan kanssa sitten katsottiin koekuvia ja todettiin materiaali teknisesti riittävän hyväksi. Silloin kyse oli siis vain 1600 värinegafilmistä. Jos en väärin muista niin kyseessä oli Fujin Superia 1600 ASA:n filmi johon päädyttiin. Siihen aikaa herkkyydestä käytettiin tuota ASA merkintää, vaikka ISO oli jo otettu käytöön 1974. ASA 1600 oli korkea siihen aikaan, etenkin värifilmeillä. Kodakillahan oli mustavalkopuolella T-Max 3200, mutta tosiaan väri puolella oli haastavampaa. Konica teki myös 3200 ASA:n värifilmiä. Toinen varsin hyvä herkkä värifilmi oli Kodak Ektar 1000. Sitä muistan käyttäneeni jonkin verran. Muistikuvani mukaan sillä sai jo kohtuullisen rakeetonta kuvaa, mutta silti sen "kohina" olisi liikaa monelle digiin tottuneelle. 

Noihin filmiherkkyyksiin nähden ISO 409600 on aivan käsittämättömään korkea. En ole vielä nähnyt sillä herkkyydellä otettuja kuvia, mutta eivätköhän niitä lähiaikoina ilmesty verkkoon. Mielenkiintoista nähdä miltä ne näyttävät. Yleensä nämä suurimmat herkkyydet eivät oikeasti ole käyttökelpoisia, mutta tekniikka kehittyy.

Minusta juuri tuo suurten herkkyyden käyttämisen mahdollisuus on yksi monista hyvistä ellei se merkittävin digitaalikuvauksen ominaisuuksista. Pystymme kuvaamaan paikoissa joissa aiemmin tarvittiin salamaa tai muuta valoa. Mikäli haluaa käyttää lisävalo ei niiden tehon tarvitse olla samaa luokkaa kuin aiemmin. Kalusto siinä suhteessa pienenee ja keventyy. Osittain myös halpenee, kun salamassa ei välttämättä tarvitse olla niin paljon tehoja kuin ennen. Liikkuvan kuvan puolella ihan sama juttu. Tuotannot halpenevat, kun valoarsenaalia ei tarvita läheskään niin paljon kuin ennen.

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Nikon, kamera

Vuoden lehtikuva 2013 äänestys on alkanut.

Maanantai 24.2.2014 klo 14:58 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuva 2013 yleisöäänestys on alkanut. Äänestää voi raadin valitsemista viidestä ehdokkaista 4.3. asti. Kuvistaan tuttuja ehdokkaita näyttää olevan valittu. Yleisöäänestyksen, kuten muidenkin sarjojen, tulokset julkistetaan Kuva & Kameran ammattilaisaikana 7.3. Messukeskuksessa.

Ensimmäisenä silmiin pisti iso painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Toinen asia kuvien hajanaisuus. Kuvaajien kuvat ovat varmaankin poimittu eri sarjoista ja koottu yhteen. Käsitellään ensimmäisenä tuo painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Markus Jokela oli tässä suhteessa poikkeus. Hänen kymmenestä kuvastaan 7 oli kotimaasta, kun muilla oli suurempi ja osalla kaikki kuvat ulkmailta. Minusta se on hyvin kaksipiippuinen juttu. Itse ainakin näkisin mielelläni enemmän reppareita ja kuvia kotimaasta. Ihan varmasti meillä kotimaassakin riittäisi aiheita, joista kuvareppareita voisi tehdä. Toisaalta taas on hyvä, että suomalainen kuvaaja lähtee välillä pois tutuista ympyröistä ja kuvaa ulkomailla. Saadessaan kuvia myös ulkomaisiin medioihin nostaa se samalla koko suomalaisen valokuvan tunnettavuutta. Esimerkkinä tästä vaikka Koutaniemen kuvasarja Time-lehdessä. Samalla saamme nähdä suomalaisen kuvaajan näkemyksiä tapahtumista ulkomailla. Sekin on minusta tärkeää, että saamme tietää mitä muualla tapahtuu myös suomalaisten tallentamana.  

Toinen asia oli ehdokkaiden kuvien hajanaisuus. Sarjoissa on yksittäisiä kuvia sieltä täältä. Osittain jopa näyttää etteivät ne tyylillisesti oikein sovi peräkkäin näytettäväksi. Nyt toki täytyy sanoa, etteivät ne varmaan ole tarkoitettukaan? Jotenkin sitä odottaisi, että tässä valttaisiin kokonaisuus kuvia, eikä yksittäisi kuvia. Haasteellinen asia joka tapauksessa, koska tehtäsiin mitä vain niin siitä tulisi kritiikkiä.

Itse ajattelin äänestää Kaisa Rautaheimoa. Hänellä oi kuvia myös kotimaasta ja päivän politiikkaan liittyviä kuvia oli myös muutama mukana. Rautaheimon tyylistä pidän myös. Minusta siinä sopiva ripaus kansainvälisyyttä, mutta sopivasti suomalaisuutta mukana. Nämä ovat vaikeita selittäää ja pitkälti myös maku- ja tunne asioita. Markus Jokelan kuvista myös pidin ja hänellä oli myös paljon kuvia Suomesta. Tässä kuvassa Niinistöstä, on nähty hyvin tilanne ja kuva on oikealla hetkellä otettu. Kuva on humoristinen ja kuvastaa ironisesti presidentti-instituutiota tai mahdollisesti presidenttiä itseään?

Koutaniemen tyyli on minusta noista ehdokkaista kaikkein kansainvälisin, jotenkin ne kuvat eivät näytä suomalaisilta. Onko se hyvä vai huono asia on sitten toinen asia. Rautaheimon kuvista erityisesti pidin tästä. Asia on jotenkin niin absurdi ja hetki on tallennettu erinomaisesti. Pidän myös kuvan sävymaailmasta ja sen luomasta tunnelmasta.

Tänä vuonnahan kilpailu oli avoimempi kuin aiemmin. Uutiskuvasarja on avoin kaikille eikä vain Lehtikuvaajien jäsenille. Mielenkiintoista nähdä miten se näkyy. Blogasin tuosta aiheesta viime elokuussa.

Kannattaa käydä äänestämässä!  

 

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Vuoden lehtikuva, kuvajournalismi, Rautaheimo Kaisa, Jokela Markus, Koutaniemi Meeri,

Drone kiinnostaa...

Torstai 20.2.2014 klo 14:50 - Peter Forsgård

Viime syksynä katselin sillä silmällä Droneja eli pieniä ilmakuvauskoptereita. Osassa niistä on oma kamera, mutta itse olen ajatellut sellaista johon saa GoPron kiinni. Yksi vaihtoehto voisi olla vaikka tämä DJI Phantom. Jos haluaa mennä asiassa syvemmälle ja hankkia ammattimaisemman kopterin, löytyvät ne Videovarusteesta. Harkitsen vakavasti Dronen hankkimista ensi kesänä. Pitää vain tutustua niihin ensin tarkemmin. Hinnatkin ovat jo tulleet siedettävälle tasolle. Tuosta aiheesta lisää, kun olen tai siis jos olen sellaisen hankkinut.

Mikä noissa noin laajemmin minua myös kiinnostaa on se, että mitä näiden yleistyminen vaikuttaa elokuvan tekemiseen? Voin kuvitella kuinka Dronella pystyy joissakin tilanteissa korvaamaan Steady Cam -kuvaajan. Hehän ovat ammattilaisia ja nimenomaan Steady Camin erikoisosaajia ja sen vuoksi aika kalliita. Laitetaanko kadulla kävelevän kahden ihmisen dialogia kuvaamaan edessä lentävällä Dronella? GPS:llä varustettu Drone on "helppo" laittaa lentämään ennakkoon suunniteltu reitti. Tosin en tiedä ovatko ne jo ohjelmoitavissa lentämään GPS-koordinaattien mukaan paikasta A paikkaan B. Jos eivät ole vielä, niin kohta ovat. Uskoisin, että kopterin lennättäminen etenkin GPS:n helpottamana on helpompi opetella kuin Steady Camin käyttö.

Kameroiden pienentyessä ei kopterinkaan tarvitse olla niin iso ja GPS helpottaa merkittävästi niiden lennättämistä. GoPro pystyy mm. lähettämään langattomasti kuvaa älypuhelimeen ja sen avulla sitä voi myös ohjata.

Mikään ei myöskään estäisi käyttämästä noita valokuvaukseen. Ihan yhtä hyvin ne soveltuisivat rakennusten valokuvaamisen helpottamiseksi. Lennättämällä sopivalle korkeudelle ei tarvitse esim. kiivetä auton katolle, kuten silloi tällöin tulee tehtyä. Tosin isomman järkkärin kiinnittämisessä voi olla omat haasteensa. Toisekseen ihan halvimmat eivät taida olla riittävän tehokkaita, jotta jaksaisivat lennättää isompaa järkkäriä. Pieni peilitön kamera jollain sopivalla suojakuorella voisi tulla kysymykseen. Pitää tuokin asia selvittää, kun hankinta mahdollisesti tulee ajankohtaiseksi.

Toinen kiinnostava asia on näissä yksityisyyden suoja ym. Lentämällä ja kuvaamalla asuinalueella voi syyllistyä salakatseluun. USA:ssa dronen kaupallinen käyttö kuvauksissa on kielletty, ainoastaan ei-kaupalliset filmintekijät voivat niitä rajoitetusti lennättää ja kuvata niiden avulla. Rolling Stone -lehdessä oli aiheesta juttua viime vuoden lokakuun lopussa. Iso business nuo tulevaisuudessa tulevat ilmeisesti olemaan, jos tuo ennustus niiden määrästä pitää paikkansa. Niiden käyttö ei luonnollisestikaan rajoitu filmin tekoon vaan niitä on esim. Amazon jo kokeillut tavarantoimittamiseen. Minnesotassa joku keksi kuljettaa niillä olutta pilkkijöille. :) 

Parhaillaan käynnissä olevissa talviolympialaisissa Dronet ovat myös käytössä ja varmasti osittain korvanneet jonkun kraanan käyttäjän. Niistä tarkemmin mm. ABC Newsin jutusta ja Voice of Russia -sivustolta. Suomeksi aiheesta voi lukea Tekniikka & Talous -lehdestä.  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: videokuvaus, Drone, ilmakuvaus, GoPro, DJI Phantom

Instagrammailusta ravintolassa

Tiistai 18.2.2014 klo 12:26 - Peter Forsgård

Helsingin Sanomien verkkosivuilla oli juttu, jossa kerrotaan miten osa kokeista ei pidä kun heidän tekemiään annoksiaan kuvataan ravintolassa. Jutussa kyse oli ranskalaisista kokeista. Minun on todella vaikea tajuta miten ymmärtämätön joku voi olla kieltämällä/paheksumalla tuota kuvaamista. Ihmisethän haluavat jakaa kokemuksensa kuvaamalla annoksensa. Samalla jakaessaan kuvan he mainostavat ravintolaa ja vieläpä ilmaiseksi. Luulisi noiden kokkien ymmärtävän, että suositukset sosiaalisessa mediassa ovat varsin tehokkaita. Selkeästi on nähtävissä miten ihmiset tykkäävät hyvien asioiden jakamisesta. Ulkona syöminen on muutakin kuin se ruoka, se on ilmapiiri, tunnelma jne. Sen tunteen jakaminen on myös osa kokemusta.

skumppa.png
kuva: PeterF 

Mitä jos tämän annosten kuvaamisen kääntäisi niin, että ravintolassa olisikin ruokalistan yhteydessä ohjeistusta annosten kuvaamiseen? Pienillä vinkeillä ravintolassa kuvaavat saisivat hiukan parempia niistä annoskuvistaan. Ravintola voisi myös kertoa mitä hashtageja se haluaisi käytettävän ravintolastaan. Annoksilla voisi olla omat häsät. Vuorossa olevan pääkokin/keittiömestarin Twitter-nicki voisi olla mainittuna jne.

Hesarin jutussa mainittu salaman käyttö on luonnollisesti häiritsevää, mutta entä jos tarjoilijoilla olisikin pienet led-taskulamput joita voisi lainata ja sillä valaista annoksensa? Toisaalta mikseivät ne lamput voisi olla jokaisessa pöydässä juuri tuota kuvaamista varten? Voin vakuuttaa, että tuollainen järjestely toisi asiakkaita. Aktiiviset somen käyttäjät ja instagrammailijat aivan varmasti haluaisivat käydä tuollaisessa ravintolassa syömässä ja jakamassa kuvan annoksestaan.

Vielä pitemmälle vietynä ravintolahan voisi järjestää ihan kuvaustapahtuman, jossa ammattilainen antaisi opastusta ruokien kuvaamiseen ruokailun yhteydessä.

Onneksi niitäkin on, jotka ovat tämän Instagram-mahdollisuuden huomanneet. Muutamia niistä löytyy Huffpostin Taste osiosta jutussa, jossa on useampi linkki ravintoloiden Instagram-tileihin.

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Instagram, ruokakuvaus, some

Disruptiosta

Perjantai 14.2.2014 klo 11:38 - Peter Forsgård

Lensrental.comin blogissa oli erittäin hyvä kirjoitus disruptiosta ja innovaatioista valokuvauksen alalla. Vaikka tuo blogaus pääasiassa koskeekin valokuvausta enemmän kojeiden kautta, niin myös valokuvauksen liiketoiminta on kokenut disruption. Toisaalta ei nuo kaksi asiaa toisistaan riippumattomia ole. Teknisillä innovaatioilla on aina vaikutusta myös valokuvauksen liiketoimintana. Ne myös vaikuttavat mahdollisuuksiin toimia, niin hyvässä kuin pahassakin. Tätä yhteyttä eivät kaikki oivalla. Kyseessä ei ole kysymys uuden innovaation hyvyydestä tai huonoudesta, vaan innovaation vaikutuksesta tilannekuvaan ja sen ymmärtämisestä. Tietyt asiat muuttuvat ja niille emme voi mitään. Sitten on asioita jolle voimme jotain ja se on juuri se ratkaiseva tekijä pärjäämisen ja ei-pärjäämisen välillä. Aina löytyy niitä, jotka osaavat hyödyntää uuden ja sitten ovat ne jotka eivät ja näkevät uuden uhkana omalla tavalleen toimia.

Valokuvaajan ovat nykyään suurimmaksi osaksi yrittäjiä. Tämä muutos palkkatyöstä yrittäjyyteen on iso muutos ja vaatii ihan erilaisia taitoja kuin aikaisemmin. Tietysti niiden vanhojen taitojen lisäksi. Yrittäjyyteen kuuluu aina riski siitä, ettei töitä olekaan. Takavuosina sitä mahdollisuutta, että töitä ei olisikaan ei käytännössä ollut. Jos hoidit hommat edes jotenkuten, palkka juoksi. On hyvä muistaa, että ei ole olemassa mitään mekanismia, joka pakottaisi ketään ostamaan valokuvauspalveluita free-kuvaajilta, vain siksi että he ovat olemassa.

On päivän selvää, että yrittäjyyteen kuuluu myös toiminnan ja palveluiden muuttamista markkinoilla olevan tilanteen mukaan. Tekijän kannalta huonot avustajasopimukset ovat yksi esimerkki. Toimintaympäristö muuttuu eli myös toiminnan pitää muuttua. Tilanteessa jossa ostaja haluaa ostaa ehdoilla, joita myyjä ei voi hyväksyä, pitää yrittää myydä jollekin muulle. Toinen vaihtoehto on myydä jotain muuta palvelua, jonka ostaja on valmis ostamaan myyjän haluamilla ehdoilla.

Ostaja taas toimii tässä niin, että etsii itselleen myyjän, joka suostuu myymään. Vapaassa maassa voivat yritykset kuitenkin aika vapaasti tehdä kauppaa. Onko tämä ostajan kannalta sitten esimerkiksi lehtitalo skenessä hyvä asia, on sitten kokonaan toinen asia.

Jännä on myös se, että kun tästä asiasta mainitsen jollekin pidetään minua heti nykyisen tilan kannattajana. Kyse ei suinkaan ole siitä, vaan tilanteen tulkinnasta ja pohdiskelusta miten tulisi edetä. Vanhat toimintamallit eivät toimi. Se on jo nähty ja erikoista on se, että se toimimattomuus on tullut joillekin yllätyksenä. Onneksi on niitäkin, jotka oivaltavat ja jatkavat eteenpäin kehittämällä ja miettimällä uusia ratkaisuja. Sitä kautta voi löytyä se tie jota pitkin kulkemalla kaikki hyötyvät.

 

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, business

70 miljoonaa on aika paljon!

Perjantai 7.2.2014 klo 10:36 - Peter Forsgård

70_million_eos.jpg
kuva:Canon

Canon EOS-järjestelmäkameroita on valmistettu 70 miljoonaa kappaletta. Ensimmäinen EOS-kamera esiteltiin -87. Valmistustahti on viimeisen vuoden aikana ollut melkoinen. 60 miljoonas EOS valmistettiin lokakuussa 2012. Samalla tahdilla 100 miljoona rikkoutuu helmikuussa 2018 eli aika tasan neljän vuoden päästä.

Ensimmäisen kerran minulle EOS tuli vastaan -90 luvun alussa, kun eräs kollega oli ostanut EOS 650 -mallin. Uutta siinä oli erinomaisesti toimiva automaattitarkennus.  

Itse hommasin ensimmäisen EOS-kameran myös joskus 90-luvun alussa, malli oli EOS 10. Se oli siihen aikaan varsin edistyksellinen järkkäri. Uutuus siinä kamerassa oli usempi tarkennuspiste. Ennen tuota mallia tarkennuspisteitä oli vain yksi. Nykyisiin verrattuna 10:ssä olleet kolme tarkennuspistettä on aika vaatimaton määrä, mutta silloin se oli juhlaa.

Tuolla kameralla sitten kuvattiin tilanteet ja tapahtumat kuvat seuraavat reilut 10 vuotta. Valitsin EOS:n automaattitarkennuksella vuoksi. Se oli selkeästi edellä muita silloin. Siihen asti olin kuvannut Pentaxilla ja Nikon F3:sella.

Digiin siirtymisen aikaan valinta oli helppo. Vanhat EF-putket kävivät suoraan EOS D60:seen. Sillä kuvasin hetken aikaa eli siirtymävaiheen ajan filmistä digiin. Tuon ensimmäisen digijärkkärin ja totaalisen digiin siirtymisen jälkeen kuvasin ykkösarjalaisilla ja sitten myöhemmin 5D:n eri malleilla. Edelleen tuo 5-sarja on se mitä päivittäin käytän.

Yhden EOS-mallin olemassaoloa en muistanut. EOS IX oli APS filmiä käyttävä järjestelmäkamera eli oman aikansa "croppi"-malli.

Tarkemmin EOS-mallien historiaan voi tutustua mm. Canon Camera Museum -sivustolla.

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Canon, EOS

Hajatelmia Fotofinlandia 2014 finalisteista.

Keskiviikko 5.2.2014 klo 14:06 - Peter Forsgård

fotofinlandia_logo.png

Fotofinlandia 2014 finalistit on julkistettu. Finalisteja on 20. Minusta asiantuntijaraati on valinnut aika monta finaaliin, vähempikin olisi riittänyt. Sääntöjen mukaan tuo kai noin menee. Kilpailu oli tällä kertaa tauon jälkeen kaikille avoin ja osallistuneita valokuvaajia oli yhteensä 430 eli siinä mielessä 20 voi olla ehkä perusteltu. Kuvasarjat ovat nähtävillä Fotofinlandian-sivuilla ja siellä voi myös äänestää omaa suosikkiaan.

Lopullisen valinnan tekee Stefan Lindfors. Voittaja julkistetaan Kuva & Kamera -messuilla 7.3. klo 11.30. Voittaja julkaistaan siis ammattilaisaamupäivän aikana. Miksi? Miksi ei silloin kun siellä on myös muuta yleisöä? Lauantai olisi paljon parempi ajankohta. Kuvathan ei ole toisille kuvaajille otettuja? vaan suurelle yleisölle. Onneksi sentään kuvat ovat koko messujen ajan näytteillä.

Itse katsoin nuo vain pikaisesti läpi. Kohtuullisen monipuolista kuvaa on esillä ja kilpailun avoimuus on selkeästi hyvä asia. Avoimuudesta tai oikeastaan sen puutteesta muutamaa aikaisempaa kilpailua on moitittu. Oma näkemys on ollut, että vain Finnfoton jäsenjärjestöjen jäsenille tarkoitettu malli on myös ihan toimiva ja miksei järjestö voi pitää omalle jäsenistölle kilpailua? Erinomaisesti toimii siis näinkin, kaikille avoimena.

Syventymättä laajemmin kuvasarjoihin esille nousivat minun mielestä Marina Ekroosin Kuvareseptit, Juha Arvid Helmisen Näkymätön Valtakunta, Markus Henttosen Silent Night, Perttu Saksan Echo ja neljäntenä Tiina Itkosen Avannaa. Kokonaisuutena ihan piristävä kattaus suomalaista valokuvaa.

Perusteluja ja tarkempia ajatuksiani mahdollisesti myöhemmin, kun olen kuvasarjat ajan kanssa käynyt kunnolla läpi.

(edit 5.2.2014 klo 16:10: Kuva & Kamera - messujen linkki muutettu juuri avatuille uusille sivuille.) 

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, fotofinlandia

Kansallista kuvaperintöä esillä ja käytettävissä.

Perjantai 31.1.2014 klo 17:41 - Peter Forsgård

Huomasin tänään Valokuvataiteen museon twiittauksen, että ovat laittaneet kokoelmastaan pienen määrän kuvia esille Flickriin ja Kuvia kaikille -sivustolle. Flickrissä olevat kuvat ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja käytettävissä myös kaupallisesti. Kuvat Flickerissä ovat Creative Commons Attribution 2.0 Generic -lisenssillä. Ainoa rajoite on, että kuvaajan nimi on mainittava. Lisenssi muuttu vielä public domainiksi, kunhan he pääsevät Flickerin Commons-ryhmän. (Museon twiitti)

Kuvia kaikille -sivuilla kuvat ovat Uuden Suomen kokoelmasta, joka on lahjoitettu museolle. Esillä olevat kuvat ovat 50-luvulta ja -60 -luvun alusta eli ne ovat yli 50 vuotta vanhoja. Nämä kuvat ovat julkaistu Creative Commons Attribution-NonCommercial 4.0. International -lisensillä. Näitä kuvia voi käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tuolta kannattaa käydä katsomassa miltä lehtikuva näytti 50- ja 60-luvulla. Poimin tuosta muutaman kuvan 60-luvun Helsingistä.

d2204.png

Kuvassa jo toista kesää Rautatientorin kulmalla työtään tekevä 14-vuotias

kengänkiillottaja. Kesän jälkeen nuori kengänkiillottaja palaa koulun penkille

yhteiskoulun kolmannelle luokalle. Helsinki 28.8.1961. 

Valokuvaaja tuntematon/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/

Uuden Suomen kokoelma 

d2004.png

Liikennepoliisi lumipyryn keskellä Helsingin keskustassa joulukuun lopussa 1961. Jouluvalot loistavat vielä. Helsinki 29.12.1961.

Valokuvaaja tuntematon/Suomen valokuvataiteen museo/Alma Media/Uuden Suomen kokoelma

 

Kuvaperinnön avoimuudesta ja sen taustoista kerrotaan Museon blogissa TERÄVYYSALUE. Ideaa pohjustettiin Purku-klubilla järjestetystä keskustelusta jossa käsiteltiin kuvallisen kulttuuriperinnön avaamiseen liittyviä kysymyksiä. Tuosta tilaisuudesta oli kirjoitus Purkuklubin-ohjelmasivuilla reilu vuosi sitten.

Minusta erittäin hienoa, että näitä kokoelmien kuvia saadaan näytille. Hienoa on myös, että noita kuvia voi käyttää suhteellisen vapaasti.

Puolustusvoimat on myös hiljattain avannut kuva-arkiston kuvat kaikkien käyttöön verkon kautta. SA-kuva-arkistossa on 3000 kuvaa vuoden -39 alusta aina vuoden -45 loppuun asti. Kannattaa tutustua myös näihin.

    

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Valokuvataiteen museo, SA-kuva

Olympukselta uutta

Keskiviikko 29.1.2014 klo 12:30 - Peter Forsgård

Olympus julkaisi tänään muutamia uutuuksia. Kameroita julkaistiin kolme ja objektiivejä neljä. Mielenkiintoisin julkistuksista oli OM-D -sarjan täydentyminen kolmannella rungolla. Uutuuden mallimerkintä on E-M10 ja se sijoittuu nykyisten OM-D mallien alapuolelle. E-M10 tulee siis kilpailemaan esim. Canon 700D:n kanssa. Kaksi muuta kamerajulkistusta olivat Stylus -sarjaan. Neljäs julkistus oli OM-D E-M5:sen pieni faceliftaus.

Pääsin noita uutuuksia hypistelemään viime keskiviikkona Munchenissä tilaisuudessa, johon Olympus oli minut kutsunut ja kustantanut. Visiitti oli hyvin pikainen, aamulla paikalle ja illalla takaisin. Ihan mukava saada kutsuja näihin, vaikka en olekaan profiloitunut laitteista blogaavana. Näissä tilaisuuksissa yksi parhaista puolista on tuttujen näkeminen. 

om-d_e-m10_0001.jpg
OM-D E-M10 ja ECG-1 otekahva                      kuva: PeterF

Mielenkiintoista uudessa M10:ssä on sen koko. Kamera on pienempi kuin esim. E-M5:nen, mutta silti se tuntuu kädessä isommalta. Se on siis suunniteltu ja muotoiltu paremmin käteen sopivaksi. M10:iin saa myös erillisen kahvan, joka entisestään saa kameran tuntumaan kädessä tukevammalta. Kahvassa ei ole tilaa akuille tai laukaisunapille se siis vain parantaa hiukan otetta. Vasemmalla olevassa kuvassa M10:stä se on kiinni.

Olympuksen OM-D:t ovat peilittömiä eli niissä on elektroninen etsin. Se on yhdessä asiassa erityisesti kätevämpi kuin pelkkä optinen etsin. Kuvaaja voi asettaa valotuksen uudella tavalla. Asetuksista voi laittaa päälle etsimessä näkyvät yli- ja alivalotusta varoittavat värit. Asetuksista voi myös määrittää missä kohdassa haluaa varoituksen meneävän päälle. Olympuksessa ne voi asettaa perinteisellä 0-255 asteikolla. Olympuksessa kuva-alalla olevat ylivalotukset näkyvät punaisella ja alivalottuneet sinisellä. Kuvataessa esim. aukon esivalinnalla valitaan haluttu aukko normaalisti. Suljinaika hoituu luonnollisesti automaatilla. Valotuksen korjailulla sitten säädetään valotusta niin, että mikään kuvaajan haluama kohta ei pala puhki tai vastaavasti ole tukossa. Onko valotuksen korjailu sitten +2 tai -2 ei sinänsä ole merkitystä, etsin näyttää onko asiat kohdallaan. 

EVF:n huonoina puolina pidetään sen “hitautta” eli se ei näytä aivan reaaliaikaista kuvaa. Toisin sanoen esim. urheilukuvaukseen se ei soveltuisi. M10:ssä EVF:n viive on etsimen normaaliasetuksella (60fps) 0,027 sekunttia ja nopealla asetuksella (120fps) viive on 0,007 sekunttia. Nopealla asetuksella etsimen tarkkuus hiukan putoaa. EVF:n päivittymisen nopeuden ongelma on yksi niistä väistyvistä ongelmista, joita uudessa teknologioissa alussa usein on.  

Muita kuvauksen kannalta olennaisia asioita uutuudessa ovat mm. timelapse, wifi ja sen myötä kameran ohjausmahdollisuus älypuhelimella jne. Olympus on toteuttanut wifi-asetusten säätämisen varsin kätevästi. Kameran takanäytöltä luetaan älypuhelimella QR-koodi ja laitteet on samantien paritettu.

Yksi erittäin mielenkiintoinen uusi ominaisuus on Livebulb, jossa laukaisinta painetaessa suljin aukeaa ja pysyy auki kunnes sitä painetaan uudestaan. Se miten tuo eroaa tavallisesta bulb-asennosta on siinä, että livebulb näyttää näytöltä kuvan “kehittymisen”. Toisin sanoen valotuksen voi lopettaa, kun kuva näyttää siltä miltä kuvaaja haluaa. Tässäkin on taas hyödynnetty digitaalisen mahdollisuuksia. Käsittääkseni myös tavallinen bulb löytyy.

Videokuvausominaisuudet ovat aina tärkeitä, ainakin minulle. M10:ssä on samat videokuvausominaisuudet kuin M5:ssa eli kuvataajuus on 30fps. M10:ssä on kuitenkin yksi merkittävä ero, videota kuvatessa voi ottaa stillejä videokuvauksen katkeamatta ja niitä voi ottaa 5 kuvaa sekunnissa. Kuvien koko on silloin 3200X1800 eli kuvasuhde on 16:9. Tuo ominaisuus tuo mielenkiintoisia mahdollisuuksia kerrontaan. Tulevaisuudessa nämä videokuvausominaisuudet tulisi parantua OM-D -sarjassa, sillä monille ne ovat yhtä tärkeitä kuin stillkuvausominaisuudet. Toiveina varmasti monella on, että ainakin siinä vaiheessa kun OM-D -sarjan pro-versio M1 päivittyy siinä olisi 24, 25fps ja mielellään vielä 50fps täydellä fullHD-laadulla. Olympuksella kuitenkin on videokuvaamisosaamista ylinkyllin. Onhan heillä i-SPEED huippunopeuskamerat. 

M10:n kanssa samaan aikaan esiteltiin uusi pannarizoom eli hyvin pienikokoinen 14-42mm f3.5 - f5.6 zoom (kinovastaavuus 28-84mm). Se on ns. kokoontaittuva eli kun kamerassa ei ole virtaa päällä se menee kasaan. Kokonaisuus on taskukokoinen. Toki linssi voisi olla hiukan valoisampi eli parempi valovoimainen, mutta sitten se taas vastaavasti olisi isompi. Zoomaus on sähköinen ja sitä säädetään objektiivin zoomausrenkaasta. Se varmasti vaatii hiukan totuttelua, jotta zoomaus on tarkkaa. 

 Samaan aikaan tuon E10:n kanssa julkistettiin M5:sta PRO-kit, jossa rungon kanssa yhdessä myydään 12-40 f2.8 Pro zoom-objektiivi. (kinovastaavuus 24-80mm). Mielenkiintoista tuossa on, että M5:seen on tehtyä pieniä käytettävyyttä parantavia ulkoisia muutoksia. Kyse ei kuitenkaan ole uudesta mallista vaan pienestä face-liftistä. Säätökiekkojen paikkaa on aavistuksen muutettu, jotta ne ovat vieläkin paremmassa asennossa ja korkeudella. Myös kameran pintaa on hiukan parannettu jotta siinä on parempi tuntuma. Kamerassa on myös uusi firmware, jossa on kaksi selkeää parannusta. Ohjelmistopäivitys tulee luonnolisesti myös muihin M5:siin. Päivitys tuo pinpoint-tarkennuspisteen mahdollisuuden eli tarkennuksen voi tehdä pienemmältä alueelta kuin aiemmin. Nykyisessä versiossa välillä tarkennus ei pieniin kohteisiin onnistu. Ohjelmistopäivitys tuo myös mahdollisuuden käyttää ISO100-arvoa. Tähän asti pienin herkkyys on ollut ISO200. Tuo parannus tuo yhden aukon helpotuksen kirkkaalla ilmalla kuvaamiseen. Olen aiemminkin blogauksissani maininnut, että minulla on ollut jo jonkin aikaa lainassa Olympukselta OM-D E-M5:nen ja siihen muutama kiinteä objektiivi. Tuosta kamerasta tulee erillinen blogaus lähipäivinä.

Tuon pannarinzoomin kanssa julkistettiin myös kaksi muuta objektiivia, 25mm f1.8 eli hyvä valovoimainen normaaliobjektiivi (kinovastaavuus on 50mm). Kolmas objektiivijulkistus on 9mm kalansilmäobjektiivi. Tässä ns. runkotulppaobjektiivissä on kiinteä aukko f8.

Kaksi muuta julkistettua kameraa olivat Touch-sarjan pokkari Stylus TG-850 ja Ultrazoom-kamera Stylus SP-100EE. Tough-sarja kamerat ovat veden ja iskunkestäviä. Uutuudessa merkittävää on kääntyvänäyttö, mutta silti on säilytetty veden ja iskunkestävyys.

di_sp-100ee_nature__mood_001.jpg di_tg-850_lcd__mood_001.jpg
Kuvat: Olympus                                        Stylus SP-100EE  Stylus TG-850                            

SP-100EE:ssä on objektiivina 24-1200mm zoom. Kuvaamista pitkillä polttoväleillä helpottaakseen on kamerassa kätevä “urheiluetsin”. Oheisessa kuvassa se näkyy salaman alla. Etsimessä on myös punainen kohdistuspiste. Kokeilin tuota paikanpäällä ja kohteen löytäminen 1200mm:llä oli erittäin helppoa, samoin kohteen seuraaminen.

Kaiken kaikkiaan etenkin tuon OM-D -sarjan täydentyminen on hienoa asia Olympuksen kannalta. Objektiivivalikoima on heillä myös varsin kattava. Muistetaan myös, että bajonetti on sama kuin Panasonicilla eli sieltä puolelta löytyy kiinnostavia objektiivejä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, OM-D

Talkoista

Tiistai 28.1.2014 klo 10:49 - Peter Forsgård

Varmasti kaikki jotka harrastavat tai kuvaavat ammatikseen saavat pyyntöjä tehdä kuvauksia ilmaiseksi eli ns. talkoo-hengellä. Ei talkoissa sinänsä mitään ongelmaa ole, jos asiassa kaikki ovat talkoilla mukana. Monet yhdistykset ym. järjestävät tapahtumia ja tempauksia, jotka toimivat juuri noin. Sellaiseen voisin aivan hyvin osallistua kuvaajana myös talkoo-hengessä, jos yhdistys ja tapahtuma on sellainen jota voin kannattaa.

Mutta sitten on paljon tilanteita jossa pitäisi kuvata tilaisuudessa talkoo-hengellä, jossa on kuitenkin kaupallinenkin ulottuvuus. Minusta silloin mennään rajan yli. Jos tilaiussu on puhtaasti kaupallinen ilmaiseksi pyytäminen on suorastaan törkeää. Usein noissa ilmaiskeikoissa luvataan näkyvyyttä, saa nimensä näkyviin jne. Jossain tilanteessa tuo voi olla aloittevalle ammattilaiselle mahdollisesti tuntuakin hyvältä asialta, mutta silti noita ilmaisia kuvauksia kannattaa välttää. Eniten siinä kärsii itse, koska jatkossa on vaikeampi tehdä samoja asioita kaupallisesti. Suomessa valitettavasti ilmainen tekeminen ei johda usein  tilauksiin vaan uuden ilmasen tekijän etsimiseen, jos edellinen haluaakin korvauksen seuraavista kerroista.

Viimeisen tapaus on Jukolan Viesti. He hakevat 5-7 valokuvaajaa dokumentoimaan ensi kesän viestiä. Kuvaus pitäisi tehdä talkoo-hengessä. Vaikka Jukolassa tehdään paljon vaapaehtoistyötä on tuo pyyntö aika ikävä. Harva siellä kuitenkaan tekee juuri sitä leipätyötään vapaaehtoisena. Työt usein liittyvät johonkin muuhun tehtävään kuin se oma leipätyö jne. Monet vapaaehtoisista saavata samaan aikaan palkkaa jostain muualta.  Vapaaehtoistoiminta voi olla harrastuksena ja se on sinänsä ihan ok.

Piti tarkemmin tutkia miten tuo Jukola toimii. Löysin verkosta ihan mielenkiintoisen artikkelin, jossa käsitellään vapaaehtoistoimintaa Jukolassa. Samassa artikkelissa on yleisempääkin taustatietoa vapaaehtoistoiminnasta juuri urheilutapahtumissa. Artikkelissa ei ole ihan viimeisimpiä lukuja. Artikkeli on vuodelta 2010.

90% Jukolan tehtävistä ovat vapaaehtoisten harteilla. Se on aika iso määrä, mutta silti siellä on myös ihan palkattua väkeä tekemässä tapahtumaa. Linkittämässäni Tero Viljakaisen artikkelissa mainutaan muun muassa muonituksessa käytettävän ammattilaisia, samoin karttojen tekeminen on nykyään ammattilaisten asia jne. Esimerkiksi juuri tuo muonitus on kuvausta vastaava esimerkki. Tuskin siellä ne vastuussa olevat ovat kaikki siella vapaaehtoisina. Osa saa ihan varmasti korvauksen. Toki muonitusryhmään kuuluu paljon myös vapaaehtoisia. Kartat tuskin ovat ilmaisia, jos ammatilaiset ne tekevät. Artikkelissa mainitaan myös, että lääkintäpalvelut perinteisesti ostetaan SPR:ltä. Vaikka SPR:llä on sitten vapaaehtoiset tuota tekemässä, niin tuon artikkelin mukaan Jukolan järjestäjä maksaa SPR:lle noista palveluista.

Vuoden 2014 Jukolan budjetti 1,8 miljoonaa ja sen arvellaan tuottavan noin 8 miljoonan euron tulot Kuopion seudulle. Veikkaanpa, että Jukola on myös merkittävä tulonlähde järjestävälle seuralle.

En missään tapauksessa pidä vapaaehtoistyötä huonona asiana. Minusta kuitenkin tämä kuvausasia olisi voitu järjestää toisinkin. Palkkaamalla muutamia ammattilaisia hoitamaan kuvauksen. Heillä sitten apunaan muutama nuori vapaaehtoinen esim. alan opiskelija. Näin järjestely olisi merkittävästi parempi. Toinen vaihtoehto voisi olla vapaaehtoisten osalta samankaltainen järjestely kuin SPR:n kanssa. Miksei Jukola maksa esim. jollekin alan oppilaitokselle ja kuvaus on sitten osa opiskelua. Tämäkin järjestely olisi parempi kuin heidän nyt käyttämä. Entä jos joku mediatalo sponsoroisi kuvaajta paikalle, Savon Sanomat? Paras tapa toki olisi maksaa kaikille kuvaajille korvaus, mutta kuten todettua suuret tapahtumat tehdään pitkälti vapaaehtoistyöllä, niin miksei osa kuvaajistakin voisi olla vapaaehtoisia? Tuskin kuitenkaan olisi mahdollisuutta maksaa täyttä korvausta, joten ei tämä välttämättä ole pois mistään kuvaajiltakaan.

Vaihtoehtoja on siis lukuisia hoitaa tämä asia tyylikkäämmin.  

 

Creative Commons License

5 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, business, Jukolan Viesti

Adoben Creative Cloud

Perjantai 24.1.2014 klo 10:47 - Peter Forsgård

cc.png
kuva: Adobe

Adobe muutti vähän aikaa sitten, muistaakseni joskus viime kesänä, ohjelmistojensa myyntitapaa varsin merkittävästi. He luopuivat kokonaan myynnin perinteisellä tavalla. Nyt kaikki ohjelmistot ovat käytössä kuukausimaksulla ja ladattavissa suoraan Adoben verkkosivuilta. Laatikossa niitä ei enää saa. Toisin sanoen asiakas voi ladata koneelleen vain ne ohjelmat joita tarvitsee. Minusta tuo muutos oli hyvä. On ollut usein tilanteita, että tarvitsee vain hetken yksittäistä ohjelmaa. Videotuotannoissa saattaa tulla joskus asiakkaalta esim. Illustrator-muodossa jotain materiaalia. Muuten en juurikaan Illustratoria ole tarvinnut, mutta nyt on mahdollista avata nekin tiedostot ja muuttaa ne helposti lopulliseen käytettävään muotoon.

Muutos sai minut siirtymään kokonaan Adobe-ohjelmien käyttöön. Editoin videot nykyään siis Premiere Pro CC:llä. Aiemmin tein sen Final Cutilla ja sen oheisohjelmilla. Aiemminkin toki kuvankäsittelyssä on ollut Lightroom ja jonkin verran Photoshop käytössä.

Nyt kun on ollut mahdollisuus paremmin tutustua muihinkin ohjelmiin, niin on oppinut paljon. Creative Cloudiin kuuluu myös työkalut sähköiseen julkaisemiseen. Digital Editionilla voi tehdä eKirjoja ja vastaavia. Jopa pienimuotoisten mobiilisovellusten teko on ymmärtääkseni mahdollista.

Jonkin verran malli on saanut kritiikkiä. Sinänsä se ei ole yllättävää, sillä aina muutos aiheuttaa vastarintaa. Ohjelmat ovat käytössä niin kauan kuin maksaa kuukausimaksunsa. Kuten kaikki free-lancerit hyvin tietävät on tilanteita, että maksujen kanssa voi tulla haasteita. Maksamatta jättäminen tarkoittaa ettei ohjelmia voi käyttää. Onneksi ei vielä kantapään kautta saanut selville meneekö käyttöoikeus samantien poikki, jos maksua ei maksa vai onko siinä hiukan aikaa hoitaa asia. Toivottavasti jälkimmäinen on mahdollista sillä olisihan se hankalaa, jos kesken työalla olevan projektin aikana ohjelmistojen käyttöoikeus katkeaisi. Tiedostot toki ovat käytössä vaikka ohjelmien käyttöoikeus katkeaa. Siinä mielessä ei hätää.

Minusta tässä kokonaisuudessa kuitenkin positiiviset asiat voittavat. Hienointa on ollut huomata ohjelmistojen päivitystahti. Lokakuussa otin CC:n käyttöön ja jo nyt on tullut useita merkittäviä päivityksiä moneen ohjelmaan. Sovelluskehittäjä voi päivittää ohjelmaa sitä mukaan kuin niitä tehdään ja saada sen myös samantien käyttäjille käyttöön. Varmasti myös motivoivaa koodareille. Ei tarvitse odottaa seuraavan vuoden päivitystä, vaan saa homman valmiiksi ja voi keskittyä jo seuraavaan uutuuteen. Kokonaiskustannusta aiempaan on hiukan hankala laskea, koska nyt ei ole saatavilla aikaisempia hintoja. Muistaakseni eri pakettien hinnat olivat siinä 2000-3000 euron paikkeilla. Omasta päivitystahdista riippuen sitten kustannus per vuosi oli 1000 euroa. Äkkiä laskettuna eivät kustannukset ainakaan kovin paljoa ole noussut. Vuosisopimuksella alvillinen hinta kuukaudessa koko paketille on tällä hetkellä 61,49€. Yksittäinen kuukaisu ilman sitoutumista on alvillisena 92,24€. Hinta taso ei ole nyt ongelma, mutta jos sitä ruvetaan hitaasti hinaamaan ylöspäin kun on saatu riittävä määrä käyttäjiä tilanne toki muuttuu. Mahdollisuus on myös hankkia ohjelmia yksittäin.

Kaikki valokuvaajat eivät suinkaan tarvitse koko settiä ohjelmia. Adobe tarjoaakin valokuvaajille varsin edullisesti Photoshop, Lightroon ja Bridge -yhdistelmää 12,29€ per kuukausi. Varsin edullisesti saa todella kovan setin kuvien muokkaamiseen. 

Yksi merkittävä asia CC:ssä on sen eri ohjelmien yhteensopivuus. Dynaaminen sisältö ohjelmien välillä on kehittynt valtavasti. Esimerkkinä vaikka verkkosivujen teko. Elementejä, kuvia ja logoja, joita esim. verkkosivuille laittaa Muse CC:ssä, voidaa Photoshopissa käsitellä ja ne päivittyvät reaaliaikaisesti (tallennettaessa siis) Muse-projektissa olevaan lay-outtiin. Samankaltaiset dynaamiset yhteydet toimivat monien muidenkin ohjelmien välillä. Äänen käsittely ja värikorjailut videotyössä toimii saumattomasti Premieren, Auditionin ja SpeedGraden välillä.

Voisi kuvitella tämän myös vähentävän piratismia. Joku voi tarvita ohjelmistoja vain hetken tai yhteen projektiin. Pienellä sijoituksella saa ohjelmat käyttöön ja kun projekti on valmis voi sopimuksen irtisanoa. Kätevää on myös silloin, jos projektiin tarvitaan yksi tai useampi väliaikainen ohjelmalisenssi lisää.

CC:hen kuuluu myös visuaalisten tekijöiden yhteisö, Behance. Sen jäsenyys kuuluu myös hintaan. Siellä voi esitellä töitään ja saada alan ammattilaisten kommentteja. Tuosta minulla ei ole omaa kokemusta, joten en osaa sanoa miten tuo oikeasti toimii. Voi olla tuo voisi toimia hyvänä portfoliona ja nimenomaan suunnattuna alan ammattilaisille. Tosin sanoen valokuvaaja voi esitellä töitään suoraan vaikka graafikoille jne. Kuten totesin en osaa tuosta toimivuudesta tarkemmin sanoa. Behancen tuli juuri eilen kunnollinen päivitys myös iPadille. Tuo on se osa CC:tä johon pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, video, Adobe, kuvankasittely

DocImagesilta iPad-sovellus

Maanantai 20.1.2014 klo 16:51 - Peter Forsgård

Kari Kuukan DocImages julkaisi viikonloppuna iPad-sovelluksen, jonka kautta voi ostaa heidän tuottamaansa sisältöä. Tarkempaa tietoa sovelluksesta löydät DocImagesin blogista.

docimages.png
kuva: Arttu Muukkonen, DocImages verkkosivut


Olen jo useita vuosi ollut sitä mieltä, että tälläiset sovellukset ovat kuvajournalismin yksi mahdollinen tulevaisuus. Vaikka tämä kyseinen sovellus ei kantaisikaan pitkälle tulevaisuuteen on tässä aivan varmasti siemen uusille mahdollisuuksille. Hukkaan tuo ei tule menemään missään tapauksessa. Onneksi näitä on ruvennut syntymään. Longplay on varmaan ollut yksi merkittävä tienraivaaja ja saanut uskomaan, että sisältöä voi myydä näinkin. Positiivista tässä on, että kuvajournalistit ottavat ohjat omiin käsiinsä. Jokainen osaava voi olla myös jakelija. 11-kollektiivin äskettäinen julkaisu on toinen esimerkki. Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi ja sisältö on sitten maksullista. Ensimmäisenä ostettavissa on Arttu Muukkosen Tervetuloa pahan valtakuntaan. Vaikka tämä sovellus onkin tehty vain iPadille, niin myynnissä on myös versio joka toimii millä tahansa selaimella. Fiksua myydä eri alustoille. Varmasti jossain vaiheessa on ajankohtaista tehdä sovellus myös Androidille. Sisällön hinnoittelu on maltillista ja kuten Kari Kuukka kirjoittaa: "Tyypil­lisesti hinta vastaa luultavasti yhden cappuccino-kupin hintaa paikallisessa kahvilassa — allekir­joit­taneen ajatus on, että lukija voisi mielessään tarjota tämän kahvin tekijöille ostamalla julkaisun." (lähde: DocImages-blogausSisältöä voi lukea ilman verkkoyhteyttä. 

Ensimmäinen julkaisu on kertomus Arttu Muukkosen matkasta Iraniin. Se on siitä mielenkiintoinen kertomus, että siinä on käytetty hyväksi myös hänen matkan aikana tekemiään Facebook-statuksiaan ja siihen saatuja kommentteja. Ajatukset ovat siis juuri siinä hetkessä tehtyjä, eivät jälkeen päin tulkittuja ajatuksia. Mukana on myös vuorovaikutusta. Vaikka kuvat tai siis osa niistä on jo jaettu ilmaiseksi nähtäville niin siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siitä syystä tämä julkaisu voi monia kiinnostaa. Liiallinen piilottaminen ja sisällön itsellään pitäminen ei herätä kiinnostusta. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, freen tulee pitää itsensä näkyvillä ja löydetyksi tulevana. Välineet vaan ovat erilaiset. Sopivasti jakamalla tiisereitä ja pitämällä itsensä mielenkiintoisena, niin tämän kaltaisella sisällönmyynnillä on mahdollisuus. Kuvien jakaminen on siis se ydinkysymys.

Minusta iPad on erinomainen laite tämän kaltaisen sisällön esittämiseen. Kuvat ovat näyttäviä ja värikylläitä. Läpivalaistuna ja koko ruudun kokoiset kuvat vaativat kuvilta myös teknistä tasoa. Kuvat ovat paljon näyttävämpiä kuin painettuna sanomalehdessä. Ipad tarjoaa myös mahdollisuuden interaktiiviseen sisältöön. Tarinoilla on useita ilmenemismahdollisuuksia.

Iso käsi Kuukalle ja koko DocImagesin tiimille. Tälle projektille toivoo todellakin menestystä. Käy ostamassa ensimmäinen julkaisu ja tarjoa Muukkoselle Cappuccino.

   

17 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Docimages, Kuukka Kari

Vanhemmat kirjoitukset »