My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) Adobe (2 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Caj (2 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (62 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (43 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (7 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (8 kpl) Docendo (4 kpl) Docimages (2 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fimage (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (2 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) GoPro (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (2 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (5 kpl) internet (1 kpl) Intia (2 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) joulukalenteri (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (5 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjasto katkoista (1 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (14 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (64 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankäsittely (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (4 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (4 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) matkakuvaus (1 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (2 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (5 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (4 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (26 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (14 kpl) online video (1 kpl) Page Tim (2 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (12 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (10 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (4 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (3 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (4 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (4 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (20 kpl) somesukuprojekti (1 kpl) sony (1 kpl) Sony (8 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stuart Matt (2 kpl) studio (10 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (4 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) TheBestCamera (1 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) ThePhotobookmuseum (1 kpl) The Stolen Scream (1 kpl) tietokone (1 kpl) Tiihonen Petra (1 kpl) Tikkanen Jukka (1 kpl) timelapse (6 kpl) Timiriasew (1 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) Tirkkonen Sami (1 kpl) Toikkanen Tarmo (1 kpl) top 10 (5 kpl) Torkkeli Kimmo (1 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (59 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (16 kpl) valokuvaus (683 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (35 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) visuaalinen tarinankerronta (1 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) Vuori Jesper (1 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Weselius Hanna (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (3 kpl) Zenger Felix (1 kpl)

5. Magazine Symposium - hajatelmiani.

Tiistai 2.12.2014 klo 19:34 - Peter Forsgård

Tänään oli taas jo perinteiseksi käyvä Magazine Symposium. Taisi olla jo viides kerta. Muistaakseni olen pari kertaa aiemminkin käynyt kuuntelemassa luentoja tässä Symposiumissa. Tänään oli mahdollisuus olla paikalla lähes koko päivän. Ruokatunti venyi hiukan, kun piti käydä konttorilla tarkistamassa, että kaupalliset harjoitteet olivat menneet linjoja pitkin asiakkaalle katsottavaksi.

Symposiumin sisältö oli varsin kattava. Mielenkiintoisimpia omalta kannaltani olivat Tuomo Mannisen, Hanna Weseliuksen, Jesper Vuoren ja Nando Malmelinin esitykset.

Etenkin Tuomo Mannisen katsaus siitä missä nyt ollaan valokuvan osalta oli erinomainen. Hän kävi nykytilannetta läpi valokuvauksessa tällä hetkellä vallitsevien trendien kautta.

Mannisen mukaan trendit ovat: kansainvälisyys, amatööriys, horisonttaaliasiakkaat, ylikoulutus, projektityöskentely, monimediallisuus ja yhteenliittymät.

Kansainvälisyydellä hän tarkoitti kansainvälistä näkyvyyttä. Manninen oli nopealla haulla löytänyt kymmenen suomalaisen valokuvaajan tuotannon/projektien esittelyjä Time-Life -lehden verkkosivuilta. Allekirjoitan myös tuon kansainvälisyys trendin. Nyt on ensimmäinen valokuvaaja sukupolvi, joka on kansainvälinen laajemmassa mitassa. Toki aiemminkin yksittäisiä kuvaajia on maailma ollut, mutta nyt se on laajempaa.

Amatööriys on mielenkiintoinen trendi. Se kauhistuttaa monia valokuvaajia. Kyse on ajan ilmiöstä, jossa kuka tahansa voi nousta kuvineen tunnetuksi, vaikka Instagramin kautta. Me kaikki olemme mediota. Omalla tavalla minusta tässä palataan valokuvauksen alkujuurille, aikaan ennen muodollista koulutusta. Itse en näe tätä mitenkään pahana ilmiönä sinänsä, se nostaa kuvaa keskiöön ja auttaa ymmärtämään kuvan merkitystä.

Horisontaaliasiakkaat taas tarkoitaa sitä miten asiakaskunta on laajemmalla sektorilla kuin aiemmin. Selkeät kuvaajien skene ja genre -rajat ovat hämärtyneet. Kuvaaja tekee paljon laajempaa kirjoa kuin aiemmin, lehtikuvaaja voi olla samana päivänä myös mainoskuvaaja jne. Kuten Manninen toi esiin, ei tämä luonnollisestikaan ole journalismin kannalta aivan ongelmatonta.

Ylikoulutus on varmaankin aika monelle tuttua ja valokuvauksen osalta se tarkoittaa tässä yhteydessä määrää. Meillä koulutetaan liikaa valokuvaajia. Vaikka minusta valokuvaaja ammattina pitää olla vapaa ja sitä pidä saada harjoitaa jos siltä tuntuu, on edesvastuutonta kouluttaa Suomeen vuosittain 500 uutta valokuvaajaa.

Projektityöskentelyllä Manninen tarkoitti pitkien kuvausprojektien lisääntymisen. Myös kuvajournalismissa on siis nykyään hidasta journalismia. Monimediallisuus on vahva trendi. Tämä tuli esiin myös monessa muussa esutyksessä liittyen uusiin julkaisualustoihin. Nando Malmelin sanoi omassa esityksessään mm.  näin: "Emme tee lehteä, vaan brändiä, jossa lehti on vain yksi tärkeä osa isompaa tuoteperhettä." 

Yhteenliittymät ovat myös merkittävä nykytrendi. Yhteistyö on aina ollut tärkeää, mutta sen muoto muuttuu. Suuret ikäluokat tekivät yhteistyötä keskusjohtoisen järjestön kautta. Se oli sitä aikaa ja se sopi siihen suljettuun maailmaan. Nykynuoret muodostavat vapaampia yhteenliittymiä ja ottavat itse enemmän vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Manninen toi esiin esimerkkinä yhteenliittymistä 11. kollektiivin.

Itse lisäisin näihin trendeihin vielä yrittäjyyden. Valokuva-ammatista on tullut yrittäjäammatti vai pitäisikö mielummin sanoa valokuvaajat ovat itsensä työllistäjiä. Joka tapauksessa kuukausipalkkainen toisen palveluksessa oleva valokuvaaja on harvinaisuus.

Nämä kaikki trendit muuttavat sitä tapaa jolla työtä tehdään ja miten valokuvaus alalla  ansaitaan. 

Hanna Weselius toi esiin valokuvaa hiukan toisesta näkökulmasta. Hän toi esiin näkemyksiään aikakausilehtien henkilökuvista eli aiheesta josta hän on tehnyt väitöskirjan. Valokuvaajan roolin muuttuminen oli keskiössä hänen esityksessään. Aikaisemmin AD oli alisteinen valokuvaajalle, hiukan kärjistäen sanottuna, ja nyt rooli on toisin päin. Valokuvaajalta kuitenkin odotetaan omia luovia ratkaisuja, mutta sitten samalla niitä ei kuitenkaan anneta tehdä. Tilaa luovuudelle ei ole, josta Nando Malmelin puhui omassa esityksessään. Valokuvaajan liikkumatila on siis kaventunut. Sanoisin sen johtuvan lehtien vahvasti konseptoitumisesta. Kuten Weselius totesi: "Aikakausilehden valokuvaaja ei tallenna ratkaisevaa hetkeä, vaan hän tallentaa suunnitellun hetken." Minusta tuo lainaus kertoo aika paljon roolin muuttumisesta.

Jesper Vuori toi esiin AD:n näkemyksiä printin siirtämisestä verkkoon. Oikeastaan sieltä voisi nostaa yhden lauseen, joka taas kuvaa tätä asiaa aika hyvin: "Printin kopioiminen sellaisenaan verkkolehdeksi on dorkaa." Tuon pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei käytännössä kuitenkaan aivan selvää oel ollut. Esimerkkinä verkkolehti toteutuksesta Vuori esitteli RAY:n Raymond-lehden. Tuohon kannataa tutustua. Etenkin juttuun The Strip. Vinkki: klikkaa myös alussa olevaa kolikkoa, jotta näet sen toisenkin puolen. Hyvä esimerkki verkon mahdollisuudesta. Hakkaa tässä kohdassa minusta printin sata-nolla.

En blogausen alussa maininnut LongPlay:n päätoimittajan Anu Silfverbergin esitystä ja tarinaa miten Long Play syntyi. Kaikessa lyhykäisyydessään se syntyi halusta tehdä toisin. Hieno motiivi! Ensimmäinen versio julkaisualustasta tai oikeammin e-kirjojen jakelu maksoi 500 euroa. Kovin pienellä pääsee alkuun, kun on intohimoa, tahtoa ja taitoa. Luonnollisesti myöhemmin alustan kehitttämiseen tarvittiin rahaa. Pääoma tuohon kehittämiseen tuli Uutisraivaajan pääpalkinnosta, joka oli 250.000 euroa. Tuskin Long Play olisi sitä mitä se on nyt ilman tuota pääomaa.

Seminaarin lopuksi näytettiin 22 minuutin elokuva Image-lehden tarinasta. Se koostui lähinnä keskeisten tekijöiden haastatteluista. Sen synnyssä taustalla oli myös halu tehdä jotain uutta. Niistä haastatteluista nostan yhden lauseen: "Image-lehden tekijöillä ei ollut rasitteena alan konventioita, kun lehteä alettiin tekemään." Tuossa kitetyy hyvin se voima josta uusi usein syntyy. Uudet asiat harvoin lähtevät alan sisältä sinänsä, vaan tarvitaan jokin alan ulkopuolinen kyseenalaistaja, joka rikkoo vanhat rakenteet. 

Vaikka resursseja tarvitaan niin on hyvä muistaa Nando Malmelinin sanat: "Liiat resurssit johtavat vain resurssien käyttöön, ei luovaan lopputulokseen."

Kehoitan katsomaan myös Maria Lassila-Merisalon esityksen materiaalin. Linkki materiaaliin löytyy hänen twiitistään. Muutenkin kannattaa käydä lukemassa mitä seminaarista twiitattiin. Suurin osa twiiteistä löytyy #magsymp14 -häsällä, mutta myös #magsymp2014 oli käytössä.

    

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, media, visuaalinen tarinankerronta, Manninen Tuomo, Weselius Hanna, Vuori Jesper,

On taas Joulukalenterin aika!

Perjantai 28.11.2014 klo 9:32 - Peter Forsgård

SantaC.jpg

Viime Joulun tapaan julistan jouluisen kuvahaasteen kaikille. Viime vuonna #joulukal oli mukavan suosittu ja tehdään tänä vuonna siitä entistä suositumpi! Kuvaaminen on hauskaa! 

Kuvataan joulukuun jokaisena päivänä antamani aiheen mukainen valokuva. Tänä vuonna on bonuksena yksi vielä lisäpäivä, koska 1. adventtisunnuntai on jo marraskuussa! Aiheet julkaistaan twitterissä joka aamu. Katso tarkemmin ohjeiden kohdasta 1.

  

Ohjeet ovat hyvin yksinkertaiset.

1. Päivittäinen aihe julkistetaan twitterissä marraskuun 30. päivästä alkaen aina jouluaattoon asti. Päivän aihe julkaistaan kello 8.00 ja sama aihe twiitataan uudestaan iltapäivällä 15.00 sekä illalla 19.00. Aihe-twiiteissä on häsänä #joulukal, #joulukalXX (XX on päivämäärä) ja #aihe.

2. Kuvan voit julkaista missä kuvanjakopalvelussa vain haluat, mutta twiittaa kuvasi linkki Twitterissä. Hyvä ja suositeltava kuvapalvelu tähän on esim. Instagram ja vastaavat. Laita twiittiin häsäksi #joulukalXX. XX on päivämäärä eli joulukuun ensimmäisen päivän häsä on siis #joulukal1 toisen #joulukal2 jne... Kuvasi on näin helppo löytää.

3. Kuvien oikeudet luonnollisesti jäävät kuvaajalle.

4. Vaikka aihe jaetaankin joka päivä, ei haittaa vaikka et juuri sinä päivänä ehdi kuvata aiheen mukaista kuvaa. Voit kuvata sen myöhemmin, mutta laita häsä aiheen päivän mukaan. Eikä huolta, jos et kuvaa kaikkia aiheita. Mukana voi olla vaikka yhtenä päivänä jos näin haluaa. Toki joka päivä mukana oleminen on se mihin tavoite asetetaan, eikö? 

5. Koko jutun tarkoituksena on vain pitää hauskaa kuvaamalla ja saada itse kullekin onnistumisen fiiliksiä ja samalla mukavaa pientä leikkimielistä "kisailua".

6. Leikkimielinen joulukalenterikuvaus on kaikille avoin.

 

Twitteristä löydät minut nickillä @JPeterF

Jouluisia kuvia ottamaan ja "kisailemaan". Muistakaa reetwiittailla! Viime vuonna saimme joulukal-twiitit trendaamaan. Koitetaan pistää paremmaksi ja täytetään twitter hielnoilla jouluisilla kuvilla!

Viime vuotisen joulukal-kuvien aiheet ja linkit kunkin päivän kuviin löydät vuoden takaisesta blogauksestani. Katselin noita läpi ja mahtavia kuvia ollaan saatu aikaan, mutta eiköhän kuitenkin pistetä paremmaksi tänä vuonna? Sunnuntaina alkaa klo 8:00! Kuka on eka?

Olemme saaneet myös osallistumisvahvistuksen eräältä tunnetulta Jouluhahmolta! Se on vielä yllätys, mutta blogauksen kuva sisältää vihjeen! 

Aiheet ja linkki kunkin päivän #häsään Twitterissä:

30. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, joulukalenteri

Kamera kokeilussa: Sony A7s

Maanantai 10.11.2014 klo 18:43 - Peter Forsgård

Sony on tuonut markkinoille kolme varsin mielenkiintosta peilitöntä järkkäriä, A7r, A7 ja A7s. Tuota ensiksi mainittua A7r:ää kokeilin tammikuun alussa. Nyt kokeilussa oli A7s. Se eroaa tuosta aiemmin testaamastani lähinnä siitä, että se on suunnattu enemmän videokuvaukseen.  A7s pystyy tuottamaan 4K-resoluutiosta videota HDMI-ulostulon kautta ulkoiselle tallentimelle. Sitä en päässyt kokeilemaan, koska minulla ei vielä ole tallenninta. Atomoksen Shogun on tulossa lähiaikoina myyntiin ja se on ostoslistalla eli hankinnassa jossain vaiheessa keväällä.

Toinen erottava tekijä on sen kyky korkeisiin herkkyyksiin. Korkein herkkyys A7s:llä on 409600 eli melko korkea. Alla olevista kuvista näkee jotain mitä tuo käytännössä tarkoittaa.

iso_32000.jpg
iso_51200.jpg
iso_80000.jpg
iso_160000.jpg
iso_240000.jpg
iso_409600.jpg

Noista kuvista selkeästi näkee, että ISO 409600 on jo kohtuullisen kohinainen. Se myös sai ainakin tuossa valossa kohteen värin muuttumaan magentan suuntaan. Varsin käyttökelpoisia siis korkeatkin herkkyydet ovat. Makuasia toki on sitten kuinka korkeaa ISO:a tuolla haluaa käyttää. Tämän kokoinen kuva ei tietenkään ole se mistä asiaa voi arvioida. Jos tähän blogiin kuvia tuolla ottaisin, ei ISO 80.000 olisi yhtään liikaa. Jotenkin tuossa kohinassa on filmirakeen tuntua. Alla olevassa kuvassa herkkyys on ollut ISO102400. Selkeästi kuvassa on aika paljon kohinaa, mutta jotain nättiä siinä silti on. Kuva on noin 500X500px pala isommasta kuvasta ja sitä ei ole suurennettu.

iso_1024000_lehti.jpg

A7s:ssä on ainoastaan 12 miljoonaa pikseliä ja kenno ns. täydenkoon kenno. Tällä maltillisella pikselimäärällä on saatu aikaan korkeita herkkyyksiä mahdollistava kamera. Muilta osin kamera oli hyvin samanlainen käyttää kuin A7r:kin. Mukana kokeilussa oli Zeiss 55mm f1.8 objektiivi.

Kuvanlaadussa ei ole mitään moitittavaa.

iso_10000_001.jpg
1/60, f1.8, ISO 10.000

sekalaista_079.jpg
1/100, f5.6 ISO 100

Kamera on minulla vielä keskiviikkoon saakka lainassa. Katsotaan saanko jotain kirjoitettua myös videokuvan laadusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Sony, Atomos, Zeiss

Visuaalisessa tarinankerronnassako tulevaisuus?

Maanantai 10.11.2014 klo 11:23 - Peter Forsgård

Tykkään silloin tällöin käydä työpajoissa ja kuuntelemassa valokuvaajien tai muiden visualistien luentoja. Viime viikon torstaina oli Fimagen järjestämä luento/esittely/keskustelu visuaalisesta tarinankerronnasta. Vetäjänä luonnollisesti Valokuvaaja Kari Kuukka, joka on tuota asiaa jo pitempään pohtinut ja tehnyt.

Alkuun Kuukka kävi läpi tilannetta jossa nyt valokuvausalalla ollaan ja ennen kaikkea sitä mitä tästä eteenpäin. Eteenpäin katsominen on aina tärkeää. Valokuvausalalle on käynyt ihan samalla tavalla kuin monelle muullekin alalle. Musiikissa vinyylit ja CD:t on korvannut ensin iTunes ja sitten Spotify. Televisio on muuttumassa aikataulutetusta on-demand -palveluksi. Katsomo, Ruutu ja YLE Areena sekä Netflix tästä hyviä esimerkkejä. Se on tarkoittanut ansaintalogiikan muuttumista. Valokuvauksessa ja etenkin kuvajournalismissa on käynyt ihan samoin. Paperinen lehti ei ole se tulevaisuus. Oikeastaan ei kyse edes ole tulevaisuudesta vaan paperin aika on jo nyt ohi. Tulevaisuuden sukupolvet katsovat päivittäiset uutiset pikaisesti kännykällään. Hitaampaa journalismia katsotaan tabletilla. Tämä muutos luonnollisesti vaikuttaa siihen mitä valokuvaaja tulevaisuudessa tekee ja ennen kaikkea mitä pitää osata. Näitä ajatuksiaan Kuukka jakoi ja niistä keskusteltiin. Jaan hyvin pitkälle Kuukan ajatukset nykytilanteesta ja siitä mihin suuntaan valokuvaajan tulee itseään kehittää.

Ihmiset haluavat kuulla tarinoita, ovat aina halunneet ja tulevat haluamaan myös tulevaisuudessa. Olen aikaisemminkin täällä blogissani kirjoittanut, että nyt on kuvajournalisteilla tuhannen taalan paikka tehdä hitaampaa kuvajournalismia ja kertoa niitä tarinoita syvällisemmin. Päivittäinen uutiskuva on menetetty ja siellä ei ole kovin suurta taloudellista mahdollisuutta menestyä. Tuo voi toki joskus muuttua, koska mikään ei ole niin varmaan kuin muutos.

Esimerkkien kautta Kuukka näytti miten moni asia on paljon havainnollisempaa ja paremmin esitettyä kuin perinteisellä paperilla. Pelkkä lineaarinen video ei suinkaan riitä, vaan siihen yhdistettynä ei-lineaarisia elementtejä, syntyy jo jotain kiinnostavaa. Luonnollisestikaan se kiinnostavuus ei synny pelkästään siitä tavasta esittää, vaan siitä TARINASTA. Tämä ei myöskään tarkoita, että video olisi se lähtökohta, vaan se voi olla jokin muukin media. Interaktiiviset infograafit ja kartat ovat paljon havainnollisempia kuin vain lehteen printattu kartta. Visuaalisella interaktiivisella sisällöllä kaikissa sen muodoissa on tulevaisuus. Miten sen valokuvaaja voi hyödyntää on sitten toinen asia.

Tulevaisuuden tiedonvälitys täytyy lähteä siitä, että me kaikki olemme medioita. Lähes kaikilla meistä on julkaisuväline käsillä, kännykkä, tabletti jne. Toinen lähtökohta on se miten nuorempi sukupolvi on tottunut kuluttamaan sisältöä ja miten esim. uutisia luetaan. Kuten tuolla aiemmin mainitsin on päivittäisen uutisvirran lukutapa kännykkä. Nuorempi sukupolvi hakee tietoa YouTubesta. Se on heille suurin ja yleisin hakukone. Tuokin on huomioitava seikka. Nämä ovat toki jo tätä päivää ja tuo ei koske pelkästään nuoria. 

Samaan aikaan valokuvaajan ammatti on muuttunut kuukausipalkkaisesta työstä yrittämiseksi.

Kaikki nuo ylläolevat asiat vaikuttavat siihen mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Uudet digitaaliset taidot ovat keskiössä. Mahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin ennen. Helppoa se ei ole, mutta mahdollisuuksia on. Pitää olla valmis muuttumaan ja opettelemaan uutta eli katsella ympärilleen avoimin silmin. 

Mediastorm oli yksi tuottaja, jonka Kuukka toi esiin. Aiemmin heidän tuottamaansa materiaalia saattoi katsoa ilmaiseksi. Nyt heillä on maksumuuri. Vajaalla $25 vuodessa on koko sisältö katsovissa. Driftless: Stories from Iowa on kuulemma katsottu 10 miljoonaa kertaa. Tehdään pieni ajatusleikki. Mitä jos maksumuuri olisi ollut alusta asti ja tuon kyseisen tarinan olisi katsonut 10% tuosta 10 miljoonasta? Hinta yhdelle katselukerralle olisi vaikka $1. Siitä voi äkkiä laskea mitä se tarkoittaa sekä kuvaajalle, että tuottajalle 50-50 -jaolla. Pienemmilläkin katsojamäärillä päästään ihan mukaviin tuottoihin. Itse uskon tämänkaltaisiin malleihin. Helppoa se ei ole, koska sisällön pitää olla todella laadukasta jotta siitä ollaan valmiita maksamaan.

Toinen ulottuvuus tässä myös on. Jos ja kun nämä yleistyvät ja niiden suosio kasvaa eli siellä rupeaa liikkumaan raha, kiinnostuu perinteinen media. Heilllä on kaksi mallia, ostaa Mediastormin kaltaiset tuottajat omaan talliin tai ostaa tekijöiltä itseltään sisältöä. Molemmissa tapauksissa valta siirtyy tekijälle ja sopimukset voivat olla aivan eri luokkaa kuin nykyiset avustajasopimukset.

Kuukan omalla julkaisualustalla Docimagessa on katsomisen arvoista sisältöä.

Lopuksi vielä Kuukan manitsemat kolme tärkeintä asiaa visuaalisessa tarinankerronnassa:

1. Tarina

2. Tarina

3. Tarina 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, multimedia, Kuukka Kari, Fimage, Mediastorm, Docimages

Digiexpossa nähtyä 2014 edition

Torstai 6.11.2014 klo 11:53 - Peter Forsgård

Hiukan myöhemmin blogailen viime viikonlopun messuista kuin aikaisempina vuosina. Kaupalliset harjoitteet haittaavat blogaamista, mutta hyvä niin. 

Olen joka vuosi kommnetoinut kameranvalmistajien osuutta messuilla. Nyt näyttää taas hiukan paremmalta sillä Rajala Camera on ottanut kamerapuolen vielä paremmin hoitaakseen. Jokaisella kameranvalmistajalla on oma osasto ja myynti on erikseen. Hyvä jako juuri näin. Merkeistä ainoastaan Pentax/Ricoh puuttui. Minusta on erinomaista, että messuille saadaan kattava valikoima valmistajia. Kamerauudetkin olivat kivasti esillä. Canonilla luonnollisesti kärkenä upouusi 7DMKII, joka on saanut varsin hyvät arviot. Rajala oli myös rakentanut "tornin" jossa esillä oli kaikilta valmistajilta teleobjektiivejä, joilla saattoi tiirailla messuja.

Osastonsa oli myös GoProlla, onhan se markkinajohtaja actionkameramarkkinoilla. Heidän osasto olikin erillään muista kameroista Skiexpon puolella. Ilahduttavaa oli, että AEE:n actionkamerat ovat saaneet maahantuojan. Myös heidän osastonsa oli Skiexpon puolella. Ensikerran näin AEE kameroita Photokinassa viime syyskuussa. Heillä on mm. ensimmäinen actionkamera optisella zoomilla. AEE S71 MagiCam on varsin kilpailukykyinen ominaisuuksiltaan ja haastaa GoPron uusimman Hero 4:sen. Ihan samaan ei AEE yllä, mutta toisaalta hintakin on hiukan edullisempi. Pitää tuo malli katsoa ennenkuin investoi uuteen actionkameraan. Vanha Hero2 on edelleen käytössäni ja täysin riittävä toistaiseksi. AEE:ssä on sama kiinnistys kuin GoProssa eli vanhat härpäkkeet käyvät mainiosti vaikka vaihtaisikin AEE-kameraan. AEE:llä on myös Droneja. GoPron osastolla oli näytillä suosittu DJI Drone, jnka kanssa heillä näyttää olevan varsin kiinteä yhteistyö.

Luennot eivät tällä kertaa minua niin hirveästi kiinnostaneet. Olympus oli tuonut paikalle beatboxaaja Felix Zengerin. Hän demosi Olympus LS-100 digitaalista nauhuria tekemällä lavalla "biisin". Vaikka en hirveän innostunut ole beatboxauksesta sinänsä, niin onhan tuossa valtavasti talenttia takana. Toisaalta oli myös hienoa nähdä miten taitavasti hän sen biisin loi.

Parasta antia taas kerran oli tuttujen tapaaminen. Messut ovat viime vuosina yhä korostuneemmin muuttuneet sosiaalisiksi tapahtumiksi. Laitteet on jo moneen kertaan netissä nähty ja aika hyvin niitä on myös on ollut mahdollista hypistellä fotoliikkeissä.

Nähtäväksi jää miten jatkossa kameroiden osalta nuo messut jatkuvat. Kolmet messut muutaman kuukauden väliin on aika paljon meidän markkinoilla. Expertexpo, Digiexpo ja Kuva&Kamera ovat kaikki tosin hiukan eri tavalla profiloituneet, mutta menevät kameroiden osalta aika paljon päällekkäin. Kaikilla kolmella messulla on kuitenkin laitteiden osalta ollut eri pääkumppani. Expert omassaan, Digiexpossa Rajala ja Kuva&Kamerassa ollut ainakin aiemmin joskus TopShot. Viimeksi mainitussa on lisänä ollut vahvempi panostus itse valokuvaan. Toivottavasti tuo panostus valokuvaan jatkuu.

Aikaisempien vuosien blogauksiani Digiexposta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Digiexpo, Rajala, Canon, GoPro, AEE, Pentax, Olympus, Zenger Felix

Kirjaston kätköistä osa jotain/jotain

Lauantai 25.10.2014 klo 10:53 - Peter Forsgård

bremer-kirjankansi_001.jpg

Kävin eilen Kirjamessuilta hakemassa mesenoimaani Caj Bremerin Mämmikoiran keittiössä -kirjan. Bremerin kirja on osa Musta Taide -kirjasarjaa. Nykyään Musta Taide on osa Aalto Yliopiston kirjakustannusta. Sekäyttää joukkorahoitukseen Mesenaattia. Joukkorahoitus on mainio tapa rahoittaa kirjoja. 

Caj Bremerin Mämmikoiran keittiössä on hienoja tarinoita elämästä Kaptensuddenissa Sipoossa. Tarinoiden välissä on sitten Caj Bremerin omia reseptejä. Iso osa resepteistä on kalaruokia. Kalastuksella on luonnollisesti ollut iso merkitys.

Kirjasta tekee vielä kiinnostavamman se, että se pohjautuu Caj Bremerin Facebook-päivityksiin. Mahtavaa on, että noista päivityksistä on syntynyt kirja. Kertoo paljon siitä miksi nyt jo eläkkeellä oleva Caj Bremer on ollut aivan kärkipään lehtikuvaajia Suomessa ellei jopa se kirkkain kärki. Suhtautuminen uuteen ja erilaiseen tapaan tehdä on positiivinen. Ihan varmasti se on ollut osa syynä miksi hän lehtikuvaajana oli niin taitava.   

Tarinat kirjassa ovat hurmaavia ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Toinen asia mikä Caj Bremerissä ihastuttaa on hänen avoin tapansa ottaa ihmisiä vastaan, kun häntä lähestyy. En tunne häntä, mutta joka kerta kun hänet tapaan, hän moikkaa kuin vanhaa ystäväänsä. Siitä tulee hyvälle ja iloiselle fiilikselle. Sai jopa minut hymyilemään kuvassa, kun otin meistä selfien kännykameralla kirjamessuilla.

selfie.png

(Edit: Näköjään blogialustassa on jotain ongelmia kuvien näkymisen kanssa. Selvitetään asiaa ylläpidosta.)

(uusi edit: näyttäisi taas kuvat toimivan) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjasto katkoista, Bremer Caj

Objektiivi testissä: Olympus 40-150mm PRO f2.8

Tiistai 21.10.2014 klo 10:47 - Peter Forsgård

sekalaista_056.jpg
OM-D E-M1, 40-150mm PRO f2.8, 150mm 1/250 f2.8 (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

m4/3-järjestelmä on siitä kätevä, että objektiiveiksi käy lähes mikä vain. Sovitteita eri bajoneteille löytyy valtava määrä. Minulla on tosin toistaiseksi vain Olympuksen omia objektiivejä. Laukusta puuttuu vielä eniten käyttämäni polttovälialue eli keskipitkä telezoom. Olympus julkaisi Photokinan alla juuri sen mitä kaipaan: 40-150mm f2.8. Tuohan vastaa kuvakulmaltaan täyden koon kennon 80-300mm eli varsin kattava polttoväli siis. Valovoimakin on riittävä. 

Pääsin testaamaan kyseistä objektiivia viime viikolla. Oikeastaan ehdin kokeilla objektiivia kunnolla vain yhtenä päivänä. Menin kuvaamaan puluja asematunneliin. Hiukan hämärässä oli hyvä testata tarkennuksen toimivuutta ja myös OM-D:n kuvanvakaajaa. Alla oleva kuva on otettu 150mm polttovälillä aukolla f4.5 ja suljinaika oli 1/40s.

sekalaista_033.jpg
OM-D E-M1 40-150mm f2.8 PRO, 150mm 1/40 f4.5. ISO 1600 (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Kuvanvajaaja toimii erinomaisesti. Mukana lainassa oli myös 1.4X telejatke EC-14, jolla objektiivi pitenee kinovastaavuudeltaan 420mm ja valovoima tuolloin on f4. Varsin käyttökelpoinen tele siis. 

Alla oleva kuva on otettu tuolla yhdistelmällä. Polttoväli ei kuitenkaan ollut 420mm vaan noin puolet siitä eli 120mm.

sekalaista_081.jpg

OM-D E-M1, 40-150mm PRO f2.8 + MC-14 EXT 1/60s f4

(ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Objektiivi on varsin laadukkaasti tehty ja on hyvän tuntuinen kuvatessa. Tuntuma on varsin samanoloinen kuin 12-40mm PRO-sarjan zoomissakin. Hintakin on saatu pidetty kohtuullisena. Noin 1.300€ on toki paljon rahaa, mutta vastaavat objektiivit maksavat lähes tuplaten. Kovasti odotan, että objektiivi tulee kauppoihin ja ennakkotilaamani saapuu.

sekalaista_023-edit.jpg
sekalaista_019.jpg

Tarkoitukseni oli mennä kuvaamaan salibandyä johonkin halliin, mutta aikataulut ja sopivat ottelut eivät tällä kertaa kohdanneet. Olisi ollut mukava testata kuinka objektiivi ja runko toimivat haastavissa olosuhteissa. Salibandy on nopea laji ja hallit aika pimeitä. Tarkennus olisi päässyt tosi testiin.

Yksi erinomainen ominaisuus zoomissa vielä on. Lähin tarkennusetäisyys on vain 70cm kaikilla polttoväleillä, myös telejatkeella. Kyseinen zoom toimii lähes macro-objektiivina tarvittaessa. Varsin monikäyttöisestä objektiivista on siis kyse.

Sulantoblogissa lisää Olympuksen uudesta zoomista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus

Live Composite, kokemuksia Olympuksesta osa 2

Maanantai 20.10.2014 klo 18:41 - Peter Forsgård

valokarnevaali_019.jpg
0,5s f5.6 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Olympus on ollut varsin innovatiivinen ja rohkea tuodessaan markkinoille OM-D -sarjan. Olen nyt kuukauden verran Olympuksella kuvannut. Viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa testasin kamerassani olevaa Live Composite -kuvausta. Se on käytännössä hyvin lähellä jossei peräti sama asia kuin Star Trail -kuvaus. Se on perinteisesti tehty kameran bulb-asennossa eli suljinta on pidetty auki useita minuutteja, jopa tunteja. Ongelma tässä on luonnollisesti valotuksen pituus ja ylivalottumisen vaara on ilmeinen. Toinen ja yleisempi tapa on ollut tehdä ne useasta kuvasta valottamalla samaa kohtaa useaan kertaan. Tietokoneohjelmalla sitten yhdistetään kuvat. En ole itse tuota koskaan kokeillut, mutta kovin työläs tapa tuo on.

Olympuksen julkistaessa E-M10 oli siinä tämä aivan uusi Live Composite ominaisuus. E-M1:seen se tuli viimeisimmässä ohjelmistopäivityksessä.

Live Comp on varsin yksinkertainen tapa kuvata. Kameraan asetetaan M-valotustila ja valitaan "valotusajaksi" Live Comp. Valikosta sitten valitaan suljinaika väliltä 0,5s - 60s. Aukko sitten normaalisti valintakiekolla sellaiseksi, että valotus on kohdallaan. Käytännössä kamera ottaa kuvia valitulla suljinajalla kuvia niin kauan kunnes kuvaaja painaa uudestaan laukaisinta. Käytännöössä tämä eroaa Bulb-asennosta siinä, että kamera ottaa kokoajan kuvia ja stäkkää niitä edellisen päälle käyttäen samaa metodia kuin Photoshopin layereiden blending mode lighten. Toisin sanoen seuraavaan "kuvaan" tulee ainoastaan näkyviin kohdat, jotka olivat vaaleampia kuin samat kohdat edellisessä kuvassa.

valokarnevaali_009.jpg
0,5s f16 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaaa)

Yllä olevassa esimerkkikuvassa kuvausaika oli noin kaksi minuuttia. Kamera siis otti tuona aikana noin 240 kuvaa, joista se muodostaa yhden ORF-raakakuvan. Erinomaista on se, että kuvan kehittymisen näkee kokoajan näytöltä eli valottamisen voi lopettaa kun valokuvio näyttää hyvältä. Tässä kuvassa on kuvattu koko se aika kun Kieputin kieputtaa. Bulb-asennolla tämän kuvan ottaminen olisi hankalaa, jos edes mahdollista. Oikealla olevan Kieputin-valon ylivalottuminen olisi aika todennäköistä, jos kuvaa pitää valottaa kaksi minuuttia. Myös taustalla oleva alue muuttuisi vaaleammaksi ja eilinen sumuinen ilma saisi sen näyttämään aika ikävän tunkkaiselta. Nyt tuo taivas ja tausta jää tummaksi suhteellisen lyhyen valotusajan vuoksi. Parempi kuvausajankohta toki olisi ollut sininen hetki. Tässä tämä musta minusta kuitenkin toimii aika hyvin.

valokarnevaali_038.jpg
0,5s f14 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Yllä olevassa Kieppi-kuvassa olen katkaissut valotuksen, kun valokuvio näytti minusta hyvältä.

Live Compositen käyttö on minulla toistaiseksi rajoittunut näihin Linnanmäen Valokarnevaalien kokeiluihin. Kaupallisista sovelluksista tulee ainakin mieleen rakennusten kuvaaminen. Tuotekuvaus on toinen ja siitä Pekka Potka on tehnyt hyvin asiaa havainnollistavan videon. (löytyy blogauksen puolesta välistä.) Perinteiset autonvalojen muodostavat juovat on myös helppo toteuttaa Live Compositella. Hauskinta on, että niitä voi myös tehdä valoisaan aikaan, kunhan ne auton valot ovat kirkkaammat kuin kuvaushetkellä oleva päivänvalo. Valoisaan aikaan tarvitaan todennäköisesti ND-suodin. Ilotulitus, salamat ja valomaalaukset ym. ovat luonnollisesti omiaan kuvattavaksi Live Comp:illa.

Itse olen pohtimut sovelluksia henkilökuvaukseen käyttäen Live Comp:ia. Siitä sitten enemmän myöhemmin kunhan saan sellaisen toteutettua.

valokarnevaali_002.jpg
0,5s f5.6 ja Live Comp (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Ainoa harmittava asia Live Compissa on se, että lyhyin suljinaika on 0,5s. Lyhyemmillä ajoilla käyttö voisi olla vielä laajempaa. Valoisassa voi toki käyttää ND-suodinta, mutta silti liikeen aiheuttama epäterävyys jää.  

Kaikki kuvat on kuvattu sunnuntaina Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Kamerana Olympuksen OM-D E-M1 ja objektiivina 12-40 f2.8 PRO.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Live Composite

Kuukausi takana Olympuksen kanssa ja vähän muustakin.

Maanantai 20.10.2014 klo 12:53 - Peter Forsgård

Nyt on mennyt kuukausi siitä kun vaihdoin valokuvauskalustoni Olympukseen. Vaihdon taustoista ja syistä voi lukea aiheeseen liittyvästä blogauksesta. Kamerat ovat kulkeneet mukana kaupallisten harjoitteiden lisäksi myös vapaa-aikana. Vapaa-aikana tulee testailtua kameran eri ominaisuuksia, jotta se sitten kaupallisissa kuvauksissa tottelee kuten sen haluan tottelevan. Ne eivät ole harjoittelupaikkoja. Samoin olen räätälöinyt ominaisuuksia ja näppäimiä itselle sopiviksi. Nykyään kameroissa on hyvät mahdollisuudet asettaa eri nappuloille itselleen usein käytettyjä ominaisuuksia haluamaansa paikkaan. Olennaisimmat minulle ovat aukonsäätö ja valotuksenkorjailu toiminnot. Ne saa kätevästi niin, ettei säätöjä varten tarvitse ottaa silmää pois etsimestä. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla ja aukon säätö minulla on asetettu liipasimen ympärillä olevaan kiekkoon ja valotuksenkorjailu menee kätevästi peukalon alla olevalla valintakiekolla. 

intia_258.jpg
Taj Mahal Yamuna joen toiselta puolelta.

Kamera oli mukana viikon Intian-matkalla. Matka suuntaui Delhiin ja Agraan. Minulle tuo oli lähinnä lomamatka, koska olin paremman puoliskoni mukana ja osittain seurana (avecina tilaisuuksissa jossa tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaan) hänen työmatkallaan.

En nykyään yleensä kuvaa kauhean paljon matkoillani, mutta nyt kuvia tuli hiukan alle 140 per päivä eli vajaa tuhat kuvaa koko viikon aikana. Tuo on minulle aika paljon. Kuvauskohteina olivat perinteiset turistikohteet ja yleinen katukuvaus sekä pitkästä aikaa taas katuhenkilökuvat. Viimeksi mainitut menevät kategoriaan kontaktikuvaus. Kaikkiin kuvattaviin oli kontakti. Osan kanssa ennen kuvan ottamista ja osan kanssa kuvanoton jälkeen. Joukossa on toki kuvia jossa kontaki oli lähinnä elekieltä. En juurikaan kuvaa salaa vaan liikun aika avoimesti.

Ihmisiä oli helppo lähestyä ja yksikään ei kieltäytynyt kuvauksesta. Erittäin ystävällisiä ja mukavia, vaikka pitikin olla tarkkana ettei langennut menemään "serkun" mattokauppaan.   

 

intia_255.jpg
intia_533.jpg
intia_581.jpg
intia_651.jpg
intia_659.jpg
intia_772.jpg
intia_799.jpg
intia_811.jpg
intia_1050.jpg
intia_1024.jpg
Ethän vaan käytä kuviani ilman lupaa?

OM-D E-M1 toimi matkan aikana moitteettomasti. Akun kestokin oli riittävä, akkukahvan kanssa saattoi kuvata koko päivän. Kamerassa oli siis kaksi akkua, mutta rungossa olevaa ei tarvinnut kertaakaan ladata. Luonnollisesti tuolla kuvamääräällä akun pitääkin kestää. Minulla oli kamerassa hihnana pieni Black Rapid rannelenkki, joten saatoin pitää kameran suhteellisen huomaamattomasti. En pidä hihnoista joista paistaa korttelin päähän, että tuolla on sen ja sen merkkinen kamera. Vaikka en piilottele kameraa niin tietty varovaisuus on aina paikallaan.

Kameran pieni koko on kyllä eduksi, varsinkaan kun ei tarvitse tinkiä kuvanlaadusta. Kameran paino on kuitenkin riittävä, jotta se tuntuu tukevalta kädessä.

Matkoilla on kiva käydä valokuvausstudiossa juttelemassa valokuvauksesta, jos sellaisia kohdalle sattuu. Delhissä kohdalle ei kovin montaa sattunut, mutta toki muutama. Kuvien tyyli oli varsin perinteinen ja dream-suodatus näytti olevan suosiossa. Pastellisävyinen softfocus Bollywood -kuva oli ehkä sopiva luonnehdinta. Tuossa allaolevassa kuvassa oleva suhteellisen tummasävyinen näytti myös olevan suosittua. Kuten toisesta kuvasta näkee, niin studiotila ei ihan uusimmasta päästä ole. Ihan asiallisia ja kohderyhmälle sopivia kuvia tuossa studiossa kuitenkin otettiin. Aina ei tarvita sitä uusinta uutta saavuuttaakseen asiakkaalle myytävän kuvan.

intia_499.jpg
intia_498.jpg

Eräässä toisessa studiossa esillä oli esillä vanhempaa kuvaa, mutta tyyli lähes sama kuin heillä nykyäänkin. Valokuvaamon pitäjä esitteli myös ylpeänä isoisänsä suuren koon studiokameraa. Studio oli ymmärtääkseni toiminut Connaught Placellä lähes sata vuotta. Harmikseni en millään muista tuon studion nimeä. Varsin tyylikkäitä muotokuvia. 

intia_878.jpg

Liikkeessä myynnissä olevat järjestelmäkamerat olivat pääasiassa Canonin ja Nikonin harrastajatason kameroita, 1200D ja D5300. Canon 1200D:n hinta oli hiukan alle 400,-. Muita järkkäreitä ei juuri näkynyt liikkeiden hyllyillä. Yhdessä tosin ylpeänä esiteltiin juuri myyntiin tullutta Fujin XT-1:stä. Oma Olympukseni herätti kiinnostusta, koska sellaista eivät olleet aiemmin livenä nähneet. Myytävät pokkarit olivat lähinnä kolme vuotta vanhoja malleja.

Filmiäkin vielä myytiin kuten tässä QUTB-Minari:in edessä olevassa kioskissa.

intia_748.jpg

Muutama blogaus ensimmäisen kuukauden kokemuksista on vielä tulossa. Kokeilin eilin millaista jälkeä saa Live Composite -asetuksella ja minulla oli yös kokeiltavana Olympuksen uusin 40-150mm zoom. Näistä kahdesta aiheesta joko tänään tai huomenna tiistaina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Intia, matkakuvaus

Tim Page part 2

Perjantai 3.10.2014 klo 16:10 - Peter Forsgård

Tänään taas pääsi kuuntelemaan legendaarista sota- ja kriisialuekuvaajaa Tim Pagea. Tällä kertaa Ateneumin auditoriossa.

page_tim_007.jpg
Tim Page Ateneumissa istumapaikaltani kuvattuna.

Kannatti mennä, sillä esityksen sisältö oli aika tavalla erilainen kuin tiistainen Fimage Seminaarin esitys. Siitä ja sen sisällöstä voit lukea edellisestä blogauksestani.

Tämän päiväinen esitys alkoi kahdella lyhytelokuvalla, joissa kerrottiin Vietnamin ja Indokiinan alueella kadonneista kuvajournalisteista. Ensimmäinen lyhytelokuva oli pääasiassa Sean Flynnistä, joka katosi Kamputseassa huhtikuussa 1970. Hän oli Tim Pagen ysätävä ja hän on etsinyt ystäväänsä vuosia ja etsii edelleen. Toinen lyhytelokuva taas keskittyi laajemmin kadonneisiin ja oli oikeastaan traileri Dispatches kirjaan.

Toinen osa esityksestä keskittyi kuviin ja tarinoihin Pagen 21-sarjasta. Se on kokoelma Pagen uralta olevista kuvista joita yhdistää Leiva ja 21mm objektiivi. Kuvasalkkua on tehty 21 kappaletta ja siinä on 21 kuvaa ja se maksaa 21.000 dollaria. Siinä olevat kuvat voi katsoa edellisestä linkistä. Kuvat ovat eri aikakausilta hänen valitseminaan suuresta määrästä kuvia.

Haluan tässäkin blogauksessa tuoda esiin hänen ajatuksensa digitaalisuudesta. Hän kuvaa edelleen sekä filmille, että digitaalisesti. Digitaalisuus on saanut, kuten hyvin tiedämme, kuvamäärän räjähtämään. Aiemmin saattoi kuvata kaksi filmiä ja niistä tuli kaksi kuvaa valituksi. Nyt kuvia voi olla tuhansia samasta aiheesta/paikasta ja Pagen mukaan tämä johtuu paljolti myös siitä, että kuvia ei enää samalla tavalla karsita ja kokonaisuutta ei editoida. Kuvien esittämistapa on myös toisenlainen. Aiemmin kuvat olivat painettuna lehdessä ja se lehti oli olohuoneen pöydällä selattavissa uudestaan ja uudestaan. Nämä tarkkan valikoidut kuvat ovat niitä, jotka ovat syöpyneet mieleemme. Nyt kuvia katsellaan paljon nopeamalla tempolla ja kuten Page asian ilmaisi kuva katoaa nuolinäppäintä painamalla ja ei syövy samalla tavalla mieleemme.

Omalla tavallaanhan asia on juuri noin, mutta samalla mietin miten huomattavasti nopeammin siirryymme nykyään kriisistä toiseen. Tämä nopeutunut tahti on myös muuttanut yksittäisen kuvan merkitystä. Kriiseistä tulevilla kuvila on edelleen vaikutusta, mutta nyt ne eivät välttämättä olekaan kuvajournalistien ottamia vaan kadulla olevan tavallisen kansalaisen ottamana ja sosiaalisessa mediassa jaettuna. Tämä ei tietenkään poista kuvajournalismin tarvetta. Fokus tai se tapa jolla vaikutetaan ehkä muuttuu? Se tavoite ei välttämättä ole se yksi vlokuva vaan useampi taustottava kuva, joista muodotuu tarina? Mieliimme ei jää yksi kuva vaan se tarina. Se tarina ei myöskään välttämättä ole aivan siitä tapahtuman ytimestä vaan kriisiin ja sen syihin panottuva? Mielenkiintoisia ajatuskia molemmat luennot minussa herätti.

Suuret kiitokset Suomen Lehtikuvaajille ja Fimagelle näiden tilaisuuksien järjestämisestä.

   

 

   

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Page Tim, kuvajournalismi

Tim Page ja kuvajournalismi

Torstai 2.10.2014 klo 16:09 - Peter Forsgård

Fimage ry järjesti eilen mielenkiintoisen seminaarin. Viiden tunnin aikana lähes täysi Aalto Yliopiston Sampo-salillinen yleisöä sai tuhdin annoksen kuvajournalismia keskustelun muodossa.

Ensimmäinen osa oli Rauli Virtasen ja legendaarisen sota- ja kriisaluekuvaajan Tim Pagen keskustelua Pagen urasta ja kuvista. Tim Pagen tarinasta voi lukea hänen verkkosivuiltaan. Melko tyypilinen tarina 60-luvulla kuvajournalistiksi päätyvälle.

Virtasen ja Pagen keskustelu kuvista avasi Pagen kuvia hienosti. Tarinat kuvien takaa ja hiukan sen vierestä saivat kuvat elämään ihan uudella tavalla.

timpage.png

Tim Page (etummainen) ja Rauli Virtanen stagella. Screenillä oleva kuva

on Pagen ensimmäinen UPI:lle myymä kuva. (kuvattu iPhonella istumapaikaltani.)

Legendoja on mahtava kuulla livenä. Heissä on jotain karismaattista, mikä saa kuuntelemaan heitä keskittyneesti. Varmaan se sama karisma on salaisuus jolla he myös saavat kuvattavat luottamaan itseensä. Jotain maagista siinä on. Tämä koskee myös muiden genren kuvaajia kuin vain kuvajournalisteja. Pelkkä taito kuvata ja nähdä ei vielä riitä, tarvitaan se jokin. Suosittelen tutustumaan Pagen kuviin ja blogiin, jos ne eivät vielä ole tuttuja. Myös HS teki hänestä artikkelin.

Pienen virkistätymistauon jälkeen alkoi paneeli, jonka aiheen oli kuvajournalismin tulevaisuus. Paneelissa mukana olivat Tim Page, Mikael Pentikäinen, Kaarle Hurtig, Jesper Vuori sekä Niklas Meltio. Keskustelu aaltoili mukavasti ja suinkaan kaikesta ei oltu aivan samaa mieltä. Mitään suuria linjaeroja keskustelijoiden välillä ei ollut, ehkä voisi puhua painotuseroista. Se taas johtui aika pitkälle panelistien erilaisita taustoista.

Tim Page sanoi ettei ole missään muulla törmännyt niin selkeisiin tekijänoikeuksien varastamisiin kuin Suomessa. "Why is Finnish media getting away with murder?" Tim Page kysyi ja viittasi epäreiluihin avustajasopimuksiin. Hänen näkemyksensä, jonka muutkin panelistit jakoivat, oli että tekijänoikeudet kuuluvat vain ja ainoastaan tekijälle. Page sanoi hänen kuviensa olevan hänen eläkkeensä.

Page myös totesi, että "photographers has to think out of the box". Tuohan ei sinänsä ole uutinen kenellekkään valokuvaajalle, tai ainakaan toivottavasti ei ole. Oli kuitenkin hienoa kuulla se hänen suustaan. Hänelle se on merkinnyt mm. häiden kuvaamista. Hän on myös teettänyt julisteita ja postikortteja omista ikonisista valokuvistaan.

Digitaalisuudesta Page totesi kuvatulvan ja kuvaamisen näennäisen helppouden luulevan, että ostamalla kamera on yhdessä yössä David Bailey. Kuvaaminen ja menestyminen vaatii kovaa työtä. Toisin sanoen kuten joku jossain muualla on todennut, että "Over night success requires many years of hard work." Kuvatulva on myös vaikuttanut ettei ikonien syntyminen ole niin helppoa, totesi Page myös.

Moneen kertaan tuli myös esiin, että valokuvaus on liiketoimintaa ja pärjäämiseeen vaaditaan muutakin kuin vain taito valokuvata. Tämähän on ihan itsestään selvää, kun valokuvauksesta on tullut ala, jossa suurin osa on yrittäjiä. Ei voi enää odottaa, että keikat tulevat, vaan ne pitää itse etsiä. Joskus jopa niin, että ensin kuvataan ja sitten vasta myydään. Tätä erityisesti korostivat Jesper Vuori ja Kalle Hurtig kuten myös Niklas Meltio. 

Niklas Meltio valaisi omaa tapaansa tehdä työtään. Hän nimenomaan korosti kuvaajan omaa aktiivisuutta ja muistutti, että "Media do not send photojournalists to places, freelancers has to find the places and sell their work themselves". Tämä on se olennainen ero aikaisempaan ja tämän sisäistäminen on se suurin haaste. Pahaa pelkään, etti tätä ole otettu riittävästi huomioon alan koulutuksessa.

Oman kiinnostavan mausteensa paneelin toi HS:n entinen vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen, jonka kontolle osittain on laittetu epäreilut avustajasopimukset. Häntä jonkin verran kurmoteltiin yleisökysymysten muodossa tästä. Syynä oli avustajasopimusten yhtenäistäminen, sanoi Pentikäinen. Selityksenä se minusta hiukan ontuu, koska esim. monella kansainvälisellä kuvatoimistolla on yksilölliset sopimukset eri kuvaajien kanssa. Pentikäinen myös oli sitä mieltä, että journalismi tarvitsee uusia rahoittajia. Mitä ne sitten ovat niin, keskustelussa tuotiin esiin "business driven funding", joka taas on ristiriidassa journalismin perusperiaatteiden kanssa ainakin osittain. Uusia tapoja on jo syntynyt mm. Longplay. Joukkorahoitteinen journalismi voisi olla yksi tapa jne. Kaikki keinot eivät tietenkään sovi, mutta keksutelua on hyvä käydä laajalla ideapohjalla.

Kaikkiaan erinomainen tapahtuma ja toivottavasti Fimage ry. järjestää näitä lisää. Itse olen aiemmin ollut Ammattivalokuvaajien jäsen, mutta alkukesästä liityin Fimageen. Se on muuten ollut toistaiseksi nopein jäseneksihyväksyminen, joka kohdalleni on sattunut. Puoli tuntia siitä, kun olin laittanut sähköisen hakemuksen, tuli hyväksymisvastaus mailiini. Fimage ry on nimenomaan visuaalisen alan yrittäjien järjestö. Siinä yksi syy miksi halusin juuri Fimageen.

Kannattaa lukea myös Ulla Pulkan blogaus samasta aiheesta Fimagen sivuilta. 

 

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Fimage, Page Tim, kuvajournalismi, Meltio Niklas

Olympus Photography Playground Kölnissä

Maanantai 29.9.2014 klo 14:28 - Peter Forsgård

playgroundlogo.pngSamaan aikaa Photokinan kanssa Olympus oli tuonut Kölniin Photography Playgroundinsa. Paikka oli noin 30 minuutin ajomatkan päässä messuilta. Olympus oli järjestänyt sinne kuljetukset, Shuttlebus vei ja toi takaisin.

photographicplayground_053.jpg

Playground on taidenäyttely, joka koostui interaktiivisista taideteoksista. Niitä sai oikeastaan piti valokuvata, se oli osa taide-elämystä. Paikalla oli myös mahdollisuus lainata Olympuksen kameroita. Lainasin OM-D E-M1:sen. Sillä kuvasin ja nautin taiteesta.

photographicplayground_043.jpg
Marcus Doering: Resonant grid

photographicplayground_048.jpg
Hendrik Beikirch: Schwarzzugrau

photographicplayground_019.jpg
photographicplayground_027.jpg
SQUIDSOUP: SUBMERGENCE

photographicplayground_016.jpg
Maser: Moving together

Minusta tämä oli niin hauka, että toivottavasti tämä saadaan Suomeen. Jos koko näyttely ei ole mahdollista saada, niin ainakin osa olisi mahtavaa nähdä vaikka Kuva&Kameran aikaan. Tässä totetuksessa ja ideassa on jotain ominaista nykyvalokuvaukselle. Blogauksessani Photokinasta kävin noita osittain läpi. Valokuvaus on osa elämää ja läsnä koko ajan. Läsnä ei ole pelkästään kuvat vaan myös kuvaaminen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Photography Playground

ThePhotobookMuseum

Maanantai 29.9.2014 klo 12:36 - Peter Forsgård

Kävin Photokinavierailuni yhteydessä Kölnin uudessa The Photobook Museumissa. Se on syyskuussa avattu valokuvakirjoihin pohjautuva museo. Se toimii tällä hetkellä väliaikaisissa tiloissa Carlwerkin alueella Mulheimissa. Näyttely on auki lokakuun 3:een asti. Carlwerk on vanhaa teollisuusaluette joka on muuttumassa. Alueella oli paljon luovan alan toimijoita, mainostoimistoja, vietintätoimistoja, studioita ym. Perusmuutos mikä on käynnissä monessa muussakin vastaavassa paikassa näkyy. Vanha teollisuus väistyy ja uudet luovat alat tulee tilalle.

photobookmuseum_003.jpg

Museo oli minusta aivan huikea ja harvoin tulee sellaista tunnetta kun astuu näyttelytilaan. Siinä on käytetty vanha kunnostamaton teollisuushalli upeasti. Ei olla välitetty siitä miltä gallerian tai museon kuuluu näyttää. Tila oli kaikessa hienoudessaan juuri sellaisessa kunnossa kuin se oli ilmeisesti jo aika pitkään ollut.

photobookmuseum_004.jpg

Ripustuskin oli tehty tilaan sopivaksi. Näytteillä oli paljon valokuvakirjaan liittyviä kuvanäyttelyitä. Osa kuvista oli kirjoista revittyjä ja sellaisenaan ripustettu ilman sen suurempia koristuksia. Osa näyttelyistä oli laitettu satamakonttien sisään. Seinätilaa kun museossa oi aika vähän, niin tuonne varsin sopiva ratkaisu.

photobookmuseum_031.jpg
photobookmuseum_013.jpg
photobookmuseum_015.jpg
photobookmuseum_028.jpg

Esillä olevat lukuisat näyttelyt eivät ehkä olleet minun makuuni. En tosin anna tuollaisen häiritä, koska kokonaisuus ratkaisee. Se miten se tila oli käytetty ja kuvat esillä oli niin vaikuttavaa. Myös paikan auditorio vastasi muuta designia.

photobookmuseum_011.jpg

Tila olisi ollut mahtava paikka viettää iltaa, sillä se oli Photokinan aikaan auki klo 23:een asti. Harmikseni olin siellä heti aamusta kun se aukesi ja kirjakauppa (toisaalta onneksi) ja Cafe Lehmitz olivat vielä kiinni. Kyllä luit oikein Cafe Lehmitz. Museoon oli rakennettu osittainen replika tuosta valokuvaushistoriaan olennaisesti kuuluvasta kahvilasta. Hieno idea ja oikeastaan aika luonteva kahvila tuohon museoon.

photobookmuseum_033.jpg
photobookmuseum_026.jpg

Museo on tosiaan väliaikaisissa tiloissa ja seuraava vaihe on liikkuvamuseo. Kolmatena vaiheena on sitten löytää pysyvä museotila. Toivottavasti museon henki säilyy nykyisellään, koska tavassa jolla se on tehty, on jotain hienoa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, galleria, valokuvanayttely, ThePhotobookmuseum

Hajatelmia Photokinasta

Lauantai 27.9.2014 klo 12:06 - Peter Forsgård

Kuten moni tietääkin Photokina oli viime viikolla. Olin siellä neljä päivää ja se oli nyt neljäs kerta minulle. En varsinaisesti voi vielä sanoa olevani veteraanikävijä, mutta hyvää matkaa siihen. :)

Uusista kameroista voi parhaiten lukea DPReview:n messuja kattavilta sivuilta. Samaisesta paikasta löytyy myös suurimpien kamaranvalmistajien edustajien haastatteluita ym. 

Itse nostaisin yhden kameran esiin. Lytro Illum on ehkä kiinnostavin kamera pitkään aikaan. Jopa niin kiinnostava, että ihan oikeasti tekisi mieli sellainen hankkia. Onneksi 1600€:n hintalappu hiukan hillitsee ostohaluja. Blogasin ensi kerran Lytrosta 2011 ja siitä asti on tullut verkon yli sitä kehitystä seurattua. Tämän vuoden Photokinassa sitten ensi kerran pääsin hypistelemään kyseistä ihmettä. Kyseessä on light field menetelmään perustava kamera. Mielenkiintoista on, että kuvanoton jälkeen voi kuvaaja valita aukon ja tarkennuskohdan jälkikäteen. Tosin sanoen moni niistä kuvaushetken valinnoista siirtyy koneen ääreen. Mielessäni on jo vaikka mitä hauskaa, jota tuolla voisi tehdä. Esimerkkikuvat joita Lytrolla oli messuilla olivat hauskoja. Heidän sivuillaan olevilla esimerkkikuvilla voi leikkiä ja kokeilla mitä light field -kuvaus käytännössä on. On jännä nähdä mihin tämä johtaa, syntyykö tästä uusi isompikin asia vai jääkö tämä kursiositeetiksi. Voisi nähdä, että joku innovatiivinen kameranvalmistaja olisi kiinnostunut ostamaan Lytron. Yleisön kiinnostus Lytroon oli aika iso ja suurimman osan aikaa osostolla oli varsin ahdasta. Itse kävin siellä heti tiistaiaamuna ja sain kunnolla jutella heidän edustajansa kanssa.

Tosiaan kamerosta kannattaa lukea tuolta DPRewiev:n sivuilta. Totta puhuen en ihan hirveästi niihin Photokinassa perehtynyt. Tosin Canonin uutuuksiin tutustuin paremmin maanantai-iltana heidän lehdistötilaisuudessaan. Etenkin G7X vaikutti erinomaiselta. Uusi 7DMKII oli myös monilta osiltaan kiinnostava kamera. Sitä pääsin kunnolla kokeilemaan. Sen nopeutta kehuttiin ja pitihän se nopeus testata. Kokeilin miten hyvin se jaksaa, kun laittaa jatkuvankuvauksen päälle (10fps) ja painaa liipasimen alas. Kuvasin reilut 600 ruutua putkeen kunnes lopetin. 7DMKII ei kertaakaan jäätynyt, vaan nuo kaikki täysikokoiset jpg-tiedostot tallentuivat kortille ilman puskurimuistin täyttymistä. Vaikka harvoin tuota jatkuvaakuvausta tuleekaan käytettyä niin kertoohan tuo jotain. Tuskin menee kuvaustilanne ohi kameran hitauden vuoksi. Se kuvaamani sarja on nähtävissä Instagram-videona. Timelapse/videokäyttöön tuo nopeus ja puskurimuistin suuruus voisi soveltua. 

Muita kameroita joihin kannattaa ehdottomasti tutustua ovat Samsung NX1, Panasonicin LX100 ja Leica M Edition 60. Viimeksi mainittu on M-sarjan 60-vuotisjuhlamalli. Siinä ole lcd-näyttöä lainkaan. Ainoa kameranvalmistaja, jolle on luontevaa jättää näytö pois. Muutenhan on ihan hölmöä jättää digitaalisuuden tuomat hyödyt käyttämättä. Tuota Leicaa tehdään vain 600 kappaleen erä.

Parasta antia Photokinassa aina ovat kohtaamiset ja näyttelyt. Messut inspiroivat ja siellä syntyvät keskustelut ovat jotenkin erityisiä. Ehkä se syy siihen on se, että valokuva on keskiössä ja se oma arki on sivussa kun Photokinassa ja Kölnissä liikkuu. Mikään muu ei häiritse ja vie keskittymistä valokuvasta. Nytkin jokaisena iltana oli mahdollisuus istua iltaa eri ihmisten kanssa, nauttia hyvää ruokaa ja "muutaman" Kölshin palanpainikkkeeksi. Ilmatkin olivat lämpimät ja saattoi istua Kölnin vanhankaupungin terasseilla. 

Toinen isoa asia ovat ne näyttelyt. Käytävät ovat pullollaan erilaisia näyttelyitä, mutta yksi on aina ylitse muiden, Leican osaston näyttely. Tällä kertaa esillä ei ollut varsinaisesti kuvajournalismia, vaan kuvat keskittyivät musiikkikuvien ympärille. Yksi mielenkiintoisimmista oli myös musiikista tunnetun Bryan Adamsin sarja haavoittuneista amerikkalaisista sotaveteraaneista. Toinen kiinnostava oli Anton Corbijn:in A.Somebody, joissa hän on oli itse pukeutuneena ja stailattuna eri muusikoiksi. Kuvan tyyli on myös kullekin artistille ominainen. Tämä sarja oli mennyt minulta aiemmin ohi, vaikka nämä samat tai ainakin osa niistä oli kuulemma ollut esillä Heksingissä olleessa Corbijn näyttelyssä. Alla olevat kuvat kyseisestä näyttelystä.

_z2c0019.jpg
_z2c0014.jpg
_z2c0011.jpg
_z2c0012.jpg
_z2c0022.jpg
_z2c0013.jpg

Noin yleisesti muuten trendeistä oli huomattavaa erilaisten lisähärpäkkeiden suuri määrä. Selfiepole eli teleskooppivartinen monopod, jonka päähän saa pienen kameran oli yksi esimerkki näistä. Ne ovat tarkoitettu lähinnä selfien ottamiseen ja sen avulla saa kameran kauemmas, jos käsien pituus ei riitä. Tavallaan nämä ovat turhakkeita, mutta kertovat alan muuttumisesta ja siitä ajatuksesta, että kuvaaminen on nykyään osa elämää. Erityisesti tähän liittyy myös kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa. Minusta tämä kehitys on vain hyvä asia. Kaikista tulee tarinankertojia, kuva ja visuaalisuus nousee keskiöön. "Hyvän" valokuvan kriteerit muuttuvat? valokuva on kiinnostava tapa kertoa omasta elämästään ja jakaa se muiden kanssa. Totta kai tämä asettaa kysymyksen ammattikuvaajien asemasta ja paikasta tässä kaikessa. Yksi asia on varma ja se on muutos. Se tarkoittaa, että myös ammattikuvaajien tulee muuttua, siis jos haluamme olla mukana ja harjoittaa ammattiamme. Se voi tarkoittaa, että valokuvaajan ammatti on jatkossa sivutoimi ja se elinkeino saadaan jostain muusta. Tämä selfiepole ja muut tähän lifestyle-kuvaamiseen liittyvät asiat ovat vain yksi esimerkki ja ei luonnollisestikaan yksin ole se tekijä, vaan ennemminkin seuraus kehityksestä muiden vastaavien asioiden kanssa.

Onko kuvaajan arkkityyppi on muuttunut siitä kuvausliiviin pukeutuneesta keski-ikäisestä isolla järkkärillä kuvaavasta miehestä, pienellä värikkäällä peilittömällä kameralla omaa elämäänsä kuvaavaksi nuoreksi naiseksi? Jos ei muutunut niin ainakin se on tullut siihen rinnalle. Tämä tietysti vaikuttaa kaikkeen, niin ammattikuvaajiin kuin laitevalmistajiinkin. Se on otettava huomioon. 

Esillä oli myös varsin paljon droneja ja action-kameroita. Tosin odotin niitä olevan vieläkin enemmän, sillä ovathan dronet yleistyneet todella paljon.

Yksi merkille pantava oli liikkuvan kuvankäyttö myös still-kuvauksessa. REDin demossa näytettiin työnkulkua kuinka samasta materiaalista tehdään mainosfilmi ja printtimainokseen kuvat poimitaan tuosta mainosfilmistä. Kyseisellä RED kameralla pystyy kuvaamaan 75fps 6K-resoluutiolla. RED tekee yhteistyötä Epsonin kanssa ja esillä olleet printit olivat huikaisevan laadukkaita. Tämä työnkulku tulee yleistymään. Isoissa projekteissa, joissa tarvitaan molempia, tämä työnkulku on kustannustehokasta. Muoti- ja mainoskuvauksessa se on jo tätä päivää. Panasonic on myös ollut tämän osalta hereillä ja uudessa GH4:sen firmwaressa stillien poimintaa liikkuvasta 4K kuvaata on parannettu. En sitä itse ole vielä testannut, mutta siitä blogausta myöhemmin kunhan saan tuon uden firmiksen ladattaua GH4:seeni. Muutos tämänkin osalta on jo pitkällä. Muistan kuinka tästä puhuin joskus vuosia sitten, niin monet naureskelivat ja kertoivat opettavaiseen sävyyn kuinka se ei voi mennä noin, koska video ja valokuvaus ovat niin eri asia...

red.png

Muuta mielenkiintoista tietoa tämän vuoden Photokinasta voi lukea järjestäjän tiedotteesta (englanninkielinen pdf). Merkille pantavaa oli, että uusia eli ensi kertaa mukana olevia oli ennätysmäärä, 180. Yksi näistä uusista oli Google. Muita tunnettuja ensikertalaisia olivat RED, GoPro ja Blackmagic. Kertooko tuo uusien määrä alan muutoksesta enemmänkin?

Kävin myös messuviikon aikana katsomassa Olympuksen Photography Playgroundin ja Kölnissä olevan The Photobookmuseum:in. Näistä kahdesta koitan saada blogaukset tehtyä alkuviikosta.  

 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Photokina, Canon, Samsung, Panasonic, Canon, Olympus, RED, Lytro, Leica, Adams Bryan, Corbijn Anton,

End of an era and the beginning of a new one.

Tiistai 23.9.2014 klo 18:21 - Peter Forsgård

Olen kuvannut Canon kameroilla 90-luvun alusta asti. Syy silloin Nikonista ja Pentaxista siirtymiseen oli EOS:in ylivoimaisen hyvä automaattitarkennus. Filmiaikaan toki kuvasin myös paljon Mamiya 6X7:lla.

Eilen tapahtui suuri muutos, kun vein kaikki Canon kamerat ja objektiivit Rajala Pro Shoppiin. Tilalle sain lähes päittäin kaksi kappaletta Olympuksen EM-1:siä  ja videokuvausta varten Panasonicin GH4:sen. Mukaan tarttui myös kasa objektiivejä. Ihan samaa settiä en saanut, mutta ne polttovälit, jotka ovat eniten käytössä sain eli lähes vastaava setti myös nyt käytössä. Nyt oli hyvä hetki viedä ne, kun niistä vielä sai hyvin vaihdossa. 

Päätös on kypsynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Peilittömät ovat tulevaisuus ja sen mukana haluan olla. Päätökseen vaikuttaneena osa tekijänä oli Canonin Photokinassa julkaiseman 7D MKII:sen puutteet. Vaikka tuo uusi kamera on monilta osiltaan aivan loistava, niin siitä puuttuu pari ominaisuutta, jotka ovat minun kannalta aivan olennaisia. Sitä puuttuu wifi ja sitä olen tarvinnut useasti viime aikoina. Toki siihen sen saisi erillisenä palikkana, mutta silloin hinta karkaa aika korkeaksi. Toinen syy on kyseisestä kamerasta puuttuva kosketusnäyttö. Se on varsin olennainen, kun käytetään automaattitarkennusta videokuvauksessa. Näyttöä kevyesti koskettamalla voisi valita tarkennuspisteen. Nyt sen joutuu valitsemaan takana olevalla joystickillä ja se heilauttaisi kameraa. Kolmas syy oli 4K videon puute. Toki Canonilta löytyy kameroista ja lisävarusteita joissa nämä ominaisuudet ovat, mutta sitten hinta nousee minulle liian korkeaksi. Valitettavasti Canon ja myös Nikon ei sen puoleen turvaavat omia tuotteitaan jättämällä uusista olennaisia asioita pois. Ongelmana kuvaa se kuuluisa sanonta: "Jos et itse syö businestasi, niin joku muu syö sen." Toisaalta on huhuttu 5DMKIV:sen julkistuksesta, mutta sen aikataulusta ja sen tarkemmista spekseistä ei ole tietoa.

Neljäs syy oli Olympuksen julkistama 40-140mm f2.8 objektiivi. Se on juuri se polttoväli jota eniten käytän. Toki sitä minulla ei vielä ole, mutta marraskuussa kyllä, kunhan se tulee myyntiin. Ennakkovaraus on jo tehty. Hintakin on järkevä, arviolta 1300,-, kun lähinnä vastaava vanhaan kalustooni maksaa 2.700,-. Aiemmin tuo minulle tärkeä zoom puuttui peilittömien valikoimasta ja siirtyminen ei ollut siinä suhteessa järkevää. Muutenkin mikro 4/3 objektiivivalikoima on laajentunut mukavasti. Sovitteilla niihin saa paljon erilaisia objektiivejä, myös vanhoja käsitarkenteisia. 

Valintaa helpotti myös objektiivinen yhteensopivuus Panasonicin kanssa. Heidän GH4 on tällä hetkellä aivan ylivoimainen luokassaan videokuvaukseen. 4K on varsin olennainen yhden miehen videoryhmälle. Sen eduista blogasin jokin aika sitten. Huhujen mukaan myös Olympukselta tulossa jotain GH4:sta vastaavaa jossain vaiheessa. Aikataulusta en toisin ole kuullut mitään.

Haluan korostaa, että Canoneissani ei todellakaan ollut mitään vikaa ja aivan hyvin olisin voinut jatkaa niillä kuvaamista, mutta nyt tein tämmöisen päätöksen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut peilittömien eduista. Itse pidän sähköisestä etsimestä, se näyttää kuvan kuten kamera sen näkee, ei niin kuin silmä sen näkee. Nyt siis puhun esim. valotuksesta, en kuvan sisällöstä. Olen  säätänyt kameraan niin, että etsimestä näen punaista, jos vaalea alue ylittää RGB-arvon 245. Käytännössä valotusarvoilla ei sinänsä ole merkitystä, ainoastaan valotuksen korjailulla. Toki jos syväterävyyden hallinta vaatii aukon säätöä tai suljinaikaa pitää suhteuttaa liikkeeseen, niin toki niitä säädetään. Pekka Potkan blogissa on tarkemmin selitetty mistä on kysymys. Sähköiset etsimet ovat kehittyneet valtavasti ja väitän, että on vain ajankysymys milloin peili katoaa suurimmasta osasta järjestelmäkameroista. 

Yksi iso asia on myös peilittömien pieni koko. Ison kameran pitäminen on pitkissä kuvauksissa aika raskasta ja nyt taakka keveni kertaheitolla melkoisesti.

Kennohan näissä uusissa kameroissani on (puolet siitä, korjattu kommentiossa oleen huomatuksen perusteella) siis neljäsosa mitä se esim. Canon 5DMKIII on. Suurin osa kuvistani päätyy sähköiseen muotoon ja harva kuva printataan yli A4:n kokoisena. Silloin riittää pienempikin originaali. Muutaman kerran vuodessa tarvitsen suurempia kuvia ja tarvittaessa sitten vuokraan täyskennoisen tai jopa isomman. Ainoa negatiivinen kommentti, joita peilittömistä olen kuullut, on virrankulutus. Sehän on luonnollista, kun etsinkin tarvitsee sähköä. Siitäkin selviää, kun muistaa pitää mukanaan riittävästi täyteen ladattuja akkuja.

Tänään yhdellä lyhyellä ja pienellä keikalla oli heti uudet vermeet käytössä. Wifi ja Olympuksen OI.Share -appsin avulla kuva lähti samantien twitteriin.

Panan GH4:sta en ole vielä ehtinyt käyttää tositoimissa. Pientä testiä ainoastaan, mutta asetukset on saatu kohdilleen. GH4 tulee olemaan pääasiassa videokamerana.

Tulen uusien vermeiden käytön kokemuksista blogaamaan lisää kunhan sitä kokemusta kertyy enemmän.

Olin viime viikon Photokinassa ja olen siitä tekemässä omaa blogausta, jossa käyn läpi näkemääni ja kokemaani.     

16 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Canon, Olympus, Panasonic

Hyperlapsea iPhonella.

Keskiviikko 27.8.2014 klo 18:56 - Peter Forsgård

hyperlapse.png

Instagram julkaisi tänään uusimman applikaationsa iOS-käyttikselle. Hyperlapse on applikaatio, jolla voi kuvata timelapseja/hyperlapseja. Olen jonkin verran noita kuvannut järjestelmäkameralla, toistaiseksi pääasiassa huvikseni. Ne ovat aika työläitä kuvata ja tehdä.

Uusi applikaatio helpottaa niiden tekemistä huomattavasti. Toki täytyy muistaa, että iPhone on kuitenkin kamerana aika rajallinen. Muistaa tietysti pitää, että taitavissa käsissä se on varsin mainio kamera. Hyperlapse on hyvin yksinkertainen käyttää. Kun applikaation laittaa päälle on näkymä varsin yksinkertainen. Ruudulla on ainoastaan edessä näkyvän maiseman lisäksi rec-nappi.

Painamalla sitä iPhone aloittaa videon tallentamisen. Näyttöön tulee myös lisää tietoa. Alareunassa juoksee kuvausaika ja kuinka pitkä hyperlapse on. Oletus arvona kuusinkertainen nopeus eli esimerkiksi 15 sekunnin hyperlapse vaatii puolentoista minuutin verran kuvaamista. Kun on kuvannut haluamansa määrän voi pätkän samantien muuttaa hyperlapseksi tai laittaa odottamaan lopullista rendausta. Rendausvaiheessa voi valita nopeuden 1-12 kertaisen nopeuden välistä. Hyperlapsen pituus siis muutuu valitsemansa nopeuden mukaan.

Muutama seikka kuvatessa kannattaa ottaa huomioon. Valotus lukittuu sillä hetkellä kun aloittaa tallentamisen. Siinä on sekä hyviä, että huonoja puolia. Jos siirtyy valoisasta pimeään niin sisällä kuvattu osa voi oll aika tummaa. Vastaavasti sisältä ulos siirtyessä voi osa videosta palaa pahasti puhki. Hyperlase vaatii valoa, koska applikaatio ei suostu käynnistymään jos on kovin vähän valoa. Toisaalta valotuksen lukittuessa ei pieni valon muutos haittaa. Jos liikkuu kuvatessa kannattaa kamera pitää mahdollisimman vakaana. Hyperlapse osaa hämmästyttävän hyvin vakauttaa kuvatun videon, mutta mitä parempi lähtökohta sen parempi lopputulos.

Vaikka applikaation nimi on Hyperlapse, niin enemmän tuolla kuvatun videon lopputulos on jotain hyperlapsen ja timelapsen välistä. Kiinnostavan näköisiä hyperlapsejä on parempi ottaa stillkuvina, jotka sitten yhdistää editissä sopivasti. Toisaalta nopeaan julkaisuun esimerkiksi Instagramissa tuo uusi applikaatio on ihan lyömätön.

Kokeilin tänään Hyperlapsea pikaisesti ja julkaisin yhden otoksen hetki sitten Instagramiin.

Blogasin järkkärillä otetuista hyperlapsesta aiemmin tänä vuonna. Se toinen osa on vielä kirjoittamatta...

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, hyperlapse, Insta

50mm taas käytössä!

Keskiviikko 13.8.2014 klo 11:25 - Peter Forsgård

Hankin viime keväänä Sigma Art -sarjan normaaliobjektiivin. Pitkästä aikaa on tullut kuvattua 50mm. Kamera on ollut varsin ahkerasti mukana kesän aikana eri paikoissa ja silloin kun mukana oli järkkäri, niin nokalla on ollut lähes kokoajan juuri tuo Sigma 50mm Art. 

Ostin sen ihan pelkästään verkossa olleiden suositusten perusteella. Yleensäkin noiden suositusten perusteella olen vermeitä hankkinut. Toki runkojen osalta testaaminen on olennaisempaa, koska käteen istuvuus on tärkeä asia. Kun selvisi, että hintakin tuolla Sigmalla on varsin kohtuullinen, 800,-, niin päätös ei ollut vaikea. Nyt hinta näyttää olevan 795,-. Samantasoisista normaaliobjektiiveistä joutuu maksamaan moninkertaisen hinnan. Esimerkiksi Zeiss Otus-sarjan normaaliobjektiivi maksaa reilut 3000,-. Ainakaan testien perusteella ei ole mitään kuvanlaatuun perustuvaa syytä, jolla tuo hintaero on perusteltu. Toki muita esim. mekaaniseenkestävyyteen ja tasalaatuisuuten perustuvia syitä toki voi olla. Omani ainakin on osoittautunut erinomaiseksi laadultaan eli sen puoleen ei ole mitään huolta.

_z2c0264.jpg
Sigma 50mm Art f1.4

Mikään pienikokoinen objektiivi 50mm Art ei ole. Kohtuullisen painavakin se on, mutta ei se oikeastaan ole haitannut. Lasi painaa, ei sen kummenpaa. Erittän laadukkaasti se on tehty ja tuntuu todella tukevalta ja hyvältä kädessä. Automaattitarkennuskin toimii oikein hyvin omassa Canon 5DMKIII:sessa. Olennaista objektiivissa on terävyyden lisäksi se miten ja miltä epäterävyysalue näyttää. Minusta ainakin Sigman bokeh on miellyttävän näköinen, mutta esimerkiksi Digital Rev omassa arviossaan piti tätä bokehin laatua juuri heikkona ominaisuutena.

mittari_001.jpg
Sigma Art 50mm f1.4

Toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen Sigmalla otettuihin kuviin. Pidän lyhyestä terävyysalueesta. Kuvaan paljon täydellä aukolla. Sitä on vaikea selittää, se vain jotenkin miellyttää, koska se näyttää erilaiselta kuin silmä sen näkee. Toki on tilanteita ja paikkoja joissa isompi syväterävyys on paikallaan. Tietojen mukaan Sigmalta on tulossa samaan Art-sarjaan kuuluva 85mm. Mielenkiinnolla odotan millaisia arvioita se saa. Voisi olettaa, että laadukasta muotokuvausobjektiivia on tulossa. Jos valovoimakin on samaa luokkaa ja hintataso ei karkaa liian suureksi, jiin pitänee harkita sitä sitten.

Lisää Sigmalla otettuja kuvia löytyy galleriasta, johon laitoin kuvia viime kevään Zombie-walkista.

Kaikki kuvat ovat jonkin verran käsiteltyjä ja pieniä joten näiden perusteella ei kannata tehdä omaa arviota miten tuo objektiivi piirtää.  

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Canon, Sigma, Zeiss

Kamera kokeilussa, Canon G1X MarkII

Maanantai 4.8.2014 klo 17:38 - Peter Forsgård

Pääsin kesälomalla muutaman viikon testaamaan Canonin pokkareiden lippulaivaa, G1X Mark II:sta. Se on päivitetty versio G1X:stä, kuten nimestäkin varmaan suurin osa osaa päätellä.

canong1xmkii.png

Kiinnostavaksi kameran tekee oikeastaan kaksi asiaa, kohtuullisen iso kenno ja elektroninen etsin. Se EVF on toki lisävaruste ja sen hinta on hiukan korkea. Minulla oli myös se etsin lainassa. Ilman kunnon etsintä en oikein osaa kuvata, koska se vaatisi vain takanäytön käyttöä. Se ei minusta ole oikein hyvä tapa kuvata. Toki sitä tuli myös joskus käytettyä, mutta EVF on tässä Canonissa varsin kätevä, koska sen saa taitettua myös pystyy eli voi kuvata kuin kuiluetsimestä.

Kolmas kiinnostava G1X Mark II:ssa on suhteellisen valovoimainen objektiivi. 24-120mm on valovoimaltaan 2.0-3.9 eli aika valoisa.

img_0093.jpg

Sopivilla säädöillä eli 120mm ja täydellä aukolla riittävän läheltä, kuvaan saa ihan kivan blurrin taustan ja sen bokehkin näyttää ihan hyvältä. Katumuotokuviin tämä voisi soveltua aika kivasti.

Kuvanlaadussa ei minusta ollut mitään moitittavaa. En toki sitä testannut minkään muun kameran kanssa. Koska kuvanlaatu harvoin on uusissa kameroissa ongelma, on tärkeämpää testata ja kokeilla miten kamera omaan kuvaamkiseen soveltuu. Alusaa aina uusi kamera tuntuu hiukan oudolta kädessä, niin tämäkin. Olen aika vähän kuvannut pokkareilla yleensäkin ja se varmaan osa syy miksi niin. Kamera oli minulla joka päivä mukana ja pikku hiljaa siihen tottui. Oikeastaan ainoa johon en tottunut oli moottorizoom. Objektiivin renkaan saa kyllä säätämään zoomia portaittain ja sitäkin testasin, utta minulle sopii paremin, että objektiivin säätörenkaat oli asetettu aukon ja valotuksen korjailun säädölle. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla, joten on aika luonnollista, että asetan säätörenkaan säätämään aukkoa. Valotuksen korjailu taas on tärkeä säätö ja kätevästi laitettavissa ulommalle säätörenkaalle. Valotuksen korjalu ei tosin onnistu, jos laukaisin oli alhaalla ja se vaati hieman totuttelua. 

img_0300.jpg

Kuten lähes kaikissa uusissa kameroissa, niin tässäkin oli wifi ja yhdessä Canonin applikaation kanssa kuvan saattoi siirtää suoraan kännykkään ja siitä eteenpäin sosiaaliseen mediaan. Wifi-yhteys toimi varsin hyvin, vaikka aluksi oli pientä haastetta saada se toimimaan yhdessä iLaitteiden kanssa. Yhteydenmuodostus oli hiukan hidasta ja se sai minut hiukan hätäisenä lopettamaan applikaation ennen kuin yhteys oli saatu. Kun ymmärsin malttaa hiukan, homma pelitti mainiosti. Kuvasin samaan aikaa sekä RAW, että jpg-tiedoston, sillä RAW-kuvat eivät ainakaan mobiililaitteeseen siirtyneet. Tietokoneen kanssa en yhteyttä kokeillut.

Korkein ISO jota tuossa käyttäisin on ISO3200, mutta tämä on tietysti mielipide asia. Alla oleva kuva on otettu juuri ISO3200 arvolla.

img_0269.jpg

Viimeinen kuva on suoraan kamerasta sellaisenaan. Muut kuvat ovat aavistuksen säädettyjä. Kuvat ovat pieniä ja niiden perusteella ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä kuvanlaadun suhteen.

img_0245.jpg

Minusta G1X Mark II oli varsin mukava kuvata ja toimi hyvin satunnaisessa turisti- ja katukuvaamisessa. Ainoa miinus on oikeastaan hinta, kamera on varsinkin EVF:n kanssa aavistuksen kallis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon

Mitä kroppikenno vaikuttaa aukkoon?

Tiistai 8.7.2014 klo 14:42 - Peter Forsgård

Tony Nortrup on amerikkalainen valokuvaaja, kouluttaja ja videoblogaaja. Videot ovat varsin viihdyttäviä sen lisäksi, että pitävät sisällään paljon tietoa. Törmäsin yhteen erittäin mielenkiintoiseen hänen tekemään videoblogaukseen kroppikennon vaikutuksesta aukkoon.

Kaikkihan me olemme oppineet, että kun 28-70mm f4 objektiivin laittaa kiinni ns. kroppikennoiseen kameraan, niin polttoväli esimerkiksi kroppi Canoneissa on n. 45-112mm. Vastaavasti mikro 4/3 kameroissa polttoväli olisi 56-140mm. Mielenkiintoista on kuitenkin ettei valovoimasta ole tuon yhteydessä kovin paljon puhuttu. Sen on oletettu pysyvän samana tai näin omn annettu ymmärtää. Nortrup esittää videossaan miksi näin ei ole ja siksi myös suurin aukko tulee kertoa tuolla samalla kertoimella kuin polttovälikin. Toisin sanoen tuo mainitsemani 28-70mm on kroppikennnoisessa Canonissa 45-112mm f6,4 ja mikro 4/3 kamerassa 56-140mm f8.

Turhaan tässä asiaa sen enempää selittää, vaan kannattaa katsoa tuo Tony Nortrupin video. En itsekään ole tuota sen enempää aikaisemmin ajattelut vaan mennyt sen mukaan miten tähänkin asti. Toisaalta onko tuolla nyt oikeasti niin kauheasti väliä?

 

5 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, tekniikka, kamera, Nortrup Tony

100 somesukulaista kuvausprojekti

Keskiviikko 11.6.2014 klo 12:27 - Peter Forsgård

Blogini kymmenesvuosi alkaa ensi lokakuussa. Tasaluvun “juhlistamisen” ajattelin aloittaa jo nyt.

Aloitan muotokuvaprojektin, jossa tarkoituksena on kuvata mahdollisimman monta somesukulaistani eli niitä joiden kanssa sosiaalisessa mediassa vaihdan ajatuksia, kommentteja ja tykkäyksiä. Työnimenä on otsikossa mainittu “100 somesukulaista”. Se ei välttämättä tarkoita, että kuvattavia pitää olla 100. Teitä voi olla hyvinkin enemmän tai jos “somesuku" ei innostu aiheesta, niin sitten vähemmän. 

Tavoitteena on järjestää noista muotokuvista näyttely syksyllä 2015 jossain galleriassa, joko fyysisessä tai virtuaalisessa. Kirjakin on mahdollinen, painettu tai sähköinen tai ehkä molemmat. Kuvia toki julkaistaan sitä mukaan Instagramissa, kun niitä otetaan.

Miten kuvaus tehdään: Näemme jossain ja tarjoan jotain näistä: lounaan, oluen, lasin viiniä, kuoharia, kahvia, vissyä tai limpparin. Nautimme sen kaikessa rauhassa ja juttelemme. Sen jälkeen kuvaamme jossain miljöössä tapaamispaikan lähettyvillä. Kuvan saat omaan käyttöösi sähköisenä. Minulla on mahdollisuus julkaista ne näyttelyssä, kirjassa ja verkossa. Muu käyttö sovitaan puolin ja toisin erikseen. Kuvan fyysinen muoto tulee olemaan luonnollisesti neliö.

Toivottavasti innostut aiheesta ja haluat tulla mukaan projektiin. Ota yhteyttä yksityisviestillä jossain somealustassa jossa meillä on yhteys, niin sovitaan tapaaminen ja kuvaus.

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, somesukuprojekti, muotokuvaus

Vanhemmat kirjoitukset »