My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl)Aalto Jussi (5 kpl)Aalto Tuija (4 kpl)Adams Ansel (10 kpl)Adobe (4 kpl)American Photo (3 kpl)Andrews Blake (2 kpl)Android (4 kpl)applikaatio (1 kpl)apurahat (2 kpl)Araki (2 kpl)Arbus Diane (5 kpl)arkisto (1 kpl)arkistointi (2 kpl)Art Fair Suomi (2 kpl)Asdam Knut (2 kpl)ASMP (2 kpl)Ateneum (4 kpl)audio (1 kpl)audioslideshow (10 kpl)Austrup Fearnley (2 kpl)Avedon Richard (6 kpl)avustajasopimus (2 kpl)Barack Obama (5 kpl)Beckett Martin (3 kpl)Bendiksen Jonas (2 kpl)Bieber Jodi (2 kpl)Black Star Rising (5 kpl)blogaaminen (1 kpl)blogi (31 kpl)blogit (1 kpl)Bloom Philip (8 kpl)Bombay Flying Club (2 kpl)Bonet Pep (2 kpl)Brady Matthew B. (3 kpl)Brander Signe (3 kpl)Bremer Caj (2 kpl)Bremer Stefan (6 kpl)Burri Rene (3 kpl)business (65 kpl)c/o (1 kpl)cameratruck (1 kpl)canon (1 kpl)Canon (47 kpl)Canon 5D Mark II (8 kpl)Canon 7D (2 kpl)Canon EOS (2 kpl)Canon S90 (2 kpl)Capa Robert (4 kpl)Cederqvist Simon (3 kpl)cheerleading (1 kpl)CitiesDreamsIllusions (2 kpl)copyright (1 kpl)Corbijn Anton (7 kpl)Crewdson Gregory (2 kpl)croudfunding (7 kpl)dAgata Antoine (3 kpl)Dahl Cecile (2 kpl)Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl)digi (3 kpl)digiexpo (1 kpl)Digiexpo (8 kpl)Docendo (5 kpl)Docimages (2 kpl)dokumentarismi (1 kpl)domain (5 kpl)drone (1 kpl)elokuva (1 kpl)elokuvat (1 kpl)Emphas.is (3 kpl)english (1 kpl)ennustus (5 kpl)Epson (2 kpl)erikoista politiikkaa (10 kpl)Erwitt Elliot (2 kpl)etiikka (1 kpl)exhibition (1 kpl)exif (1 kpl)Facebook (11 kpl)FEP (3 kpl)filmi (2 kpl)Fimage (2 kpl)Fink Larry (2 kpl)Finnfoto (17 kpl)Flattr (2 kpl)Flickr (2 kpl)forumit (1 kpl)foto12 (1 kpl)fotofinlandia (1 kpl)Fotofinlandia (15 kpl)Fotografiska (5 kpl)fotogrammi (1 kpl)fotoSkoda (1 kpl)Frakes Bill (3 kpl)Frank Robert (2 kpl)Freeman Michael (2 kpl)galleria (2 kpl)Garmin (2 kpl)Getty Images (2 kpl)Gillmore Dan (2 kpl)Goldin Nan (4 kpl)Google Plus (2 kpl)GoPro (2 kpl)Greenberg Jill (2 kpl)greenscreen (1 kpl)guru (8 kpl)haakuvaus (10 kpl)Hakasalmen huvila (2 kpl)HanGrip (2 kpl)Hasselblad (2 kpl)Hauswolff Annika von (2 kpl)HCP (8 kpl)Heald Laura (2 kpl)Heikura Hannes (9 kpl)Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl)Helsingin Sanomat (6 kpl)Helsinki (31 kpl)Helsinki School (6 kpl)Henry Alexx (2 kpl)Hipstamatic (2 kpl)historia (3 kpl)Hoepker Thomas (3 kpl)Holga (2 kpl)Hujanen Touko (2 kpl)huoltoyhtiot (1 kpl)hybridi (1 kpl)hyperlapse (2 kpl)ICP (5 kpl)ilmaisu (2 kpl)ilmakuvaus (1 kpl)Instagram (9 kpl)internet (1 kpl)Intia (2 kpl)iOS (1 kpl)iPad (6 kpl)iPhone (3 kpl)iStock (2 kpl)iZettle (1 kpl)jalkapallo (3 kpl)japanilainen valokuva (1 kpl)Jarvis Chase (6 kpl)Jobs Steve (2 kpl)Jokela Markus (3 kpl)jooga (1 kpl)joulukalenteri (2 kpl)julkaisulupa (1 kpl)julkiset paikat (1 kpl)Jung Irmeli (2 kpl)Kaleva Matti J. (3 kpl)Kallio Harri (2 kpl)kamera (8 kpl)Kameralehti (3 kpl)Kameraseura (4 kpl)kamerat (18 kpl)Kamppi (2 kpl)kansalaisjournalismi (3 kpl)Karsh Yosuf (2 kpl)Karttunen Johanna (2 kpl)katse.org (4 kpl)katukuvaus (4 kpl)kauasCreative (1 kpl)keikat (1 kpl)Kelby Scott (2 kpl)Kero Sami (2 kpl)keskusta reitti (1 kpl)Kiasma (4 kpl)Kickstarter (6 kpl)kilpailu (1 kpl)kinofilmi (1 kpl)kirja (12 kpl)Kirjamessut (3 kpl)kirjasto katkoista (1 kpl)kirjaston kätköistä (1 kpl)kirjaston katkoista (19 kpl)kissa (1 kpl)kissanpennut (1 kpl)Kodachrome (2 kpl)Kodak (6 kpl)Koivunen Vesa (6 kpl)Kolari Jukka (9 kpl)kontaktikuvaus (1 kpl)Kopiosto (2 kpl)koripallo (1 kpl)Korjaamo (2 kpl)Koskinen Paivi (2 kpl)koulukuvaus (3 kpl)koulutus (14 kpl)Koutaniemi Meeri (4 kpl)Kovalainen Ritva (2 kpl)kritiikki (1 kpl)kulttuuripolitiikka (1 kpl)Kuukka Kari (14 kpl)Kuva & Kamera (8 kpl)kuvablogi (4 kpl)kuvajournalismi (64 kpl)kuvakilpailut (2 kpl)Kuvalo (3 kpl)kuvamanipulaatio (2 kpl)kuvan julkaisu (1 kpl)kuvankäsittely (1 kpl)kuvankasittely (15 kpl)kuvanluku (1 kpl)kuvapankki (10 kpl)kuvatoimisto (2 kpl)LaChapelle David (5 kpl)Laforet Vincent (8 kpl)laki (1 kpl)Lange Dorothea (4 kpl)Langhans Jan (2 kpl)Lavaklubi (2 kpl)lehtikuvaus (1 kpl)Leibovitz Annie (7 kpl)Leica (5 kpl)Leinonen Kati (2 kpl)Leskela Jouko (3 kpl)lightroom (14 kpl)Lightroom (3 kpl)Lightroom Journal (2 kpl)Lindahl Erik (3 kpl)LinkedIn (2 kpl)linkki (52 kpl)lisenssi (1 kpl)Luceo (2 kpl)lukijan kuvat (1 kpl)Lumia (3 kpl)Luova (13 kpl)lyhyt elokuva (1 kpl)Lytro (5 kpl)Magic Lantern (2 kpl)Magnum (8 kpl)mainonta (1 kpl)mainoskuvaus (1 kpl)maisemakuvaus (1 kpl)Malmstrom Henrik (3 kpl)manipulointi (1 kpl)Mannermaa Lauri (2 kpl)Mannikko Esko (2 kpl)Mann Sally (9 kpl)Mapplethorpe Robert (3 kpl)markkinointi (3 kpl)Mark Mary Ellen (3 kpl)matkakuvaus (1 kpl)McCurry Steve (10 kpl)media (2 kpl)Mediapaivat (2 kpl)Mediastorm (5 kpl)Melcher Paul (2 kpl)messut (5 kpl)metadata (1 kpl)Metso Juha (2 kpl)Mexican Suitcase (6 kpl)micro four thirds (1 kpl)Mikkila Janne (2 kpl)Minkkinen (14 kpl)mobiilikuvaaminen (13 kpl)Model Lisette (2 kpl)moraali (1 kpl)Moriyama Daido (2 kpl)muistikortti (1 kpl)multimedia (4 kpl)muotokuva (4 kpl)muotokuvaprojekti (1 kpl)muotokuvaus (26 kpl)Musta Taide (6 kpl)mustesuihkutulostus (1 kpl)myytit (3 kpl)Nachtwey James (4 kpl)nakemys (1 kpl)näyttely (1 kpl)nayttely (8 kpl)nelikopteri (1 kpl)neulanreika (1 kpl)neulanreikä (1 kpl)Newton Helmut (4 kpl)Ng Ren (2 kpl)Nikon (15 kpl)Nitsa (3 kpl)Nokia (8 kpl)NOOR (2 kpl)NY Times (5 kpl)Olympus (25 kpl)online video (1 kpl)Page Tim (2 kpl)Pagter Soren (2 kpl)Panasonic (13 kpl)Panasonic G1 (3 kpl)panoraama (1 kpl)Parempia kuvia (12 kpl)Parr Martin (2 kpl)patentti ´672 (2 kpl)Penn Irving (3 kpl)Pentax (2 kpl)Perander Robert (5 kpl)perjantai13 (1 kpl)Petersen Anders (9 kpl)Phaidon (2 kpl)photofilm (1 kpl)photography (1 kpl)Photokina (10 kpl)Photoshelter (2 kpl)Photoshop (4 kpl)photostories (1 kpl)piilomainonta (1 kpl)Piiroinen Heidi (2 kpl)piktorialismi (1 kpl)plagiaatti (3 kpl)plateblog (2 kpl)Plato (3 kpl)Platon (3 kpl)Plugi (2 kpl)podcast (1 kpl)pokkari (2 kpl)Polaroid (5 kpl)portfolio (1 kpl)Potka Pekka (4 kpl)Praha (4 kpl)printti (1 kpl)Puputti Tiina (2 kpl)Pureview (4 kpl)Qaiku (2 kpl)radio (1 kpl)Rajala (3 kpl)Rautaheimo Kaisa (2 kpl)RED (4 kpl)Riis Jakob (4 kpl)ruokakuvaus (2 kpl)Saanio Matti (4 kpl)salama (2 kpl)salamalaitteet (1 kpl)Salgado Sebastiao (2 kpl)salibandy (24 kpl)Salo Merja (3 kpl)Sammallahti Pentti (2 kpl)Samsung (4 kpl)Sanoma Magazines (2 kpl)SanomaNews (5 kpl)Sanoma Oy (3 kpl)SanomaWSOY (3 kpl)Saudek Jan (2 kpl)SAV (10 kpl)Schoeller Martin (4 kpl)Scoopshot (5 kpl)sekalaista (1 kpl)Seymour David (2 kpl)Sigma (3 kpl)Social Cam (2 kpl)softat (1 kpl)some (23 kpl)somesukuprojekti (1 kpl)sony (1 kpl)Sony (10 kpl)Sports Illustrated (3 kpl)Steichen Edward (2 kpl)Steidl (3 kpl)stereokuvaus (1 kpl)Stockholms Fotomassa (4 kpl)striimaus (1 kpl)Strobist (2 kpl)Stuart Matt (2 kpl)studio (10 kpl)Studio IMG (2 kpl)studiokuvaus (1 kpl)Sudek Josef (2 kpl)Sulanto Matti (4 kpl)suomalainen valokuva (3 kpl)Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl)suttukuvat (2 kpl)Szarkowski John (2 kpl)taidevalokuvaus (1 kpl)Takala Antero (3 kpl)Tammi Maija (4 kpl)Taro Gerda (2 kpl)tearsheet (1 kpl)tekijanoikeus (51 kpl)tekijanoikeusaloite (3 kpl)Teknari (4 kpl)tekniikka (4 kpl)televisio (2 kpl)Tennispalatsi (9 kpl)Teosto (2 kpl)Terho Jesse (2 kpl)testit (1 kpl)The Americans (2 kpl)the Impossible Project (1 kpl)The New Yorker (2 kpl)The Online Photographer (3 kpl)tietokone (1 kpl)timelapse (6 kpl)tineye (1 kpl)TinEye (3 kpl)top 10 (5 kpl)Tsekki (2 kpl)Tukholma (2 kpl)tulevaisuus (1 kpl)Twitpic (2 kpl)Twitter (11 kpl)tyonkulku (1 kpl)tyopaja (11 kpl)Unia ja Sarjakuvia (6 kpl)urheilukenttä (2 kpl)urheilukuvaus (9 kpl)Ut Nick (2 kpl)Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl)vaalijulisteet (2 kpl)Vaasa (1 kpl)valaisu (4 kpl)Valkonen Jukka (1 kpl)valokuva (85 kpl)valokuvaaja (3 kpl)valokuvakilpailut (1 kpl)valokuvamessut (3 kpl)valokuvanayttely (61 kpl)valokuvan vuosi (1 kpl)valokuvataide (3 kpl)Valokuvataiteen museo (12 kpl)Valokuvataiteenmuseo (2 kpl)valokuvau (2 kpl)Valokuvaus (20 kpl)valokuvaus (718 kpl)valokuvauskilpailu (4 kpl)valokuvauslehti (1 kpl)valokuvausmessut (1 kpl)valokuvaus SAV (1 kpl)Vanhanen Hannu (1 kpl)varilampotila (1 kpl)Vasko Ea (2 kpl)vblog (2 kpl)Vblog (2 kpl)vedostus (1 kpl)Veijo Karoliina (2 kpl)verkkokaupat (1 kpl)verkkolehti (2 kpl)verkkosivut (3 kpl)verkkoyhteys (1 kpl)Veturitalli (1 kpl)Vhoto (1 kpl)Viddy (1 kpl)video (14 kpl)Videokuvaus (2 kpl)videokuvaus (39 kpl)videostock (1 kpl)Vignette (2 kpl)VII Photo Agency (1 kpl)VII The Magazine (2 kpl)Vilna (2 kpl)Vimeo (2 kpl)Vine (1 kpl)vinkit (1 kpl)Virka Galleria (2 kpl)visuaalinen tarinankerronta (1 kpl)Vivolin Asko (1 kpl)VPhoto (1 kpl)Vuoden lehtikuva (11 kpl)Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl)Vuoden luontokuva (2 kpl)Vuoden muotokuvaaja (10 kpl)Vuori Jesper (1 kpl)VVI (4 kpl)Wagstaff Sam (1 kpl)Watkins Carlton E. (2 kpl)Watson Albert (7 kpl)webdokumentti (1 kpl)WeeGee (1 kpl)Weselius Hanna (1 kpl)Westermark Kirsi (1 kpl)Weston Edward (2 kpl)WhatTheDuck (1 kpl)White Charles (1 kpl)William Imaging Research (1 kpl)Winogrand Gary (1 kpl)World Press Photo (2 kpl)World Press Photo Award (2 kpl)Worley Brian (1 kpl)Wornell Gary (1 kpl)Wreck a Movie (1 kpl)xpoSeptember (1 kpl)Yamaji Yuka (1 kpl)Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl)You Tube (8 kpl)Zacuto (1 kpl)Zeiss (3 kpl)Zenger Felix (1 kpl)

Muutama hajatelma kuvauskoulusta ja Canonin kameroista.

Keskiviikko 18.12.2013 klo 13:04 - Peter Forsgård

Koko syksyn pyörineet Kuvauskoulut ovat olleet todella mukavia tilaisuuksia vetää. Syksyn aikana niitä on pidetty useita eri puolella Suomea. Ihan kaikkiin kalenteriin merkittyihin koulutuksiin ei olla saatu riittävästi osallistujia, mutta ihan kivan määrän niitä silti on päässyt pitämään. 

Suurin osa osallistujista ovat olleet hiljattain ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameran ostaneita. Suurimmalla osalla kurssilaisista on ollut 100-sarjaan kuuluva kamera. Lähes kaikki ovat siirtyneet digipokkarista järjestelmäkameraan. Toki muutamia kokeneempiakin kuvaajia ollut mukana. 

Mielenkiintoista on ollut huomata, että kohtuullisen tarkkaan ja harkitsevasti kamera oli valittu. Ainakin kurssilaisista suurin osa oli punninnut vaihtoehtoja ja sopivan tarjouksen tai vastaavan sattuessa kohdalle päätyneet ostamaan kameransa. Varmasti tarjous sopivalla hetkellä saa tekemään sen lopullisen ostopäätöksen, sillä onhan hinta aina kamerahankinnoissa yksi vaikuttava tekijä. Toinen merkittävä asia valinnassa oli monella "tähän saa hyvin putkia käytettynäkin, jos innostun enemmänkin valokuvauksesta" kuten eräs kurssin käynyt asian ilmaisi. Laajennettavuus on monelle tärkeä vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan kalustoa laajentamassa. Objektiiveihin ja salamalaitteesiin liittyen tulee aina kysymyksiä.

Sisältö kurssilla lähtee ihan perusteista. Ne perusteet pyritään käymään läpi kuvien kautta, jotta esim. aukon merkitys syväterävyydelle ei jää pelkästään teorian ja sanojen tasolle.  Ulottuvuutena on miksi jokin asiaa säädetään niin kuin säädetään. Aukon, suljinajan ja ISO-herkkyyden kolmiyhteys on minusta koko valokuvauksen perusta. Aikaa menee yllättävän paljon siihen, että käydään nuo kolme asiaa läpi erikseen. Sen jälkeen sitten katsotaan miten ne liittyvät toisiinsa. Tuon kolmiyhteyden hallinta on kokeneelle kuvaajalle itsestäänselvyys, mutta ensimmäisen järkkärin ostaneelle yllättävänkin haastava kokonaisuus.

Valikkojen läpikäyminen on olennainen osa omaan uuteen kameraan tutustumista. Noihin valikkohin syvällisemmin tutustuessani tuli väkisinkin mieleen miten ne voisi toteuttaa paremmin. Ongelmana on, että ominaisuuksia ja asetuksia tulee uusia aina kun uusi kameramalli julkistetaan. Ne ominaisuudet rakennetaan lähes aina vanhan päälle. Toki siinä on pointtinsa, koska mikään ei ole niin turhauttavaa kun kameraa vaihtaessa kokonaan uuden logiikan opettelu.

Yhtenä esimerkkinä näistä ominaisuuksista on mustavalkoisen kuvan ottaminen. Esimerkiksi 700D:ssä sen voi tehdä kolmella eri tavalla ja kaikki eri paikasta säädettynä. Kuvatyyleistä voi valita mustavalkoisen kuvan, peruskuvausohjelmien tunnelman valinnasta löytyy mustavalkoinen kuva. Kolmantena sitten suhteellisen uutena ominaisuutena olevat Luovat suotimet. Kaikilla noilla tavoilla on puolensa ja toimivat hiukan eri tilanteissa ja eri tavalla. Tavalliselle harrastajalle voi olla aika monimutkaista, jos vain satunnaisesti haluaa kuvata mustavalkokuvia. Toisaalta taas raw-kuvissa Lightroom näyttää kuvan värillisenä vaikka kamerassa asettaakin kuvatyylin mustavalkoiselle. MV-kuvatyylin käyttö voi olla perusteltua juuri tuosta syystä, kameran takanäyttöä saa käsityksen miltä kuva näyttää mustavalkoisena.

Kuvauskoulun myötä olen testaillut ja kokeillut monia 100-sarjalaista ja noiden lisäksi vielä 1100D:tä sekä 70D:tä. Samoin peilitön EOS-M on ollut kokeilussa. Noista oikeastaan eniten viehätti 100D ja vielä kun siinä oli kiinni 40mm pannukakkuobjektiivi. 100D:llä kuvaaminen tuon pienen objektiivin kanssa oli todella miellyttävää. Vaikka 100D on todella pieni on se kuitenkin riittävän iso, jotta sillä sai hyvän ja tukevan kuvausasennon. Se olisi harkinnan arvoinen ehdottomasti, jos olisin ostamassa koko ajan mukana pidetävää kameraa. Ainoa mitä se kaipaisi on wifi-yhteys kuvien jakamista varten.

70D taas olisi varteenotettava vaihtoehto videokuvaukseen ja siinä mielessä ehkä itselleni nyt juuri se järkevämpi vaihtoehto. Siinä on erinomaisesti toimiva automaattitarkennus myös videokuvauksessa. Itseasiassa sekä 100D että 700D:ssä toimii myös videokuvauksen automaattitarkennus varsin hyvin, mutta se vaatii uusimpia STM-objektiivejä toimiakseen kunnolla. Kokeilussa ollut 18-135mm STM toimi oikein hyvin erästä esitystä kuvatessani videolle. Kasvojen seuraaminen automaattisesti oli toimiva ratkaisu tuossa tilanteessa. Muutamia kertoja tilanteissa, joissa puhuja meni aivan kuva-alan reunaan, tarkennus tarttui takaseinään. Useammalla kameralla videoidessa se ei haitannut, koska niissä kohdissa kuvan pystyi leikkaamaan joko toisen kameran kuvaan tai esityskalvoihin. Tarkennuksen sai taas näppärästi kohdalleen koskettamalla 700D:n kosketusnäyttöä kohdasta johon halusi kameran tarkentavan.

EOS-M on myös ollut kokeiltavana, mutta se kamera ei minusta ole kovin onnistunut kokonaisuus. Ensituntuma on kyllä hyvä ja se varmaan johtuu siitä, että sen valikot ja käyttäminen on tuttua Canonilla pitkään kuvanneella. Samaten kuvanlaatu on erinomainen. Käytännössä EOS-M on peilitön 650D. Eniten siinä häiritsee tarkennuksen hitaus, vaikka uusi ohjelmistopäivitys sitä merkittävästi paransikin. Etsimen puute, varsinkin kun takanäyttöä on kiinteä, häiritsee myös. Toivottavasti EOS-M3 toisi mukaan kunnollisen elektronisen etsimen ja kennoksi laitetaan 70D:stä tuttu DualPixel-kenno. Noiden kahden lisäksi muutama hyvä valovoimainen prime-lasi, niin se olisi kovin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi katukuvauskameraksi.

Kuvauskoulut jatkuvat taas ensi keväänä heti tammikuun puolesta välistä eteenpäin. Näin kouluja tarjotaan ainakin maaliskuun lopulle. Koulun saa kaupan päälle ostaessaan Canon järkkärin. Jos olet kameraa hankkimassa ja koulutus kiinnostaa niin tarkista mitkä kameroita myyvät liikkeet tuota tarjoavat. 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, Canon, 700D, 100D, EOS-M, 70D

Toisilta oppimisen juhlaa.

Perjantai 31.8.2012 klo 9:43 - Peter Forsgård

Viime viikonloppuna 24.-26.8.12 järjestettiin Toisilta oppimisen festarit, Koulu, Lapinlahden sairaalan tiloissa Helsingissä.

Perusajatus oli, että kuka tahansa voi olla opettaja. Toki tilaisuus oli järjestetty niin, että opettajiksi haluavat ilmottautuivat ja kertoivat opettamansa aiheen ennakkoon. Sen perusteella järjestäjät loivat lukujärjestyksen. Päivän aikana oppilaat, joita tietojen mukaan oli noin 700-800 valitsivat lukujärjestyksstä mille tunneille halusivat osallistua. Tuntien listasta voi katsoa mitä kaikkea oli tarjolla.

Minusta tämän perusfilosofia oli loistava, kuka tahansa tietää jotain opettamisen arvoista, eikä tarvita mitään ennakkovaatimuksia opettamisen kokemuksesta. Toki tuolla oli opettajina monta kokenutta oman alansa asiantuntijaa ja opettajaa. Toinen merkittävä asian on ajatus tiedon vapautumisesta. Tietoa jaetaan, jotta sillä voidaan tehdä yhteistä hyvää. Tiedon panttaaminen hyödyttää vain itseään ja on siinä mielessä varsin itsekästä. Totta kai tässä on myös se paradoksi liittyen liiketoimintaan. Jos oma liiketoiminta tai asiantuntijuus perustuu johonkin ainutlaatuiseen tietoon voi sen jakaminen tietysti olla ongelmallista. Toisaalta, jos oma liiketoiminta, asiantuntijuus tai osaaminen perustuu sellaiseen, jonka voi toiselle 45 minuutissa oppimisen festareilla oppia, ei se varmaan ole kovin vahvalla pohjalla.

Miten tämä liittyy valokuvaukseen? Yksinkertaisesti siten, että olin tuolla mukana opettamassa. Aiheenani oli kännykkäkuvaaminen. Tunnillani käytiin läpi valokuvauksen perusteita nimenomaan kännykällä kuvaamisen näkökulmasta.

Osallistuin itsekin muutamalle oppitunnille, mutta suurimman osan ajasta hengailin jo nuorena koulusta oppimallani tavalla, hengailemalla tuttujen ja tuntemattomien kanssa käytävillä ja pihalla. :) Tunnelmia ja kommenteja Koulusta voi lukea twitteristä. Tapahtuman häshtäg oli #kouluschool

Aivan huikea tapahtuma, jonka järjestäjinä olivat: Demos Helsinki, Sitra, Helsingin Juhlaviikot ja Aalto Yliopisto. Tämän Koulun soisi jatkuvan!

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Koulu, koulutus, mobiilikuvaaminen

Valokuvauskoulutuksesta hiukan.

Perjantai 2.12.2011 klo 13:00 - Peter Forsgård

Suomessa koulutetaan liikaa valokuvaajia. Kaikille ei vain yksinkertaisesti riitä töitä. Tämä on ollut jo pitkään tiedossa. Nyt onneksi on päätetty vähentää valokuvausalan koulutuspaikkoja. Toki sen vaikutus on hidas, mutta suunta on oikea. 

Toinen kysymys on millaista koulutuksen sisältö on? Valokuvaajan ammatti tai oikeastaan se miten työsuhde rakentuu, on muuttunut vakituisesta yrityksen palkkalistoilla olevasta kuvaajasta free-kuvaajaksi. Onko tämä näkynyt koulutuksen sisällössä? Onko liike-elämän taitoja opetuksessa lisätty? Black Star Rising -blogissa oli aiheesta hyvä postaus

Linkittämästäni Black Star Rising -blogauksesta nostaisin pari kappaletta esiin, ensiksi viimeinen kappale:

"We are business people, part of an industry. We want a good standard of living. That’s why it’s vital that schools teaching photography recognize their responsibility to teach the business skills necessary for their graduates to succeed." 

Minusta tuossa kiteytyy erinomaisesti tuo koulutukseen liittyvä asia. Meillä Suomessa on tällä hetkellä varsin ainutlaatuinen tilanne kouluttaa valokuvaajille liike-elämän taitoja ja myyntiä. Aalto Yliopisto (vai mikä se virallinen nimi nyt sitten onkaan nykyään) pitää sisällään niin vanhan TAIK:in valokuvausopetuksen kuin Kauppakorkean businessopetuksen. Toivotaan että valokuvaa opiskelevat osaavat hyödyntää tämän. Mikäs sen vahvempi yhdistelmä kuin pääaineena valokuvaus ja sivuaineena liiketaloutta ja myyntiä. Ainakin siinä olisivat ainekset kasassa, sitten loppu onkin kiinni persoonasta itsestään ja kovasta duunista. Samaa aihetta sivusin blogauksessani marraskuussa 2007.  

Toinen mielenkiintoinen on: 

"There is a critical need for a new generation of photographers, visionaries who can make a difference. Whether they come to us through an institute of higher learning or as an apprentice of an experienced photographer, they are a necessity." 

Tämä liittyy tuohon edelliseen koulutusasiaan. Vanha 70-lukulainen ajattelu, jossa opiskellaan, mennään töihin ja jäädä siitä työsta eläkkeelle Kauppakamarin mitalit rinnassa ei enää toimi, ei ole toiminut oikeastaan enää pitkään. Kysmys ei ole tykkääkö uudesta vai ei. Kysymys on valmiudesta ottaa uusi asia vastaan. Helppoa se ei ole ja vaatii niitä uudenlaisia taitoja, joita pitäisi valokuvauskouluissa opettaa. 


Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus

Freelancereista

Perjantai 12.8.2011 klo 14:40 - Peter Forsgård

Hymy-lehden entinen päätoimittaja Sami Lotila kirjoittaa varsin kärkevästi freelancereista Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivujen vierasblogissa.

Lotila sanoo freelancereiden olevan ruikuttajia, vaikka heidän pitäisi olla yrittäjiä. Lotila kirjoittaa varsin kärkeviä kommentteja. Vaikka juttu tosiaan onkin aika kärkevä ja osittain sanavalinnat ovat aavistuksen törkeitä, niin kyllä blogauksessa totta toinen puoli on.

Media on muuttunut varsin nopeasti alaksi, jossa vakituisten työsuhteiden määrä on pienentynyt ja freelancereilta ostettavien töiden määrä lisääntynyt. Moni valokuvaaja on joutunut uuden tilanteen eteen, kun ei olekaan vakituisessa työsuhteessa, vaan joutuukin toisella tavalla etsimään kuvaustöitä. Tilanne on aika toisenlainen kuin esim. lehtitalossa vakituisena kuvaajana olevalle jolle työt järjestää joku muu. Uudessa tilanteessa on sopeutumista ja se vaatii sitä Lotilankin mainitsemaa yrittäjyyttä. Yksi toinen varsin merkittävä asia on kouluttautuminen, myös se Lotila mainitsee. Suomessa on työelämässä ollut vallalla se käsitys, että koulutuksen järjestäminen on pelkästään työnantajan vastuulla. Eikös Suomessa pidä maksaa työntekijälle ylimääräistä rahaakin koulutupäivärahan muodossa, kun osallistutaan koulutukseen? Oman ammattitaidon kehittäminen on ilmeisesti asia, johon pitää erikseen houkutella? Etenkin valokuvaajilla harrastuneisuus on minusta tärkeä oman ammattaidon kehittämisessä ja se on jokaisen omalla vastuulla, aina. Se ei riipu siitä maksaako siitä joku ylimääräistä. Valokuvaaminen on minusta elämäntapa.

Freelancerit joutuvat itse koko ajan pitämään yllä ja kehittämään omaa ammattitaitoaan. Kuinka moni tätä blogia lukevista ammattivalokuvaajista on perehtynyt esim. hybridin tekemiseen, niiden julkaisualustoihin ta uusiin sosiaalisen media tuomiin markkinointi mahdollisuuksiin? Turhan harva veikkaan. Toivottavasti olen tässä kohtaa väärässä. Toki tiedän sekä kirjoittavia toimittajia että valokuvaajia, jotka pyrkivät pysymään ajantasalla. Uskon näiden freelancereiden pärjäävän keskimäärin paremmin kuin ne, jotka ottaneet kouluttautumisen asenteensa sieltä vakkariduunista. 

Toinen puoli asiassa on tietysti mediatalojen tarjoamat kohtuuttomat sopimukset. Ne ovat toki omiaan asettamaan freelancerit hankalaan tilanteeseen. Toisin sanoen missään tapauksessa sopan ainoa syyllinen ei ole freelancer, vaan kyllä mediatalot ovat kovasti sahaamassa omaa oksaansa.

Kuvatoimisto Magnum aikoinaan perustettiin turvaamaan valokuvaajien oikeuksia. Olisiko samantyylisestä ratkaisusta hyötyä myös nykyaikana? Uskoisin, että olisi.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, business, Lotila Sami, Markkinointi&Mainonta, koulutus, free-lance

Liikkuvan kuvan opiskelu alkoi

Maanantai 4.4.2011 klo 12:00 - Peter Forsgård

Aloitin opiskelemaan liikkuvaa kuvaa. Tarkoituksena suorittaa Editoinnin ja äänityön ammattitutkinto. Valmistavan koulutuksen pitää People Group Academy. Näytöt ovat sitten joskus 2012 loppuvuodesta tai 2013 alkukeväästä eli lähes kahden vuoden rupeama opiskelijana. 

Ensimmäinen lähijakso on takana. Varsin hyvä ryhmä opiskelijoita on kasassa. Ryhmän merkitys on valtava. Se luo sen ilmapiirin ja keskustelut lähijaksolla antavat paljon. Mukana suurimmaksi osaksi valokuvaajia eri erikoistumisaloilta, lehtikuvaajia, mainoskuvaajia ym. Mukana myös yksi ad. En ollut aiemmin tiennyt kyseisestä koulutuksen järjestäjästä, mutta muutaman kollegan tyytyväisyys järjestäjään riitti vakuuttamaan minut. 

Vaikka koko ajan ja joka päivä yrittää oppia jotain uutta, niin koulutukseen osallistuminen on omalla tavallaan oppisen jäsentämistä. Samalla antaa itselleen aikaa käydä opiskeluaiheeseen liittyviä asioita systemaattisesti läpi. Tähän asti tiedon kerääminen on jollain tavalla pirstaleista. Toinen merkittävä katalysaattori on muut opiskelijat, kuten jo tuolla aiemmin mainitsin. Ryhmä antaa aina hyvin paljon. Muiden töiden näkeminen ja niistä keskusteleminen inspiroi ja antaa ideoita jne. Vaikka nykyään tiedon hankkiminen verkosta on varsin helppoa, niin kuitenkin opiskelussa helpommin ohjataan oikein tiedon äärelle. Oikeastaan tuo edellinen liittyy läheisesti siihen pirstaloitumiseen.

Muutenkin yhä enemmän liikkuva kuva koskettaa valokuvaajia ja tarkoitus on hankkia ne valmiudet, että voi vastata haasteeseen kunnolla. Innostunut olo ja motivaatio on kova.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: videokuvaus, koulutus

Valokuvaajan työn vaatimuksista tulevaisuudessa tai siis nyt!

Keskiviikko 29.12.2010 klo 13:00 - Peter Forsgård

KobreChannel-blogissa on blogaus Detroit Free Pressin ja Detroit Newsin työhakemuksesta. Lehti hakee vakikuvaajaa toimitukseensa. Oikeammin voisi sanoa, kuten kyseisessä blogauksessa, videojournalistia.

Ilmoituksesta saa hyvän käsityksen siitä mitä valokuvaajalta tänä päivänä vaaditaan.

Huomioita taidoista, jotka minusta ovat merkittävimpiä tuossa:

Hakijalta vaaditaan kykyä käsikirjoittaa eli hyvää kirjoitustaitoa. Videoeditointi kykyä, luovaa suhtautumista ja käsitystä sosiaalisesta mediasta.

Tekijää ei suinkaan haeta pelkästään valokuvaajien joukosta vaan taustana voi olla mikä tahansa media-ala eli myös TV.

Careerbuilder-saitilla on varsinainen ilmoitus. Mielenkiintoista on ettei ilmoituksessa ole määritelty koulutusvaatimuksia. Ilmeisesti sitä ei pidetä niin tärkeänä, vaan tärkeintä ovat ne työnäytteet joita vaaditaan. 

Varmasti noita samankaltaisia ilmoituksia on ollut aiemminkin, mutta tuosta ainakin saa erinomaisen käsityksen mitä valokuvaajalta nykyään vaaditaan.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, koulutus

Visuaalisen alan koulutuksesta....

Perjantai 13.8.2010 klo 12:00 - Peter Forsgård

Olen ollut koulutuksen kannattaja eli valokuvaajaksi haluaville olen aina neuvonut hankkiutumaan johonkin valokuvausalan oppilaitokseen. Perustaitojen oppiminen on äärimmäisen tärkeää ja kouluissa ne opetetaan. Koulussa saatavien kontaktien hyöty on myös iso. Opetuksen yhteydessä pääsee myös tutustumaan välineisiin ilman, että niitä tarvitsee kaikkia itse hommata. Useimmat koulut myös lainaavat niitä opiskelijoilleen, joten niiden hyödyntäminen on itsestään kiinni.

Viime aikoina olen kuitenkin hiukan muuttanut ajatustani koulutuksen merkityksestä. Eri koulujen taso vaihtelee ja kaikki oppilaitokset eivät pysty antamaan niitä valmiuksia joita tarvitaan. Visuaalisen alan kouluja on aika paljon ympäri Suomen. Uskallan väittää, ettei kaikkiin kouluihin riitä päteviä opettajia. Uusi opetussuunnitelmakaan ei ole kaikilta osin aivan kohdallaan. Täysin lopullista versiota en ole nähnyt, mutta se suhteellisen loppuvaiheessa oleva suunnitelma antoi vahvan viitteen.

Ääritapauksissa valokuvakoulutuksen läpikäyneiden nuorten valokuvaajien kuvista näkee mistä koulusta ovat valmistuneet. Opettajat muokkaavat oppilaita näköisikseen, niin visuaalisesti kuin ajatuksellisestikin. Inhimillistä toki ja ymmärrettävää, onhan opettajilla tietty käsitys siitä, mitä valokuvan tulee olla. Opetus on luonnollisesti sen mukaan. Pahimmassa tapauksessa oppilaat työnnetään samaan muottiin ja vain yhdenlainen tapa on oikea. Lopputuloksena on toinen toistaan samanlaisia valokuvaajia, jotka kaikki ottavat samanlaisia kuvia samoista aiheista.

Parhaassa tapauksessa taas opettajien näkemys hioo oppilaan omaa näkemystä. Varsinaista saamaan putkeen tunkemista ei tapahdu, vaan opettaja tukee oppilastaan hiomaan sitä omaa juttuaan.

Miten toimisi itseoppiminen? Tuskin täysin onnistuu, koska palautteen saaminen on yksi tärkeimmistä tavoista oppia. Luonnollisesti verkkomaailma on muuttanut tätä palautteen saamista radikaalisti. Verkkoyhteisöt, foorumit ja sosiaalinen media antaa loputtoman mahdollisuuden saada palautetta töilleen. On vain opittava suodattamaan olennainen turhasta. Ei luonnollisestikaan mikään aivan yksinkertainen asia, mutta ei suinkaan mahdotontakaan. Toinen mahdollisuus on osallistua työpajoihin ja löytää sieltä itselleen kontakteja muista osallistujista ja työpajan vetäjästä. Itseoppiminen ei siis onnistu ilman palautteen antajia. 

Tämä itseoppimiseen liittyvä pohdiskelun ja samalla tämän bloggauksen innoituksena oli tämä Philip Bloomin blogaus. Aiheena siinä oli videokuvauksen tulevaisuus järkkäreillä. Bloggauksen varsinainen aihe siinä ei sinänsä ole se juttu, vaan tämä kappale bloggauksen alkupuolella: 

"With the release of cameras like the T2i/ 550D it has opened up the market to everyone pretty much. So much so that I say to kids who email me asking about film school “have you considered getting together with a couple of mates, buying a T2i and a lens or two and shooting a movie every weekend?”. Best way to learn in my opinion. In my day film school was something I wanted to do (but didn’t in the end as I got a job as a runner at Sky) because I could not get my hands on gear. Too expensive. That has now changed…yes lenses, monitors etc cost money if you want the best. But you can EASILY shoot a movie with a T2i, an old Nikon 35mm F1.4 lens, a tripod and a cheap sound recorder with a shotgun. That’s around $1000 give or take…"

Bloomin mielestä paras tapa oppia on kerätä kaveriporukka ja kuvata leffa joka viikonloppu. Laitteiden hinta ei tuota juurikaan estä. Tuhannen euron vehkeillä saa tehtyä hyvälaatuista leffaa. Toki siihen vaaditaan muutakin kuin vain laitteet. Pitää olla jotain sanottavaa. 

Laitteiden halventuminen on demokratisoinut leffan tekoa, aivan kuten digitaalinen valokuvaus valokuvausta. Ennen siihen pystyi vain, jos oli mahdollisuus hankkia kalliit laitteet. Nykyään mahdollisuus on huomattavasti useammalla, koska laitteiden hinnat ovat dramaattisesti pudonneet. Jakelukanavatkin ovat demokratisoituneet. Kuka tahansa voi laittaa leffansa YouTubeen tai Vimeoon ja saada sille miljoonayleisön. Ennen tuollaiset katsojamäärät oli harvojen ja valittujen yksinoikeus. Toki jotkut näkevät demokratisoitumisen pahana peikkona, kun omat privilegiot murenevat ja visuaalisen ammattien raja-aidat kaatuvat.

Palatakseni hiukan sivuraiteilta menneeseen asiaan. Kyllä koulujen käynti edelleen on kannatavaa ja suotavaa, mutta nykyään voi miettiä muitakin vaihtoehtoja. Edelleen liian usein kysytään mikä on koulutuksesi, sen sijaan että kysytään, mitä olet tehnyt....

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

4 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, koulutus, videokuvaus

Valokuvauskoulutuksesta.

Tiistai 12.1.2010 klo 16:25 - Peter Forsgård

British Journal of Photographyn verkkosivuilla on mielenkiintoinen kirjoitus valokuvakoulutuksesta. Artikkelin kirjoittaja kertoo juuri päättyneestä online valokuvakurssista tai oikeammin koulutuksesta. Kurssi oli London Collage of Commincationin MA-ohjelma kuvajournalismista. Kurssi käytiin kokonaisuudessan hyödyntäen web 2.0:n antamia mahdollisuuksia. Metodi on poimittu ammattivalokuvaajien arkipäivästä eli yhteydenpito on pitkälti verkkohyödyntävä kaikin puolin.

Artikkelissa on hyviä poimintoja ja ajatuksia miksi valokuvausta tulee opiskella, jos siitä haluaa ammatin. Tekniikka on omaksuttavissa kohtuullisen helposti, mutta sisältö vaatii enemmän. Valokuvaus on näkemistä ei kat somista. Minusta tuo on hyvin sanottu ja pitää paikkansa. Valokuvausalalla on minusta liian paljon katsojia. Kuvajournalismissa vaaditaan toki muitakin tietoja ja kiinnostusta yhteiskunnallisista asioista. Valokuvaus on heille väline tuoda valitsemiaan asioita esiin.

Toinen tärkeä pointti artikkelissa on jatkuvan oppimisen vaatimus. Tästä on varsin hyvänä esimerkkinä digitalisoituminen. Ei pelkästään riitä, että ymmärtää uuden välineen. On myös ymmärrättävä muuttuva maailma, jonka tekninen muutos on saanut aikaan. Uusia pelureita ja tapoja kommunikoida tulee markkinoille. Osa ongelmasta on vanhojen kyvyttömyys sopeutua uuteen. Korostan tässä, että osa ongelmasta ei siis kokonaan. 

Kaikin puolin artikkeli herätti ajatuksia.

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, BJP, business

Valokuvauskoulutuksesta

Sunnuntai 18.10.2009 klo 21:00 - Peter Forsgård

Valokuvauksen ammattiin voi Suomessa tulla useampaa reittiä. Taideteollisen korkeakoulun, vuoden 2010 alusta osa Aalto-yliopistoa, valokuvauksen-linjalta, Lahden Muotoiluinstituutin valokuvaus-linjalta sekä useasta eri av-viestintää keskittyneestä toisen asteen koulusta esim. HelTechistä. Valokuvaajan Ammatti- ja Erkoisammattitutkinto ovat myös osa kokonaisuutta. Näiden lisäksi on paljon itseoppineita valokuvaajia. Vaikka itse olen vahvasti koulutuksen kannalla, niin ei tuo viimeinenkään ryhmä minulta pyyhkeitä saa. Tärkeintä minusta on kuitenkin kuulua johonkin valokuvaajien järjestöön. Moniin niihin pääsee jäseneksi tutkintojen kautta tai sitten portfolioiden perusteella. 

Mikä näiden valokuvakoulujen opetuksellinen anti on? Siihen tietysti voivat vastata vain ne, jotka kyseisiä kouluja ovat käyneet. Yleisemmällä tasolla minua kiinnostaa miten opetusohjelmat ovat ottaneet huomioon valokuvaajanammattin muuttuneet vaatimukset? Opetushallituksen vahvistamat opetussuunnitelmat ovat kankeasti ja pitkien prosessien kautta muutettavissa. Ne ainakaan kaikkien koulutusohjelmien osalta eivät välttämättä ole kovin joustavasti muuttuneet. 

Edelleen keskiasteen valokuvakoulutuksessa pimiötyöskentelyllä on varsin suuri osuus. Perustaitona valokuvaajalle se toki on tärkeää, mutta miksi sen osuus on edelleen varsin suuri? Digitaalisen työnkulun osaamisella on merkittävästi suurempi rooli tämän päivän ammattikuvaajalla. Valitettavasti/onneksi pimiötyöskentely ei ole osa tämän päivän ammattikuvaajan työtä. Mitä tänä päivänä tehdään valokuvaajalla, joka hallitsee hyvin pimiön, mutta digitaalisen työnkulun vain auttavasti?

Toinen selkeä muutos on ammattikuvaajan työnkuvassa. Aiemmin suurin osa valokuvaajista oli kuukausipalkkalaisia. Nykyään suurin osa kuvaajista on yrittäjiä. Miten tämä muutos näkyy opetusohjelmissa? Riittääkö siihen 4 opintoviikon/pisteen yrittäjyyskurssi? Niiden osalta varmaankin joilla on sisäistä yrittäjyyttä, mutta se on valitettavan harvoin sisäänrakennettu ominaisuus valokuvaajilla. Ainakin ammattitutkinnon suorittaneilla VVI:ssä on asiakaslähtöinen näkökulma asiaan. Onko sekään riittäävää? Sitä koulutusta tunnen jonkin verran, joten sen osalta voin kommentoida. Miten on muissa kouluissa? Taideteollisen siirtyessä osaksi Aalto-yliopistoa mahdollisuudet kasvavat, kun voidaan joustavammin yhdistää taide-, tekninen- ja kaupallinenkoulutus. Se antaa parhaimmillaan mahdollisuuden sekä markkinoinnin, että yrittäjyyden koulutuksen selkeään parantumiseen. Valitettavasti vain TaiKista kuuluu soraääniä tuon kaupallisen koulutuksen osalta. 

Videokuvan merkitys uutisoinnissa on lisääntynyt valtavasti. Se on varsin tehokas tapa viedä sanomaa eteenpäin sanomalehtien verkkosivuilla. Uudet tekniset innovaatiot ovat tuoneen videokuvauksen digitaalijärkkäreihin. Miten tämä on huomioitu esim. lehtikuvaajien/kuvajournalistien koulutuksessa? Minusta olisi varsin tuhoisaa harata tätä kehitystä vastaan. Joku ne videot kuvaa joka tapauksessa. Itse mielelläni näkisin niitä tekevän valo- ja videokuvaus koulutuksen saaneet kuvajournalistit. Muuten on suuri vaara, että tämä osa liukuu amatöörien kännyvideo tasolle. En kuitenkaan väitä, että still-kuvan merkitys katoaa kokonaan, vaan se saa rinnalle yhä enemmän vaihtoehtoja. Minusta opiskelijoille tehdään karhunpalvelus, jos tämä videokuvaamisen opetteminen ja sen merkityksestä puhuminen jätetään pois.

Miten riittävän päteviä valokuvauksen opettajia riittää kaikkiin valokuvausta antaviin oppilaitoksiin? AV-viestinnän oppilaitoksia on varsin paljon ja tutkintoon kuuluu aina kohtuullisen paljon valokuvausta oli varsinainen pääaine sitten mikä tahansa.

Miten itseoppineet valokuvaajat sitten? Siinäkin on puolensa, koska silloin pystyy helpommin pitäytymään omassa linjassaan ja lahjakkaimmat voivat oikeasti tuoda jotain uutta. Valokuvahistoria tuntee suuren määrän itseoppineita valokuvaajia. Toki heillä monilla on ollut taiteellista koulutusta, esim. piirustusta. Toisaalta kouluista pääsee helpommin eteenpäin ja lehdet poimivat freekuvaajia kouluista omille kuvaajalistoille.

Pahimmillaan kouluissa opiskelijat ohjataan samaan muottiin, koulun sen hetkiseen linjaan. Uudistuminen voi olla vaikeaa, jos samat opettajat ovat viroissaan vuosia tai vuosikymmeniä. Riittävän usein vaihtuvat opettajat ja ulkopuoliset valokuva-ammattia harjoittavat luennoitsijat voisivat olla yksi ratkaisu. Toinen ratkaisu voisi olla esim. ulkopuoliset lopputöiden hyväksyjät myös valokuvakouluissa. Pätevät ja laaja-alaiset tutkinnon hyväksyjät samalla näkisivät mikä on todellinen taso. Koulutuksen tasoa on helpompi arvioida. Nyt sen tason arvioi koulu itse. Pahimmillaan tämä johtaa koulutuksen tason laskuun ja siitä kärsii eniten valmistuva opiskelija. Ammattitutkinnoissa näytöt arvioidaan ulkopuolisen raadin toimesta. Mikäli raadin kokoonpano vaihtelee näytöittäin ja vuosittain riittävästi saadaan laajempaa näkemystä lopputöiden arviointeihin.

Muita bloggauksia valokuvakoulutuksesta.

 

Bookmark and Share Subscribe

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, Aalto-yliopisto, Lahden muotoiluinstituutti, HelTech, VVI

Työpajoista

Tiistai 10.2.2009 klo 9:02 - Peter Forsgård

Valokuvaustyöpajat ovat minulle ollut mielenkiintoinen lisä ammattikuvauksen vastapainoksi. Se antaa mahdollisuuden kuvata omia projekteja, nähdä uusien tuttavuuksien kuvia, keskustella niistä ym.

Ensimmäiset työpajat kävin 80-90 luvun taitteessa Orivedellä. Matti J. Kaleva veti siellä viikon työpajaa siihen aikaan aina kesäisin. Sen jälkeen kävin säännöllisin väliajoin VVI:ssä erilaisia työpajoja. Tiiviimmin tuli käytyä vuosituhannen vaihteessa, kun digitaalisuus nosti päätään.

Seuraava vaihe tuli Luovan kuvauksen työpajojen muodossa tämän vuosikymmenen puolivälissä. Joka vuosi on ollut pyrkimys käydä ainakin yksi työpaja advanced/langs/fi.js"> . Ne antavat mahdollisuuden myös harrastaa valokuvausta. Niistä saa lisäpotkua ja inspiraatiota. 

Nyt olen itse järjestämässä HCP:n puheenjohtajan ominaisuudessa työpajoja. En siis vetämässä, vaan järjestämässä. Kesän  2009 kohokohtina ovat Arno Rafael Minkkisen työpaja heinäkuussa Kotkassa sekä Stefan Bremerin Kontaktikuvaus työpaja elokuussa Helsingissä. Käy katsomassa muu työpaja valikoima HCP:n verkkokaupasta.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tyopaja, HCP, koulutus, valokuvaus, Minkkinen, Bremer Stefan, Kaleva Matti J., VVI

Valokuvan kokemus - kysymys dokumentaarisuudesta -seminaari

Lauantai 7.6.2008 klo 9:56 - Peter Forsgård

Ateneum ja Valokuvataiteen museo järjesti kaksi päiväisen seminaarin aiheena: Valokuvan kokemus - kysymyksiä dokumetaarisuudesta. Seminaari sisälsi monta mielenkiintosta luentoa valokuvan eri alueilta. Torstain ensimmäisen session aiheena oli Ihmisen kuva. Aluksi Elina Heikka, Valokuvataiteen museon johtaja, kävi läpi käsitteen Humanistinen valokuvaus. Esitys peilasi yhtymäkohtia Matti Saanion tapaan kuvata ja käsitellä koko kuvausprosessia. Tunnetuimmat humanistisen valokuvauksen edustajat olivat Cartier-Bresson ja Doisneau. Humanistisen valokuvaus nähtiin tulevaisuuden uskon palauttaja na sodanjälkei sessä tilanteessa. Joissakin tiedoissa on sanottu humanistisen kuvauksen alkaneen jo 30-luvulla. Minusta sen alku ja perinne voidaan perustellusti sieltä hakea. Unkarilaiset Brassai ja Kertesz kuvasivat siihen tyyliin ja samantyylisiä aiheita.

Matti Saanion yhteys humanisteihin oli samankaltainen lähestystapa eli rakentaa kuvat luottamuksesta ihmisessä olevaan hyvään. Tämä näkemys ja lähestymistapa on ehkä ollut yksi tekijä miksi Saanio ei ollut aina kovin suosittu suomalaisessa taidevalokuvauksen piirissä. 70-luvun alussahan valtion taidetoimikunta määritteli valokuvataiteen käsittämään ainoastaan yhteiskuntakriittisen kuvaamisen tietyistä lähtökohdista. Toinen yhteys Saaniolla humanistien kanssa oli kuvien esitystapa. Pyrkimyksenä oli nimenomaan painettun kuvaan. Saanio kuvat julkaistiin Suomen Kuvalehdessä, Saanion tekstein, kuvareportaaseina sekä kirjoina. Aivan samaan tapaan kuin humanistienkin. Humanistien liike valokuvauksessa loppui Steichenin kokoamaan Family of Man näyttelyyn. Se nähtiin Suomessa vuonna -59.

Toisena luentona oli väitöskirjaa tekevän Minna Ijäksen esitys Poseeraus valokuvamuotokuvissa 1920-luvulla. Hän kävi läpi muotokuvan poseerausten konventiota ja sen merkitystä. Mielenkiintoisin osa oli kuitenkin kuvat, joisa tätä konventiota rikottiin. Siihenkin aikaan oli tarjolla fantasiamuotokuvia, joiden ihantena olivat sen aikaiset "Hollywood-kuvat". Samaan kuin tänään tehdään muotokuvia muotikuvamaisesti, fantasikuvat ovat edelleen perinteisen muotokuvan rinnalla. Samaan tapaan nykyiset fantasiakuvat rikkovat muotokuvan konventiota poseerauksillaan ja esitystavallaan. Perinteisessä poseerauksessa haetaan asennolla kunnianosoitusta ja samalla malli hakee kunnioitusta, Pierre Bourdieun tulkinnan mukaan. Muotokuvaushan on myös pönötyksen historiaa.

Dag Peterson, Tanskan Kuninkaallisen Kirjaston kuvaosastonjohtaja, puhui Jakob Riisistä. Häntä pidetään sosiaalisen dokumenttikuvan isänä. Hän kävi läpi Riisin kuvia ja tapaa tuoda asiat esiin uuden kuvagenren synnyn taustojen selittämiseen. Se osa toki oli mielenkiintoista, mutta mielenkiintoisenmpaa oli kuulla itse Riisistä ja hänen taustastaan. Jakob A. Riis oli poliisireportteri The Tribune-lehdessä New Yorkissa. Hän näki siis paljon New Yorkin slummeja ja aloitti kirjoittamaan ihmisten huonoista asuinoloista ja köyhyydestä. Kun kirjoitetulla sanalla ei ollut toivottavaa vaikutusta, turvautui Riis valokuvan voimaan. Riis pystyi kuvaamaan pimeissä slummiasunnoissa magnesiumflässin avulla. Hän oli ensimmäisiä, jotka hyödynsivät sitä. Riis käytti kuvauksiin myös apuvoimia. Hänelle kuvauksia tekivät kaksi New Yorkin amatöörivalokuvauskerhoon kuulunutta kuvaajaa, Henry G. Piffard ja Richard Hoe Lawrence. Riisin kuvat ja esitykset vaikuttivat merkittävästi slummissa asuvien oloihin. Riisin kuvat olivat tekniseltä laadultaan surkeita ja valokuvaajana hän unohtui pitkäksi aikaa. Osittain syynä oli juuri se, että kuvien taso oli varsin kehno, siis teknisesti. Vuonna 1947 hänen lasinega-arkistonsa löytyi kotitalonsa ullakolta. Lasinegoja oli yhteensä noin 400, joista n. 200 olivat Riisin ottamia. Loput olivat ilmeisesti apuna olleiden kahden kuvaajan ottamia. Osa kuvista taas oli reprottu muiden sen aikaisten kuvaajien kuvista. Niitä hän oli käyttänyt esityksissään puhuessaan slummien oloista. Seuraavana vuonna kuvat vedostettiin uudestaan ja niistä saatiin taitavien vedostajien avulla hienoja (teknisesti) vedoksia. Riis oli astunut valokuvauksen historiaan myös viralisesti. Tähän saakka Lewis W. Hinea oli pidetty sosiaalisen dokumentarismin isänä. Yhdessäkään valokuvauksen historian kirjassa, mikä on kirjoitetu ennen vuotta 48 ei Riisiä mainita.

Sinänsä on irvokasta, että sosiaalisen dokumenttikuvauksen isänä on kirjoittava toimittaja, joka aloitti itse kuvaamaan. Nykyäänhän ollaan sitä mieltä, että kirjoittavat toimittajat ovat tuhoamassa samaa asiaa. Toinen irvokas seikka on myös se, että Riisille kuvasi amatöörikuvaajia. Nykyään amatöörikuvaajia syytetään astumista ammattikuvaajien apajille, lähinnä kansalaisjournalismin nimissä. Voisiko sanoa, että kansalaisjournalismin avulla syntyi sosiaalinen dokumentarismi?

Perjantain esityksistä mielenkiintoisin oli Iina Kohosen Propagandakuvista kertova esitys. Hän on tutkinut Kosmonauttien nostamista kansallissankareiksi kuvien avulla. Paikallinen "Life" julkaisi suuria kuvareportaaseja kosmonauteista. Kosmonauteista tehtiin sankareita kuvien avulla. Samalla pönkitettiin Neuvostoihmisen identiteettiä mahtavimpana kansakuntana. Propaganda koneisto ylsi kuvanlukemisen opettamisen tasolle. Todellisuus rakennettiin mielikuvien kautta ja koko koneisto oli valjastettu aateen tukemiseen. Kuvamanipulaation perinne ylsi myös arkistoon, jossa kuvatekstejä muutettiin sen mukaan kuka oli vallan kahvassa. Nimiä vaihdettiin jne. Tutkimuksessa pohditan kuvan todellista suhdetta historiaan ja siihen mitä on oikeasti tapahtunut. Mikä on valokuvan todistusvoima?         

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, Saanio Matti, Riis Jakob

Valokuvasta jotain yleistä.

Sunnuntai 4.11.2007 klo 21:47 - Peter Forsgård

Olen viime aikoina kuvannut useammassa tilaisuudessa ja seminaarissa, jossa on keskusteltu uudesta Innovaatioyliopistosta. Suunnitelmassahan on tarkoitus yhdistää Taideteollinen KK, Kauppakorkeakoulu ja Tekninen KK. Idean isä on käsittääkseni TaiKin rehtori Yrjö Sotamaa.

Suurin vastustus on tietääkseni ollut juuri TaiKissa ja etenkin oppilaiden keskuudessa. En tiedä onko syynä vastustamiseen usko oman aseman heikentymisessä vai pelko taiteen kaupallistumisesta?

Aseman heikentymisestä Taikin osalta on paha mennä sanomaan, mutta toisaalta design vetoinen teollisuus pärjää aika hyvin. Luulisi ennemminkin ins inöörien olevan huolissaan omasta asemastaan. Toisekseen luulisi aidon poikkitieteelisyyden avartavan kaikkia.

Taiteen kaupallistumisesta taas ei pitäisi olla huolissaan lainkaan. Ei todellakaan ole pahitteeksi, että taiteilijoille opetetaan bisnestaitoja. Onhan se nähty miten niillä taidoilla on saatu esim. Helsinki School vetämään maailmanlaajuisesti. Kaupallistamisella en tarkoita antautumista pelkästään markkinavoimien valtaan ja luopumaan omasta taiteellisesta näkemyksestä. Kyse on enemmänkin taiteen tuomista esille ja sen pr-työtä. Hyvin tehtynä taide muuttuu kaupallisesti kannattavaksi. Toki pelkällä pr:llä ei saada mitään kaupaksi, sisältökin ratkaisee.

Viime lauantain Pressossa oli taiteesta ja sen kaupallistamisesta juttua. Jutussa tuli hyvin esiin vanhanaikaiset rakenteet taidemaailmassa. Tunkkaisessa ilmapiirissä vallitsevat 70-lukulaiset ajatukset. Onneksi tulevaisuus on luovien alojen. Jutussa mainittiin valokuvaajia olevan tällä hetkelä 40% enemmän kuin 10 vuotta sitten.

On väitetty, että suurinosa vastavalmistuneista valokuvaajista joutuu suoraan kortistoon. Mene ja tiedä pitääkö tuo täysin paikkansa. Eiköhän ainakin Helsinki School ole antanut mahdollisuudet menestyä myös taloudelisesti. Mikäli tuo kortistoon päätyminen on totta, herää kysymys, onko koulutuksessa jotain vikaa? Voisiko tuosta Innovaatioyliopistosta olla hyötyä kaupallisen koulutuksen mahdollisuuksien paranemisen myötä?

Toinen mahdollisuus valokuvaajaksi kouluttautumiseen on oppisopimus ja tutkinnon suorittaminen VVI:ssä. Siellä kulkee aina asiakkaan huomioiminen käsikädessä muun opetuksen kanssa. Kaupallisuus otetaan huomioon ja sieltä perus- tai ammattitutkinnon suorittaneet sijoittuvat hyvin alalle elleivät siellä jo ole. VVI:stä valmistuneilla on oikeasti kaikin puolin hyvät valmiudet toimia valokuvaajan ammatissa.    

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Aalto-yliopisto, VVI, koulutus

Kouluttajan dilemma

Tiistai 23.1.2007 klo 9:55 - Peter Forsgård

Sain eilen eräältä pitämältäni kurssilta kurssilaisten palautteen. Monet kursseja järjestävät yritykset keräävät palautteen numeroinnin muodossa, mutta oman kurssitoiminnan palautteen pyrin saamaan kirjallisena. Toivomukseni on siis, että kurssilaiset antavat palautteen tekstin muodossa. Minusta numeroissa on se hankaluus, että on kovin helppoa vain laittaa raksi ruutuun. Palaute ei silloin minusta anna kokonaiskuvaa kuinka kurssi oikeasti meni. Tekstimuotoinen palaute antaa huomattavasti enemmän työkaluja ja tulkinta mahdollisuuksia kurssinvetäjälle. Toki huonopuoli kirjoitetussa palautteessa on niiden vähäisempi palautusprosentti. Kirjoitetussa palautteessa verrattuna "kouluarvosana" palauteeseen on hyvänä puolena myös negatiivisten asioiden parempi esille tulo. Negatiivisten asioiden esille tuominen antaa työkaluja kurssinvetäjälle parantaa omaa toimintaansa. Numeroinnissa palaute on myös oman kokemukseni mukaan positiivisempi kuin kirjoitetuissa palautteissa. Osittain se johtuu siitä, että negatiivisesta palautetta annetaan herkemmin kuin positiivista. Jos ei ole mitään valittamista mitään ei kuulu.

No siis siihen kouluttajan dilemmaan. Koulutustilanteessa oppilaalle tavoitteena on uuden oppiminen. Oppimista tapahtuu vain jos kouluttaja pystyy viemään koulutettavat epämukavuus alueelle eli huomaamaan oppilaan tekemät virheet ja puutteet sekä tuomaan ne sopivalla tavlla julki. Kuvista saatava palaute täytyy kirpaista hiukan ja joskus hiukan enemmänkin. Pelkällä kehumisella ja mukavana olemisella ei tutkimustulosten mukaan oppimistuloksia saavuteta. Dilemma syntyy siitä, että kurssilainen, joka on viety epämukavuusalueella saattaa antaa huonon palauteen, koska kouluttaja ei ollutkaan mukava. Hyvää palautetta annetaan helpommin mukavalle kouluttajalle, eli palaute ei välttämättä liity oikeasti asioiden oppimiseen. Tyytymätön koulutettava on voinut oppia enemmän kuin se tyytyväinen koulutettava. Tottakai tässä on koulutettavallakin oma vastuu. On uskallettava heittää itsensä peliin ja altiiksi. Toisin sanoen tulee itse uskaltaa mennä sinne epämukavuusalueelle. Tätä voisi sanoa myös oppimisen motivaatioksi.

Niin vielä siihen saamaani palautteeseen ja kommenttiin jonka vuoksi avasin sanaisen arkkuni tässä asiassa. Eräs kurssilainen valitteli kurssin kalleutta... oli saanut valokuvaukseen uuden virikkeen ja ostanut itselleen uuden järkkärin ja ison kasan valokuvauskirjoja.... Parasta tässä on nuo kirjat eikä isokasa lisähärpäkkeitä siihen uuteen kameraan.... Tuollaista palautetta on mukava lukea, jossa kerrotaan kipinän syttymisestä... :)

 

  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus

Valokuvauskoulutuksesta....

Keskiviikko 22.11.2006 klo 8:50 - Peter Forsgård

Olen kouluttanut oto-valokuvaajia yli 15 vuotta. Aikaisemmin koulutukset olivat pääasiassa ns. yleisiä kursseja, joissa käytiin yleisesti läpi valokuvauksen perusteita. Ensimmäiset kymmenen vuotta käytössä olivat filmivehkeet ja viimeiset viisi vuotta kuvauskoulutus on ottanut myös huomioon digikameroiden haitat ja mahdollisuudet. Filmikamerat olivat pääosin järjestelmäkameroita, mutta digiajan alussa laitekanta oli aika surkeata ja pääasiassa soveltumatonta valokuvaukseen. Nykyään kursseilla laitekanta on parantunut ja järjestelmäkameroiden osuus on noussut. Nykyienn kalusto on täysin kelvollista oto-kuvaajien käyttöön tai ainakin niillä joita olen viime aikoina kouluttanut. Kyse on enemmänkin digin mahdollisuuksien ja rajoitusten oivaltamisesta. Kameroiden kehitys on ollut osittain oikeaan suuntaan. Aika monessa digissä pääsee nykyään suljinaikaa ja aukkoa säätämään etusormella ja/tai peukalolla. Toki niitä valikkohirvityksiäkin valitettavasti vielä näkee. Toisaalta olihan kuvauskursseilla filmiaikanakin osalla tavallisia pokkareita, joissa säädöt eivät edes olleet mahdollisia. Ei se valotusarvojen säätämisen hankaluus ihan uutta ole... 

Viimeisen vuoden parin aikana koulutuspyynnöt ovat muuttuneet mielenkiintoisempaan suuntaan. Omalta osalta yleisten kurssien osuus on pienentynyt, mutta räätälöityjen erikoiskurssien osuus vastaavasti noussut. Samalla koulutusalueeni on laajentunut osittain. Paljon haasteita tuottaa eri ohjelmien yhteiskäyttö, esimerkiksi kuvien käyttö presentaatioissa. En toki kouluta varsinaisesti esim. Powerpointia, mutta hyvin usein kyseisen ohjelman ja Photoshopin yhteiskäyttöä käydään läpi. Vastaan on myös tullut 3D-ohjelmien ja Photohopin yhteiskäyttö. Aika paljon joutuu itsekin koko ajan opettelemaan asioita, jotta pysyy kehityksessä mukana. Koulutuspyyntöjä ihan hands-on-tyyppiseen koulutukseen välineiden osalta tulee myös. Kamerankäyttö opastukset auttavat pysymään ajantasalla myös välineiden osalta. En itse ole koskaan oikein ollut innostunut varsinaisesti kameroista, mutta nämä koulutukset ikään kuin pakottavat seuraamaan myös välinekehitystä. Tokihan välinekehityksen seuraaminen kuuluu osana ammattilaisen ammattitaitoon ja näin se tulee pakostakin hoidettua. Ilman koulutuksia se varmaan jäisi. 

Oman mukavan lisän koulutuksiini on tuonut erään valokuvausta opiskelevan tutorointi. Homma on vasta alussa, mutta nyt jo, ainakin minulle, tutorointi on ollut äärimmäisen hedelmällistä. Toivottavasti tutroitavakin on samaa mieltä. Näemme pari kertaa kuukaudessa ja käymme läpi annettuja tehtävia. Pari päivää ennen koulutuspäiviä katselemme aikaan saannoksia yhdessä. Palaan tähän asiaan vielä blogissani, kunhan tutorointi edistyy ja saamme tuloksia aikaiseksi. Uskon, että tutoroitava kyllä saa, mutta toivottavasti pystyn antamaan hänelle pienen panoksen, mikä auttaa eteenpäin. On mukava jakaa tietoaan eteenpäin ja auttaa toista kehittymään ammatissaan.

Valokuvakoulutuksessa, ihan niin kuin missä tahansa koulutuksessa, on tärkeintä motivaatio. Motivaatio siis molemmilla, sekä oppilaalla, että opettajalla. Valokuvauskolutuksessa tulee olla kärsivällinen. Turhan usein halutaan edetä liian nopeasti. Perusteet on osattava, ennen kuin voi edetä. Valokuvauksessa kaikki kuitenkin rakentuu muutaman perusasian päälle. Perusasiat ovat mm- valon hallinta ja ymmärtäminen, terävyysalueen hallinta ym. Näiden kahden vaikutus ja karaktääri suhteessa ilmaisuun on kaiken perustana. Mitä tietynlainen valo viestii, entä mitä terävyysalueen hallinalla saavutetaan... Valitettatvasti monet innokkaat eivät malta näitä asioita hieroa riittävästi, vaan lähtevät suinpäin kohti seuraavia askeleita. Usein suunta on väärä ja liian nopealla etenemisellä saadaan enemmän tuhoa kuin hyötyä...  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus