Valokuvan tulevaisuudesta osa 2

Keskiviikko 25.4.2007 klo 19:20 - Peter Forsgård

Jani Sourander kirjoitti samasta aiheesta blogissaan. Souranderin kommentit ovat lukemisen arvoisia. Sourander on oikeilla jäljillä sanoessaan, "...että tapa dokumentoida vaihtelee laitteen mukaan. Kyseisillä laitteilla on niin erilainen suhde aikaan. Jos etsii hyvää valokuvaa ja ottaakin videokuvaa, saa keskinkertaista videomateriaalia. Jos etsii hyvää videokuvaa ja poimii välistä yhden stilliruudun, saa keskinkertaisen valokuvan. Hyvät jäävät saamatta." Tässä piilee juuri se kyseisen mahdollisen kehityksen ongelma. Toisaalta onko se sittenkään ihan erilaista?

Onko siinä erilaisuudessa tunteessa enemmän oman ajattelun tuomaa tunnetta. Videokuvasta kaapattun stillkuvan ottamisesta puuttuu se magiikka mikä on saadessa "the Valokuvan" yhdellä etusormen koukistuksella. Samaa monet sanoo digikuvauksesta suhteessa filmiin, digistä puuttuu magiikka, kun kuvan näkee heti. Onhan videokuvaaminen aika samanlaista kuin esimerkiksi audioslideshow:n kuvaaminen. Samat kerronnalliset "lainalaisuudet" siinäkin on. Sarjaan ja videoon tarvitaan yleiskuvaa, puolilähikuvaa, lähikuvaa ja mahdollisesti vielä makrokuvaa. Sarjasta voi löytyä heikkojakin kuvia, mutta ne menevät sekaan tukemaan kerrontaa. Sarja ei kuitenkaan ole "hyvä" ilman helmiä ja samaa voidaan sanoa videostakin.

Onhan myöskin monessa elokuvassa aivan upeita stillkuvia. En ihan täysin allekirjoita väitettä että video- ja stillkuvaaminen on niin erilaista etteikö niitä voisi yhdistää. Paljon on kiinni ammattitaidosta ja kuvauksen suunnittelusta ja "ohjauksesta". Toki merkitystä on myös millaista kuvaamista ollaan tekemässä. Helpommin yhdistäminen onnistuu, kun tehdään kuvarepparia, mutta varmasti haastavampaa esimerkiksi haastattelu- tai henkilökuvan ottamisessa. 

Mielenkiintoisesta kehityksestä kuitenkin on kyse ja uskon sen jollain tasolla toteutuvan, ilman että kuvan taso sen kummemmin laskee.