Kirjaston kätköistä: Valokuvauksen salaisuudet

Keskiviikko 7.1.2009 klo 18:01 - Peter Forsgård

Joe McNally kertoo kirjassaan Valokuvauksen salaisuudet (ISBN:978-952-220-023-5) kuvien kautta valokuvauksesta. Pääpaino on valossa ja valaisussa. Kuva esimerkit ovat National Geographicistä, Sports Illustratedista ym.. McNally oli mm. LIFE-lehden vakitunen kuvaaja 1994-1998.

Kirjan kuvat ovat erinomaisia ja suurimmilta osiltaan tehty työkeikkojen yhteydessä eli niitä todellisia lehtikuvaajan työssään ottamia. Päivän uutisia ja maailman kriisipesäkkeissä hän ei juurikaan ole kuvannut. Kuvaus on enemmänkin aikakausilehtikuvausta.

Kirjassa on paljon ohjeita valolliseen ajatteluun. Pienillä ja yksinkertaisilla lauseilla McNally saa ajatukset rullaamaan valosta ja sen käytöstä.

"Valo puhu yhtä paljon kuin sanat. Se saa ihmisen näyttämään enkeliltä tai paholaiselta."

"Onko vallitseva valo ainoa hyvä valo? Kyllä." McNallyn kysymys ja W. Eugen Smithin vastaus. Siis eikö salamaa ollenkaan? Smith jatkaa siihen "Tarkoitan mitä tahansa valoa, josta voi tehdä vallitsevan."

Jokaisen valokuvausta harrastavan kannattaisi lukea kyseinen kirja, vaikka se on tehty ammattikuvaajan näkökulmasta. Kirja auttaa ymmärtämään mistä valossa on kysymys ja miksi se on niin tärkeä. Valo ei ole tekniikkaa, vaan valo on ilmaisua. Valolla luodaan kuvaan haluttu tunnelma. Aika monen on yllätävän vaikea tätä hyväksyä. Jos kuvan valoa kommentoi, kuvitellaan että kommentoidaan tekniikkaa.

Joe McNally kävi marraskussa Nikonin vieraana Suomessa pitämässä luennon ja valaisudemon. Luento oli varsin viihdyttävä, mutta valaisudemo oli kovin erikoinen. Mikään ei oikein tuntunut onnistuvan, vaan kaikessa oli tekemisessä tuntui olevan demoefekti pääosasssa. Eräs kuulija totesikin virvokkeiden äärellä demojen jälkeen, että näimme havainnollisesti miten kuvia ei oteta. Kuvaaminen oli melkoista koheltamista ja lopputuloksetkaan eivät olleet kovin kummoisia. Olen muutamalta kollegalta kuullut, että McNally vetää todella hyviä työpajoja, joten siinä suhteessa nuo Helsingin demot olivat ihmetyksen aihe.

McNallyn kuvia kannattaa käydä katsomassa: www.joemcnally.com

(kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat suoria lainauksia kyseessä olevasta kirjasta.)

Capasta taas dokumentti

Maanantai 5.1.2009 klo 17:42 - Peter Forsgård

Robert Capan kuvasta Death of a Spanish Loyalist on taas tehty dokumenttiohjelma. Ohjelma on nimeltä Jäävuoren varjo. Kuvaa on aikaisemminkin väitetty lavastetuksi. On paha mennä sanomaan onko vai ei. Toisaalta onko hirvesti väliäkään. Dokumentissä kerrotaan, ettei kuvassa oleva henkilö ole se kuka siinä väitetään olevan. Oikeuslääkäri on katsonut kuvaa ja toteaa ettei kuvassa ole kuolevaa ihmistä. Capa on sanonut miehen juoksevan alas rinnettä. Kuvassa mies horjahtaa taaksepäin. Todellisuudessa jos jouksevaa ihmistä ammutaan hän ei käsittääkseni lennä taaksepäin.

Perusteita lavastuksen mahdollisuuteen on yllin kyllin. Kun vielä muistetaan, että Capa itsekin on tavallaan fiktion tuotetta. Capa nimi ja henkilö oli alunperin fiktiota. Capa on oikealta nimeltään Endre Friedman. Capa on alunperin fiktiivinen amerikkalainen kuvaaja, jolle luotiin mielenkiintoinen taustatarina. Friedmanin kuvat alkoivat tehdä kauppansa paremmin. Myöhemmin Friedman muutti nimensä virallisestikin Robert Capaksi. 

En tiedä liittyykö Jäävuoren huippu-dokumentti jotenkin ns. Meksikolaiseen matkalaukkuun, joka löydettiin vajaa vuosi sitten. Se sisälsi kadonneeksi luultuja Capan negoja. HS:n jutussa ei ainakaan asiasta mainittu. Bloggasin Meksikolaisesta matkalaukusta 25.3.2008. International Center of Photographyn The Mexican Suitcase-sivusto.

HS kirjoitti aiheesta tänään.

Vuoden 2008 tilastoja ja kommenteja blogistani

Perjantai 2.1.2009 klo 16:07 - Peter Forsgård

Katselin blogini tilastoja vuodelta 2008. Kävijöitä viime vuonna oli n. 38.000 eli noin 105 per päivä. Sivunlatauksia yhteensä 46.400 eli 128 per päivä. Kirjoituksia oli puolet 76. Keskimäärin noin 500 lukijaa per bloggaus. Ihan hyviä lukuja ottaaksen huomioon, että kirjoitukset käsittelevät ainoastaan valokuvausta. Kävimäärät ovat hiukan lisääntyneet, vaikka kirjoituksia oli viime vuonna puolet siitä mitä edellisenä vuonna. Toisin sanoen uusia lukijoita on tullut lisää.

Tarkoituksena on olla aktiivisempi blogin kanssa tänä vuonna. Etenkin kirjaston kätköistä -sarjaan saisi helposti lisää kirjoitettavaa. Muutenkin valokuvauksesta on paljon kirjoitettavaa. Valokuva elää hyvää aikaa niin Suomessa kuin muuallakin.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni!

PS. Kuvablogini on taas viikon tauon jälkeen saanut uutta sisältöä.

Valokuvaajan slogan...

Tiistai 9.12.2008 klo 11:34 - Peter Forsgård

Eipä tähän tarvinne muuta lisätä kuin linkki.

Muualla netissä.

Torstai 4.12.2008 klo 8:34 - Peter Forsgård

Muutama mielenkiintoinen linkki:

Migrant Motherin tytärtä on haastateltu CNN:llä. Sivuilta löytyy myös haastattelusta video.

(via: UGA Photojournalism-blog)

Vincent Laforet:in blogista löytyy paljon mielenkiintoista:

Uutta 5D Mark II:sta ja sen video-ominaisuutta on taas testattu.

Valokuvaaja Platon haastattelu. (Platon-sivut)

New York Times videosivut. Miksi näitä ei edelleenkään ole suomalaisten medioiden sivuilla. Tarkoitan siis korkeatasoisesti tehtyjä multimedioita, joissa yhdistetty ääntä, still-kuvaa ja videokuvaa. Pitäisikö itse kokeilla tehdä joku proggis?

Suomen Kuvalehden artikkeli

Lauantai 29.11.2008 klo 10:08 - Peter Forsgård

Jokin aika sitten suomalaista valokuvaa myytiin hyvillä hinnoilla Christie´sin huutokauppakamarissa Lontoossa. Valokuvien hinnat ovat hyvää nykyvalokuvauksen tasoa, n. 3000-18000 euron haarukassa.

Minusta on erinomaista, että suomalainen taidevalokuva on noin arvostettua. Osa valokuvateoksista menee varmasti myös keräilijöiden varastoihin odottamaan arvonnousua. Mikäli näin tosiaan on kertoo se myös sitä, että teosten arvonnousua ennakoidaan.

Suomen Kuvalehden artikkelissa siteerataan Christie´sin Lontoon valokuvaosaston johtajaa Yuka Yamajia, joka toteaa suomalaisen valokuvan erottuvan muista. Yamaji jatkaa, että monet näistä keräilijöistä ovat myös kiinnostuneita suomalaisesta designista ja arkkitehtuurista. Hienoa jos suomalainen valokuva nostetaan näiden kahden tunnetun asian rinnalle. Erottuvuus on mielenkiintoinen asia. Suomalainen valokuva on ilmeisesti pystynyt tuomaan jotain uutta taidevalokuvan kenttään.

Yumaji toteaa suomalaisen valokuvan olevan hyvin markkinoitua. Tässä piilee varmaankin koko jutun juoni. Taidevalokuvauksessa on ymmärretty, kiitos Helsinki Schoolin, markkinoinnin merkitys. Suomalaista valokuvaa on tuotu määrätietoisesti esiin viime vuosina ja se on mahdollistanut tunnettavuuden.

Linkki YLE:n uutisiin aiheesta.

Galleriakierros Berliinissä.

Torstai 27.11.2008 klo 17:59 - Peter Forsgård

Galleria kierroksen päätarkoituksena oli tavata ja tehdä haastattelu skotlantilaisesta valokuvaajasta Albert Watsonista. Haastattelu meni loistavasti. Watson osoittautui varsin mukavaksi ja mielenkiintoiseksi persoonaksi. Haastattelu ilmestyy myöhemmin painetussa muodossa Jukka Kolarin kirjoittamana, joten siitä ei sen enempää.

Näimme Watsonin näyttelyn Dusseldorfissa vajaa pari kuukautta sitten. Se näyttely oli hyvin laaja. Viime torstaina avattu näyttely Berliinissä Camera Work-galleriassa oli selkeästi pienempi. Osittain esillä oli samoja kuvia, mutta hiukan pienempinä. Edelleen pisti silmään Watsonin kyky hallita useita genrejä. On olemassa sanonta "Jack of all Trades, but Master of none.", mutta Watsonin kohdalla tämä ei päde vaan sen muoto on: "Jack of all Trades and Master of them all." Äänitin haastattelun ja saatan julkaista sen jutun ilmestymisen jälkeen. Katsotaan saanko editoitua äänitettä sopivasti, jotta se on julkaisukelpoinen myös tejknisesti.

Avajaisissa galleria oli aika täynnä väkeä. Aivan selvästi huomasi, että liikkeellä oli keräilijöitä, jotka olivat valmita maksamaan pyydetyn hinnan Watsonin kuvista. Hinnat pyörivät siellä 10.000 euron molemmin puolin, osa kuvista reilusti ylikin.

Muita kiinnostava kohteita oli mm. Helmut Newtonin säätiön kokoelma, Agnes B:n kokoelma c/o Berlin-galleriassa, sekä herkullisimpana Richard Avedonin Retropektiivi. Newtonin-säätiön museossa ei ollut varsinaista näyttelyä juuri menossa. Esillä on vain pysyväisnäyttely Newtonin urasta. Näyttelystä löytyy Newtonin Monacon kodin olohuoneen replika, Newtonin käyttämät kamerat, näyttelyjulisteita, muistivihkoja, kalentereita ym. Paikka on ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

c/o Berlin -galleriassa oli esilä muotimaailmassa vaikuttaneen Agnes B:n valokuvakokoelma. Se on yksi tunnetuimmista yksityiskokoelmista Ranskassa. Kokelmassa oli kuvia Henri Cartier-Bressonilta, Diane Arbukselta, Martin Parrilta, Andy Warholilta ym.

Martin-Gropius-Baussa oli Richard Avedonin Retropektiivi. Kuvat ovat varsin tuttuja, mutta Retropektiivin näkeminen oli huikaiseva kokemus. Esillä oli luonnollisesti lähes kaikki tunnetuimmat kuvat. Aivan uran alkuvaiheen kuvat Harpers Bazaar-lehteen ja aivan loppuajan kuvat. Myöhäisin kuva taisi olla kuva islantilaisesta laulajasta Björkistä. Berliinin näyttelyyn oli lisätty Avedonin ottamat reparikuvat muurin murtumisesta Brandenburgilla.

Barack Obaman Flickr-sivut

Lauantai 8.11.2008 klo 11:17 - Peter Forsgård

Löysin Photo Editor -blogin kautta Barack Obaman Flickr-sivut. Ihan mielenkiintoista, että hänellä on noinkin paljon kuvia (yli 50.000) esillä matkastaan USA:n presidentiksi. Obama taisi muutenkin hyödyntää uusia medioita vaaleissa.

Kirjoitin blogissani 7.2.08 valokuvan merkityksestä Lincolnin valintaan 1860 ja television vaikutuksesta Kennedynvalintaan 1960. Miten paljon kuvastream Flickrissä tai sosiaalinen media vaikutti Obaman valintaan, on tässä turha mennä kommentoimaan. Eiköhän joku asiantuntija vielä tuon asian selvitä. Ainakin Obama osoitti olevansa kartalla hyödyntämällä näitä uusia vaikutuskanavia.

Nordic sitä ja Nordic tätä... miten käy palvelun?

Maanantai 3.11.2008 klo 19:17 - Peter Forsgård

Digiexpossa ihmettelin, miksei Panasonic ollut mukana ollenkaan. Onhan heillä tuotteita aika moneen lähtöön, littutelkkareita, Blu-ray- ja DVD-soittimia sekä ne kamerat.

Todennäköisesti syynä on se, että Panasonicin maahantuonti on nykyään Ruotsissa. Aiemminhan se oli Kaukomarkkinoilla ja sen jälkeen jonkin aikaa Panasonic Finlandilla. Nyt koko rumbaa hoitaa Panasonic Nordic Ruotsista. Ilmeisesti suomalaiset messut eivät ole riittävän merkittävät ruotsalaisille.

Muutenkin tuo kehitys, jossa Suomen markkinat yhdistetään Nordiciin suoraan, on harmittava. Tokihan se ei ole suomalaisten vika sinänsä, päätökset noista tehdään kaukana meistä. Ilmeisesti Japanissa nähdään, että Nordic on yhtenäinen ja homogeeninen markkina-alue. Vähän niin kuin mekin kuvittelemme esim. Aasian olevan yksi iso markkina-alue, vaikka siellä on vähintään yhtä paljon erilaisia ja pieniä markkinoita. Aivan kuten on Euroopassakin.

Muutama muu huomio markkinaosuuksista Suomessa. Nopealla ja hyvin epätieteellisellä tutkimisella näyttää siltä, että ne tuotemerkit, joilla on oma edustus Suomessa pärjäävät markkinaosuuksissa täällä parhaiten. Tuohan nyt ei varmaan yllätä ketään. Suurten elektroniikkavalmistajien kannalta tuolla tuskin todellisuudessa on kovin suurta merkitystä. Markkinamme on suhteellisen pieni. Sitä pienentää vielä se, että aika moni tilaa tuotteita esim. Saksasta verkkokaupoista. Minusta mitään mitä Suomesta saa, ei tulisi tilata ulkomailta. Se ei pelkästään vaikuta tässä käsiteltävään asiaan, vaan myös kauppojen ja palvelun olemassa oloon. Tähän jälkimmäiseen se vaikuttaa paljon voimakkaammin. Samoista syistä tulisi suosia tuotteita ja palveluita, joilla on edustus Suomessa ja niin ettei sitä johdeta Ruotsista käsin. Tämä vaikuttaa myös niihin työpaikkoihin ja tuotteisiin liittyvään palveluun täällä.

Digiexpossa nähtyä

Sunnuntai 2.11.2008 klo 10:13 - Peter Forsgård

Omalta osaltani Digiexpon kohokohta oli torstaina, kun saimme Kolarin Jukan kanssa uuden kirjamme käteen. Tuntui hienolta nähdä se valmiina loppukesän ja syksyn vääntämisen jälkeen. Tällä hetkellä kirjaa saa vain kylkiäisenä ostaessaan Digiexposta Rajalan myyntipisteestä Canonin osastolta EOS-digijärkkärin tai Canon optiikkaa. Myöhemmin se tulee myös yleiseen myyntiin kirjakauppoihin.

Printtereitä katselin vähän tarkemmin. Suunnitelmissa on jonkinlaisen A3+ tulostimen hankinta studiolle. Vaihtoehtoina tällä hetkellä ovat Canon 9500 ja Epsonin R2880. Canonin testaamisesta sain jo sovittuakin. Aika paljon ovat tulostimet menneet eteenpäin muutamassa vuodessa. Kuvanlaatu ja tulostusmateriaalien laajuus on parantunut. Printtien kestävyys on ollut jo pitkään huomattavasti parempaa kuin hopeamenetemällä tehtyjen kuvien. Pigmenttimuisteilla ja happovapailla arkistokelpoisilla papereilla päästään jopa 200v säilyvyyteen. Museostandardi taitaa olla 150v. Kestävyys on yksi erittäin tärkeä ominaisuus, kun toimittaa printtejä asiakkaalle. Myös omissa näyttelyprojekteissa tuo ominaisuus on tärkeä.

Kameroita en hirveästi hypistellyt. Canonin uudet olen jo nähnyt ja hiukan testaillutkin. Kovasti tuntui uusi 5D markIII yleisöä kiinnostavan. Samoin Nikonin uutuuksien ympärillä kävi porukkaa. Nikonilla on myös näppärä kennonputsauspalvelu. Sony on myös vahvasti tullut kameramarkkinoille. Ihmettelin vain miksei Panasonicia näkynyt uuen G1:sensä kanssa. 

Ohjelmaa noilla messuilla saisi olla enemmän. Kaipaan pieniä demoja eri valmistajien osastoilla. Viime vuonna taisi ainakin Nikonilla olla langattomien flässien esittelyä ja demoja ym. Vaikka Digiexpo onkin pääasiassa härpäkemessut, niin luulisi niihin härpäkkeisiin liittyvien demojen olevan yleisöä kiinnostavia.

Kameralehdellä on kansikuvakilpailu (huom. linkki johtaa pdf:ään). Se oli hauska idea. Voit viedä ottamasi kuvan Kameralehden osastolle ja he tulostavat sen Kameralehden kanneksi. Sen yhteydessä on myös kansikuvakilpailu. Lukijat voivat Kameralehden nettisivuilla äänestää Joulukuun numeron kannen.

Ainoa häiritsevä tekijä messuilla ovat ne karmivat kuraåke- ei kun siis karaoke-pelit. Liians suurella volyymillä karmeaa laulua....

edit (2.11.2008 klo 10.35):

Meinasikin kokonaan unohtua, että mukaan tarttui Docendon kustantama "2000-luvun Hedgecoen" Michael Freemanin uusin kirja, Mestarikuvaajan 101 digikuvausvinkkiä. Siihen on kerätty erilaisia vinkkejä valokuvaamisesta hyvin selkeisiin aukeaman tai sivun mittaisiin ohjeisiin. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Plugi jatkaa

Perjantai 31.10.2008 klo 18:38 - Peter Forsgård

Kuvapankki Plugi jatkaa toimintaansa. Mikko Mäntyniemi on ostanut koko liiketoiminnan itselleen. Ilmoituksen mukaan myös kaikista myydyistä kuvista maksetaan korvaukset eli kukaan ei jää nuolemaan näppejään.

Toivottavasti kuvamyynti lähtee uuteen nousuun. Kuvaajien kannalta ainakin luvatu hinnan nosto tuntuu järkevältä. Minusta kuvia myytiin aikaisemmin aivan liian halvalla. Kuvien kriteerejä on myös tarkoitus nostaa, sekin on vain hyvä asia.

Onnea uuteen yritykseen ja menestykseen!

Parempia kuvia...

Torstai 30.10.2008 klo 21:39 - Peter Forsgård

...Canon EOS järjestelmäkameralla -kirja julkistettiin tänään Digiexpossa. Se on Jukka Kolarin ja minun kirjoittama kirja Canon EOS-kameroiden käytöstä. Kirjassa on toki paljon yleistä valokuvauksesta, joten sen lukeminen voi olla hyödyllistä myös niille jotka eivät kuvaa Canonilla. Kirja on alunperin tehty Venäjän markkinoille, mutta siitä tulee myös suomenkielinen painos täällä myyntin. Venäjällä kirja ei ole myynnissä, vaan se annetaan kaikille 450D ja 1000D:n ostajille.

Kirjantekoprosessi on ollut mielenkiintoinen. Yhteistyö ystäväni Jukka Kolarin, erittäin kokeneen tietokirjailijan, kanssa on ollut hienoa. Olen oppinut paljon kirjatekoprosessin aikana. Erityisen tyytyväinen olen kirjan taittoon. Heikki Pälviä on tehnyt loistavan työn taittaessaan kirjan. Kirjan koko on sellainen, että taitto on ollut todellinen haaste. Kirja on raikkaan ja ilmavan oloinen. Painojälki on myös erinomainen, Saarijärvi offset on tehnyt hyvää työtä.

Digiexpossa kirja annetaan Canon messuosastolla olevalta Rajalan myyntipisteestä EOS-järkkärin tai Canon-objektiivin ostaville. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mitä runkoja ja objektiiveja se koskee, mutta Digixposta kannattaa Rajalalta kysellä. Myöhemmin kirja tulee myös kirjakauppoihin myyntiin.

Vuoden Luontokuvasta muutama kommentti

Maanantai 20.10.2008 klo 21:57 - Peter Forsgard

Vuoden Luontokuvaksi 2008 valittiin Simo Mikkosen Etelä-Suomen talvi. Minusta valinta osui aivan nappiin. Äänestin tuota kuvaa yleisöäänestyksessä. Kerrankin luontokuvassa on löydetty jotain uutta ja vielä, että se uskalletaan palkita. Nostan hattua tuomaristolle.

Uskomatonta on ollut lukea ja kuulla erilaisia perusteluita siitä miksi tuota kuvaa ei olisi pitänyt palkita. Kuvassa on kyse ilmaston muutoksesta. Mahdollisesti kuvaa ei osata tulkita, vaan siinä nähdään vain konkreettisia asioita, kuten märkä asvaltti, sateenvarjo, kassi kulkijan kädessä ym. Minusta tuo kuva tuo jotain uutta luontokuvaan. Olemme vuosien saatossa nähneet loputtoman määrän vastavaloon kuvattuja eläimiä ja kasveja. Eikä niissä taidokkaati otetuissa kuvissa sinänsä mitään, mutta uutta kaivataan.

Fotofinlandiassakin kytee herkullinen tilanne. En malta odottaa lopputulosta. Toivottavasti raati on yhtä ennakkoluuloton kuin Vuoden Luontokuvankin raati. Hykerryttävää! 

Photokinassa koettua ja nähtyä

Torstai 25.9.2008 klo 22:38 - Peter Forsgård

Photokina 08 tuli nähtyä ja koettua. Kolme kokonaista päivää ehdin messualuetta kiertää. Kaikkea en nähnyt, enkä yrittänytkään. Laskin kauanko voisi yhdellä osastolla vierailla, jos haluaisin kaiken nähdä. Lopputulos oli 30s per näytteilleasettaja ja siinä ei vielä ollut valokuvanäyttelyitä mukana.

Olin kollegani kanssa paikan päällä jo sunnuntaina. Ensimmäinen päivä meni Dusseldorfissa ja tutustuessa huikeaan Albert Watsonin Best of -näyttelyyn. Kyseinen näyttely on paras koskaan näkemäni valokuvanäyttely. Se oli sellaista tykitystä, että näyttelystä ulos marssiessani koin etten itse voi enää kuvata, olin nähnyt Valokuvat. Se uskomaton talentti ja genrejen kirjo, jotka Watson hallitsee, on sanoin kuvaamaton. Kärjistäen voin sanoa, että otetaan kuka tahansa gurun asemassa oleva kuvauksen stara, niin Watsonin Best of -kuvista löytyy vastaava saman genren kuva vähintään yhtä hyvin toteutettuna. Ei pelkästään toteutettuna vaan vieläpä Watsonin omalla käsiallalla höystettynä. Matkaan tarttui myös Tashenin julkaisema kirja näyttelystä.

Messualueella Kölnissä vietin suurimman osan ajasta lukuisten valokuvanäyttelyiden parissa. Kiintoisin niistä oli Magnum kuvaajan Thomas Hoepkerin Retrospektiivi. Toinen huikea elämys. Pelkästään näiden kahden valokuvanäyttelyn vuoksi olisi kannattanut lähteä Kölniin. Esillä oli kuvia vuodesta 1955 vuoteen 2008. Esillä olivat kaikki Hoepkerin ikonit. Pitihän sieltäkin kirja ostaa matkaan: Hoepkerin signeeraama Retropsektiv 1995 - 2008.

Toinen mielenkiintoinen näyttely Photokinassa oli brasilialaisen Mercedes Barroksen surrealistiset valokuvat. Ne olivat suurikokoisia hyvin vahvasti tietokoneella käsiteltyjä montaaseja. Itselleni hän oli aivan uusi tuttavuus. Valitettavasti hänen kuviaan ei juuri nyt löydy netistä. Hänen sivunsa ovat kiinni.

Muita erilaisia kilpailuihin liittyviä näyttelyitä oli pitkin messualuetta ja ne tulivat vilkaistua ohi kulkiessa. Niissä ei minusta mitään suuren suurta järisyttävää ollut.

Härpäkkeistä kiinnostavimmat olivat studiovalot ja niihin liittyvät laitteet. Elinchromella on tulossa Rangereille pikkuveli. Erittäin pienikokoiset akkuflässit. Niistä sain perusteellisen esittelyn. CS4 julkistukseen en ehtinyt, koska samaan aikaan olin kuuntelemassa Jonas Bendiksenin luentoa. Siitä ja portfolioreviewsta seuraavassa bloggauksessa.

Kameroista kiinnostivat Canon uutuus 5D MkII. Sen lähelle ei olut mitään asiaa. Sen ympärillä pyöri niin paljo väkeä koko ajan. Onneksi pääsin sitä tarkemmin katsomaan Canonin tilaisuudessa maanantai-iltana. Erittäin kiinnostavasta kamerasta on kyse. Etenkin FullHD-video mahdollisuus on huikea. Kaikki mahdollisuudet kalansilmästä pitkiin teleihin ja syväterävyys hallinnassa. Vincent Laforet on kuvannut esituotantomallilla videon ja jakaa sen bloginsa kautta.

Toinen mielenkiintoinen uutuus oli Panasonicin G1. Varsin pieni ja näppärän kokoinen järkkäri. Kamerasta puuttuu peili ja etsin on toteutettu videoetsimenä. Etsin toimi varsin hyvin, vaikka pientä häntimistä olikin havaittavissa. Taitaa kuitenkin olla enemminkin tottumiskysymys. Uskoisin, että muutaman vuoden kuluttua kaikissa järkkäreissä on vastaavanlainen etsin.

Lasin takaa sai myös kurkata Leican uutta monsteria S2:sta.

Kaiken kaikkiaan reissu oli varsin mahtava. Matkaseura oli mukavaa, illalliset tuttujen ja tuntemattomien kanssa olivat mukavia. Kokonaisuudessaan matkan parasta antia olivat siis kuitenkin ne hetket tuttujen ja uusien tuttujen kanssa.

Kohti Photokinaa

Sunnuntai 21.9.2008 klo 9:55 - Peter Forsgård

Mielenkiintoista lähteä käymään Photokina-messuille. En ole siellä aikaisemin koskaan käynyt. Useamman kerran olen aikonut mennä, mutta en ole sitten koskaan lähtenytkään. Todennäköisesti saan yliannostuksen härpäkkeistä, mutta ajattelin kyllä pääasiassa pyrkiä keskittymään valokuvanäyttelyihin. Messualueella on useampikin valokuvanäyttely. Eiköhän noiden parissa mene hetki aikaa. Dusseldorfissa on juuri avattu Albert Watsonin Best of-näyttely. Se myös on ihan must.

Muutama mielenkiintoinen kutsu pariin tilaisuuteen on takataskussa, joten niistä sitten myöhemmin bloggausta. Mahdollisesti jo paikan päältä, jos yhteydet pelaavat. Onhan nyt juuri kieltämättä aika mullistavia juttuja esitelty, mm. 5DMarkII ja Panasonicin G1. Molemmissa varsin merkittäviä uudistuksia, joilla voi olla merkitystä myös valokuvauksen perusasioihin tai oikeammin miten valokuvaus mielletään. Video ominaisuudet varmasti mullistavat muutamassa vuodessa kuvajournalismin mahdollisuudet. Panasonicin uutuus mahdollistaa järkkärin kuvanlaadun ja monipuolisuuden pokkarinkokoisessa kamerassa. Zeissin manuaalilasit Canoniin ovat myös mielenkiintoinen lisä. Itse olen käyttänyt tietyissä kuvauksissa manuaalista 50mm Zeissin-lasia soviteella. Noilla uutuuksilla tosin on aika suolainen hinta, joten tuskin niitä ihan heti tulee hankittua, jos ollenkaan.

Oman kuvaamisen kannalta mielenkiintoisin on norjalaisen Magnum-kuvaajan Jonas Bendiksenin portfoliorevue, johon osallistun. Hän käy 15min läpi portfoliotani ja antaa kommentit. Ihan mielenkiintoista kuulla mitä hän on mieltä Human-näyttelystäni. Otan sen kokonaisuuden mukaan portfoliossani. Hän pitää siellä myös samana päivänä luennon, jonka myös käyn kuuntelemassa. Thomas Hoepker luennoi myös.

McCainin kuvista kohu

Keskiviikko 17.9.2008 klo 18:39 - Peter Forsgård

Jill Greenberg kuvasi USA republikaanien presidenttiehdokkaan John McCainin Atlantic-lehden kanteen. Kuva noudattaa Greenbergin tyyliä. Kuvassa sinänsä ei ole mitään kohun arvoista. Greenbergin lausunnoissa sen sijaan on.

Hän kehui blogissaan ottaneensa tarkoituksella kuvia McCainista, jotka eivät välttämättä ole presidenttiehdokkaalle eduksi. Keskustelua on käyty hänen moraalistaan julkaista epäedullisia kuvia omalla saitillaan. Julkaistut kuvat ovat manipuloituja. Tällä hetkellä näkyy olevan McCainin kuva aloituskuvana. (tätä kirjoittaessa). Kuvaan on lisätty tekstiä.

Greenberg on taiteilija ja tunnettu anti-Bush aktiivi, joten hänen palkkaamisensa kuvata McCain oli aika riski Atlantic-lehdeltä. Ilmeisesti kuvatoimittaja ei ole tiennyt kuvaajan taustasta kovin paljon.

Minusta tuo Greenbergin temppu on aika ikävä, koska se on omiaan huonontamaan kuvaajien mainetta lehtien kuvatoimittajien silmissä. Jatkossa varmaan pakataan vaan varmoja valintoja ja se voi tarkoittaa tylsien kuven lisääntymistä. Samoin pilakuvan laittaminen omalle saitille kyseisen setin kuvista on aika lapsellista. Greenbergin tyylilaji on mielenkintoinen ja pidän hänen kuvistaan hyvin paljon. Valitettavasti tämä episodi on laskenut hänen arvostustaan melkolailla, vaikka en missää tapauksessa ole mikään McCain-fani. Sen puoleen en kyllä fanita Obamaakaan. Toisin sanoen kantaa kyseisiin vaaleihin ei ole. Samoin hänen Iitkevät lapset-sarja saa aivan uuden ulottuvuuden; onko Greenberg sittenkään ihan asiallisesti ottanut ne kuvat kiusaamatta lapsia?

Greenbergille itselleen temppu on varmasti tuottanut paljon julkisuutta. Ainakin hänen sivuillaan kerrotaan kävijämäärien valtavasta noususta. Mielenkiintoista keikkaakin näytti pukanneen. 

Linkki Atlantic-lehden kommenttiin. 

(via aika moni blogi) 

Kameroiden tekninen kehitys muuttaa kuvausta?

Keskiviikko 17.9.2008 klo 17:41 - Peter Forsgård

Vaikka sanotaan, että kameralla ei ole merkitystä, koska kuvaaja tekee kuvan. Kameralla on kuitenkin oma osuutensa onnistuneessa kuvassa. Tietyt askeleet kameroissa ovat muuttaneet valokuvausta. Joku voisi sitä sanoa kehitykseksi, mutta yleensä aikalaiset ovat olleet muutoksista kauhuissaan. Valokuvaus on kuollut jo monta kertaa.

1800-luvun lopulla syntyi Kodakin "pikkukamera" ja tarvitsi vain kuvata ja Kodak hoiti loput. Se muutti valokuvausta, kun se oli mahdollista suurille massoille. Kuvien määrä räjähti verrattuna siihen astiseen. Kolmijalkamiehet olivat kauhuissaan.

Seuraava mullistus oli kinokoonfilmi ja sitä käyttävät kamerat, Leica siinä etunenässä. Mahdollisuudet kuvajournalismissa ja dokumenttikuvauksessa moninkertaistuivat. Sitäkin pidettiin eräissä piireissä pahana, että oikeat valokuvat eivät olleetkaan enää kiinnostavia. Oikeita valokuvia nimittäin otettiin vain isolla kameralla.

Sen jälkeen kehitys oli maltillisempaa, vaikka koko ajan kehitystä toki tapahtui. Seuraava iso askel oli siirtyminen digitaaliseen kuvaan. Se taas muutti fundamentteja nopeudellaan. Kansalaisjournalismin nousu on myös osittain tämän ansioita tai syytä, ihan kuinka sen haluaa nähdä.

Seuraava mullistus on mahdollisuus kuvata ISO25600 asetuksella riittävällä laadulla olevaa kuvaa. Se mullistaa varsin paljon kuvajournalismia ja dokumentaarista kuvaa. Mahdollisuudet kuvata eri paikoissa, olosuhteista ja valosta riippumatta paranevat merkittävästi.

Kuvajournalismin kannalta varmaan vielä suurempi mullistus on videokuvaamisen mahdollisuus järkkärillä. Yhä enemmän on suurten lehtien verkkosivuilla näkynyt videomateriaalia. Uusien kameramallien myötä se tulee aivan varmasti tuntuvasti lisääntymään. Lehtikuvaajasta tulee yhä enemmän myös videokuvaaja. Se on varmaankin joidenki mielestä negatiivinen juttu, mutta taas kerran jos haluaa pysyä mukana, on sopeuduttava. 

Mielenkiintoista videokuvaamisessa järkkärillä on syväterävyyden hallinnan mahdollisuus. Tähän asti on vaatinut varsin kalliit vermeet jotta syväterävyytä on voitu liikkuvassa kuvassa hallita. Aluksi ajattelin, että tuo videokuvaus on turhake, mutta mitä enemmän sitä ajattelee tuntuu se kiinnostavammalta. Pidän videokuvaamisesta, mutta sitä tulee aika harvoin harrastettua, koska kahta kameraa ei oikein viitsi kantaa mukanaan. Katsotaan miten sen asian kanssa edetään, kunhan minun tapauksessa se valinta eli 5DMkII tulee markkinoille.

Mustaa ja Valkoista Ateneumissa.

Lauantai 13.9.2008 klo 10:11 - Peter Forsgård

Ateneumissa on esillä japanilaisen valokuvan klassikoita. Näytillä on kahdeksalta valokuvaajalta 64 työtä.

Kävin katsomassa ne viime viikonloppuna. Odotin kuvilta enemmän erilaisuutta suhteessa perinteiseen dokumentaariseen kuvaan. Tyylissä ja aihevalinnoissa ei ollut minusta mitenkään erityisesti japanilaisuutta korostavia piirteitä. En ainakaan niitä löytänyt. 

Piristävä poikkeus tästä olivat Shoji Uedan surrealistiset perhekuvat. Niistä paistoi selkeästi läpi japanilainen estetiikka. Uedan aihevalinta oli myös poikkeava muiden valinnasta. Kuvat ovat suurimmalata osaltaan sodan jälkeiseltä ajalta. Luonnollisesti sota vaikutti vahvasti kuvaajiin ja heidän valintoihinsa. Muut esillä olevat kuvaajat kuvasivat sotaa ja sen jättämiä jälkiä. Ueda sen sijaan kieltäytyi kuvaamaasta sotaa. Hänen aiheenaan oli perhe.  

Kirjaston kätköistä osa jotain

Lauantai 13.9.2008 klo 9:46 - Peter Forsgård

Löysin mielenkintoisen kirjan Ateneumin kirjakaupasta käydessäni katsomassa siellä esillä olevaa Mustaa ja Valkoista Japanilaisen valokuvan klassikoita. Taschenin kustantama Stieglitzin Camera Work, The complete Photographs (Taschen 2008, ISBN 978-3-8228-3784-9).

Kirja kertoo Alfred Stiglitzin perustaman Camera Workin historian. Parasta kirjassa on se, että siinä on painettuna kaikki parhaat Camera Workissä olleet valokuvat. Kirjasta löytyy monet tutut klassikot ja paljon sellaisia kuvia, jotka eivät ole kantaneet ihan klassikoiksi asti. Kiinnostavimpina kuvina pidän niitä lukuisia muotokuvia, joita Camera Worksissä oli.

Olen aina pitänyt Edward Steichenin ottamista muotokuvista. Niitä kirjassa on varsin paljon mm. suosikkini JP Morganin muotokuva ja Solitude, molemmat vuodelta 1906. Steichenin tyyli on tunnistettavissa. Tummia tyylikkäästi valaistuja kuvia, joissa mallin läsnäolo tuntuu. Niistä kuvista tulee mieleen Yosuf Karshin kuvat. Gertrude Käsebierin muotokuvia löytyy myös mukavan paljon.

Stiglitzin Camera Work oli hänen vastaiskunsa aiemmin perustamalleen Camera Notes lehdelle. Hän jätti riitojen vuoksi Camera Notesin. Camera Work edusti Pictorialismia, joka pyrki luomaan valokuvavalle omaa ilmaisua. Pictorialistissa kuvissa käytettiin paljon kuvankäsittelyä, niin kuvatessa kuin vedostaessa. Erilaiset uudet vedostustyylit tulivat käyttöön, softsuotimet linssin edessä ym. Pictorialismissa pyrittiin pois valokuvan realistisuudesta. Ajatuksena oli tuottaa kuvaajan mielikuvia, eikä suoraa representaatioita todellisuudesta. Kamera nähtiin vain välineenä tuottaa se ajatus ja tunne.Tekniikka oli siis renki ei isäntä. Osittain saman suuntaista on ollut meneillään nytkin, digitaalisen kuvan osalta. Voidaanko puhua digitaalisesti vahvasti käistellyssä muotokuvassa nykyajan pictorialismista? Samansuuntaisia pirteitä joka tapauksessa on, koska nykymuotokuvaa on syytetty mm. epärealistisuudesta ym. Toisaalta totta toinen puoli, koska välttämättä se länsäolon tuntu ei aina ole se juttu, vaan ennemminkin näyttävä pinta. Osittain tekniikka on isäntänä ja kuvaaja renkinä. Toki tämä on asetelma on keventynyt ja nykyisessä "pictorialismissa" tekniikkaa pyritään käyttämään apuvälineenä.

Tutustumisen arvoinen kirja kaikenkaikkiaan ja kuuluu ehdottomasti jokaisen valokuvauksen historiasta kiinnostuneen kokoelmiin.

Vipinää kuvablogissani ja näyttelystä muutama huomio.

Torstai 11.9.2008 klo 22:45 - Peter Forsgård

Julkaisin viime tiistaina uuden kuvablogini. Samaan aikaan kun näyttely Human oli auki ensimmäistä arkipäivää.

Kahdessa vuorokaudessa kuvablogiani on ladattu lähes 4500 kertaa. Ihan mielenkiintoista ja mukavaa, että kiinnostus on ollut kohtuullisen suuri. Varmasti jatkossa homma rauhoittuu, mutta täytyy yrittää pitää kävijöiden mielenkiinto yllä. Luonnollisesti kuvaan sitä kuvaa mikä tuntuu omalta.

Kiitokset vaan kaikille kiinnostuneille. 

Olen saanut paljon palautetta Human-näyttelystä. Pääasiassa positiivista. Kuvista on pidetty ja jotkut ovat olleet ihmeissään niiden rankkuudesta. Itse en pidä niitä kovin rankkoina, no on siellä ehkä muutama sellainenkin joukossa. Uskoisin, että enemmänkin niiden tyylilaji ja genre on yllättänyt monet. Aika moni on ollut sitä mieltä, että olen ylittänyt rajan. Sellainen kommentti lämmittää, koska rajan ylittämisestä tavallaan on kysymys, jos asiaa katsoo vain omista lähtökohdista. Toinen kiinnostava kommentti oli ajatus sellaisen rajan ylittämisestä, että kuvat eivät näyttäisi suomalaisilta kuvilta. Se on rohkaiseva kommentti, koska tavoitteet näiden kuvien suhteen ovat korkealla.

Vastaan on tullut toki negatiivisiakin kommenteja. Sekin on varsin kiinnostavaa kuultavaa. Ne nostavat keskustelua ja haastavat kuvani. Kun niitä kuvissa olevia ratkaisuja ja asioita pääsee puolustamaan, oma tavoite ja ajatus kirkastuu.