Valokuvataiteen ihmeellinen maailma: Caj Bremerin valokuvat Ateneumissa

Sunnuntai 14.3.2010 klo 18:25 - Peter Forsgård

Valokuvaaja, professori, akateemikko Caj Bremerin elämäntyö on esillä Ateneumissa. 

Kävin tänään katsomassa näyttelyn. Se on todella vaikuttava. Tänään siellä oli kello 13-14 hänen poikansa Stefan Bremer ja tämän tytär Sari Bremer kertomassa isänsä ja isoisänsä kuvista. 

Steffe Bremer kertoi paljon omia muistikuviaan isästään. Ensimmäiset muistikuvat valokuvaan liittyen olivat hetket pimiössä, jossa magiikka tapahtui. Caj Bremer kuvasi tuolloin Viikkosanomiin. Viikkosanomat panosti isoih in kuviin ja kuvareportaaseihin.

Bremer vedosti itse kuvansa lehteen. Hän halusi pitää kontrollin itsellään, jotta sävyt ovat sellaisia kun hän haluaa. Valitettavasti vain sen aikainen Viikkosanomien painojälki ei vastannut Caj Bremerin tekemiä vedoksia. Siihen aikaan oli muotia vedostaa kuvat hyvin jyrkiksi eli musta oli umpimustaa ja valkoinen vitivalkoista tai siis pitivalkoista, kuten Caj Bremer sen kuulemma ilmaisi. 

Näyttelyyn on koottu valokuvia koko uran ajalta ja ne on jaoteltu aihepiirin mukaan. Kotimainen kuvajournalismi on ensimmäisessä salissa. Mukana myös valokuva Kekkosesta Napoleonina. Valokuva jossa Kekkonen vierailee Napoleonin synnyinkodissa Korsikalla. Sillä kuvalla käsittääkseni voitettiin Vuoden Lehtikuva -palkinto. Kuvaa käytettiin alunperin rajattuna. Näyttelyssä on esillä alkuperäinen versio, jossa mukana on myös Sylvi Kekkonen. 

Muotikuvat ovat saaneet oman osionsa. Sieltä löytyy myös näyttelyn ainoat työhön liittyvät värikuvat. Värikuvia on lisää vapaa-aikana otettujen kuvien osastolla. Vapaa-ajan kuvat on sijoitettu koti-nimiseen osioon. Sinne on koottu kuvia lastensa kesistä Sipoossa. Hyvin idyllinen kuva Sipoon kesistä kuvista ulkopuoliselle tulee. Caj Bremer kuulemma kulki aina Leica mukana ja dokumentoi omaa arkeaan perhettään kuvaamalla. Tämä on sellaista, jota kaikkien valokuvaajien tulisi tehdä, itse ainakin olen varsin huono dokumentoimaan omaa lähipiiriäni. 

Caj Bremerin kuvat ovat upea kulttuuridokumentaarinen kokonaisuus. Sari Bremerin sanojen mukaan niistä näkee kadonneen maailman hänen isoisänsä silmin. 

Bremerin kuvista näkee, että hänellä on kyky lähestyä ihmistä ja saada hänen luottamuksensa. Steffen mukaan isänsä on täysin luonteva niin korkea-arvoisten poliittikojen kuin tavallisten ihmistenkin kanssa. Hänellä on kyky samaistua kuvattaviinsa. Sitä kautta se luottamus syntyy ja kuvattavat rentoutuvat kuvissa.

Kuvat on skannattu alkuperäisistä negoista ja vedostettu pigmenttimustevedoksiksi. Stefan Bremerin mukaan näyttelyvedokset hakkaavat alkuperäiset hopeavedokset laadussa. Kuvat on käsitelty kunnioittamaan alkuperäisiä vedoksi, mutta kuitenkin niin että sävyt on pyritty saamaan myös mustaan ja valkoiseen. 

Kannattaa tutustua Caj Bremerin kirjaan Mämmikoiran muistelmat. Kirja valottaa hyvin Caj Bremerin uraa valokuvaajan. YLE:n Elävässä Arkistossa on katseltavissa Caj Bremerin haastattelu Aamu-TV:stä 18.2.2010. 

Myytävien asuntojen valokuvat

Perjantai 12.3.2010 klo 7:53 - Peter Forsgård

Asuntomyynnissä luulisi valokuvilla olevan suuri merkitys, kun asiakkaita houkutellaan. Nykykäytäntö tuntuu olevan se varsin tuttu eli kiinteistönvälittäjät sohottavat kuvat itse. Lopputulos suurimmassa osassa tapauksia on ehkä hiukan ei-myyvä.

Jahapaula on kiinnittänyt huomiota asiaan etsiessään asuntoa. "...,jonka paraatikuvana oli esillä salamavalolla valaistu luminen puu (sen takana ehkä joku kerrostalorakennus)." Edellä oleva kuvaus myynnissä olevan asunnon valokuvasta ei anna kovin mairittelevaa kuvaa asunnosta. 

Kuten alussa totesin kuvalla luulisi olevan merkittävä vaikutus herättää asiakkaiden kiinnostusta asuntoa kohtaan. Hyvin tehdyillä valokuvilla saadaan asunto näyttämään haluttavalta ja kauppakin saattaisi käydä nopeammin. 

Ongelmana tuossakin on luonnolisesti säästäminen. Kuvataan itse, kun ei haluta maksaa kunnon valokuvaajille korvausta. Mahtaako sittenkään olla oikea paikka säästää?

Jahapaula antaa bloggauksensa lopuksi hyvät ohjeet:

"Eli nyt vähän markkinointia kehiin. Mitä jos…

1. kuvaisitte sen asunnon
2. mieluiten käyttämällä kunnon valokuvaajaa
3. kuvaisitte kaikki sen huoneet järkevästä kulmasta
4. ja mahdollisuuksien mukaan tietysti aurinkoisella säällä"

Vuoden 2009 lehtikuvaaja yleisöäänestys ja muutamia huomiota kuvista ja kuvaajista.

Torstai 11.3.2010 klo 9:11 - Peter Forsgård

Vuoden 2009 lehtikuvaajaa voi myös yleisö äänestää. Äänestysaikaa on 24.3. asti.

Esiraati on valinnut viisi ehdokasta. Tuttuja nimiä taas ehdokkaana. Helsingin Sanomat on saanut kolme ehdokasta mukaan, Hannes Heikuran, Markus Jokelan ja Heidi Piiroisen. Kaksi muuta ovat freelancerit Juha Metso ja Maija Tammi.

Itse koin varsin vaike aksi päättää ketä noista äänestäisin. Heikuralla on tuttuun tapaan tyylikäs sarja hyviä kuvia. Heikuran kuva Fortumin Liliuksesta on loistava. En tiedä onko taustalla oleva lavasteen reuna tarkoituksella niskan kohdalla. Siitä saa vaikutelman, että Lilius roikkuu hirressä. Kuvastaa hyvin sitä mihin Lilius on joutunut julkisuudessa. Valon käyttö tai tässä tapauksessa valon näkeminen on hienoa.

Juha Metson tyyli on suorempi ja ronskimpi. Metso menee tilanteeseen suoremmin ja on ikään kuin keskellä tapahtumia. Hyvin erilainen kuin esim. Heikuran tyyli, jonka kuvista tulee tunne, että tilannetta on tarkkailtu. Molemmat tavat ovat ok ja sopivat eri tilanteisiin. En arvota niitä yli toisen.

Markus Jokelan tyyli taasen on minusta kahden edellä mainitun yhdistelmä. Jokela ilmeisesti menee tilanteen mukaan. Hänen kuvistaan nousee esiin kuva koirasta, joilta on jalka mennyt. Kuva on se sarjan ensimmäinen.

Kokonaisuutta katsoen Heidi Piiroisella oli hyvä sarja, vaikka sieltä ei yksittäistä kuvaa osaa oikein nostaa.

Äänestyksessä kallistun Maija Tammeen. Monet valokuvaan liittyvät asiat kohtaavat Tammen kuvissa. Niissä yhdistyvät tilanteeseen meno ja hieno visuaalisuus. Valon käyttä ja näkeminen on hienoa ilman, että tilannetta menetetään. Kuva parista matkalle kioskille Drive-In leffassa on upea. Kuva on kuin elokuva stilli. 

Nyt näitä kuvia katsoo yksittäisinä kuvina, vaikka lehtikuvalla on aina suhde tekstiin. Se suhde tästä puuttuu, joten tulos voisi olla erilainen jos näitä kuvia katsoisi niiden käyttö yhteydessä.

Joku voisi kritisoida, ettei kuvissa ole näkyvissä kovin selkeästi yhteiskunta kritiikkiä Suomessa tapahtuneista asioista. Hyvin helposti kiinnostavat kuvat ovat jostain muualta. Omista valinnoistakin sen huomaan, että näin usein käy.  

Milloin uudet valokuvien esittämistavat ymmärretään?

Lauantai 6.3.2010 klo 9:04 - Peter Forsgård

Olen useaan otteeseen bloggauksissani ihmetellyt mikseivät suomalaiset kuvajournalistit hyödynnä verkon tarjoamia uusia mahdollisuuksia esittää valokuvaa. Tarkoitan siis erilaisia hybridejä, siis audioslideshowta ja videota. Tietenkään kokonaan syytä ei voi sälyttää kuvajournalistien niskaan, koska toki lehtien verkkosivujen tekijöillä ja niistä päättävillä on osuutensa ongelmassa.

Kun olen blogannut ja ihmetellyt mikseivät suomalaiset lehtikuvaajat hyödynnä videota, olen saanut lähes vihamielisisä kommentteja. "Pitäiskö sitäkin vielä tehdä", kysytään hiukan halveksuen. No minusta ei pidä, mutta jos haluaa tehdä jatkossakin kuvajournalismia, niin suosittelisin kyllä. Jotkut muut kyllä sitten hoitavat nuo uuden media jutut. Onhan tilanne tietysti hankala, jos kysyntää ei ole, niin ei ole tarjontaakaan. Toisaalta ei kysyntää synny, jos ei ole tarjontaa. Entäs sitten jos ja kun se kysyntä syntyy, ollaanko valmiina ja osataan homma?

Lehtikuvaaja Kari Kuukka sen sijaan on näitä uusia esittämistapoja ahkerasti käyttänyt jo useita vuosia. Hän omassa olympiablogissaan kirjoittaa aiheesta varsin hyvin. Kuukka tuo yhdeksi syyksi sen, että verkkosivut nähdään printtilehden oheistuotteena. Minulle itselleni verkkosivustot ovat se primääri uutiskanava. Printtilehdet taas niitä verkkosivuja tukevaa ja juttuja taustottavaa. 

Kannattaa käydä lukemassa Kuukan bloggaus aiheesta (englanniksi). Muutenkin kyseisessä blogissa on paljon kiinnostaavaa olympialaisten tiimoilta liittyen kuvaamiseen.

Välineillä merkitystä hääkuvauksessa?

Torstai 4.3.2010 klo 7:45 - Peter Forsgård

You Tubesta sattui silmään varsin erikoinen reality show pätkä. Judge Joe Brown käsittelee hääkuvausta. 

Morsian on haastanut valokuvaajan oikeuteen huonojen kuvien takia ja vaatii osan sovitusta maksusta takaisin. Tuomi perustuu siihen ettei ammattuikuvaajalla ole ammattikuvaajan laitteita. Hääkuvat otettu entrylevel Canonilla ja huonovalovoimalsella putkella. Fujin paperia myös moitittiin. Varsin erikoista, että päätös perustuu lähes yksinomaan laitteisiin.

Linkki videoon. 

Valokuvan voimasta

Sunnuntai 28.2.2010 klo 16:01 - Peter Forsgård

Näyttää siltä, että valokuvan voimaan edelleen uskotaan. Turkistarhausta vastustavat ovat julkaisseet turkistarhoista salaa otettuja valokuvia. Kuvissa näytetään turkistarhojen todellisuutta. Kuten HS:n jutussakin mainittiin on turkistarhausta vastustavien uusi sukupolvi ottanut käyttöön paremmat keinot. Vielä 90-luvulla eläimiä pääs tettiin vapaaksi ja tarhoja tuhottiin. Keinot olivat rikollisia ja teot tuskin saivat mitään aikaan turkiseläinten hyväksi. Nyt sen sijaan keinot ovat suoraan kuvajournalismin historiasta. Näytetään valokuvin miten asiat ovat. Samoja keinoja käytettiin jo sata vuotta sitten menestyksekkäästi. Tunnetuimpia olivat, Jacob Riis, Lewis W. Hine ja FSA-projektin valokuvaajat.

Vaikutus asenteisiin valokuvien kautta on varmasti tehokkaampaa kuin 90-luvun kettutyttöjen typeryydet.

Toivottavasti kuvien alkuperässä ei ole mitään epäselvää. Se voisi vesittää koko jutun.

Photoshop 20v!

Torstai 18.2.2010 klo 9:13 - Peter Forsgård

Adobe Photoshop täyttää tänään 20v. Yritin miettiä million olisin käyttänyt ensi kerran Phtotaria. Kolmosversiota taisin kokeilla, mutta vasta nelonen oli se jota käytin sitten oikeasti.

Muistatko sinä ensimmäisen Photoshop hetkesi?

Linkkejä Vancouverin kisojen kuviin uutissaiteilla.

Keskiviikko 17.2.2010 klo 8:25 - Peter Forsgård

Kansainväliset uutistoimistot ja lehdet julkaisevat Olympiakisojen aikaan kuvagallerioita päivän tapahtumista. Niistä on hieno nähdä millaista urheilukuvaa maailmalla tehdään. Suomalaisissa medioissa harvoin näkee samassa määrin kuvaa, mutta onneksi tuokin on hieman muuttunut.

Sportsillustrated: day2, day3, day4.

Washington Post day5. (En kyllä keksinyt miten tuolta löytää aiempien päivien kuvasadon)

Reuters: Best of day 3.

Jottei pelkästään ulkomaalaisia saitteja niin laitetaan Hesarinkin gallerian linkki.

Suomalaisen urheilukuvaajan Kari Kuukan olympiablogi.

Kirjaston kätköistä: Dorothea Langen elämäkerta, osa 1

Lauantai 6.2.2010 klo 20:43 - Peter Forsgård

Life beyond limits on Linda Gordonin kirjoittama elämäkerta yhdestä maailman kuuluisimmasta valokuvaajasta Dorothea Langesta.

Lange ryhtyminen valokuvaajaksi on mielenkiintoinen tarina. Hän lähtee ystävättärensä kanssa New Yorkista junalla Kaliforniaan. San Franciscossa matkarahat olivat aika vähissä ja rahaa tarvittiin. Lange pestautui valokuvaamoon töihin. Hän oli jo New Yorkissa ollut valokuvauksen kanssa tekemisessä, joten ihan uudesta asiasta hänelle ei siis ollut kyse.

Myöhemmässä vaiheessa hän pyöritti vuosia varsin menestyksekästä muotokuvaamoa San Franciscossa. Hän ystävystyi monien asiakkaidensa kanssa. Kirjassa on muutamia hänen ottamiaan muotokuvia. Niitä on harvemmin nähty.

Hän avioitui taiteilija Maynard Dixonin kanssa. Aviopari Dixon/Lange (Dorothea piti oman sukunimensä) oli taidemaailman keskiössä. Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyy myös kuuluisaan Golden Gate -siltaan San Franciscossa. Hänen miehensä teki havainnemallin tulevasta sillasta sen suunnittelijoille. Tarinan mukaan Lange päätti sillan väristä omien mieltymystensä mukaan.

Lange oli varsin moderni eli hän ei ajalle tyypillisesti jäänyt kotiin hoitamaan lapsiaan vaan teki koko ajan kuvaustöitä. Välillä lapset lähetettiin pitkiksi ajoiksi maaseudulle. Myöhemmässä vaiheessa hänen kotinsa oli koontumispaikkana ja turvapaikkana lapsilleen.

Tunnetuksi Lange tuli valokuvasta Migrant Mother. Kuva syntyi hänen ollessaan kuvaajana FSA:n kuvaprojektissa, jossa kuvattiin lännessä maaseudun kurjia oloja. Eräällä kuvausmatkallaan hän pysähtyi herneenkerääjien leiriin. Hän oli jo ajanut kyseisen leirin ohi ja kääntynyt takaisin. Migrant Mother kuvassa on Florence Thompson. Lange otti tilanteesta 7 kuvaa. Kuvat ovat ohjattuja. Kuvasarjan tunnetuin kuva on myös sen verran manipuloitu, että yhdet sormet kuvan reunasta on retusoitu pois.

Myöhemmin Thompson näki kuvan US Camera -lehdessä. Thompson lähetti lehdelle kirjeen, jossa hän paheksui kuvan käyttöä. Thompson koki tulleensa hyväksi käytetyksi. Oikeudellisiin toimiin hänellä ei ollut perusteita, koska Lange itse ei ollut taloudellisesti hyötynyt kuvasta. Kuva oli ministeriön omaisuutta ja osa julkisilla varoilla rahoitettua projektia. Toisin sanoen kuva on kenen tahansa käytettävissä. FSA:n kuvaajat saivat kiinteää korvausta sekä heidän kulunsa katettiin. Kuvien oikeuksien osalta tilanne oli suunnilleen kuin nytkin, tilaaja sai kaikki oikeudet.

Lange jättäytyi pois FSA-projektista, koska hän ei ollut tyytyväinen saamiinsa palkkioihin. FSA-projektin aikana hänen kuviaan vedosti Ansel Adams. Aiemmin häneen vaikutti Edward Weston ja Tina Modotti.

Langen FSA:n jälkeisestä elämästä huomioita kirjoituksen seuraavassa osassa.

Timelapse, pari linkkiä

Maanantai 1.2.2010 klo 9:32 - Peter Forsgård

Viikon aluksi muutama linkki hienoihin timelapsevideoihin.

Sky (Philip Bloom) Bloomin blogissa taustatietoja videosta.

Vancouver City (InnerLifeProject) via [EV+/-]

Virtual Backlit demo

Torstai 28.1.2010 klo 12:00 - Peter Forsgård

Stargate studiolla on mielenkiintoinen video greenscreenin käytöstä elokuvan teossa. Virtual Backlit demo on katsomisen arvoinen.

Valokuvauksessa greenscreen toimii myös varsin hyvin. Toki suuremmat resoluutiot pistävät kuvankäsittelyn kovemmalle. Turhan usein näkee mallin vaatteissa tai hiuksissa pientä vihreää kajoa. Hyvin tehtynä efekti toimii. Taustoina voidaan käyttää klähes mitä tahansa vain mielikuvitus on rajana. Mainoskuvauksessa tuo tekniikka on varsin yleisesti käytössä. Yhtä hyvin tuota voisi hyödyntää myös muotokuvauksessa. Tosin studiossa kuvaukseen s aa paremman tunnelman, kun taustana on "oikea" studiotausta. Kylmä vihreä ei välttämättä saa malleja, usein amatöörejä, eläytymään tilanteeseen kovin hyvin. Studion tunnelma kärsii.

Mika Sirénin kuvat ovat yksi esimerkki hyvin toteutetusta greenscreen menetelmästä.  

Kuvia langattomasti koneelle.

Torstai 28.1.2010 klo 7:59 - Peter Forsgård

Sain Canonilta kokeiltavaksi WFT-E4 langattoman lähettimen. Sellainen on jossain vaiheessa ollut ostoslistalla, mutta vielä en sitä ole hankinnut. Nyt sain sen testiin erästä kuvausrupeamaa varten. 

Lähetin tulee rungon alapuolelle kiinni ja on kuin ns. pystykuvauskahva. Sellaisenakin se myös toimii, sillä siinä on laukaisimet ym. pystykuvausta varten. Lähetin ja tietokone muodostavat keskenään langattoman verkon. Verkon asetukset tehdään Canon Utility -ohjelmalla. Jonkin verran minulla oli ongelmia saada yhteyttä toimimaan. Syy varmaan enemmänkin minussa, kun en mikään IT-ihme ole. Hyvät ohjeet asetuksiin antaan Julian Love blogissaan.

Langattoman lähettimellä, nimensä, mukaan voidaan kuvat siirtää suoraan kamerasta koneelle langattomasti. Sille on monta käyttöä. Kuvien langatonta siirtoa käytettään usein studiossa. Kuvat ilmestyvät suoraan ruudulle ja asiakas voi ne siinä heti hyväksyä tai muuten vaan nähdä missä mennään. Isoissa kuvauksissa voidaan esimerkiksi kuvat ajaa suoraan Lightroom. Tarvittavat kuvien säädöt voidaan tehdä automaattisesti Lightroomilla ja kuvat ovat heti kuvauksen jälkeen konvertoitavissa. Ajan säästö on melkoinen.

Itse käytin langatonta lähetystä Innovaatiojunassa, jossa olin mukana. Sitä varten olin asettanut lähettimen lähettämään kuvia SET-napin painalluksella eli vain valitsemani kuvat lähtivät koneelle. Koneeseen olin rakentanut Automatorilla scriptit, jotka lähettivät kuvat suoraan Twitteriin, Flickriin ja Qaikuun. Varsin kätevä tapa lähettää kuvia suoraan tapahtumasta someen tapahtuman kanavalle. Tuota mahdollisuutta täytyy jatkossakin käyttää, jos nyt siis satun lähettimen hankkimaan.

Toimivuus oli varsin luotettavaa. Yhteystoimi mainiosti junavaunun sisällä. Kertaakaan yhteys ei katkennut. Ulos lähettämisen käytin mokkulaa, koska Airport oli varattu kameralle. Liikkuvassa junassa 3g-yhteys pätki ajoittain. 

Lähettimessä on myös usb-liitäntä. Siihen saa kiinni kovalevyn, muistitikun tai gps-palikan. Kuvat voi siis tallentaa myös suoraan ulkoiselle kovalevylle tai muistitikulle. 

Still Moving Pictures by Nikon

Lauantai 23.1.2010 klo 21:24 - Peter Forsgård

Nikon Professional Service järjesti mielenkiintoisen luennon tänään Helsingissä. En tiedä miksi saan kutsuja NPS:n tilaisuuksiin. Otetaan kutsu vastaan, kun kerran mielenkiintoisia tapahtumia aika ajoin järjestävät.

Tilaisuuden aloitti norjalainen Applen video ja broadcast puolen kehitysjohtaja Erling Teig. Hän kävi läpi Final Cut Pro 7:lla leikkaamista. Aluksi hän kartoitti mitä kukin tekee. Paikalla oli paljon valokuvaajia, niin mainos- kuin lehtikuvaajiakin. Kysyessään kuka kuvaa videota yhdenkään lehtikuvaajan käsi ei noussut. Teig oli hiukan ihmeissään ja kehoitti aloittamaan viimeistään maanantaina. Jaksan jankuttaa ja ihmetellä miksei suomalaisia lehtikuvaajia video kiinnosta. Joiltakin ole siitä kysellyt ja saanut lähinnä "olet sä hölmö" -ilmeitä. Toiset taas ottavat nokkiinsa tyyliin, "pitäskö mun vielä totakin tehdä". No ei pidä, mutta joku sen tekee kuitenkin ja korjaa ne fyffet mitä siitä voi saada. Puhumattakaan mahdollisuuksista ilmaista ja saada tärkeitä asioita esille. 

Pienen kahvitauon jälkeen aloitti Bill Frakes. Hän on Sports Illustratedin kuvaajia. Tehnyt sitä jo 30 vuotta. Nykyään hän kuvaa keikoilta sekä videota, että stilliä. Vaikka SI on vienyt hänet 125 eri maahan ovat nämä viime ajat olleet kuitenkin hänen uransa mielenkiintoisimpia. Video on se mielenkiintoinen asia. Ilmaisu ja mahdollisuus vaikuttaa on parantunut.

Frakes kertoi käyttävänsä pääasiassa käsitarkennusta. Ylläpitääkseen taitoa hän harjoittelee sitä joka päivä vähintään 20 minuuttia. Hän ottaa kameran ja laittaa objektiivin täydelle aukolle ja kuvaa liikkuvia kohteita. Vaikka hänellä on takanaan 30 vuotta ammattikuvausta, silti perusharjoittelu on edelleen ohjelmassa.

Valitettavasti tilaisuuden alkuperäinen aikataulu muuttui ja en ehtinyt jäädä kovinkaan pitkäksi aikaa kuuntelemaan Frakesiä. Frakesin ja hänen assarinsa Laura Healdin töitä on myös strawhat.com -saitilla.

Sulanto-blogissa on mielenkiintoisia kirjoituksia Frakesin eilisestä Turun kuvauskeikasta.

Sports Illustrated -lehden kuvaaja kylässä, Behind the scenes

Osta Suomesta!

Lauantai 23.1.2010 klo 9:54 - Peter Forsgård

Törmäsin sattumalta aika uuteen forumiin, Osta ulkomailta. Sinänsä ihan tarpeellinen ja hyödyllinen. Aika paljon kuulee ulkolaisten verkkokauppojen huijauksista. Yleensä ne houkuttelevat hyväuskoisia varsin edullisilla tai oikeastaan täysin käsittämättömän edullisilla hinnoilla. Sen jo pitäisi olla varoitus. On toki esimerkkejä vuosia asiallisesti toimineesta verkkokaupasta, joka yhtäkkiä katoaa. Muistaakseni tässä hiljan näin kävi jollekin ruotsalaiselle valokuvausalan verkkokaupalle? Tälläisellä forumilla näistä voi varottaa ja toisaalta myös hyviä kokemuksia voi kertoa.

Itse pyrin aina ostamaan kaiken Suomesta. Toisinaan on tavarasta joutunut maksamaan hiukan korkeamman hinnan, mutta vastapainoksi on saanut oikean kontaktin jonka kanssa voi tarvittaessa asioida. Kotimaisella kaupalla tai verkkokaupalla on kasvot eli niihin on helpompi olla yhtedessä, jos ongelmia tulee. Tottakai on tilanteita, että kaikkea ei Suomesta saa ja toisinaan hintaero on niin sellainen, että on suuri houkutus tilata ulkomailta.

Tällä hetkellä esimerkiksi videokuvausta järkkärillä helpottavia lisähärpäkkeitä on hyvin vaikea löytää täältä. Lähes ainoa mahdollisuus on hankkia ne ulkomailta. Meillä on valitettvan pienet markkinat ja kaikkea ei vaan kannata tänne tuoda. Tosin ulkomailta ostaminen ei tilannetta yhtään paranna. 

Suomesta ostaminen myös takaa sen, että meillä on jatkossa täällä palveluita ja maahantuojia. Samoin ammattitaitoinen huolto- ja korjaustoiminta jatkuu täällä, eikä vermeitä tarvitse lähettää takuuhuoltoon esim. Saksaan.

Ase varustelaukkuun?

Torstai 21.1.2010 klo 17:05 - Peter Forsgård

Valokuvausvälineitä on hankala nykyään kuljettaa lentokoneessa. Kamerat kyllä mahtuvat matkustamoon, mutta kaikki lisähärpäke, studiosalamat ym., pitää pistää ruumaan. Ruumaan pistetyillä matkatavaroilla on joskus tapana kadota ja tulla oikeaan määränpäähän myöhässä. Varsin viime aikoina, jos Helsinki-Vantaan lentoasemalta on lähtenyt.

USA:n ja Kanadan välillä ei kameroitakaan ole saanut viedä lentokoneen matkustamoon ollenkaan. Tuo kielto on tosin juuri kumottu. 

USA:ssa kuvaajat ovat keksineet näppärän tavan varmistaa kuvauskalustolle turvallisen ja aikataulujen mukaisen saapumisen määränpäähän. He lai ttavat starttipistoolin ruumaan menevien tavaroiden joukkoon. Sisään tsekatessaan ilmoittavat aseesta. Laukku saa erikoiskohtelun ja todennäköisesti lentoyhtiö ei halua kadottaa laukkua, jossa on ase. Starttpistooli sen vuoksi ettei siihen tarvita aseenkantolupaa.

Koko juttu Lifehackerissä.

Sanoma Newsin avustajasopimuksesta taas kerran....

Keskiviikko 20.1.2010 klo 18:01 - Peter Forsgård

Markkinatuomioistuin hyväksyi Sanoma Newsin uuden avustajasopimuksen. Sopimuksen mukaan Sanoma News saa kaikki oikeudet avustajiensa tuottamaan sisältöön. Sanoman tavoitteena on ollut saada avustajien tuottamalle sisällölle samat oikeudet kuin palkkatyössäkin tekevien sisällölle. Sinänsä aivan perusteltu toive. Perusteluna on mahdollisuus käyttää materiaalia uusissa medioissa ja tavoissa viestiä. Sekin perusteltua, mutta käyttääkö Sanoma News näitä uusi medioita ja mahdollisuuksia? Osittain juu ja osittain e i. Hirvittävä määrä aikaa ja rahaa käytettiin printti Hesarin uudistukseen. Onko se sitä uutta mediaa? Missä on Hesarin tai Sanoma Newsin multimedia-saitti, jossa hyödynnetään uusimpia kuvajournalismin mahdollisuuksia? Muuten erilaisia verkkopalveluita kyllä löytyy, johon nyt saa kivasti ilmaista materiaalia. Lehtikuva sentään meni STT:lle ettei ihan valokuvat ole sinne suuntaan vapaata riistaa. Toki Lehtikuva voi ne Sanoma Newsiltä ostaa.

Ongelmat syntyvät myös vastuista. Sisällön tuottava avustaja on edelleen vastuussa mahdollisista sisällön käytöstä aiheutuvista ongelmista. Minusta tämä on jotenkin outoa. Jos avustaja valokuvaa esim. henkilöitä Sanoma Newsille, oikeudet siirtyvät ja kuvia voidaan käyttää vaikka Huuto.netin mainontaan. Kuvatulle vastaa valokuvaaja. Jos kuvattu ei pidä kuvan käytöstä on valokuvaaja vastuussa ja kantaa mahdolliset oikeudelliset seuraamukset. Minusta tämä on se kaikkein karmein kohta koko sopimuksessa. Avustajilla voi olla vaikeuksia saada ihmisiä kuvattua, koska ei voi tietää mihin kaikkialle valokuvat voivat päätyä.

Minä ainakin kieltäydyn, jos Sanoma Newsin avustaja tai työntekijä haluaa minusta kuvan johonkin. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin kieltäytyy.

Kaikista oikeuksista vielä muutama sana. Ne voi luovuttaa, jos hinta on riittävä, mutta todennäköisesti avustajille maksettavat hinnat eivät juurikaan nouse. 

Valitettavasti moni joutuu sopimuksen allekirjoittamaan, koska Sanoma News isona pelurina on aika monen free-lancerin päätulonlähde. Nyt olisi jollain toisella lehtitalolla tuhannen taalan paikka ja tarjota parempaa avustajasopimusta. Saisivat varmaan kuoria kerman päältä.

The First Cut

Keskiviikko 20.1.2010 klo 13:00 - Peter Forsgård

The First Cut from Peter Forsgard on Vimeo.

The first shave with a straight razor.

Stokkikuvista taas hiukan....

Tiistai 19.1.2010 klo 20:00 - Peter Forsgård

Kuvapankkikuvaus on ollut viime vuosina varsin suosittua. Kuvamäärät ovat valtavat ja ne ovat kaikkien saatavilla edulliseen hintaan. Kuvapankit antavat myös mahdollisuuden kuvaajille saada kuviaan myyntiin sen sijaan, että ne lojuisivat kovalevyillä.

Kuvamäärien valtava kasvu on luonnollisesti normaalien kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan pudottanut hintoja. Pitääkseen tulot samoina on stokkikuvaajan lisättävä kuvien määrää jatkuvasti. Hintojen puolittuessa kuvia pitää olla kaksinkertainen määrä, jotta myyntitulo pysyy ennallaan. Tämä tietysti sen lisäksi, että vanhentuneet kuvat ja aiheet pitää uusia. Aika hankala yhtälö kaikenkaikkiaan. Tästä paradoksista olen ennenkin blogannut.

Uusi stokkikuvaajan tuloja pienentävä työkalu on olemassa. SpiderPic hakee ostajalle kuvan ja kertoo mistä sen halvimmillaan saa. Kätevää toki ostajalle, mutta valokuvaajat eivät tästä kauheasti kostu.

SpiderPic on vielä beta vaiheessa ja vaatii kutsun. Etusivulta kuitenkin näkee aika hyvin mistä on kysysmys.

via: Photo Business News & Forum

Ilmaisia kuvia.

Tiistai 19.1.2010 klo 8:47 - Peter Forsgård

Digikamera.net:in uutisissa (19.1.2010) oli maininta Ilta-Sanomien valokuvauskilpailusta. Aiheena oli pakkanen. Kuvia kilpailuun lähetettiin 2800. Toisin sanoen Ilta-Sanomat ja samalla koko Sanoma-konserni sai ilmaiseksi käyttöönsä 2800 valokuvaa.

Eipä siinä toki mitään, jos joku haluaa jotain lahjoittaa. Kuinka moni näistä lahjoittajasta tulee ajatelleeksi, että luovuttaessaan kuvien kaikki oikeudet samalla kuitenkin pitää itsellään vastuun mahdollisesta kuvien väärinkäyttötilanteessa. Mikäli kuvissa esiintyy ihmisiä ja kuva päätyy julkaistavaksi paikkaan johon kuvassa oleva ei halua syntyy ongelma. Kuvaaja vastaa mahdollisista vaatimuksista.

Finnfotolla on hyvä ohje johon kannattaa tutustua.

En linkitä tuota Ilta-Sanomien kilpailu-sivua, koska en näe mitään syytä miksi kenenkään pitäisi käydä kyseinen roskalehden sivuilla.

Vale-valokuvaajia, onko heitä?

Sunnuntai 17.1.2010 - Peter Forsgård

Viime aikoina uutisissa on ollut paljon tarinaa vale-lääkäreistä. Lääkikseen yrittänyt, mutta ei sisäänpäässyt oli toiminut terveyskeskuksessa lääkärinä jonkin aikaa. Lääkärin ammatti on luvanvarainen, joten kuka tahansa ei voi toimia lääkärinä.

Miten on muiden ammattien? Arkkitehti on mm. vapaa ammatti eli kuka tahansa voi ilmoittaa olevansa arkkitehti ja nimittää yritystään arkkitehtitoimistoksi. SAFA, Suomen Arkkitehtiliitto, suosittaakin käyttämään suunnitteluissa vain heihin kuuluvia toimistoja ja arkkitehtejä. 

Suomessa toimii myös valtava määrä vale-valokuvaajia eli valokuvakoulutuksen saamattomia kuvaajia. Valokuvaaksi voi kuka tahansa itseään nimittää. Vapaa ammatti ja vapaa maa, joten ei siinä mitään sinänsä. Ei siinä vale-valokuvaajia sinänsä tarvitse syyttää. Vapaa yrittäminen on kuitenkin hyvästä ilman julkisen sektorin liiallista puuttumista vapaaseen yrittämiseen. 

Valokuva-alan järjestöjen tulisi kuitenkin lobbata vielä enemmän koulutettujen valokuvaajien puolesta. Finnfoto tekeekin ihan ansiokasta työtä tällä saralla. Toivottavasti sen jäsenjärjestötkin skarppaavat tällä saralla.