Kirjaston kätköistä osa 3: Photography is a secret about a secret - Diane Arbus

Lauantai 25.8.2007 klo 10:46 - Peter Forsgård

Diane Arbus oli varsin kiehtova valokuvaaja. "Photographer of the freaks" kuten hänestä on sanottu. Aivan varauksettomasti hän itse ei tuosta määritelmästä pitänyt. Maine haittasi hänen kaupallista kuvaamistaan eli toimeentuloaan.

Patricia Bosworthin kirjoittama Diane Arbusin elämäkerta (ISBN 9780099470366) on innostavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Diane Arbus oli rikkaan turkiskauppiaan tytär. Kirjan alussa kerrotaan Dianen lapsuudesta New Yorkissa. Neljätoistavuotiaana hän tapasi isänsä turkistavaratalossa tulevan miehensä Allan Arbusin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta he menivät kihloihin heti, kun Diane täytti 18.

Allan ja Diane aloittivat muotikuvaajina. He olivat tiimi, jossa Dianen loistavaa silmää ja näkemystä käytettiin mallien valinnassa ja stylistinä. Allan rohkaisi Diane myös kuvaamaan enemmän ja myöhemmin he kuvasivat muotisessioita vuoron perään. Arbus Studios oli varsin merkittävä muotikuvauksen alalla. He tekivät kuvauksia mm. Glamour, Seventeen, Life ja Look -lehtiin. Heidän ongelmansa tosin oli silloin molempien vetäytyvä luonne. Vaikka he pitivät illalliskutsuja kotonaan, muotimaailman guruille, eivät he oikein hallinneet sosiaalista elämää. He olivat kuitenkin suhteellisen menestyneitä.

Diane oli aika levoton sielu ja luonnollisesti hän halusi kokeilla siipiään itsenäisenä kuvaajana. Allan rohkaisi häntä siihen. Aluksi Diane käytti omissa projekteissaan Studio Arbus -nimeä, koska se oli saavuttanut mainetta ja siihen oli hyvä tukeutua.

Arbusien avioliitto rakoili ja Diane muutti pois yhteisestä asunnosta. Varsinaisesti avioero astui voimaan vasta paljon myöhemmin, vuonna 1969.

Tästä alkaa oikeastaan kirjan mielenkiintoisin osa, Dianen omasta valokuvaus urasta kertova osuus. Osalla on kuvaava nimi, The Dark World. Hänellä oli suuri määrä mentoreita, Lisette Model, Marvin Israel, Richard Avedon, Edvard Weston ym. Kaikki, Israelia, lukuun ottamatta olivat suuria valokuvaajia. Israel oli art director eri lehdissä, mm. Harpers Bazaar-lehdessä. Kaikki he pitivät Dianea suurena lahjakkuutena ja potkivat häntä eteenpäin. Kirjassa on myös paljon tekstiä ja tarinaa näistä kuvaajista. Varsinkin Avedonin tavasta tehdä työtä oli mielenkiintoista lukea.

Koko ajan omien projektien ohella hän teki, tai yritti tehdä, kaupallisia töitä lehdille. Ongelma kaupallisissa töissä oli hänen tyylinsä, se ei aina miellyttänyt. Diane osallistui yhteisnäyttelyyn " New Documents" MoMAssa vuona 1967. Näyttely oli Arbusille varsin merkittävä. Näyttelyn oi tarkoitus esitellä Arbus maailmalla, kuten Avedonin sanoi. Vastaanotto oli upea. Edellisessä MoMA:n näyttelyssä 1965, "Recent Acquisitions", oli ollut esillä kolme Arbusin alkuvuosien tuotantoa. Silloin vastaanotto oli aavistuksen tyrmäävämpi, printit piti puhdistaa joka aamu syljestä.

Vuosikymmenen lopussa Dianen elämä käy yhä hurjemmaksi. Hänen elämänsä käy vaaralliseksi ja ongelmat toimeentulon kanssa käy välillä ylitsepääsemättömäksi. Vuonna 1969 Allan Arbus menee uusiin naimisiin ja muuttaa Hollywoodin toteuttaakseen toista unelmaansa, ruveta näyttelijäksi. Silloin vasta virallisesti loppuu Arbus Studion tarina. Diane on tukeutunut siihen asti Arbus Studion pimiöön ja Allaniin taloudellisesti. Uskoisin, että tuo Allanin muutto kauas oli lähtölaskenta Dianen kohtalolle.

Diane kuvasi lähes tulkoon koko ajan. Hän kulki kamera kainalossa minne tahansa menikin. Hänen intohimonsa olivat kummajaiset, freaks. Niitä hän kuvasi loputtomiin ja monia hänen kuvausideoitaan ei voitu toteuttaa, koska kuvauslupaa ei saatu. Toisinaan hän teki isoja projekteja, joita ei voinut julkaista, koska ei saanut malleilta julkaisulupaa.

Hänen kuolemansa jälkeen MoMA:ssa oli suuri Arbusin retrospektiivinen näyttely, joka oli lopullinen läpimurto.

Kirjasta jäi jotenkin sellainen fiilis, että Arbus ei koskaan oikein itse ollut täysin tyytyväinen saavutuksiinsa. Ikään kuin häneltä olisi jäänyt ottamatta se valokuva, joka olisi lopullisesti nostanut hänet omasta mielestään suureksi. Sitä kuvastavat muutamat kuvasprojektit, jotka kestivät vuosia. Useiden vuosien jälkeen hän vihdoin sai jonkin kuvan pitkään kuvaamastaan aiheestaan, joka miellytti. Sen jälkeen hän siirtyi eteenpäin. Vai oliko hän lopultakin saavuttanut jotain ja päätti itse siirtyä eteenpäin…

Diane Arbus - epävirallinen verkkosivusto