Kirjoitin vuosi sitten blogini 4-vuotissynttäripäivänä kuinka muut sosiaalisen median sivustot ovat syöneet tehoja blogeilta. Silloin tuntui siltä, mutta nyt on käynyt niin, että esim. Twitterin ja Facebookin kautta tulee jatkuvasti uusia lukijoita. Some on tehostanut blogeja. Toisaalta tarkkaan ottaen blogit eivät varsinaisesti ole osa sosiaalista mediaa, vaan toimivat hyvänä kotipesänä.

Kävijämäärät ovat olleet viimeisen vuoden aikana huimassa kasvussa. Neljän ensimmäisen vuoden aikana lukijoita oli keskimäärin vähän reilut sata per päivä. Viimeisen vuoden aikana lukijoita per päivä on ollut keskimäärin 225. Lukijamäärän lähes tupalaantumiseen on varmastikin kaksi tai ehkä kolme syytä. Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että olen kirjoitanut viimeisen vuoden aikana  tiheämmin kuin aiemmin. Nyt blogauksia on ollut keskimäärin kolme viikossa, kun niitä aiemmin on ollut noin kaksi viikossa. Toinen syy on ihan varmasti ahkera twiittaaminen ja Facebookin kautta linkittäminen. Blogaukset näkyvät ja ovat luettavissa myös LinkedIn:ssä. Kolmantena syynä voi olla, että sisältö on parantunut? Toivottavasti myös tuolla kolmannella syynsä on osuutta lukijämäärän kasvuun. Kiitokset kaikille lukijoille! On paljon kivempi blogata, kun tietää että niitä myös luetaan. Toivottavasti jatkossa myös kommentoidaan enemmän. Se on vielä varsin vähäistä. Blogi on hyvä keskustelu alusta.

Viis vuotta on ihan kiva ikä blogille. Ulkoasua olen varovasti muuttanut silloin tällöin. Nyt kuten huomaatte on ulkoasu muuttunut varsin paljon, vaikka perusasita ovatkin samoissa paikoissa. Linkit poistin yläpalkista. Niillä ei ole ollut kovin paljon käyttöä. Tumma taustaväri on saanut silloin tällöin negatiivista palautetta ja nyt olen sen muuttanut vaaleammaksi. Toivottavasti blogi on nyt helppo lukuisempi. Oikella on myös kesästä asti ollut twitter-feed, jonne ilmestyvät suosikeiksi merkitsemäni tweetit omasta feeedistäni. Alempana on myös linkkejä muihin sosiaalisiin mediohin, joissa pyörin. Delicious-linkki kannattaa kyllä katsoa, se vie isoon määrään valokuvaajien linkkejä.

Olen blogannut viime aikoina aika paljon kuvajournalismista  ja “vaki” bloggaukset ovat jääneet vähemmälle. Kirjaston kätköt ei ole juurikaan viime aikoina auenneet. Saa nähdä muuttuuko se blogaus muotoon Kindlen kätköistä, kunhan saan Kindleeni luettavaa riittävästi ja saan aikaiseksi ne myös lukea. Kuvajournalisimissa on ollut paljon kirjoitettavaa. Valitettavasti se ei aina ole ollut kovinkaan positiivista. Viime aikoina olen onneksi huomannut, että kuvajournalismin tulevaisuuteen uskotaan. Pelikenttä on muuttunut ja ansaintalogiikka on toki löytämättä. Onneksi löytyy niitä jotka uskovat ja ovat valmiita sitä etsimään. Toisille taas tuntuu olevan totaalisen vaikea ymmärtää, että se pelikenttä on muuttunut ja samat mekanismit eivät enää toimi.

Videoiden lisääminen bloggauksissa on ollut jonkin aikaa tavoitteena. Vielä en ole ihan päässyt siihen mitä haluaisin. Tulossa on videohaastattelusarja valokuvauksen tilasta Suomessa. Projekti on jo lähtenyt käyntiin ja videoita on odotettavissa lähiviikkoina. Katsotaan mitä se tuo tullessaan. Ensimmäistä osaa lukuunotamatta Photokina videotkin jumittavat editissä.... Täytyy ne laittaa johonkin kuosiin, vaikka ajankohtaisuus onkin mennyt. Omista kuvauskeikoista pitäisi kirjoittaa enemmän, katotaan kuinka se tavoite onnistuu. Mielenkiintoisia kuvauksia kyllä olisi, joista voisi blogata. 

Blogaaminen on ollut erittäin mielenkiintoista. Se pitää mukavasti tuntosarvet herkässä ja on omiaan auttamaan valokuvausalan seuraamista. Samalla se myös jäsentää omia ajatuksia valokuvauksen suhteen. Varsinkin tuo jälkimmäinen syy on merkittävä omalla kohdalla. Liian moni on vain töissä ja ei oikeasti kehitä omaa osaamistaan ja ajatteluaan omasta alasta. Monet uudistukset ja mahdollisuudet nähdään turhan usein uhkina. Aikoinaan pienkameroita vastustettiin, koska ne kuulemma tuhoavat oikean valokuvauksen. Värikuvaakaan kukaan ei tarvitse, sanottiin 70-luvulla. Digikuvauksen tai siis valokuvauksen, jossa kuva tallennetaan digitaalisesti, vastustajia on edelleen. Kaikissa noissa uusissa jutuissa on omat haasteensa, ne vaativat sopeutumista uuteen ja uuden oppimista. Toisille se on ymmärrettävistä syistä haastavaa. Mikään ei estä löytämästä sieltä vanhasta omaa businesta. Ei se mihinkään katoa, se vaan pienenee ja mahdollisuudet ovat vain kaikein luovimmilla ja parhailla. Itse olen tykännyt valtavasti oppia uutta. Digitaalisuus kaikkine alkuajan haasteineen on ollut valokuvauksen kannalta positiivinen asia. Onhan niitä haasteita vieläkin. Nyt ne haasteet eivät ole teknisiä vaan kuvaamisen laajentuminen ja ns. “lukijan kuvat”. Lukijan kuvat sinänsä on ihan ok, mutta se mekanismi rapauttaa hintakäsitystä. tekijänoikeudelliset haasteet ovat myös isot. Laadullisesti en näe kovin suurta haastetta, vaikka kohtuullisen hyviä kuvia harrastajat ottavatkin. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta ja jatkuvuudesta. Valokuvaus ammattina on kokonaisvaltaista ihan niin kuin mikä muu ammatti tahansa. Tällä hetkellä vastusta ja haasteita aiheuttaa videokuvaus. Onhan totta, että kyse on eri ammatista. Teemmehän me valokuvaajat myös kuvankäsittelyä ja aiemmin tehtiin pimiössä vedoksia. Nuo molemmat ovat myös omia ammatteja. En toki sano, että kaikkien valokuvaajien tulisi ruveta videokuvaajiksi, mutta kehotan kuitenkin katsomaan senkin kortin. Sähköiset lehdet tulevat sisältämään videoita, videomarkkinointi You Tuben kautta jne. tulee yleistymään. Joku ne videot joka tapauksessa kuvaa, niin miksei valokuvaaja voisi ottaa siitä osansa? Valokuvaajilla on hyvä pohja ruveta kuvaamaan liikkuvaa kuvaa. Perusasiat sommittelusta ja pinnan käyttämisestä on hallussa, siis hyvillä valokuvaajilla ainakin. Monet hyvät elokuvat ja dokkarit koostuvat stillkuvamaisista otoksista. Haaste ja opettelun paikka on sitten ne siirtymät niiden stillkuvien välillä. Opettelua siinä sitten riittääkin. Oma maailmansa tuossa videon tekemisessä on sitten ääni, joka on tärkeä osa kokonaisuutta.

Palaan vielä hetkeksi tuohon valokuvaukseen busineksena. Olin kuvaamassa videota Mindtrekissä ja siellä ruokapöytä keskustelussa Mike Bradshaw heitti mielenkiintoisen ajatuksen. Turhan usein yritetään kasvattaa omaan markkinaosuutta. Parempi tapa voisi olla yrittää kasvattaa markkinoita. 17% osuus isommasta kakusta voi olla paljon enemmän kuin 23% osuus pienestä kakusta. Varmaan tämä on monelle tuttu ajatus. Meinaan tällä sitä, että suljettu markkina, johon osa kuvaajista tähtää, ei välttämättä ole se paras tapa kasvattaa omaa tuloaan. Yhteistyöllä valokuvaajien kesken voidaan tätä markkinaa kasvattaa. Videot, uudet tuotteet, parempi tuotteistaminen ja sen sellaiset voisivat olla mahdollisuuksia kasvattaa markkinoita. Keskustelu ammattilaisten kesken on verkossa kohtuullisen vähäistä. Kaikista järjestöjen sisäisistä keskustelupalstoista en ihan varmasti osaa sanoa, mutta ainakin SAV:n forumilla on varsin hiljaista. Toki tapaamisissa kolleegoiden kanssa keskustellaan paljonkin ja vaihdetaan ajatuksia alasta jne.

Mainoksia blogiini en ole halunnut, vaikka miksei toisaalta se voisi olla ihan järkevääkin. En juurikaan laitteista kirjoita ja sen suhteen ei mainoksiakaan laitteiden osalta varmaan ole järkevä laittaakaan. Pari laitetta on tälläkin hetkellä kokeiltavana ja miksei niistäkin voisi jotain kommenttia laittaa tännekin. Mitään kytköksiä ei varsinaisesti ole, vaikka Parempia Kuvia kirjan kautta Canonin suuntaan onkin sympatiat. Canonin tuoteista olen kirjoittanut silloin tällöin ja linkittänyt Canonille tehtyihin videoihin. Kirjan vuoksi toki seuraan Canonia tarkemmin. Videoiden osalta Canon on ollut edelläkävijä ja luonnollisesti kun videot kiinnostavat ovat ne nousseet vahvasti esille.

Kiitokset kaikille lukijoille ja onnittelut, jos pääsit tänne asti. Vuodatuksestani tuli pitempi kuin alun perin ajattelin.