My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl) Aalto Jussi (4 kpl) Aalto Tuija (4 kpl) Adams Ansel (10 kpl) Adobe (3 kpl) American Photo (3 kpl) Andrews Blake (2 kpl) Android (4 kpl) applikaatio (1 kpl) apurahat (2 kpl) Araki (2 kpl) Arbus Diane (5 kpl) arkisto (1 kpl) arkistointi (2 kpl) Art Fair Suomi (2 kpl) Asdam Knut (2 kpl) ASMP (2 kpl) Ateneum (4 kpl) audio (1 kpl) audioslideshow (10 kpl) Austrup Fearnley (2 kpl) Avedon Richard (6 kpl) avustajasopimus (2 kpl) Barack Obama (5 kpl) Beckett Martin (3 kpl) Bendiksen Jonas (2 kpl) Bieber Jodi (2 kpl) Black Star Rising (5 kpl) blogaaminen (1 kpl) blogi (31 kpl) blogit (1 kpl) Bloom Philip (8 kpl) Bombay Flying Club (2 kpl) Bonet Pep (2 kpl) Brady Matthew B. (3 kpl) Brander Signe (3 kpl) Bremer Caj (2 kpl) Bremer Stefan (6 kpl) Burri Rene (3 kpl) business (63 kpl) c/o (1 kpl) cameratruck (1 kpl) Canon (44 kpl) Canon 5D Mark II (8 kpl) Canon 7D (2 kpl) Canon EOS (2 kpl) Canon S90 (2 kpl) Capa Robert (4 kpl) Cederqvist Simon (3 kpl) cheerleading (1 kpl) CitiesDreamsIllusions (2 kpl) copyright (1 kpl) Corbijn Anton (7 kpl) Crewdson Gregory (2 kpl) croudfunding (4 kpl) dAgata Antoine (3 kpl) Dahl Cecile (2 kpl) Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl) digi (3 kpl) digiexpo (1 kpl) Digiexpo (8 kpl) Docendo (4 kpl) Docimages (2 kpl) dokumentarismi (1 kpl) domain (5 kpl) drone (1 kpl) elokuva (1 kpl) elokuvat (1 kpl) Emphas.is (3 kpl) english (1 kpl) ennustus (5 kpl) Epson (2 kpl) erikoista politiikkaa (10 kpl) Erwitt Elliot (2 kpl) etiikka (1 kpl) exhibition (1 kpl) exif (1 kpl) Facebook (11 kpl) FEP (3 kpl) filmi (2 kpl) Fimage (2 kpl) Fink Larry (2 kpl) Finnfoto (17 kpl) Flattr (2 kpl) Flickr (2 kpl) forumit (1 kpl) foto12 (1 kpl) fotofinlandia (1 kpl) Fotofinlandia (13 kpl) Fotografiska (5 kpl) fotogrammi (1 kpl) fotoSkoda (1 kpl) Frakes Bill (3 kpl) Frank Robert (2 kpl) Freeman Michael (2 kpl) galleria (2 kpl) Getty Images (2 kpl) Gillmore Dan (2 kpl) Goldin Nan (4 kpl) Google Plus (2 kpl) GoPro (2 kpl) Greenberg Jill (2 kpl) greenscreen (1 kpl) guru (8 kpl) haakuvaus (10 kpl) Hakasalmen huvila (2 kpl) HanGrip (2 kpl) Hasselblad (2 kpl) Hauswolff Annika von (2 kpl) HCP (8 kpl) Heald Laura (2 kpl) Heikura Hannes (9 kpl) Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl) Helsingin Sanomat (6 kpl) Helsinki (31 kpl) Helsinki School (6 kpl) Henry Alexx (2 kpl) Hipstamatic (2 kpl) historia (3 kpl) Hoepker Thomas (3 kpl) Holga (2 kpl) huoltoyhtiot (1 kpl) hybridi (1 kpl) hyperlapse (2 kpl) ICP (5 kpl) ilmaisu (2 kpl) ilmakuvaus (1 kpl) Instagram (6 kpl) internet (1 kpl) Intia (2 kpl) iOS (1 kpl) iPad (6 kpl) iPhone (3 kpl) iStock (2 kpl) iZettle (1 kpl) jalkapallo (3 kpl) japanilainen valokuva (1 kpl) Jarvis Chase (6 kpl) Jobs Steve (2 kpl) Jokela Markus (3 kpl) jooga (1 kpl) joukkorahoitus (1 kpl) joulukalenteri (1 kpl) julkaisulupa (1 kpl) julkiset paikat (1 kpl) Jung Irmeli (2 kpl) Kaleva Matti J. (2 kpl) Kallio Harri (2 kpl) kamera (6 kpl) Kameraseura (4 kpl) kamerat (17 kpl) Kamppi (2 kpl) kansalaisjournalismi (3 kpl) Karsh Yosuf (2 kpl) Karttunen Johanna (2 kpl) katse.org (4 kpl) katukuvaus (4 kpl) kauasCreative (1 kpl) keikat (1 kpl) Kelby Scott (2 kpl) Kero Sami (2 kpl) keskusta reitti (1 kpl) Kiasma (3 kpl) Kickstarter (5 kpl) kilpailu (1 kpl) kinofilmi (1 kpl) kirja (12 kpl) Kirjamessut (3 kpl) kirjasto katkoista (1 kpl) kirjaston kätköistä (1 kpl) kirjaston katkoista (18 kpl) kissa (1 kpl) kissanpennut (1 kpl) Kodachrome (2 kpl) Kodak (6 kpl) Koivunen Vesa (6 kpl) Kolari Jukka (9 kpl) kontaktikuvaus (1 kpl) Kopiosto (2 kpl) koripallo (1 kpl) Korjaamo (2 kpl) Koskinen Paivi (2 kpl) koulukuvaus (3 kpl) koulutus (14 kpl) Koutaniemi Meeri (4 kpl) Kovalainen Ritva (2 kpl) kritiikki (1 kpl) kulttuuripolitiikka (1 kpl) Kuukka Kari (14 kpl) Kuva & Kamera (7 kpl) kuvablogi (4 kpl) kuvajournalismi (64 kpl) kuvakilpailut (1 kpl) Kuvalo (3 kpl) kuvamanipulaatio (2 kpl) kuvan julkaisu (1 kpl) kuvankäsittely (1 kpl) kuvankasittely (15 kpl) kuvanluku (1 kpl) kuvapankki (10 kpl) kuvatoimisto (2 kpl) LaChapelle David (5 kpl) Laforet Vincent (8 kpl) laki (1 kpl) Lange Dorothea (4 kpl) Langhans Jan (2 kpl) Lavaklubi (2 kpl) lehtikuvaus (1 kpl) Leibovitz Annie (7 kpl) Leica (4 kpl) Leinonen Kati (2 kpl) Leskela Jouko (3 kpl) lightroom (14 kpl) Lightroom (2 kpl) Lightroom Journal (2 kpl) Lindahl Erik (3 kpl) LinkedIn (2 kpl) linkki (52 kpl) lisenssi (1 kpl) Luceo (2 kpl) lukijan kuvat (1 kpl) Lumia (3 kpl) Luova (13 kpl) lyhyt elokuva (1 kpl) Lytro (4 kpl) Magic Lantern (2 kpl) Magnum (8 kpl) mainonta (1 kpl) mainoskuvaus (1 kpl) maisemakuvaus (1 kpl) Malmstrom Henrik (3 kpl) manipulointi (1 kpl) Mannermaa Lauri (2 kpl) Mannikko Esko (2 kpl) Mann Sally (9 kpl) Mapplethorpe Robert (2 kpl) markkinointi (3 kpl) Mark Mary Ellen (3 kpl) matkakuvaus (1 kpl) McCurry Steve (10 kpl) media (2 kpl) Mediapaivat (2 kpl) Mediastorm (5 kpl) Melcher Paul (2 kpl) messut (5 kpl) metadata (1 kpl) Metso Juha (2 kpl) Mexican Suitcase (6 kpl) micro four thirds (1 kpl) Mikkila Janne (2 kpl) Minkkinen (14 kpl) mobiilikuvaaminen (13 kpl) Model Lisette (2 kpl) moraali (1 kpl) Moriyama Daido (2 kpl) muistikortti (1 kpl) multimedia (4 kpl) muotokuva (4 kpl) muotokuvaprojekti (1 kpl) muotokuvaus (26 kpl) Musta Taide (6 kpl) mustesuihkutulostus (1 kpl) myytit (3 kpl) Nachtwey James (4 kpl) nakemys (1 kpl) näyttely (1 kpl) nayttely (8 kpl) nelikopteri (1 kpl) neulanreika (1 kpl) neulanreikä (1 kpl) Newton Helmut (4 kpl) Ng Ren (2 kpl) Nikon (14 kpl) Nitsa (3 kpl) Nokia (8 kpl) NOOR (2 kpl) NY Times (5 kpl) Olympus (18 kpl) online video (1 kpl) Page Tim (2 kpl) Pagter Soren (2 kpl) Panasonic (13 kpl) Panasonic G1 (3 kpl) panoraama (1 kpl) Parempia kuvia (12 kpl) Parr Martin (2 kpl) patentti ´672 (2 kpl) Penn Irving (3 kpl) Perander Robert (5 kpl) perjantai13 (1 kpl) Petersen Anders (9 kpl) Phaidon (2 kpl) photofilm (1 kpl) photography (1 kpl) Photokina (10 kpl) Photoshelter (2 kpl) Photoshop (4 kpl) photostories (1 kpl) piilomainonta (1 kpl) Piiroinen Heidi (2 kpl) piktorialismi (1 kpl) plagiaatti (3 kpl) plateblog (2 kpl) Plato (3 kpl) Platon (3 kpl) Plugi (2 kpl) pokkari (2 kpl) Polaroid (5 kpl) portfolio (1 kpl) Potka Pekka (4 kpl) Praha (4 kpl) printti (1 kpl) Puputti Tiina (2 kpl) Pureview (4 kpl) Qaiku (2 kpl) radio (1 kpl) Rajala (3 kpl) Rautaheimo Kaisa (2 kpl) RED (4 kpl) Riis Jakob (4 kpl) ruokakuvaus (2 kpl) Saanio Matti (4 kpl) salama (2 kpl) salamalaitteet (1 kpl) Salgado Sebastiao (2 kpl) salibandy (24 kpl) Salo Merja (3 kpl) Sammallahti Pentti (2 kpl) Samsung (4 kpl) Sanoma Magazines (2 kpl) SanomaNews (5 kpl) Sanoma Oy (3 kpl) SanomaWSOY (3 kpl) Saudek Jan (2 kpl) SAV (10 kpl) Schoeller Martin (4 kpl) Scoopshot (5 kpl) sekalaista (1 kpl) Seymour David (2 kpl) Social Cam (2 kpl) softat (1 kpl) some (21 kpl) somesukuprojekti (1 kpl) sony (1 kpl) Sony (8 kpl) Sports Illustrated (3 kpl) Steichen Edward (2 kpl) Steidl (3 kpl) stereokuvaus (1 kpl) Stockholms Fotomassa (4 kpl) striimaus (1 kpl) Strobist (2 kpl) Stuart Matt (2 kpl) studio (10 kpl) Studio IMG (2 kpl) studiokuvaus (1 kpl) Sudek Josef (2 kpl) Sulanto Matti (2 kpl) suomalainen valokuva (3 kpl) Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl) suttukuvat (2 kpl) Szarkowski John (2 kpl) taidevalokuvaus (1 kpl) Takala Antero (3 kpl) Tammi Maija (4 kpl) Taro Gerda (2 kpl) tearsheet (1 kpl) tekijanoikeus (51 kpl) tekijanoikeusaloite (3 kpl) Teknari (4 kpl) tekniikka (4 kpl) televisio (2 kpl) Tennispalatsi (9 kpl) Teosto (2 kpl) Terho Jesse (2 kpl) testit (1 kpl) The Americans (2 kpl) the Impossible Project (1 kpl) The New Yorker (2 kpl) The Online Photographer (3 kpl) tietokone (1 kpl) timelapse (6 kpl) tineye (1 kpl) TinEye (3 kpl) top 10 (5 kpl) Toscani Olivier (1 kpl) Tress Arthur (1 kpl) Tsekki (2 kpl) Tukholma (2 kpl) tulevaisuus (1 kpl) Turku (1 kpl) Turnley David (1 kpl) Turun Sanomat (1 kpl) Twitpic (2 kpl) Twitter (10 kpl) tyonkulku (1 kpl) tyopaja (11 kpl) Ueda Shoji (1 kpl) Unia ja Sarjakuvia (6 kpl) Upian (1 kpl) urheilukenttä (2 kpl) urheilukuvaus (9 kpl) Ut Nick (2 kpl) Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl) vaalijulisteet (2 kpl) Vaasa (1 kpl) valaisu (4 kpl) Valkonen Jukka (1 kpl) valokuva (85 kpl) valokuvaaja (3 kpl) valokuvakilpailut (1 kpl) valokuvamessut (3 kpl) valokuvanayttely (59 kpl) valokuvan vuosi (1 kpl) valokuvataide (3 kpl) Valokuvataiteen museo (12 kpl) Valokuvataiteenmuseo (2 kpl) valokuvau (1 kpl) Valokuvaus (19 kpl) valokuvaus (691 kpl) valokuvauskilpailu (4 kpl) valokuvauslehti (1 kpl) valokuvausmessut (1 kpl) valokuvaus SAV (1 kpl) Vanhanen Hannu (1 kpl) varilampotila (1 kpl) Vasko Ea (2 kpl) vedostus (1 kpl) Veijo Karoliina (2 kpl) verkkokaupat (1 kpl) verkkolehti (2 kpl) verkkosivut (3 kpl) verkkoyhteys (1 kpl) Veturitalli (1 kpl) Vhoto (1 kpl) Viddy (1 kpl) video (14 kpl) Videokuvaus (2 kpl) videokuvaus (37 kpl) videostock (1 kpl) Vignette (2 kpl) VII Photo (1 kpl) VII Photo Agency (1 kpl) VII The Magazine (2 kpl) Vilna (2 kpl) Vimeo (2 kpl) Vine (1 kpl) vinkit (1 kpl) Virka Galleria (2 kpl) visuaalinen tarinankerronta (1 kpl) Vivolin Asko (1 kpl) VPhoto (1 kpl) Vuoden lehtikuva (11 kpl) Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl) Vuoden luontokuva (2 kpl) Vuoden muotokuvaaja (9 kpl) Vuori Jesper (1 kpl) VVI (4 kpl) Wagstaff Sam (1 kpl) Watkins Carlton E. (2 kpl) Watson Albert (7 kpl) webdokumentti (1 kpl) WeeGee (1 kpl) Weselius Hanna (1 kpl) Westermark Kirsi (1 kpl) Weston Edward (2 kpl) WhatTheDuck (1 kpl) White Charles (1 kpl) William Imaging Research (1 kpl) Winogrand Gary (1 kpl) World Press Photo (2 kpl) World Press Photo Award (2 kpl) Worley Brian (1 kpl) Wornell Gary (1 kpl) Wreck a Movie (1 kpl) xpoSeptember (1 kpl) Yamaji Yuka (1 kpl) Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl) You Tube (8 kpl) Zacuto (1 kpl) Zeiss (3 kpl) Zenger Felix (1 kpl)

LiveComp käytössä oikeissa töissä.

Perjantai 27.2.2015 klo 11:30 - Peter Forsgård

wille_865_001bl.jpg

Olympuksen OMD-sarjan kameroissa on varsin kätevä ominaisuus pitkien valotusten tekemiseen. LiveComp-asetuksella kameran saa ottamaan kuvan niin, että pitkän valotuksen aikana kuvaan tallentuu vain ne kohdat jotka kuvauksen aikana saavat lisää valoa. Tarkkaan ottaen kyse ei ole pitkästä valotuksesta, vaan useasta valotuksesta samaan kuvaan. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin monivalotus. Kannattaa lukea blogaukseni LiveCompista viime syksyltä, jos aisia ei ole ennestään tuttu.

Olen tuota useasti kokeillut kohteisiin, joissa on liikkuvia valoja. Efekti on tuttu ja tuottaa maisemaan valojuovia. Muutama viikko sitten käytin tekniikkaa suuren kohteen valaisuun. Olin kuvaamassa traktoreita Loimaalla. 

Tekniikka on periaatteessa aika yksinkertaista. Sen on myös huomattavasti nopeampaa kuin vastaavan kokoisen laitteen kuvaaminen perinteisellä menetelmällä. 5 metriä pitkä ja kaksi ja puolimetriä korkean traktorin kuvaamiseen tarvittiin aiemmin valtava määrä valoa. Käytännössä 10 metrin tasovalo muine lisävaloineen koristelemaan. 

LiveComp kuvaamisella pystyin tekemään saman vain yhdellä salamavalolla. Asetin valotusajaksi LiveComissa 0,5s ja aukoksi f8. Pitkästä aikaa oli käyttöä valotusmittarille, kun mittasin salamanvalotuksen. Kiertämällä traktoria ja väläyttämällä salama sopivissa kohdissa joka kerta samalta etäisyydeltä, kuvaan valottui aina se kohta johon salamavalo traktorissa "osui". Valotusta saattoi jatkaa niin kauan kuin oli tarvetta, koska ne kohdat johon valoa ei osu, eivät valotu ollenkaan. Ylivalotamisen vaaraa ei ole, jos valotuksen alunperin on asettanut kohdalleen. Bulb-asetuksessahan ylivaloitus tulee ongelmaksi, jos kuvaa pitkään. Kuvan kehittymisen näkee kameran näytöltä, joten salamaa osasi väläyttää aina siihen kohtaan mihin valoa tarvitaan. Tarvittaessa myös kuva-alalla voi liikkua, jos päällä on tummat vaatteet. Aika ajoin kuvauksen kestäessä objektiivi peitettiin, kun valoa vietiin kameran näkyviin. Softboxin reunoissa paistoi hiukan valoa ja se olisi näkynyt kuvassa. Valaisin traktorin ensin yhden kerran kiertämällä sitä ja väläytin salamaa kaksitoista kertaa. Kuvan tarkastamisen jälkeen otettiin uusi kuva jossa valaistiin vielä ne kohdat, joihin oli tullut liikaa ja vääränlaista kiiltoa tai jääneet hiukan tummaksi.  Kuvat sitten yhdistin Photoshopissa. Valaisun olisi voinut tehdä myös jatkuvalla valolla, mutta se olisi ollu jonkin verran hitaampaan. Jatkuvalla valolla myös aika jonka ajan valolla maalaa on olennainen.  Salamalla se on huomattavasti kätevämpää, kun vain muistaa pitää salaman etäisyyden samana koko ajan. Näin valotus pysyy vakiona koko ajan. 

LiveComp-kuvaustekniikan hyvänä puolena on sen vaatiman kaluston pienuus. Isonkin kohteen voi kuvata yhdellä valolla ja varsin nopeasti. LiveCom-tekniikka on siis erittäin kustannustehokasta, koska se tosiaan mahdollistaa kuvaamisen suhteellisen nopeasti ja säästää valtavasti asiakkaan aikaa. 

Yllä oleva kuva on kyseiseltä keikalta. Kuvia käytetään esitteessä ja verkkosivuilla. Toimeksiantona oli kuvata saman tyyliin kuin edellisetkin kuvat oli otettu. Esitteeseen uusittiin kaksi aukeamaa, kahden uuden mallin osalta. Yhtenäisyys edellisiin kuviin oli siis olennaista. Aikaisemmat kuvat oli tuohon esitteeseen kuvattu isossa studiossa. Voi vain kuvitella mikä työ on ollut siirtää traktorit Turkuun studioon. Operaatioon on mennyt useampi päivä. Otin kummastakin kolme ruutua ja varsinainen kuvaus kesti noin puolituntia per traktori per yksi lopullinen kuva. Katsoin ajat kuvien exifistä. Tuossa ajassa traktori ajettiin paikalleen ja rakensin paikalle kameran ja sen valon. Luonnollisesti sitten kuvia yhdistellessä menee hetki. Sekin toki aika nopeaa, koska vain pieniä osia piti poimia toisesta ruudusta.

LiveComp tosiaan mahdollistaa mielenkiintoisia asiota pienellä kalustolla. Ominaisuus on todella kätevä ja oikeissa paikoissa käytettynä aivan huikea. Suunnitelmissa on jo seuraava vastaavan tyylinen kuva. Tällä kertaa omana projektina. siitä sitten lisää tuonnempana kunhan se on tehty. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Olympus, LiveComp

Olympuksen Action Factory ja OMD E-M5MKII:sen testaus.

Perjantai 13.2.2015 klo 11:19 - Peter Forsgård

omdactionfactory_103.jpg

Minulla oli keskiviikkona mahdollisuus testata Olympuksen helmikuun alussa julkaisemaa OMD-sarjan uutta E-M5MKII:sta. Olympus oli kutsunut Prahaan mediaa, valokuvaajia, liikkuvan kuvantekijöitä ym. testaamaan uutuutta. Hienot puitteet OMD Action Factorylle Olympus oli Prahaan järjestänyt. Paikkana oli Muzeum Stara Cistirna. Se on vanha vedenpuhdistamo, joka on nykyään museona. Samassa paikassa on kuvattu useita elokuvia. Sen maanalaiset viemärikäytävät ovat mahtavia kuvauspaikkoja.

omdactionfactory_054.jpg

Kameran testaaminen oli järjestetty demojen kautta, joissa jokainen pääsi kokeilemaan uuden kameran ominaisuuksia. Demojen aiheiksi oli luonnollisesti nostettu kameran keskeisimmät uudet ominaisuudet.

OMD-sarjan kameroissa on erinomainen kuvanvakaaja. Uudessa E-M5 MKII:ssa on 5 aukon vakaaja eli käytännössä voidaan käyttää 5 aukkoa hitaampi suljinaikoja. Vakaaja on rungossa, joten se on käytettävissä kaikilla mahdollisilla objektiiveilla, jotka vaan saa kiinni runkoon. Yksi demo oli  vakaajan hyöty videokuvauksessa kun kuvataan käsivaralta. Se toimi hämmästyttävän hyvin ja on todella merkittävä asia run and gun -tyyppiselle kuvaamiselle. Olympus on selvästi ottanut askeleen kohti videokuvaajia. E-M5 MKII:ssa on muutenkin parannettu videominaisuuksia. Siitä löytyy mm. fullHD 60fps muiden normaalien nopeuksien lisäksi. Ulkoiselle mikrofonille löytyy liitin ja kuulokeita varten liitin on erikseen hankittavassa akkukahvassa. Nyt vielä muutama erityisesti videokäyttöön tehty täysmanuaaliobjektiivi Zuikon valikoimaan, niin siinä olisi varsin mainio paketti liikkuvankuvan kuvaajalle. Alla olevan videopätkän kuvasin käsivaralta taustalta kun kauasCreative demosi miten hyvin vakaaja toimii. Kuten tuosta lyhyestä kuvaamastani pätkästä näkee, käsivaralta kuvaaminen onnistuu erinomaisesti. Kaikki asetukset olivat automaatilla ja kuva on suoraan kamerasta.

 

Toinen merkittävä ominaisuus uudessa OMD:ssä on highres-moodi. Sensorin siirtelyllä kameralla saa otettu 40 megapikselin kuvia. Kennohan on siinä on normaalikuvauskessa 16 megapikseliä. Kuvauskohteiksi soveltuvat paikallaan olevat kohteet, koska kuva koostetaan kahdeksasta erillisestä kuvasta. Tuntuu siltä, että megapikselikisa on taas alkanut. Minusta tämä on Olympukselta ihan nokkela vastaus tuohon kisaan. Samalla kun kennonsiirrolla saadaan aikaan suurempi pikselimäärä tallentaa se myös suuremman värimäärän. Kuvan jokainen kohta tallentuu aidosti kolmella eri värillä eli sekä punainen, vihreä että sininen pikseli tallentaa kuvan. Kamera prosessoi sitten kuvan valmiiksi. Kuva on sen 40 megapikseliä (7296X5472) ja jpg-muodossa. Photoshoppiin on tulossa plug-in, jolla tuosta highres-kuvasta saadaan ulos myös raakakuva. Ymmärtääkseni sen megapikselimäärä on silloin reilut 60. Tuota ei vielä voinut testata. Harvoin itse tarvitsen tuollaisia pikselimääriä, mutta eipä tuosta varmaan haittaakaan ole, jos tekee tuotekuvauksia. Studiokäytössä tuo on varmasti toimiva. Erillisten kuvien ottamisen väliin voi asettaa haluamansa viiveen, jotta salamat ehtivät varautua. Millaistahan kuvaa saisi aikaiseksi, jos osaotosten välillä siirtää valoja? Pitää varmaan testata kunhan pääsen tuota kokeilemaan hiukan pitempään. Tuosta kennonsiirtotekniikasta ja siihen liittyvästä asiasta kannattaa lukea lisää Pekka Potkan blogista. Alla oleva kuva on otetu Highres-moodilla. Objektiivina oli M.Zuiko pro-sarjan 40-150mm f2.8. 

omdactionfactory_071.jpg

Muita demoja olivat LiveComposite ja keinovaloilla valaistu muotokuva. Live Compositesta blogaan lähipäivinä lisää. Tein sitä hyödyntäen erään mielenkiintoisen kuvauksen. Kaiken kaikkiaan Olympuksen uutuus vaikutti oiken hyvältä. Erityisen tyytyväinen olin video-ominaisuuksien parantumiseen. FullHD:ta 60fps on erinomainen asia. Toki olisin toivonut, että mukana olisi ollut myös 4K. Se on kuitenkin minulle hyödyllinen, kun siitä saan useamman kuvankoon tarvittaessa.

Käytettävyys oli lähes identistä E-M1:sen kanssa ja E-M5MKII myös tuntui lähes samalta kädessä. Odotan innolla, että pääsen testaamaan tuota hiukan pitempään. Luonnollisesti tuo uusi OMD menee harkittavien hankintojen listalle aika korkealle. Nimenomaan parantuneiden video-ominaisuuksien vuoksi. Jos nyt olisin hankkimassa still-kuvaukseen kameraa oliis tämä todennäköisesti valintani. Mielenkiintoista onkin nähdä miten tämä vaikuttaa OMD E-M1:sen myyntiin.  

Yksi merkittävä ja mukava asia tuolla reisulla oli tavata nuoria liikkuvan kuvantekijöitä sekä stillkuvaajia. Oli mahtavaa nähdä se avoimuus, innostus ja tekemisen meninki mikä tuosta nuoremmasta porukasta henkii. Yhden demorastin vastuuporukka oli suomalainen kauasCreative. Huikean hyvin ja tyylikkäästi he vetivät oman osuutensa. Uskoisin, että näistä kavereista kuullaan vielä useasti lisää.

Twitteristä häsällä #OMDactionfactory löytyy lisää materiaalia. Samalla häsällä myös Instagramin kuvavirrasta löytyy kuvia. 

Kaikki alla olevat kuvat on kuvattu Olympus OMD E-M5MKII:sella. Luonnollisesti kun ryhmässä kuljetaan ja kuvataan muiden rakentamia settejä ovat kuvatkin monella aika samankaltaisia.

omdactionfactory_036.jpg

       

omdactionfactory_062.jpg

omdactionfactory_098.jpg

omdactionfactory_127.jpg

omdactionfactory_161.jpg 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Olympus, OMD E-M5MKII, Action Factory, kauasCreative

Kamerajulkistuksia osa 1: Canon

Perjantai 6.2.2015 klo 14:04 - Peter Forsgård

Canon on julkistanut tänään useita uusia kameroita ja yhden mielenkiintoisen objektiivin.

Uutuudet ovat 5DS ja 5DS R. Erona näissä kahdessa taitaa vain olla se, että R-mallissa alipäästösuotimen vaikutusta on vähennetty suotimella. Molemmissa pikselimäärä on aika juhlallinen, 51 miljoonaa. Kuvakoko on siis 8688X5792. Toisin sanoen megapikselikisa on alkanut uudestaan. Selvästikin Canon haluaa haastaa keskikoon kameroiden käyttäjät. Siellä varmasti on potentiaalia, koska DSLR-formaatissa oleva kamera on varmasti käytännöllisempi ja monikäyttöisempi kuin keskikoonkamera. Samoin nämä "kaksoset" ovat vastaus Sony:lle ja Nikonille. Varmasti tämä hillitsee siirtymistä Sonyyn. Wifi:ä ei ilmeisesti vieläkään ole sisäisesti vaan se vaatii erillisen palikan. Toivottavasti spekseissä sitä ei vain ollut ilmoitettu, sillä wifin jättäminen pois on kohtuullisen outoa. Se on aika monelle jo osa työnkulkua eri muodoissaan. 

Video-ominaisuudet ovat kutakuinkin samat kuin aiemminkin. Olisi voinut olettaa, että edes fullHD:ssä olisi myös 60fps. Sen lisäksi näyttäisi ainakin speksien mukaan myös kuulokeliitäntä kadonnut. Canon on selvästi jättäytynyt pois järkkärivideoiden kehittämisestä, ainakin siltä piikkipaikalta. Huhujen mukaan toki 5D-sarjaan olisi tulossa myöhemmin tänä vuonna 5DMKIV, jossa mahdollisesti olisi enemmän keskitytty video-ominaisuuksiin.

Sinänsä mielenkiintoinen tämä Canonin uusi strategia ja se muistuttaa aika paljon samaa ajattelua kuin Sony omassa A7-sarjassaan. Sen takia on myös mielenkiintoista nähdä mitä mahdollinen 5D MKIV tuo tullessaan.

Uutta strategiaa näyttää olevan myös muissa sarjoissa. Nyt julkistettiin myös 750D sekä 760D. Ominaisuuksiltaan ovat amanlaisia, mutta rungot eroavat toisitaan säätönappuloiden osalta. 760D:ssä on rungon päällä LCD-näyttö, joka on aiemmin ollut vasta XXD-sarjasta ylöspäin. Mielenkiintoinen ajatus tehdä kaksi ominaisuuksiltaan samanlaista runkoa joissa eri säätönippelit ja näytöt. Onkohan tässä kyse siitä, että XXD-sarja jää kohta pois ja XXXD-sarja korvaa sen? Kolmas julkistus Canonilla oli ns. CSC-kamera M3. Viitaten tuohon edelliseen spekulaatiooni, niin korvaako M-sarja tulevaisuudessa XXXD-sarjan?

Minusta kaikkein mielenkiintoisin uutuus tässä Canonin julkistuksessa on juuri tämä EOS M3. Se on ensimmäinen varteenotettava CSC-kamera Canonilta. Ominaisuudet vaikuttava ihan hyviltä. Siihen on myös saatavissa erillinen etsin. M-sarjan suurin ongelma on objektiivien niukkuus. Vaikka siihen meneekin sovitteella EF-sarjan objektiivit, niin sovite ei minusta koskaan ole pitkän tähtäimen ratkaisu kuvaajalle. Varsinkaan näissä everyday-kameroissa, studiossa ja paikallaan olevien kohteiden kuvaamisessa sovite on ihan ok. Minusta on hyvä, että myös Canon on vakavasti otettava tekijä CSC-kameroissa. Nyt vaan laadukasta objektiivi myös tähän sarjaan. Tiettyä varovaisuutta toki on se, ettei tätä M3-kameraa julkisteta USA:ssa ollenkaan. Tämä M3 on se joka näistä uutuuksista olisi kiva jossain vaiheessa testata.

Uusi objektiivi on laajakulmazoom, 11-24mm. Valovoima uudessa zoomissa f4. Se istuu varmasti hyvin uusiin megepikselimonstereihin ja on monikäyttöinen moneen tilanteeseen. 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Canon

Kamerajulkistuksia osa 2: Olympus

Perjantai 6.2.2015 klo 14:04 - Peter Forsgård

Olympus julkaisi eilen uuden OMD-sarjaan kuuluvan kameran, E-M5 MKII:sen. Speksien perusteella siiinä mielenkiintoisimmat ominaisuudet ovat merkittävästi parantuneet video-ominaisuudet sekä high-resolution moodi. 

Tähän asti OMD-sarja on ollut hiukan vajavainen videokuvauksessa, mutta nyt tähän on saatu parannus. Uutuudesta löytyvät kaikki videon perusominaisuudet, mm. 60p myös fullHD:ssa. Se mikä puuttuu on kuulokeliitäntä, pöh. (edit: Kuulokeliiitäntä löytyy optiona saatavasta akkukahvasta. katso lopun kuvakaappaus twitter-keksutelusta.)

OMD-sarjassa on erinomainen rungossa oleva vakaaja. Valmistaja lupaa tälle 5-akselin vakaajalle 5 aukkoa pitempiä suljinaikoja. Käytännössä itse olen päässyt 41/3-aukon verran nopeampiin aikoihin tuolla vakaajalla. Tuosta on hyötyä videota käsivaralta kuvatessa ja koska se on rungossa, toimii se kaikilla objektiiveilla.

Videokuvaaja on myös huomiotu sillä, että takananäyttö on sivulle kääntyvä. Aiemmassa E-M5:sessa se liikkui ainoastaan pystysuunnassa ja kallistuen. En ole ihan varma onko tämä muutos hyvä vai huono. Se jää nähtäväksi. 

Toinen kiinnostava ominaisuus on ns. high-resolution moodi, jossa kennoa siirtelemällä saadaan kuvattua kahdeksalla otoksella 40 megapikselin kuva. Tämä on luonnolllisesti vastaus kilpailijoiden suuriin pikselimääriin. Mikro 3/4-kennoon ei kovin paljon 16 miljoonaa pikseliä enempää kannata tunkea. Kuinka paljon tuota itse tarvitsen jää nähtäväksi. Sillähän ei luonnollisesti pysty kuvaamaan kuin paikallaan olevia kohteita. Tuotekuvaukseen ja arkkitehtuurikuvaukseen tuo soveltuu mainiosti. Speksien mukaan tuo 40 megapikselin kuva on jpg-muodossa, mutta ymmärtääkseni kamera myös tallentaa raw-kuvat. Voisi olettaa, että niistä saa koostettua myös varisn ison kuvan. Speksien mukaan se olisi 63M. Toki se vaatii sitten Photoshopin käyttöä.

Sääsuojausta on myös parannettu merkittävästi. Yksi ominaisus myös pisti silmään, nopein suljinaika on 1/16000s. Ymmärtääkseni se on toteutettu sähköisellä sulkimella. Oletettavasti se on myös täysin äänetön. Se on valtava etu esim. tilaisuuksia kuvatessa, kun pystyy olemaan täysin äänetön. (edit: On sähköinen suljin ja äänetön. katso lopun kuvakaappaus twitter-keskustelusta)

En ole luonnollisesti tuota uutuutta velä päässyt kokeilemaan, mutta eiköhän tuo lähiaikoina onnistu.

olympusem5mkii_twitter.png 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus

Uusi konvertteri työkulkuun, DxO Optics 10

Torstai 5.2.2015 - Peter Forsgård

Työkulku kuvankäsittelyssä on varsin olennainen asia. Homma pysyy hanskassa, kun se on selkeä ja suunnilleen samanlainen koko ajan. Monta vuotta olen käyttänyt kuvienkäsittelyyn pääasiassa ja osittain yksinomaan Lightroomia. Toki välillä on tilanteita jolloin olen käyttänyt Photoshoppia ja silloinkin se on lähinnä Lightroomin plugarina. Lightroom on nykyään aika monipuolinen ja sillä pystyy tekemään lähes kaiken tarvittavan.

Viime perjantaina hommasin DxO Optics 10 -rawkonvertterin. Syynä lyhyesti oli sen tuottama kuvanlaatu. Testailin sitä hetken eri kameroila otettuihin kuviin ja yllätyin sen laadusta. Ero oli niin huomattava, etten epäröinyt hetkeäkään DxO Opticsin hankkimista.

DxO:n paremmuus esimerkiksi Lightroomiin perustuu siihen, että he ovat testanneet lähes kaikki mahdolliset kamera eli kenno ja objektiiviyhdistelmät. Jokaista yhdistelmää varten on oma profiili. Se ottaa huomioon jokaisen yhdistelmän tuottaman "virheen" ja korjaa ne. Ohjelmassa on luonnollisesti mahdollisuus tehdä presettejä ja kuvaa saa korjattua varsin nopeasti tekemällä itselleen sopivat presetit valmiiksi.

Mikä parasta DxO toimii Lightroomin plugarina eli työnkulkuakaan ei tarvitse hirvittävästi muuttaa. Mikäli on tottunut käyttämään Photoshoppia, niin samalla tavalla voi käyttää DxO:ta sen plugarina. Toki DxO toimii myös omana ohjelmanaan.  

4 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Lightroom, Adobe, DxO Optics

Peilittömien myynti ohittaa perinteisten järkkärien myynnin tänä vuonna?

Perjantai 30.1.2015 klo 10:58 - Peter Forsgård

KOTEK on julkaissut elektroniikan ja kodinkoneiden myyntitilastot viime vuodelta. Minua kiinnostavimmat tiedot ovat luonnollisesti kameroiden myyntitilastot ja niiden kehitys. KOTEK ei tuossa viime vuoden katsauksessa ole tilastoinut eri merkkien välisiä eroja. Tilastoissa on kameratyypit.

Trendi joka tässä viime vuosina on näkynyt on aika selkeä edelleen. Kompaktikamerat ja perinteiset peilijärkkärit jatkavat syöksyään, peilittömät sen sijaan jatkavat kasvuaan. 

kameramyynti1.png

Kuten yllä olevasta kaaviosta näkee kompaktikameroiden myynti on lähes puolittunut. Vuonna 2012 niiitä myytiin vielä lähes 250.000. Peilittömien myynti on määrällisesti kasvanut 29% ja samalla perinteisten järjestelmien myyntimäärä on pudonnut peräti 44%. Kameroiden kokonaismyynti jäi miinukselle noin 30%. Muutokset ovat varsin isoja. Varsinkin kun kaksi suurinta merkkiä tekee käytännössä ainostaan perinteisiä peilijärkkäreitä ja haastajat taas peilittömiä. Peilijärkkäreiden valmistajilla on miettimisen paikka. Ihan varmasti tässä osa trendistä johtuu siitä, että peilittömät ovat edullisempia.

kameramyynti3.png

Yllä olevasta kaaviosta näkee, että peilijärkkäreiden keskihinta on hiukan noussut ja vastaavasti peilittömien hiukan laskenut. Karkealla laskutoimituksella perinteisiä peilijärkkäreitä on myyty noin 22, M€ ja peilittömiä hiukan yli 10M€. Vastaavat luvut vuodelta 2013 ovat n. 37,7M€ ja 8,2M€. Peilijärkkäreiden myynti on siis rahalliseti pienentynyt noin 15M€. Peilittömien myynti euroissa on samaan aikaan kasvanut 2M€ eli kasvua noin 24%.

kameramyynti2.png

Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan mennään, jos talous kääntyy nousuun. Kuinka paljon se vaikuttaa kameramyynttin ja miten kehittyävät eri kameraluokat. Kompaktien lasku jatkuu, se on aika varmaa. Mobiilikuvaaminen on tullut tilalle. Perinteisten järkkäreiden myynti oli vuonna 2012 105.000 ja nyt ollaan 40.000 kappaleessa. Peilittömiä myyntiin 16.000 kappaletta vuonna 2012. Kasvua kappalemäärässä kahdessa vuodessa on 9.000. Nämä tiedot tästä hiukan pienestä talukosta.

Mikäli trendi jatkaa saman suuruisena peilittömien myynti kappalemäärissä on tänä vuonna suurempaa kuin peilijärkkäreiden. Samoilla prosenteilla kuin 2014 määrät olisivat: 22.400 ja 37.530 peilittömien eduksi. Tuo olisi jo melkoinen muutos. Toki asioihin vaikuttaa niin moni asia, että tuo ennustukseni ei varmaan ihan noin toteudu. Toisaalta jos vertaa vuoden 2012 ja 2013 lukuja niin perinteisten järkkäreiden lasku on kiihtynyt, 2012 -32% ja nyt -44% ja vastaavasti peilitömien nousu hiukan hidastunut, 2012 +32% ja nyt +29%. Kaikki luvut kuitenkin osoittavat, että käänne tapahtuu tänä vuonna. Pitääpä paremmalla ajalla kaivaa vähän tilastoja laajemmin eli muualta maailmasta. Euromääräinen myynti noilla omilla arvioillani olisi 13,3M€ ja 13,2M€ eli euromääräisesti ollaan aika tasoissa. Olen tuossa olettanut keskihinnan muutoksen samaksi kuin edellinen on ollut.    

Mielenkiintoista on sitten nähdä mitkä kameranvalmistaja ovat milläkin mallilla mukana.   

Kaavioiden lähde: KOTEK-Tilasto (dropbox ja pdf)    

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, kamera

Kuvakilpailut ja kuvien jakaminen some-alustoilla

Torstai 22.1.2015 klo 13:28 - Peter Forsgård

Kuvakilpailuja on ollut niin kauan kuin muistan. Viime vuosina ne ovat lisääntyneet monestakin syystä. Niiden järjestäminen on huomattavasti yksinkertaisempaa verkon ja sosiaalisen median avulla. Markkinointi on samoin helpottunut ja kanavat niiden markkinointiin ovat laajemmat. Kuvakilpailut ovat myös erinomainen tapa osallistaa asiakkita ja yleisöä. Kuvien ottaminen on helpottunut, koska lähes kaikilla on koko ajan kamera mukana. 

Ihan lähiaikoina olen käynyt Twitterissä muutaman kiinnostavan keskustelun aiheeseen liittyen. Hiukan ennen vuodenvaihdetta keskustelin YLE:n revontulikuvakampanjasta. Se ei varsinaisesti ollut kilpailu, mutta liittyy tähän samaan asiaan. YLE keräsi yleisöltä kuvia revontulista. Sinänsä asiakkaiden osallistaminen on ihan ok. Myös niiden kuvien näyttäminen siinä yhteydessä on aivan asiallista, ei siinä mitään. Se mihin tuossa asiassa puutuin ja kyselin toimittaja Miia Raiviolta (@miiaraivio) Twitterissä, miksi YLE tarvitse jatkuvan käyttöoikeuden revontulikuviin? Käytännössä nuo kuvat siis voisivat päätyä YLE:n kuva-arkistoon ja niitä voitaisi jatkossa käyttää veloituksetta kuvitukseen. Minusta tuo ei enää olisi asiallista. Pitäisi riittää, että lähetettyä kuvaa käytettään vain kerran ja siinä tarkoituksessa ja yhteydessä johon se kuvan kerääminen liittyy. Ne kuvat joita mahdollisesti halutaan käyttää jatkossakin pitäisi ostaa eli niistä tulisi maksaa. Hinta on sitten kokonaan toinen asia, koska yksittäisten kuvien hinta on aika alhainen. Kuvapankeista saa todella edullisesti kuvia ja se luonnollisesti vaikuttaa myös näiden kuvien hintaan. Eilen sitten sain vastauksen Terhi Upolalta (@terhiu), että se jatkuva käyttöoikeus oli YLE:ltä moka ja kuvat eivät päädy arkistoon. Minusta oikein asiallista toimintaa. Hyvä YLE. Ohessa kuvakaappaus osasta kyseisestä pitkästä keskustelusta.

revontulikilpailu.png

Toinen epäselvyys tuohon YLE:n revontulikuvakampanjaan mikä aiheutti aluksi kysymyksiä oli se käsitys, että jakamalla kuva #revontulet -häsällä esim. Twitterissä, siirtyisi kuvien oikeudet YLE:lle. Sen väärinkäsityksen YLE on tuossa linkittämässäni jutussa korjasi ja asiaa selvennettiin tuolta osin. Tuo ei siis pitänyt paikkansa, hyvä niin. 

Toinen mielenkiintoinen Twitter-keskustelu lähti Piritta Seppälän blogauksesta aiheena Matkamessujen näytteilleasettajien kuvakilpailuista. Hän antaa blogauksessaan yrityksille vinkkejä miten noita kilpailuja kannattaa järjestää. Blogaus oli minusta erinomainen, mutta siitä puuttui yksi tärkeä asia eli kuvien oikeudet. Keskustelusa kävi ilmi, ettei yksikään näistä kuvakilpailujen järjestäjistä ollut kertonut miten kuvia tullaan mahdollisesti hyödyntämään tai mitkä oikeudet kenelläkin on kuviin. Se on kuitenkin puolin ja toisin tärkeä asia. Osallistujan on hyvä tietää miten ja minne kuvat mahdollisesti päätyvät. Järjestäjän osalta on hyvä olla ymmärrys siitä, että osaa kertoa ohjeissa mitä oikeuksia kuviin kilpailun järjestäjä saa. Näin vältytään ongelmilta ja harmilta. Näissä Matkamessujen kuvauskilpailuissa oli ymmärtääkseni tarkoitus kuvata selfejä ja vastaavia sekä postata ne esimerkiksi kuvaajan omalle Instagram-tilille, jollain tietyllä hashtagilla. Kuva päätyy siis käytännössä mainokseksi. Uskoisin tämän jokaisen keskivertokuluttajan ymmärtävän. Jos tuo asia haittaa, niin ei osallistu.

Käyttöoikeuksien merkitys tulee tärkeäksi niissä tilanteissa, joissa näitä kuvia on tarkoitus hyödyntää jatkossakin. Mieleen ensimmäisenä tulee seuraavat Matkamessut ja nyt otettujen kuvien käyttö. Mitä jos ottamasi selfie mainostaa seuraavilla messuilla maata tai yritystä, jonka maine on syystä tai toisesta mennyt? Some aktiivin kasvot mainostamasta maata, joka yrittää rajoittaa somen käyttöä lainsäädännöllä? Tämä esimerkki ei edes ole kovin kaukaa haettu. Yksi ongelma on myös tilanne jossa kuvassa on muita ihmisiä. Ovatko he tietoisia mihin kuva voi päätyä? Valokuvan käyttäminen mainonnassa ilman kuvassa olevan lupaa on kielletty. Järjestäjähän pääsee vastuustan helposti laittamalla kuvaussääntöihin vaatimuksen, jossa tuo luvan kysyminen on kuvaajan vastuulla.  

Lähtökohtaisesti some on jakamista, kommentoimista ja reagoimista sisältöön. Kun kuvan tai muun sisällön julkaisee jollakin some-alustalla, sen on tarkoituskin tulla jaetuksi. Olennaista minusta jakamisessa on, että yhteys alkuperäiseen säilyy eli sisällön alkuperäisen tekijän tieto säilyy jaetun kuvan tai sisällön mukana. Yleensä näin onkin, mutta esimerkiksi regrammaaminen eli Instagram-kuvan jakaminen omalla Instagram-tilillä saattaa aiheuttaa alkuperäisen tekijän tiedon hämärtymisen. Uudelleen jaettu Instagramkuva näkyy jakajan kuvavirrassa ja sen erottaminen jakajan omista kuvista ei ole täysin selvää. Muutaman kerran on minun omia Insta-kuvia uudelleen jaettu Instagramissa ja niissä jaoissa alkupeäinen tieto on ollut kommenteissa. Minusta tuo tapa ei ole ihan asiallinen. Kuvaa ei voi kait voi klikata ja päästä alkuperäiseen kuvaan. Tästä samasta tai samankaltaisesta ongelmasta johtuen Pinterest joutui muuttamaan omaa palveluaan. Nykyään pinnauksesta ja uudelleenpinnauksesta pääsee suoraan alkuperäiseen sisältöön.

Ohessa kuvakaappauksia liittyen tuohon toisen ottaman Instagram-kuvan jakamiseen omalle Instagaram-tilille.

regram1.png regram2.png
regram3.png regram4.png

Ylemmällä rivillä on LuxHelsingin regrammaama kuvani, jonka otin LuxHelsinki tapahtumassa ja jaoin Instagramissa. Kun kuva (vasen yläkulma) ilmestyy näkyviin niin, siinä ei selkeästi heti näy kuka kuvan on ottanut. Vasta skrollaamalla (oikea yläkulma) näkyy kommentissa kuvaajan Instagram nickki. Sitä klikkaamalla pääsee kuvan ottaneen tilille. Alemmassa rivissä näkyy kuvakaappaukset kokeilusta, jossa itse testasin miten Regram toimii. Kyseisessä applikaatiossa voi valita mihin kohtaan haluaa näkymään kuvan ottajan tiedot eli vesileiman. Allakuva tuosta kohdasta Regram aplikaatiossa

regram5.png

Applikaatio ottaa automaattisesti mukaan myös kuvan kuvatekstin. Sen saa myös deletoitua ja silloin ainoa tieto ottajasta on tuo vesileima. Tämä Regram ainakin toimii asiallisesti, mutta markkinoilla on muitakin vastaavia sovelluksia, jotka eivät näin selkeästi jätä tietoa alkuperästä. 

Yleensä nämä sosiaalisen median kuvapalvelut ottavat mahdollisimman laajan oikeuden palveluun ladattuihin kuviin. Suurin syy tähän on saada mahdollisimman laajat oikeudet kuvien jakamisen mahdollisuuksiin. Toistaiseksi ei ole vielä mikään kuvanjakopalvelu aloittanut kuvapankkitoimintaa, ainakaan tietääkseni. Oikeudet siihen kyllä olisi, jos näin haluttaisiin tehdä.

Aihepiiri on varsin laaja ja tähänkin blogaukseen tuli aika paljon asiaa. Toisaalta hyvä niin. Jakaminen on lisääntymässä ja on hyvä tuntea asialliset tavat tehdä se, jotta tieto alkuperäisestä sisällöntekijästä ei katoa ketjussa.    

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, some, kuvakilpailut, Instagram, Regram

Valokuva videokuvasta?

Perjantai 16.1.2015 klo 10:39 - Peter Forsgård

Videokuvan resoluution kasvaessa tulee yhä ajankohtaisemmaksi ja mahdollisemmaksi ottaa valokuvia "irti" videokuvasta. Muotikuvauksessa tuo on jo osittain arkipäivää. Painettavat valokuvat aatetaan ottaa suoraan videokuvasta. Tämä on erityisesti silloin käyttökelpoista kun samasta materiaalista tarvitaan sekä liikkuvaa kuvaa esim. TV-mainokseen, sähköisen lehden kanteen tai videota sisältävään katumainokseen sekä kuva printtimainokseen. Tuotannot halpenevat, kun kuvaus voidaan järjestää yhdellä ja samalla kerralla ja tilannetta ei tarvitse uusia tai tehdä kahteen kertaan.

Photokina-blogauksessa mainitsin RED-kameran käytöstä yllämainituissa tilanteissa. Siellä katselin demoa aiheesta. Videosta tehdyt valokuvaprintit olivat todella laadukkaita. Muistettava on, että tuo kyseinen RED teki kuvaa 75fps ja 6K-laadulla eli ihan kaikkien ulottuvilla se ei ole. Ainakin Annie Liebovitz on käyttänyt RED-kameraa Vanity Fair -kuvauksissa jo 2009 eli mistään uudesta asiasta ei ole kysymys.

Olen tästä aiemminkin kirjoittanut ja puhunut. Yleensä vastauksena ja kommentteina olen saanut, että "joo ei, koska valo-ja videokuvaus ovat erilaisia asioita". Niin ovatkin ja ei se kaikkeen varmaan sovikaan, mutta kysymys on taas siitä miten joku sitä silti soveltaa omaan työhönsä. Kaikki eivät välitä esteistä ja muiden sanomisista vaan kokeilevat asioita ja jotkut jopa onnistuvat kokeiluissaan. Minusta tuo on äärimmäisen mielenkiintoista. 

Itsekin olen jo 90-luvun puolivälissä kuvannut henkilökorttikuvia videolla. Silloin käytössä oli DV-nauhuri. Kuvat henkilöistä poimittiin tuosta nauhalla olevasta videosta ja tulostettiin kulkukortteihin. Se oli äärimmäisen nopea ja tehokas tapa kuvata niitä kuvia. Laatu riitti siihen mihin pitikin.

Ajankohtainen asia tämä on nyt siksi, että 4K-tallennus yleistyy myös kuluttajakameroissa. Esimerkiksi noin 1000€ maksava Panasonic LX100 kuvaa 4K-videota 30fps nopeudella. Toisin sanoen kameralla voi ottaa 3840X2160px kokoisia kuvia 30 kuvaa sekunnissa. Aivan suoraan tuota ei voi verrata "moottoriperään", jolla saisi 30 kuvaa sekunnissa. Eroja ovat kuvan pikselimäärät ja suljinajan asettamat haasteet sekä se, että kuva on jpg. Kuluttajamalleissa varmaan menee hetki ennekuin pystyvät tallentamaan raw-videota tuossa koossa. Videolla suljinaika on puolet fps-nopeudesta eli aika usein 1/50s. Tuolla ajalla liike näyttää sellaiselta kuin olemme siihen liikkuvassa kuvassa tottuneet. Valokuvaan tuo suljinnopeus ei välttämättä kuitenkaan riitä. Nopeita liikkeitä voi ja kannattaakin kuvata 60fps ja silloin suljinaika 1/125s on parempi tallentamaan liikettä. Mikäli on tarkoitus ottaa videosta "irti" ainoastaan valokuvia eli videota ei ole tarkoituskaan tehdä, voi suljinaikaa lyhentää sopivaksi suhteessa kohteen liikkeeseen. En usko, että kauaa menee kun vanhemmat kuvaavat lapsensa urheiluharrastuksia lyhyinä videopätkinä ja irrottaa siitä haluamansa valokuvat.

Panasonicin GH4:seen tuli hiljattain ohjelmistopäivitys, jossa lisäyksenä oli 4KPhoto-mode ja loop-tallennus. 4KPhoto-modesta saa Panan omalla softalla helposti irroitettua valokuvan. Kuvaan tulee mukaan exif-tiedot. Kuvan irrottaminen ei toki vaadi tuota ohjelmaa, mutta tuo ominaisuuden lähemmäs kuluttajaa, kun ohjelma tulee kameran mukana. Kuvanirrottamiseen ei vaadita kalliita videoeditointiohjelmia. On vain ajan kysymys milloin nämä samat ominaisuudet tulevat kuluttajamalleihin. Toinen ominaisuus uudessa firmiksessä oli loop-tallennus. Sillä kamera tallentaa ja säilyttää vain 5 viimeistä kahden minuutin pätkää. Voi siis kuvata huoletta ja ei tarvitse pelätä, että muistikorti loppuu. Toimii mainiosti juuri vaikka tuossa mainitsemassani lasten urheilun kuvaamisessa.

iPhoneen saatava Vhoto tekee kuvan irrottamisen videosta automaattisesti. Applikaatiolla kuvataan video ja se automaattisesti analysoi sen ja poimii omasta mielestään parhaat stillit. Videot voi myös kuvata jollain muulla applikaatiolla ja tuoda Vhotoon. En ihmettelisi vaikka tuo ominaisuus tulisi vakiona kaikkiin kännyköihin tulevaisuudessa. Helpottaa tilannekuvien ottamista merkittävästi. Tosin pitää muistaa, että kuvatessa heiluva kamera ei välttämättä tallenna yhtään terävää kuvaa. 

Tekniikka auttaa meitä ja varsinkin tuo Panasonicin loop-ominaisuus mahdollistaa helpommin sen oikein laukaisuhetken valitsemisen. Täytyy toki muistaa ettei kamera kuitenkaan osaa valita sitä parasta kuvauspaikkaa tai muita asetuksia, saati ilmaisua ja valoa. Toinen asia pitää myös muistaa on, ettei 30 kuvaa sekunnissakaan takaa sitä täydellistä laukaisuhetkeä. Sen voi saada vain kokemuksen kautta ja ottamalla se kuva perinteisesti valokuvaamalla. Tietysti framenopeuksien kasvaessa tilanne muuttuu. Osittain tämä on toteuttukin jo Panasonicissa, sen nopein "mottoriperä" kuvaa 40 kuvaa sekunnissa. Nopeus on saavutettu käyttämällä elektronista suljinta. Maksimi kuvamäärä tuolla on 120 kuvaa eli kolmen sekunnin ajan. Rajoituksena tuossa on, että tiedostomuoto on .jpg. 

Väitän, että tuskin menee kovin monta vuotta kun kuluttajakamerat ottavat kuvia vielä suuremmilla nopeuksilla. Mielenkiintoista miten tekniikka muutta tapaa jolla kuvaamme. Mobiilikuvaaminen oli edellinen mullistus. Onko tämä kuvien kaappaminen videolta seuraava iso mullistus? 

Toistaiseksi omassa työssäni tuskin ihan heti tarvitsee kuvia tehdä irroittamalla ne videosta. Mielenkiintoinen asia se kuitenkin on ja kokeilemisen arvoinen. Sitten tietää miten hyvin sillä metodilla kuvat onnistuvat. Tarkoitus onkin tuota menetelmää testata ja katsoa miten se soveltuu omiin kuvauksiin, jos ei ihan juuri nyt niin tulevaisuudessa. Tuohon liittyen on myös muutama tuon tekniikan soveltaminen mielessä. Palataan näihin kuviin ja kokemuksiin kunhan saan tuota kunnolla testattua.   

 

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, videokuvaus, Panasonic iPhone, applikaatio, Vhoto

Nelikoptereista eli droneista

Torstai 15.1.2015 klo 15:53 - Peter Forsgård

Kuten edellisessä blogauksessani mainitsin ovat dronet eli nelikopterit yksi tämän vuoden trendeistä. Niiden määrä tulee lisääntymään valtavasti. Markkinoille on tullut suuri määrä erilaisia droneja, isoja ja pieniä. Valo- ja videokuvaukseen nämä liittyvät siinä, että suurimmalla osalla droneista voi kuvata. Uskoisin niiden olevan niitä seuraavia action-kameroita.

Itse olen jo pitkään noita tutkiskellut ja miettinyt sellaisen hankintaa. Vihdoin ennen joulua sain  hankinnan tehtyä. Pitkään mietin, että hommaan samantien sellaisen, jolla voi tarvittaessa tehdä kuvauksia myös ammattimaisesti. Onneksi en kuitenkaan tässä vaiheessa päätynyt sellaiseen, vaan ostin edullisemman. Päädyin valitsemaan Parrot AR Drone 2.0:aan. Parrot on drone, jossaa on riittävän monipuoliset lentämisen harjoitteluun liittyvät ominaisuudet.

drone.png

Parrotin kamera ei missään nimessä ole laadukas, mutta toimii tässä vaiheessa oikein hyvin treenatessa. Parrotia ohjataan älypuhelimella. Siinä on varsin laajat ominaisuudet, jotka helpottavat oppimista. Dronen valmistajan oman aplikaation lisäksi on saatavana myös kolmannen osapuolen tekemiä aplikaatiota. Lisävarusteena hankin myös GPS Flight Trackerin, jonka avulla voi lentää automaattisesti pisteestä toiseen. Applikaatiossa on toiminto, jossa voin karttaa napauttamalla kertoa mihin drone lentää. Valittavissa on myös korkeus, jolla sinne valittuun paikkaan lennetään. Valmistajan omassa applikaatiossa ei voi tehdä lentosuunnitelmaa ja/tai reittejä vaan se lentää ainoastaan yhteen pisteeseen. Kun drone on saavuttanut määränpään voi toki laittaa käskyn minne seuraavaksi. Niillä kolmannen osapuolen aplikaatiolla on näitä reittejä mahdollisuus tehdä. En ole tuota vielä kokeillut. Fligt Tracker myös tallentaa lennon tiedot pilveen ja luonnollisesti niitä voi jälkeen päin tarkastella.

Ennakkoon tehty reitti on varsin toimiva vaikka kiinteistöjen ilmakuvaamisessa. Tuossa automaattilentämisessä on vain haasteena se, että se ei ole laillista. Tavallaan ihan ymmärettävistä syistä, koska miehittämätön ilma-alus on aina väistämisvelvollinen. Todellisuudessa tuo on aika hypoteettinen tilanne, jossa drone kohtaisi lentokoneen. Ei toki mahdoton skenaario, mutta aika kaukaa haettu kuitenkin. Suurempi ongelma tuossa itsenäisessä lentämisessä ovat muut esteet, kuten sähkölinjat, puut ja pensaat ym. Muutenkin turvallisuus lennättäessä on tärkeää. Missään tapauksessa ihmisjoukkojen yläpuolella lentämistä ei pidä tehdä kuin vasta siinä vaiheessa, kun lentämisen todella hallitsee täydellisesti. Silloinkin suurta varovaisuutta nuodattaen. Putoava kopteri saa pahaa jälkeä aikaan.

Lentäminen on toistaiseksi sujunut varsin mallikkaasti. Dronesta on vaihdettu kaksi propellia, ne saivat hiukan siipeensä putoamisessa ja seuraavalla lennolla toinen niistä halkesi. Osa syy varmaan oli kova pakkanen. Tuo putoaminen sattui aika korkealta. Akku loppui 100 metrin korkeudessa ja drone tuli aika suoraan alas.

viikki_100m.png

Kuvattu Viikin pelloilla 100 metrin korkeudesta. Ruutukaappaus videosta jossa drone panoroi maisemaa eli huonon peruslaadun lisäksi kuvassa on liike-epäterävyyttä.

Tosiaan mitään muuta vauriota ei tullut kuin tuo propellivaurio. Erittäin kestävä drone siis. Tämä kyseinen drone on myös siitä mainio, että siihen saa helposti varaosia ja pienimmät vauriot ovat suhteellisen helppoja itse korjata. Varaosien hinnatkaan eivät päätä huimaa. Esimerkiksi propellisarjan saa alta 10 euron.

Lentäminen täysin itse ohjaten on aika haastaava. Tässä huomaan sen, etten ole koskaan kovin paljoa pelannut konsolipelejä. Niistä olisi ollut paljon hyötyä. Oppimiskäyrä itsellä on onneksi aika nopea ja GPS avusteisesti lentäminen on huomattavasti helpompaa. Yksi lentämistä haittaava on tuuli. Parrot on aika kevyt ja näin ollen kovin herkkä tuulelle. Varsinkin alkuvaiheessa on välillä vaikea huomata tekikö ohjatessa jonkun virheen vai nappasiko tuuli droneen kunnolla. Myös tuon tuuliherkkyyden vuoksi lentäminen ahtaissa paikoissa ei ole järkevää. 

Tässäkin asiassa on hyvä muistaa, että kuvaamistaidoilla ei tee mitään jos ei osaa hallita kopteria eli hankimmalla dronen ei tule ilmakuvaajaksi. Oppimiskäyrän ilmakuvaajaksi on nopeampi, jos jo hallitsee lentämisen. Vasta molempien asioiden ollessa hallinassa voi harkita ammattimaista ilmakuvausta, siihen asti ollaan harrastajia sen varsinaisessa merkityksessä.

Katsotaan mihin tämä omalla kohdalla johtaa ja jos taitoja kertyy riittävästi, niin kesällä täytyy harkita parempikameraisen dronen hankintaa. Sopiva varmaan löytyy DJI:n valikoimista. 

 

  

4 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, videokuvaus, drone, nelikopteri, Parrot, Dji

Ennustuksia vuodelle 2015 ja vähän hajatelmia menneestä vuodesta.

Keskiviikko 14.1.2015 klo 9:42 - Peter Forsgård

Taas on se aika vuodesta jolloin miettitään hiukan mennyttä vuotta, mutta ennen kaikkea katsotaan eteenpäin.

Ennen kuin mietitään tulevaa, katsotaan hiukan mennyttä vuotta. Suurin muutos omalla kohdalla oli varmaan siirtyminen CSC:hen, Olympukseen valokuvauksen osalta ja videotyön osalta Panasoniciin. Se ei vaikuta kuvien sisältöön sinänsä, mutta muuttaa hiukan kuvaamisen kulkua ja tapaa miten kuvaan. Tapa liittyy lähinnä siihen uudenlaiseen ajatukseen kuvan valottamisesta. Siitä kirjoitin enemmän syyskuussa blogauksessani aiheesta.

Viime vuosi oli ammattilisesti taas oikein hyvä. Ainahan sitä toki ehtisi enemmänkin jne, mutta ei tässä tilanteessa ole valittamista. Samaan aikaa valokuvaus tai tarkemmin sanottuna valokuva elää parasta aikaansa ja samalla valokuvaus on ammattina haastava ja koko valokuvaajan ammatti on päätoimena yleisesti kuihtumassa tai ainakin uhattuna. Toisaalta haasteet ovat hyviä, se pitää mielen virkeänä. Ainahan se on historian saatossa ollut niin, että haastavat ajat synnyttävät uutta. Toki osa vanhasta katoaa ja se on tietysti ikävää, jos se sattuu omalle kohdalle. Tosin siihen omalle kohdalle sattumista voi yrittää pehmentää tekemällä asioita uudella tavalla ja luomalla itselleen jotain uutta valokuvauksen saralla.

Uskoisin tämän vuoden yksi trendeistä olevan valokuvan poimimisen videosta. 4K kameroiden yleistyminen ja halpeneminen mahdollistaa tämän. Panasonic julkaisi CES-messuilla Las Vegasissa kuluttajatason videokameroita, joilla voi kuvata 4K-resoluutiolla. Niissä myös ns. 4K Photo ominaisuus, jossa heidän omalla softalla voi poimia helposti kuvia videosta. Tosin en usko, että se perinteisen videokameroiden kautta vielä tapahtuu. Ennemminkin se tulee tapahtumaan kännyköiden avulla. Nyt on jo ainakin iPhoneen saatavissa VPhoto-applikaatio, jolla voi kuvata videota niin, että applikaatio poimii kuvatusta videosta valmiiksi stillkuvia joista voi sitten valita mieleisensä. Videosta poimittavat stillkuvat ovat jo arkipäivää myös osalle ammattilaisia. Mainoskuvaajat maailmalla ovat jo jonkin aikaa käyttäneet RED-kameroita esim. muotikuvauksissa. Valtavirtaa se ei taida ihan joka paikassa olla, mutta ihan varmasti yleistymässä. Yhä enemmän tullaan tarvitsemaan samasta kuvauksesta sekä valokuvia, että liikkuvaa kuvaa. 

Toinen trendi tulee olemaan dronet. Osittain tuo koskettaa myös ammattivalokuvaajia, koska niiden yleistyessä myös asiakkaiden vaatimukset voivat kasvaa. Dronella lentäminen ja sillä kuvaaminen on taas yksi lisämahdollisuus valokuvaajille. Tälläkin saralla harrastajat ovat jo ottaneet isoja askeleita. Toisaalta osasta heistä tulee tuon alan ammattilaisia tekemällä. Kaikkeen ei tarvitse virallista koulutusta ollakseen ammattilainen. Tavoitteellinen ja pitkäjänteinen opettelu voi johtaa ammattilaisuuteen. 

Kameroiden osalta jo viime vuonna näki trendin, jossa ollaan menossa kohti pienempiä ja kompaktisempia järjestelmäkameroita. Perinteisen peilijärjestelmäkameran myynti laski ja samaan aikaan CSC-kameroiden myynti kasvoi. Tämä ei tarkoita, että kuvaajat olisivat hylänneet perinteisen peilikameran, vaan aika moni on sen rinnalle ostanut pienemmän kompaktimman järkkärin. Uskon tuon suunnan jatkuvan myös tänä vuonna. Tulevaisuudessa peili tulee katoamaan suurimmasta osasta kameroista. Toistaiseksi vielä on tilanteita joissa peili on hyödyllinen, urheilukuvaus ja muut nopeat tilanteet tulevat ensimmäiseksi mieleen. Tämäkin tilanne voi muuttua ja etsin voi olla täysin hybridi, jossa on yhdistetty optinen ja sähköinen etsin.

Kuten tuossa ylempänä totesin ovat ajat haastavia valokuvaajalle ja se on tarkoittanut uusien tapojen, työnkulkujen ja toimintamallien keksimistä ja kehittämistä. Ilahduttavasti jotkut ovat jo käyttäneet joukkorahoitusta projektiensa rahoittamiseen. Esimerkkeinä vaikka Uusi Inari ja Uuden Maan Sanomat. Aiemmin blogasin Carl Bremerin kirjaprojektista, jossa käytettiin myös Mesenaattia kirjan rahoittamiseen. Minusta nämä kolme projektia ovat rohkaisevia ja uskoin vahvasti näiden lisääntyvän jo tänä vuonna. Nämä ovat hyviä esimerkkejä uudesta tavasta tehdä. Erityisen iloinen olen tuosta Caj Bremerin projektista. Yksi parhaista, ellei paras, lehtikuvaajamme on avoin uudelle tavalle tehdä kirjoja.

Omalta osaltani vuosi alkanut hiljaisissa merkeissä kuten vuodet yleensäkin. Ensi viikolla alkaa yksi erittäin kiinnostava valokuvausprojekti ja katsotaan mihin se johtaa. Siitä sitten myöhemmin lisää, kunhan homma lähtee käyntiin.

Oikein hyvää alkanutta Vuotta 2015 ja hyviä ja menestyksellisiä kuvauksia koko vuodelle.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Panasonic, VPhoto, Mesenaatti, joukkorahoitus

Hyvää Joulua

Keskiviikko 24.12.2014 klo 13:53 - Peter Forsgård

Hyvää ja Rauhallista Joulua kaikille blogini lukijoille. 

Palaan taas blogauksen muodossa viimeistään vuoden viimeisenä päivänä. Silloin vuorossa hiukan katsausta menneeseen vuoteen ja ennenkaikkea katsotaan tulevaisuuteen. Mitä vuodelta 2015 on odotettavissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus

5. Magazine Symposium - hajatelmiani.

Tiistai 2.12.2014 klo 19:34 - Peter Forsgård

Tänään oli taas jo perinteiseksi käyvä Magazine Symposium. Taisi olla jo viides kerta. Muistaakseni olen pari kertaa aiemminkin käynyt kuuntelemassa luentoja tässä Symposiumissa. Tänään oli mahdollisuus olla paikalla lähes koko päivän. Ruokatunti venyi hiukan, kun piti käydä konttorilla tarkistamassa, että kaupalliset harjoitteet olivat menneet linjoja pitkin asiakkaalle katsottavaksi.

Symposiumin sisältö oli varsin kattava. Mielenkiintoisimpia omalta kannaltani olivat Tuomo Mannisen, Hanna Weseliuksen, Jesper Vuoren ja Nando Malmelinin esitykset.

Etenkin Tuomo Mannisen katsaus siitä missä nyt ollaan valokuvan osalta oli erinomainen. Hän kävi nykytilannetta läpi valokuvauksessa tällä hetkellä vallitsevien trendien kautta.

Mannisen mukaan trendit ovat: kansainvälisyys, amatööriys, horisonttaaliasiakkaat, ylikoulutus, projektityöskentely, monimediallisuus ja yhteenliittymät.

Kansainvälisyydellä hän tarkoitti kansainvälistä näkyvyyttä. Manninen oli nopealla haulla löytänyt kymmenen suomalaisen valokuvaajan tuotannon/projektien esittelyjä Time-Life -lehden verkkosivuilta. Allekirjoitan myös tuon kansainvälisyys trendin. Nyt on ensimmäinen valokuvaaja sukupolvi, joka on kansainvälinen laajemmassa mitassa. Toki aiemminkin yksittäisiä kuvaajia on maailma ollut, mutta nyt se on laajempaa.

Amatööriys on mielenkiintoinen trendi. Se kauhistuttaa monia valokuvaajia. Kyse on ajan ilmiöstä, jossa kuka tahansa voi nousta kuvineen tunnetuksi, vaikka Instagramin kautta. Me kaikki olemme mediota. Omalla tavalla minusta tässä palataan valokuvauksen alkujuurille, aikaan ennen muodollista koulutusta. Itse en näe tätä mitenkään pahana ilmiönä sinänsä, se nostaa kuvaa keskiöön ja auttaa ymmärtämään kuvan merkitystä.

Horisontaaliasiakkaat taas tarkoitaa sitä miten asiakaskunta on laajemmalla sektorilla kuin aiemmin. Selkeät kuvaajien skene ja genre -rajat ovat hämärtyneet. Kuvaaja tekee paljon laajempaa kirjoa kuin aiemmin, lehtikuvaaja voi olla samana päivänä myös mainoskuvaaja jne. Kuten Manninen toi esiin, ei tämä luonnollisestikaan ole journalismin kannalta aivan ongelmatonta.

Ylikoulutus on varmaankin aika monelle tuttua ja valokuvauksen osalta se tarkoittaa tässä yhteydessä määrää. Meillä koulutetaan liikaa valokuvaajia. Vaikka minusta valokuvaaja ammattina pitää olla vapaa ja sitä pidä saada harjoitaa jos siltä tuntuu, on edesvastuutonta kouluttaa Suomeen vuosittain 500 uutta valokuvaajaa.

Projektityöskentelyllä Manninen tarkoitti pitkien kuvausprojektien lisääntymisen. Myös kuvajournalismissa on siis nykyään hidasta journalismia. Monimediallisuus on vahva trendi. Tämä tuli esiin myös monessa muussa esutyksessä liittyen uusiin julkaisualustoihin. Nando Malmelin sanoi omassa esityksessään mm.  näin: "Emme tee lehteä, vaan brändiä, jossa lehti on vain yksi tärkeä osa isompaa tuoteperhettä." 

Yhteenliittymät ovat myös merkittävä nykytrendi. Yhteistyö on aina ollut tärkeää, mutta sen muoto muuttuu. Suuret ikäluokat tekivät yhteistyötä keskusjohtoisen järjestön kautta. Se oli sitä aikaa ja se sopi siihen suljettuun maailmaan. Nykynuoret muodostavat vapaampia yhteenliittymiä ja ottavat itse enemmän vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Manninen toi esiin esimerkkinä yhteenliittymistä 11. kollektiivin.

Itse lisäisin näihin trendeihin vielä yrittäjyyden. Valokuva-ammatista on tullut yrittäjäammatti vai pitäisikö mielummin sanoa valokuvaajat ovat itsensä työllistäjiä. Joka tapauksessa kuukausipalkkainen toisen palveluksessa oleva valokuvaaja on harvinaisuus.

Nämä kaikki trendit muuttavat sitä tapaa jolla työtä tehdään ja miten valokuvaus alalla  ansaitaan. 

Hanna Weselius toi esiin valokuvaa hiukan toisesta näkökulmasta. Hän toi esiin näkemyksiään aikakausilehtien henkilökuvista eli aiheesta josta hän on tehnyt väitöskirjan. Valokuvaajan roolin muuttuminen oli keskiössä hänen esityksessään. Aikaisemmin AD oli alisteinen valokuvaajalle, hiukan kärjistäen sanottuna, ja nyt rooli on toisin päin. Valokuvaajalta kuitenkin odotetaan omia luovia ratkaisuja, mutta sitten samalla niitä ei kuitenkaan anneta tehdä. Tilaa luovuudelle ei ole, josta Nando Malmelin puhui omassa esityksessään. Valokuvaajan liikkumatila on siis kaventunut. Sanoisin sen johtuvan lehtien vahvasti konseptoitumisesta. Kuten Weselius totesi: "Aikakausilehden valokuvaaja ei tallenna ratkaisevaa hetkeä, vaan hän tallentaa suunnitellun hetken." Minusta tuo lainaus kertoo aika paljon roolin muuttumisesta.

Jesper Vuori toi esiin AD:n näkemyksiä printin siirtämisestä verkkoon. Oikeastaan sieltä voisi nostaa yhden lauseen, joka taas kuvaa tätä asiaa aika hyvin: "Printin kopioiminen sellaisenaan verkkolehdeksi on dorkaa." Tuon pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei käytännössä kuitenkaan aivan selvää oel ollut. Esimerkkinä verkkolehti toteutuksesta Vuori esitteli RAY:n Raymond-lehden. Tuohon kannataa tutustua. Etenkin juttuun The Strip. Vinkki: klikkaa myös alussa olevaa kolikkoa, jotta näet sen toisenkin puolen. Hyvä esimerkki verkon mahdollisuudesta. Hakkaa tässä kohdassa minusta printin sata-nolla.

En blogausen alussa maininnut LongPlay:n päätoimittajan Anu Silfverbergin esitystä ja tarinaa miten Long Play syntyi. Kaikessa lyhykäisyydessään se syntyi halusta tehdä toisin. Hieno motiivi! Ensimmäinen versio julkaisualustasta tai oikeammin e-kirjojen jakelu maksoi 500 euroa. Kovin pienellä pääsee alkuun, kun on intohimoa, tahtoa ja taitoa. Luonnollisesti myöhemmin alustan kehitttämiseen tarvittiin rahaa. Pääoma tuohon kehittämiseen tuli Uutisraivaajan pääpalkinnosta, joka oli 250.000 euroa. Tuskin Long Play olisi sitä mitä se on nyt ilman tuota pääomaa.

Seminaarin lopuksi näytettiin 22 minuutin elokuva Image-lehden tarinasta. Se koostui lähinnä keskeisten tekijöiden haastatteluista. Sen synnyssä taustalla oli myös halu tehdä jotain uutta. Niistä haastatteluista nostan yhden lauseen: "Image-lehden tekijöillä ei ollut rasitteena alan konventioita, kun lehteä alettiin tekemään." Tuossa kitetyy hyvin se voima josta uusi usein syntyy. Uudet asiat harvoin lähtevät alan sisältä sinänsä, vaan tarvitaan jokin alan ulkopuolinen kyseenalaistaja, joka rikkoo vanhat rakenteet. 

Vaikka resursseja tarvitaan niin on hyvä muistaa Nando Malmelinin sanat: "Liiat resurssit johtavat vain resurssien käyttöön, ei luovaan lopputulokseen."

Kehoitan katsomaan myös Maria Lassila-Merisalon esityksen materiaalin. Linkki materiaaliin löytyy hänen twiitistään. Muutenkin kannattaa käydä lukemassa mitä seminaarista twiitattiin. Suurin osa twiiteistä löytyy #magsymp14 -häsällä, mutta myös #magsymp2014 oli käytössä.

    

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, media, visuaalinen tarinankerronta, Manninen Tuomo, Weselius Hanna, Vuori Jesper,

On taas Joulukalenterin aika!

Perjantai 28.11.2014 klo 9:32 - Peter Forsgård

SantaC.jpg

Viime Joulun tapaan julistan jouluisen kuvahaasteen kaikille. Viime vuonna #joulukal oli mukavan suosittu ja tehdään tänä vuonna siitä entistä suositumpi! Kuvaaminen on hauskaa! 

Kuvataan joulukuun jokaisena päivänä antamani aiheen mukainen valokuva. Tänä vuonna on bonuksena yksi vielä lisäpäivä, koska 1. adventtisunnuntai on jo marraskuussa! Aiheet julkaistaan twitterissä joka aamu. Katso tarkemmin ohjeiden kohdasta 1.

  

Ohjeet ovat hyvin yksinkertaiset.

1. Päivittäinen aihe julkistetaan twitterissä marraskuun 30. päivästä alkaen aina jouluaattoon asti. Päivän aihe julkaistaan kello 8.00 ja sama aihe twiitataan uudestaan iltapäivällä 15.00 sekä illalla 19.00. Aihe-twiiteissä on häsänä #joulukal, #joulukalXX (XX on päivämäärä) ja #aihe.

2. Kuvan voit julkaista missä kuvanjakopalvelussa vain haluat, mutta twiittaa kuvasi linkki Twitterissä. Hyvä ja suositeltava kuvapalvelu tähän on esim. Instagram ja vastaavat. Laita twiittiin häsäksi #joulukalXX. XX on päivämäärä eli joulukuun ensimmäisen päivän häsä on siis #joulukal1 toisen #joulukal2 jne... Kuvasi on näin helppo löytää.

3. Kuvien oikeudet luonnollisesti jäävät kuvaajalle.

4. Vaikka aihe jaetaankin joka päivä, ei haittaa vaikka et juuri sinä päivänä ehdi kuvata aiheen mukaista kuvaa. Voit kuvata sen myöhemmin, mutta laita häsä aiheen päivän mukaan. Eikä huolta, jos et kuvaa kaikkia aiheita. Mukana voi olla vaikka yhtenä päivänä jos näin haluaa. Toki joka päivä mukana oleminen on se mihin tavoite asetetaan, eikö? 

5. Koko jutun tarkoituksena on vain pitää hauskaa kuvaamalla ja saada itse kullekin onnistumisen fiiliksiä ja samalla mukavaa pientä leikkimielistä "kisailua".

6. Leikkimielinen joulukalenterikuvaus on kaikille avoin.

 

Twitteristä löydät minut nickillä @JPeterF

Jouluisia kuvia ottamaan ja "kisailemaan". Muistakaa reetwiittailla! Viime vuonna saimme joulukal-twiitit trendaamaan. Koitetaan pistää paremmaksi ja täytetään twitter hielnoilla jouluisilla kuvilla!

Viime vuotisen joulukal-kuvien aiheet ja linkit kunkin päivän kuviin löydät vuoden takaisesta blogauksestani. Katselin noita läpi ja mahtavia kuvia ollaan saatu aikaan, mutta eiköhän kuitenkin pistetä paremmaksi tänä vuonna? Sunnuntaina alkaa klo 8:00! Kuka on eka?

Olemme saaneet myös osallistumisvahvistuksen eräältä tunnetulta Jouluhahmolta! Se on vielä yllätys, mutta blogauksen kuva sisältää vihjeen! 

Aiheet ja linkki kunkin päivän #häsään Twitterissä:

30. Adventti 

1. Punainen

2. Joulunvalo

3. Glögi

4. Torttu

5. Kulkunen

6. Sinistä ja Valkoista

7. Pyöreää

8. Vihreä

9. Tähti

10. Enkeli

11. Toivo

12. Pipari

13. Rakkaus

14. 3. Adventti

15. Tonttu

16. Kuusi

17. Lumi

18. Kilisee

19. Loistaa

20.

21.

22.

23.

24.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, joulukalenteri

Kamera kokeilussa: Sony A7s

Maanantai 10.11.2014 klo 18:43 - Peter Forsgård

Sony on tuonut markkinoille kolme varsin mielenkiintosta peilitöntä järkkäriä, A7r, A7 ja A7s. Tuota ensiksi mainittua A7r:ää kokeilin tammikuun alussa. Nyt kokeilussa oli A7s. Se eroaa tuosta aiemmin testaamastani lähinnä siitä, että se on suunnattu enemmän videokuvaukseen.  A7s pystyy tuottamaan 4K-resoluutiosta videota HDMI-ulostulon kautta ulkoiselle tallentimelle. Sitä en päässyt kokeilemaan, koska minulla ei vielä ole tallenninta. Atomoksen Shogun on tulossa lähiaikoina myyntiin ja se on ostoslistalla eli hankinnassa jossain vaiheessa keväällä.

Toinen erottava tekijä on sen kyky korkeisiin herkkyyksiin. Korkein herkkyys A7s:llä on 409600 eli melko korkea. Alla olevista kuvista näkee jotain mitä tuo käytännössä tarkoittaa.

iso_32000.jpg
iso_51200.jpg
iso_80000.jpg
iso_160000.jpg
iso_240000.jpg
iso_409600.jpg

Noista kuvista selkeästi näkee, että ISO 409600 on jo kohtuullisen kohinainen. Se myös sai ainakin tuossa valossa kohteen värin muuttumaan magentan suuntaan. Varsin käyttökelpoisia siis korkeatkin herkkyydet ovat. Makuasia toki on sitten kuinka korkeaa ISO:a tuolla haluaa käyttää. Tämän kokoinen kuva ei tietenkään ole se mistä asiaa voi arvioida. Jos tähän blogiin kuvia tuolla ottaisin, ei ISO 80.000 olisi yhtään liikaa. Jotenkin tuossa kohinassa on filmirakeen tuntua. Alla olevassa kuvassa herkkyys on ollut ISO102400. Selkeästi kuvassa on aika paljon kohinaa, mutta jotain nättiä siinä silti on. Kuva on noin 500X500px pala isommasta kuvasta ja sitä ei ole suurennettu.

iso_1024000_lehti.jpg

A7s:ssä on ainoastaan 12 miljoonaa pikseliä ja kenno ns. täydenkoon kenno. Tällä maltillisella pikselimäärällä on saatu aikaan korkeita herkkyyksiä mahdollistava kamera. Muilta osin kamera oli hyvin samanlainen käyttää kuin A7r:kin. Mukana kokeilussa oli Zeiss 55mm f1.8 objektiivi.

Kuvanlaadussa ei ole mitään moitittavaa.

iso_10000_001.jpg
1/60, f1.8, ISO 10.000

sekalaista_079.jpg
1/100, f5.6 ISO 100

Kamera on minulla vielä keskiviikkoon saakka lainassa. Katsotaan saanko jotain kirjoitettua myös videokuvan laadusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Sony, Atomos, Zeiss

Visuaalisessa tarinankerronnassako tulevaisuus?

Maanantai 10.11.2014 klo 11:23 - Peter Forsgård

Tykkään silloin tällöin käydä työpajoissa ja kuuntelemassa valokuvaajien tai muiden visualistien luentoja. Viime viikon torstaina oli Fimagen järjestämä luento/esittely/keskustelu visuaalisesta tarinankerronnasta. Vetäjänä luonnollisesti Valokuvaaja Kari Kuukka, joka on tuota asiaa jo pitempään pohtinut ja tehnyt.

Alkuun Kuukka kävi läpi tilannetta jossa nyt valokuvausalalla ollaan ja ennen kaikkea sitä mitä tästä eteenpäin. Eteenpäin katsominen on aina tärkeää. Valokuvausalalle on käynyt ihan samalla tavalla kuin monelle muullekin alalle. Musiikissa vinyylit ja CD:t on korvannut ensin iTunes ja sitten Spotify. Televisio on muuttumassa aikataulutetusta on-demand -palveluksi. Katsomo, Ruutu ja YLE Areena sekä Netflix tästä hyviä esimerkkejä. Se on tarkoittanut ansaintalogiikan muuttumista. Valokuvauksessa ja etenkin kuvajournalismissa on käynyt ihan samoin. Paperinen lehti ei ole se tulevaisuus. Oikeastaan ei kyse edes ole tulevaisuudesta vaan paperin aika on jo nyt ohi. Tulevaisuuden sukupolvet katsovat päivittäiset uutiset pikaisesti kännykällään. Hitaampaa journalismia katsotaan tabletilla. Tämä muutos luonnollisesti vaikuttaa siihen mitä valokuvaaja tulevaisuudessa tekee ja ennen kaikkea mitä pitää osata. Näitä ajatuksiaan Kuukka jakoi ja niistä keskusteltiin. Jaan hyvin pitkälle Kuukan ajatukset nykytilanteesta ja siitä mihin suuntaan valokuvaajan tulee itseään kehittää.

Ihmiset haluavat kuulla tarinoita, ovat aina halunneet ja tulevat haluamaan myös tulevaisuudessa. Olen aikaisemminkin täällä blogissani kirjoittanut, että nyt on kuvajournalisteilla tuhannen taalan paikka tehdä hitaampaa kuvajournalismia ja kertoa niitä tarinoita syvällisemmin. Päivittäinen uutiskuva on menetetty ja siellä ei ole kovin suurta taloudellista mahdollisuutta menestyä. Tuo voi toki joskus muuttua, koska mikään ei ole niin varmaan kuin muutos.

Esimerkkien kautta Kuukka näytti miten moni asia on paljon havainnollisempaa ja paremmin esitettyä kuin perinteisellä paperilla. Pelkkä lineaarinen video ei suinkaan riitä, vaan siihen yhdistettynä ei-lineaarisia elementtejä, syntyy jo jotain kiinnostavaa. Luonnollisestikaan se kiinnostavuus ei synny pelkästään siitä tavasta esittää, vaan siitä TARINASTA. Tämä ei myöskään tarkoita, että video olisi se lähtökohta, vaan se voi olla jokin muukin media. Interaktiiviset infograafit ja kartat ovat paljon havainnollisempia kuin vain lehteen printattu kartta. Visuaalisella interaktiivisella sisällöllä kaikissa sen muodoissa on tulevaisuus. Miten sen valokuvaaja voi hyödyntää on sitten toinen asia.

Tulevaisuuden tiedonvälitys täytyy lähteä siitä, että me kaikki olemme medioita. Lähes kaikilla meistä on julkaisuväline käsillä, kännykkä, tabletti jne. Toinen lähtökohta on se miten nuorempi sukupolvi on tottunut kuluttamaan sisältöä ja miten esim. uutisia luetaan. Kuten tuolla aiemmin mainitsin on päivittäisen uutisvirran lukutapa kännykkä. Nuorempi sukupolvi hakee tietoa YouTubesta. Se on heille suurin ja yleisin hakukone. Tuokin on huomioitava seikka. Nämä ovat toki jo tätä päivää ja tuo ei koske pelkästään nuoria. 

Samaan aikaan valokuvaajan ammatti on muuttunut kuukausipalkkaisesta työstä yrittämiseksi.

Kaikki nuo ylläolevat asiat vaikuttavat siihen mitä taitoja tulevaisuudessa tarvitaan. Uudet digitaaliset taidot ovat keskiössä. Mahdollisuudet ovat paljon paremmat kuin ennen. Helppoa se ei ole, mutta mahdollisuuksia on. Pitää olla valmis muuttumaan ja opettelemaan uutta eli katsella ympärilleen avoimin silmin. 

Mediastorm oli yksi tuottaja, jonka Kuukka toi esiin. Aiemmin heidän tuottamaansa materiaalia saattoi katsoa ilmaiseksi. Nyt heillä on maksumuuri. Vajaalla $25 vuodessa on koko sisältö katsovissa. Driftless: Stories from Iowa on kuulemma katsottu 10 miljoonaa kertaa. Tehdään pieni ajatusleikki. Mitä jos maksumuuri olisi ollut alusta asti ja tuon kyseisen tarinan olisi katsonut 10% tuosta 10 miljoonasta? Hinta yhdelle katselukerralle olisi vaikka $1. Siitä voi äkkiä laskea mitä se tarkoittaa sekä kuvaajalle, että tuottajalle 50-50 -jaolla. Pienemmilläkin katsojamäärillä päästään ihan mukaviin tuottoihin. Itse uskon tämänkaltaisiin malleihin. Helppoa se ei ole, koska sisällön pitää olla todella laadukasta jotta siitä ollaan valmiita maksamaan.

Toinen ulottuvuus tässä myös on. Jos ja kun nämä yleistyvät ja niiden suosio kasvaa eli siellä rupeaa liikkumaan raha, kiinnostuu perinteinen media. Heilllä on kaksi mallia, ostaa Mediastormin kaltaiset tuottajat omaan talliin tai ostaa tekijöiltä itseltään sisältöä. Molemmissa tapauksissa valta siirtyy tekijälle ja sopimukset voivat olla aivan eri luokkaa kuin nykyiset avustajasopimukset.

Kuukan omalla julkaisualustalla Docimagessa on katsomisen arvoista sisältöä.

Lopuksi vielä Kuukan manitsemat kolme tärkeintä asiaa visuaalisessa tarinankerronnassa:

1. Tarina

2. Tarina

3. Tarina 

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, multimedia, Kuukka Kari, Fimage, Mediastorm, Docimages

Digiexpossa nähtyä 2014 edition

Torstai 6.11.2014 klo 11:53 - Peter Forsgård

Hiukan myöhemmin blogailen viime viikonlopun messuista kuin aikaisempina vuosina. Kaupalliset harjoitteet haittaavat blogaamista, mutta hyvä niin. 

Olen joka vuosi kommnetoinut kameranvalmistajien osuutta messuilla. Nyt näyttää taas hiukan paremmalta sillä Rajala Camera on ottanut kamerapuolen vielä paremmin hoitaakseen. Jokaisella kameranvalmistajalla on oma osasto ja myynti on erikseen. Hyvä jako juuri näin. Merkeistä ainoastaan Pentax/Ricoh puuttui. Minusta on erinomaista, että messuille saadaan kattava valikoima valmistajia. Kamerauudetkin olivat kivasti esillä. Canonilla luonnollisesti kärkenä upouusi 7DMKII, joka on saanut varsin hyvät arviot. Rajala oli myös rakentanut "tornin" jossa esillä oli kaikilta valmistajilta teleobjektiivejä, joilla saattoi tiirailla messuja.

Osastonsa oli myös GoProlla, onhan se markkinajohtaja actionkameramarkkinoilla. Heidän osasto olikin erillään muista kameroista Skiexpon puolella. Ilahduttavaa oli, että AEE:n actionkamerat ovat saaneet maahantuojan. Myös heidän osastonsa oli Skiexpon puolella. Ensikerran näin AEE kameroita Photokinassa viime syyskuussa. Heillä on mm. ensimmäinen actionkamera optisella zoomilla. AEE S71 MagiCam on varsin kilpailukykyinen ominaisuuksiltaan ja haastaa GoPron uusimman Hero 4:sen. Ihan samaan ei AEE yllä, mutta toisaalta hintakin on hiukan edullisempi. Pitää tuo malli katsoa ennenkuin investoi uuteen actionkameraan. Vanha Hero2 on edelleen käytössäni ja täysin riittävä toistaiseksi. AEE:ssä on sama kiinnistys kuin GoProssa eli vanhat härpäkkeet käyvät mainiosti vaikka vaihtaisikin AEE-kameraan. AEE:llä on myös Droneja. GoPron osastolla oli näytillä suosittu DJI Drone, jnka kanssa heillä näyttää olevan varsin kiinteä yhteistyö.

Luennot eivät tällä kertaa minua niin hirveästi kiinnostaneet. Olympus oli tuonut paikalle beatboxaaja Felix Zengerin. Hän demosi Olympus LS-100 digitaalista nauhuria tekemällä lavalla "biisin". Vaikka en hirveän innostunut ole beatboxauksesta sinänsä, niin onhan tuossa valtavasti talenttia takana. Toisaalta oli myös hienoa nähdä miten taitavasti hän sen biisin loi.

Parasta antia taas kerran oli tuttujen tapaaminen. Messut ovat viime vuosina yhä korostuneemmin muuttuneet sosiaalisiksi tapahtumiksi. Laitteet on jo moneen kertaan netissä nähty ja aika hyvin niitä on myös on ollut mahdollista hypistellä fotoliikkeissä.

Nähtäväksi jää miten jatkossa kameroiden osalta nuo messut jatkuvat. Kolmet messut muutaman kuukauden väliin on aika paljon meidän markkinoilla. Expertexpo, Digiexpo ja Kuva&Kamera ovat kaikki tosin hiukan eri tavalla profiloituneet, mutta menevät kameroiden osalta aika paljon päällekkäin. Kaikilla kolmella messulla on kuitenkin laitteiden osalta ollut eri pääkumppani. Expert omassaan, Digiexpossa Rajala ja Kuva&Kamerassa ollut ainakin aiemmin joskus TopShot. Viimeksi mainitussa on lisänä ollut vahvempi panostus itse valokuvaan. Toivottavasti tuo panostus valokuvaan jatkuu.

Aikaisempien vuosien blogauksiani Digiexposta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Digiexpo, Rajala, Canon, GoPro, AEE, Pentax, Olympus, Zenger Felix

Kirjaston kätköistä osa jotain/jotain

Lauantai 25.10.2014 klo 10:53 - Peter Forsgård

bremer-kirjankansi_001.jpg

Kävin eilen Kirjamessuilta hakemassa mesenoimaani Caj Bremerin Mämmikoiran keittiössä -kirjan. Bremerin kirja on osa Musta Taide -kirjasarjaa. Nykyään Musta Taide on osa Aalto Yliopiston kirjakustannusta. Sekäyttää joukkorahoitukseen Mesenaattia. Joukkorahoitus on mainio tapa rahoittaa kirjoja. 

Caj Bremerin Mämmikoiran keittiössä on hienoja tarinoita elämästä Kaptensuddenissa Sipoossa. Tarinoiden välissä on sitten Caj Bremerin omia reseptejä. Iso osa resepteistä on kalaruokia. Kalastuksella on luonnollisesti ollut iso merkitys.

Kirjasta tekee vielä kiinnostavamman se, että se pohjautuu Caj Bremerin Facebook-päivityksiin. Mahtavaa on, että noista päivityksistä on syntynyt kirja. Kertoo paljon siitä miksi nyt jo eläkkeellä oleva Caj Bremer on ollut aivan kärkipään lehtikuvaajia Suomessa ellei jopa se kirkkain kärki. Suhtautuminen uuteen ja erilaiseen tapaan tehdä on positiivinen. Ihan varmasti se on ollut osa syynä miksi hän lehtikuvaajana oli niin taitava.   

Tarinat kirjassa ovat hurmaavia ja niistä tulee hyvälle tuulelle. Toinen asia mikä Caj Bremerissä ihastuttaa on hänen avoin tapansa ottaa ihmisiä vastaan, kun häntä lähestyy. En tunne häntä, mutta joka kerta kun hänet tapaan, hän moikkaa kuin vanhaa ystäväänsä. Siitä tulee hyvälle ja iloiselle fiilikselle. Sai jopa minut hymyilemään kuvassa, kun otin meistä selfien kännykameralla kirjamessuilla.

selfie.png

(Edit: Näköjään blogialustassa on jotain ongelmia kuvien näkymisen kanssa. Selvitetään asiaa ylläpidosta.)

(uusi edit: näyttäisi taas kuvat toimivan) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjasto katkoista, Bremer Caj

Objektiivi testissä: Olympus 40-150mm PRO f2.8

Tiistai 21.10.2014 klo 10:47 - Peter Forsgård

sekalaista_056.jpg
OM-D E-M1, 40-150mm PRO f2.8, 150mm 1/250 f2.8 (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

m4/3-järjestelmä on siitä kätevä, että objektiiveiksi käy lähes mikä vain. Sovitteita eri bajoneteille löytyy valtava määrä. Minulla on tosin toistaiseksi vain Olympuksen omia objektiivejä. Laukusta puuttuu vielä eniten käyttämäni polttovälialue eli keskipitkä telezoom. Olympus julkaisi Photokinan alla juuri sen mitä kaipaan: 40-150mm f2.8. Tuohan vastaa kuvakulmaltaan täyden koon kennon 80-300mm eli varsin kattava polttoväli siis. Valovoimakin on riittävä. 

Pääsin testaamaan kyseistä objektiivia viime viikolla. Oikeastaan ehdin kokeilla objektiivia kunnolla vain yhtenä päivänä. Menin kuvaamaan puluja asematunneliin. Hiukan hämärässä oli hyvä testata tarkennuksen toimivuutta ja myös OM-D:n kuvanvakaajaa. Alla oleva kuva on otettu 150mm polttovälillä aukolla f4.5 ja suljinaika oli 1/40s.

sekalaista_033.jpg
OM-D E-M1 40-150mm f2.8 PRO, 150mm 1/40 f4.5. ISO 1600 (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Kuvanvajaaja toimii erinomaisesti. Mukana lainassa oli myös 1.4X telejatke EC-14, jolla objektiivi pitenee kinovastaavuudeltaan 420mm ja valovoima tuolloin on f4. Varsin käyttökelpoinen tele siis. 

Alla oleva kuva on otettu tuolla yhdistelmällä. Polttoväli ei kuitenkaan ollut 420mm vaan noin puolet siitä eli 120mm.

sekalaista_081.jpg

OM-D E-M1, 40-150mm PRO f2.8 + MC-14 EXT 1/60s f4

(ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Objektiivi on varsin laadukkaasti tehty ja on hyvän tuntuinen kuvatessa. Tuntuma on varsin samanoloinen kuin 12-40mm PRO-sarjan zoomissakin. Hintakin on saatu pidetty kohtuullisena. Noin 1.300€ on toki paljon rahaa, mutta vastaavat objektiivit maksavat lähes tuplaten. Kovasti odotan, että objektiivi tulee kauppoihin ja ennakkotilaamani saapuu.

sekalaista_023-edit.jpg
sekalaista_019.jpg

Tarkoitukseni oli mennä kuvaamaan salibandyä johonkin halliin, mutta aikataulut ja sopivat ottelut eivät tällä kertaa kohdanneet. Olisi ollut mukava testata kuinka objektiivi ja runko toimivat haastavissa olosuhteissa. Salibandy on nopea laji ja hallit aika pimeitä. Tarkennus olisi päässyt tosi testiin.

Yksi erinomainen ominaisuus zoomissa vielä on. Lähin tarkennusetäisyys on vain 70cm kaikilla polttoväleillä, myös telejatkeella. Kyseinen zoom toimii lähes macro-objektiivina tarvittaessa. Varsin monikäyttöisestä objektiivista on siis kyse.

Sulantoblogissa lisää Olympuksen uudesta zoomista. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus

Live Composite, kokemuksia Olympuksesta osa 2

Maanantai 20.10.2014 klo 18:41 - Peter Forsgård

valokarnevaali_019.jpg
0,5s f5.6 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Olympus on ollut varsin innovatiivinen ja rohkea tuodessaan markkinoille OM-D -sarjan. Olen nyt kuukauden verran Olympuksella kuvannut. Viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa testasin kamerassani olevaa Live Composite -kuvausta. Se on käytännössä hyvin lähellä jossei peräti sama asia kuin Star Trail -kuvaus. Se on perinteisesti tehty kameran bulb-asennossa eli suljinta on pidetty auki useita minuutteja, jopa tunteja. Ongelma tässä on luonnollisesti valotuksen pituus ja ylivalottumisen vaara on ilmeinen. Toinen ja yleisempi tapa on ollut tehdä ne useasta kuvasta valottamalla samaa kohtaa useaan kertaan. Tietokoneohjelmalla sitten yhdistetään kuvat. En ole itse tuota koskaan kokeillut, mutta kovin työläs tapa tuo on.

Olympuksen julkistaessa E-M10 oli siinä tämä aivan uusi Live Composite ominaisuus. E-M1:seen se tuli viimeisimmässä ohjelmistopäivityksessä.

Live Comp on varsin yksinkertainen tapa kuvata. Kameraan asetetaan M-valotustila ja valitaan "valotusajaksi" Live Comp. Valikosta sitten valitaan suljinaika väliltä 0,5s - 60s. Aukko sitten normaalisti valintakiekolla sellaiseksi, että valotus on kohdallaan. Käytännössä kamera ottaa kuvia valitulla suljinajalla kuvia niin kauan kunnes kuvaaja painaa uudestaan laukaisinta. Käytännöössä tämä eroaa Bulb-asennosta siinä, että kamera ottaa kokoajan kuvia ja stäkkää niitä edellisen päälle käyttäen samaa metodia kuin Photoshopin layereiden blending mode lighten. Toisin sanoen seuraavaan "kuvaan" tulee ainoastaan näkyviin kohdat, jotka olivat vaaleampia kuin samat kohdat edellisessä kuvassa.

valokarnevaali_009.jpg
0,5s f16 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaaa)

Yllä olevassa esimerkkikuvassa kuvausaika oli noin kaksi minuuttia. Kamera siis otti tuona aikana noin 240 kuvaa, joista se muodostaa yhden ORF-raakakuvan. Erinomaista on se, että kuvan kehittymisen näkee kokoajan näytöltä eli valottamisen voi lopettaa kun valokuvio näyttää hyvältä. Tässä kuvassa on kuvattu koko se aika kun Kieputin kieputtaa. Bulb-asennolla tämän kuvan ottaminen olisi hankalaa, jos edes mahdollista. Oikealla olevan Kieputin-valon ylivalottuminen olisi aika todennäköistä, jos kuvaa pitää valottaa kaksi minuuttia. Myös taustalla oleva alue muuttuisi vaaleammaksi ja eilinen sumuinen ilma saisi sen näyttämään aika ikävän tunkkaiselta. Nyt tuo taivas ja tausta jää tummaksi suhteellisen lyhyen valotusajan vuoksi. Parempi kuvausajankohta toki olisi ollut sininen hetki. Tässä tämä musta minusta kuitenkin toimii aika hyvin.

valokarnevaali_038.jpg
0,5s f14 ja Live Comp. (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Yllä olevassa Kieppi-kuvassa olen katkaissut valotuksen, kun valokuvio näytti minusta hyvältä.

Live Compositen käyttö on minulla toistaiseksi rajoittunut näihin Linnanmäen Valokarnevaalien kokeiluihin. Kaupallisista sovelluksista tulee ainakin mieleen rakennusten kuvaaminen. Tuotekuvaus on toinen ja siitä Pekka Potka on tehnyt hyvin asiaa havainnollistavan videon. (löytyy blogauksen puolesta välistä.) Perinteiset autonvalojen muodostavat juovat on myös helppo toteuttaa Live Compositella. Hauskinta on, että niitä voi myös tehdä valoisaan aikaan, kunhan ne auton valot ovat kirkkaammat kuin kuvaushetkellä oleva päivänvalo. Valoisaan aikaan tarvitaan todennäköisesti ND-suodin. Ilotulitus, salamat ja valomaalaukset ym. ovat luonnollisesti omiaan kuvattavaksi Live Comp:illa.

Itse olen pohtimut sovelluksia henkilökuvaukseen käyttäen Live Comp:ia. Siitä sitten enemmän myöhemmin kunhan saan sellaisen toteutettua.

valokarnevaali_002.jpg
0,5s f5.6 ja Live Comp (ethän käytä kuvaa ilman lupaa)

Ainoa harmittava asia Live Compissa on se, että lyhyin suljinaika on 0,5s. Lyhyemmillä ajoilla käyttö voisi olla vielä laajempaa. Valoisassa voi toki käyttää ND-suodinta, mutta silti liikeen aiheuttama epäterävyys jää.  

Kaikki kuvat on kuvattu sunnuntaina Linnanmäen Valokarnevaaleilla. Kamerana Olympuksen OM-D E-M1 ja objektiivina 12-40 f2.8 PRO.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Live Composite

Kuukausi takana Olympuksen kanssa ja vähän muustakin.

Maanantai 20.10.2014 klo 12:53 - Peter Forsgård

Nyt on mennyt kuukausi siitä kun vaihdoin valokuvauskalustoni Olympukseen. Vaihdon taustoista ja syistä voi lukea aiheeseen liittyvästä blogauksesta. Kamerat ovat kulkeneet mukana kaupallisten harjoitteiden lisäksi myös vapaa-aikana. Vapaa-aikana tulee testailtua kameran eri ominaisuuksia, jotta se sitten kaupallisissa kuvauksissa tottelee kuten sen haluan tottelevan. Ne eivät ole harjoittelupaikkoja. Samoin olen räätälöinyt ominaisuuksia ja näppäimiä itselle sopiviksi. Nykyään kameroissa on hyvät mahdollisuudet asettaa eri nappuloille itselleen usein käytettyjä ominaisuuksia haluamaansa paikkaan. Olennaisimmat minulle ovat aukonsäätö ja valotuksenkorjailu toiminnot. Ne saa kätevästi niin, ettei säätöjä varten tarvitse ottaa silmää pois etsimestä. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla ja aukon säätö minulla on asetettu liipasimen ympärillä olevaan kiekkoon ja valotuksenkorjailu menee kätevästi peukalon alla olevalla valintakiekolla. 

intia_258.jpg
Taj Mahal Yamuna joen toiselta puolelta.

Kamera oli mukana viikon Intian-matkalla. Matka suuntaui Delhiin ja Agraan. Minulle tuo oli lähinnä lomamatka, koska olin paremman puoliskoni mukana ja osittain seurana (avecina tilaisuuksissa jossa tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaan) hänen työmatkallaan.

En nykyään yleensä kuvaa kauhean paljon matkoillani, mutta nyt kuvia tuli hiukan alle 140 per päivä eli vajaa tuhat kuvaa koko viikon aikana. Tuo on minulle aika paljon. Kuvauskohteina olivat perinteiset turistikohteet ja yleinen katukuvaus sekä pitkästä aikaa taas katuhenkilökuvat. Viimeksi mainitut menevät kategoriaan kontaktikuvaus. Kaikkiin kuvattaviin oli kontakti. Osan kanssa ennen kuvan ottamista ja osan kanssa kuvanoton jälkeen. Joukossa on toki kuvia jossa kontaki oli lähinnä elekieltä. En juurikaan kuvaa salaa vaan liikun aika avoimesti.

Ihmisiä oli helppo lähestyä ja yksikään ei kieltäytynyt kuvauksesta. Erittäin ystävällisiä ja mukavia, vaikka pitikin olla tarkkana ettei langennut menemään "serkun" mattokauppaan.   

 

intia_255.jpg
intia_533.jpg
intia_581.jpg
intia_651.jpg
intia_659.jpg
intia_772.jpg
intia_799.jpg
intia_811.jpg
intia_1050.jpg
intia_1024.jpg
Ethän vaan käytä kuviani ilman lupaa?

OM-D E-M1 toimi matkan aikana moitteettomasti. Akun kestokin oli riittävä, akkukahvan kanssa saattoi kuvata koko päivän. Kamerassa oli siis kaksi akkua, mutta rungossa olevaa ei tarvinnut kertaakaan ladata. Luonnollisesti tuolla kuvamääräällä akun pitääkin kestää. Minulla oli kamerassa hihnana pieni Black Rapid rannelenkki, joten saatoin pitää kameran suhteellisen huomaamattomasti. En pidä hihnoista joista paistaa korttelin päähän, että tuolla on sen ja sen merkkinen kamera. Vaikka en piilottele kameraa niin tietty varovaisuus on aina paikallaan.

Kameran pieni koko on kyllä eduksi, varsinkaan kun ei tarvitse tinkiä kuvanlaadusta. Kameran paino on kuitenkin riittävä, jotta se tuntuu tukevalta kädessä.

Matkoilla on kiva käydä valokuvausstudiossa juttelemassa valokuvauksesta, jos sellaisia kohdalle sattuu. Delhissä kohdalle ei kovin montaa sattunut, mutta toki muutama. Kuvien tyyli oli varsin perinteinen ja dream-suodatus näytti olevan suosiossa. Pastellisävyinen softfocus Bollywood -kuva oli ehkä sopiva luonnehdinta. Tuossa allaolevassa kuvassa oleva suhteellisen tummasävyinen näytti myös olevan suosittua. Kuten toisesta kuvasta näkee, niin studiotila ei ihan uusimmasta päästä ole. Ihan asiallisia ja kohderyhmälle sopivia kuvia tuossa studiossa kuitenkin otettiin. Aina ei tarvita sitä uusinta uutta saavuuttaakseen asiakkaalle myytävän kuvan.

intia_499.jpg
intia_498.jpg

Eräässä toisessa studiossa esillä oli esillä vanhempaa kuvaa, mutta tyyli lähes sama kuin heillä nykyäänkin. Valokuvaamon pitäjä esitteli myös ylpeänä isoisänsä suuren koon studiokameraa. Studio oli ymmärtääkseni toiminut Connaught Placellä lähes sata vuotta. Harmikseni en millään muista tuon studion nimeä. Varsin tyylikkäitä muotokuvia. 

intia_878.jpg

Liikkeessä myynnissä olevat järjestelmäkamerat olivat pääasiassa Canonin ja Nikonin harrastajatason kameroita, 1200D ja D5300. Canon 1200D:n hinta oli hiukan alle 400,-. Muita järkkäreitä ei juuri näkynyt liikkeiden hyllyillä. Yhdessä tosin ylpeänä esiteltiin juuri myyntiin tullutta Fujin XT-1:stä. Oma Olympukseni herätti kiinnostusta, koska sellaista eivät olleet aiemmin livenä nähneet. Myytävät pokkarit olivat lähinnä kolme vuotta vanhoja malleja.

Filmiäkin vielä myytiin kuten tässä QUTB-Minari:in edessä olevassa kioskissa.

intia_748.jpg

Muutama blogaus ensimmäisen kuukauden kokemuksista on vielä tulossa. Kokeilin eilin millaista jälkeä saa Live Composite -asetuksella ja minulla oli yös kokeiltavana Olympuksen uusin 40-150mm zoom. Näistä kahdesta aiheesta joko tänään tai huomenna tiistaina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Olympus, Intia, matkakuvaus

Vanhemmat kirjoitukset »