My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) Adobe (2 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Caj (2 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (62 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (42 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (7 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (7 kpl) Docendo (4 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (2 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (2 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (5 kpl) internet (1 kpl) Intia (2 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (5 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjasto katkoista (1 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (13 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (63 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankäsittely (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (4 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (4 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) matkakuvaus (1 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (1 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (4 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (3 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (26 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (13 kpl) online video (1 kpl) Page Tim (2 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (12 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (10 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (4 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (2 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (4 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (4 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (20 kpl) somesukuprojekti (1 kpl) sony (1 kpl) Sony (7 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stuart Matt (2 kpl) studio (10 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) Suonpaa Juha (1 kpl) Super Bowl (1 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) Taidemuseo Meilahti (1 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Talbot Henry Fox (1 kpl) Tammi (1 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Tapes Michael (1 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) Tejada David (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (4 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) TheBestCamera (1 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) ThePhotobookmuseum (1 kpl) The Stolen Scream (1 kpl) tietokone (1 kpl) Tiihonen Petra (1 kpl) Tikkanen Jukka (1 kpl) timelapse (6 kpl) Timiriasew (1 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) Tirkkonen Sami (1 kpl) Toikkanen Tarmo (1 kpl) top 10 (5 kpl) Torkkeli Kimmo (1 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) TTL (1 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (59 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (16 kpl) valokuvaus (678 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (35 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (2 kpl)

Hajatelmia Photokinasta

Lauantai 27.9.2014 klo 12:06 - Peter Forsgård

Kuten moni tietääkin Photokina oli viime viikolla. Olin siellä neljä päivää ja se oli nyt neljäs kerta minulle. En varsinaisesti voi vielä sanoa olevani veteraanikävijä, mutta hyvää matkaa siihen. :)

Uusista kameroista voi parhaiten lukea DPReview:n messuja kattavilta sivuilta. Samaisesta paikasta löytyy myös suurimpien kamaranvalmistajien edustajien haastatteluita ym. 

Itse nostaisin yhden kameran esiin. Lytro Illum on ehkä kiinnostavin kamera pitkään aikaan. Jopa niin kiinnostava, että ihan oikeasti tekisi mieli sellainen hankkia. Onneksi 1600€:n hintalappu hiukan hillitsee ostohaluja. Blogasin ensi kerran Lytrosta 2011 ja siitä asti on tullut verkon yli sitä kehitystä seurattua. Tämän vuoden Photokinassa sitten ensi kerran pääsin hypistelemään kyseistä ihmettä. Kyseessä on light field menetelmään perustava kamera. Mielenkiintoista on, että kuvanoton jälkeen voi kuvaaja valita aukon ja tarkennuskohdan jälkikäteen. Tosin sanoen moni niistä kuvaushetken valinnoista siirtyy koneen ääreen. Mielessäni on jo vaikka mitä hauskaa, jota tuolla voisi tehdä. Esimerkkikuvat joita Lytrolla oli messuilla olivat hauskoja. Heidän sivuillaan olevilla esimerkkikuvilla voi leikkiä ja kokeilla mitä light field -kuvaus käytännössä on. On jännä nähdä mihin tämä johtaa, syntyykö tästä uusi isompikin asia vai jääkö tämä kursiositeetiksi. Voisi nähdä, että joku innovatiivinen kameranvalmistaja olisi kiinnostunut ostamaan Lytron. Yleisön kiinnostus Lytroon oli aika iso ja suurimman osan aikaa osostolla oli varsin ahdasta. Itse kävin siellä heti tiistaiaamuna ja sain kunnolla jutella heidän edustajansa kanssa.

Tosiaan kamerosta kannattaa lukea tuolta DPRewiev:n sivuilta. Totta puhuen en ihan hirveästi niihin Photokinassa perehtynyt. Tosin Canonin uutuuksiin tutustuin paremmin maanantai-iltana heidän lehdistötilaisuudessaan. Etenkin G7X vaikutti erinomaiselta. Uusi 7DMKII oli myös monilta osiltaan kiinnostava kamera. Sitä pääsin kunnolla kokeilemaan. Sen nopeutta kehuttiin ja pitihän se nopeus testata. Kokeilin miten hyvin se jaksaa, kun laittaa jatkuvankuvauksen päälle (10fps) ja painaa liipasimen alas. Kuvasin reilut 600 ruutua putkeen kunnes lopetin. 7DMKII ei kertaakaan jäätynyt, vaan nuo kaikki täysikokoiset jpg-tiedostot tallentuivat kortille ilman puskurimuistin täyttymistä. Vaikka harvoin tuota jatkuvaakuvausta tuleekaan käytettyä niin kertoohan tuo jotain. Tuskin menee kuvaustilanne ohi kameran hitauden vuoksi. Se kuvaamani sarja on nähtävissä Instagram-videona. Timelapse/videokäyttöön tuo nopeus ja puskurimuistin suuruus voisi soveltua. 

Muita kameroita joihin kannattaa ehdottomasti tutustua ovat Samsung NX1, Panasonicin LX100 ja Leica M Edition 60. Viimeksi mainittu on M-sarjan 60-vuotisjuhlamalli. Siinä ole lcd-näyttöä lainkaan. Ainoa kameranvalmistaja, jolle on luontevaa jättää näytö pois. Muutenhan on ihan hölmöä jättää digitaalisuuden tuomat hyödyt käyttämättä. Tuota Leicaa tehdään vain 600 kappaleen erä.

Parasta antia Photokinassa aina ovat kohtaamiset ja näyttelyt. Messut inspiroivat ja siellä syntyvät keskustelut ovat jotenkin erityisiä. Ehkä se syy siihen on se, että valokuva on keskiössä ja se oma arki on sivussa kun Photokinassa ja Kölnissä liikkuu. Mikään muu ei häiritse ja vie keskittymistä valokuvasta. Nytkin jokaisena iltana oli mahdollisuus istua iltaa eri ihmisten kanssa, nauttia hyvää ruokaa ja "muutaman" Kölshin palanpainikkkeeksi. Ilmatkin olivat lämpimät ja saattoi istua Kölnin vanhankaupungin terasseilla. 

Toinen isoa asia ovat ne näyttelyt. Käytävät ovat pullollaan erilaisia näyttelyitä, mutta yksi on aina ylitse muiden, Leican osaston näyttely. Tällä kertaa esillä ei ollut varsinaisesti kuvajournalismia, vaan kuvat keskittyivät musiikkikuvien ympärille. Yksi mielenkiintoisimmista oli myös musiikista tunnetun Bryan Adamsin sarja haavoittuneista amerikkalaisista sotaveteraaneista. Toinen kiinnostava oli Anton Corbijn:in A.Somebody, joissa hän on oli itse pukeutuneena ja stailattuna eri muusikoiksi. Kuvan tyyli on myös kullekin artistille ominainen. Tämä sarja oli mennyt minulta aiemmin ohi, vaikka nämä samat tai ainakin osa niistä oli kuulemma ollut esillä Heksingissä olleessa Corbijn näyttelyssä. Alla olevat kuvat kyseisestä näyttelystä.

_z2c0019.jpg
_z2c0014.jpg
_z2c0011.jpg
_z2c0012.jpg
_z2c0022.jpg
_z2c0013.jpg

Noin yleisesti muuten trendeistä oli huomattavaa erilaisten lisähärpäkkeiden suuri määrä. Selfiepole eli teleskooppivartinen monopod, jonka päähän saa pienen kameran oli yksi esimerkki näistä. Ne ovat tarkoitettu lähinnä selfien ottamiseen ja sen avulla saa kameran kauemmas, jos käsien pituus ei riitä. Tavallaan nämä ovat turhakkeita, mutta kertovat alan muuttumisesta ja siitä ajatuksesta, että kuvaaminen on nykyään osa elämää. Erityisesti tähän liittyy myös kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa. Minusta tämä kehitys on vain hyvä asia. Kaikista tulee tarinankertojia, kuva ja visuaalisuus nousee keskiöön. "Hyvän" valokuvan kriteerit muuttuvat? valokuva on kiinnostava tapa kertoa omasta elämästään ja jakaa se muiden kanssa. Totta kai tämä asettaa kysymyksen ammattikuvaajien asemasta ja paikasta tässä kaikessa. Yksi asia on varma ja se on muutos. Se tarkoittaa, että myös ammattikuvaajien tulee muuttua, siis jos haluamme olla mukana ja harjoittaa ammattiamme. Se voi tarkoittaa, että valokuvaajan ammatti on jatkossa sivutoimi ja se elinkeino saadaan jostain muusta. Tämä selfiepole ja muut tähän lifestyle-kuvaamiseen liittyvät asiat ovat vain yksi esimerkki ja ei luonnollisestikaan yksin ole se tekijä, vaan ennemminkin seuraus kehityksestä muiden vastaavien asioiden kanssa.

Onko kuvaajan arkkityyppi on muuttunut siitä kuvausliiviin pukeutuneesta keski-ikäisestä isolla järkkärillä kuvaavasta miehestä, pienellä värikkäällä peilittömällä kameralla omaa elämäänsä kuvaavaksi nuoreksi naiseksi? Jos ei muutunut niin ainakin se on tullut siihen rinnalle. Tämä tietysti vaikuttaa kaikkeen, niin ammattikuvaajiin kuin laitevalmistajiinkin. Se on otettava huomioon. 

Esillä oli myös varsin paljon droneja ja action-kameroita. Tosin odotin niitä olevan vieläkin enemmän, sillä ovathan dronet yleistyneet todella paljon.

Yksi merkille pantava oli liikkuvan kuvankäyttö myös still-kuvauksessa. REDin demossa näytettiin työnkulkua kuinka samasta materiaalista tehdään mainosfilmi ja printtimainokseen kuvat poimitaan tuosta mainosfilmistä. Kyseisellä RED kameralla pystyy kuvaamaan 75fps 6K-resoluutiolla. RED tekee yhteistyötä Epsonin kanssa ja esillä olleet printit olivat huikaisevan laadukkaita. Tämä työnkulku tulee yleistymään. Isoissa projekteissa, joissa tarvitaan molempia, tämä työnkulku on kustannustehokasta. Muoti- ja mainoskuvauksessa se on jo tätä päivää. Panasonic on myös ollut tämän osalta hereillä ja uudessa GH4:sen firmwaressa stillien poimintaa liikkuvasta 4K kuvaata on parannettu. En sitä itse ole vielä testannut, mutta siitä blogausta myöhemmin kunhan saan tuon uden firmiksen ladattaua GH4:seeni. Muutos tämänkin osalta on jo pitkällä. Muistan kuinka tästä puhuin joskus vuosia sitten, niin monet naureskelivat ja kertoivat opettavaiseen sävyyn kuinka se ei voi mennä noin, koska video ja valokuvaus ovat niin eri asia...

red.png

Muuta mielenkiintoista tietoa tämän vuoden Photokinasta voi lukea järjestäjän tiedotteesta (englanninkielinen pdf). Merkille pantavaa oli, että uusia eli ensi kertaa mukana olevia oli ennätysmäärä, 180. Yksi näistä uusista oli Google. Muita tunnettuja ensikertalaisia olivat RED, GoPro ja Blackmagic. Kertooko tuo uusien määrä alan muutoksesta enemmänkin?

Kävin myös messuviikon aikana katsomassa Olympuksen Photography Playgroundin ja Kölnissä olevan The Photobookmuseum:in. Näistä kahdesta koitan saada blogaukset tehtyä alkuviikosta.  

 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Photokina, Canon, Samsung, Panasonic, Canon, Olympus, RED, Lytro, Leica, Adams Bryan, Corbijn Anton,

End of an era and the beginning of a new one.

Tiistai 23.9.2014 klo 18:21 - Peter Forsgård

Olen kuvannut Canon kameroilla 90-luvun alusta asti. Syy silloin Nikonista ja Pentaxista siirtymiseen oli EOS:in ylivoimaisen hyvä automaattitarkennus. Filmiaikaan toki kuvasin myös paljon Mamiya 6X7:lla.

Eilen tapahtui suuri muutos, kun vein kaikki Canon kamerat ja objektiivit Rajala Pro Shoppiin. Tilalle sain lähes päittäin kaksi kappaletta Olympuksen EM-1:siä  ja videokuvausta varten Panasonicin GH4:sen. Mukaan tarttui myös kasa objektiivejä. Ihan samaa settiä en saanut, mutta ne polttovälit, jotka ovat eniten käytössä sain eli lähes vastaava setti myös nyt käytössä. Nyt oli hyvä hetki viedä ne, kun niistä vielä sai hyvin vaihdossa. 

Päätös on kypsynyt viimeisen puolen vuoden aikana. Peilittömät ovat tulevaisuus ja sen mukana haluan olla. Päätökseen vaikuttaneena osa tekijänä oli Canonin Photokinassa julkaiseman 7D MKII:sen puutteet. Vaikka tuo uusi kamera on monilta osiltaan aivan loistava, niin siitä puuttuu pari ominaisuutta, jotka ovat minun kannalta aivan olennaisia. Sitä puuttuu wifi ja sitä olen tarvinnut useasti viime aikoina. Toki siihen sen saisi erillisenä palikkana, mutta silloin hinta karkaa aika korkeaksi. Toinen syy on kyseisestä kamerasta puuttuva kosketusnäyttö. Se on varsin olennainen, kun käytetään automaattitarkennusta videokuvauksessa. Näyttöä kevyesti koskettamalla voisi valita tarkennuspisteen. Nyt sen joutuu valitsemaan takana olevalla joystickillä ja se heilauttaisi kameraa. Kolmas syy oli 4K videon puute. Toki Canonilta löytyy kameroista ja lisävarusteita joissa nämä ominaisuudet ovat, mutta sitten hinta nousee minulle liian korkeaksi. Valitettavasti Canon ja myös Nikon ei sen puoleen turvaavat omia tuotteitaan jättämällä uusista olennaisia asioita pois. Ongelmana kuvaa se kuuluisa sanonta: "Jos et itse syö businestasi, niin joku muu syö sen." Toisaalta on huhuttu 5DMKIV:sen julkistuksesta, mutta sen aikataulusta ja sen tarkemmista spekseistä ei ole tietoa.

Neljäs syy oli Olympuksen julkistama 40-140mm f2.8 objektiivi. Se on juuri se polttoväli jota eniten käytän. Toki sitä minulla ei vielä ole, mutta marraskuussa kyllä, kunhan se tulee myyntiin. Ennakkovaraus on jo tehty. Hintakin on järkevä, arviolta 1300,-, kun lähinnä vastaava vanhaan kalustooni maksaa 2.700,-. Aiemmin tuo minulle tärkeä zoom puuttui peilittömien valikoimasta ja siirtyminen ei ollut siinä suhteessa järkevää. Muutenkin mikro 4/3 objektiivivalikoima on laajentunut mukavasti. Sovitteilla niihin saa paljon erilaisia objektiivejä, myös vanhoja käsitarkenteisia. 

Valintaa helpotti myös objektiivinen yhteensopivuus Panasonicin kanssa. Heidän GH4 on tällä hetkellä aivan ylivoimainen luokassaan videokuvaukseen. 4K on varsin olennainen yhden miehen videoryhmälle. Sen eduista blogasin jokin aika sitten. Huhujen mukaan myös Olympukselta tulossa jotain GH4:sta vastaavaa jossain vaiheessa. Aikataulusta en toisin ole kuullut mitään.

Haluan korostaa, että Canoneissani ei todellakaan ollut mitään vikaa ja aivan hyvin olisin voinut jatkaa niillä kuvaamista, mutta nyt tein tämmöisen päätöksen. Olen aikaisemminkin kirjoittanut peilittömien eduista. Itse pidän sähköisestä etsimestä, se näyttää kuvan kuten kamera sen näkee, ei niin kuin silmä sen näkee. Nyt siis puhun esim. valotuksesta, en kuvan sisällöstä. Olen  säätänyt kameraan niin, että etsimestä näen punaista, jos vaalea alue ylittää RGB-arvon 245. Käytännössä valotusarvoilla ei sinänsä ole merkitystä, ainoastaan valotuksen korjailulla. Toki jos syväterävyyden hallinta vaatii aukon säätöä tai suljinaikaa pitää suhteuttaa liikkeeseen, niin toki niitä säädetään. Pekka Potkan blogissa on tarkemmin selitetty mistä on kysymys. Sähköiset etsimet ovat kehittyneet valtavasti ja väitän, että on vain ajankysymys milloin peili katoaa suurimmasta osasta järjestelmäkameroista. 

Yksi iso asia on myös peilittömien pieni koko. Ison kameran pitäminen on pitkissä kuvauksissa aika raskasta ja nyt taakka keveni kertaheitolla melkoisesti.

Kennohan näissä uusissa kameroissani on (puolet siitä, korjattu kommentiossa oleen huomatuksen perusteella) siis neljäsosa mitä se esim. Canon 5DMKIII on. Suurin osa kuvistani päätyy sähköiseen muotoon ja harva kuva printataan yli A4:n kokoisena. Silloin riittää pienempikin originaali. Muutaman kerran vuodessa tarvitsen suurempia kuvia ja tarvittaessa sitten vuokraan täyskennoisen tai jopa isomman. Ainoa negatiivinen kommentti, joita peilittömistä olen kuullut, on virrankulutus. Sehän on luonnollista, kun etsinkin tarvitsee sähköä. Siitäkin selviää, kun muistaa pitää mukanaan riittävästi täyteen ladattuja akkuja.

Tänään yhdellä lyhyellä ja pienellä keikalla oli heti uudet vermeet käytössä. Wifi ja Olympuksen OI.Share -appsin avulla kuva lähti samantien twitteriin.

Panan GH4:sta en ole vielä ehtinyt käyttää tositoimissa. Pientä testiä ainoastaan, mutta asetukset on saatu kohdilleen. GH4 tulee olemaan pääasiassa videokamerana.

Tulen uusien vermeiden käytön kokemuksista blogaamaan lisää kunhan sitä kokemusta kertyy enemmän.

Olin viime viikon Photokinassa ja olen siitä tekemässä omaa blogausta, jossa käyn läpi näkemääni ja kokemaani.     

16 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Canon, Olympus, Panasonic

50mm taas käytössä!

Keskiviikko 13.8.2014 klo 11:25 - Peter Forsgård

Hankin viime keväänä Sigma Art -sarjan normaaliobjektiivin. Pitkästä aikaa on tullut kuvattua 50mm. Kamera on ollut varsin ahkerasti mukana kesän aikana eri paikoissa ja silloin kun mukana oli järkkäri, niin nokalla on ollut lähes kokoajan juuri tuo Sigma 50mm Art. 

Ostin sen ihan pelkästään verkossa olleiden suositusten perusteella. Yleensäkin noiden suositusten perusteella olen vermeitä hankkinut. Toki runkojen osalta testaaminen on olennaisempaa, koska käteen istuvuus on tärkeä asia. Kun selvisi, että hintakin tuolla Sigmalla on varsin kohtuullinen, 800,-, niin päätös ei ollut vaikea. Nyt hinta näyttää olevan 795,-. Samantasoisista normaaliobjektiiveistä joutuu maksamaan moninkertaisen hinnan. Esimerkiksi Zeiss Otus-sarjan normaaliobjektiivi maksaa reilut 3000,-. Ainakaan testien perusteella ei ole mitään kuvanlaatuun perustuvaa syytä, jolla tuo hintaero on perusteltu. Toki muita esim. mekaaniseenkestävyyteen ja tasalaatuisuuten perustuvia syitä toki voi olla. Omani ainakin on osoittautunut erinomaiseksi laadultaan eli sen puoleen ei ole mitään huolta.

_z2c0264.jpg
Sigma 50mm Art f1.4

Mikään pienikokoinen objektiivi 50mm Art ei ole. Kohtuullisen painavakin se on, mutta ei se oikeastaan ole haitannut. Lasi painaa, ei sen kummenpaa. Erittän laadukkaasti se on tehty ja tuntuu todella tukevalta ja hyvältä kädessä. Automaattitarkennuskin toimii oikein hyvin omassa Canon 5DMKIII:sessa. Olennaista objektiivissa on terävyyden lisäksi se miten ja miltä epäterävyysalue näyttää. Minusta ainakin Sigman bokeh on miellyttävän näköinen, mutta esimerkiksi Digital Rev omassa arviossaan piti tätä bokehin laatua juuri heikkona ominaisuutena.

mittari_001.jpg
Sigma Art 50mm f1.4

Toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen Sigmalla otettuihin kuviin. Pidän lyhyestä terävyysalueesta. Kuvaan paljon täydellä aukolla. Sitä on vaikea selittää, se vain jotenkin miellyttää, koska se näyttää erilaiselta kuin silmä sen näkee. Toki on tilanteita ja paikkoja joissa isompi syväterävyys on paikallaan. Tietojen mukaan Sigmalta on tulossa samaan Art-sarjaan kuuluva 85mm. Mielenkiinnolla odotan millaisia arvioita se saa. Voisi olettaa, että laadukasta muotokuvausobjektiivia on tulossa. Jos valovoimakin on samaa luokkaa ja hintataso ei karkaa liian suureksi, jiin pitänee harkita sitä sitten.

Lisää Sigmalla otettuja kuvia löytyy galleriasta, johon laitoin kuvia viime kevään Zombie-walkista.

Kaikki kuvat ovat jonkin verran käsiteltyjä ja pieniä joten näiden perusteella ei kannata tehdä omaa arviota miten tuo objektiivi piirtää.  

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Canon, Sigma, Zeiss

Kamera kokeilussa, Canon G1X MarkII

Maanantai 4.8.2014 klo 17:38 - Peter Forsgård

Pääsin kesälomalla muutaman viikon testaamaan Canonin pokkareiden lippulaivaa, G1X Mark II:sta. Se on päivitetty versio G1X:stä, kuten nimestäkin varmaan suurin osa osaa päätellä.

canong1xmkii.png

Kiinnostavaksi kameran tekee oikeastaan kaksi asiaa, kohtuullisen iso kenno ja elektroninen etsin. Se EVF on toki lisävaruste ja sen hinta on hiukan korkea. Minulla oli myös se etsin lainassa. Ilman kunnon etsintä en oikein osaa kuvata, koska se vaatisi vain takanäytön käyttöä. Se ei minusta ole oikein hyvä tapa kuvata. Toki sitä tuli myös joskus käytettyä, mutta EVF on tässä Canonissa varsin kätevä, koska sen saa taitettua myös pystyy eli voi kuvata kuin kuiluetsimestä.

Kolmas kiinnostava G1X Mark II:ssa on suhteellisen valovoimainen objektiivi. 24-120mm on valovoimaltaan 2.0-3.9 eli aika valoisa.

img_0093.jpg

Sopivilla säädöillä eli 120mm ja täydellä aukolla riittävän läheltä, kuvaan saa ihan kivan blurrin taustan ja sen bokehkin näyttää ihan hyvältä. Katumuotokuviin tämä voisi soveltua aika kivasti.

Kuvanlaadussa ei minusta ollut mitään moitittavaa. En toki sitä testannut minkään muun kameran kanssa. Koska kuvanlaatu harvoin on uusissa kameroissa ongelma, on tärkeämpää testata ja kokeilla miten kamera omaan kuvaamkiseen soveltuu. Alusaa aina uusi kamera tuntuu hiukan oudolta kädessä, niin tämäkin. Olen aika vähän kuvannut pokkareilla yleensäkin ja se varmaan osa syy miksi niin. Kamera oli minulla joka päivä mukana ja pikku hiljaa siihen tottui. Oikeastaan ainoa johon en tottunut oli moottorizoom. Objektiivin renkaan saa kyllä säätämään zoomia portaittain ja sitäkin testasin, utta minulle sopii paremin, että objektiivin säätörenkaat oli asetettu aukon ja valotuksen korjailun säädölle. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla, joten on aika luonnollista, että asetan säätörenkaan säätämään aukkoa. Valotuksen korjailu taas on tärkeä säätö ja kätevästi laitettavissa ulommalle säätörenkaalle. Valotuksen korjalu ei tosin onnistu, jos laukaisin oli alhaalla ja se vaati hieman totuttelua. 

img_0300.jpg

Kuten lähes kaikissa uusissa kameroissa, niin tässäkin oli wifi ja yhdessä Canonin applikaation kanssa kuvan saattoi siirtää suoraan kännykkään ja siitä eteenpäin sosiaaliseen mediaan. Wifi-yhteys toimi varsin hyvin, vaikka aluksi oli pientä haastetta saada se toimimaan yhdessä iLaitteiden kanssa. Yhteydenmuodostus oli hiukan hidasta ja se sai minut hiukan hätäisenä lopettamaan applikaation ennen kuin yhteys oli saatu. Kun ymmärsin malttaa hiukan, homma pelitti mainiosti. Kuvasin samaan aikaa sekä RAW, että jpg-tiedoston, sillä RAW-kuvat eivät ainakaan mobiililaitteeseen siirtyneet. Tietokoneen kanssa en yhteyttä kokeillut.

Korkein ISO jota tuossa käyttäisin on ISO3200, mutta tämä on tietysti mielipide asia. Alla oleva kuva on otettu juuri ISO3200 arvolla.

img_0269.jpg

Viimeinen kuva on suoraan kamerasta sellaisenaan. Muut kuvat ovat aavistuksen säädettyjä. Kuvat ovat pieniä ja niiden perusteella ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä kuvanlaadun suhteen.

img_0245.jpg

Minusta G1X Mark II oli varsin mukava kuvata ja toimi hyvin satunnaisessa turisti- ja katukuvaamisessa. Ainoa miinus on oikeastaan hinta, kamera on varsinkin EVF:n kanssa aavistuksen kallis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon

Kameratestailua, Canon 1D C

Keskiviikko 11.6.2014 klo 11:55 - Peter Forsgård

Sain viime viikonloppuna mahdollisuuden testata Canon Cinema EOS-sarjaan kuuluvaa 1D C kameraa. Runko on versio toisesta 1-sarjalaisesta 1D X:stä. Suurin on ero on käytännössä se, että 1D C:llä voi kuvata videota 4K-resoluutiolla. Viime viikolla blogasinkin 4K:n tuomista hyödyistä yhden miehen "videoryhmälle." Toinen etu jota tuossa blogauksessani ei niin paljon tuotu esiin on stillien poimiminen videosta. 4K:n resoluutiohan on 4096X2000 eli megapikseleitä on noin 8 miljoonaa. Juuri eilen kuulin kuinka eräs suuri ruotsalainen vaateyritys on siirtynyt kokonaan kuvauksissa RED 6K kalustoon jolla sitten otetaan mainosvideot ja niistä videoista irrotetaan tarvittavat stillit. Minusta on jotenkin yllättävää, että tämä videosta stillit saa aina joillakin karvat nousemaan pystyyn. On vain niin, että näin tapahtuu ja tulee tapahtumaan pidetääns iitä valokuvaaajpiireissä tai ei. Joku sen sitten tekee jos ei valokuvaajat sitä tee, hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi tätä jarruttaa tekniikka eli 4K:n kuvataajuus on aika yleisesti 24-25 fps. Tekniikan kehittyessä (lue: tullessaan edullisemmaksi), nousee tuo kuvataajuuskin varmasti ja silloin voidaan käyttää nopeampia suljinaikoja. Nopeampi suljiaikahan pysäyttää liikkeen paremmin. Irroitetut stilliä ovat terävämpiä. Videota käsitellessä voi sitten kuvataajudella ja freimien määrällä koittaa säätää liike myös videolla näyttämään siltä mihin olemme tottuneet. Tekniikka muuttaa kuvausta ja sitä tapaa jolla sitä harjoitetaan.

Takaisin tuohon Canoniin tai oikeastaan niihin kahteen optiikaan joita sain myös lainaan. Toinen oli peruszoomi EF 28-70 f2.8. Mitään muuta "perus" siinä putkessa ei ollutkaan. Optiikan tekemä jälki oli aivan loistavaa. Minusta optiikassa ei ole pelkästään tärkeää kuinka terävä se piirtää vaan miltä näyttää se epäteräväalue eli bokeh. Se on tärkeä osa valokuvaa ja ilmaisua. Tuossa optiikassa se epäterävä alue oli erittäin miellyttävää. Muutenkin optiikan tuntuma kädessä oli hyvä. Uusi design jossa optiikka on mahdollisimman "sileä" on minusta hyvä. Tätä samaa käyttää toki muutkin optiikanvalmistajat. 

Toinen lainassa ollut optiikka oli CN-E 50mm T1.3. Tuo objektiivi on osa Canonin elokuvaobjektiivien sarjaa. Erityistä noissa CN-E objektiiveissä on pykälätön aukon säätö ja muu optimointi nimenomaan liikkuvaa kuvaa ajatellen. Tarkentaessa kuvan rajaus pysyy samanlaisena ym. Sarjan optiikoissa kaikissa on samassa kohtaa ja samankokoisena follow focusta varten ratas tai pykälöinti. Etuosan halkaisija on kaikissa myös sama. Se helpottaa merkittävästi objektiivin vaihtamista, kun muita lisähärpäkkeitä ei tarvitse vaihtaa ja säätää. Objektiivin jälki oli aivan huikea ja erityisesti se epäterävä alue oli kermaisen ihanaa.

Valitettavasti tuon objektiivin ja 1D C:n hinta on sen verran suolainen ettei sen hankkimiseen ole mahdollisuuksia. Sen sijaan tuo 28-70mm zoom on harkinnan alla. Tuosta peruszoomista on myös olemassa F4-versio, jossa on myös kuvanvakaaja. Se soveltuu myös lähikuvaukseen, koska siinä lähikuvaustilassa 0,7X suurennos.  

Ohessa muutamia mallikuvia yllä mainituilla kombinaatioilla. Nämä kuvat ovat pienenettyjä tähän blogiin, joten niiden perusteella ei kannata isompia johtopäätöksiä tehdä suuntaan jos toisenkaan.

_56k0086.jpg
Canon 1C D, CN-E50mm T1.3 L F, 1/640 F1.2 ISO100

_56k0094.jpg
Canon 1C D, CN-E50mm T1.3 L F, 1/100 F1.2 ISO100

_56k0055.jpg
Canon 1C D, 28-70 F2.8 L II, 1/40 F5.6 ISO1600 (35mm)

  

4 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Canon, Cinema EOS

4K tulee, oletko valmis?

Sunnuntai 1.6.2014 klo 11:00 - Peter Forsgård

4K-video tulee räjähdysmäisesti kasvamaan lähiaikoina. Laitteet halpenevat ja niitä tulee koko ajan lisää eri valmistajilta. Kännyköistäkin jo löytyy malleja jotka tekevät UltraHD:ta eli 4K:ta. Samsungin S5 on kännykkä jolla tuo 4K onnistuu. Sellaista pitäisi päästä kokeilemaan ensi viikolla. Siitä sitten lisää omassa blogauksessa.

Toissä päivänä pääsin kokeilemaan pikaisesti Panasonicin GH4:sta. Se on koko- ja hintaluokassaan ainoa järjestelmäkamera, jolla voi kuvata 4K:ta suoraan muistikortille. Canon 1D C pystyy tuohon myös, mutta on aivan eri koko- ja hintaluokassa. Panasonicinlla saa kuvattu niin Cinema 4K:ta kuin UltraHD:takin. Näiden erona on se, että Cinema 4K on 4096X2160 kun taas UltraHD on 3840X2160. Kuvasuhde on siis hiukan erilainen UltraHD:n kuvasuhde on siis 16:9 eli sama kuin fullHD:n. Cinema 4K:n kuvasuhde on 17:9. Muitakin 4K resoluutioita ja kuvasuhteita on eli se ei ole vielä standardisoitunut.

Vaikka vielä ei ole olemassa järkevään hintaisia 4K-monitoreja on 4K silti monelle kuvaajalle jo hyvin ajankohtaista. Monet tekevät videota pienellä ryhmällä ja osa jopa on yhden kuvaajan tuotantotiimejä. Useamman kameran hallinta yhdessä äänen kanssa on kohtuullisen stressaavaa ja altista virheille. 4K auttaa tässä merkittävästi. Samasta kuvasta saa useamman kuvakoon, jos ja kun tuotanto leikataan fullHD-timelinella. Leikkaamiseen saa aivan uusia mahdollisuuksi, kun yhdestä kuvasta voi tehdä useampia kuvakokoja. Joissain tilanteiss on mahdollista saada jopa vaikutelma kolmesta kamerasta. Vaikka sisältö on samaa saa 4K:lla ja kuvakokojen vaihtelulla videot seuraavalle tasolle verrattuna fullHD.na kuvaamiseen. Leikkaamisen ja kuvakoon vaihtumisella on merkitystä ilmaisun kannalta, ilman että täytyy välttämättä kuvata useammalla kameralla.

Yksi ominaisuus on myös mahdollisuus stillkuvien kaappaamiseen suoraan 4K-videolta. Pikseleitä kuvassa on reilut 8 miljoonaa eli riittävästi moneen tarkoitukseen. Olen tästä aiheesta aiemminkin blogannut ja livekeskusteluissa asian maininnut. Joka kerta olen valokuvaajilta saanut kuraa niskaan ja ihmettelyä. Ainahan sitä voi ihmetellä ja kaataa sitä kuraa niskaan, mutta näin se vaan menee. Mahdollisuudet luovat uusia tapoja tehdä. Kuvatusta videosta poimitaan ne parhaat ruudut, jotka sitten käytetään painotuotteessa tai sähköisessä julkaisussa. Ainoa rajoite ja hidaste on suljinaika. Sehän videota kuvatessa on käytännössä 1/50s, kun kuvataan 25fps. Liikkuvassa kohteessa suljinaika stilleihin voi olla liian pitkä, jotta liike pysähtyisi.

Kuvan tekninen laatu myös paranee, koska 4K kuvaa pienennetään 50% eli kuva ikäänkuin hiukan terävöityy.

Testaamani Panasonic on minusta "game-changer" aivan kuten Canon 5DMKII oli aikoinaan vuonna 2008. Se mikä tekee Panasonicista erikoislaatuisen on sen ominaisuudet ja hinta. Pelkän rungon hinta on noin 1500€. Minusta se on erittäin edullinen kun ottaa huomioon mitä sillä saa. Jo pelkästään 4K suoraan muistikortille on valtava ominaisuus. Panasonicilla pystyy myös kuvaamaan fullHD:ta aina 96fps eli 4-kertaisella hidastuksella. Vaikka harvoin tuota olen kuvauksissani tarvinnut, niin onhan tuo erinomainne ominaisuus. Toinen merkittävä asia on kuvan bit-rate. Parhaimmillaan fullHD:ssa päästään 200Mbps bit-rate:n asti.

Kaikenkaikkiaan tuo Panasonic oli miellyttävä kokemus ja ihan varmasti tulee myymään valtavia määriä. Mielenkiintoista nähdä millä Canon vastaa?

Luminois Landscape on testannut GH4:sta ja se testiraportti kannattaa lukea, mikäli kyseinen kamera kiinnostaa.

 

4 kommenttia . Avainsanat: videokuvaus, 4K, Panasonic, Canon, Sony, Samsung

Valonmittauksesta

Perjantai 30.5.2014 - Peter Forsgård

Tiina Puputti pingasi minua Twitterissä kysymyksellä valotusmittarin käytöstä eli käytänkö vai en. Vastasin etten käytä. Kysymys sai muutenkin pohtimaan valotusta.

Valotus on mahdollista nähdä histogrammista kuvanoton jälkeen. Takanäyttö myös vilkuttaa mustaa siitä kohdasta jossa jokin kohta kuvasta mahdollisesti palaa puhki. Valotusta voi sitten tuon perusteella korjata. Vielä paremmin sen voi tehdä käytössäni olevalla Olympuksen OM-D EM-5:sella. Elektronisen etsimen asetukset voi määrittää niin, että jo ennen kuvanottamista näkyy missä kohdassa kuvaa on mahdollinen ylivalotus ja sitten voi valotuksenkorjailulla säätää valotus kohdalleen. Tässä tapauksessa siis se mikä se valotus on, ei ole merkitystä, oli se sitten mittarin mukaan yli tai ali. Toki se mitä aukkoa tai mitä suljinaikaa käyttää on merkityksellistä syväterävyyden ja liike-epäterävyyden kannalta. Tuon asian Olympuksen OM-D EM-5:sen osalta voi lukea lisää Pekka Potkan blogauksesta. (englanniksi). Olympuksen tapauksessa valotuksen mittaus voidaan tehdä uudella tavalla ja se on merkittävästi luontevampi tapa digitaalisessa kuvaamisessa. 

Toki minulla vielä on valotusmittari olemassa. Minolta Auto Meter IV F oli ahkerassa käytössä studiossa ja miljöössä, kun kalustonsa oli Mamiya RB67 ja materiaalina Fujin diafilmi. Valotusmittarista on edelleen hyötyä, kun haluaa mitata kohdistuvaa valoa. Toisaalta kun kuvaa raakakuvaa pienet valotusvirheet eivät ole kovin dramaattisia. Pitää vain huolen ettei mikään kohta pala puhki. Sen palauttaminen on mahdotonta ja se näyttää digitaalisessa kuvassa aika ikävältä. Kuten suurin osa varmaan tietää ylivaloituksesta sävyt leikkaantuvat eivätkä liu'u nätisti kohti puhtaan valkoista kuten filmillä. 

Toinen käyttö valotusmittarille on luonnollisesti valokontrastin mittaaminen, joko kohteesta itsestään tai kohteesta ja taustasta. Noissa tilanteissa olen luottanut kokemukseeni ja silmään. Kontrasti ei koskaan ole aukon osien tarkkuudella merkityksellistä, paitsi tietysti opiskeluvaiheessa kun pitää osata tehdä kuva jossa on ennalta määrätty valokontrasti. Tottakai valokontrasti pitää ottaa huomioon ja suhteuttaa se kuvan loppukäyttöön. Yleensä teen sen vasta kuvankäsittelyvaiheessa. Kuvataan vaan riittävän löysällä valolla eli pienellä kontrastista ja tarvittaessa sitten tiukennetaan eli tummentaa varjoja. 

Kolmas käyttö valotusmitterille on kun kuvataan valkoista taustaa vasten. Jos haluaa ilman jälkikäsittelyä olla varma, että tausta on todellakin valkoinen eikä harmaa, niin sopiva valokontrasti tuossa tilanteessa on, että tausta on puolitoista aukkoa vaaleampi kuin kohde. Jos eroa on enemmän on suuri vaara, että valkoinen ikäänkuin kiertää kohteen etupuolelle ja ääriviivat eivät ole täysin terävät. Vähemmän taas tekee taustasta harmaan. Toki vaaleutta saa lisää kuvankäsittelyssä, mutta se on toisinaan aika työlästä. Miksei sitä telisi kunnolla jo kuvatessa?

Videota kuvatessa valotuksen on oltava huomattavasti paremmin kohdillaan kuin verrattuna raw-muodossa otettuun valokuvaan. Videolla säätövaraa on erittäin vähän, jos ollenkaan. 4:2:0 color sampling ei anna hirveästi mahdollisuuksia. Tilanne on toki toinen jos kuvaa raakavideota, mutta se ei vielä ole kovin yleistä ainakaan pienemmissä tuotannoissa. Toki jatkossa tuokin muuttuu, jos esim. MagicLantern tai Black Magic kameroiden käyttö yleistyy.

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, tekniikka, Olympus, Canon

70 miljoonaa on aika paljon!

Perjantai 7.2.2014 klo 10:36 - Peter Forsgård

70_million_eos.jpg
kuva:Canon

Canon EOS-järjestelmäkameroita on valmistettu 70 miljoonaa kappaletta. Ensimmäinen EOS-kamera esiteltiin -87. Valmistustahti on viimeisen vuoden aikana ollut melkoinen. 60 miljoonas EOS valmistettiin lokakuussa 2012. Samalla tahdilla 100 miljoona rikkoutuu helmikuussa 2018 eli aika tasan neljän vuoden päästä.

Ensimmäisen kerran minulle EOS tuli vastaan -90 luvun alussa, kun eräs kollega oli ostanut EOS 650 -mallin. Uutta siinä oli erinomaisesti toimiva automaattitarkennus.  

Itse hommasin ensimmäisen EOS-kameran myös joskus 90-luvun alussa, malli oli EOS 10. Se oli siihen aikaan varsin edistyksellinen järkkäri. Uutuus siinä kamerassa oli usempi tarkennuspiste. Ennen tuota mallia tarkennuspisteitä oli vain yksi. Nykyisiin verrattuna 10:ssä olleet kolme tarkennuspistettä on aika vaatimaton määrä, mutta silloin se oli juhlaa.

Tuolla kameralla sitten kuvattiin tilanteet ja tapahtumat kuvat seuraavat reilut 10 vuotta. Valitsin EOS:n automaattitarkennuksella vuoksi. Se oli selkeästi edellä muita silloin. Siihen asti olin kuvannut Pentaxilla ja Nikon F3:sella.

Digiin siirtymisen aikaan valinta oli helppo. Vanhat EF-putket kävivät suoraan EOS D60:seen. Sillä kuvasin hetken aikaa eli siirtymävaiheen ajan filmistä digiin. Tuon ensimmäisen digijärkkärin ja totaalisen digiin siirtymisen jälkeen kuvasin ykkösarjalaisilla ja sitten myöhemmin 5D:n eri malleilla. Edelleen tuo 5-sarja on se mitä päivittäin käytän.

Yhden EOS-mallin olemassaoloa en muistanut. EOS IX oli APS filmiä käyttävä järjestelmäkamera eli oman aikansa "croppi"-malli.

Tarkemmin EOS-mallien historiaan voi tutustua mm. Canon Camera Museum -sivustolla.

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Canon, EOS

Muutama hajatelma kuvauskoulusta ja Canonin kameroista.

Keskiviikko 18.12.2013 klo 13:04 - Peter Forsgård

Koko syksyn pyörineet Kuvauskoulut ovat olleet todella mukavia tilaisuuksia vetää. Syksyn aikana niitä on pidetty useita eri puolella Suomea. Ihan kaikkiin kalenteriin merkittyihin koulutuksiin ei olla saatu riittävästi osallistujia, mutta ihan kivan määrän niitä silti on päässyt pitämään. 

Suurin osa osallistujista ovat olleet hiljattain ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameran ostaneita. Suurimmalla osalla kurssilaisista on ollut 100-sarjaan kuuluva kamera. Lähes kaikki ovat siirtyneet digipokkarista järjestelmäkameraan. Toki muutamia kokeneempiakin kuvaajia ollut mukana. 

Mielenkiintoista on ollut huomata, että kohtuullisen tarkkaan ja harkitsevasti kamera oli valittu. Ainakin kurssilaisista suurin osa oli punninnut vaihtoehtoja ja sopivan tarjouksen tai vastaavan sattuessa kohdalle päätyneet ostamaan kameransa. Varmasti tarjous sopivalla hetkellä saa tekemään sen lopullisen ostopäätöksen, sillä onhan hinta aina kamerahankinnoissa yksi vaikuttava tekijä. Toinen merkittävä asia valinnassa oli monella "tähän saa hyvin putkia käytettynäkin, jos innostun enemmänkin valokuvauksesta" kuten eräs kurssin käynyt asian ilmaisi. Laajennettavuus on monelle tärkeä vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan kalustoa laajentamassa. Objektiiveihin ja salamalaitteesiin liittyen tulee aina kysymyksiä.

Sisältö kurssilla lähtee ihan perusteista. Ne perusteet pyritään käymään läpi kuvien kautta, jotta esim. aukon merkitys syväterävyydelle ei jää pelkästään teorian ja sanojen tasolle.  Ulottuvuutena on miksi jokin asiaa säädetään niin kuin säädetään. Aukon, suljinajan ja ISO-herkkyyden kolmiyhteys on minusta koko valokuvauksen perusta. Aikaa menee yllättävän paljon siihen, että käydään nuo kolme asiaa läpi erikseen. Sen jälkeen sitten katsotaan miten ne liittyvät toisiinsa. Tuon kolmiyhteyden hallinta on kokeneelle kuvaajalle itsestäänselvyys, mutta ensimmäisen järkkärin ostaneelle yllättävänkin haastava kokonaisuus.

Valikkojen läpikäyminen on olennainen osa omaan uuteen kameraan tutustumista. Noihin valikkohin syvällisemmin tutustuessani tuli väkisinkin mieleen miten ne voisi toteuttaa paremmin. Ongelmana on, että ominaisuuksia ja asetuksia tulee uusia aina kun uusi kameramalli julkistetaan. Ne ominaisuudet rakennetaan lähes aina vanhan päälle. Toki siinä on pointtinsa, koska mikään ei ole niin turhauttavaa kun kameraa vaihtaessa kokonaan uuden logiikan opettelu.

Yhtenä esimerkkinä näistä ominaisuuksista on mustavalkoisen kuvan ottaminen. Esimerkiksi 700D:ssä sen voi tehdä kolmella eri tavalla ja kaikki eri paikasta säädettynä. Kuvatyyleistä voi valita mustavalkoisen kuvan, peruskuvausohjelmien tunnelman valinnasta löytyy mustavalkoinen kuva. Kolmantena sitten suhteellisen uutena ominaisuutena olevat Luovat suotimet. Kaikilla noilla tavoilla on puolensa ja toimivat hiukan eri tilanteissa ja eri tavalla. Tavalliselle harrastajalle voi olla aika monimutkaista, jos vain satunnaisesti haluaa kuvata mustavalkokuvia. Toisaalta taas raw-kuvissa Lightroom näyttää kuvan värillisenä vaikka kamerassa asettaakin kuvatyylin mustavalkoiselle. MV-kuvatyylin käyttö voi olla perusteltua juuri tuosta syystä, kameran takanäyttöä saa käsityksen miltä kuva näyttää mustavalkoisena.

Kuvauskoulun myötä olen testaillut ja kokeillut monia 100-sarjalaista ja noiden lisäksi vielä 1100D:tä sekä 70D:tä. Samoin peilitön EOS-M on ollut kokeilussa. Noista oikeastaan eniten viehätti 100D ja vielä kun siinä oli kiinni 40mm pannukakkuobjektiivi. 100D:llä kuvaaminen tuon pienen objektiivin kanssa oli todella miellyttävää. Vaikka 100D on todella pieni on se kuitenkin riittävän iso, jotta sillä sai hyvän ja tukevan kuvausasennon. Se olisi harkinnan arvoinen ehdottomasti, jos olisin ostamassa koko ajan mukana pidetävää kameraa. Ainoa mitä se kaipaisi on wifi-yhteys kuvien jakamista varten.

70D taas olisi varteenotettava vaihtoehto videokuvaukseen ja siinä mielessä ehkä itselleni nyt juuri se järkevämpi vaihtoehto. Siinä on erinomaisesti toimiva automaattitarkennus myös videokuvauksessa. Itseasiassa sekä 100D että 700D:ssä toimii myös videokuvauksen automaattitarkennus varsin hyvin, mutta se vaatii uusimpia STM-objektiivejä toimiakseen kunnolla. Kokeilussa ollut 18-135mm STM toimi oikein hyvin erästä esitystä kuvatessani videolle. Kasvojen seuraaminen automaattisesti oli toimiva ratkaisu tuossa tilanteessa. Muutamia kertoja tilanteissa, joissa puhuja meni aivan kuva-alan reunaan, tarkennus tarttui takaseinään. Useammalla kameralla videoidessa se ei haitannut, koska niissä kohdissa kuvan pystyi leikkaamaan joko toisen kameran kuvaan tai esityskalvoihin. Tarkennuksen sai taas näppärästi kohdalleen koskettamalla 700D:n kosketusnäyttöä kohdasta johon halusi kameran tarkentavan.

EOS-M on myös ollut kokeiltavana, mutta se kamera ei minusta ole kovin onnistunut kokonaisuus. Ensituntuma on kyllä hyvä ja se varmaan johtuu siitä, että sen valikot ja käyttäminen on tuttua Canonilla pitkään kuvanneella. Samaten kuvanlaatu on erinomainen. Käytännössä EOS-M on peilitön 650D. Eniten siinä häiritsee tarkennuksen hitaus, vaikka uusi ohjelmistopäivitys sitä merkittävästi paransikin. Etsimen puute, varsinkin kun takanäyttöä on kiinteä, häiritsee myös. Toivottavasti EOS-M3 toisi mukaan kunnollisen elektronisen etsimen ja kennoksi laitetaan 70D:stä tuttu DualPixel-kenno. Noiden kahden lisäksi muutama hyvä valovoimainen prime-lasi, niin se olisi kovin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi katukuvauskameraksi.

Kuvauskoulut jatkuvat taas ensi keväänä heti tammikuun puolesta välistä eteenpäin. Näin kouluja tarjotaan ainakin maaliskuun lopulle. Koulun saa kaupan päälle ostaessaan Canon järkkärin. Jos olet kameraa hankkimassa ja koulutus kiinnostaa niin tarkista mitkä kameroita myyvät liikkeet tuota tarjoavat. 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, Canon, 700D, 100D, EOS-M, 70D

Miksi edelleen pyrin ostamaan kivijalasta.

Tiistai 10.12.2013 klo 11:04 - Peter Forsgård

Olen aina kun mahdollista pyrkinyt kamera ja muissakin ostoksissa suosimaan kotimaisia kivijalkaliikkeitä tai heidän verkkokauppojaan. Olen tästä aiemminkin blogannut, mutta nyt se konkreettisesti kannatti.

Kolme viikkoa sitten Canoniini (5D MKIII) tuli sähköhäiriö kennoon. Kuva- ja videotiedostoon tuli kapea sininen viiva. Onneksi keikalla oli varakamerat mukana, mutta silti sitä viivaa ehti tulla videoon turhan pitkään.

Vein kameran samantien ostopaikkaan Rajalaan Proshoppiin ja siellä heidän huoltopisteeseen. Heidän järjestelmästään tulostettiin ostokuitti ja kamera lähti huoltoon JAS-tekniikkaan. Kolme viikkoa myöhemmin tulee tekstiviesti, että kamera on valmis ja noudettavissa. Huollossa oli vaihdettu kenno. Näin oletinkin, että tehdään. Minun kannalta hienoa oli, että takuu korvasi tuon ja kustannukset minulle olivat nolla euroa.

Varmasti takuuasiat toimivat myös, kun ostaa verkosta. Epäilen kuitenkin, ettei se näin vaivattomasti hyvän henkilökohtaisen palvelun kera onnistu monestakaan verkkokaupasta.

Usein kuulee valituksia kuinka on harmi, että kivijalkakaupat vähenevät. Sitten mennään ostamaan ulkomaisesta verkkokaupasta, koska hinta on aavistuksen halvempi. Perusteltavaa on ostaa ulkomailta, jos tuotetta ei meiltä saa. Joskus myös hintaerot ovat sitä luokkaa, että ostaminen muualta on järkevää.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon, Rajala, JAS-tekniikka

Digiexposta

Maanantai 4.11.2013 klo 12:30 - Peter Forsgård

Taas on se aika vuodesta, kun Messukeskuksessa oli Digiexpo. Vaikka siellä tuntuu kameroiden ja etenkin kuvaamisen osuus vähenevän vuosi vuodelta, ovat ne silti messut joissa tulee joka vuosi käytyä.

Tänä vuonna oli Digiexpon 10-vuotis"juhlat", mutta se näkyi tosin aika vähän. Digilava, jossa kuvaamiseen liittyvät esitykset pidettiin, oli juhlan kunniaksi varsin komea. Esiintyjät varmaan olivat mielissään, kun kuvat näkyivät kerrankin kunnon kokoisella screenillä ja vieressä ei ollut mitään pelikoneosastoa ja siitä tulevaa kovaa meteliä. Valitettavasti vain äänentoisto esiintyjien äänen osalta oli surkea. Äänestä puuttui pehmeys, kova volyymi ei sinänsä häirinnyt, mutta äänen kovuus oli karmiva. Muutaman esityksen jaksoin kuunnella, mutta heti kun aihe ei ollut kiintoisa, niin lähdin pois. On aina mielenkiintoista kuulla esityksiä valokuvauksen perusteista, kun itsekin paljon vedän juuri tuosta aiheesta luentoja. Kaikilla meillä on hiukan eri tapa sanoa asiat ja toisen esitystä on aina mukava kuunnella. Aina oppii itsekin, jos vain haluaa olla avoimin mielin. 

Kameranvalmistajilla osastot taisi olla vain Nikonilla, Sonylla ja Olympuksella. ActionCamejä esittelivät GoPro ja Garmin. Garminin Virb on mielenkiintoinen actionkamerauutuus. Rajalan myyntiosasto oli myös mukana ja heillä näytti olevan ihan hyviä tarjouksia kameroista. Jos olisin tarvinnut jotain tuolta se olis kannattanut hankkia. Canon sen sijaan tänä vuonna loisti poissaolollaan. Olisi mielenkiintoista tietää miksi Canon ei ollut mukana. Ei ehkä nähty tarvetta olla mukana ja kun juuri äsken oli ExpertExpo, jossa he taas olivat kunnon osastolla esillä. Toisaalta Digiexpon yhteydessä on muitakin messuja ja siellä paljon potentiaalisia asiakkaita mm. lumilautailijat ym. Esillähän voisi olla eri tavalla. Nyt kaikki kameranvalmistajat ovat mukana aika perinteisesti. Miksei kukaan laittanut kameroita esim. Skiexpon temppuratojen ääreen, jotta kävijät voisivat kuvata esiintyjiä? Varmasti olisi elämys monelle kuvata pitkällä putkella ja ammattirungolla. Vielä kun sen saisi tehdä omalle muistikortille, jäisi kuvat kuvaajalle ja ne voisi jakaa ja samalla kehua kameraa... Pieni kuvakilpailu eetisine sääntöinen ja palkintoineen tuskin vähentäisi intoa jakaa kuvai. Taatusti jäisi kameramerkki muistiin. Elämyksiä ja fiiliksiä porukka kaipaa, eikä niinkään vitriiniin takaa kuulla kameran teknisistä hienouksia. Toki niihinkin pitää olla valmis vastaamaan. Esittelijöinä on siis hyvä olla aiheesta tietäviä, kuten nykyään onkin verrattuna aikaisempaan. 

Perinteisten kameranvalmistajien lisäksi Nokialla oli iso osasto, jossa luonnollisesti Lumia 1020 oli isosti näytillä. Tuosta ei sen enempää tässä vaiheessa. Teen tuosta Lumiasta ihan oman blogauksen. Minulla on tällä hetkellä sellainen kokeiltavana.

Alussa mainitsemani Garmin on esitellyt oman versionsa suosituista action cameistä. Virb on kamera, jossa on paljon muitakin ominaisuuksia kuin vain kuvaaminen. Yhdessä Garminin sykevyön kanssa se pystyy videokuvan yhteyteen lisäämään sykkeen, kadenssin ym. kussakin tilanteessa. Luonnollisesti Garmin kerää GPS-tiedon ja liikuttua matkaa voi seurata kartalta jälkikäteen yhdessä muiden kameran tallentamien tietojen kanssa. Fiksusti suunniteltu Virb on myös yhteensopiva GoPron kiinnitysjärjestelmien kanssa. Helpottaa merkittävästi, jos haluaa vaihtaa merkkiä. Mahtaako Quantify Selfistä kiinnostuneet ottaa tämän Virb-kameran omakseen? 

Kovin kuhina kameraosastoista taisi olla Sonyn osastolla. Siellä oli esillä kaksi tai oikeastaan kolme erittäin mielenkiintoista uutta kameraa. Sonyn uudet A7 ja A7R sekä R10. A7-sarjalaiset ovat täyden kennon peilittömiä järkkäreiltä. Näistä kahdesta on jo ollut aika paljon verkossa positivista juttua. DPReview on tehnyt molemmista A-sarjan kamerasta ensituntuma testin. Nyt tuntuu siltä, että Sony on osunut oikeaan. Pienikokoisia erinomaisella EVF:llä varustettu järkkäri on erinomainen ajatus. A7R mallissa ei ole alipäästösuodinta eli sen tuottama kuva on terävämpi kuin kyseisen filtterin läpi kuvatessa. Videokuvaus on myös otettu isosti huomion näissä Sonyn uutuuksissa. Kaikkiin kolmeen kameraan saa adapterilla XLR-mikrofonit kiinni ja etsimessä näkyy äänentasot, zenra-kuviot valotuksen tarkkailuun ym. RX10:ssä on 24-200mm objektiivi ja valovoima siinä on koko polttovälialueella f2.8. Aukon säätö on objektiivissa eli siinä on perinteinen himmeninrengas. Säädön saa myös toimimaan joko perinteisesti napsahtaen tai portaattomasti. Toisin sanoen videokuvaukseen aikana valotusta voi säätää aukolla ilman kuvassa näkyvää porrastusta valotuksen muuttuessa. RX10:ssä on myös sisäänrakennettu ND-suodin. Mielenkiintoista nähdä miten muut valmistajat vastaavat tähän. Ehkä ensi tiistaina selviää jotain, kun Nikonin huhuttu uutuus ilmeisesti esitellään. Harmi Nikonin kannalta, ettei se ehtinyt näille messuille.

Saa nähdä miten Digiexpo ensi vuonna, montako kameranvalmistajaa on mukana?

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Digiexpo, Garmin, Sony, Canon, NIkon, Lumia, Nokia, Rajala

Videokuvaukseen uutta!

Tiistai 2.7.2013 klo 14:47 - Peter Forsgård

Canon ja Rajala Pro Shop järjestivät aamulla tilaisuuden, jossa esiteltiin Canonin uusin järkkäri, 70D. Harvoin tulee käytyä näissä tilaisuuksissa, mutta nyt se oli harvinaisen kiinnostava. Huomasin koko tilaisuuden sattumalta, kun näin Rajala Pro Shopin Twitter feedissä kutsun. Olin juuri aamukahvilla lueskellut muutamalta saitilta uutuudesta, joten tuo tilaisuus olikin varsin näppärään aikaan aamulla Rajalan uudessa Postitalon myymälässä. Muutenkin oli asiaa keskustaan.

70d.png

Merkittävintä tuossa uutuudessa on kokonaan uusi kenno. Dual Pixel CMOS-kenno mahdollistaa tasaisen ja tarkan automaattitarkennuksen videokuvauksessa. Nyt se toimii niin hyvin, että se on käyttäkelpoinen myös liikkuvien kohteiden osalta. Imaging-Resource on tehnyt varsin kattavan ensituntumatestin. Sieltä kannattaa lukea tarkemmin mistä on kysymys. 

Pikaisen testin perusteella tuo automaattitarkennus toimii erittäin pehmeästi. Omassa käytössä tuo voisi olla erinomainen kakkoskamera. Usein kuvaan haastatteluja videolle kahdella kameralla. Luonnollisesti yksin kuvatessa voin valvoa vain toista kameraa kunnolla. Haastateltavan liikkuessa on joskus B-kameran kuva hiukan epätarkka ja näin ollen käyttökelvoton. Nyt tuo B-kamera voisi hyvin olla vaikka 70D. Siinä oleva tarkennus osaa poimia kasvot ja pitää ne tarkkana. Nyt on mahdollisuus myös B-kamerassa pitää tarvittaessa suurta aukkoa ja saada kaunis lyhyt syväterävyys ilman epätarkkuuden vaaraa. Katsotaan nyt sitten elokuun lopussa tai syyskuun alussa, kun tuo 70D tulee myyntiin, mitä tehdään. Ainahan hankkimiseen vaikuttaa taloudellinen tilanne, vaikka tuon hinta on melko kohtuullinen. Tämän hetkisen tiedon mukaan se on hiukan yli tuhat euroa. Mutta kyllä tuo varsin houkutteleva kamera olisi juuri tuosta mainitsemastani syystä.

Toinen mielenkiintoinen uutuus on croppivideo eli kameralla voi rajata kuva-alasta vain osan ilman, että laatu kärsii. Käytännössä pienemmältä alueelta otetaan ne 1920X1080 pikseliä. Polttovälikerroin kasvaa kolmeen eli se "pidentää" olemassa olevia optiikoita. 70-200 f2.8 on siis tuossa rungossa kroppivideolla kuvatessa maksimissaan 600mm ja valovoima kuitenkin säilyy. Varsin kätevä ominaisuus, joka muuten oli 600D:ssä, mutta ei enää 650D:ssä.

Stillkuvaukseen parannusta on tarkennus vaikka tuo mainitsemani Dual Pixel CMOS ei siihen vaikutakaan. Tarkennusta on muuten parannettu ja se on samankaltainen kuin 7D:ssä. Sisäänrakennettu wifi antaa kätevän mahdollisuuden jakaa kuvia suoraan kamerasta esim. tablettilaitteeseen.

Lisää luettavaa 70D:stä löydät ainakin Sulantoblogista ja Dpreviewstä.

Loppuun vielä muistutus, että suhteeni Canoniin on läheinen. Koulutan Canon EOS kameroiden käyttöä Canonin kuluttajille järjestämissä koulutuksissa. 

  

1 kommentti . Avainsanat: videokuvaus, Canon, Rajala Pro Shop

800 täynnä eli pienen kilpailun aika!

Maanantai 26.11.2012 klo 20:47 - Peter Forsgård

Tämä blogaus on numeroltaan 800. Julkaistuja taitaa olla muutama vähemmän, mutta mitä siitä. Tämä on se 800. Hiukan reilut seitsemän vuotta tuon määrän kirjottamiseen meni. Keskimäärin noin 114 blogausta vuodessa eli noin reilu pari kertaa viikossa sanainen arkkuni on avautunut. 

"Juhlan" kunniaksi ajattelin järjestää pienen ja helpon kilpailun. Palkintojakin on luvassa. Ensin niistä palkinnoista ja sitten säännöistä.

Parempia kuvia Canon EOS -järjestelmäkameralla kirjasta on tehty mobiiliapplikaatio sekä IOS- että Android-käyttöjärjestelmille. Applikaatiossa on mukana viimeisin painos kirjasta sekä siihen voi ladata oman Canon kameransa manuaalin. Applikaatio on varsin kätevä olla mukana puhelimessa. Saat siitä luettua nopeasti käyttöohjeesta tarvitsemasi tiedon. Parempia kuvia -saitilta pääset lataamaan ja tutustumaan mistä on kyse.

Varsinaisesta kirjasta on otettu 9. painos ja se on julkaistu 28:ssa maassa ja painomääräkin aika hulppea, yli 600.000. Pakko hiukan hehkuttaa tuota määrää. :).

Eli siis ne palkinnot ovat:

1. palkinto: Parempia kuvia Canon EOS -järjestelmäkameralla -kirja sekä Parempia kuvia mobiilisovellus.

2. ja 3. palkinto: Parempia kuvia mobiilisovellus.

Kilpailusäännöt ovat yksinkertaiset:

Laita tähän blogaukseen kommentti. Se voi olla pelkästään nimesi, mutta laajempikin kommentointi on suotavaa. Laita nimikenttään oikea nimesi, jotta voin varmistua että palkinnot menevät oikeaan osoitteeseen. Kommentoi viimeistään 4.12.2012 klo 24.00 mennessä. 

Arvonta suoritetaan viikonloppuna 8-9.12.2012. Tulokset julkistetaan tässä blogissa maanantaina 10.12.2012 noin puolenpäivän aikaan. Arvonnassa onnekkaat kolme saavat palkintonsa lunastettua kommentoimalla tulosblogausta. Palkinnot postitetaan voittajille heti, kun heidän osoitteensa on selvillä. Tulokset ovat lopullisia eikä niistä voi valittaa. 

Ei muuta kuin osallistumaan!

Creative Commons License

35 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Parempia kuvia, Canon

Kameran hypistelyä - Canon EOS-M

Maanantai 19.11.2012 klo 20:36 - Peter Forsgård

Sain viime viikonloppuna mahdollisuuden testata Canonin peilitöntä EOS-M kameraa. Minusta koko peilittömien kehitys on varsin mielenkiintoinen ja itse pidän sitä järkkäreiden tulevaisuutena. Ennukstukseni on, että peili on jäämässä historiaan ainakin suurimmasta osasta järkkäreitä. 

canon_eosm.png

Monella muulla valmistajalla on jo pitkään ollut valikoimassa peilittömiä järkkäreitä. Canon lähti hiukan eri suuntaan ja myös myöhemmin kuin muut. Canon sai laitettua harrastajajärkkereistään tutun APS-C kokoisen kennon omaan peilittömäänsä. Sen kenno on siis suurempi kuin muiden peilittömien kenno. (korjaus 20.11.12 klo 11:35: Myös Sonyn Nex-malleissa on APS-C kokoinen kenno) Sillä on vaikutusta kuvanlaatuun jonkin verran, vaikka sitä tuskin esim. verkossa katseltavissa kuvissa huomaa. Merkittävin ero suuremmasta kennosta on luonnollisesti parempi syväterävyyden hallinta. Samalla kuvakulmalla ja aukolla isommalla kennolla syntyy pienempi syväterävyys kuin pienemmällä kennolla.

EOS-M kameran ensituntuma oli varsin hyvä. Se on erinomaisesti tehty ja se tuntui hyvältä kädessä. Jonkin verran vierastan takanäytöltä kuvaamista, vaikka siihenkin tottuu kun kännykällä tulee aika paljon kuvattua. Missään tapauksessa se ei minusta ole kuitenkaan se optimaalinen tapa kuvata. Kaipaisin hyvä laatuista elektronista etsintä. 

Takanäyttö on kosketusnäyttö ja se toimi kyllä hyvin ja oikeastaan oli ihan näppärä käyttää. Tarkennuspisteen saa kivasti sormea näpäyttämällä siihen kohtaan kuva-alaa kuin haluaa. Tietenkään nopeissa tilanteissa se ei välttämättä oel toimiva tapa, mutta silloin voi toimia kuten tähänkin asti. 

Tarkennusnopeus oli minusta aavistuksen hidas, mutta on aivan riittävä satunnaiseen harrastajan kuvaamiseen. Ratkaisevan hetken katukuvissa toki ongelma tarkennusken hitaus voi olla. Riippuu siis kokonaan siitä mitä kuvaa. Kokeiltavassa kamerassa oli mukana adapteri, jolla sai EF-sarjan objektiivit kiinni M-sarjan bajonettiin. Se on erinomainen lisä, vaikka itse sitä tuskin tulisi kovi usein käytettyä. Sitä käyttäessä tarkennus hidastui entisestään.

Verkossa liikkuu huhuja (yllätys), että ensi vuoden alkupuolella tulisi toinen malli EOS-M -sarjaan. Canon rumors -verkkosivulla näitä huhuja on. Huhuihin pitää aina suhtautua huhuina, mutta tuolla saitilla on varsin hyvä track record noiden huhujen suhteen. Toiveissa tosiaan olisi, että seuraavasta M-mallista löytyy etsin ja tarkennusta olisi hiukan fiksattu nopeammaksi. Kamera kaipaa myös muutamia hyviä valovoimaisia prime-objektiivejä. Nyt primeista saatavilla on vain 22mm f2 pannukakku. Noilla parannuksilla kamera on oikein houkutteleva vaihtoehto esim. katukuvauskameraksi.

Sen verran täytyy loppuun laittaa, että olen itse kuvannut vuosikausia Canon kameroilla ja minulla on siihen myös suhde Parempia kuvia -kirjasarjan kautta. Se voi olla omiaan vaikuttamaan mielipiteeseeni kyseisestä kamerasta. Toki olen kirjoittanut siitä niin objektiivisen arvion kuin mahdollista. Muutenkaan en ole mikää varsinainen kameratestaaja siinä mielessä, että voisin suoraan vertailla eri kameroiden ominaisuuksia. En tähän myöskään laita esille kuvia, joita sillä kuvasin. Testikuvani eivät ole laajemmin kiinnostavia. Verkko on muutenkin pullollaan eri tilanteissa otettuja vertailukuvia. Toisekseen en epäile minkään tunnetun valmistajan kameran kuvanlaatua. Kaikilla saa osaavissa käsissä "hyviä" valokuvia. Olennaisempaa on käytettävyys omassa käytössä. Jokaisella meistä on omat tavat kuvata ja mikään niistä ei lähtökohtaisesti ole väärä. Kuvat ratkaisevat, ei millä ja miten ne on kuvattu.

Lisätietoja kamerasta löytyy esim. DPReviewn hands on previewsta.

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon, EOS-M

Hajatelmia Photokinasta 2012

Perjantai 21.9.2012 klo 16:25 - Peter Forsgård

Tein taas jo melkein "perinteiseksi" käyvän reissun Photokinaan. Tuotejulkistukset ovat aina tärkeitä näillä messuilla, koska ne osaltaan määrittävät aika paljon sen miltä valokuvaus seuraavat pari vuotta näyttää. Sanotaan mitä sanotaan, niin laitteella on aina ollut iso merkitys siihen mihin suuntaan valokuvaus kehittyy. Tänä vuonna se teema ja muutos varmaan on kuvien jakaminen. Nimenomaan siis perinteisen kameran valmistajan kannalta. Kaikki suurimmat kameran valmistajat taisivat julkistaa kameroita, joilla kuvien jakaminen suoraan kamerasta on mahdollista. Tuo ominaisuus on yhä tärkeämpi ja voisi jopa sanoa, että välttämätön kehitysaskel. Mobiilikuvaaminen on niin suosittua, että se on jo uhka perinteisille kameranvalmistajille. Nyt julkistetuilla kameroilla ja niihin liittyvillä mobiiliaplikaatiolla halutaan vastata huutoon.

Canon julkisti maanantaina 17.9. isossa lehdistötilaisuudessa EOS 6D-mallin. Se on käytännössä  täyden kennon 60D. Toki uuteen 6D:hen on lisätty mm. wifi ja GPS. Kaksi erittäin hyvää ominaisuutta. (kuva alla)

canon6d.png

Pokkari puolella julkistetiin S110. Sillä otettuihin kuviin saa GPS koordinaatit älypuhelimeen asennettava applikaation kautta. Kuvien paikkatieto on erinomainen tapa löytää ne mm. Lightroomissa.

Nikon puolestaan julkisti Android-käyttöjärjestelmää käytävän pokkarin hiukan ennen messuja. Samsungin Galaxy Camerassa käyttöjärjestelmänä on myös Android. Samsung vaikutti varsin hauskalta kameralta. Saa ainakin hiukan monipuolisemmat säädöt esim. Instagram-kuviin. :) 

Täyden kennon kamerat olivat myös yksi Photokinan teema. Aiemmin mainitun 6D:n lisäksi Nikon julkisti D600:sen ja Sony sekä SLT-A99:n että mielenkiintoisen täyden kennon pokkarin RX-1:sen.
Molempiin uusiin wifi-kameroihin, niin 6D:hen kuin Panasonicin GH3:een, saa yhteyden älypuhelimeen aplikaation avulla. Ainakin Canonin applikaatio näyttää live view kuvaa esim. iPhonen ruudulla. Se on erittäin kätevä ominaisuus ja sille varmasti löytyy monta hyödyllistä käyttöä.

Laite puolella ehkä erikoisin uutuus oli Hasselbladin peilitön kamera, Lunar. En sen tarkemmin siihen tutustunut, mutta muutaman kuvan siitä otin. Selkeästi Hasselblad on panostanut kameran ulkonäön räätälöitävyteen. Silmiin sattui ainakin käärmeennahalla päällystetty versio, samoin kullattu ym. Hintaakin tuolla on aika kivasti, perushinta jossain hiukan yli 6000€. Eiköhän tuollekin erikoisuudelle löydy ostajia. Pekka Potka blogasi aiheesta ja hänen mielipiteensä tulee aika selkeästi esiin.

hasseli.png

 

Tuotteita toki esiteltiin valtavasti muitakin, mutta ehkä kiinnostuvan kaikesta oli Project1709. Se on Canonin lanseeraama pilvipalvelu valokuville. Se on vasta beta-testausvaiheessa ja siitä on vielä hiukan hankala paljon kirjoittaa, koska en ole siihen vielä ehtinyt tutustua. Betatestaajan tunnarit ovat matkalla. Nopeasti sanottuna se on pilvipalvelu, jonne kuvaaja voi koota kaikki kuvansa. Se kokoaa kuvat myös eri verkkopalveluista esim. Facebookista samaan paikaan. Kuvat ovat helposti löydettävissä monin eri keinoin. Palvelu ei vaadi Canon-kameran käytttämistä, vaan sinne voi ladata millä tahansa otetut kuvat. Kyseessä on minusta varsin mullistava ja täysin uudella tavalla kuvia pilveen kuvia tallentava palvelu. Palaan tähän vielä Project1709 blogauksen myötä kunhan ehdin siihen tutustua.

Näyttelyt ovat aina iso ja tärkeä osa Photokinaa, ainakin minulle. Tällä kertaa isoimmasta näyttelystä vastasi Leica. Se oli koonnut omalle osastolle Leica-kuvaajien näyttelyitä. Vaikuttavin ja kiinnostavin oli Platon Faces of Power, jossa on kuvattu suuri osa maailman maiden johtajista YK:n yleiskokouksen yhteydessä. Esillä oli myös Steve McCurryn kuvia. Näin ensimmäistä kertaa aidon Afgan girl -kuvan livenä. Muita esillä olleita kuvaajia olivat mm. Nik Ut, Araki, Rankin ja moia muita. Nik Ut itse oli paikalla, mutta missasin hänen esityksensä. Ut oli myös ollut paikalla Leican lehdistötilaisuudessa. Itse en tuonne ollut saanut kutsua, mutta sen tilaisuuden tunnelmista voit lukea Sulantoblogista. Tällä kertaa ei tullut käytyä muissa Kölnin tai Dusseldorfin gallerioissa olevissa näyttelyissä. Ei vain ehtinyt, koska reissu oli tällä kertaa päivän lyhyempi kuin yleensä. Toisekseen se kiinnostavin, Walker Ewansin -näyttely aukesi vasta torstaina.

Kuvia Leican osaston valokuvanäyttelyistä:

001_jakob_aue_sobol_0001.jpg
002_rankin_0001.jpg
003_platon_0001.jpg
006_mccurry_0001.jpg
004_araki_0001.jpg
005_erwitt_0001.jpg
007_ut_0001.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Photokina, Canon, Nikon, Sony, Panasonic, Samsung, Hasselblad, Leica, Project1709, Ut Nick, Rankin, Erwitt Elliot, Araki, Sobol, Jakob aue, Platon, McCurry Steve, Ewans Walker

Videokuvaamisesta ja valokuvauksen muuttumisesta.

Lauantai 1.9.2012 klo 8:00 - Peter Forsgård

Rajala Proshop järjesti kaksi Philip Bloomin luentoa tällä viikolla. Olin torstaina iltapäivällä kuuntelemassa hänen luentoaan. Se oli sisällöltään rakennettu aika vapaaksi ja ohjelma muotoutui vasta lopulliseen muotoonsa kuulijoiden toiveiden mukaan. Oma toiveeni oli saada vinkkejä millainen voisi olla seuraava askel kaluston suhteen. Mikäli siis sellaisen tarve tulee. Pystyn tällä hetkellä tuottamaan sen mitä pitääkin nykyisillä välineilläni. Järkkärivideo on tällä hetkellä toimiva ratkaisu niihin videoprojekteihin joita teen. 

Mielenkiintoisin osa luennosta oli osuus, jossa Bloom kävi läpi oman tuotantonsa prosessia eli työnkulkua. Kaikessa kuvauksessa työnkulku on yksi erittäin merkittävä osuus lopputuloksen kannalta. Työnkulku korostuu erityisesti videoiden kuvaamisessa. Asia käytiin läpi nimenomaan pienen tuotantoryhmän näkökulmasta ja pieni tarkoittaa tässä yhteydessä lähes yhden miehen orkesteria. Se jos mikä on ollut parasta laitteiden kehittymisen kannalta, että se on mahdollistanut pienemmät tuotantoryhmät. Se avaa ihan uusia mahdollisuuksia videoiden tekoon.

Toinen osa joka erityisesti kiinnosti oli osuus äänestä. Sehän on se ratkaiseva kuitenkin. Ihan sama millainen kuva, jos ääni ei toimi tai on surkean laatuista, video on kuraa. Se on tietysti se haastavin ja hankalin osuus videon teossa, koska itse ainakin olen kovin vähän ollut sen kanssa aiemmin tekemisissä.

Kaluston osalta kiinnostava on uusi Canon EOS C100. Lähinnä sen vuoksi, että siihen käy jo olemassa olevat objektiivini. Muiden merkkien osalta kustannukset voivat nousta liiaksi. Philip Bloomin blogista voi hän kommenttinsa lukea C100:sta. Suurimpana miinuksena on hidastusten puute eli kamera kuvaa ainoastaan 24 ja 25fps nopeuksilla. Se voi vaikuttaa merkittävästi monen ostopäätökseen. Hintaero tosin esim. C300:seen on varsin suuri.

Toinen hyvin mielenkiintoinen on Blackmagic Cinema Camera. Bloomilla oli sellainen mukana. Hänellä se on koekäytössä testausta varten. Se mikä tekee Blackmagicin kameratsa mielenkiintoisen on sen kyky kuvata RAW-videota. Käytännössä se tarkoittaa 25 DNG-tiedostoa sekunnissa. Nopein stillkamera? RAW-videon värimäärittely ja muu käsittely on valokuvaajalle tuttua. Kuvaan voi tehdä kaiken sen minkä valokuvaankin ja se mikä parasta valokuvaajille tutuilla ohjelmilla. Vaikka kyseisen kameran hinta on suhteellisen edullinen ominaisuuksiin nähden, ei se ihan pidä paikkansa. Sen ergonomia on varsin surkea ja vaatii ehdottomasti rigin ympärilleen. Se tietysti merkitsee lisää hintaa. Mielenkiintoinen käyttö tuolle kameralle voisi olla tilanteet, joissa tarvitaan sekä stillkuvat, että videokuvat. Nopeasti ajateltuna vaikka tabletti-lehti ja sen printti-versio. Itse omalta kohdalta mietin miten tuo soveltuisi muotokuvauseen? Antaisi kameran kuvata ja ihmisen poseerata. Voisi tosin olla kuvattavalle aavistuksen outoa, kun se perinteinen hetken vangitseminen ei ole niin konkreettista. Lapsikuvauksessa taas tuo voisi toimia. Anatiais kameran rullata ja lapsen leikkiä. Tosin pitää muistaa, että Blackmagic Cinema Camerassa on pikseitä vain 3,3 miljonaa eli suuren suurta printtiä tuosta ei saa. Muita stillkuvauksen mahdollisuuksia varmaan löytyy, kun kuvausnopeus RAW:na on 25 kuvaa sekunnissa. Tuolla hinnalla tuo on varsin kilpailukykyinen laite. Lisä plussana tuossa on vielä Canon EF-bajonetti eli optiikoista ei tulisi lisäkustannuksia. Paitsi ehkä laajakulmien osalta, sillä polttovälikerroin on noin 2,4.

blackmagic_pf.jpg
Minä ja Blackmagic Cinema Camera. kuva: Jukka Kolari

En usko, että menee kovin kauan kun järkkärillä voi myös kuvata raw-videota. Canonin EOS 1D C kuvaa 4K-videokuvaa eli resoluutiolla n. 8milj pikseliä. Kuvausnopeus on tuolloin 24 kuvaa sekunnissa. Ne eivät toki ole stillkuvia, mutta tuosta on mahdollista kaapata tuon kokoisia still-kuvia. Hintaa tuolla monsterilla on aika runsaasti.

On todella mielenkiintoista seurata miten tuo tulee muuttamaan valokuvausta. Vaikka aina puhutaan ettei väline vaikuta, niin se ei todellisuudessa pidä paikkaansa. Välineiden kehityksellä on aina ollut suuri merkitys siihen mitä ja miten ilmaistaan. Kehitys vaikuttaa aina ja edelleen pätee sama kuin aina ennekin. Ne jotka se omaksuvat ja hyödyntävät, menestyvät. Ne jotka pitäytyvät vanhassa, todennäköisemmin eivät.

Parasta minusta näissä luennoissa ja työpajoissa on omien ajatusten herääminen ja jäsentyminen. Vaikka sisällössä ei mitään varsinaista mullistuvaa uutta ole, niin minulla ainakin tulee aina hirveä ajatusmyrsky. Minulle ainakin nuo luennot toimivat.

Edellisen kerran olin kuuntelemassa Bloomia Tukholmassa Fotomässanilla 2010.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: videokuvaus, Bloom Philip, Canon EOS C100, Canon, Blackmagic Cinema Camera

Peilittömistä ja vähän muutenkin kameroista

Maanantai 23.7.2012 klo 10:37 - Peter Forsgård

Canon on julkaissut vihdoin oman version peilittömästä järkkäristä. Uusi malli kantaa nimeä EOS-M. Tuosta uutuudesta löytyy esittely esim. DPReviewn verkkosivuilta. 

Muutama asia pisti tuossa uutukaisessa silmään, kun noita esittelyjä ja testejä katselin. Itse odotin, että markkinoille olisi tullut high-end malli. Nyt tämä EOS-M on enemmänkin satunnaisten harrastajien kamera. EOS HD-blogissa on analysoitu tätä asiaa tarkemmin. Loistavaa että tuossa uutuudessa on APS-C kenno. Se takaa, että kuvanlaatu on loistava. Hyvää on myös vanhojen salamalaitteiden yhteensopivuus. Samaan aikaan lanseerattiin myös adapteri jolla EOS-M runkoon saa kiinni EF-objektiivit. Kiinnostava uutuus tämä toki on, mutta ei varmaan ole minua varten. Turhan automaattiselta vaikuttaa, vaikka siitä löytyykin erivalotustavat. Epäselväksi jäi miten esim. aukkoa säädetään? Jos se säädetään kosketusnäytöstä, on se käytännössä aika hankalaa kuvaustilanteessa. Jos se on takana olevasta kiekosta, on tilanne toinen. Peukalolla pyörittämällä takakiekosta olisi hyvä toimiva ratkaisu. Toivotaan, että se on niin.

Aika näyttää tuleeko tästä EOS-M kamerasta high end versio. Uskoisin, että tulee. Katukuvauksessa sellainen olisi varsin namu. Tarvittaessa olisi paljon laadukkaita käytössä, vaikka katukuvauksessa usein selviääkin yhdellä hyvällä prime-lasilla.

Yleisesti ottaen kamerat soisi kehittyvän peilittömien suuntaan. Itse uskon, että peili tulee katoamaan lähitulevaisuudessa harrastajille, niin normi- kuin aktiiviharrastajillekin, suunnatuista kameroista. Etsimen korvaa elektroninen etsin. Tekniikka on kehittynyt niin paljon noiden osalta, että peili käy tarpeettomaksi. Isoimmissa ja ammattikäyttöön tarkoitetuissa rungoissa peili varmaan säilyy pitempään. Niistäkin se katoaa siinä vaiheessa, kun kuvataan käytännössä liikkuvaa kuvaa josta sitten ne stillit sitten otetaan. Tarkoitan siis tilannetta, jossa kuvausnopeudet ovat yli sata kuvaa sekunnissa ja isoilla resoluutiolla. Tätähän jo jonkin verran esim. muotikuvauksissa on tehty RED-kameroilla. Samasta setistä saadaan printtiin stillit ja tabletti-lehteen videot.

 

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kamerat, Canon, RED, Canon EOS-M

Kodak moment on kohta historiaa.

Sunnuntai 8.1.2012 klo 9:00 - Peter Forsgård

Kodak on hyvin todenäköisesti menossa konkurssiin. He ovat myymässä isoa patenttisalkkua välttääkseen konkussin. Ilmeisesti salkun myyminen ei tule onnistumaan. On varsin surullista, että digitaalisen kuvauksen keksinyt yritys kaatui juuri siihen omaan keksintöönsä. He todellakin kannibalisoivat liiketoimintansa.

Uskon kuitenkin, että Kodakin alamäki alkoi jo ennen digitaalista murrosta. 90-luvulla se nuorempi valokuvaaja sukupolvi käytti huomattavasti enemmän Fujin filmiä. Itsekin siirryin Kodakista Fujiin paremman laadun vuoksi. Olin siihen asti kuvannut Kodakchromella ja Ektacolorilla. Kodachromen kehitys hankaloitui jonkin verran ja samaan aikaan Fuji tarjosi värikylläisempiä vaihtoehtoja diafilmeillään. Jos en ihan väärin muista niin taisi hienoinen hintaetukin olla Fujilla. Mustavalkokuvaus oli myös ammattipiireissä hiipuva trendi. Siellähän Kodak oli Tri-X:lään aika vahva. 

Ammattidigitaalikameroissa Kodakilla oli vahva ote vielä 90-luvun lopulla. Nikonin ja Canon bajoneteilla olevat järkkärit olivat markkinoiden ykköskamerat ammattipuolella. Hinnat taisivat olla yli 100.000 markkaa eli lähemmäs 20.000 euroa. Kodak yritti vielä samaa 2000-luvun alussa ja teki täyden kennon järkkäreitä sekä Nikonin, että Canonin bajonetilla, DCS Pro. Muutama muukin järkkäri heillä oli samaan aikaan. Olin itse tuota DCS Pro:ta hankkimassa, mutta onneksi päädyin Canonin 1DMKII:seen. Kodakin kamera osoittautui varsin heikoksi.

Nykynuorelle Kodak ei ole mitenkään tuttu merkki samoin kuin se oli vanhemmilleen ja etenkin iso-vanhemmilleen. On siinä mielessä ymmärettävää, että Kodak hiipui unholaan. On mielenkiintoista nähdä miten nykynuoret käyttäytyvät jatkossa. Kameramaailmassa voi taas käydä merkkien suhteen iso mullistus. Olen aiemmin veikannut, että Sony nousee. Playstation sukupolvi pitää sitä hyvänä brändinä. Toistaiseksi ainakin Canon ja Nikon ovat pitäneet pintansa, samoin Olympus ellei nyt sitten taloussotkut kaada sitä.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, Kodak, Fuji, Canon, Nikon, Sony

Parempien kuvien paluu

Tiistai 3.1.2012 - Peter Forsgård

betterimageswithlenses_pieni.jpgParempia kuvia Canon EOS-järjestelmäkameralla kirjasta on otettu jo 7.painos ja sen painosmäärä on ylittänyt reippaasti 300.000. Juuri ennen joulua ilmestyi uusi kirja Parempia kuvia Canon salamalaitteilla ja objektiiveilla. Voidaan siis kohta puhua kirjasarjasta. Uudessa kirjassa käydään läpi eri kuvausaloja ja mitä erilaisilla objektiiveilla voi ja kannattaa kuvata, ajatuksella mikä sopii mihinkin tilanteeseen. Kirja lähtee ihan perusasioista ja on tarkoitettu olemaan apuna valokuvaajana kehittymisessä. 

Kirjassa eri kuvausalojen ammattilaiset antavat vinkkejä kuvaamiseen. Ammattilaiset on poimittu eri maista. Mukana on eturivin Canon-kuvaajia mm. Jeff Ascough. Suomesta kirjassa on vinkkejä antamassa urheilukuvaaja Kari Kuukka.

Vaikka kirjan nimestä voisi päätellä, että se keskittyy kalustoon, on kirjassa hyvin paljon yleispätevää oppia valokuvaamisesta. Esimerkiksi valaisusta on teoriaa ja esimerkkejä, samoin sommittelusta ja kuvausideoista. 

Toistaiseksi olen saanut käsiini vasta englanninkielisen version. Suomeksi kirjan pitäisi ilmestyä lähiaikoina. Kirjaa oli tekemässä minun lisäkseni Jukka Kolari ja Brian Worley. Jukka kantoi kokonaisvastuuta kirjan tekemisestä ja piti langat käsissä. Jukka myös kirjoitti kirjaan varsin paljon. Kuvia kirjassa on 22:lta eri kuvaajalta. Siinäkin mielessä monipuolisuutta riittää. Brian taasen on erikoistunut pikkusalamoiden tekniikkaan ja niillä valaisemiseen. Allekirjoittanut kirjoitti muutamia lukuja kirjaan ja kuvailin jonkin verran kirjan asioiden demonstroimiskuvista. Kirjan minusta varsin tyylikäs taitto on Heikki Pälviän käsialaa. 

Kirjan jakelusta en ihan tarkkaan tiedä, mutta pääasiassa sitä tullaan jakamaan Canon kaluston ostojen yhteydessä. Milloin ja miten kampanja toteutetaan, sitä en tarkkaan tiedä.

Mielenkiintoinen ja innostava projekti omalta kannaltani.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Parempia kuvia, Canon, Kolari Jukka, Worley Brian, Ascough Jeff, Palvia Heikki

Digiexpossa nähtyä ja koettua 2011

Sunnuntai 6.11.2011 klo 13:17 - Peter Forsgård

Digiexpo on tänä vuonna valokuvaajaystävällisempi kuin vuosiin. Suuret kameramerkit olivat hyvin esillä Rajala Proshopin suurella osastolla. Valokuva aiheisia luentoja oli enemmän. Messuille oli tuotu muutama valokuvaaja maailmalta kertomaan työstään ja näyttämään kuviaan. Siltä osin paras Digiexpo vuosiin. Ne esitykset, jotka kuuntelin keräsi varsin hyvän yleisön eli kysyntää on. Toivottavasti messunjärjestäjien linja jatkuu. Ammattilaispäivänä oli kaikki valmiina. Se oli tänä vuonna fiksusti perjanta aamupäivällä 9-12. Yleisölle messut aukesivat klo 12. Aika moni niistä asioista joita viime vuoden messuista moitin oli korjattu ehdottamaani suuntaan. 

Ehdottomasti parasta antia oli tanskalaisen Morten Rygaardin luento: Rock´n´Roll photography and Celebrity portraits. Rygaardin esitys tyyli on vauhdikas ja valokuvat suurista rocktähdistä ovat upeita. Hän myös demosi kuinka nopeasti ja yksinkertaisesti hän tekee muotokuvansa. Toisaalta kuvia näyttäessään hän kertoi kuinka tämän ja tämän kanssa oli koko päivä aikaa kuvata promokuvat...  Demoihin poimittiin yleisön joukosta vapaaehtoinsia malleja. Mallin päälle saatettiin yllättäen kaataa esim. siirappia jne. Tuskin mallit täysin tietämättömiä kuvauksen kulusta kuitenkaan olivat, vaikka näyttikin siltä että heidät poimittiin satunnaisesti yleisön joukosta. Rygaard kuvasi yhdellä flässillä nuo demokuvat. Flässi oli hänellä itsellään kädessä ja yhteydessä piuhalla kameraan. Kuvia ei näytetty demon aikana, joten oletettavaa on osan kuvan tunnelmasta syntyvän vasta kuvankäsittelyssä. Eikä siinä mitään, vedostaminen on osa prosessia.

Tänä vuonna myös katselin kameroita hiukan sillä silmällä. Vapaa-ajan kuvaamiseen ja myös katukuvaamiseen olen katsellut peilittömiä järkkäreitä. Pokkari tuntuu hiukan hankalalta ja työkäytössä olevia ei viitsi kanniskella aina mukanaan. Mielelläni olisin myös katsellut Canonin peilitöntä järkkäriä, mutta sellaistahan ei ole olemassa. Kiinnostavimmat minusta ovat Sony NEX7 ja Olympus Pen E-P3. Molempia ovat kolleegat kovasti kehuneet. Suoraan sanoen Pen tuntui huomattavasti paremmalta kädessä kuin Sony. Se on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, koska kuvanlaatuerot ovat aika marginaalisia. Sonyssa on paremmat videokuvausominaisuudet kuin Olympuksessa ja se puoltaa Sonyn hankintaa. Video on niin tärkeä osa tekemistäni nykyään, että se on varsin tärkeä asia. Olympuksen micro 4/3 bajonetti mahdollistaa mös Panasonicin micro 4/3-objektiivienkäytön. 

Sitä kautta on laajemmat mahdollisuudet hommata sopiva ja valovoimainen normaalikakkula. Tuskin kovin montaa optiikkaa tulen mahdollisen rungon hankinnan lisäksi ostaamaan. Toki Sonyyn saa kiinni sovitteella lähes minkä optiikan tahansa, joten sekin on yksi mahdollisuus. Jokin manuaalitarkenteinen C/Y-bajonetilla oleva optiikka voisi käydä Sonyyn kivasti. Sony NEX7:ssa on erittäin hyvä etsin. OLED-tekniikalla toteuttu etsin on erinomainen. Olympukseen sen joutuisi hankkimaan erikseen ja se lisäisi kameran kokoa. Hankalia valintoja, koska en ole kovin innokas kameran ostaja. Haluan sellaisen jolla voin sitten kuvata riittävän monta vuotta eteenpäin. 

Ihan mielenkiintoista muuten, että vielä viime vuoden Digiexposta blogatessani kirjoitin: "Vaikka Sony ei kameramerkkinä niin kauheasti minua itseäni vakuuta,..." Näin se mieli voi muuttua, kun kollegat vakuuttelevat ja kehuvat... :D

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Digiexpo, Rygaard Morten, Sony, Olympus, Canon, Panasonic, micro four thirds

Vanhemmat kirjoitukset »