My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (62 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (34 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (6 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (7 kpl) Docendo (4 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (1 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (1 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (5 kpl) internet (1 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (3 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (13 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (61 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (3 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (3 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (1 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (4 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (3 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (25 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (6 kpl) online video (1 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (9 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (9 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (3 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (2 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (3 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (2 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (20 kpl) sony (1 kpl) Sony (6 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stieglitz Alfred (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) StrawHatVisuals (1 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stromholm Christer (1 kpl) Stuart Matt (2 kpl) Stuckincustoms (1 kpl) studio (10 kpl) Studio Blick (1 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Studiovarustamo (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) Sundstrom Eric (1 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Kuvalehti (1 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) Suomenlinna (1 kpl) Suonpaa Juha (1 kpl) Super Bowl (1 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) Taidemuseo Meilahti (1 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Talbot Henry Fox (1 kpl) Tammi (1 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Tapes Michael (1 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) Tejada David (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (2 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) TheBestCamera (1 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) The Stolen Scream (1 kpl) tietokone (1 kpl) Tiihonen Petra (1 kpl) Tikkanen Jukka (1 kpl) timelapse (6 kpl) Timiriasew (1 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) Tirkkonen Sami (1 kpl) Toikkanen Tarmo (1 kpl) top 10 (5 kpl) Torkkeli Kimmo (1 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) TTL (1 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (57 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (12 kpl) valokuvaus (663 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (34 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (1 kpl)

Kirjaston kätköistä: Steve Jobs:in elämäkerta

Tiistai 8.11.2011 klo 14:56 - Peter Forsgård

Pistän myös oman korteni kekoon suhteessa Steve Jobsiin. Sain eilen luettua vähän aikaa sitten ilmestyneen Walter Isaacsonin kirjoittaman elämäkerran Jobsista. Vaikka kyse ei olekaan valokuvauskirjasta, ovat Applen tuotteet varsin olennainen osa valokuvaaja työtä, joten saan siitä hyvän aasinsillan kirjoittaa hänen elämäkerrastaan muutaman kommentin..

Kirja jätti varsin kaksijakoisen mielikuvan Jobsista. Hämmentävintä on se, että Applen työskentely ilmapiiri ei tuon kirjan mukaan ollut kovin avoin ja vapaa. Olin ollut siinä uskossa, että juuri se vapaa ja innovatiivinen työilmapiiri oli yksi menestyksen salaisuus. Ilmapiiri ei sitä kirjasta saatavan mielikuvan mukaan ollut. Jobs oli varsin tiukka kontrollifriikki. Se ominaisuus on myös suurelta osin menestyksen salaisuus. Vaikka hän ei aina Applen työtekijöitä ihan silkkihansikkain käsittellytkään, osasi hän varsin hyvin löytää ja pitää lähellään ne parhaat tekijät. Jobs myös osasi löytää ja nähdä mikä on tulevaisuudessa laitteille se oikea juttu. Hän myös piti tiukasti kiinni omasta näkemyksestään. 

Mielenkiintoista on, että ne temput joita Jobs teki olivat sellaisia joita muut yritysjohtajat eivät voi tehdä ilman valtavaa kohua ja pahkeksuntaa. Jobs tai siis oikeammin Applen hallitus varsin näppärästi järjesteli optioasiat. Optioiden myöntämispäivä kikkailtiin useamman kerran jälkikäteen niin, että se oli mahdollimman edullista Jobsille. Tutkimuksia asiasta oli, mutta mitään syytteitä saati tuomioita ei tullut. Mahtoikohan siinä auttaa, että Al Gore istui Applen hallituksessa? No en tiedä, omia spekulointejani.

En oikein ole ymmärtänyt sitä henkilöpalvontaa ja Applen tuotteiden yltiömäistä ihailua. Hyviä ja osin loistaviahan monet niistä tuotteista ovat, ei siinä mitään ja toki niistä tykätä saa. Minäkin tykkään.

Kirja kannattaa ehdottomasti lukea ja Jobs ihan varmasti on yksi suurimmista visionääreistä joita maailmassa on ollut. Moni asia joita Apple teki oli hänellä jo vuosikausia ollut mielessään. Tablettikin oli ajatuksissa jo paljon ennen iPhonea.

Mielenkiintoista on nähdä miten kirjan lopussa mainittu Applen televisio tulee olemaan. Jobs oli sitä käsittääkseni kehittämässä ihan loppuunsa asti. Tekeekö Apple saman television avulla kuin mitä se teki musiikkiteollisuudelle iTunesilla ja Ipodilla? 

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Jobs Steve

Kirjaston kätköistä: Hannes Heikuran Dark Zones

Lauantai 11.6.2011 klo 12:28 - Peter Forsgård

Hannes Heikuran Dark Zones -kirja kolahti postiluukusta viime torstaina. Välittömästi se kolahti minuunkin. Yksi parhaista valokuvausteoksista jonka olen nähnyt. Kustantajana on Musta Taide.

Vahvoja valokuvia ja niissä näkyy vahva valon näkeminen. Heikura on kuvannut kirjan kuvat marraskuusta 2009 marraskuuhun 2010. Heikura jäi pois Hesarilta keväällä 2010. Ikävä menetys Hesarille, koska Heikura on yksi parhaista ellei paras. Mikäli nyt valokuvauksessa voi sanoa paras. Onneksi Heikuran kuvia näkee välillä Suomen Kuvalehdessä.

Kirjan esipuheessa tulee esiin se mielenkiintoinen seikka. Turhan usein haemme valokuvaa turhan kaukaa. Unohdetaan ja ei nähdä sitä mitä lähellämme on. On sitä paitsi varsin opettavaista katsella ja kuvata omaa lähiympäristöään tai päivättäistä kulkureittiään. Siinä oppii valtavasti valokuvauksesta ja näkemisestä. Dark Zonesin kuvissa on paljon samaa kuin Heikuran lehtikuvissa. Vahvaa valon näkemistä ja taitavaa varjojen käyttöä. Heikuran lehtikuvat eivät pelkästään kerro aiheesta, vaan ovat myös visuaalisesti vahvoja. Monet tutut ovat sanoneet, että Heikura on ainoa lehtikuvaaja, jonka tyylin tunnistavat. Kyseessä ovat maallikot suhteessa lehtikuvaan, tavallisia lehdenlukijoita siis. Kertoo tietysti paljon lehtikuvasta ja lehdistä.

Dark Zones kuvat ovat myös esillä Tennispalatsin taidemuseossa 17.6 alkaen.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Heikura Hannes, Musta Taide

Kirjaston kätköistä - Valokuvauksen vuosikirja 1977

Tiistai 29.3.2011 klo 15:00 - Peter Forsgård

Olen joskus kauan sitten ostanut kasan Valokuvauksen vuosikirjoja Valokuvataiteen museosta. Niitä on sieltä saanut poistohyllyltä eurolla. Niistä on mielenkiintoista lukea aikalaisten kirjoituksia valokuvauksesta.

Vuoden 1977 kirjassa on monta mielenkiintoista kirjoitusta. Tästä kirjasta poimin ensimmäiseksi Pauli Myllymäen kirjoittaman jutun - Aikakausilehtikuvien surun ja ilon aika. Jutussa käsitellään 50 ja 60-luvun aikausilehtikuvausta. Jutussa on paljon samoja aiheita ja tuodaan esiin samoja haasteita kuin nykyäänkin.

Poimin muutamia lainauksia tuosta mainiosta kirjoituksesta:

"Kustantajan mielestä hyvä kuva on selainen, jonka sai ostettua halvimmalla." 

"Reportaasimatkoillekin otettiin harvoin valokuvaaja mukaan, koska se tuli kalliiksi. Ja kun sellainen oli mukana, piti kuvia julkaista niin paljon, että kuvaaja saisi riittävän tulon, eikä yksittäisen kuvan hinta nousisi liian korkeaksi."

"Oma valokuvausharrastukseni ajoi minut tyrkyttämään sitä muillekin toimittajille. Tarkoituksena oli oppia arvostaman valokuvaa ja käyttämään sitä. Ynnä tietysti valokuvata itse sellaisissa tapauksissa, jolloin valokuvaajaa ei missään tapauksessa voinut ottaa mukaan."

Nämä edelliset lainaukset koskivat 40-luvun loppua.

"Onnenaikaa ei kestänyt kauan. Jo 60-luvun puolessa välissä tuli hälyyttäviä merkkejä. Aikakausilehtien kilpailu kiristyi ja kun Hymy sai arvaamatonta menestystä, tarttui halu keventää lehden sisältöä melkein kaikkiin lehtiin."

"Juuri tässä on valokuvaajien kohdalla suurin ongelma: he eivät tiedä ja tunne asioita riittävästi kameransa ulkopuolella."

"Toimittajat itse eivät tajua, että valokuva on nykyaikaisessa journalistiikassa yhtä tärkeä tekijä kuin juttu., eivätkä he puolestaan välitä hankkia asiasta edes perustietoja."

"Nytkin saa Sanomalehtimiehestä tavan takaa lukea asia koskevia kirjoituksia. Valokuvaajat katsovat, että vain heillä on oikeus suorittaa lehtikuvausta, heidän leipäänsä eivät muut saa syödä. ei tämä ole oikein. Ei mikään ryhmä voi varata itselleen yksinoikeutta tiedonvälitykseen."

Toinen teksti on Kalle Kultalan kirjoittama Lehtikuvaaja ja kamera.

"Menneisyyden vilkaisu kiihottaa katsomaan tulevaisuuteen. Viiden vuoden kuluttua meillä on kädessä sähkömagneettinen nauhakamera. Kuvanopeus on 50 magneettikuvaa sekunnissa. Zoomi pelaa 10mm ja 1000mm laajuudella. Monitorista magneettikuva valitaan ja syötetään painokoneisiin. "

"... sipisevät ja supiset ajasta 1947. Silloin kamerat olivat puuta ja miehet rautaa..."

 

Näitä oli todella hauska lukea. Samaiset asiat ovat jo vuosikymmeniä sitten puhututtaneet kuin nykyäänkin.... Pitänee tutustua näihin lisää ja poimia sieltä sen ajan keskustelun aiheita esiin.

 

Bookmark and Share Subscribe

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista

Camera Pixela

Torstai 2.12.2010 klo 11:15 - Peter Forsgård

Ensi lauantaina (4.12.) tarkastetaan Aalto yliopistossa Pekka Makkosen väitöskirja valokuvauksen digitalisoitumisesta. Tutkimus on saatavana Mustan Taiteen kustantamana kirjana Camera Pixela. En ole valitettavasti sitä vielä ehtinyt lukea.

"Camera Pixela on tutkimus valokuvauksen digitalisoitumisesta." (lainaus kirjan takakannesta). Tutkimukseen on haastateltu ammattikuvaajia heidän ajatuksistaan valokuvauksen digitalisoitumisesta. Siinä myös kuvaillaandigitaalitekniikan valokuvaukseen tuomia muutoksia. Mielenkiintoista lukea mitä ammattikuvaajat ovat sanoneet.

Mielenkiinnolla myös odotan mitä väitöstilaisuudessa asiasta puhutaan. Olen ajatellut mennä paikalle ja blogaan lisää aiheesta tuon tilaisuuden jälkeen. 

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Musta Taide, Makkonen Pekka, kirjaston katkoista

Kirjaston kätköistä: Kohteena Ihminen

Torstai 5.8.2010 klo 16:24 - Peter Forsgård

Jussi Aallon muotokuvausoppaasta Kohteena ihminen on ilmestynyt kolmas versio. Kirja on ihan must kaikille henkilökuvauksesta kiinnostuneille. Kirjan alussa käydään läpi muotokuvan käsitettä eli määritellään muotokuva. Suhteellisen lyhyen, mutta olennaisen poimien, historiaosuuden jälkeen päästään asiaan.

Ensimmäinen luku käsittelee valoa. Valon tuominen ensimmäisenä esiin on hyvä. Turhan monelle valo ja sen merkitys on outo käsite. Valohan on yksi tärkeimmistä valokuvan raaka-aineista. Tarkoittaahan photography valolla piirtämistä. Jussi Aallon tyyli ja käsitys valosta on hyvin klassinen. Itsekin pidän klassisesta valosta muotokuvassa.

Kirja etenee loogisesti käyden läpi paljon erilaisia henkilökuvaustilanteita. Kirja ei suinkaan rajoitu studiokuvaamiseen. Miljöökuvilla on myös osansa. Kirjassa on hyvin vähän kuvankäsittelystä. Sekin kertoo siitä klassisesta lähestymistavasta, joka kirjassa on. Kuva pyritään tekemään mahdollisimman valmiiksi jo kuvaustilanteessa.

Hienoilla kuva esimerkeillä havainnollistetaan sitä mitä on kirjoitettu. Kirjassa on useita Aallon ottamia tunnettuja muotokuvia. Osasta tunnettuja kuvia ja kuvasarjoja on myös kerrottu niiden taustoista ja kuvaustilanteista.

Kirjan tyyli on hyvin henkilökohtainen. Se sopii erinomaisesti henkilökuvausoppaan esitystavaksi.

Kuten aluksi totesin, tämän kirjan kuuluu lukea kaikki ihmisiä kuvaavat! Kirja pitää sisällään sen perustiedon jonka jokainen ihmisiä kuvaava tulee tuntea. Sisäistämällä kirjan sisällön luo itselleen hyvin vahvan pohjan aloittaa syvempi opiskelu ihmisten kuvaamisessa. Lopullinen taito on sitten siinä millaisen ilmapiirin pystyy kuvaustilanteeseen luomaan. Mikään valo tai muu kuvaustekninen asia ei korvaa sitä kuvaushetken tunnelmaa.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, muotokuvaus, Aalto Jussi, Kirjaston katkoista

Kirjaston kätköistä: Dorothea Langen elämäkerta, osa 1

Lauantai 6.2.2010 klo 20:43 - Peter Forsgård

Life beyond limits on Linda Gordonin kirjoittama elämäkerta yhdestä maailman kuuluisimmasta valokuvaajasta Dorothea Langesta.

Lange ryhtyminen valokuvaajaksi on mielenkiintoinen tarina. Hän lähtee ystävättärensä kanssa New Yorkista junalla Kaliforniaan. San Franciscossa matkarahat olivat aika vähissä ja rahaa tarvittiin. Lange pestautui valokuvaamoon töihin. Hän oli jo New Yorkissa ollut valokuvauksen kanssa tekemisessä, joten ihan uudesta asiasta hänelle ei siis ollut kyse.

Myöhemmässä vaiheessa hän pyöritti vuosia varsin menestyksekästä muotokuvaamoa San Franciscossa. Hän ystävystyi monien asiakkaidensa kanssa. Kirjassa on muutamia hänen ottamiaan muotokuvia. Niitä on harvemmin nähty.

Hän avioitui taiteilija Maynard Dixonin kanssa. Aviopari Dixon/Lange (Dorothea piti oman sukunimensä) oli taidemaailman keskiössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy myös kuuluisaan Golden Gate -siltaan San Franciscossa. Hänen miehensä teki havainnemallin tulevasta sillasta sen suunnittelijoille. Tarinan mukaan Lange päätti sillan väristä omien mieltymystensä mukaan.

Lange oli varsin moderni eli hän ei ajalle tyypillisesti jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan vaan teki koko ajan kuvaustöitä. Välillä lapset lähetettiin pitkiksi ajoiksi maaseudulle. Myöhemmässä vaiheessa hänen kotinsa oli koontumispaikkana ja turvapaikkana lapsilleen.

Tunnetuksi Lange tuli valokuvasta Migrant Mother. Kuva syntyi hänen ollessaan kuvaajana FSA:n kuvaprojektissa, jossa kuvattiin lännessä maaseudun kurjia oloja. Eräällä kuvausmatkallaan hän pysähtyi herneenkerääjien leiriin. Hän oli jo ajanut kyseisen leirin ohi ja kääntynyt takaisin. Migrant Mother kuvassa on Florence Thompson. Lange otti tilanteesta 7 kuvaa. Kuvat ovat ohjattuja. Kuvasarjan tunnetuin kuva on myös sen verran manipuloitu, että yhdet sormet kuvan reunasta on retusoitu pois.

Myöhemmin Thompson näki kuvan US Camera -lehdessä. Thompson lähetti lehdelle kirjeen, jossa hän paheksui kuvan käyttöä. Thompson koki tulleensa hyväksi käytetyksi. Oikeudellisiin toimiin hänellä ei ollut perusteita, koska Lange itse ei ollut taloudellisesti hyötynyt kuvasta. Kuva oli ministeriön omaisuutta ja osa julkisilla varoilla rahoitettua projektia. Toisin sanoen kuva on kenen tahansa käytettävissä. FSA:n kuvaajat saivat kiinteää korvausta sekä heidän kulunsa katettiin. Kuvien oikeuksien osalta tilanne oli suunnilleen kuin nytkin, tilaaja sai kaikki oikeudet.

Lange jättäytyi pois FSA-projektista, koska hän ei ollut tyytyväinen saamiinsa palkkioihin. FSA-projektin aikana hänen kuviaan vedosti Ansel Adams. Aiemmin häneen vaikutti Edward Weston ja Tina Modotti.

Langen FSA:n jälkeisestä elämästä huomioita kirjoituksen seuraavassa osassa.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Lange Dorothea

Kirjastoni kätköistä: Foto, Signe Brander

Sunnuntai 10.1.2010 klo 8:54 - Peter Forsgård

Signe Branderin kirja Foto julkaistiin viime marraskuussa. Parhaillaan myös Branderin näyttely on Hakasalmen huvilassa. Näyttely on auki aina elokuun 2010 loppuun asti.

Kirjassa on kuvia Helsingistä viime vuosisadan alku vuosista eli niitä Muinaismuistolautakunnan tilaamia valokuvia. Kuvien yhteydessä on myös lyhyitä tarinoita ja faktoja kuvatuista kohteista. Mielenkiintoinen on myös pieni piirretty kartta, josta näkee mistä kohtaa kuva on otettu ja kuvakulman. Ne ovat Branderin kuvauksen yhteydessä piirtämiä.

Kirjassa on myös kiinnostavia artikkeleita Branderista, Helsingin kehittymisestä ym. Se toimii myös pienenä ajankuvauksena tuon ajan Helsingistä. 

Kirjaa varten Branderin alkuperäiset lasinegatiivit on reprokuvattu digitaalikameralla. Todennäköisesti keskikoon digiperällä. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska skannaamalla ei päästy samaan tarkkuuteen. Lasinegat yhdessä skannerin lasien kanssa aiheuttaisi myös ylimääräisiä heijastuksia. Kameralla tehtynä myös ajansäästö on huomattava. Skannaaminen on äärimmäisen hidasta. Itsekin teen aina vanhojen kuvieni kopioinin kameralla juuri samoista syistä.

Signe Brander on myös Facebookissa.

 

Bloggasin Signe Branderin näyttelystä 13.10.2009.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Brander Signe

Kirjastoni kätköistä: Jan Langhans

Sunnuntai 8.11.2009 klo 11:49 - Peter Forsgård

Jan Langhansin nimi on tullut valokuvaharrastajille tutuksi Prahassa sijaitsevasta Langhans-galleriasta. Niille joille se ei ole tuttu paikka, se löytyy Prahasta osoitteesta Vodickova 37. Samassa paikassa oli Jan Langhansin studio. Siellä hän ja hänen jälkeläisensä kuvasivat vuodesta 1880 aina vuoteen 1949 asti. Jan Langhans itse kuoli vuonna 1922. Vuonna 1949 Fotographia Praha-osuuskunta otti studion haltuunsa. Kommunistisessa Tsekkoslovakiassa yksityisomaisuus sosialisoitiin. Langhansin arkistosta suurin osa vietiin kaatopaikalle. Samaan aikaan Tsekkoslovakiassa tuhottiin muitakin valokuva-arkistoja.

Langhans vajosi tuntemattomuuteen kunnes talo, jossa studio oli ollut kunnostettiin. Kunnostus alkoi heti vapautumisen jälkeen. Langhansin jälkeläiset olivat saaneet talon takaisin omistukseensa. Restauroinnin yhteydessä Langhansin vanhat arkistot löytyivät eräästä lukitusta kaapista. Noiden löydettyjen kuvien ansiosta hän nousi taas suurten tsekkiläisten valokuvaajien joukkoon. Hänen "The Celebrities Gallery" on kokoelma aikansa tsekkiläisistä "julkkiksista". Mukana oli myös muotokuvia eri maiden kuninkaallisista. 

Langhansin studio oli aikansa modernimpia. Tarjonta oli laajaa mm. myös miljöössä otettiin muotokuvia. Sitä varten oli oma liikkuva studio ja pimiö. Vuonna 1907 Langhans tarjosi kehitys- ja vedostuspalvelua harrastajille. Laajimmillaan studioita oli useita ympäri Böömiä. Vuonna 1910 julkaistussa kirjassa A Harvest of Light and Shadow Langhans mainittiin yhtenä johtavista pictorialisteista Euroopassa. Langhans seurasi tarkkaan ajan virtauksia Euroopassa. Hän pystyi hyvin sopuetumaan uusiin tyyleihin.   

Fototorstin kustantamassa Jan Langhans kirjassa on mielenkiintoista tekstiä myös sen ajan valokuvabisneksestä. Vuoden 1908 paikkeilta alkaen studioissa käytiin muotokuvissa yhä harvemmin. Yleensä vain silloin kun tarvittiin virallista muotokuvaa. Valokuvaharrastus oli nostanut sen verran päätä, ettei studiossa tarvinut käydä niin usein. Kuvia otettiin paljon itse. Etenkin lapsikuvaus oli vähentynyt merkittävästi. Se oli ollut siihen aikaan varsin tuottoisaa. Selvitäkseen vähenevistä kuvauksista studiot kehitttelivät uusi vedostusmenetelmiä houkutellakseen asiakkata muotokuvattavaksi. Studiot aloittivat myös julkkisten kuvien myymisen postikortteina ym. Mitään uusia ongelmia ei sis valokuvaamoiden vaikeudet tänä päivänä ole. Haasteita on aina ollut ja niistä ovat parhaiten selvinneet ne, jotka ovat pystyneet uudistumaan ja seuraamaan alan kehitystä. 

Mielenkiintoinen tieto kirjassa oli myös se, että vuonna 1911 ammattimaisesta muotokuvaamisesta tuli Böömissä luvanvaraista. Ainostaan koulutettu, valokuvaustutkinnon omaava tai muuten ammatti pätevyden näyttämällä sai harjoittaa muotokuvaajan ammattia. Kaikki muut valokuva-ammatit olivat kuitenkin edelleen vapaita. 

Langans Galleria perustettiin siis 2002 ja sen yhteydessä on myös fotoSkoda valokuvausliike. Se upeasti entisöity kokonaisuus jatkaa Langhansin hienoa valokuvausperinnettä, jota ei onneksi saatu kokonaan tuhottua erään yhteiskuntakokeilun aikana. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen, jos Prahaan suuntaan matka käy.

 

Bookmark and Share Subscribe

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Langhans Jan, Tsekki, valokuvaus, fotoSkoda

Kirjastoni kätköistä

Keskiviikko 23.9.2009 klo 19:49 - Peter Forsgård

Kustantaja Phaidonilla on paljon hyviä valokuvauskirjoja. Etenkin -Phaidon 55s ja New-Format 55s ovat mielenkiintoisia.

Yksi New-Format 55-sarjan kirjoista on Erwin Blumenfeldtistä. Hänen valokuvaaja uransa alkoi vahngossa ja osittain pakon sanelemana. Hänellä oli Amsterdamissa nahkatavaroita myyvä liike. Hitlerin noustua valtaan 1933 loppui nahkatavaran tuonti Saksasta. Blumenfeld päätti nahanmyynnin sijasta kuvata naisasiakkaitaan. Hänen liikehuoneistossaan oli ollut edellisen omistajan jäljiltä pimiö. Tuo liikehuoeisto oli hänen ensimmäinen studionsa.

Blumenfeld& nbsp;lähti USA:han vuonna toisen kerran 1941. Sitä ennen hän oli ollut keskitysleirillä Ranskassa.

Blumenfeldt kuvasi työkseen muotia. Asiakkaina olivat mm. American Vogue, Harpers Bazaar ym. eli ne tunnetuimmat muotilehdet USA:ssa. Muotikuvauksen ohessa hän kuvasi paljon mustavalkoista valokuvaa omina taiteellisina projekteinaan. Niissä kuvissa hän tyypillisesti käytti paljon pimiökikkoja, joita tänä päivänä kutsuttaisiin kuvankäsittelyksi. Solarisaatiot, kuvan kristallointi ym. olivat hänen tapojaan käsitellä kuvaa. Blumenfeldt oli saanut vahvoja vaikutteita Dadaismistä. Se selkeästi näkyy hänen kuvissaan. Vahvat käsittelyt, kuvien yhdistelemiset saavat aikaan surrealsitisen vaikutelman. Värikuvien värimaailma oli myös hyvin erikoinen, vahvat saturoituneet värit ja toisaalta hyvin vähäsävyiset kuvat toivat erilaisuutta kuviin.

Muutamia mielenkiintoisia kuvia linkitettynä:

Hitler, Sleeping face of Marua Motherwell, Lisette Pitäsiköhän noissakin kuvissa olla varoitus kuvankäsittelystä?

Mielenkiintoinen triviatieto: 40-luvun lopussa Blumenfeld oli parhaiten palkattu valokuvaaja maailmassa.  

 

Bookmark and Share Subscribe

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, valokuvaus, Phaidon, Blumenfeldt Erwin, Dadaismi

Kirjastoni kätköistä LaChapelle land

Keskiviikko 11.2.2009 klo 18:15 - Peter Forsgård

Kaivelin David LaChapellen kirjan LaChapelle Land esiin, kun huomasin, että hänellä on parhaillaan retrospektiivinen näyttely Pariisissa. Näyttely on Monnaie de Paris-galleriassa. (Varsin erikoiset sivut btw.). Näyttelyn kuvia on nähtävissä ainakin Guardian sanomalehden sivuilla. Arvio näyttelystä samaisen sanomalehden sivuilla.

Kirja on hänen e nsimmäin en kirjansa ja se on vuodelta 1996. Siinä on peräti 160 toinen toistaan mahtavampaa kuvaa. Päasiassa ne ovat hänen ottamiaan ns. Celebrity portraits. Hän on kuvanut kaikkiin merkittävimpiin muotilehtiin. Valokuvaajan uransa hän aloitti Andy Warholin perustamassa Interview-lehdessä. Hänen uransa nousi rakettimaisesti 90-luvun alussa, löytäessään oman tyylinsä. Tuo asia tuli myös hyvin esille hänestä tehdystä tv-dokumentissa, joka esitettiin YLE Teemalla syksyllä 2006. Kaikki tunnetuimmat eli historiaan jääneet kuvaajat ovat nimenomaan tunnettuja, koska heillä on jokin oma tyylinsä, englanninkielessä sille on mainio termi, signaturestyle. Välttämättä monia erilaisia tyylejä edustavat eivät samalla tavalla nouse "gurun" asemaan. Sinänsä se on harmi, koska usean tyylin hallitseminen ja sujuva käyttö eri tilanteissa on todella hienoa ammattitaitoa. Toisaalta ei signaturestylen käyttö automaattiseti tarkoita etteikö pystyisi muunlaiseen valokuvaan.

Bloggasin LaChapellestä syksyllä 2006, 4. ja 5. lokakuuta.

Edit (klo 19.54): erinomainen juttu näyttelystä Lens Culture-nettisivuilla.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, LaChapelle David, kirjaston katkoista

Kirjasto kätköistä -- Phaidon 55 ja Lisette Model

Lauantai 31.1.2009 - Peter Forsgård

Phaidonilla on valokuvauskirjasarja nimeltä 55. Sarjassa on esitelty kuuluisimpien valokuvaajien merkittävimmät 55 valokuvaa pienessä pokkarissa. Sarja on jaoteltu viiden kirja sarjoihin erilaisten teemojen mukaan. Sarja on hinnoiteltu varsin suopeasti, joten muutamalla kympillä saa viisi kirjaa, joissa on valokuvaajasta lyhyt elämäkerta ja ne 55 valokuvaa kronologisessa järjestyksessä.

Akateemisesta kirjakaupasta löysin sarjaan kuulu van 5 Masters of Photography-kokoelman. Sarjassa oli mukana minun kannaltani j uuri sopiva yh distelmä. Neljän tähän kokoelmaan kuuluvan teoksia minulla ei ole entuudestaan. Tässä sarjassa ovat mukana Lisette Model, Jakob Riis, Eugene Atget, Mathew Brady ja Daido Moriyama. Moriyaman kirjoja minulla on entuudestaan, mutta tässä on myös niitä elämäkerrallisia tietoja. Tuttuja kuvien kautta nuo kaikki kuvaajat ovat, mutta nyt voin myös hyllystä ottaa kuvia ja katsella niitä. Kronologinen esittämistapa on myös mielenkiintoinen, koska siinä näkee kuvaajan tyylin kehittymisen ja matkan ensimmäisistä kuvista viimeisiin kuviin.

Lisette Model varsin mielenkiintoinen valokuvaaja. Hän on alun perin opiskellut laulajaksi ja aloitti valokuvaamisen vasta 32-vuotiaana. Hän oli saanut varsin laajan musiikillisen koulutuksen, mutta huomasi 30 kympin nurkilla, ettei lahjakkuus riitä musiikkiin. Musiikki jäi. Hän aloitti taidemaalarin opinnot. Tienatakseen rahaa hän opetteli vedostamisen ja toimi laboranttina. Varsin pian hänen kiinnostuksensa valokuvaamiseen oli niin suuri, että hän ryhtyi valokuvaajaksi. Valokuvauksen opettajana oli hänen siskonsa Olga.

"The most succesfull photographs are not those that require the most trouble"; näin totesi Carlo Rim, Vu-lehden toimittaja artikkelissaan ´On the Snapshot´. Tuo lause on ollut Lisette Modelin kuvauksen johtolanka. Hän halusi säilyttää kuvissaan näppäilyn tuoreuden tuottaman tunteen. Hänen kuvansa saivat lopullisen muotonsa pimiössä, manipulaatio oli olennainen osa hänen ilmaisuaan. Hänen ensimmäinen julkaistu kuvasarja oli ´De Promenade de Anglais´. Se julkaistiin Ranskassa Regards-lehdessä. Se kertoi ylemmän keskiluokasta ja siitä kuinka se elämäntapa lopulta ajoi itse itsensä umpikujaan.

New Yorkiin Model muutti 1941. ´De Promenade de Anglais´ oli hänen portfolionsa, kun hän haki laborantin töitä. Kuvasarja kuitenkin haluttiin julkaista. Model jätti haaveet laborantin urasta tämän jälkeen. Hänen New Yorkin alkuajan valokuvat olivat lähinnä kaupunkia tarkkailevaa kuvaa. Hän kuvasi Harpers Bazaar-lehteen koko neljäkymmentä luvun lopun aina vuoteen 55. Tosin hän halusi olla vapaa ja ei varsinaisesti kuvannut tilauksesta mitään. Tämä asennoituminen johti siihen, että hänen täytyi ottaa opettajan tehtäviä vastaan. Hän opetti valokuvausta kuolemaansa saakka vuoteen 1983. Tunnetuimpia oppilaita olivat mm. Larry Fink, Diane Arbus ja Bruce Weber. Opettamisen hän aloitti vuonna 1949 Ansel Adamsin perustamassa San Fransisco School of Fine Artissa. Hänen opetusmetodinsa ei ollut luentomainen vaan hän vei oppilaat kaupungille etsimään kuvauskohteita. Hän opetti, kuten oli itsekin oppinut valokuvauksen. Hän jatkoi opetustyötään 1951 New School for Social Research.

Mielenkiintoisinta Modellissa on hänen halunsa tehdä snapshottia ja mahdollisimman yksinkertaisesti. Ihan selkeästi myös hänen opetus metodinsa liittyy tähän. Korostaa fiilistä teknisten asioiden edelle. Hänen kuvistaan on helppo löytää tuo johtoajatus. Kuvat selkeästi kuitenkin kuuluivat New York Schoolin traditioon. New York School oli aikakausi joka alkoi klassisesta dokumentti kuvauksesta, Farm Administration Workista vuodelta -36 päättyen Robert Frankin The Americans sarjaan. Modellin kuvat kuuluivat tähän "koulukuntaan" koska hänellä oli läheiset suhteet Photo Leagueen. Photo League oli koulu, julkaisu ja galleria, joka oli suuntautunut sosiaaliseen dokumenttikuvaukseen. Kertesz ja Weegee olivat myös tämän Leaguen edustajia. Perustajina olivat Paul Strand ja Berenice Abbot

Kirjassa ensimmäinen kuva on vuodelta -33 ja viimeinen vuodelta -59. Alusta asti on tyyli tunnistettavissa. Model säilytti tyylinsä vuosien saatossa, ainakin sen kuvan saa tästä kirjasta. New York-sarja Reflections on hiukan erilainen, kuin muut kuvat.  Kuvat ovat valokuvia näyteikkunoista, joista heijastuu katumaisema. Kuvat ovat aika kaoottisia ja kuvastavat hyvin hänen tuntemuksiaan uudesta kotikaupungista.

Myöhemmissä bloggauksissa tämän kokoelman muista kuvista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Model Lisette, Photo League, Phaidon, Riis Jakob, Atget Eugene, Brady Matthew B., Moriyama Daido

Kirjaston kätköistä: Valokuvauksen salaisuudet

Keskiviikko 7.1.2009 klo 18:01 - Peter Forsgård

Joe McNally kertoo kirjassaan Valokuvauksen salaisuudet (ISBN:978-952-220-023-5) kuvien kautta valokuvauksesta. Pääpaino on valossa ja valaisussa. Kuva esimerkit ovat National Geographicistä, Sports Illustratedista ym.. McNally oli mm. LIFE-lehden vakitunen kuvaaja 1994-1998.

Kirjan kuvat ovat erinomaisia ja suurimmilta osiltaan tehty työkeikkojen yhteydessä eli niitä todellisia lehtikuvaajan työssään ottamia. Päivän uutisia ja maailman kriisipesäkkeissä hän ei juurikaan ole kuvannut. Kuvaus on enemmänkin aikakaus ilehtikuvausta.

Kirjassa on paljon ohjeita valolliseen ajatteluun. Pienillä ja yksinkertaisilla lauseilla McNally saa ajatukset rullaamaan valosta ja sen käytöstä.

"Valo puhu yhtä paljon kuin sanat. Se saa ihmisen näyttämään enkeliltä tai paholaiselta."

"Onko vallitseva valo ainoa hyvä valo? Kyllä." McNallyn kysymys ja W. Eugen Smithin vastaus. Siis eikö salamaa ollenkaan? Smith jatkaa siihen "Tarkoitan mitä tahansa valoa, josta voi tehdä vallitsevan."

Jokaisen valokuvausta harrastavan kannattaisi lukea kyseinen kirja, vaikka se on tehty ammattikuvaajan näkökulmasta. Kirja auttaa ymmärtämään mistä valossa on kysymys ja miksi se on niin tärkeä. Valo ei ole tekniikkaa, vaan valo on ilmaisua. Valolla luodaan kuvaan haluttu tunnelma. Aika monen on yllätävän vaikea tätä hyväksyä. Jos kuvan valoa kommentoi, kuvitellaan että kommentoidaan tekniikkaa.

Joe McNally kävi marraskussa Nikonin vieraana Suomessa pitämässä luennon ja valaisudemon. Luento oli varsin viihdyttävä, mutta valaisudemo oli kovin erikoinen. Mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, vaan kaikessa oli tekemisessä tuntui olevan demoefekti pääosasssa. Eräs kuulija totesikin virvokkeiden äärellä demojen jälkeen, että näimme havainnollisesti miten kuvia ei oteta. Kuvaaminen oli melkoista koheltamista ja lopputuloksetkaan eivät olleet kovin kummoisia. Olen muutamalta kollegalta kuullut, että McNally vetää todella hyviä työpajoja, joten siinä suhteessa nuo Helsingin demot olivat ihmetyksen aihe.

McNallyn kuvia kannattaa käydä katsomassa: www.joemcnally.com

(kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat suoria lainauksia kyseessä olevasta kirjasta.)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston kätköistä, McNally Joe, valokuvaus

Kirjaston kätköistä osa jotain

Lauantai 13.9.2008 klo 9:46 - Peter Forsgård

cameraworks-kansi.jpgLöysin mielenkintoisen kirjan Ateneumin kirjakaupasta käydessäni katsomassa siellä esillä olevaa Mustaa ja Valkoista Japanilaisen valokuvan klassikoita. Taschenin kustantama Stieglitzin Camera Work, The complete Photographs (Taschen 2008, ISBN 978-3-8228-3784-9 ).

Kirja kertoo Alfred Stiglitzin perustaman Camera Workin historian. Parasta kirjassa on se, että siinä on painettuna kaikki parhaat Camera Workissä olleet valokuvat. Kirjasta löytyy monet tutut klassikot ja paljon sellaisia kuvia, jotka eivät ole kantaneet ihan klassikoiksi asti. Kiinnostavimpina kuvina pidän niitä lukuisia muotokuvia, joita Camera Worksissä oli.

Olen aina pitänyt Edward Steichenin ottamista muotokuvista. Niitä kirjassa on varsin paljon mm. suosikkini JP Morganin muotokuva ja Solitude, molemmat vuodelta 1906. Steichenin tyyli on tunnistettavissa. Tummia tyylikkäästi valaistuja kuvia, joissa mallin läsnäolo tuntuu. Niistä kuvista tulee mieleen Yosuf Karshin kuvat. Gertrude Käsebierin muotokuvia löytyy myös mukavan paljon.

Stiglitzin Camera Work oli hänen vastaiskunsa aiemmin perustamalleen Camera Notes lehdelle. Hän jätti riitojen vuoksi Camera Notesin. Camera Work edusti Pictorialismia, joka pyrki luomaan valokuvavalle omaa ilmaisua. Pictorialistissa kuvissa käytettiin paljon kuvankäsittelyä, niin kuvatessa kuin vedostaessa. Erilaiset uudet vedostustyylit tulivat käyttöön, softsuotimet linssin edessä ym. Pictorialismissa pyrittiin pois valokuvan realistisuudesta. Ajatuksena oli tuottaa kuvaajan mielikuvia, eikä suoraa representaatioita todellisuudesta. Kamera nähtiin vain välineenä tuottaa se ajatus ja tunne.Tekniikka oli siis renki ei isäntä. Osittain saman suuntaista on ollut meneillään nytkin, digitaalisen kuvan osalta. Voidaanko puhua digitaalisesti vahvasti käistellyssä muotokuvassa nykyajan pictorialismista? Samansuuntaisia pirteitä joka tapauksessa on, koska nykymuotokuvaa on syytetty mm. epärealistisuudesta ym. Toisaalta totta toinen puoli, koska välttämättä se länsäolon tuntu ei aina ole se juttu, vaan ennemminkin näyttävä pinta. Osittain tekniikka on isäntänä ja kuvaaja renkinä. Toki tämä on asetelma on keventynyt ja nykyisessä "pictorialismissa" tekniikkaa pyritään käyttämään apuvälineenä.

Tutustumisen arvoinen kirja kaikenkaikkiaan ja kuuluu ehdottomasti jokaisen valokuvauksen historiasta kiinnostuneen kokoelmiin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Camera Work, Stieglitz Alfred, Steichen Edward, piktorialismi, historia, Ateneum

Kirjastoni kätköistä: The Americans, Robert Frank

Torstai 7.8.2008 klo 18:58 - Peter Forsgård

americans_kansi.jpgValokuvakirjoja kustantava Steidl on tehnyt 50-vuotisjuhlapainoksen Robert Frankin kirjasta The Americans. Kirjan alkuperäinen julkaisu oli vuonna 1958. Julkaisijana oli Robert Delphire Pariisista. Alkuperäinen teos oli ranskankielinen. Englanninkielinen painos ilmestyi vuotta myöhemmin. Kirjasta on tehty paljon erilaisia versioita vuosien varrella, aina ei edes Frank ollut tietoinen niistä.

Tämän Steidl:n juhla version teos sa Robert Frank oli mukana koko prosessissa. Tapa joka kuuluu kyseisen kustantajan vakiomenettelyyn. Tekijä on tiiviisti mukana kirjan prosessissa. Kaikki 83 kuvaa on skannattu alkuperäisistä vedoksista. Aikaisemmissa painoksissa osa kuvista on ollut rajattuna ja tähän versioon Frank kävi kuvat uudestaan läpi. Lopputuloksena oli, että osa aiemmissa painoksissa rajattuina olleet kuvat näytetään nyt kokonaisuudessaan. Kirjan julkaisu kuuluu osana Robert Frank-projektiin, jossa hänen kirjojaan julkaistaan uudestaan, niin klassikot kuin vähemmän tunnetutkin. Julkaisemiseen kuuluu myös hänen filmituotantonsa julkaiseminen DVD-kokoelmana.

The Americans kirjaa on pidetty yhtenä valokuvahistorian vaikuttavimmista teoksista. Teoksen kuvat on otettu vuosina  1955 ja -56. Frank kiersi Yhdysvalloissa tuona aikana kuvaten yhteiskuntaa laidasta laitaan. Walker Evansin avustuksella Frank sai Guggenheimin-säätiön rahoittamaan kuvausprojektia.

Frankin oli vaikea saada kustantajaa Amerikasta, koska kuvia ei pidetty mitenkään erikoisen hyvinä. Ne poikkesivat sen aikaisesta kuvajournalistisesta perinteestä. Kirjan myyntikään ei aluksi ollut kovin merkittävää. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin nousi kirja yhdeksi merkittävimmistä valokuvausteoksista valokuvauksen historiassa.

Kuvia on analysoitu ihan riittämiin ja paremmin kuin itse pystyisin, joten jätän sen väliin. Oma kokemus kuvista ja kirjasta on se, että varsin seesteisen surullinen ja pysähtynyt vaikutelma tulee sen ajan amerikasta ja amerikkalaisista. Henkilökuvissakin ei oikeastaan tunnu tapahtuvan mitään. Ihmiset usein vain ovat kuvissa tai vain vilkaisevat jotakuta joka kuvaa. Silti jokainen kuva herättää kysymyksiä ja haluaa tietää kuvassa olevan tarinan. Jotain maagista niissä kuvissa on. Kuvien aiheet eivät ilmeisesti olleet mitenkään sille ajalle tyypillisiä, koska Frank on itse todennut, että tämän jälkeen voi kuvata mitä haluaa. Tulkitsen siis lausahduksen kuvien sisältöön liittyen, en Frankin oman kuvaamisen kanssa sinuina olemiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Frank Robert, The Americans, Steidl

Kirjaston kätköistä, Robert Adams: Beauty in Photography

Keskiviikko 27.2.2008 klo 17:57 - Peter Forsgård

Pitkästä aikaa uutta tekstiä.

Robert Adamsin Beauty in Photography koostuu kahdeksasta essestä, joissa hän pohtii valokuvan kauneuden käsitettä ja siihen liittyviä paradokseja.

Kirjannimeen oikeastaan kuuluu myös sanat "Essays in defense of traditional values." Robert Admas on itse maisemakuvaaja ja se tulee esii n monessa kohdassa kauneuden määrittelyn kanssa. Adams pohtii kauneuden ja muodon yhteyttä. Oikeastaan on parempi käyttää sanaa form, pelkkä muoto ei kuvaile minusta asiaa oikein.

Taiteesta luonnollisesti kirjoitetaan ja sen kritiikkiä käsitellään. Kritiikin lähtökohtana on kolme kysymystä (käännökset vapaita, joten laitan alkuperäisen tekstin mukaan): "Mitä taiteilija yrittää sanoa/tehdä?" ("What is the artist trying to do?"), "Sanooko/tekeekö hän sen? ("Does she/he do it?"), "Kannattiko se tehdä/sanoa?" (Was it worth doing?"). Lopullinen ajatus tässä on siis Did she/he reveal Form, that is, Beauty? Kriittiiki esseen lopussa on sanottu eräs tärkeä asia: valokuvaajan pahin vihollinen ovat hänen huonot kuvansa.

Making Art new-esseessä puhutan taiteen prosessista tai oikeastaan taiteilijan prosessissta. Toki yksittäiset prosessit ovat henkilökohtaisia, mutta tässä on siis kyse laajemmasta kokonaisuudesta. "No young artist can grow unless he emulates someone bigger than himself" Valokuvan osalta tilanne on täysin sama. Kaikki minua opettaneet valokuvaajat ovat sanoneet samaa ja kuten Anders Petersen sen minusta parhaiten ja värikkäimmin ilmaisi: "Steal, Steal, Steal like hell".

Taas palataan siihen Minkkisen esittämään Helsinki Busstation-metaforaan. (kirjoitin siitä aiemmin blogissani)

Luettuani tuon kirjan en olenkaan ihmettele miksi Minkkinen sitä suositteli. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Adams Robert, Minkkinen

Berenice Abbot ja valokuvauksen tila vuonna -51

Torstai 1.11.2007 klo 22:52 - Peter Forsgård

theeducation.jpgTilasin Amazonista mielenkiintoisen kirjan, The Education of a Photograher. Kirjassa on usean tunnetun kuvaajan ja valokuvavaikuttajan kirjoituksia.

Kirjassa oleva Berenice Abbotin artikkeli vuodelta 1951 on kiehtovaa luettavaa. Abbotin mukaan kuva oli jo korvannut sanan kommunikaatiossa ja maailmasta oli tullut visuaalisempi kuin koskaan. Tuttuja väitteitä myös tämän päivän kirjoituksi ssa. Hänen mielestään valokuvaus ei ollut samalla innovatiivisella tasolla kuin se oli ollut vuosisadan alussa.

Abbot etenkin kehuu USA:n panosta valokuvan kehittymiseen, koska se oli siellä vapaasti harjoitettavissa. Vastaavasti Englannissa patentit ja muut "protektionistiset" esteet pitivät valokuvauksen harvojen herkkuna. Tämä johti Abbotin mielestä valokuvan liialliseen kaupallistumiseen. Toinen ongelma tuossa vaiheessa artikkelin mukaan oli retussi eli nykysanoin kuvankäsittely. "Open source" oli siis Abbotin mukaan hyväksi valokuvalle. Mitenhän on nykyään? Varmasti sama avoin suhtautuminen edes auttaa valokuvaa edelleen.

Abbot myös kritisoi laitteita. Ne olivat liiaksi tehty amatöörien tarkoituksia varten. 

Eräs mielenkiintoinen kommentti oli myös huoli siitä, että kuvaajat viettävät liikaa aikaa pimiössä. Se aika on poissa luovasta kuvaamisesta. Tutun kuuloista tuokin.

Aikalaiskirjoituksia valokuvauksesta on mielenkiintoista lukea. Usein huomaa, ettei huolet ja haasteet ole suinkaan muuttuneet. Samoista asioista keskustellaan edelleen. Se mikä oikeastaan ihmetyttää on se, että turhan usein pidämme aikamme haasteita ja ongelmia jotenkin ainutlaatuisina. Valokuvan julistivat kuolleeksi ns. kolmijalkakuvaajat jo 1800-luvun lopulla.

Muita mielenkiintoisia artikkeleita kirjasta löytyy mm. Cartier-Bressonilta, Jeff Wallilta, Lisette Modelilta, Alexey Brodowitzilta, John Szarkowski ym. Tästä kirjasta tulen bloggaamaan jatkossakin. 

(Berenice Abbot (1898-1991) tunnetaan parhaiten hänen New York-kuvistaan. Hän dokumentoi arkkitehtuurria ja elämää 30-40-luvuilla. Hän oli myöslyhyen Pariisin vierailun aikana Man Ray:n assarina. Google-haku Abbotin kuviin.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Abbot Berenice

Kirjaston kätköistä osa 4

Sunnuntai 28.10.2007 klo 21:36 - Peter Forsgård

Kirjamessuilta tarttui käsiin muutama kirja. Sally Mannin parhaillaan Tennispalatsissa olevan näyttelyn kuvista kertovat kirjat Immediate Family, Deep South ja What Remains kirjat olin suunnitellut hankkivani. Hankinnat tein Suomessa laajimman valokuvauskirjoja tarjoavan kirjakaupan Luovan osastolta.

Selasin ne kirjat läpi nopeasti, mutta täytyy vielä tutustua niihin syvällisemmin myöhemmin.

Bonuksena hankin varsin mielenkiintoisen kirjan, Photography Speaks: 150 Photographers On T heir Art. Kirjassa 150 enemmän ja vähemmän tunnettua valokuvaajaa kertoo kuvistaan ja ajatuksistaan. Siihenkin olen vasta pikaisesti tutustunut, mutta eiköhän senkin kirjan kanssa vierähdä tovi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Mann Sally, Luova, Kirjamessut

Kirjaston kätköistä osa 3: Photography is a secret about a secret - Diane Arbus

Lauantai 25.8.2007 klo 10:46 - Peter Forsgård

Diane Arbus oli varsin kiehtova valokuvaaja. "Photographer of the freaks" kuten hänestä on sanottu. Aivan varauksettomasti hän itse ei tuosta määritelmästä pitänyt. Maine haittasi hänen kaupallista kuvaamistaan eli toimeentuloaan.

Patricia Bosworthin kirjoittama Diane Arbusin elämäkerta (ISBN 9780099470366) on innostavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Diane Arbus oli rikkaan turkiskauppiaan tytär. Kirjan alussa kerrotaan Dianen lapsuudesta New Yorkissa. Neljätoistav uotiaana hän tapasi isänsä turkistavaratalossa tulevan miehensä Allan Arbusin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta he menivät kihloihin heti, kun Diane täytti 18.

Allan ja Diane aloittivat muotikuvaajina. He olivat tiimi, jossa Dianen loistavaa silmää ja näkemystä käytettiin mallien valinnassa ja stylistinä. Allan rohkaisi Diane myös kuvaamaan enemmän ja myöhemmin he kuvasivat muotisessioita vuoron perään. Arbus Studios oli varsin merkittävä muotikuvauksen alalla. He tekivät kuvauksia mm. Glamour, Seventeen, Life ja Look -lehtiin. Heidän ongelmansa tosin oli silloin molempien vetäytyvä luonne. Vaikka he pitivät illalliskutsuja kotonaan, muotimaailman guruille, eivät he oikein hallinneet sosiaalista elämää. He olivat kuitenkin suhteellisen menestyneitä.

Diane oli aika levoton sielu ja luonnollisesti hän halusi kokeilla siipiään itsenäisenä kuvaajana. Allan rohkaisi häntä siihen. Aluksi Diane käytti omissa projekteissaan Studio Arbus -nimeä, koska se oli saavuttanut mainetta ja siihen oli hyvä tukeutua.

Arbusien avioliitto rakoili ja Diane muutti pois yhteisestä asunnosta. Varsinaisesti avioero astui voimaan vasta paljon myöhemmin, vuonna 1969.

Tästä alkaa oikeastaan kirjan mielenkiintoisin osa, Dianen omasta valokuvaus urasta kertova osuus. Osalla on kuvaava nimi, The Dark World. Hänellä oli suuri määrä mentoreita, Lisette Model, Marvin Israel, Richard Avedon, Edvard Weston ym. Kaikki, Israelia, lukuun ottamatta olivat suuria valokuvaajia. Israel oli art director eri lehdissä, mm. Harpers Bazaar-lehdessä. Kaikki he pitivät Dianea suurena lahjakkuutena ja potkivat häntä eteenpäin. Kirjassa on myös paljon tekstiä ja tarinaa näistä kuvaajista. Varsinkin Avedonin tavasta tehdä työtä oli mielenkiintoista lukea.

Koko ajan omien projektien ohella hän teki, tai yritti tehdä, kaupallisia töitä lehdille. Ongelma kaupallisissa töissä oli hänen tyylinsä, se ei aina miellyttänyt. Diane osallistui yhteisnäyttelyyn " New Documents" MoMAssa vuona 1967. Näyttely oli Arbusille varsin merkittävä. Näyttelyn oi tarkoitus esitellä Arbus maailmalla, kuten Avedonin sanoi. Vastaanotto oli upea. Edellisessä MoMA:n näyttelyssä 1965, "Recent Acquisitions", oli ollut esillä kolme Arbusin alkuvuosien tuotantoa. Silloin vastaanotto oli aavistuksen tyrmäävämpi, printit piti puhdistaa joka aamu syljestä.

Vuosikymmenen lopussa Dianen elämä käy yhä hurjemmaksi. Hänen elämänsä käy vaaralliseksi ja ongelmat toimeentulon kanssa käy välillä ylitsepääsemättömäksi. Vuonna 1969 Allan Arbus menee uusiin naimisiin ja muuttaa Hollywoodin toteuttaakseen toista unelmaansa, ruveta näyttelijäksi. Silloin vasta virallisesti loppuu Arbus Studion tarina. Diane on tukeutunut siihen asti Arbus Studion pimiöön ja Allaniin taloudellisesti. Uskoisin, että tuo Allanin muutto kauas oli lähtölaskenta Dianen kohtalolle.

Diane kuvasi lähes tulkoon koko ajan. Hän kulki kamera kainalossa minne tahansa menikin. Hänen intohimonsa olivat kummajaiset, freaks. Niitä hän kuvasi loputtomiin ja monia hänen kuvausideoitaan ei voitu toteuttaa, koska kuvauslupaa ei saatu. Toisinaan hän teki isoja projekteja, joita ei voinut julkaista, koska ei saanut malleilta julkaisulupaa.

Hänen kuolemansa jälkeen MoMA:ssa oli suuri Arbusin retrospektiivinen näyttely, joka oli lopullinen läpimurto.

Kirjasta jäi jotenkin sellainen fiilis, että Arbus ei koskaan oikein itse ollut täysin tyytyväinen saavutuksiinsa. Ikään kuin häneltä olisi jäänyt ottamatta se valokuva, joka olisi lopullisesti nostanut hänet omasta mielestään suureksi. Sitä kuvastavat muutamat kuvasprojektit, jotka kestivät vuosia. Useiden vuosien jälkeen hän vihdoin sai jonkin kuvan pitkään kuvaamastaan aiheestaan, joka miellytti. Sen jälkeen hän siirtyi eteenpäin. Vai oliko hän lopultakin saavuttanut jotain ja päätti itse siirtyä eteenpäin…

Diane Arbus - epävirallinen verkkosivusto

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Arbus Diane, Model Lisette, Israel Marvin, Avedon Richard, Weston Edward

Kirjaston kätköistä osan 2 ensimmäinen osa

Tiistai 10.7.2007 klo 17:31 - Peter Forsgård

Päätin bloggailla seuraavan kirjoitukseni sarjaan Kirjaston kätköistä, koska päivän ainoa kuvauskeikka studiolla peruuntui asiakkaan sairastumisen vuoksi.

 Tällä kertaa vuorossa on kirja: Criticizing Photographs, An Introduction to Understanding Images. (ISBN-13: 978-0-07-297743-1, McGraw-Hill). Löysin kirjan muutamia vuosia siten verkosta ja pitkällisen hakemisen jälkeen löysin Suomesta yhden paikan, jossa kirjaa myytiin: Kauppakorke akoulun kirjakauppa. Pyrin ostamaan aina kaiken Suomesta, koska näin omalta osaltani tuen suomalaisia myyjiä. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka valittavat suomalaisen palvelun ja valikoiman heikkoutta ja samalla ollaan ostamassa ulkomaisesta verkkokaupasta. No joo tämä nyt ei varsinaisesti kuulu tähän aiheeseen, joten takaisin siihen mitä piti kirjoittaa.

 Criticizing Photographs kirjoittaja Terry Barrett on kirjoittanut kirjan valokuvauksen opiskelijoille oppikirjaksi. Sen motiivina on kehittää ja helpottaa valokuvakritiikkiä. Kirjan ensimmäinen luku käsittelee kritiikin määrittelyä. Sen pohjalta on helpompi lukea, kun asiat ovat ensin määritelty. Määrittelemällä pohja vältytään turhalta väittelyltä. Tärkeää on muistaa, ettei kritiikki tarkoita pelkästään negatiivista palautetta. Me kovin usein miellämme kritiikin juuri negatiiviseksi palautteeksi. Erityisesti luvussa korostetaan hyvän kritiikin merkitystä. Hyvä ei siis tarkoita tässäkään yhteydessä samaa kuin positiivinen.

Kirjan toisessa luvussa käydään läpi valokuvan selitystä: Mitä minä näen. Esimerkkinä laajemmasta kritiikistä on Douglas Davisin arvio Avedonin ”In the American West”-näyttelystä vuodelta 1985. Kritiikkiä käydään läpi ja sitä selitetään ja analysoidaan. Se puretaan pieniin osiin. Parasta tuossa luvussa on juuri tuo Davisin kirjoitus, koska se on aikalaiskirjoitus tuosta Avedonin tunnetusta projektista. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista lukea tekstejä ja arviota, jotka on kirjoitettu jonkin näyttelyn tai kirjan ilmestymisen aikaan. Se tuo aivan uudenlaisen perspektiivin asiaan. En toki tarkoita, että aikalaiskirjoitus olisi yhtään sen ”oikeampi” kuin myöhemmin kirjoitetut. Tärkeää kuvan arvioinnissa on erottaa itse aihe ja sisältö. (subject matter ja subject). Esimerkkinä on Cindy Shermanin omakuvat. Siinä aiheena on hän itse, mutta (kertova) sisältö on paljon laajempi käsite. Feminismi tulkintojen mukaan. Tämä käsite ero on tavallaan itsestään selvyys, mutta kuitenkin se unohtuu liian usein. Aika monelle itse aihe on merkitsevä eli jos kuvassa on kissa, kuva ohitetaan, koska ei olla kiinnostuneita kissoista. Ei välttämättä ymmärretä kuvan sisältöä. No esimerkkini ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta toivottavasti kuitenkin ymmärrettävissä.

 Kolmannessa luvussa käydään syvällisemmin kuvien tulkintaa. Lähestymistapoja ovat kirjan mukaan mm. psykoanalyyttinen, formalistinen, marxilainen, tyylillisen ja historiallisen vaikutuksen pohjalta, biograafinen, intentionaalinen ja viimeisenä tekniikkaan perustuva tulkinta. Kuvien tulkinnassa nämä kaikki lähestymistavat osittain sekoittuvat keskenään. Painotukset voivat olla sitten erilaisia.

 Neljännessä luvussa määritellään eri valokuvalajit. Tässä luvussa tulee hyvin esiin valokuvauksen laajakirjo. Valokuvaus ei suinkaan ole vain yhdenlaista kuvaa. Käytän tässä kirjan käyttämiä englanninkielisiä termejä, en vain osaa niitä kääntää riittävän hyvin. 

Descriptive photographs. Kaikki valokuvat ovat omalla tavallaan tähän luokkaan kuuluvia, mutta osa kuvista kuuluu vain tähän luokkaan. Röntgenkuvat, mikroskooppikuvat ym. Niiden tehtävänä on vain tallentaa kohde mahdollisimman tarkasti. Passikuvat voidaan myös liittää tähän kategoriaan. Tilanne tietysti muuttuu, jos röntgenkuva kehystetään ja laitetaan gallerian seinälle… Kuva saa tulkinnan…

Explanatory photographs: Tämän kääntäminen on helpompaa, selittävät valokuvat. Barretin mukaan osa lehtikuvista voidaan laskea kuuluvaksi tähän ryhmään. Toki eivät kaikki, koska osa niistä on kantaa ottavia. Esimerkkinä ovat vaikka Mary Ellen Markin kuvajournalistinen työ, Falkland Roads ja vaikka Greenfieldingin Girl Culture. Juuri hiljattain edesmennyt Szarkowski pitää tämän kategorian kuvia ikkunoina maailmaan.

Interpetive photographs: Nämä ovat osittain edellisen kategorian kaltaisia, mutta kuten Szarkowski ne määritteli, ne ovat ikkunoiden sijaan peilejä. Niistä kuvista näkyy enemmän kuvaajan mielipide kuin edellisen kategorian kuvissa. Minusta näiden kahden ero on aika vaikea ulkopuolisen oikeasti tulkita. Erottaakseen kuvien kategorian näissä kahdessa on tunnettava kuvaajaan intentiot ja tavoitteet. Siltikin tulkinta voi mennä metsään, koska kyseessä voi olla vain kuvaajan oma valinta ilmaisun suhteen.

Seuraavaa kategoria ovat Ethically evaluative photographs: Nämä kuvat ja sen kautta kuvaajat tekevät eettisiä kannanottoja. Mary Ellen Markin Homeless in America on mm. tätä skeneä. Samoin Dorothea Langen kuvat 20-30-luvulta ovat eettisiä kannanottoja. Nykyään niitä printtejä pidetään enemmänkin taiteena. Uusimpia tämän kategorian kuvia ovat esim. Margareth Mortonin The Tunnel-sarja. Hän kuvasi  91-95 New Yorkin tunneleissa asuvia ihmisiä.

Aesthetically evaluative Photographs: Monet maisema- ja luontokuvat kuuluvat tämän kategorian piiriin. Toki osa näistä kuvista voidaan liittää myös edelliseen kategoriaan. Kaikki riippuu taas kuvaajan intentiosta, kuvan kontekstista ja tulkinnasta. Monet ”katukuvauksen” mestarit luetaan myös tähän kategoriaan, HCB, Winogrand, Friedlander… Tässä kategoriassa näkeminen on yksi olennainen asia.

Theoretical photographs: Valokuvat valokuvauksesta. Cindy Shermanin kuvat kuuluvat tähän kategoriaan. Niiden sisältönä on kuvata sitä tapaa, jolla nainen esitetään elokuvissa, tv:ssä ja muissa medioissa. Tähän huomautuksena se, ettei kaikki itseään kuvaavat  välttämättä plagioi Shermania. Aihe voi olla sama, mutta kertova sisältö eri. Minusta silloin ei plagioida, jos valokuva halutaan ymmärtää syvällisemmin eli laajemmin kuin vain aiheen kautta. Mielenkiintoisin kuvasarja sen tulkinta tai oikeammin valokuvaajan oma tulkinta on Les Krimsin ”Making Chicken Soup” vuodelta 1972. Osa tuon sarjan kuvista löytyy muuten Krimsin verkkosivuilta galleriasta 2. Kirja on sarkastinen kannanotto eettiselle valokuvaukselle, joka tarjoaa meille placeboa, jotta voisimme paremmin. Krimsin mukaan eettinen valokuvaus on siis sosiaalipornoa, eikä todellisuudessa vaikuta oikeasti itse ongelmaan. Mene ja tiedä, en nyt ihan ole samaa mieltä Krimsin kanssa, mutta osittain siinä on perää. 

Kategorisointi on aika kattava. Se ottaa huomioon koko valokuvauksen kirjon. Kaikkia kuvia voi arvioida niiden kategorian ja viitekehyksen perusteella. Arvioinin kannalta maisemakuva on samalla viivalla kuin eettisesti kantaa ottava tai selittävä kuva.

Seuraavassa luvussa puhutaan valokuvasta ja sen kontekstista. Teksti tuli jo niin paljon, että tuskinpa kovin moni on jaksanut lukea tänne asti.

Jatketaan siis osassa kaksi, kunhan saan sen kirjoitetuksi.

 

 

…to be continued….

 

  

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista

Kirjaston kätköistä osa 1

Perjantai 6.7.2007 klo 13:26 - Peter Forsgård

aep.jpgOlen jo pitempään ajatellut bloggailla valokuvaus- ja siihen jollain tavalla liittyvistä kirjoista. Kuten olen aikaisemminin todennut on minulla aika suuri valikoima valokuvauskirjoja. Kirjoja noin yleensäkin on kotiin kertynyt aika tavalla. Toki monta merkittävän valokuvaajan teoksia uupuu, mutta eihän sitä kaikkea voi hankkia.... :)

Valokuvauksen historiaan liittyviä kirjoja on muutamia. Toisaalta aika monet tietystä valokuvaajasta kertovat kirjat ovat toki historiaa, mutta nyt tarkoitan enemmänkin yleisteoksia. Yksi näistä on The Abrams Encyclopedia of Photography (ISBN 0-8109-5609-8). Löysin kirjan joitakin vuosia sitten Ateneumin kirjakaupasta. Kirjan rakenne poikkeaa aavistuksen muista yleisteoksista. Kirja etenee toki kronologisesti, mutta on jaettu tietokirjamaisesti lyhyisiin lukuihin. Kirjan nimenkin mukaan kirjassa on encyclopedian keinoin käyty asiat läpi. 

Kirjan mielenkiintoisimmat luvut ovat nykyaikaa koskettavat osat. Kirjan toisen osan nimi on "The world in images. Photography since the 1960s". Minua luonnollisesti kiinnostaa eniten luku muotokuvan historiasta. Nadar mainitaan ensimmäisenä, ikään kuin muotokuvauksen "isänä". Lähestymistapa on yksilö ja hänen psykologinen olemuksena. Kuva oli ihmisestä itsestään. August Sanderin lähtökohta oli toisenlainen. Kohde eli ihminen oli ikään kuin anonyymi, osana jotain koneistoa tai oli jonkin asian representaatio.

Avedonin kuvat ihmisistä jatkoivat molempien perinnettä. Avedon kuvasi anonyymejä yksilöitä. Vaikka he olivatkin osittain representaatiota jostain suuremmasta, olivat he kuvissa kuitenkin yksilöinä. Ainakin minä koen niin. Seuraava vaihe on asetellut muotokuvat. Yksinkertaisuuden estetiikasta mentiin laajempiin kokonaisuuksiin. Tavallaan muotokuvaan tuli mukaan miljöö ja alettiin puhua miljöömuotokuvasta, kuten se nykyään mielletään. Siitä esimerkkinä esim. Arnold Newman. Toisena esimerkkinä oli latvialainen Philippe Halsman ja hänen "jumpology". Kirjaansa "Jump Book" (1959) hän kuvannut ihmisiä hyppäämässä ilmaan. Hän ikään kuin aukaisi ihmisyyden ja näytti sen ollennaisen mitä ihmiset ovat. Hän on mm. ottanut sen surrealistisen kuvan Dalista, jossa Dali hyppää sivellin kädessä kolmen kissan ja tuolin kanssa ilmaan. Ihan vaan ns. turhan tiedon triviana: Halsmanilla on muuten ennätysmäärä, yli sata, Life-lehden kansikuva potretteja.

Kirjassa nykyaika etenee virallisen muotokuvan kautta muotikuvaan ja sitten taidekuvaan. Loppuosa kirjasta käy läpi nykytaidevalokuvausta ja sen suuntauksia. Sieltä löytyy myös mielenkiintoinen luku: A "good" photograhy. Vaihtoehtoinen lähestymistapa valokuvaan on ns. "pilattu valokuva" (spoiled photo). Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi Helmut Newtonin suoralla salamalla otetut kuvat, joissa salama on saanut aikaan punaiset silmät. Samoin tähän kategoriaan kuuluvat Boris Mikhailovin hyvän maun ylittävät valokuvat. Samaan kategoriaan kuuluu myös esimerkiksi ranskalainen Antoine D´Agata, jolle valokuvaus on yhtä kuin elämä ja sen kokeminen. Osittain hänen kuvansa ovat täysin samaa skeneä kuin Mikhailovin. D´Agatan kuvat haastavat myös hyvän maun.

Oikean ja perinteinen tapa on Henri Cartier-Bressonin täydellisyyttä hipova tapa sommitella. Taidekuvaa käydään läpi pyrkimällä määrittelemään se. Kirjassa selkeästi erotellaan 80-luku ja uusi sukupolvi. Suuri valokuvataide buumi lähti Dusseldorf schoolin kautta ja sillä nimellä. Se muuten on nimen Helsinki School esikuva. Nimen jonka kansainvälinen lehdistö on luonut. Uusi sukupolvi taasen mielletään enemmänkin taiteilijoiksi, jotka ovat ottaneet valokuvan ilmaisukeinokseen kuin valokuvaajiksi, jotka luovat taidetta. Tämä seikka on jollain tavalla aiheuttanut ainakin minussa hämmennystä, koska nämä uuden sukupolven valokuvat ovat kovin erilaisia kuin mihin perinteisesti on totuttu. Niissä ilmaisukeinot eivät välttämättä ole niitä, joita valokuvassa on perinteisesti käytetty. Uutta on helpo vastaustaa vetoamalla vanhaan tapaan tehdä. Siitä on paljon esimerkkejä. Tavallaan tämä lähestyistapa on saanut minut ainakin jotenkin ymmärtämään nykytaidevalokuvausta, vaikka en siitä aina välttämättä pidäkään.

Kirjan lopussa on pienet elämäkertatiedot lukuisista valokuvaajista.

Kirja antaa varsin hyvän ja kattavan tiedon valokuvauksen historiasta sen suuntauksista ja valokuvaajista. Kirja on myös helppolukuinen, koska asiat on tietokirjamaisesti saatettu varsin kompakteiksi kokonaisuuksiksi. Kirja antaa myös valtavasti lähtökohtia ja inspiraatiota laajalle verkkosurffailulle ja uusille löydöille. Kirja soveltuu myös mainiosti pieneksi hakuteokseksi, jos tarvitsee nopeasti tiedon jostain kuvaajasta.

Jatketaan sitten sarjaa jossain vaiheessa, kun inspiraatio iskee.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Avedon Richard, Newman Arnold, Halsman Philippe, Newton Helmut, Mikhailow Boris, dAgata Antoine, Cartier-Bresson Henri, Dusseldorff school

Vanhemmat kirjoitukset »