Muotokuvan valaisusta.

Maanantai 28.1.2008 klo 22:33 - Peter Forsgård

Viime aikoina olen pohtinut ja tutkinut muotokuvauksen valaisua laajemmin. Klassinen valaisu lähtee perinteisestä pohjoisikkunavalosta, jossa pehmeältä pinnalta valo lankeaa noin 45 asteen kulmassa kasvoihin. Siinä kasvot saavat hienon kolmiulotteisen muodon. Tämän tavan kuvaajia, siis niitä tunnetuimpia, ovat olleet mm. Irving Penn, osittain Edward Steichen (klassisella aikakaudellaan) ym. Onhan niitä maailman sivu ollut valtavasti muitakin, mutta nuo kaksi nyt tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Sama valaisun periaate on edelleen toimiva. Nykytekniikkana tosin salamavalot. Tyylilaji saadaan muuttumaan käytettävien valojen suhteita muuttamalla, mutta periaate on sama.

Tosin viime aikoina tämä klassinen tapa valaista ei välttämättä olekaan ollut se kiinnostavin.

Aivan hiljattain American Photo, muistaakseni juuri tuo lehti, valitsi parhaaksi muotokuvaajaksi Martin Schoellerin. Kuvia löytyy Clare Agengyn sivuilta. Hänen muotokuvissaan, etenkin sarjasssa Close Up, on klassisesta tyylistä poikkeava valaisu. Kameran molemmin puolin on strip-light. Mallien silmät silmät näyttävät minusta demonisilta ja eivät tuo mallia kovin edukseen esille. Minusta tuo tyyli ei ole suurimmalle osalle Schoellerin malleista paras mahdollinen. Paras tuon sarjan kuvista on ehdottomasti kuva Jack Nichollsonista. Hänen roolihahmojensa kautta tullut mielikuva hänestä on juuri kuvan kaltainen. Ei ihme, että juuri kyseinen kuva on Schoellerin Close Up -kirjan kansikuvana.

Toinen tämän hetken hottis on Jill Greenberg. Hän myös valaisee aavistuksen klassisesta poikkeavalla tavalla. Tosin hänen viimeisimmät kuvat ovat lähentyneet klassista tapaa valaista. Toki nykyhetken mausteilla. Hänen verkkosivuilleen on tullut paljon uutta materiaalia viime aikoina. Se on selkeästi lähestynyt klassista tapaa valaista. Toki mukana on mausteena ne makeat kiillot.