Työpajassa...

Maanantai 4.9.2006 klo 8:52 - Peter Forsgård

Osallistuin ruotsalaisen Valokuvaaja Anders Petersenin (linkki on Langhans-gallerian sivuille) työpajaan elokuun lopulla. Järjestäjänä oli Luovat kuvat. On upeaa voida täysin keskittyä valokuvaan kokonaiset neljä vuorokautta, ilman mitään arkirutiineja. Samalla toki se on kovin raskasta ja tuollaisen jälkeen on takki aika tyhjä, niin sanotusti väsynyt, mutta onnellinen.

Petersen kuvaa lähinnä omia kirjojaan ja näyttelyitään varten. Hän pitää jatkuvasti näyttelyitä ympäri maailmaa.

Työpajan aikana katsottiin valtava määrä kuvia sekä Petersenin, että etenkin edellisen illan tehtävien kuvia. Niistä käyty keskustelu on aina antoisinta työpajoissa. Kuvaustehtävien anto oli selkeän epäselvä. Mitään eksaktia aihetta, jolla olisi jotenkin ohjattu kuvaajaa liiaksi tiettyyn suuntaan, vaan enemminki annettiin kuvaajan omalle tyylille ja tavalle sijaa. Toki aiheina olivat ihmiset. Tehtäviä oli muutama mainitakseni, be an animal, be a dirty lobster, contradiction... ym. Eivät toki helppoja, mutta sopivan haasteellisia. Tehtävien kautta haettiin enemmänkin fiilistä ja tunneta kuvaan. Kuviin piti antaa jotain itsestään.

Petersen itse kuvaa tuntemattomia ihmisiä kadulla. Hän pysäyttää heitä, juttelee ja kuvaa. Petersenin ohjeet olivat: approach, take the picture, print it and present it. Kaikkiin neljään osaan tuli hyviä vinkkejä ja ohjeita, kamerakalustoa unohtamatta. Approach pitää myös sisällään kuvattaviin tutustumisen, get to know the people you photograph, Petersen sanoi. Mielenkiintoinen oli myös tuo kolmas kohta: printaaminen eli tässä tapauksessa vedostaminen. Petersen itse käyttää filmiä ja pyrkii aina vedostamaan pääasiassa kuvansa itse. Hän oli kateellinen digitaalista menetelmää käyttäville, koska saman vedoksen saa digitaalisesti niin paljon nopeammin kuin perinteisellä menetelmällä. Saman kuvan voi vedostaa muutamassa tunnissa Photoshopissa, mihin hän käyttää viisi päivää pimiössä.... Harva 70-lukulainen vain filmille kuvaava suhtautuu Photoshopin käyttöön noin luontevasti.

Petersenin mukaan "hyvässä" valokuvassa on kolme elementtiä: humanity, decisive moment, tai oikeastaan vielä syvemmälle vietynä Raymond Depardionin mukaan decisive instinct. Kolmantena elementtinä oli tietysti valo. Valosta hän sanoi mainiosti: "Find the perfect light and destroy it."

Mielenkiintoista oli myös Petersenin näkökulmat valokuvauksen tilasta tällä hetkellä. Maailmalla on menossa valtava buumi valokuvan suhteen. Petersenin omien sanojensa mukaan "I am selling like hell." Hänen mukaansa Ruotsin valokuvaus elää kuitenkin syvässä lamassa ja vuosia perässä suomalaista valokuvaa. Suomalaisen valokuvan veturina maailmalla on TAIK:n Helsinki School. Suomalainen taidevalokuva on maailmalla hänen mukaansa todella kuumaa tavaraa. Helsinki Schoolin kokonaisuus on taitavasti hallussa, koko ketjun läpi. Unohtamatta sitä viimeistä kohtaa present it. Oli mukava kuulla positiivisia kommentteja suomalaisesta valokuvan tilasta, vaikka varmaankin Petersen oli hiukan vieraskorea.