Lehtikuvia näytillä

Maanantai 29.10.2007 klo 17:47 - Peter Forsgård

Hienon projektin lehtikuvaajat järjestivät. Olin tänään iltapäivällä keskustassa liikkeellä ja käväisin katsomassa Suomi48-projektin kuvat Sanomatalon Mediatorilla. Yritin niitä katsella jo aikaisemmin tuolta nettisivuilta, mutta jostain käsittämättömästä syystä joku on suunnittelut sivut niin ettei kuvien katselu oikein kätevästi onnistu. Sivujen suunnittelijalle suosittelen käytettävyys-koulutusta.

Projekti sinänsä on varsin loistava ja nostaa lehtikuvaa esiin hienolla tavalla. Taitaa olla nuori polvi ottamassa ohjaksia käsiin, kun lehtikuvan ja kuvajournalismin allalla on viime aikoina tapahtunut positiivista liikehdintää.

Tapahtuman kuvista koostetaan myös kirja, jonka voi tuolta sivujen kautta tilata. Siitä oli jo selailukappale näytillä Mediatorilla. Toimintaa voi sanoa kohtuullisen ripeäksi.

Suomi48h-projekti

Sunnuntai 15.4.2007 klo 10:09 - Peter Forsgård

Suomen Lehtikuvaajat ry järjestää lokakuussa 2007 Suomi48h-valokuvausnäyttelyn. Siinä 100 valokuvaajaa dokumentoi tapahtumia 48 tunnin ajan. Sanomatalon Mediatorilla Helsingissä kuvia ripustettaan esille sitä mukaan kun kuvia saadaan sinne. Mediatorilla on paikan päällä kuvatoimitus, joka ottaa kuvat vastaan ja laittaa ne esille. Kuvista koottu näyttely on esillä kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen. Kuvaussuunnitelma pitää olla tehtynä 1.6.07 mennessä ja lopulliset kuvaajavalinnat tehdään elokuun loppuun mennessä. Käsittääkseni tapahtuma on tarkoitetu vain Lehtikuvaajien jäsenille, vaikka sitä ei missää erikseen mainitkaan. Tuohon voisi olla mukava osallistua. Ei taida onnistua, kun en satu olemaan kyseisen järjestön jäsen.

Minusta tuo on mainio idea ja tuo varmasti hyvin esiin suomalaista lehtikuvaa. Tämän tyylistä esiin astumista tarvitaan lisää. Samankaltainen projekti sopisi monelle muullekin valokuvauksen alalle. Mikseivät muotokuvaajat, luontokuvaajat ym. voisi järjestää samansuuntaista tapahtumaa.

Ison veden takana oli joskus samantyylinen tapahtuma muutamia vuosia sitten. En vaan millään muista mistä projektista oli kyse. En myöskään sitä löytänyt Googlella. Kyllä se varmaan löytyisi, mutta en varmaan osannut hakea oikeilla sanoilla. Laittakaa mailia, jos tiedätte/muistatte mistä tapahtumasta oli kyse.

Hajatelmia Mediapäivien parista luennosta

Sunnuntai 15.4.2007 klo 8:50 - Peter Forsgård

Käväisin kahteen otteeseen Mediapäivillä. Perjantaina kävin kuuntelemassa Merja Salon esityksen kuvamanipulaatiosta ja sen historiasta. Esitys oli varsin hyvä, vaikka minulle ei sinänsä mitään uutta ja mullistavaa ollutkaan. Olen kuullut esityksen muutama vuosi takaperin eräässä seminaarissa. Merkille pantavaa tosin oli, että esimerkkikuvat näytettiin dioilta. Ei dioi ssa mitään vikaa ole, mutta tila oli valaistu aika hyvin ja dioista ei oikein saanut selvää siinä valossa. Esitys paikalla olisi ollut mahdollis uus käyttää varsin laadukasta videotykkiä, jolla kuvat olisivat näkyneet varsin mainiosti. Esityksen kaikkia kuvia ei näytetty, koska diaprojektori teki tenän esityksen loppuvaiheessa. Näköjään analoginenkaan esitystapa ei ole välttämättä aina ole oikea ratkaisu teknisten ongelmien välttämiseksi.  

Lauantaina olin kuuntelemassa kansalaisjournalismin puolestapuhujaa Dan Gillmorea. Gillmor on Center for Citizen Media-järjestön vetäjä ja journalismin opettaja. Vaikka Gillmor näki tiettyjä ongelmia kansalaijournalismissa, oli hänen asenteensa hyvin asiaan positiivinen. Gillmor puhui journalistien ongelmasta, jossa he kuvittelevat olevansa totuuksia kertovia oraakkeleita. Oraakkelihan oli antiikin Kreikan taruston mukaan vuorella, mutta Suomessa tunnutaan olevan poteroissa. Niitä poteroita kaivetaan syvemmälle kuin ”uhka” koetaan suuremmaksi. Sieltä poterosta annetaan totuuksia ja samaan hintaan haukutaan ja syyllistetään muut. Parempi vaihtoehto olisi sen sijaan tehdä yhteistyötä ja hyödyntää kokonaisvaltaista tietoa, mikä yhteisöltä löytyy. Onhan selvää, että yhteisöllä on kollektiivisesti enemmän tietoa kuin yksittäisellä journalistilla. Oraakkelin sijaan journalistin tulisi olla opas. Verkossa on paljon yritysten ja yksityisten luomaa tietoa, niin blogeissa kuin erilaisilla kuvasaiteilla. Näiden yritys- ja kansalaisjournalistien tietojen pariin tulisi lukijoita ohjata. Näin lukijaa palvellaan mahdollisimman laajasti. Se journalistinen taho, joka pystyy parhaiten tämän palvelun tuottamaan, on vahvoilla. Niille oppaan pitämille sivuille palataan, koska sieltä saadaan ”parhaat” lähteet.

Toinen mielenkiintoinen ajatus mikä Gillmorella oli, ettei journalismin tuottaminen tarvitse koulutusta. Toki laadusta voidaan keskustella, mutta keskustelu koskee niin koulutettua journalistia kuin kouluttamatontakin. Hän ei silti missään vaiheessa kyseenalaistanut koulutetun journalistin olemassa olon tärkeyttä. Rooli vain on muuttunut, koska mahdollisuudet ja media on muuttunut.

Miten tämä kaikki vuodatus liittyy valokuvaan?  No minusta journalistista valokuvaa voi tuottaa kuka tahansa, joka ottaa valokuvia. Kuvan sisältö ja aihe on määräävä tekijä, ei koulutus. Tärkeintä tässä ajatuksessa on, ettei kouluttamattoman valokuvaajan ottama kuva voisi olla sopiva. Eikä myöskään amatöörijournalistin ottama kuva välttämättä ole pois ammattilaiselta. Se täydentää kokonaisuutta. Toiselta pois-ajattelu perustuu vanhakantaiseen ajatteluun ammattikuntien välisistä tiukoista rajoista. Valitettavasti näitä kehityksen jarrujakin vielä löytyy. Huomautuksena tähän haluan kuitenkin sanoa, etten missään tapauksessa tarkoita ettei kuvajournalistista koulutusta tarvita. Koulutus on aina tärkeä jokaisella alalla.

Mediapäivillä oli myös Vuoden lehtikuvat-näyttely. Minusta kuvat olivat varsin loistavia. Väitteellä, että lehtikuvaus olisi huonolla tasolla, ei minusta ole pohjaa. Näyttelyssä olleet kuvat kertoivat aika hyvin viime vuoden tapahtumista. Oliko oikeita tapahtumia ja asioita kuvattu, siitä toki voi aina keskustella. Kuvissa oli huomattavaa vaihtelua, joukossa oli paljon esteettisesti vahvoja kuvia. Monien mielestä etiikka on lehtikuvan tärkein ominaisuus tai oikeammin sanottu ongelmiin puuttuminen ja kriittisyys. Olen samaa mieltä, mutta ei se silti poista esteettisyyden tarvetta. Se, joka pystyy yhdistämään nämä kaksi ominaisuutta lehtikuvassa, on vahvoilla.

Vuoden lehtikuvaksi valittiin Sami Keron kuva Lordista Euroviisu voiton jälkeisestä lehdistötilaisuudesta. Aihevalinta oli minusta aika osuva. Kyseinen viisuvoitto on varsin merkittävä tapahtuma suomalaisessa itsetunnossa, me saimme yhdessä yössä Finland zero-points alemmuuden tilalle 12-points itsetunnon. Minä kuitenkin pidin Joonas Brandtin ottamaa kuvaa Lordista ”parempana”. Se kuva menee esteettisydessä ohi ja on minusta juuri siitä syystä vaikuttavampi. Brandtin kuva kuvaa myös paremmin sitä hurmiota, mikä kyseinen viisuvoitto suomalaisissa aiheutti. Kyseinen kuva oli myös yleisön suosikki Vuoden lehtikuvaksi.

Suomen Lehtikuvaajat ry:n 60-vuotisjuhlan kunniaksi Vuoden lehtikuvista on tehty hieno kirja. Se kannattaa ehdottomasti hankkia. Siitä löytyvät kaikki näyttelyssä olevat kuvat, sekä Merja Salon mainio kirjoitus, jossa hän peilaa kuvajournalismia suhteessa nykyvalokuvauksen seitsemään eri suuntaukseen.

Ainoa mitä jäin näyttelystä kaipaamaan olivat lehtikuvaajien tekemät audioslideshow:t…