Miksi Talbotin menetelmä menestyi?

Perjantai 27.1.2012 klo 13:51 - Peter Forsgård

Teema näyttää BBC:n tuottaman hienon valokuvauksen historiasta kertovan Valokuvauksen huiput -sarjan. Sen ensimäinen osa esitettiin viime sunnuntaina. Sarjassa on kaiken kaikkiaan kuusi osaa.

Valokuvauksen ensi askeleita ottivat sen "keksineet" Louis Daguerre ja Henry Fox Talbot suurinpiirtein yhtä aikaa, kumpikin omalla tahollaan. Toki Niepchellä oli oma osuutensa keksimisessä. Daquerren menetelmällä saatiin näyttäviä valokuvia, joiden sanottiin olevan peilejä joilla on muisti. Dagerrotyypit ovat positiivejä ja niistä ei saanut kopioita. Juuri tästä syystä Talbotin kehittämä menetelmä valtasi alaa. Hänen menetelmässään negatiivista saattoi tehdä kopioita. Olennaista tässä oli siis se, että näin kuvia pystyi jakamaan. Aivan samaan syyhyn perustuu kännykällä kuvaaminen, kuvien jakamisen helppouteen. Daguerren menetelmällä saatii näyttävämpiä ja "hienompia" kuvia, aivan kuten voidaan sanoa kameralla otetuista verrattuna kännyräpsyihin.

Toinen mielenkiintoinen yhtämäkohta nykyisyyteen oli Kodakin pienkameran markkinoille tulo. Silloin sanottiin ettei kukaan ole turvassa Kodak-räpsijöiltä. Kuvatulva oli valtava ja joka paikassa saattoi joutua kuvattavaksi. Samaa puhutaan taas, digikuvia räpsitään valtavasti. Toki nykyiset määrät ovat moninkertaisia, mutta tuolloin valokuvaus oli jotain uutta ihmeellistä. Kodakin kameran halpa hinta mahdollisti lähes kaikkille valokuvaamisen.

Valokuvaaja ja maalari Chuck Close totesi valokuvauksesta, että se on helpoin opittava ilmaisun keino. Hän myös totesi, että valokuvaus on ala, jossa on vaikeinta erottua omalla tyylillään. Toisin sanoen valokuvauys on ilmaisultaan sellaista, että oma tyyli on vaikea löytää. Molemmista noista asioista olen samaa mieltä. Kuten Close totesi valokuvan pinnassa ei näy esim. siveltimen jälkeä, josta tunnistaa tekijän. Toki muitakin erottavia tekijöitä on. Valokuvauksen osalta keinot ovat valossa, varjossa, väreissä, sommitelmassa jne. Noiden ominaisuuksien kautta erottuminen on haastavaa.

Ensimmäisäisten kaupallisten menestyjien joukossa oli Nadar. Hän brändäsi itsensä tukan värillään. Hänellä oli hyvin voimakkaan punainen hiusten väri. Hänen studionsa logo oli hänen nimikirjoitusensa ja nimenomaan punaisella kirjoitettuna. Pelkästään brändäys ei ollut hänen vahvuutensa, vaan hän uusi muotokuvan tyylin. Pois jäivät ylimääräinen rekvisiitta ja muotokuvat olivat varsin pelkistettyjä. Oman tyylin ja brändäämisen yhdistelmällä Nadar menestyi. Voisi sanoa, että aika pitkälle samoilla aineksilla pärjää edelleen.

Erittäin paljon mielenkiintoista sisältöä tuossa ensimmäisessä osassa. Odotan innolla mitä seuraavat osat tuovat tullessaan.