Valokuvan etiikasta - ajatuksia esseestäni vuodelta 1994

Maanantai 31.3.2008 klo 10:48 - Peter Forsgård

Löysin kirjahyllyjä siivotessani mielenkiintoisen kirjoituksen. Olen syksyllä 1994 kirjoittanut Systemaattisen etiikan luennoille esseen valokuvan etiikasta. Kurssin veti muistaakseni Timo Airaksinen.

Essee on jaettu kolmeen osaan, ensimäisessä osassa käsitellään taidekuvan moraalia, toisessa uutiskuvan ja viimeisessä osassa kuvaajan moraalia.

Taidekuvan moraalista esimerkkinä on Robert Mapplethorpe. Käyn läpi siinä eri näkökulmia, joita siihen aikaan niistä kuvista oli. Kovimmat vastustajat halusivat kieltää kuvat täysin moraalittomina ja puolustjat pitivät niitä dokumentteina alakulttuurista, joka oi osittain hävinnyt AIDS:n vuoksi. Puolustajien näkymys vie kuvat moraalin ulkopuolelle, koska ne ovat historiallisia dokumentteja. Pohdinta jatkuu alastonkuvan moraalilla.

Mielenkiintoisen loppupäätelmän olen taidekuvan moraalista tehnyt.. "Filosofisin termein esitettynä ajatuskehitelmän voisi esittää seuraavasti: Puhtaasti ei-moraalisen teon (kuvan ottaminen) lopputuloksena voi olla moraalin piiriin kuuluva teos (valokuva), jonka moraalinen arvo määritellään vallitsevien moraalikoodien mukaan. Moraalinen arvo määritellään vain aiheen perusteella tai siihen voidaan tuoda tekninen toteutus mukaan. Kolmas tapa on sulkea se moraalin ulkopuolelle historiallisena dokumenttina." Yksinkertaistettuna olen ollut sitä mieltä, että teknisesti ja ilmaisullisesti hyvin toteutettu kuva on moraalisesti hyväksyttävämpi kuin huonosti tehty. Eipä tuo ajatus ihan vieraalta nykyäänkään minusta tunnu.

Uutiskuvan osalta kävin läpi oikeastaan niitä samoja asioita, joista vieläkin puhutaan. Kuvan totuusarvosta on pohdintoja. Kuvaajan valinnat kuvauskohteista ja näkökulmasta on käyty läpi. Kuvien käyttö ja yhdistäminen tekstiin sitoo sen moraaliin oli tämän osion loppupäätelmä. Lähtökohtaisesti pidin uutiskuvaa "totena" eli kuten sen silloin muotoilin: "Se mitä kuvattiin todella tapahtui".

Uutiskuvaan liittyen oli kappale myös kuvamanipulaation etiikasta. Pidin sitä tässä skenessä suurimpana eettisenä ongelmana. Käyn aluksi läpi muutamia historiassa tunnettuja kuvamanipulaatiota. Esimerkkinä on Neuvostoliitossa tehtyjä ei-toivottujen henkilöiden poistamisia kuvista. Mielenkiintoinen oli myös näkemys moraalisten sääntöjen vaatimus: "Nykyajan digitaalitekniikka on tuonut niin suuret mahdollisuudet, että ilman jonkinlaista eettistä säännöstöä tilanne riistäytyy käsistä." Tästä asiasta keskustellaan edelleen ja kyseisiä säännöksiä viilataan jatkuvasti. Vastikään oli Hesarissa kyseisestä asiasta juttu. Esseessä otan kantaa myös niihin rajoihin. Manipulointi on sallittua, kunhan se ei muuta sitä mitä tapahtui. Yhtä paljonhan kuvaaja voi kuvaustilanteessa vaikuttaa tapahtumiin, joten miksei asioita voisi korostaa manipuloinnilla? Olin myös sitä mieltä, että kuvan taustalta voidaan poistaa häiritseviä tekijöitä vaikuttamatta mitenkään tapahtuneeseen. Totesin myös: "Toisen ongelman muodostaa laitteiston hinta, joka tekee tekee kuvamanipuloinnin lähes kaikkien asiasta kiinnostuneiden ulottuville. Jo noi 20.000 markalla voi saada riittävän hyvät laitteet kuvien kuvien manipulointia varten. Kuvan manipulointi on kohta jokaisen kuvaajan ja tietokoneen käyttäjän ulottuvilla." Huomion arvoista on se, etten siihen aikaan mitenkään erottanut manipulointia kuvankäsitelystä. tuo 20.000 markaa olis nykyään ilman indeksi muutoksia ja ostovoimakorjauksia suoraan euroiksi muutettuna noin 3.300 euroa.

Viimeinen osio oli kuvaajan moraalista. Otin esimerkiksi kuvarepparit ja niiden aiheet. Näissä tilanteissa tulee esiin kuvaajan moraali. Yleisesti ottaen kuvareppareiden tarkoituksena on tuoda epäkohtia esiin. Kuvilla siis halutaan vedota ihmisten moraaliin. Oikeastaan tuo on huono sanan valinta. Pikemminkin moraaliseen omaantuntoon ja sitä kautta ihmisten mielipiteisiin. Niin kauan kuin kyse on todellisesta ongelmasta asiassa ei ole mitään moraalitonta. Ongelmaksi muodostuu tilanteet, joissa ongelmaa suurenellaan ja liioitellaan. En väittänyt tekstissä, että näin välttämättä tehtäisiin, mutta eiköhän tälläistäkin ole joskus tapahtunut. Kyse on kuvaajan moraalista.

Mielenkiintoinen kirjoitus joka tapuksessa oli. Ihan asiallisia ajatuksia olen vuonna 1994 kirjoittanut. Edelleen voin kyseisen tekstin omakseni tunnustaa.