Jodi Bieberin luento

Maanantai 19.9.2011 klo 9:31 - Peter Forsgård

Lauantai-iltana World Press Photo of The Year 2010 voittaja Jodi Bieber piti yleisöluennon Helsingissä Korjaamolla. Tilaisuus oli samalla Photo RAW:n 4-vuotissynttäri- ja Photo Do-yhdistyksen perustamisjuhla.

Bieber kertoi urastaan ja kuinka hänestä valokuvaaja. Hän oli työskennellyt mainostoimistossa media plannerinä. Kymmenen kuukauden vapaan aikana hän kiersi eri puolella maailmaa. Matkallaan hän luonnollisesti otti paljon valokuvia. Hän itse sanoi niiden kuvien olleen surkeita, mutta silloin hän tajusi valokuvan merkityksen. Palattuaan takaisin kotiinsa Etelä-Afrikkaan hän osallistui valokuvaustyöpajaan oman työn ohella. Muutaman mutkan kautta valokuvaaksi sanomalehteen.

Kuva jolla Bieber voitti WPP:n on otettu Afganistanissa, Bibi Aishasta. Se on tällä hetkellä avauskuvana bieberin verkkosivuilla. Kuvassa on monta ulottuvuutta. Se kuvastaa ja nostaa esiin väkivaltaa naisia kohtaan eri puolella maailmaa. Bieber itse sanoi, että kyseisen kuvan ovat omineet esimerkkinä lähes kaikki poliittiset ja uskonnolliset suuntaukset. He kaikki ovat laittaneet kuvaan omat merkityksensä ja selittäneet omalta kannaltaan kuvan avulla miten asiat ovat. Minusta kuvassa on selvä yhteys Steve McCurryn Afgan Girl -kuvaan. Bieberin kuva on minusta selvä jatkumo McCurryn kuvaan. Bieberin ottama kuva julkaistiin Time-kehden kannessa. Ennen kuin kuva julkaistiin oli varmistettu, että Aisha oli päässyt pois Afganistanista USA:han.

Bieber näytti audioslideshowna omia projektejaan mm. Real Beauty ja Between Dogs and Wolves sekä muutamia yksittäisiä kuvia muista sarjoista. Mielenkiintoinen luento kaiken kaikkiaan. 

Tilaisuuden järjestäjästä Photo Do:sta blogaan myöhemmin.

 

Multimediat valittu World Press Photo -kilpailuun

Torstai 24.3.2011 klo 11:00 - Peter Forsgård

World Press Photo -kilpailussa on ensimmäistä kertaa mukana sarja multimedialle tai oikeastaan sarjoja on kaksi. Loppukilpailuun on valittu kuusi multimediaa, kolme molempiin sarjoihin. Ehdokkaita oli 40.

Toisessa sarjassa on ns. lineaariset multimediat ja toisessa interaktiiviset. Erona on se, että jälkimmäisessä osa arviossa myös käyttäjäkokemus eli kuten nimensä mukaan ne multimediat ovat interaktiivisia. Ehdokkaat ovat katsottavissa WPP:n sivuilla. Pitänee katsoa ne läpi kunhan kerkiän. 

WPP:n sivuilla on tuomariston haastattelut. Taas kerran voin suositella katsomaan. Videot ovat noin viitisen minuuttia eli hyvin menee siinä aamukahvin ohessa. Ed Kashi korostaa tekniikan evoluutiota mahdollistajana. Kuvajournalistien tavoitteena on tuoda jokin asia esiin. Siihen on ollut valokuva loistava media ja on edelleen. Rinnalle on tullut multimedia. Tässä ei pitäisi olla mitään uutta, siitä on puhuttu jo vuosia. Silti se on esim. Suomessa täysin lapsenkengissä. Valokuva sinänsä on hieno media, mutta se ei ole minusta itseisarvo. Se on väline tuoda jokin asia esiin. Jos liikkuva kuva noin yleisesti on nostanut päätään tekniikan mahdollistamana muilla aloilla, niin miksei kuvajournalismissa, toteaa Kashi haastattelussa. Miksei sitä käytettäisi mediana viemään sitä haluamaansa sanomaa eteenpäin, jos se on tehokkaampi?

Suomessa tämän pitää ilmeisesti lähteä kuvaajista liikkeelle, koska mediatalot eivät näytä olevan hirveän aktiivisia asian suhteen. Alan koulutus tulisi myös saattaa ajantasalle tältä osin. 

(via Mediastorm)

 

World Press Photo Awardit jaettu ja vähän muustakin....

Maanantai 14.2.2011 klo 19:00 - Peter Forsgård

World Press Photo on taas vuodelle 2010 jaettu. Ykköspalkinnon sai Etelä-Afrikkalainen Jodi Bieber. Voittajakuva on muotokuva afgaani-tytöstä, jonka kasvot aviomies oli silvonnut. Koko tarinan voi lukea tuosta linkistä. Minusta valittu valokuva ei kuvana ole mitenkään erikoinen, mutta aihe on varmaankin se syy miksi kuva valittiin. Länsimaissa on hyvä muistaa, että naisten asema ei ihan kaikissa kulttuureissa ole samalla tasolla kuin mihin me olemme tottuneet.

Toinen mikä pistää silmään on kuvan tyylin samankaltaisuus Steve McCurryn kuviin. Kun näin kuvan luulin, että McCurry oli voittanut kyseisen kilpailun.

Kilpailun kuviin pääsee parhaiten tutustumaan voittajien listasta.

Picture of The Year 2010 kilpailun kolmas sija meni iPhonella kuvat ottaneelle Damon Winterille. Kuvat oli otettu käyttäen Hipstamatic sovellusta. Mielenkiintoista kehitystä. Palkinnot jaettiin jo marraskuussa eli tieto ei ole mikään uusi. Sain siitä äsken juuri vinkin Jyrki Vesalta. Kiitokset sinne suuntaan.

New York Times on näyttänyt myös etusivullaan iPhonella otettuja videoita Egyptin mellakoista. Beet.tv saitilla on videohaastattelu aiheeseen liittyen. Videolla puhutaan "game changeristä". Videon siirtoon on oma apps. Hauskaa sinänsä on, että iPhonen kamera ei ole mitenkään erityisen laadukas esim. monta vuotta vanhemmassa Nokian N95 -puhelimessa on paljon parempi kamera. Apple vaan hallitsee kokonaisuuden paremmin ja nyt yhtäkkiä iPhone on jotain ihmeellistä ja uutta videon suhteen. Toki iso osa on juuri sillä appsillä, jolla videot saadaan nopeasti jakoon.

 

Kommentteja: YLEn ohjelma neljästä lehtikuvasta

Tiistai 10.4.2007 klo 10:50 - Peter Forsgård

Yleltä tuli muutama viikko sitten dokumentti neljästä World Press Photo Awardsin voittaneesta valokuvasta. Katselin sen eilen nauhalta. Dokumentissa oli mielenkiintoista kuulla kuvaajien ja/tai muiden paikalla olijoiden kertomukset kuvien synnystä.

Eddie Adamsin kuva, jossa etelä-Vietnami lainen poliisipäällikkö teloittaa pohjois-Vietnamilaisen sissin kadulla, on herättänyt omana aikanaan aivan erilaisia tunte ita kuin historiankirjat nykyään väittävät. Omana aikanaa kenraalia pidettiin sankarina, kun hän teloitti vihollisen, mutta historian kertovat nykypolvelle muuta kuvan merkityksestä. Kuva herätti historian kirjoituksen mukaan amerikkalaiset toden teolla Vietnamin sotaa vastaan. Kuvan tulkinta ja meritys rakennetaan jälkikäteen toisenlaiseksi kuin se omana aikanaan oli. Merkityksen ja tulkinnan "muuttamisella" palvellaan kunkin ajan ja vallanpitäjän tarkoitusperiä. Kuvaajalla itsellään ei siihen ole mitään valtaa, muut ovat luoneet kuvalle merkityksen.

Samatyylistä tulkinta eroa liittyi Charlie Colen ottamaan kuvaan protestoijasta Taivaallisen rauhan aukiolla vuonna 1989. Länsimaille se oli symbolinen kuva yksilön vaikutuksesta ja rohkeudesta nousta totalitaristista valtaa vastaan. Kuva edustaa länsimaisen ajattelun prinsiippiä, että yksilöllä on vaikutusta. Tämä juontaa juurensa antiikin Kreikasta ja demokratian ihanteesta. Kiina taasen käytti samaa kuvaa osoittamaan oman hallintonsa kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä. Kuva osoitti arvostelijoille, etteivät tankit ajaneet opiskelijoiden päälle. Cole taas koki velvollisuutenaan tallentaa kyseinen hetki, koska hänen mielestään opiskelijan teko oli sen kaltainen. Kuva on kunnianosoitus yksilölle. 

Kuvaaja Charlie Cole sanoi dokumentissa muutaman mielenkiintoisen pointin kuvasta. Hänellä omien sanojensa mukaan oli tuuria, että protestoijalla oli valkoinen paita. Se takasi sen, että kohde erottui taustastaan. Vihreä tai ruskea paita olisi pilannut kuvan. Kuvaaja myös harmitteli hiukan protestoijan tummia hiuksia, koska ne aavistuksen uppoavat taustaan.

Mielenkiintoista oli myös kuulla Olivier Toscanin (vilkkuvaroitus!)kommentti hänen suhteestaan sotakuviin. Miksi kuvata sotaa, kun voi kuvata sitä mikä aiheuttaa sodat, hän sanoi. Siksi kuvaan mainoksia, hän jatkoi. Tämän jälkeen näytettiin hänen ottamiaan Benetton mainoksia. Toscani myös oli sitä mieltä, että lehdessä olevien uutiskuvien tarkoituksena on mainostaa mainoskuvia. 

Kuvista haetiin myös yhteyksiä aikaisempiin kuviin ja tapaamme hahmottaa kuvaa tiettyjen sommitelmien ja symbolien kautta. esimerkkinä Langen Migrant mother ja Madonna sekä kuva Vietnamista vuodelta ja krusifiksi.

Kaksi muuta kuvaa, joita käytiin läpi olivat David Turnleyn kuva Persianlahdensodasta ja tuntemattoman kuvaajan kuva Salvatore Allendesta, jonka sanotaan olleen viimeinen kuva hänestä ennen kuolemaansa.

Tämä oli muuten 200s. kirjoitus blogissani. :). Kiitokset niille kaikille lukijoille, jotka jaksavat lukea tarinoitani. Teitä on itseasiassa kohtuullisen suuri määrä, keskimäärin yli 100 päivässä. Parhaimpina päivinä jopa lähes 1000.

Saan silloin tällöin palautetta teksteistäni mailitse. Ne ovat usein johtaneet hedelmällisiin keskusteluihin valokuvasta. Kommentointi mahdollisuutta ovat monet toivoneet. Kommentointi mahdollisuus olisi toki hyvä ja tavallaan se kuuluu blogin luonteeseen, mutta valitettavasti minulla ei ole mahdollisuutta moderoida kommentteja. Moderointi taasen on välttämätöntä, koska aika ajoin tulee myös sen laatuisia maileja, joita en halua julkaistavaksi. Kyse ei ole tällöin mielipide erosta, vaan suoraan henkilöön menevään kommentointiin ja painokelvottomaan kielenkäyttöön. Vastaan toki maileihin ja tarvittaessa laitan niistä kommentteja ja vastauksia blogini teksteihin.