My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) Adobe (2 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (62 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (39 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (6 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (7 kpl) Docendo (4 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (1 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (2 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (5 kpl) internet (1 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (5 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (13 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (61 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankäsittely (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (3 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (3 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (1 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (4 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (3 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (26 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (7 kpl) online video (1 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (10 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (9 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (4 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (2 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (3 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (3 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (20 kpl) somesukuprojekti (1 kpl) sony (1 kpl) Sony (7 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stuart Matt (2 kpl) Stuckincustoms (1 kpl) studio (10 kpl) Studio Blick (1 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Studiovarustamo (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) Sundstrom Eric (1 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Kuvalehti (1 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) Suomenlinna (1 kpl) Suonpaa Juha (1 kpl) Super Bowl (1 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) Taidemuseo Meilahti (1 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Talbot Henry Fox (1 kpl) Tammi (1 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Tapes Michael (1 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) Tejada David (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (4 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) TheBestCamera (1 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) The Stolen Scream (1 kpl) tietokone (1 kpl) Tiihonen Petra (1 kpl) Tikkanen Jukka (1 kpl) timelapse (6 kpl) Timiriasew (1 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) Tirkkonen Sami (1 kpl) Toikkanen Tarmo (1 kpl) top 10 (5 kpl) Torkkeli Kimmo (1 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) TTL (1 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (58 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (15 kpl) valokuvaus (669 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (35 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (2 kpl)

Hyperlapsea iPhonella.

Keskiviikko 27.8.2014 klo 18:56 - Peter Forsgård

hyperlapse.png

Instagram julkaisi tänään uusimman applikaationsa iOS-käyttikselle. Hyperlapse on applikaatio, jolla voi kuvata timelapseja/hyperlapseja. Olen jonkin verran noita kuvannut järjestelmäkameralla, toistaiseksi pääasiassa huvikseni. Ne ovat aika työläitä kuvata ja tehdä.

Uusi applikaatio helpottaa niiden tekemistä huomattavasti. Toki täytyy muistaa, että iPhone on kuitenkin kamerana aika rajallinen. Muistaa tietysti pitää, että taitavissa käsissä se on varsin mainio kamera. Hyperlapse on hyvin yksinkertainen käyttää. Kun applikaation laittaa päälle on näkymä varsin yksinkertainen. Ruudulla on ainoastaan edessä näkyvän maiseman lisäksi rec-nappi.

Painamalla sitä iPhone aloittaa videon tallentamisen. Näyttöön tulee myös lisää tietoa. Alareunassa juoksee kuvausaika ja kuinka pitkä hyperlapse on. Oletus arvona kuusinkertainen nopeus eli esimerkiksi 15 sekunnin hyperlapse vaatii puolentoista minuutin verran kuvaamista. Kun on kuvannut haluamansa määrän voi pätkän samantien muuttaa hyperlapseksi tai laittaa odottamaan lopullista rendausta. Rendausvaiheessa voi valita nopeuden 1-12 kertaisen nopeuden välistä. Hyperlapsen pituus siis muutuu valitsemansa nopeuden mukaan.

Muutama seikka kuvatessa kannattaa ottaa huomioon. Valotus lukittuu sillä hetkellä kun aloittaa tallentamisen. Siinä on sekä hyviä, että huonoja puolia. Jos siirtyy valoisasta pimeään niin sisällä kuvattu osa voi oll aika tummaa. Vastaavasti sisältä ulos siirtyessä voi osa videosta palaa pahasti puhki. Hyperlase vaatii valoa, koska applikaatio ei suostu käynnistymään jos on kovin vähän valoa. Toisaalta valotuksen lukittuessa ei pieni valon muutos haittaa. Jos liikkuu kuvatessa kannattaa kamera pitää mahdollisimman vakaana. Hyperlapse osaa hämmästyttävän hyvin vakauttaa kuvatun videon, mutta mitä parempi lähtökohta sen parempi lopputulos.

Vaikka applikaation nimi on Hyperlapse, niin enemmän tuolla kuvatun videon lopputulos on jotain hyperlapsen ja timelapsen välistä. Kiinnostavan näköisiä hyperlapsejä on parempi ottaa stillkuvina, jotka sitten yhdistää editissä sopivasti. Toisaalta nopeaan julkaisuun esimerkiksi Instagramissa tuo uusi applikaatio on ihan lyömätön.

Kokeilin tänään Hyperlapsea pikaisesti ja julkaisin yhden otoksen hetki sitten Instagramiin.

Blogasin järkkärillä otetuista hyperlapsesta aiemmin tänä vuonna. Se toinen osa on vielä kirjoittamatta...

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, hyperlapse, Insta

50mm taas käytössä!

Keskiviikko 13.8.2014 klo 11:25 - Peter Forsgård

Hankin viime keväänä Sigma Art -sarjan normaaliobjektiivin. Pitkästä aikaa on tullut kuvattua 50mm. Kamera on ollut varsin ahkerasti mukana kesän aikana eri paikoissa ja silloin kun mukana oli järkkäri, niin nokalla on ollut lähes kokoajan juuri tuo Sigma 50mm Art. 

Ostin sen ihan pelkästään verkossa olleiden suositusten perusteella. Yleensäkin noiden suositusten perusteella olen vermeitä hankkinut. Toki runkojen osalta testaaminen on olennaisempaa, koska käteen istuvuus on tärkeä asia. Kun selvisi, että hintakin tuolla Sigmalla on varsin kohtuullinen, 800,-, niin päätös ei ollut vaikea. Nyt hinta näyttää olevan 795,-. Samantasoisista normaaliobjektiiveistä joutuu maksamaan moninkertaisen hinnan. Esimerkiksi Zeiss Otus-sarjan normaaliobjektiivi maksaa reilut 3000,-. Ainakaan testien perusteella ei ole mitään kuvanlaatuun perustuvaa syytä, jolla tuo hintaero on perusteltu. Toki muita esim. mekaaniseenkestävyyteen ja tasalaatuisuuten perustuvia syitä toki voi olla. Omani ainakin on osoittautunut erinomaiseksi laadultaan eli sen puoleen ei ole mitään huolta.

_z2c0264.jpg
Sigma 50mm Art f1.4

Mikään pienikokoinen objektiivi 50mm Art ei ole. Kohtuullisen painavakin se on, mutta ei se oikeastaan ole haitannut. Lasi painaa, ei sen kummenpaa. Erittän laadukkaasti se on tehty ja tuntuu todella tukevalta ja hyvältä kädessä. Automaattitarkennuskin toimii oikein hyvin omassa Canon 5DMKIII:sessa. Olennaista objektiivissa on terävyyden lisäksi se miten ja miltä epäterävyysalue näyttää. Minusta ainakin Sigman bokeh on miellyttävän näköinen, mutta esimerkiksi Digital Rev omassa arviossaan piti tätä bokehin laatua juuri heikkona ominaisuutena.

mittari_001.jpg
Sigma Art 50mm f1.4

Toistaiseksi olen ollut erittäin tyytyväinen Sigmalla otettuihin kuviin. Pidän lyhyestä terävyysalueesta. Kuvaan paljon täydellä aukolla. Sitä on vaikea selittää, se vain jotenkin miellyttää, koska se näyttää erilaiselta kuin silmä sen näkee. Toki on tilanteita ja paikkoja joissa isompi syväterävyys on paikallaan. Tietojen mukaan Sigmalta on tulossa samaan Art-sarjaan kuuluva 85mm. Mielenkiinnolla odotan millaisia arvioita se saa. Voisi olettaa, että laadukasta muotokuvausobjektiivia on tulossa. Jos valovoimakin on samaa luokkaa ja hintataso ei karkaa liian suureksi, jiin pitänee harkita sitä sitten.

Lisää Sigmalla otettuja kuvia löytyy galleriasta, johon laitoin kuvia viime kevään Zombie-walkista.

Kaikki kuvat ovat jonkin verran käsiteltyjä ja pieniä joten näiden perusteella ei kannata tehdä omaa arviota miten tuo objektiivi piirtää.  

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Canon, Sigma, Zeiss

Kamera kokeilussa, Canon G1X MarkII

Maanantai 4.8.2014 klo 17:38 - Peter Forsgård

Pääsin kesälomalla muutaman viikon testaamaan Canonin pokkareiden lippulaivaa, G1X Mark II:sta. Se on päivitetty versio G1X:stä, kuten nimestäkin varmaan suurin osa osaa päätellä.

canong1xmkii.png

Kiinnostavaksi kameran tekee oikeastaan kaksi asiaa, kohtuullisen iso kenno ja elektroninen etsin. Se EVF on toki lisävaruste ja sen hinta on hiukan korkea. Minulla oli myös se etsin lainassa. Ilman kunnon etsintä en oikein osaa kuvata, koska se vaatisi vain takanäytön käyttöä. Se ei minusta ole oikein hyvä tapa kuvata. Toki sitä tuli myös joskus käytettyä, mutta EVF on tässä Canonissa varsin kätevä, koska sen saa taitettua myös pystyy eli voi kuvata kuin kuiluetsimestä.

Kolmas kiinnostava G1X Mark II:ssa on suhteellisen valovoimainen objektiivi. 24-120mm on valovoimaltaan 2.0-3.9 eli aika valoisa.

img_0093.jpg

Sopivilla säädöillä eli 120mm ja täydellä aukolla riittävän läheltä, kuvaan saa ihan kivan blurrin taustan ja sen bokehkin näyttää ihan hyvältä. Katumuotokuviin tämä voisi soveltua aika kivasti.

Kuvanlaadussa ei minusta ollut mitään moitittavaa. En toki sitä testannut minkään muun kameran kanssa. Koska kuvanlaatu harvoin on uusissa kameroissa ongelma, on tärkeämpää testata ja kokeilla miten kamera omaan kuvaamkiseen soveltuu. Alusaa aina uusi kamera tuntuu hiukan oudolta kädessä, niin tämäkin. Olen aika vähän kuvannut pokkareilla yleensäkin ja se varmaan osa syy miksi niin. Kamera oli minulla joka päivä mukana ja pikku hiljaa siihen tottui. Oikeastaan ainoa johon en tottunut oli moottorizoom. Objektiivin renkaan saa kyllä säätämään zoomia portaittain ja sitäkin testasin, utta minulle sopii paremin, että objektiivin säätörenkaat oli asetettu aukon ja valotuksen korjailun säädölle. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla, joten on aika luonnollista, että asetan säätörenkaan säätämään aukkoa. Valotuksen korjailu taas on tärkeä säätö ja kätevästi laitettavissa ulommalle säätörenkaalle. Valotuksen korjalu ei tosin onnistu, jos laukaisin oli alhaalla ja se vaati hieman totuttelua. 

img_0300.jpg

Kuten lähes kaikissa uusissa kameroissa, niin tässäkin oli wifi ja yhdessä Canonin applikaation kanssa kuvan saattoi siirtää suoraan kännykkään ja siitä eteenpäin sosiaaliseen mediaan. Wifi-yhteys toimi varsin hyvin, vaikka aluksi oli pientä haastetta saada se toimimaan yhdessä iLaitteiden kanssa. Yhteydenmuodostus oli hiukan hidasta ja se sai minut hiukan hätäisenä lopettamaan applikaation ennen kuin yhteys oli saatu. Kun ymmärsin malttaa hiukan, homma pelitti mainiosti. Kuvasin samaan aikaa sekä RAW, että jpg-tiedoston, sillä RAW-kuvat eivät ainakaan mobiililaitteeseen siirtyneet. Tietokoneen kanssa en yhteyttä kokeillut.

Korkein ISO jota tuossa käyttäisin on ISO3200, mutta tämä on tietysti mielipide asia. Alla oleva kuva on otettu juuri ISO3200 arvolla.

img_0269.jpg

Viimeinen kuva on suoraan kamerasta sellaisenaan. Muut kuvat ovat aavistuksen säädettyjä. Kuvat ovat pieniä ja niiden perusteella ei pidä tehdä mitään johtopäätöksiä kuvanlaadun suhteen.

img_0245.jpg

Minusta G1X Mark II oli varsin mukava kuvata ja toimi hyvin satunnaisessa turisti- ja katukuvaamisessa. Ainoa miinus on oikeastaan hinta, kamera on varsinkin EVF:n kanssa aavistuksen kallis.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon

Mitä kroppikenno vaikuttaa aukkoon?

Tiistai 8.7.2014 klo 14:42 - Peter Forsgård

Tony Nortrup on amerikkalainen valokuvaaja, kouluttaja ja videoblogaaja. Videot ovat varsin viihdyttäviä sen lisäksi, että pitävät sisällään paljon tietoa. Törmäsin yhteen erittäin mielenkiintoiseen hänen tekemään videoblogaukseen kroppikennon vaikutuksesta aukkoon.

Kaikkihan me olemme oppineet, että kun 28-70mm f4 objektiivin laittaa kiinni ns. kroppikennoiseen kameraan, niin polttoväli esimerkiksi kroppi Canoneissa on n. 45-112mm. Vastaavasti mikro 4/3 kameroissa polttoväli olisi 56-140mm. Mielenkiintoista on kuitenkin ettei valovoimasta ole tuon yhteydessä kovin paljon puhuttu. Sen on oletettu pysyvän samana tai näin omn annettu ymmärtää. Nortrup esittää videossaan miksi näin ei ole ja siksi myös suurin aukko tulee kertoa tuolla samalla kertoimella kuin polttovälikin. Toisin sanoen tuo mainitsemani 28-70mm on kroppikennnoisessa Canonissa 45-112mm f6,4 ja mikro 4/3 kamerassa 56-140mm f8.

Turhaan tässä asiaa sen enempää selittää, vaan kannattaa katsoa tuo Tony Nortrupin video. En itsekään ole tuota sen enempää aikaisemmin ajattelut vaan mennyt sen mukaan miten tähänkin asti. Toisaalta onko tuolla nyt oikeasti niin kauheasti väliä?

 

5 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, tekniikka, kamera, Nortrup Tony

100 somesukulaista kuvausprojekti

Keskiviikko 11.6.2014 klo 12:27 - Peter Forsgård

Blogini kymmenesvuosi alkaa ensi lokakuussa. Tasaluvun “juhlistamisen” ajattelin aloittaa jo nyt.

Aloitan muotokuvaprojektin, jossa tarkoituksena on kuvata mahdollisimman monta somesukulaistani eli niitä joiden kanssa sosiaalisessa mediassa vaihdan ajatuksia, kommentteja ja tykkäyksiä. Työnimenä on otsikossa mainittu “100 somesukulaista”. Se ei välttämättä tarkoita, että kuvattavia pitää olla 100. Teitä voi olla hyvinkin enemmän tai jos “somesuku" ei innostu aiheesta, niin sitten vähemmän. 

Tavoitteena on järjestää noista muotokuvista näyttely syksyllä 2015 jossain galleriassa, joko fyysisessä tai virtuaalisessa. Kirjakin on mahdollinen, painettu tai sähköinen tai ehkä molemmat. Kuvia toki julkaistaan sitä mukaan Instagramissa, kun niitä otetaan.

Miten kuvaus tehdään: Näemme jossain ja tarjoan jotain näistä: lounaan, oluen, lasin viiniä, kuoharia, kahvia, vissyä tai limpparin. Nautimme sen kaikessa rauhassa ja juttelemme. Sen jälkeen kuvaamme jossain miljöössä tapaamispaikan lähettyvillä. Kuvan saat omaan käyttöösi sähköisenä. Minulla on mahdollisuus julkaista ne näyttelyssä, kirjassa ja verkossa. Muu käyttö sovitaan puolin ja toisin erikseen. Kuvan fyysinen muoto tulee olemaan luonnollisesti neliö.

Toivottavasti innostut aiheesta ja haluat tulla mukaan projektiin. Ota yhteyttä yksityisviestillä jossain somealustassa jossa meillä on yhteys, niin sovitaan tapaaminen ja kuvaus.

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, somesukuprojekti, muotokuvaus

Kameratestailua, Canon 1D C

Keskiviikko 11.6.2014 klo 11:55 - Peter Forsgård

Sain viime viikonloppuna mahdollisuuden testata Canon Cinema EOS-sarjaan kuuluvaa 1D C kameraa. Runko on versio toisesta 1-sarjalaisesta 1D X:stä. Suurin on ero on käytännössä se, että 1D C:llä voi kuvata videota 4K-resoluutiolla. Viime viikolla blogasinkin 4K:n tuomista hyödyistä yhden miehen "videoryhmälle." Toinen etu jota tuossa blogauksessani ei niin paljon tuotu esiin on stillien poimiminen videosta. 4K:n resoluutiohan on 4096X2000 eli megapikseleitä on noin 8 miljoonaa. Juuri eilen kuulin kuinka eräs suuri ruotsalainen vaateyritys on siirtynyt kokonaan kuvauksissa RED 6K kalustoon jolla sitten otetaan mainosvideot ja niistä videoista irrotetaan tarvittavat stillit. Minusta on jotenkin yllättävää, että tämä videosta stillit saa aina joillakin karvat nousemaan pystyyn. On vain niin, että näin tapahtuu ja tulee tapahtumaan pidetääns iitä valokuvaaajpiireissä tai ei. Joku sen sitten tekee jos ei valokuvaajat sitä tee, hyvin yksinkertaista. Toistaiseksi tätä jarruttaa tekniikka eli 4K:n kuvataajuus on aika yleisesti 24-25 fps. Tekniikan kehittyessä (lue: tullessaan edullisemmaksi), nousee tuo kuvataajuuskin varmasti ja silloin voidaan käyttää nopeampia suljinaikoja. Nopeampi suljiaikahan pysäyttää liikkeen paremmin. Irroitetut stilliä ovat terävämpiä. Videota käsitellessä voi sitten kuvataajudella ja freimien määrällä koittaa säätää liike myös videolla näyttämään siltä mihin olemme tottuneet. Tekniikka muuttaa kuvausta ja sitä tapaa jolla sitä harjoitetaan.

Takaisin tuohon Canoniin tai oikeastaan niihin kahteen optiikaan joita sain myös lainaan. Toinen oli peruszoomi EF 28-70 f2.8. Mitään muuta "perus" siinä putkessa ei ollutkaan. Optiikan tekemä jälki oli aivan loistavaa. Minusta optiikassa ei ole pelkästään tärkeää kuinka terävä se piirtää vaan miltä näyttää se epäteräväalue eli bokeh. Se on tärkeä osa valokuvaa ja ilmaisua. Tuossa optiikassa se epäterävä alue oli erittäin miellyttävää. Muutenkin optiikan tuntuma kädessä oli hyvä. Uusi design jossa optiikka on mahdollisimman "sileä" on minusta hyvä. Tätä samaa käyttää toki muutkin optiikanvalmistajat. 

Toinen lainassa ollut optiikka oli CN-E 50mm T1.3. Tuo objektiivi on osa Canonin elokuvaobjektiivien sarjaa. Erityistä noissa CN-E objektiiveissä on pykälätön aukon säätö ja muu optimointi nimenomaan liikkuvaa kuvaa ajatellen. Tarkentaessa kuvan rajaus pysyy samanlaisena ym. Sarjan optiikoissa kaikissa on samassa kohtaa ja samankokoisena follow focusta varten ratas tai pykälöinti. Etuosan halkaisija on kaikissa myös sama. Se helpottaa merkittävästi objektiivin vaihtamista, kun muita lisähärpäkkeitä ei tarvitse vaihtaa ja säätää. Objektiivin jälki oli aivan huikea ja erityisesti se epäterävä alue oli kermaisen ihanaa.

Valitettavasti tuon objektiivin ja 1D C:n hinta on sen verran suolainen ettei sen hankkimiseen ole mahdollisuuksia. Sen sijaan tuo 28-70mm zoom on harkinnan alla. Tuosta peruszoomista on myös olemassa F4-versio, jossa on myös kuvanvakaaja. Se soveltuu myös lähikuvaukseen, koska siinä lähikuvaustilassa 0,7X suurennos.  

Ohessa muutamia mallikuvia yllä mainituilla kombinaatioilla. Nämä kuvat ovat pienenettyjä tähän blogiin, joten niiden perusteella ei kannata isompia johtopäätöksiä tehdä suuntaan jos toisenkaan.

_56k0086.jpg
Canon 1C D, CN-E50mm T1.3 L F, 1/640 F1.2 ISO100

_56k0094.jpg
Canon 1C D, CN-E50mm T1.3 L F, 1/100 F1.2 ISO100

_56k0055.jpg
Canon 1C D, 28-70 F2.8 L II, 1/40 F5.6 ISO1600 (35mm)

  

4 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Canon, Cinema EOS

Näyttelyiden ihmeellinen maailma: Alfredo Jaar Kiasmassa

Maanantai 9.6.2014 klo 17:32 - Peter Forsgård

Kiasmassa on parhaillaan mielenkiintoinen näyttely: Alfredo Jaar:in "Kun runous ei riitä." Näyttely on auki aina 7.9.2014 asti. 

Näyttelyn voimakkain ja hienoin teos on elokuvainstallaatio Hiljaisuuden ääni. Se kertoo karulla ja minimalistisella tavalla Kevin Carterin tarinan. Tarinan pääosassa on Carterin ottama valokuva lapsesta ja korppikotkasta. Se on varmasti kaikkille tuttu valokuva, mutta Carterin tarina ei ehkä ole yhtä tuttu. En sen enempää paljasta "juonen" käänteitä, vaan kehoitan menemään katsomaan. Tuon installaation jälkeen on ihan mielellään hetken hiljaa.

jaar_001_001.jpg

Näyttelyssä oli myös varsin hauska teos "Valokuvaa ei otetta, se tehdään." Se on tavallaan installaatio, jossa on iso pino julisteita ja siinä tuo mainitsemani teksti. Hauskinta on, että palan teosta eli yhden julisteen saa ottaa mukaansa. Luonnollisesti otin julisteen ja se tulee roikkumaan kehystettynä työhuoneeni seinällä.

"Kuvien suru" oli varsin hämmentävä valokuvateos. Yhtään valokuvaa ei ollut esillä vaan ainoastaan tekstit kuviin liittyen. Kuvat eivät olleet esillä koska niiden oikeudet ja kontrolli ovat jollakin kaupallisella ja/tai poliittisella taholla. Getty Images ja Bill Gates sai kovasti kritiikkiä. Vaikuttava teos, vaikka en ihan täysin Jaar:in mielipidettä jaakaan. Muutenkin Jaar käytti joissakin teoksissa muiden kuvia osana installaatiota.

Muuta mielenkiintoista näyttelyssä oli teos "Miljoona Suomen passia". Se on uusinta toteutus ARS-95 -näyttelystä.

Kaiken kaikkiaan yksi vaikuttavimmista näyttelyissä, jonka olen nähnyt. Aion tuon vielä käydä pari kertaa ainakin kesän aikana katsomassa.

Kiasmassa on muuten samaan aikaan näyttely "Kiasma Hits". Se on 15-vuotisjuhla kokoelmanäyttely Kiasman suosituista ja parhaista teoksista. Siinäkin syy mennä Kiasmaan. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, valokuvanayttely, Jaaro Alfredo

Pilvipalvelun akilleen kantapää...

Keskiviikko 4.6.2014 klo 17:54 - Peter Forsgård

Adobella oli muutama viikko sitten ongelmia Creative Cloudin kanssa. Lisenssien tarkistus ei toiminut ja applikaation päivityksessä oli ongelmia. Adoben asiakaspalvelun Twitter-tilin mukaan kyseessä oli sähkökatko. 

Usealta käyttäjältä tuo varmaan jäi huomaamatta, jos lisenssin tarkistus ei sattunut tuohon kohtaan tai applikaatiot olivat päivitettynä. Itselläni se sähkökatko tuli juuri hankalaan aikaan, koska olin asentamassa applikaatioita uuteen koneeseeni. Sain ne kyllä asennettua, mutta niiden päivitys viimeisimpään versioon ei onnistunut. Sen vuoksi osa applikaatioista ei toiminut, koska uusi käyttöjärjestelmä Mavericks ei ollut tuettuna noissa ensimmäisissä versioissa. Päivitys patch tulee eri paikasta ja siinä tai siis servereissä se sähköongelma ilmeisesti oli. Onneksi ei ollut mitään hirvittävän kiireellistä editointia ollut menossa. Koska samaan aikaan vanhan koneen applikaatioiden lisenssiä ei voinut tarkistaa, oli tilanne tosiaan aika hankala.

Kun itse huomasin tuon ongelman olin yhteydessä Adoben helpdeskiin ja siellä oltiinkin varsin avuliaita. Siinä alku vaiheessa eivät tosin maininneet mitään sähkökatkosta. Asiaa yritettiin etäkorjata kolmeen kertaan ja neljännen kerran vielä puhelimitse keskustelin tuen kanssa. Puhelintuessa oli hankalaa se, että se sijaitseee Intiassa. Vaikka englanninkieleni on suhteellisen vahva, oli intialaista aksenttia hiukan hankala paikotellen ymmärtää. Useasta yhteydenotosta ja yrityksistä huolimatta ongelmaa ei saatu viikkoon korjattua. Onneksi lisenssi vanhassa koneessa oli kuitenkin voimassa hetken aikaa ilman tarkistustakin. Ohjelmia käynnistäessä se vain muistutti, että niin ja niin monta päivää aikaa käyttää.

Ongelmaan liittyi vielä sellainen kummallisuus, että kun virhe oli saatu Adobella korjattua en saanut päivityksiä tehtyä Elisan yhteydellä, mutta varayhteytelläni eli DNA:n mokkulalla se onnistui. Meni muutama päivä lisää niin kaikki toimivat myös Elisan yhteydellä. Se mihin tuo liittyi en ymmärrä. 

Palvelukatkos on hyvä esimerkki siitä, että pilvipalvelun ja siihen liittyvät backup-toiminnot on syytä olla kunnossa. Muuten kaikin puolin CC on toiminut moitteettomasti.

 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Adobe, kuvankäsittely, Photoshop, Premiere

Valonmittauksesta

Perjantai 30.5.2014 - Peter Forsgård

Tiina Puputti pingasi minua Twitterissä kysymyksellä valotusmittarin käytöstä eli käytänkö vai en. Vastasin etten käytä. Kysymys sai muutenkin pohtimaan valotusta.

Valotus on mahdollista nähdä histogrammista kuvanoton jälkeen. Takanäyttö myös vilkuttaa mustaa siitä kohdasta jossa jokin kohta kuvasta mahdollisesti palaa puhki. Valotusta voi sitten tuon perusteella korjata. Vielä paremmin sen voi tehdä käytössäni olevalla Olympuksen OM-D EM-5:sella. Elektronisen etsimen asetukset voi määrittää niin, että jo ennen kuvanottamista näkyy missä kohdassa kuvaa on mahdollinen ylivalotus ja sitten voi valotuksenkorjailulla säätää valotus kohdalleen. Tässä tapauksessa siis se mikä se valotus on, ei ole merkitystä, oli se sitten mittarin mukaan yli tai ali. Toki se mitä aukkoa tai mitä suljinaikaa käyttää on merkityksellistä syväterävyyden ja liike-epäterävyyden kannalta. Tuon asian Olympuksen OM-D EM-5:sen osalta voi lukea lisää Pekka Potkan blogauksesta. (englanniksi). Olympuksen tapauksessa valotuksen mittaus voidaan tehdä uudella tavalla ja se on merkittävästi luontevampi tapa digitaalisessa kuvaamisessa. 

Toki minulla vielä on valotusmittari olemassa. Minolta Auto Meter IV F oli ahkerassa käytössä studiossa ja miljöössä, kun kalustonsa oli Mamiya RB67 ja materiaalina Fujin diafilmi. Valotusmittarista on edelleen hyötyä, kun haluaa mitata kohdistuvaa valoa. Toisaalta kun kuvaa raakakuvaa pienet valotusvirheet eivät ole kovin dramaattisia. Pitää vain huolen ettei mikään kohta pala puhki. Sen palauttaminen on mahdotonta ja se näyttää digitaalisessa kuvassa aika ikävältä. Kuten suurin osa varmaan tietää ylivaloituksesta sävyt leikkaantuvat eivätkä liu'u nätisti kohti puhtaan valkoista kuten filmillä. 

Toinen käyttö valotusmittarille on luonnollisesti valokontrastin mittaaminen, joko kohteesta itsestään tai kohteesta ja taustasta. Noissa tilanteissa olen luottanut kokemukseeni ja silmään. Kontrasti ei koskaan ole aukon osien tarkkuudella merkityksellistä, paitsi tietysti opiskeluvaiheessa kun pitää osata tehdä kuva jossa on ennalta määrätty valokontrasti. Tottakai valokontrasti pitää ottaa huomioon ja suhteuttaa se kuvan loppukäyttöön. Yleensä teen sen vasta kuvankäsittelyvaiheessa. Kuvataan vaan riittävän löysällä valolla eli pienellä kontrastista ja tarvittaessa sitten tiukennetaan eli tummentaa varjoja. 

Kolmas käyttö valotusmitterille on kun kuvataan valkoista taustaa vasten. Jos haluaa ilman jälkikäsittelyä olla varma, että tausta on todellakin valkoinen eikä harmaa, niin sopiva valokontrasti tuossa tilanteessa on, että tausta on puolitoista aukkoa vaaleampi kuin kohde. Jos eroa on enemmän on suuri vaara, että valkoinen ikäänkuin kiertää kohteen etupuolelle ja ääriviivat eivät ole täysin terävät. Vähemmän taas tekee taustasta harmaan. Toki vaaleutta saa lisää kuvankäsittelyssä, mutta se on toisinaan aika työlästä. Miksei sitä telisi kunnolla jo kuvatessa?

Videota kuvatessa valotuksen on oltava huomattavasti paremmin kohdillaan kuin verrattuna raw-muodossa otettuun valokuvaan. Videolla säätövaraa on erittäin vähän, jos ollenkaan. 4:2:0 color sampling ei anna hirveästi mahdollisuuksia. Tilanne on toki toinen jos kuvaa raakavideota, mutta se ei vielä ole kovin yleistä ainakaan pienemmissä tuotannoissa. Toki jatkossa tuokin muuttuu, jos esim. MagicLantern tai Black Magic kameroiden käyttö yleistyy.

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, tekniikka, Olympus, Canon

Hyperlapsen ihmeellinen maailma osa 1: kuvaaminen

Maanantai 24.3.2014 klo 16:06 - Peter Forsgård

Timelapset ovat olleet jo pitkään varsin suosittuja. Varmasti moni lukija tietää mikä timelapse on, mutta selvitetään se nyt kuitenkin tässä yksinkertaisesti. Timelapsessä otetaan tietyn väliajoin kuva kameraa liikuttamatta ja sitten editointi ohjelmassa valokuvat yhdistetään kuvasekvenssinä videoksi. Kuvataajuus on kuten videossakin eli esim. 25 kuvaa sekunnissa eli se tarkoittaa, että 10 sekunnin videoon tarvitaan siis 250 valokuvaa. Aikaa vievää puuhaa siis. Timelapsessä ei ole mitään uutta sinänsä. Niitä on tehty jo yli sata vuotta. Ensimmäinen hidastuksilla ja kuvataajuuksilla leikki Georges Méliès elokuvassaan Carrefour De L'Opera.

Suosio on viime aikoina ollut sen verran suurta, että ne ovat jo minusta kokeneet inflaation. Monet niistä ovat toki visuaalisesti näyttäviä ja kuvattu upeissa maisemissa, mutta siinäpä se onkin, ei juuri muuta sisältöä. Silti niitä on aika ajoin mukava katsella.

Viime aikoina on yhä enemmän näkynyt ns. hyperlapsejä. Niissä kamera liikkuu pitemmän matkan ja maisema "pysyy" paikallaan. Muuten kuvaus on aika lähellä timelapsen kuvaamista. Toki eroja on ja kuvaaminen on jonkin verran haastavampaa, koska kovin helposti lopullisessa videossa kameran liikkeet näkyvät nykimisinä ym. Huolellinen kuvaaminen on siis erittäin tärkeää ja helpottaa jälkikäsittelyä. 

Olen viimeisten viikojen ajan ottanut ja tutkinut hyperlapsejä. Sen sijaan, että menisin käymään kaffella keikkojen välissä, olen käyttänyt ajan hyperlapse kuvien ottamiseen. 

Työnkulku on kutakuinkin seuraava. Kun aihe tai maisema on löytynyt, kannattaa ennakkoon katsoa alku ja loppupiste. Se väli on hyvä kävellä ensin ja katsoa miten kohde näkyy reitiltä. Kuvaamista ja jälkityötä helpottaa huomattavasti, jos kohteesta katsoo jonkin kohdan johon valitun tarkennuspisteen kohdistaa joka kuvassa. Helpointa on jos se kohdistuspaikka näkyy koko ajan, mutta ei se välttämätöntä ole. Siitä kohdasta tulee se piste jonka ympäri pyöritään. Kuvaamista helpottaa myös jos maassa on säännöllisin välein jokin merkki. Esimerkkinä olevan Suurkirkon (linkki Instagramiin) osalta oli varsin helppo valita maasta kohdat joista kuvat otetaan. Kivetyksessä on selkeät ruudut tasaisin väliajoin. Tasainen välimatka kuvien ottamisessa helpottaa ja saa liikkeen näkymään tasaisempana. Tasainen väli kuvienotossa helpottaa myös, etenkin jos taivaalla on pilviä. Niiden liike on tasaisempaa. Itse olen toistaiseksi ottanut kuvat ilman jalustaa, mutta sen käyttö voi helpottaa. Toisaalta jalustan siirtäminen on oma haasteensa ja kameran kohdistaminen voi olla käsivaralta nopeampaa. Kaikki mahdolliset säädöt kannattaa asettaa manuaalille, jotta kuvien sävyt ja valotus pysyy mahdollisimman tasaisena. Jos valotuksessa on heittoja saa ne tasattua LRtimelapse softalla. Itse olen kuvannut nämä raw-muodossa ja säätänyt Lightroomilla sävyt halumakseni. Mikään ei toki estä kuvaamasta suoraan JPG-muodossa. Se nopeuttaa prosessia. Tarkennuksen olen pitänyt automaatilla ja valinnut tarkennuspisteen siitä kohdasta missä se osuu valitsemaani kohdistuspisteeseen. Jos jotain on tullut kameran ja kohdistuspisteeseen väliin, olen napsauttanut tarkennuksen manuaalille jotta tarkennus pysyy samassa kuin edellisessä kuvassa. Kuvanvakaajan olen pitänyt pois päältä, koska sen aiheuttama kuvien siirtymä on mahdollinen eli rajaus ei välttämättä ole sama kuin edellisessä kuvassa kun vakaaja korjaa kameran liikettä.

Kohdistamista ja kameran suorassa pitämistä helpottaa, jos saat etsimeen ristikon. Olen kuvannut näitä sekä Olympuksen OM-D EM-5:sella, että Canon 5D MKIII:sella. Molemmissa saa näppärästi ristikon etsimeen. Mikäli ristikkoa ei saa näkymään etsimeen voi kuvata myös takanäytön avulla. Sen huono puoli on hankaluus pitää kamera liikkumatta kuvanottohetkellä. Toki jos kuvaa jalustalla tätä ongelmaa ei ole. 

Varsinaisesti mitään kaupallista ajatusta ei minulla näiden hyperlapsien suhteen vielä ole ja tuskin kukaan niitä tilaa, mutta hauskaa niiden tekeminen on. Muutama oma projekti toki on mielessä ja katsotaan mihin se mahdollisesti johtaa.

Toistaiseksi olen julkaisut hyperlaseni Instagramissa ja Vine:ssa. Esimerkkejä löytyy näiden linkkien takaa: Sillan alla, Kolme Seppää ja Steissi. Vine-palvelusta löytyy myös Sillan alla hiukan lyhyempänä versiona.

Seuraavassa osassa käyn läpi editointia.

  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, videokuvaus, timelapse, hyperlapse, Melies Georges, LRTimelapse

Työ"kokemus" vs. kokemus.

Torstai 20.3.2014 klo 15:14 - Peter Forsgård

YLE:n verkkosivuilla oli hyvin ajankohtainen kirjoitus työ"kokemusesta" vs. kokemuksesta. Jutussa haastateltu Matti Henttinen kysyy varsin aiheellisen kysymyksen tai oikeastaan toteaa seuraavasti:

"- Jos on 25 vuoden kokemus, niin onko se oikeasti sen mittainen vai onko se yhden vuoden kokemus, jota on pyörittänyt 25 vuotta peräkkäin,..." 

Henttinen jatkaa: "- Ihmisen kaikkea toimintaa ohjaa pelko. Pelon taustalla on hallinnan menettämisen pelko. Jos joutuu hankkimaan uutta tietoa ja osaamista, niin helposti käy niin, että sitten sitä palaa siihen aikaisempaan turvalliseen. Niin käy, vaikka se vanha ei toimisikaan. Se on kuitenkin jotakin, joka on tuttua,..."

Noissa kahdessa lainauksessa on kiteytetty hyvin paljon asioita, jotka koskevat myös valokuvausta ammattina ja toimialana. Kaikilla toimialoilla on tapahtunut isoja muutoksia, niin myös valokuvausalalla. Suurimpia muutoksia ovat mm. ovat yrittäjyyden kasvu, digitalisoituminen, sähköinen julkaiseminen ym. Ei toki välttämättä tuossa järjestyksessä, mutta minusta nuo ovat ne olennaisimmat asiat, jotka sitten johtavat tai niiden pitäisi johtaa erilaisiin asioihin joiden vuoksi toimintamalleihin on tehtävä muutoksia. Nuo muutokset tapahtuivat pidimme siitä tai emme. Kyse ei todellakaan ole siitä onko tuo hyvä vai huono asia, vaan siitä mitä ja miten niihin pitää reagoida. Vaikka noille muutoksille voimme kovin vähän, mutta se mille jokainen voi jotain on se miten muuttaa toimintatapaansa. Silloin tullaa juuri siihen josta olen täss blogissa paljon kirjoittanut. Uutta etsivällä on keskimäärin paremmat mahdollisuudet selviytyä. Samalla omalla toimialalla on paremmat mahdollisuudet selvitä. Pitää myls muistaa ettei se muuttuminen tähän lopu. Muutosnopeus kasvaa ja robotit jo kurkkivat nurkan takana...   

Samassa jutussa Henttinen toteaa: "- Vanha tieto on vaarallista ja vanhat tavat ovat vaarallisia. Hirveän monet asiat, mitä teemme, ovat kyllä syntyneet oikeaan tarpeeseen. Me vaan teemme niitä edelleen, vaikka tarve on kadonnut." En nyt sanoisi vanhaa tietoa vaaralliseksi sinänsä, jos sen tuomaa kokemusta osaa hyödyntää. Silloin vanha tieto on vaarallista, jos tekee asioita kuin ennen ja samalla muu maailma ympärillä muuttuu.

Yksi hyvä esimerkki on huhtikuussa aloittava journalismin joukkorahoitus saitti Rapport. Tuota joukkorahoitusasiaa pohdin blogissani loppukesästä 2008. Osa noista silloin mainitsemistani ovat jo lopettaneet. Joukkorahoitus sinänsä elää vahvana esim. Kickstarterissa ja Indigogo:ssa. Noiden valokuvaan liittyvät rahoitushankkeet näyttävät saavan rahoitusta. Pitänee tutustua tarkemmin mitä siellä on ja palata blogauksen muodossa asiaan. Tämä joukkorahoitus on hyvä esimerkki taas miten uutta kokeillaan ja haetaan niitä selviytymisen toimintamalleja. Toivottavasti Rapport saa tuulta alleen eli tekijöitä ja rahoittajia, koska mikää ei ole varmaa paitsi epävarma. Pidetään peukkuja ettei meidän auttamattomasti vanhentunut rahankeräyslaki kaada tätäkin mainiota yritystä...

  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, croudfunding, Indiegogo, Kickstarter, Rapport

F5.6 ja Vuoden lehtikuvat

Keskiviikko 19.3.2014 klo 13:00 - Peter Forsgård

Viikko sitten keskiviikona Lavaklubilla oli mielenkiintoinen f5.6:n järjestämä keskustelutilaisuus vasta valituista Vuoden lehtikuvista. Paikalla oli 9 kilpailussa palkittua kuvaajaa sekä kolme kilpailun tuomaristosta. Tuomareista paikalla olivat Sami Kero, Anna-Kaisa Rastenberger ja Caj Bremer. He kertoivat valintojen taustoja ja luonnollisesti myös tuomareiden työskentelystä. Keskustelu oli minusta erinomaista. Hyvä että näitä keskusteluja käydään. Siinä tuli hyvin esiin kuinka monet valinnat olivat varsin tiukkoja ja raati ei suinkaan ollut yksimielinen. 

Kukin mukana ollut palkittu kuvaaja kertoi omasta kuvastaan ja sen taustoista. Keskustelu luonnolisesti sivusi myös vahvasti lehtikuvan tilaa ja tulevaisuutta. Muutaman mielenkiintoisen pointin ajattelin tuosta nostaa esiin.

Maija Tammi kertoi miten isommista kokonaisuuksista eli isoista kuvareppareista ollaan valmiita maksamaan. Minusta tuo kuulosti hyvältä. Olen joskus tässä blogissani ehdottanut, että antaa sen joka päiväisen peruskuvan olla vaikka amatöörien heinää ja oikeat valokuvaajat voisivat keskittyä tekemään kunnon uutiskuvia ja kuvareppareita. Ilmeisesti tähän suuntaan ollaan menossa? Se olisi hyvä asia valokuvaajan kannalta, parasta tietysti olisi jos kaikki kuva olisi ammattilaisten tekemää. Se voisi myös olla se millä saadaan valokuvaajan arvostusta ylös. Toisin en usko, että ihan lähiaikoina ainakaan lehtitalot tätä tekevät, vaan kuvaajien pitää ottaa itse tilanne haltuun.

Multimediasta myös keskusteltiin ja sen vähäisyyttä ihmeteltiin. Itsekin olen tuota ihmetellyt. Liikkuvan kuvan merkitys tulee tulevaisuudessa kasvamaan. Siihen on olemassa ihan selkeät merkit. YouTube on alle 30-vuotiailla yleisin hakukone. Toki multimedia ei ole pelkkää videota eikä se ole sitä mitä joskus tehtiin diaprojektoreilla ja häivelaitteilla, se on paljon laajempaa ja se on myös interaktiivista. Mediankuluttaja ei ole pelkästään passiivinen seuraaja vaan myös osallistuja jolla on oma tahto. Luonnollisesti multimedia tekeminen vaatii uusia taitoja vanhojen taitojen rinnalle ja niiden lisäksi. Julkaisualustat ovat lähes kaikkien ulottuvilla. Ainutlaatuinen tilaisuus saada äänensä kuuluville.

Yleisöstä eräs lehtikuvaaja, jonka nimi meni minulta ohi, kertoi miten nykyään keikalle lähtiessä ohjeistetaan kuvaajaa turhan paljon. Aiemmin annettiin enemmän tilaa kuvaajalle toimia ja nähdä. Kuulostaa varsin harmittavalta kuvaajan kannalta. Omalta osaltaan se voi kaventaa näkemystä ja kuvien monipuolisuutta. Luonnollisesti raamit pitää olla, mutta minusta on hyvä jättää myös kuvaajalle vapauksia, jotta niitä yllätyksiä ja helmiä syntyy. Tuo on varmaan osa syy miksi lehdissä olevat kuvat koetaan heikoiksi. 

Tänä vuonnahan Vuoden lehtikuvakilpailu oli joidenkin sarjojen osalta avoin eli kuka tahansa saattoi osallistua. Palkittujen joukkoon pääsi yksi "ulkopuolinen", Kim Öhman. Hän sain kunniamaininnan urheilukuvasarjassa. En ole nähnyt missään sen tarkempaa tietoa kuinka paljon ulkopuolisten lähettämiä kuvia kilpailuun osallistui. Mielenkiintoista nähdä miten ensi vuoden kilpailussa toimitaan. Kategoria jossa valittaisiin Vuoden aukeama tai Vuoden juttu taiton ja visuaalisuuden kannalta voisi olla myös hyvä kategoria. Kuvajournalismin liittyy aina aihe ja usein myös teksti. Tämän korostaminen ja tuominen esiin voisi nostaa tätä yhteyttä paremminkin myös lukijoille.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden lehtikuvaaja, Lavaklubi

Hajatelmia Kuva & Kamera messuista 2014

Maanantai 10.3.2014 klo 11:32 - Peter Forsgård

Tämän vuotiset Kuva & Kamera -messut olivat minusta varsin onnistuneet. Toki siellä olisi voinut olla enemmän laitevalmistajia ja maahantuojia. Isoista kameramerkeistä poissa olivat mm. Nikon ja Olympus. Näiden isojen poissaolo vähentää aina yleistä kiinnostusta. Itse vierailin messuilla perjantaina ja sunnuntaina. Molempina päivinä oli aika vähän väkeä, mutta lauantai oli kuulemma ollut varsin vilkas päivä. Jostain olin lukevinani, että kävijöitä olisi ollut lauantaina selkeästi enemmän kuin viime vuonna vastaavana ajankohtana.

Se mikä minusta noista messuista teki onnistuneet oli painotus kuvaan. Valokuvanäyttelyitä oli runsaasti ja minusta ne olivat laadukkaita. Toinen erinomainen asia oli ohjelman runsaus.

Kävin sunnuntaina kuuntelemassa Lauri Laukkasen esitystä videoblogaamisesta. Kyseinen nuori kuvaaja on varsin mielenkiintoinen kaveri ja myönnettävä on, että ei ole aiemmin tullut vastaan. Vasta 21-vuotias kuvaaja on jo luonut varsin merkittävän kansainvälisenkin uran. Hänen tutoriaalejaan valokuvauksesta ja kuvankäsittelystä voi seurata mm. SLR Loundge -saitilta. Fiksuja ja hyviä pointteja sain videoblogaamisesta ja eri alustoista. Vaikka monet asiat olivatkin tuttuja, tuo hyvä esiintyjä esiin aina uusia näkökulmia ja ajatuksia, jos vain itse pitää mielen avoimena.

Toinen esitys jonka kuuntelin oli Vuoden muotokuvaajan Sami Reivisen esitys. Lauantain esitys oli myös kuvattu ja se löytyy YouTubesta. Kannattaa katsoa, jos Reivisen live-esitys jäi näkemättä.

Kolmas esitys josta ehdin tosin kuunnella vain osan oli Tiina Puputin uuden Pose-kirjan esittely tai siis tekeillä olevan kirjan. Kirjan sisältö tulee varmasti monelle tarpeen, sillä onhan ihmiskuvaajalle se kuvattavan ohjaaminen yksi hankalimmista asioista.

Perjantain kilpailuista blogasin aiemmin. Jos et vielä lukenut Sulantoblogin messublogausta tai oikeastaan katsonut niin käy kurkkaamassa. Hyvän tuulisen videon ovat parivaljakko Matti Sulanto ja Aki Joensuu tehneet.

Twiittejä messuilta löytyy häsällä #kuvamessut.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Kuva & Kamera

Palkituista

Maanantai 10.3.2014 klo 10:59 - Peter Forsgård

Kuva & Kamera -messuilla palkittiin perjantaina useampi valokuvaaja eri kilpailuissa. Suurimpana ja suurimman yleisön kerännyt oli Fotofinlandian voittajan julkistus. Kuten tiedämme voittaja on Perttu Saksan Echo. Itse laitoin myös tuon omissa arveluissani niiden joukkoon joista voittaja mahdollisesti löytyy. Kuten tuosta blogauksestani selviää en kuitenkaan mitään syvällistä pohdintaa noista ehdokkaista tehnyt. 

Ennen palkinnonjakoa keskustelin muutamien kollegoiden kanssa siitä mitä ajatuksia herättää kun valokuva-alan palkinnon jakajana on alan ulkopuolelta tuleva. Ajatuksia oli puolesta ja vastaan. Itse olen sitä mieltä, että on hyvä kun päätuomari tulee alan ulkopuolelta. Perusteena on se, että kuvat otetaan alan ulkopuolisille eikä toisille valokuvaajille. Tämä ei tietenkään tarkoita, että alan sisäinen palkitseminen olisi huono asia. Aina on tärkeää myös jakaa tunnustusta alan sisällä. Alan ulkopuolinen päätuomari tuo kuitenkin aina uusia ajatuksia ja he näkevät kuvan eritavalla ilman alan omaa konventiota ja vanhoja rasitteita. Ulkopuolisen valitisijan valintojen perustelut antavat usein aihetta ajatteluun ja mahdollisesti jopa oman kuvakäsityksen hiomista. Muutenkin on mielenkiintoista kuulla mitä ajatuksia valokuva herättää ulkopuolisessa. Ulkopuolisella tässä tarkoitan henkilöä joka ei ole mukana tekemässä valokuvaa. Minusta vaatimusta kuvaamisen taidosta ei myöskään pitäisi olla, harva taidekriitikkokaan on itse taiteilija. 

Valitettavasti Vuoden lehtikuvaaja -palkintojenjako oli varsin surullista katseltavaa. Se ei pelkästään liittynyt osaan niistä kuvista joita pidettiin parhaana vaan itse palkintojenjakoon. Se oli noista palkintojen jaoista viimeisenä ja keräsi vähiten yleisöä. Juurikaan jännitystä ei ollut, koska kuvat olivat esillä jo ennen jakoa tietoineen kuka oli voittanut. Valtaosa palkinnonsaajista ei ollut paikalla mm. Vuoden lehtikuvaajaksi valittu Meeri Koutaniemi. Toisaalta on hyvä, että olivat työtehtävissä mikä tietysti kertoo siitä, että keikkaakin on. Palkintojenjakopaikalla oli valtava tykki jolla palkitut kuvat olisi voitu heijastaa isolle screenille. Miksi näin ei tehty en ymmärrä. Nyt tämän palkinnonjaon sinänsä ihan hyvin juontanut Marco Bjurström tyytyi vain näyttämään kädellä missä kuvat messualueella ovat. Vuoden lehtikuvaksi valittiin Heidi Piiroisen muotokuva maahanmuuttajataustaisesta tytöstä. Kuvaa ei ole vielä julkaistu missään. Se on osa pidempää kuvausprojektia, jossa hän on kuvannut useampaa maahanmuuttajataustaista tyttöä. Koska kilpailun nimi on Vuoden LEHTIkuva, olisi minusta ihan asiallista jos palkitut kuvat olisivat oikeasti julkaistu jossain. Julkaisualusta voi minusta olla mikä tahansa, perinteinen lehti, näyttely tai sähköinen alusta, mutta jotenkin tuntuu oudolta että vielä keskeneräisen projektin yksi kuva valitaan. Tämä ei ole kannanotto tuosta kuvasta ja sen tasosta sinänsä. Tuomaristossa mukana ollut Caj Bremer kertoi ennen valintoja ajatuksiaan kuvista ja hän piti tasoa erinomaisena. Yksi valinta kuitenkin minua hämmästytti suuresti, Vuoden urheilukuva. Ihan rehellisesti sanottuna en ymmärrä tuota valintaa. Kuva on varmaan joidenkin mielestä humoristinen ja varmaan valittiin juuri siksi. Tuota huumoria taisi Caj Bremerkin kaivata. Huumori on aina hyväksi, mutta ei se minusta tuosta valitusta kuvasta minulle auennut. Urheilussa on minusta muustakin kyse kuin ihmisistä jotka ovat hassuissa asennoissa. Urheilusta löytyy muutakin huumoria ja myös suuria tunteita ja dramatiikkaa. No, ehkä vain ajattelun urheilusta liian perinteisesti? Vaikea sanoa mitä muuta kuvaa oli tarjolla, jotta voisi syvemmin ottaa kantaa. Sami Kero avaa tuomariston tuntoja Vuoden lehtikuvat -sivustolla. Sieltä pistää silmään muutama asia. Kero pitää myös parhaimmistoa erinomaisina, mutta kärki on kapea. Muutos on tapahtunut myös siinä, että fokus on siirtynyt yksittäisistä kuvista kuvakertomuksiin. Tuohan on ihan selkeästi arvattava suunta, perinteinen printti on alamaissa ja uudenlaiset julkaisualustat nostavat päätään. Tarve kerto tarinoita on kasvanut, näkyminen perustuu tarinoihin ja niitä pitää luoda. Multimedia ei ole vielä nostanut päätään. Sinänsä harmi, koska itse näen sen osana tulevaisuutta. Tavalla tai toisella ne tulevat vielä keskiöön. Toinen asia on sitten tekee niitä kuvajournalistit vai jotkut muut on minusta se kysymys.

Vuoden muotokuvaajakilpailussa voiton vei Valokuvaamo Klikin Sami Reivinen ja Klikin menestystä säesti saman studion Peero Lakanen sijoittumalla toiseksi. Finalistien kuvien nähtyäni ei voittajasta ollut mitään epäselvää. Ihan viime vuosina on tuossa kilpailussa ainakin voittajien osalta nähtävissä tason nousua. Jotenkin on ollut sellainen tunne, että Vuoden muotokuvaajakilpailun sisältö on laahannut paikoillaan. Johtuisiko se siitä, että muotokuvaajien sukupolvenvaihdos on saavuttanut loppunsa ja nyt menestyvät ne jotka seuraavia vuosia tulevat hallitsemaan tällä saralla. Toivottavasti Reivinen osallistuu johonkin kansainväliseen muotokuvakilpailuun. Olisi todella hienoa nähdä miten esim. palkittu Harry Potter -henkinen lapsikuva pärjäisi vähän isommilla areenoilla. Sami Reivisen ja Peero Lakasen ajatuksia voi kuunnella messuilla kuvatusta videosta, jossa he yleisölle kertovat kuvistaan ja ajatuksistaan.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden muotokuvaaja, Vuoden lehtikuvaaja, Piiroinen Heidi, Koutaniemi Meeri, Saksa Perttu, Reivinen Sami, Lakanen Peero, Fotofinlandia

Kuvapankki rintamalta kuuluu kummia!

Torstai 6.3.2014 klo 16:23 - Peter Forsgård

Viimeaikoina on auennut monta kuva-arkistoa kuluttajien käyttöön. Kansallimuseo, Valokuvataiteen museo ym. Viimeisimpänä hiukan hämmästystä aiheuttanut Getty Images. 

Getty Images antaa embedata eli upottaa pankissaan olevia kuvia esim. blogeihin ym. Kuvien käyttö nimenomaan upotettuna on sallittua ei-kaupallisessa käytössä sen hiukan laajennetussa muodossa. Laajennettu muoto tarkoittaa, että blogillaan voi esim. Google Adsin kautta tienata, mutta silti ei-kaupallisuus säilyy. Upottaminen tehdään samaan tapaan kuin YouTube-videot. Aivan vapaasti niitä siis ei voi käyttää. Myöskään kaikkia kuvia ei voi käyttää. Käyttetävissä olevissa kuvissa on alalaidassa nappi, josta saa koodin jolla kuva esim. blogiinsa upottaa.

Alla olevassa ruutukaappauksessa Gettyn Imagesin hausta (Helsinki) näkyy nappi, josta sen koodin saa. (olen ympyröinyt napin punaisella.)

embed_getty.png

Tuo esimerkkinä oleva kuva näyttää tältä upotettuna:

Vaikka kuvan upottaminen käy kätevästi on siinä muutama ongelma. Kuvan kokoa ei voi suoraan muuttaa, vaan se pitää tehdä koodista. Kuvan leveys on ilman muutosta 594px ja korkeus 465px. Tähän sen muutin koska se asettuu paremmin tuon levyisenä. Somenapit ohjaavat jaon tapahtumaan Gettyn sivuilta jne. Puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen ratkaisu Getty Imagesiltä. Hyvää on myös se, että kuvaajan nimi tulee näkyviin.

Miksi maailman suurin kuvapankki haluaa jakaa kuviaan ilmaiseksi käyttöön? Taustalla on se, että kuvia käytetään joka tapauksessa luvatta. Mahdollistamalla kuvien upottamisen Getty Images pystyy kontroloimaan kuvien käyttöä. Tarvittaessa kuva voidaan poistaa ja se ei  upotuksissa enää näy. Toisekseen näitä kuvia tulevat varmasti käyttämään blogaajat ym. ja he eivät ole tähänkään asti kuvia ostaneet eli myynti ei välttämättä vähene. Jos ja kun näitä kuvia ahkerasti käytetään, on Gettyllä mainos aika monessa paikassa- Kuviin voidaan jatkossa mahdollisesti laittaa mainoksia YouTube -videoiden tapaan? Näihin sopisi hienosti esim. Kioskedin Kiskat? Näissä kahdessa asiassa on se jutun juoni. Maailma muuttuu ja samalla muuttuvat ansaintalogiikat. Getty Images kokeilee uutta ja on todella mielenkiinotista nähdä mihin tämä johtaa. Uskon, että tämä tulee ainakin muuttamaan kuvapankkiliiketointaa aika tavalla. 

Kannattaa lukea mitä The Verge ja Nieman Lab aiheesta kirjoittaa. Tuskin tulevat jäämään viimeisiksi kannanotoiksi. British Journal of Photography -lehden verkkosivuilla on myös hyvä koonti ohjeista ja mitä tuo merkitsee.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvapankki, Getty Images

Ajatelmia ennakkoon Kuva & Kamera 2014 -messuista

Torstai 6.3.2014 klo 15:36 - Peter Forsgård

Huomenna alkavat Kuva & Kamera-messut. Ne taitavat olla suurimmat valokuvausalan messut Suomessa. Onneksi voidaan sanoa valokuvausalan, sillä messuilla on paljon muutakin kuin vain välineitä. Messuja on kehitetty viime vuosien ajan yhä enemmän pois pelkästään kameramessuista. Valokuvanäyttelyitä on tänä vuonna useita. Ammattilaisaamun aikana perjantaina julkistetaan myös kolmen valokuvauskilpailun voittajat. Niistä tietysti suurimpana Fotofinlandia. Kaksi muuta ovat Vuoden lehtikuvat ja Vuoden muotokuvaaja. Neljäs huomionosoitus on Finnfotopalkinto.

Kommentoin jo viime vuoden osalta tuota palkintojenjakoa ammatilaisaamun aikana. Hyvä kun valinnat tuodaan yleisön eteen, mutta voisiko se yleisö olla kuluttajat? Olisiko launatai parempi päivä? Hyvää myös on, että eri valokuvajärjestöt järjestävät nämä ikään yhdessä, eikä kukin omassa porukassaan keskenään. Fotofinlandiassa ja Vuoden lehtikuvakilpailussa on myös yleisöäänestys. Vuoden muotokuvaaja kilpailussa sitä ei ole. Tavallaan se on hiukan outoa koska yleensä nuo kuvat ovat nimenomaan kuluttajista eli siitä suuresta yleisöstä, jotka muotokuvaajien asiakkaina ovat. Yleisöäänestyksestä saattaisi olla iloa myös SAV:lle näkyvyyden lisääntymisenä.  

Viime keväänä minulta jäi nämä messut väliin. Olin pohjoisessa lomalla ja sunnuntaina piti pitää pari luentoa, mutta olin sairaana. Odotan innolla mitä kaikkea messuilta löytyy.

Näyttelyt kuuluvat tämän tyylisiin messuihin ja onneksi niitä nykyään on jo aika runsaasti. Mainittujen kilpailujen parhaimmisto on esillä, Krister Löfrothin Anti-Gravity Women, Meri ja  Purjeet, Metro Photo Challenge -valokuvauskilpailun kootut parhaat kuvat, Mikko Lagerstedtin Edge sekä Arktinen paratiisi - Jääkarhun valtakunta.

Ohjelmalavoja on useampi ja myös osastoilla on ohjelmaa. Poimin noista ohjelmista muutamia kiinnostavia luentoja. Lauri Laukkanen puhuu videoblogaamisesta useampana päivinä, Timanttien tekijät on kolmen valokuvaajan Jere Hietalan, Toni Härkösen ja Krista Keltasen keskustelua valokuvasta ja heidän töittensä esittelyä. Myös tuo niin kuin moni muukin ohjelma on useampana päivänä. Docendon lavalla mm. Tiina Puputti antaa poseerausvinkkejä henkilökuvaajalle ja Pekka Punkari puhuu mobilikuvauksesta. Tuossa tosiaan vain muutama poiminta viikolopun ohjelmasta messuilla. 

Palataan blogauksen muodossa messuihin ensi viikon alussa.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Kuva & Kamera, Fotofinlandia, Vuoden muotokuvaaja, Vuoden lehtikuva

Lisää vanhoja kuvia käyttöön!

Torstai 27.2.2014 klo 15:06 - Peter Forsgård

Tammikuussa Valokuvataiteen museo laittoi kokoelmistaan vanhoja valokuvia kaikkien käyttöön. Blogasin aiheesta 31.1.2014 otsikolla Kansallista kuvaperintöä esillä ja käytettävissä. Nyt myös Kaupunginmuseo osana Finna-projektia on laittanut vanhoja Helsinki-kuvia esille verkkoon kaikkien nähtäväksi ja käytettäväksi.

Kaupunginmuseon Finna-sivuilta löytyvät sekä Ivan Tirimiasew:in että Signe Branderin kuvaamia Helsinki-kuvia. Vuoden 1952 Helsingin Olympiakisoista löytyy myös kuvagalleria. Siinä on eri valokuvaajien valokuvia. Kuvat on lisensoitu (CC BY-ND 4.0) -lisenssillä (Nimeä-Ei muutoksia 4.0 Kansainvälinen). Tuo lisenssi mahdollistaa myös kaupallisen käytön, mutta kuvia ei saa muuttaa ja valokuvaaja on mainittava. 

On todella hienoa, että nämä julkisin varoin tuotetut/ostetut kuvat tulevat kaikkien käyttöön ja hyödynnettäväksi. Mielenkiintoista nähdä miten joku näitä hyödyntää. Itsellänikin on muutama ajatus, jota pitää kesään mennessä kehitellä ja katsoa olisiko niistä toteuttamiskelpoiseksi asti. Rajoituksena on toki, että nämä kuvat sellaisenaan eivät ole riittävän isoja painotöihin. Jos sellaisen tarvitsee, tulee se ostaa kaupungin museon kuva-arkistosta.

Ohessa muutamia satunnaisia poimintoja:

eduskuntatalo.png
Eduskuntatalo juhlaliputuksessa 1952, kuva: Olympia-kuva Oy (Valokuvaaja), Helsingin kaupunginmuseo

kauppatori.png
Kauppatoria siivotaan toriajan jälkeen. kuva: Ivan Tirimiasew, Helsingin kaupunginmuseo

heikinkatu.png
Itäinen Heikinkatu 5, 3, 1, kuva: Signe Brander, Helsingin Kaupunginmuseo


.

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Kaupunginmuseo, Valokuvataiteen museo, Timiriasew, Brander Signe, Olympiakuva Oy, Finna-projekti

Hurjia ISO-herkkyyksiä!

Tiistai 25.2.2014 klo 15:30 - Peter Forsgård

Nikon julkisti tänään uuden järkkärin, D4s:n. Ensimmäisenä pisti silmään maksimi ISO-arvo 409600, jota tuolla kameralla voi käyttää. Aivan käsittämättömän korkea arvo. Muistelin tuossa aamukahvilla, kun noita uutisia tuosta kamerasta luin, miten joskus vuonna Kodak kävin erikseen testaamassa korkeaherkkyyksistä värifilmiä hääkuvausta varten. Herkät filmit olivat siihen aikaan aika rakeisia. Kävin oikein ottamassa koekuvat parilla eri filmillä Saksalaisessa kirkossa. Asiakkaan kanssa sitten katsottiin koekuvia ja todettiin materiaali teknisesti riittävän hyväksi. Silloin kyse oli siis vain 1600 värinegafilmistä. Jos en väärin muista niin kyseessä oli Fujin Superia 1600 ASA:n filmi johon päädyttiin. Siihen aikaa herkkyydestä käytettiin tuota ASA merkintää, vaikka ISO oli jo otettu käytöön 1974. ASA 1600 oli korkea siihen aikaan, etenkin värifilmeillä. Kodakillahan oli mustavalkopuolella T-Max 3200, mutta tosiaan väri puolella oli haastavampaa. Konica teki myös 3200 ASA:n värifilmiä. Toinen varsin hyvä herkkä värifilmi oli Kodak Ektar 1000. Sitä muistan käyttäneeni jonkin verran. Muistikuvani mukaan sillä sai jo kohtuullisen rakeetonta kuvaa, mutta silti sen "kohina" olisi liikaa monelle digiin tottuneelle. 

Noihin filmiherkkyyksiin nähden ISO 409600 on aivan käsittämättömään korkea. En ole vielä nähnyt sillä herkkyydellä otettuja kuvia, mutta eivätköhän niitä lähiaikoina ilmesty verkkoon. Mielenkiintoista nähdä miltä ne näyttävät. Yleensä nämä suurimmat herkkyydet eivät oikeasti ole käyttökelpoisia, mutta tekniikka kehittyy.

Minusta juuri tuo suurten herkkyyden käyttämisen mahdollisuus on yksi monista hyvistä ellei se merkittävin digitaalikuvauksen ominaisuuksista. Pystymme kuvaamaan paikoissa joissa aiemmin tarvittiin salamaa tai muuta valoa. Mikäli haluaa käyttää lisävalo ei niiden tehon tarvitse olla samaa luokkaa kuin aiemmin. Kalusto siinä suhteessa pienenee ja keventyy. Osittain myös halpenee, kun salamassa ei välttämättä tarvitse olla niin paljon tehoja kuin ennen. Liikkuvan kuvan puolella ihan sama juttu. Tuotannot halpenevat, kun valoarsenaalia ei tarvita läheskään niin paljon kuin ennen.

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Nikon, kamera

Vuoden lehtikuva 2013 äänestys on alkanut.

Maanantai 24.2.2014 klo 14:58 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuva 2013 yleisöäänestys on alkanut. Äänestää voi raadin valitsemista viidestä ehdokkaista 4.3. asti. Kuvistaan tuttuja ehdokkaita näyttää olevan valittu. Yleisöäänestyksen, kuten muidenkin sarjojen, tulokset julkistetaan Kuva & Kameran ammattilaisaikana 7.3. Messukeskuksessa.

Ensimmäisenä silmiin pisti iso painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Toinen asia kuvien hajanaisuus. Kuvaajien kuvat ovat varmaankin poimittu eri sarjoista ja koottu yhteen. Käsitellään ensimmäisenä tuo painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Markus Jokela oli tässä suhteessa poikkeus. Hänen kymmenestä kuvastaan 7 oli kotimaasta, kun muilla oli suurempi ja osalla kaikki kuvat ulkmailta. Minusta se on hyvin kaksipiippuinen juttu. Itse ainakin näkisin mielelläni enemmän reppareita ja kuvia kotimaasta. Ihan varmasti meillä kotimaassakin riittäisi aiheita, joista kuvareppareita voisi tehdä. Toisaalta taas on hyvä, että suomalainen kuvaaja lähtee välillä pois tutuista ympyröistä ja kuvaa ulkomailla. Saadessaan kuvia myös ulkomaisiin medioihin nostaa se samalla koko suomalaisen valokuvan tunnettavuutta. Esimerkkinä tästä vaikka Koutaniemen kuvasarja Time-lehdessä. Samalla saamme nähdä suomalaisen kuvaajan näkemyksiä tapahtumista ulkomailla. Sekin on minusta tärkeää, että saamme tietää mitä muualla tapahtuu myös suomalaisten tallentamana.  

Toinen asia oli ehdokkaiden kuvien hajanaisuus. Sarjoissa on yksittäisiä kuvia sieltä täältä. Osittain jopa näyttää etteivät ne tyylillisesti oikein sovi peräkkäin näytettäväksi. Nyt toki täytyy sanoa, etteivät ne varmaan ole tarkoitettukaan? Jotenkin sitä odottaisi, että tässä valttaisiin kokonaisuus kuvia, eikä yksittäisi kuvia. Haasteellinen asia joka tapauksessa, koska tehtäsiin mitä vain niin siitä tulisi kritiikkiä.

Itse ajattelin äänestää Kaisa Rautaheimoa. Hänellä oi kuvia myös kotimaasta ja päivän politiikkaan liittyviä kuvia oli myös muutama mukana. Rautaheimon tyylistä pidän myös. Minusta siinä sopiva ripaus kansainvälisyyttä, mutta sopivasti suomalaisuutta mukana. Nämä ovat vaikeita selittäää ja pitkälti myös maku- ja tunne asioita. Markus Jokelan kuvista myös pidin ja hänellä oli myös paljon kuvia Suomesta. Tässä kuvassa Niinistöstä, on nähty hyvin tilanne ja kuva on oikealla hetkellä otettu. Kuva on humoristinen ja kuvastaa ironisesti presidentti-instituutiota tai mahdollisesti presidenttiä itseään?

Koutaniemen tyyli on minusta noista ehdokkaista kaikkein kansainvälisin, jotenkin ne kuvat eivät näytä suomalaisilta. Onko se hyvä vai huono asia on sitten toinen asia. Rautaheimon kuvista erityisesti pidin tästä. Asia on jotenkin niin absurdi ja hetki on tallennettu erinomaisesti. Pidän myös kuvan sävymaailmasta ja sen luomasta tunnelmasta.

Tänä vuonnahan kilpailu oli avoimempi kuin aiemmin. Uutiskuvasarja on avoin kaikille eikä vain Lehtikuvaajien jäsenille. Mielenkiintoista nähdä miten se näkyy. Blogasin tuosta aiheesta viime elokuussa.

Kannattaa käydä äänestämässä!  

 

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Vuoden lehtikuva, kuvajournalismi, Rautaheimo Kaisa, Jokela Markus, Koutaniemi Meeri,

Instagrammailusta ravintolassa

Tiistai 18.2.2014 klo 12:26 - Peter Forsgård

Helsingin Sanomien verkkosivuilla oli juttu, jossa kerrotaan miten osa kokeista ei pidä kun heidän tekemiään annoksiaan kuvataan ravintolassa. Jutussa kyse oli ranskalaisista kokeista. Minun on todella vaikea tajuta miten ymmärtämätön joku voi olla kieltämällä/paheksumalla tuota kuvaamista. Ihmisethän haluavat jakaa kokemuksensa kuvaamalla annoksensa. Samalla jakaessaan kuvan he mainostavat ravintolaa ja vieläpä ilmaiseksi. Luulisi noiden kokkien ymmärtävän, että suositukset sosiaalisessa mediassa ovat varsin tehokkaita. Selkeästi on nähtävissä miten ihmiset tykkäävät hyvien asioiden jakamisesta. Ulkona syöminen on muutakin kuin se ruoka, se on ilmapiiri, tunnelma jne. Sen tunteen jakaminen on myös osa kokemusta.

skumppa.png
kuva: PeterF 

Mitä jos tämän annosten kuvaamisen kääntäisi niin, että ravintolassa olisikin ruokalistan yhteydessä ohjeistusta annosten kuvaamiseen? Pienillä vinkeillä ravintolassa kuvaavat saisivat hiukan parempia niistä annoskuvistaan. Ravintola voisi myös kertoa mitä hashtageja se haluaisi käytettävän ravintolastaan. Annoksilla voisi olla omat häsät. Vuorossa olevan pääkokin/keittiömestarin Twitter-nicki voisi olla mainittuna jne.

Hesarin jutussa mainittu salaman käyttö on luonnollisesti häiritsevää, mutta entä jos tarjoilijoilla olisikin pienet led-taskulamput joita voisi lainata ja sillä valaista annoksensa? Toisaalta mikseivät ne lamput voisi olla jokaisessa pöydässä juuri tuota kuvaamista varten? Voin vakuuttaa, että tuollainen järjestely toisi asiakkaita. Aktiiviset somen käyttäjät ja instagrammailijat aivan varmasti haluaisivat käydä tuollaisessa ravintolassa syömässä ja jakamassa kuvan annoksestaan.

Vielä pitemmälle vietynä ravintolahan voisi järjestää ihan kuvaustapahtuman, jossa ammattilainen antaisi opastusta ruokien kuvaamiseen ruokailun yhteydessä.

Onneksi niitäkin on, jotka ovat tämän Instagram-mahdollisuuden huomanneet. Muutamia niistä löytyy Huffpostin Taste osiosta jutussa, jossa on useampi linkki ravintoloiden Instagram-tileihin.

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Instagram, ruokakuvaus, some

Vanhemmat kirjoitukset »