Valokuvanäyttelyiden ihmeellinen maailma jatkuu... osa jotain/jotain

Keskiviikko 25.4.2007 klo 16:50 - Peter Forsgård

Helsingissä on taas monta kiinnostavaa valokuvanäyttelyä meneillään. Kävin eilen Sanomatalossa, minkä käytävägalleriassa on esillä valokuvaaja Janne Mikkilän Malecónin lapset Valokuvanäyttely. Mikkilä on kuvannut rapistunutta Malecón rantabulevardia Havannassa Kuubassa.

Kuvien kautta voi aistia sen loiston, mikä Malecón kadulla joskus on ollut. Nyt jäljellä on vain rapistuneita ja sortuvia taloja. Mikkinen on kuvannut taloissa asuvia lapsia. Kuvat voisivat hyvinkin olla surullisia ja kertoa osoittavammin siitä kurjuudesta, jossa lapset siellä elävät. Kuvien synnyttämä fiilis oli jotenkin erikoinen. Samaan aikaan kun kuvista huokui lasten ilo ja usko tulevaisuuteen, niin sieltä paistoi läpi surullisuus. Minusta kuvissa oli osattu hienosti yhdistää etiikka ja estetiikka. Uskoisin, että se ilon ja surun samanaikainen tunne syntyy juuri tästä etiikan ja estetiikan yhdistämisestä. Osa näyttelyn kuvista löytyy Mikkilän studion studio Blickin sivuilta.

Toinen näyttely, jossa piipahdin eilen oli Annika von Hausswolffin Helsinki at Last-näyttelyn avajaiset Galleria Huuto Uudenmaakadulla. Esillä on neljä valokuvateosta, jotka havainnollistavat hänen taiteellista kehitystään.

Aavistuksen olivat kuvat minulle ns. liian taidetta. En aivan oivaltanut kupletin juonta. Annika von Hausswolffin kuvista minulle tutumpia ovat ns. hiljaiset rikospaikkakuvat. Niitä oli esillä juuri päättyneessä I love Malmö-näyttelyssä Turun taidemuseossa. Niissä on enemmän valokuvaa minulle. Mikähän muuten purkka teemassa on niin kiehtovaa? Norjalainen Cecile Dahl tekee aika samantyylistä aihetta, tosin hiukan laajemmin tutkiessaan kuvien avulla purkkakulttuuria. Käykää itse toteamassa miltä kuvat teistä vaikuttavat.