Kirjaston kätköistä osa 1

Perjantai 6.7.2007 klo 13:26 - Peter Forsgård

Olen jo pitempään ajatellut bloggailla valokuvaus- ja siihen jollain tavalla liittyvistä kirjoista. Kuten olen aikaisemminin todennut on minulla aika suuri valikoima valokuvauskirjoja. Kirjoja noin yleensäkin on kotiin kertynyt aika tavalla. Toki monta merkittävän valokuvaajan teoksia uupuu, mutta eihän sitä kaikkea voi hankkia.... :)

Valokuvauksen historiaan liittyviä kirjoja on muutamia. Toisaalta aika monet tietystä valokuvaajasta kertovat kirjat ovat toki historiaa, mutta nyt tarkoitan enemmänkin yleisteoksia. Yksi näistä on The Abrams Encyclopedia of Photography (ISBN 0-8109-5609-8). Löysin kirjan joitakin vuosia sitten Ateneumin kirjakaupasta. Kirjan rakenne poikkeaa aavistuksen muista yleisteoksista. Kirja etenee toki kronologisesti, mutta on jaettu tietokirjamaisesti lyhyisiin lukuihin. Kirjan nimenkin mukaan kirjassa on encyclopedian keinoin käyty asiat läpi. 

Kirjan mielenkiintoisimmat luvut ovat nykyaikaa koskettavat osat. Kirjan toisen osan nimi on "The world in images. Photography since the 1960s". Minua luonnollisesti kiinnostaa eniten luku muotokuvan historiasta. Nadar mainitaan ensimmäisenä, ikään kuin muotokuvauksen "isänä". Lähestymistapa on yksilö ja hänen psykologinen olemuksena. Kuva oli ihmisestä itsestään. August Sanderin lähtökohta oli toisenlainen. Kohde eli ihminen oli ikään kuin anonyymi, osana jotain koneistoa tai oli jonkin asian representaatio.

Avedonin kuvat ihmisistä jatkoivat molempien perinnettä. Avedon kuvasi anonyymejä yksilöitä. Vaikka he olivatkin osittain representaatiota jostain suuremmasta, olivat he kuvissa kuitenkin yksilöinä. Ainakin minä koen niin. Seuraava vaihe on asetellut muotokuvat. Yksinkertaisuuden estetiikasta mentiin laajempiin kokonaisuuksiin. Tavallaan muotokuvaan tuli mukaan miljöö ja alettiin puhua miljöömuotokuvasta, kuten se nykyään mielletään. Siitä esimerkkinä esim. Arnold Newman. Toisena esimerkkinä oli latvialainen Philippe Halsman ja hänen "jumpology". Kirjaansa "Jump Book" (1959) hän kuvannut ihmisiä hyppäämässä ilmaan. Hän ikään kuin aukaisi ihmisyyden ja näytti sen ollennaisen mitä ihmiset ovat. Hän on mm. ottanut sen surrealistisen kuvan Dalista, jossa Dali hyppää sivellin kädessä kolmen kissan ja tuolin kanssa ilmaan. Ihan vaan ns. turhan tiedon triviana: Halsmanilla on muuten ennätysmäärä, yli sata, Life-lehden kansikuva potretteja.

Kirjassa nykyaika etenee virallisen muotokuvan kautta muotikuvaan ja sitten taidekuvaan. Loppuosa kirjasta käy läpi nykytaidevalokuvausta ja sen suuntauksia. Sieltä löytyy myös mielenkiintoinen luku: A "good" photograhy. Vaihtoehtoinen lähestymistapa valokuvaan on ns. "pilattu valokuva" (spoiled photo). Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi Helmut Newtonin suoralla salamalla otetut kuvat, joissa salama on saanut aikaan punaiset silmät. Samoin tähän kategoriaan kuuluvat Boris Mikhailovin hyvän maun ylittävät valokuvat. Samaan kategoriaan kuuluu myös esimerkiksi ranskalainen Antoine D´Agata, jolle valokuvaus on yhtä kuin elämä ja sen kokeminen. Osittain hänen kuvansa ovat täysin samaa skeneä kuin Mikhailovin. D´Agatan kuvat haastavat myös hyvän maun.

Oikean ja perinteinen tapa on Henri Cartier-Bressonin täydellisyyttä hipova tapa sommitella. Taidekuvaa käydään läpi pyrkimällä määrittelemään se. Kirjassa selkeästi erotellaan 80-luku ja uusi sukupolvi. Suuri valokuvataide buumi lähti Dusseldorf schoolin kautta ja sillä nimellä. Se muuten on nimen Helsinki School esikuva. Nimen jonka kansainvälinen lehdistö on luonut. Uusi sukupolvi taasen mielletään enemmänkin taiteilijoiksi, jotka ovat ottaneet valokuvan ilmaisukeinokseen kuin valokuvaajiksi, jotka luovat taidetta. Tämä seikka on jollain tavalla aiheuttanut ainakin minussa hämmennystä, koska nämä uuden sukupolven valokuvat ovat kovin erilaisia kuin mihin perinteisesti on totuttu. Niissä ilmaisukeinot eivät välttämättä ole niitä, joita valokuvassa on perinteisesti käytetty. Uutta on helpo vastaustaa vetoamalla vanhaan tapaan tehdä. Siitä on paljon esimerkkejä. Tavallaan tämä lähestyistapa on saanut minut ainakin jotenkin ymmärtämään nykytaidevalokuvausta, vaikka en siitä aina välttämättä pidäkään.

Kirjan lopussa on pienet elämäkertatiedot lukuisista valokuvaajista.

Kirja antaa varsin hyvän ja kattavan tiedon valokuvauksen historiasta sen suuntauksista ja valokuvaajista. Kirja on myös helppolukuinen, koska asiat on tietokirjamaisesti saatettu varsin kompakteiksi kokonaisuuksiksi. Kirja antaa myös valtavasti lähtökohtia ja inspiraatiota laajalle verkkosurffailulle ja uusille löydöille. Kirja soveltuu myös mainiosti pieneksi hakuteokseksi, jos tarvitsee nopeasti tiedon jostain kuvaajasta.

Jatketaan sitten sarjaa jossain vaiheessa, kun inspiraatio iskee.