Vuoden muotokuvaaja 2012 kilpailusta...

Maanantai 26.3.2012 klo 15:00 - Peter Forsgård

Vuoden muotokuvaajaksi on valittu Johanna Karttunen. SAV:n vuosikilpailu käytiin eilen Tampereella. 

Karttusen voittajasarja löytyy täältä. Vuoden muotokuvaajaksi valitaan viiden kuvan sarjan perusteella. Karttusen mustavalkoisessa sarjassa oli monta hyvää muotokuvaa. Sarjan ensimmäinen kuva 1920 poikkesi ehkä liikaa kokonaisuudesta, mutta sekin on toki valokuvana erinomainen. Eniten pidin tässä sarjassa Tupu, Hupu ja Lupu -kuvasta. Se poikkeaa siitä yleisestä tavasta, jolla tässä kilpailussa on perinteisesti pärjätty. Pidin tuon sarjan suhteellisen yksinkertaisesta tyylistä. Turhat kikkailut oli jätetty pois ja keskitytty malliin. Tuomariston kommentteja en tuossa alussa linkkaamassani tämän sarjan osalta huomannut.

Vuosikilpailussa kilpaillaan myös yksittäisten sarjojen osalta. Sarjan voitti Kirsi Westermarkin My way. Ihan hyvä valinta vaikka kuva on minusta hiukan sekava. Siinä on varsin paljon elementtejä. Sisällöltään ja asetelmaltaan hiukan liian tehdyn näköinen. Vastaava kuva hiukan rouheampana ja aidomman oloisen voisi toimia paremmin. Oma suosikkini noista palkituista on Pekka Homasen Karisma. Kaikessa yksinkertaisudessa se on varsin vahva muotokuva. Minusta muotokuvassa pitää olla katsekontakti katsojan kanssa. Tässä kuvassa sitä ei ole, mutta silti se jotenkin puhuttelee. Kolmanneksi tullut Antti Karppisen Nightwatch ei minua puhutellut. Toki kuva on taitavasti tehty, mutta varjossa olevat silmät sopivat tuohon aiheeseen ja tuo kuvaan kerrontaa. Varjon muoto mallin kasvoilla on minusta hiukan häiritsevä. Se vie jotenkin katsetta sinne sun tänne. Siinä mielessä tietysti kuva toimii, koska se herättää eniten ajatusta päässäni. Tämä Karppisen kuva sai pohtimaan enemmänkin muotokuvan määritelmää. Blogaan niistä ajatuksista tässä vielä lähi aikoina.

Selvästi muotokuvatyyli Suomessa on yksinkertaistunut. Tässä yhteydessä yksinkertaistuminen ei suinkaan ole negativiinen asia. Päätuomari Kimmo Torkkeli sanoi: "Perinteinen mustavalkoinen kuva säilyttää arvonsa, hyväksi havaittuun ei kyllästytä. Kuvaa on digitaalisena aikana toki käsiteltävä, mutta se ei saa näkyä niin, että katsoja kielteisellä tavalla ajattelee, että “tätä on käsitelty."

Yleisesti ottaen tässä SAV:n kilpailussa pitäisi olla muitakin sarjoja kuin nämä perinteiset valokuvaamoiden keskeisimmät alat. Vapaa henkilökuva ja vastaavat voisivat laajentaa valokuvaajien osaamista ja uusien tapojen löytämistä. Monet valokuvaajat tekevät dokumentaarista hääkuvaa. Miksei sellaiselle voisi olla omaa sarjaa? Minusta voisi erottaa myös asiakaslähtöiset kuvat ja taiteellisena työnä tehdyt.

Kaikki palkitut kuvat löytyvät täältä.