Sunnuntain kulttuuripläjäys

Maanantai 4.2.2008 klo 0:28 - Peter Forsgård

Kiersimme vaimon kanssa aika monta valokuvanäyttelyä tänään sunnuntaina.

Kierros alkoi Valokuvataiteen museosta, jossa esillä on useita näyttelyitä. Päänäyttelynä on museon vuoden -08 teeman mukaisesti kuvajournalismia. Iso näyttelytila on jaettu kahteen osaan. Toisessa osassa on näyttely nimeltä Lehtikuvan saaliit ja saalistajat. Siinä esitetään suomalaisen kuvajournalismin lähihistoriaa ja nykypäivää. Näyttelyn idea sinänsä on ihan hyvä, mutta kokonaisuus oli jotenkin sekava. Palaset olivat aika pieniä ja paparazzi-kuvaus sai jotenkin yllättävän suuren roolin. Toisaalta ehkä se kuvaaminen oli/on sitten sitä saalistamista. Sellaisen kuvan näyttely ainakin minulle antoi. Maailmamme oli huomattavasti politisoituneempi 60-80-luvulla ja toki sekin näkyy kuvissa. Sen ajan hyvät lehtikuvat olivat kasvokuvia poliitikoista eri tilanteissa. Ennen tuota aikaa ja minusta sen jälkeen kuvaaminen on laajempaa ja syvällisempää suhteessa yhteiskuntaan. Poliittinen aika oli oma aikansa ja vaati omanlaisensa kuvat. En lähde arvottamaan sen enempää paremmuudesta, kuvajornalistit tekevät oman aikansa näköisiä kuvia.

Ero näkyy hyvin Ison näyttelytilan toisessa näyttelyssä, Hannes Heikuran Hiljaiset kuvat. Ote on varsin erilainen. Kuvissa aihepiiri on laaja, ulkomaiset suuret maailmaa kuohuttaneeet tapahtumat ja toisaalta hyvin arkiset kotoiset askareet. Kuvissa on koko elämän kirjo mukana, ei välttämättä yhteiskunnan päättäjät tai kerma vaan tavallinen ihminen. Kaikissa kuvissa on näkyvissä visuaalisesti yhtenevä Heikuran tyyli. Heikuralla valollinen näkeminen on huippuluokkaa. Valollisuus on minusta jokaisen valokuvan perusraaka-aine, ilman valoa ja varjoa ei ole VALOkuvaa. Heikuran jokainen 113:sta esillä olleesta kuvasta on yksistään teos jo sellaisenaan ilman mitään sen kummempaa selitystä.

Toukokuussa samaisessa paikassa on Next generation - kuvajournalismin nuoret näkijät -näyttely. On mielenkiintoista nähdä millainen kokemus siitä tulee. 

Seuraava etappi oli galleria Luova.fi ja Lauri Mannermaan Interstate Lovesong. Kuvat olin toki nähnyt, kun autoin Mannermaata ripustamaan kuvat. Avajaisethan ovat enemmän sosiaalinen tapahtuma, ei silloin kuvia näe väenpaljouden keskellä. Mannermaan kuvat oavt kymmenen vuoden ajalta eri puolelta USA:ta. Kuvat noudattavat Gary Winograndin ja William Egglestonen perinteitä. Minusta vaikutteita on myös Friedlanderilta. "Parhaassa tapauksessa valokuva voi toimia katalysaattorina,joka auttaa meitä aavistamaan olemassaolon ytimen ja elämän syvän ilon. Iloa ja valoa ei kuitenkaan ole ilman varjoa. Varjon tuominen tietoisuuteen on edellytys eheydelle ja luovuudelle."  sanoo Lauri Mannermaa. Tuo lause kuvastaa minusta parhaiten tuota näyttelyä.

Luova.fi:stä hyvän latte-kahvin jälkeen nokka kohti Kiasmaa ja Nan Goldinin retrospektiivistä näyttelyä. Vaikka Nan Goldin ei varsinaisesti ole minun suosikkikuvaajiani täytyi diasarja Sexual Depency ehdottomasti nähdä. Se taisi olla edellisen kerran Helsingissä esillä vuonna -89, muistaakseni. Silloin se jäi näkemättä. Täytyy kyllä myöntää, että diasarja oli loppuakohden aavistuksen puuduttava. Perä jälkeen toinen toistaan samanlaista kuvaa, onneksi kuitenkin vaihtelua oli ja sai mielenkiinnon pysymään yllä. Toisaalta diasarja pituus ja tapa jolla siinä kuvaa tulee toinen toisensa jälkeen kuvaa Goldinin tapaa kuvata. Vaimoni hajatelma Goldinin nähtyään: "oman kuolevaisuuden tajuaminen on ehkä sittenkin onnellisuuden keskeisin peruselementti - tulee eläneeksi ilman loppua hoputtavia ääritilakokeiluja." kuvastaa hyvin niitä tuntoja jota näyttely herättää. Esillä oli myös pari huoneellista isoja vedoksia kyseisestä diasarjasta.

Kiasmasta vielä yhteen näyttelyyn, Tennarin Pixar-animaatiostudion esittelyyn. Vaikka kyseessä ei olekaan valokuvanäyttely, niin sen verran kommentoin, että minusta tuossa on hyvä esimerkki kaikille Innovaatioyliopistoon kielteisesti suhtautuville. Pixarin toiminta on hyvin poikkitieteellistä, insinööritieteet, kauppatieteet ja taide puhaltavat samaan hiileen ja synnyttävät huikeita ylämyksiä.

Helsingissä on paljon nähtävää valokuvan ystäville. Valokuva elää hyvää aikaa usealla rintamalla. :)