My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl)Aalto Jussi (5 kpl)Aalto Tuija (4 kpl)Adams Ansel (10 kpl)Adobe (4 kpl)American Photo (3 kpl)Andrews Blake (2 kpl)Android (4 kpl)applikaatio (1 kpl)apurahat (2 kpl)Araki (2 kpl)Arbus Diane (5 kpl)arkisto (1 kpl)arkistointi (2 kpl)Art Fair Suomi (2 kpl)Asdam Knut (2 kpl)ASMP (2 kpl)Ateneum (4 kpl)audio (1 kpl)audioslideshow (10 kpl)Austrup Fearnley (2 kpl)Avedon Richard (6 kpl)avustajasopimus (2 kpl)Barack Obama (5 kpl)Beckett Martin (3 kpl)Bendiksen Jonas (2 kpl)Bieber Jodi (2 kpl)Black Star Rising (5 kpl)blogaaminen (1 kpl)blogi (31 kpl)blogit (1 kpl)Bloom Philip (8 kpl)Bombay Flying Club (2 kpl)Bonet Pep (2 kpl)Brady Matthew B. (3 kpl)Brander Signe (3 kpl)Bremer Caj (2 kpl)Bremer Stefan (6 kpl)Burri Rene (3 kpl)business (65 kpl)c/o (1 kpl)cameratruck (1 kpl)canon (1 kpl)Canon (47 kpl)Canon 5D Mark II (8 kpl)Canon 7D (2 kpl)Canon EOS (2 kpl)Canon S90 (2 kpl)Capa Robert (4 kpl)Cederqvist Simon (3 kpl)cheerleading (1 kpl)CitiesDreamsIllusions (2 kpl)copyright (1 kpl)Corbijn Anton (7 kpl)Crewdson Gregory (2 kpl)croudfunding (7 kpl)dAgata Antoine (3 kpl)Dahl Cecile (2 kpl)Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl)digi (3 kpl)digiexpo (1 kpl)Digiexpo (8 kpl)Docendo (5 kpl)Docimages (2 kpl)dokumentarismi (1 kpl)domain (5 kpl)drone (1 kpl)elokuva (1 kpl)elokuvat (1 kpl)Emphas.is (3 kpl)english (1 kpl)ennustus (5 kpl)Epson (2 kpl)erikoista politiikkaa (10 kpl)Erwitt Elliot (2 kpl)etiikka (1 kpl)exhibition (1 kpl)exif (1 kpl)Facebook (11 kpl)FEP (3 kpl)filmi (2 kpl)Fimage (2 kpl)Fink Larry (2 kpl)Finnfoto (17 kpl)Flattr (2 kpl)Flickr (2 kpl)forumit (1 kpl)foto12 (1 kpl)fotofinlandia (1 kpl)Fotofinlandia (15 kpl)Fotografiska (5 kpl)fotogrammi (1 kpl)fotoSkoda (1 kpl)Frakes Bill (3 kpl)Frank Robert (2 kpl)Freeman Michael (2 kpl)galleria (2 kpl)Garmin (2 kpl)Getty Images (2 kpl)Gillmore Dan (2 kpl)Goldin Nan (4 kpl)Google Plus (2 kpl)GoPro (2 kpl)Greenberg Jill (2 kpl)greenscreen (1 kpl)guru (8 kpl)haakuvaus (10 kpl)Hakasalmen huvila (2 kpl)HanGrip (2 kpl)Hasselblad (2 kpl)Hauswolff Annika von (2 kpl)HCP (8 kpl)Heald Laura (2 kpl)Heikura Hannes (9 kpl)Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl)Helsingin Sanomat (6 kpl)Helsinki (31 kpl)Helsinki School (6 kpl)Henry Alexx (2 kpl)Hipstamatic (2 kpl)historia (3 kpl)Hoepker Thomas (3 kpl)Holga (2 kpl)Hujanen Touko (2 kpl)huoltoyhtiot (1 kpl)hybridi (1 kpl)hyperlapse (2 kpl)ICP (5 kpl)ilmaisu (2 kpl)ilmakuvaus (1 kpl)Instagram (9 kpl)internet (1 kpl)Intia (2 kpl)iOS (1 kpl)iPad (6 kpl)iPhone (3 kpl)iStock (2 kpl)iZettle (1 kpl)jalkapallo (3 kpl)japanilainen valokuva (1 kpl)Jarvis Chase (6 kpl)Jobs Steve (2 kpl)Jokela Markus (3 kpl)jooga (1 kpl)joulukalenteri (2 kpl)julkaisulupa (1 kpl)julkiset paikat (1 kpl)Jung Irmeli (2 kpl)Kaleva Matti J. (3 kpl)Kallio Harri (2 kpl)kamera (8 kpl)Kameralehti (3 kpl)Kameraseura (4 kpl)kamerat (18 kpl)Kamppi (2 kpl)kansalaisjournalismi (3 kpl)Karsh Yosuf (2 kpl)Karttunen Johanna (2 kpl)katse.org (4 kpl)katukuvaus (4 kpl)kauasCreative (1 kpl)keikat (1 kpl)Kelby Scott (2 kpl)Kero Sami (2 kpl)keskusta reitti (1 kpl)Kiasma (4 kpl)Kickstarter (6 kpl)kilpailu (1 kpl)kinofilmi (1 kpl)kirja (12 kpl)Kirjamessut (3 kpl)kirjaston kätköistä (1 kpl)kirjaston katkoista (20 kpl)kissa (1 kpl)kissanpennut (1 kpl)Kodachrome (2 kpl)Kodak (6 kpl)Koivunen Vesa (6 kpl)Kolari Jukka (9 kpl)kontaktikuvaus (1 kpl)Kopiosto (2 kpl)koripallo (1 kpl)Korjaamo (2 kpl)Koskinen Paivi (2 kpl)koulukuvaus (3 kpl)koulutus (14 kpl)Koutaniemi Meeri (4 kpl)Kovalainen Ritva (2 kpl)kritiikki (1 kpl)kulttuuripolitiikka (1 kpl)Kuukka Kari (14 kpl)Kuva & Kamera (8 kpl)kuvablogi (4 kpl)kuvajournalismi (64 kpl)kuvakilpailut (2 kpl)Kuvalo (3 kpl)kuvamanipulaatio (2 kpl)kuvan julkaisu (1 kpl)kuvankäsittely (1 kpl)kuvankasittely (15 kpl)kuvanluku (1 kpl)kuvapankki (10 kpl)kuvatoimisto (2 kpl)LaChapelle David (5 kpl)Laforet Vincent (8 kpl)laki (1 kpl)Lange Dorothea (4 kpl)Langhans Jan (2 kpl)Lavaklubi (2 kpl)lehtikuvaus (1 kpl)Leibovitz Annie (7 kpl)Leica (5 kpl)Leinonen Kati (2 kpl)Leskela Jouko (3 kpl)lightroom (14 kpl)Lightroom (3 kpl)Lightroom Journal (2 kpl)Lindahl Erik (3 kpl)LinkedIn (2 kpl)linkki (52 kpl)lisenssi (1 kpl)Luceo (2 kpl)lukijan kuvat (1 kpl)Lumia (3 kpl)Luova (13 kpl)lyhyt elokuva (1 kpl)Lytro (5 kpl)Magic Lantern (2 kpl)Magnum (8 kpl)mainonta (1 kpl)mainoskuvaus (1 kpl)maisemakuvaus (1 kpl)Malmstrom Henrik (3 kpl)manipulointi (1 kpl)Mannermaa Lauri (2 kpl)Mannikko Esko (2 kpl)Mann Sally (9 kpl)Mapplethorpe Robert (3 kpl)markkinointi (3 kpl)Mark Mary Ellen (3 kpl)matkakuvaus (1 kpl)McCurry Steve (10 kpl)media (2 kpl)Mediapaivat (2 kpl)Mediastorm (5 kpl)Melcher Paul (2 kpl)messut (5 kpl)metadata (1 kpl)Metso Juha (2 kpl)Mexican Suitcase (6 kpl)micro four thirds (1 kpl)Mikkila Janne (2 kpl)Minkkinen (14 kpl)mobiilikuvaaminen (13 kpl)Model Lisette (2 kpl)moraali (1 kpl)Moriyama Daido (2 kpl)muistikortti (1 kpl)multimedia (4 kpl)muotokuva (4 kpl)muotokuvaprojekti (1 kpl)muotokuvaus (26 kpl)Musta Taide (6 kpl)mustesuihkutulostus (1 kpl)myytit (3 kpl)Nachtwey James (4 kpl)nakemys (1 kpl)näyttely (1 kpl)nayttely (8 kpl)nelikopteri (1 kpl)neulanreika (1 kpl)neulanreikä (1 kpl)Newton Helmut (4 kpl)Ng Ren (2 kpl)Nikon (15 kpl)Nitsa (3 kpl)Nokia (8 kpl)NOOR (2 kpl)NY Times (5 kpl)Olympus (25 kpl)online video (1 kpl)Page Tim (2 kpl)Pagter Soren (2 kpl)Panasonic (13 kpl)Panasonic G1 (3 kpl)panoraama (1 kpl)Parempia kuvia (12 kpl)Parr Martin (2 kpl)patentti ´672 (2 kpl)Penn Irving (3 kpl)Pentax (2 kpl)Perander Robert (5 kpl)perjantai13 (1 kpl)Petersen Anders (9 kpl)Phaidon (2 kpl)photofilm (1 kpl)photography (1 kpl)Photokina (10 kpl)Photoshelter (2 kpl)Photoshop (4 kpl)photostories (1 kpl)piilomainonta (1 kpl)Piiroinen Heidi (2 kpl)piktorialismi (1 kpl)plagiaatti (3 kpl)plateblog (2 kpl)Plato (3 kpl)Platon (3 kpl)Plugi (2 kpl)podcast (1 kpl)pokkari (2 kpl)Polaroid (5 kpl)portfolio (1 kpl)Potka Pekka (4 kpl)Praha (4 kpl)printti (1 kpl)Puputti Tiina (2 kpl)Pureview (4 kpl)Qaiku (2 kpl)radio (1 kpl)Rajala (3 kpl)Rautaheimo Kaisa (2 kpl)RED (4 kpl)Riis Jakob (4 kpl)ruokakuvaus (2 kpl)Saanio Matti (4 kpl)salama (2 kpl)salamalaitteet (1 kpl)Salgado Sebastiao (2 kpl)salibandy (24 kpl)Salo Merja (3 kpl)Sammallahti Pentti (2 kpl)Samsung (4 kpl)Sanoma Magazines (2 kpl)SanomaNews (5 kpl)Sanoma Oy (3 kpl)SanomaWSOY (3 kpl)Saudek Jan (2 kpl)SAV (10 kpl)Schoeller Martin (4 kpl)Scoopshot (5 kpl)sekalaista (1 kpl)Seymour David (2 kpl)Sigma (3 kpl)Social Cam (2 kpl)softat (1 kpl)some (23 kpl)somesukuprojekti (1 kpl)sony (1 kpl)Sony (10 kpl)Sports Illustrated (3 kpl)Steichen Edward (2 kpl)Steidl (3 kpl)stereokuvaus (1 kpl)Stockholms Fotomassa (4 kpl)striimaus (1 kpl)Strobist (2 kpl)Stuart Matt (2 kpl)studio (10 kpl)Studio IMG (2 kpl)studiokuvaus (1 kpl)Sudek Josef (2 kpl)Sulanto Matti (4 kpl)suomalainen valokuva (3 kpl)Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl)suttukuvat (2 kpl)Szarkowski John (2 kpl)taidevalokuvaus (1 kpl)Takala Antero (3 kpl)Tammi Maija (4 kpl)Taro Gerda (2 kpl)tearsheet (1 kpl)tekijanoikeus (51 kpl)tekijanoikeusaloite (3 kpl)Teknari (4 kpl)tekniikka (4 kpl)televisio (2 kpl)Tennispalatsi (9 kpl)Teosto (2 kpl)Terho Jesse (2 kpl)testit (1 kpl)The Americans (2 kpl)the Impossible Project (1 kpl)The New Yorker (2 kpl)The Online Photographer (3 kpl)tietokone (1 kpl)timelapse (6 kpl)tineye (1 kpl)TinEye (3 kpl)top 10 (5 kpl)Tsekki (2 kpl)Tukholma (2 kpl)tulevaisuus (1 kpl)Twitpic (2 kpl)Twitter (11 kpl)tyonkulku (1 kpl)tyopaja (11 kpl)Unia ja Sarjakuvia (6 kpl)urheilukenttä (2 kpl)urheilukuvaus (9 kpl)Ut Nick (2 kpl)Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl)vaalijulisteet (2 kpl)Vaasa (1 kpl)valaisu (4 kpl)Valkonen Jukka (1 kpl)valokuva (85 kpl)valokuvaaja (3 kpl)valokuvakilpailut (1 kpl)valokuvamessut (3 kpl)valokuvanayttely (61 kpl)valokuvan vuosi (1 kpl)valokuvataide (3 kpl)Valokuvataiteen museo (12 kpl)Valokuvataiteenmuseo (2 kpl)valokuvau (2 kpl)Valokuvaus (20 kpl)valokuvaus (718 kpl)valokuvauskilpailu (4 kpl)valokuvauslehti (1 kpl)valokuvausmessut (1 kpl)valokuvaus SAV (1 kpl)Vanhanen Hannu (1 kpl)varilampotila (1 kpl)Vasko Ea (2 kpl)vblog (2 kpl)Vblog (2 kpl)vedostus (1 kpl)Veijo Karoliina (2 kpl)verkkokaupat (1 kpl)verkkolehti (2 kpl)verkkosivut (3 kpl)verkkoyhteys (1 kpl)Veturitalli (1 kpl)Vhoto (1 kpl)Viddy (1 kpl)video (14 kpl)Videokuvaus (2 kpl)videokuvaus (39 kpl)videostock (1 kpl)Vignette (2 kpl)VII Photo (1 kpl)VII Photo Agency (1 kpl)VII The Magazine (2 kpl)Vilna (2 kpl)Vimeo (2 kpl)Vine (1 kpl)vinkit (1 kpl)Virka Galleria (2 kpl)visuaalinen tarinankerronta (1 kpl)Vivolin Asko (1 kpl)VPhoto (1 kpl)Vuoden lehtikuva (11 kpl)Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl)Vuoden luontokuva (2 kpl)Vuoden muotokuvaaja (10 kpl)Vuori Jesper (1 kpl)VVI (4 kpl)Wagstaff Sam (1 kpl)Watkins Carlton E. (2 kpl)Watson Albert (7 kpl)webdokumentti (1 kpl)WeeGee (1 kpl)Weselius Hanna (1 kpl)Westermark Kirsi (1 kpl)Weston Edward (2 kpl)WhatTheDuck (1 kpl)White Charles (1 kpl)William Imaging Research (1 kpl)Winogrand Gary (1 kpl)World Press Photo (2 kpl)World Press Photo Award (2 kpl)Worley Brian (1 kpl)Wornell Gary (1 kpl)Wreck a Movie (1 kpl)xpoSeptember (1 kpl)Yamaji Yuka (1 kpl)Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl)You Tube (8 kpl)Zacuto (1 kpl)Zeiss (3 kpl)Zenger Felix (1 kpl)

Parempia kuvia...

Torstai 30.10.2008 klo 21:39 - Peter Forsgård

eos_kansi.jpg...Canon EOS järjestelmäkameralla -kirja julkistettiin tänään Digiexpossa. Se on Jukka Kolarin ja minun kirjoittama kirja Canon EOS-kameroiden käytöstä. Kirjassa on toki paljon yleistä valokuvauksesta, joten sen lukeminen voi olla hyödyllistä myös niille jotka eivät kuvaa Canonilla. Kirja on alunperin tehty Venäjän markkinoille, mutta siitä tulee myös suomenkielinen painos täällä myyntin. Venäjällä kirja ei ole myynnissä, vaan se annetaan kaikille 450D ja 1000D:n ostajille.

Kirjantekoprosessi on ollut mielenkiintoinen. Yh teistyö y stäväni Jukka Kolarin, erittäin kokeneen tietokirjailijan, kanssa on ollut hienoa. Olen oppinut paljon kirjatekoprosessin aikana. Erityisen tyytyväinen olen kirjan taittoon. Heikki Pälviä on tehnyt loistavan työn taittaessaan kirjan. Kirjan koko on sellainen, että taitto on ollut todellinen haaste. Kirja on raikkaan ja ilmavan oloinen. Painojälki on myös erinomainen, Saarijärvi offset on tehnyt hyvää työtä.

Digiexpossa kirja annetaan Canon messuosastolla olevalta Rajalan myyntipisteestä EOS-järkkärin tai Canon-objektiivin ostaville. Ihan tarkkaan en osaa sanoa mitä runkoja ja objektiiveja se koskee, mutta Digixposta kannattaa Rajalalta kysellä. Myöhemmin kirja tulee myös kirjakauppoihin myyntiin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirja, Canon EOS, Parempia kuvia, Digiexpo, Kolari Jukka

Kirjaston kätköistä osa jotain

Lauantai 13.9.2008 klo 9:46 - Peter Forsgård

cameraworks-kansi.jpgLöysin mielenkintoisen kirjan Ateneumin kirjakaupasta käydessäni katsomassa siellä esillä olevaa Mustaa ja Valkoista Japanilaisen valokuvan klassikoita. Taschenin kustantama Stieglitzin Camera Work, The complete Photographs (Taschen 2008, ISBN 978-3-8228-3784-9 ).

Kirja kertoo Alfred Stiglitzin perustaman Camera Workin historian. Parasta kirjassa on se, että siinä on painettuna kaikki parhaat Camera Workissä olleet valokuvat. Kirjasta löytyy monet tutut klassikot ja paljon sellaisia kuvia, jotka eivät ole kantaneet ihan klassikoiksi asti. Kiinnostavimpina kuvina pidän niitä lukuisia muotokuvia, joita Camera Worksissä oli.

Olen aina pitänyt Edward Steichenin ottamista muotokuvista. Niitä kirjassa on varsin paljon mm. suosikkini JP Morganin muotokuva ja Solitude, molemmat vuodelta 1906. Steichenin tyyli on tunnistettavissa. Tummia tyylikkäästi valaistuja kuvia, joissa mallin läsnäolo tuntuu. Niistä kuvista tulee mieleen Yosuf Karshin kuvat. Gertrude Käsebierin muotokuvia löytyy myös mukavan paljon.

Stiglitzin Camera Work oli hänen vastaiskunsa aiemmin perustamalleen Camera Notes lehdelle. Hän jätti riitojen vuoksi Camera Notesin. Camera Work edusti Pictorialismia, joka pyrki luomaan valokuvavalle omaa ilmaisua. Pictorialistissa kuvissa käytettiin paljon kuvankäsittelyä, niin kuvatessa kuin vedostaessa. Erilaiset uudet vedostustyylit tulivat käyttöön, softsuotimet linssin edessä ym. Pictorialismissa pyrittiin pois valokuvan realistisuudesta. Ajatuksena oli tuottaa kuvaajan mielikuvia, eikä suoraa representaatioita todellisuudesta. Kamera nähtiin vain välineenä tuottaa se ajatus ja tunne.Tekniikka oli siis renki ei isäntä. Osittain saman suuntaista on ollut meneillään nytkin, digitaalisen kuvan osalta. Voidaanko puhua digitaalisesti vahvasti käistellyssä muotokuvassa nykyajan pictorialismista? Samansuuntaisia pirteitä joka tapauksessa on, koska nykymuotokuvaa on syytetty mm. epärealistisuudesta ym. Toisaalta totta toinen puoli, koska välttämättä se länsäolon tuntu ei aina ole se juttu, vaan ennemminkin näyttävä pinta. Osittain tekniikka on isäntänä ja kuvaaja renkinä. Toki tämä on asetelma on keventynyt ja nykyisessä "pictorialismissa" tekniikkaa pyritään käyttämään apuvälineenä.

Tutustumisen arvoinen kirja kaikenkaikkiaan ja kuuluu ehdottomasti jokaisen valokuvauksen historiasta kiinnostuneen kokoelmiin.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Camera Work, Stieglitz Alfred, Steichen Edward, piktorialismi, historia, Ateneum

Kirjastoni kätköistä: The Americans, Robert Frank

Torstai 7.8.2008 klo 18:58 - Peter Forsgård

americans_kansi.jpgValokuvakirjoja kustantava Steidl on tehnyt 50-vuotisjuhlapainoksen Robert Frankin kirjasta The Americans. Kirjan alkuperäinen julkaisu oli vuonna 1958. Julkaisijana oli Robert Delphire Pariisista. Alkuperäinen teos oli ranskankielinen. Englanninkielinen painos ilmestyi vuotta myöhemmin. Kirjasta on tehty paljon erilaisia versioita vuosien varrella, aina ei edes Frank ollut tietoinen niistä.

Tämän Steidl:n juhla version teos sa Robert Frank oli mukana koko prosessissa. Tapa joka kuuluu kyseisen kustantajan vakiomenettelyyn. Tekijä on tiiviisti mukana kirjan prosessissa. Kaikki 83 kuvaa on skannattu alkuperäisistä vedoksista. Aikaisemmissa painoksissa osa kuvista on ollut rajattuna ja tähän versioon Frank kävi kuvat uudestaan läpi. Lopputuloksena oli, että osa aiemmissa painoksissa rajattuina olleet kuvat näytetään nyt kokonaisuudessaan. Kirjan julkaisu kuuluu osana Robert Frank-projektiin, jossa hänen kirjojaan julkaistaan uudestaan, niin klassikot kuin vähemmän tunnetutkin. Julkaisemiseen kuuluu myös hänen filmituotantonsa julkaiseminen DVD-kokoelmana.

The Americans kirjaa on pidetty yhtenä valokuvahistorian vaikuttavimmista teoksista. Teoksen kuvat on otettu vuosina  1955 ja -56. Frank kiersi Yhdysvalloissa tuona aikana kuvaten yhteiskuntaa laidasta laitaan. Walker Evansin avustuksella Frank sai Guggenheimin-säätiön rahoittamaan kuvausprojektia.

Frankin oli vaikea saada kustantajaa Amerikasta, koska kuvia ei pidetty mitenkään erikoisen hyvinä. Ne poikkesivat sen aikaisesta kuvajournalistisesta perinteestä. Kirjan myyntikään ei aluksi ollut kovin merkittävää. Mutta kuten aiemmin jo kirjoitin nousi kirja yhdeksi merkittävimmistä valokuvausteoksista valokuvauksen historiassa.

Kuvia on analysoitu ihan riittämiin ja paremmin kuin itse pystyisin, joten jätän sen väliin. Oma kokemus kuvista ja kirjasta on se, että varsin seesteisen surullinen ja pysähtynyt vaikutelma tulee sen ajan amerikasta ja amerikkalaisista. Henkilökuvissakin ei oikeastaan tunnu tapahtuvan mitään. Ihmiset usein vain ovat kuvissa tai vain vilkaisevat jotakuta joka kuvaa. Silti jokainen kuva herättää kysymyksiä ja haluaa tietää kuvassa olevan tarinan. Jotain maagista niissä kuvissa on. Kuvien aiheet eivät ilmeisesti olleet mitenkään sille ajalle tyypillisiä, koska Frank on itse todennut, että tämän jälkeen voi kuvata mitä haluaa. Tulkitsen siis lausahduksen kuvien sisältöön liittyen, en Frankin oman kuvaamisen kanssa sinuina olemiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Frank Robert, The Americans, Steidl

Kirjaston kätköistä, Robert Adams: Beauty in Photography

Keskiviikko 27.2.2008 klo 17:57 - Peter Forsgård

Pitkästä aikaa uutta tekstiä.

Robert Adamsin Beauty in Photography koostuu kahdeksasta essestä, joissa hän pohtii valokuvan kauneuden käsitettä ja siihen liittyviä paradokseja.

Kirjannimeen oikeastaan kuuluu myös sanat "Essays in defense of traditional values." Robert Admas on itse maisemakuvaaja ja se tulee esii n monessa kohdassa kauneuden määrittelyn kanssa. Adams pohtii kauneuden ja muodon yhteyttä. Oikeastaan on parempi käyttää sanaa form, pelkkä muoto ei kuvaile minusta asiaa oikein.

Taiteesta luonnollisesti kirjoitetaan ja sen kritiikkiä käsitellään. Kritiikin lähtökohtana on kolme kysymystä (käännökset vapaita, joten laitan alkuperäisen tekstin mukaan): "Mitä taiteilija yrittää sanoa/tehdä?" ("What is the artist trying to do?"), "Sanooko/tekeekö hän sen? ("Does she/he do it?"), "Kannattiko se tehdä/sanoa?" (Was it worth doing?"). Lopullinen ajatus tässä on siis Did she/he reveal Form, that is, Beauty? Kriittiiki esseen lopussa on sanottu eräs tärkeä asia: valokuvaajan pahin vihollinen ovat hänen huonot kuvansa.

Making Art new-esseessä puhutan taiteen prosessista tai oikeastaan taiteilijan prosessissta. Toki yksittäiset prosessit ovat henkilökohtaisia, mutta tässä on siis kyse laajemmasta kokonaisuudesta. "No young artist can grow unless he emulates someone bigger than himself" Valokuvan osalta tilanne on täysin sama. Kaikki minua opettaneet valokuvaajat ovat sanoneet samaa ja kuten Anders Petersen sen minusta parhaiten ja värikkäimmin ilmaisi: "Steal, Steal, Steal like hell".

Taas palataan siihen Minkkisen esittämään Helsinki Busstation-metaforaan. (kirjoitin siitä aiemmin blogissani)

Luettuani tuon kirjan en olenkaan ihmettele miksi Minkkinen sitä suositteli. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirjaston katkoista, Adams Robert, Minkkinen

Berenice Abbot ja valokuvauksen tila vuonna -51

Torstai 1.11.2007 klo 22:52 - Peter Forsgård

theeducation.jpgTilasin Amazonista mielenkiintoisen kirjan, The Education of a Photograher. Kirjassa on usean tunnetun kuvaajan ja valokuvavaikuttajan kirjoituksia.

Kirjassa oleva Berenice Abbotin artikkeli vuodelta 1951 on kiehtovaa luettavaa. Abbotin mukaan kuva oli jo korvannut sanan kommunikaatiossa ja maailmasta oli tullut visuaalisempi kuin koskaan. Tuttuja väitteitä myös tämän päivän kirjoituksi ssa. Hänen mielestään valokuvaus ei ollut samalla innovatiivisella tasolla kuin se oli ollut vuosisadan alussa.

Abbot etenkin kehuu USA:n panosta valokuvan kehittymiseen, koska se oli siellä vapaasti harjoitettavissa. Vastaavasti Englannissa patentit ja muut "protektionistiset" esteet pitivät valokuvauksen harvojen herkkuna. Tämä johti Abbotin mielestä valokuvan liialliseen kaupallistumiseen. Toinen ongelma tuossa vaiheessa artikkelin mukaan oli retussi eli nykysanoin kuvankäsittely. "Open source" oli siis Abbotin mukaan hyväksi valokuvalle. Mitenhän on nykyään? Varmasti sama avoin suhtautuminen edes auttaa valokuvaa edelleen.

Abbot myös kritisoi laitteita. Ne olivat liiaksi tehty amatöörien tarkoituksia varten. 

Eräs mielenkiintoinen kommentti oli myös huoli siitä, että kuvaajat viettävät liikaa aikaa pimiössä. Se aika on poissa luovasta kuvaamisesta. Tutun kuuloista tuokin.

Aikalaiskirjoituksia valokuvauksesta on mielenkiintoista lukea. Usein huomaa, ettei huolet ja haasteet ole suinkaan muuttuneet. Samoista asioista keskustellaan edelleen. Se mikä oikeastaan ihmetyttää on se, että turhan usein pidämme aikamme haasteita ja ongelmia jotenkin ainutlaatuisina. Valokuvan julistivat kuolleeksi ns. kolmijalkakuvaajat jo 1800-luvun lopulla.

Muita mielenkiintoisia artikkeleita kirjasta löytyy mm. Cartier-Bressonilta, Jeff Wallilta, Lisette Modelilta, Alexey Brodowitzilta, John Szarkowski ym. Tästä kirjasta tulen bloggaamaan jatkossakin. 

(Berenice Abbot (1898-1991) tunnetaan parhaiten hänen New York-kuvistaan. Hän dokumentoi arkkitehtuurria ja elämää 30-40-luvuilla. Hän oli myöslyhyen Pariisin vierailun aikana Man Ray:n assarina. Google-haku Abbotin kuviin.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Abbot Berenice

Kirjaston kätköistä osa 4

Sunnuntai 28.10.2007 klo 21:36 - Peter Forsgård

Kirjamessuilta tarttui käsiin muutama kirja. Sally Mannin parhaillaan Tennispalatsissa olevan näyttelyn kuvista kertovat kirjat Immediate Family, Deep South ja What Remains kirjat olin suunnitellut hankkivani. Hankinnat tein Suomessa laajimman valokuvauskirjoja tarjoavan kirjakaupan Luovan osastolta.

Selasin ne kirjat läpi nopeasti, mutta täytyy vielä tutustua niihin syvällisemmin myöhemmin.

Bonuksena hankin varsin mielenkiintoisen kirjan, Photography Speaks: 150 Photographers On T heir Art. Kirjassa 150 enemmän ja vähemmän tunnettua valokuvaajaa kertoo kuvistaan ja ajatuksistaan. Siihenkin olen vasta pikaisesti tutustunut, mutta eiköhän senkin kirjan kanssa vierähdä tovi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Mann Sally, Luova, Kirjamessut

Kirjaston kätköistä osa 3: Photography is a secret about a secret - Diane Arbus

Lauantai 25.8.2007 klo 10:46 - Peter Forsgård

Diane Arbus oli varsin kiehtova valokuvaaja. "Photographer of the freaks" kuten hänestä on sanottu. Aivan varauksettomasti hän itse ei tuosta määritelmästä pitänyt. Maine haittasi hänen kaupallista kuvaamistaan eli toimeentuloaan.

Patricia Bosworthin kirjoittama Diane Arbusin elämäkerta (ISBN 9780099470366) on innostavaa ja mielenkiintoista luettavaa. Diane Arbus oli rikkaan turkiskauppiaan tytär. Kirjan alussa kerrotaan Dianen lapsuudesta New Yorkissa. Neljätoistav uotiaana hän tapasi isänsä turkistavaratalossa tulevan miehensä Allan Arbusin. Vanhempiensa vastustuksesta huolimatta he menivät kihloihin heti, kun Diane täytti 18.

Allan ja Diane aloittivat muotikuvaajina. He olivat tiimi, jossa Dianen loistavaa silmää ja näkemystä käytettiin mallien valinnassa ja stylistinä. Allan rohkaisi Diane myös kuvaamaan enemmän ja myöhemmin he kuvasivat muotisessioita vuoron perään. Arbus Studios oli varsin merkittävä muotikuvauksen alalla. He tekivät kuvauksia mm. Glamour, Seventeen, Life ja Look -lehtiin. Heidän ongelmansa tosin oli silloin molempien vetäytyvä luonne. Vaikka he pitivät illalliskutsuja kotonaan, muotimaailman guruille, eivät he oikein hallinneet sosiaalista elämää. He olivat kuitenkin suhteellisen menestyneitä.

Diane oli aika levoton sielu ja luonnollisesti hän halusi kokeilla siipiään itsenäisenä kuvaajana. Allan rohkaisi häntä siihen. Aluksi Diane käytti omissa projekteissaan Studio Arbus -nimeä, koska se oli saavuttanut mainetta ja siihen oli hyvä tukeutua.

Arbusien avioliitto rakoili ja Diane muutti pois yhteisestä asunnosta. Varsinaisesti avioero astui voimaan vasta paljon myöhemmin, vuonna 1969.

Tästä alkaa oikeastaan kirjan mielenkiintoisin osa, Dianen omasta valokuvaus urasta kertova osuus. Osalla on kuvaava nimi, The Dark World. Hänellä oli suuri määrä mentoreita, Lisette Model, Marvin Israel, Richard Avedon, Edvard Weston ym. Kaikki, Israelia, lukuun ottamatta olivat suuria valokuvaajia. Israel oli art director eri lehdissä, mm. Harpers Bazaar-lehdessä. Kaikki he pitivät Dianea suurena lahjakkuutena ja potkivat häntä eteenpäin. Kirjassa on myös paljon tekstiä ja tarinaa näistä kuvaajista. Varsinkin Avedonin tavasta tehdä työtä oli mielenkiintoista lukea.

Koko ajan omien projektien ohella hän teki, tai yritti tehdä, kaupallisia töitä lehdille. Ongelma kaupallisissa töissä oli hänen tyylinsä, se ei aina miellyttänyt. Diane osallistui yhteisnäyttelyyn " New Documents" MoMAssa vuona 1967. Näyttely oli Arbusille varsin merkittävä. Näyttelyn oi tarkoitus esitellä Arbus maailmalla, kuten Avedonin sanoi. Vastaanotto oli upea. Edellisessä MoMA:n näyttelyssä 1965, "Recent Acquisitions", oli ollut esillä kolme Arbusin alkuvuosien tuotantoa. Silloin vastaanotto oli aavistuksen tyrmäävämpi, printit piti puhdistaa joka aamu syljestä.

Vuosikymmenen lopussa Dianen elämä käy yhä hurjemmaksi. Hänen elämänsä käy vaaralliseksi ja ongelmat toimeentulon kanssa käy välillä ylitsepääsemättömäksi. Vuonna 1969 Allan Arbus menee uusiin naimisiin ja muuttaa Hollywoodin toteuttaakseen toista unelmaansa, ruveta näyttelijäksi. Silloin vasta virallisesti loppuu Arbus Studion tarina. Diane on tukeutunut siihen asti Arbus Studion pimiöön ja Allaniin taloudellisesti. Uskoisin, että tuo Allanin muutto kauas oli lähtölaskenta Dianen kohtalolle.

Diane kuvasi lähes tulkoon koko ajan. Hän kulki kamera kainalossa minne tahansa menikin. Hänen intohimonsa olivat kummajaiset, freaks. Niitä hän kuvasi loputtomiin ja monia hänen kuvausideoitaan ei voitu toteuttaa, koska kuvauslupaa ei saatu. Toisinaan hän teki isoja projekteja, joita ei voinut julkaista, koska ei saanut malleilta julkaisulupaa.

Hänen kuolemansa jälkeen MoMA:ssa oli suuri Arbusin retrospektiivinen näyttely, joka oli lopullinen läpimurto.

Kirjasta jäi jotenkin sellainen fiilis, että Arbus ei koskaan oikein itse ollut täysin tyytyväinen saavutuksiinsa. Ikään kuin häneltä olisi jäänyt ottamatta se valokuva, joka olisi lopullisesti nostanut hänet omasta mielestään suureksi. Sitä kuvastavat muutamat kuvasprojektit, jotka kestivät vuosia. Useiden vuosien jälkeen hän vihdoin sai jonkin kuvan pitkään kuvaamastaan aiheestaan, joka miellytti. Sen jälkeen hän siirtyi eteenpäin. Vai oliko hän lopultakin saavuttanut jotain ja päätti itse siirtyä eteenpäin…

Diane Arbus - epävirallinen verkkosivusto

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Arbus Diane, Model Lisette, Israel Marvin, Avedon Richard, Weston Edward

Tekijänoikeusrikkomuksesta...

Keskiviikko 11.7.2007 klo 13:48 - Peter Forsgård

Länsi-Uudenmaan Syyttäjänviraston kihlakunnan syyttäjä Krista Soukola on tehnyt mielenkiintoisen syyttämättäjättämispäätöksen. Karprint oli luvatta käyttänyt Sukeltaja-maailma lehdessään sukelluskohteet.com verkkosivuilta otettuja kuvia ja tekstiä. Kuvista oli tiedon mukaan jopa poistettu copyright-merkit. Mahtoiko myös meta-tiedot olla käsiteltyjä? Tuntuu ihmeelliseltä, että syytteiltä vältyttiin. Kuvat olivat todistettavasti otettu luvatta käyttöön, jonkun siis pitäisi olla vastuussa.

Snorkkeli.netin keskustelupalstalta voivat halukkaat käydä lukemassa kuinka huonomuistista Karprintin toimituksen väki on... :). Hupaisin kohta on aivan selkeästi: "rr ei myöskään ole tiennyt, onko hän poistanut kuvista copyright-merkinnät vai oliko ne jo poistettu hänelle toimitetusta aineistosta. Hän on kuitenkin kertonut; että poistaminen mikäli hän on sen tehnyt, on tapahtunut jonkun muun käskystä." (suora lainaus linkitetystä keskustelupalstan ketjusta). Tuo viimeinen lause on todellakin helmi, ei muista poistaneensa, mutta jos on poistanut on joku käskenyt... ja tuo on mennyt Soukolalta läpi.... :).

Miten mahtaisi olla tilanne, jos en muista kopioineeni ja myyneeni CD:llä tekijänoikeuksien alaista musiikkia ja jos kuitenkin olen näin tehnyt niin joku, jota en muista, on käskenyt minun tehdä niin. Saisinko siitä syytteen? Syyttäjä Soukolan logiikan mukaan ei pitäisi, koska en muista mitään.

Jos kukaan toimittajista ja muista asianosaisita ei muista mitään ja kuvat ovat selkeästi varastettu (se on kuitenkin myös syyttäjän toimesta todettu), niin eikös kaiken järjen mukaan päätoimittaja ole vastuussa. Päätoimittajan tuossa pitäisi joutua vastuuseen ja saada lainmukainen rangaistus. Samaten kuvien oikeuksien omistajien tulisi saada kunnon korvaukset käytetyistä kuvista.

(via: digicamera.net (11.7.2007) ja pintaliitoblogi

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijanoikeus, kirja, Finnfoto, Musta Taide

Kirjaston kätköistä osan 2 ensimmäinen osa

Tiistai 10.7.2007 klo 17:31 - Peter Forsgård

Päätin bloggailla seuraavan kirjoitukseni sarjaan Kirjaston kätköistä, koska päivän ainoa kuvauskeikka studiolla peruuntui asiakkaan sairastumisen vuoksi.

 Tällä kertaa vuorossa on kirja: Criticizing Photographs, An Introduction to Understanding Images. (ISBN-13: 978-0-07-297743-1, McGraw-Hill). Löysin kirjan muutamia vuosia siten verkosta ja pitkällisen hakemisen jälkeen löysin Suomesta yhden paikan, jossa kirjaa myytiin: Kauppakorke akoulun kirjakauppa. Pyrin ostamaan aina kaiken Suomesta, koska näin omalta osaltani tuen suomalaisia myyjiä. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka valittavat suomalaisen palvelun ja valikoiman heikkoutta ja samalla ollaan ostamassa ulkomaisesta verkkokaupasta. No joo tämä nyt ei varsinaisesti kuulu tähän aiheeseen, joten takaisin siihen mitä piti kirjoittaa.

 Criticizing Photographs kirjoittaja Terry Barrett on kirjoittanut kirjan valokuvauksen opiskelijoille oppikirjaksi. Sen motiivina on kehittää ja helpottaa valokuvakritiikkiä. Kirjan ensimmäinen luku käsittelee kritiikin määrittelyä. Sen pohjalta on helpompi lukea, kun asiat ovat ensin määritelty. Määrittelemällä pohja vältytään turhalta väittelyltä. Tärkeää on muistaa, ettei kritiikki tarkoita pelkästään negatiivista palautetta. Me kovin usein miellämme kritiikin juuri negatiiviseksi palautteeksi. Erityisesti luvussa korostetaan hyvän kritiikin merkitystä. Hyvä ei siis tarkoita tässäkään yhteydessä samaa kuin positiivinen.

Kirjan toisessa luvussa käydään läpi valokuvan selitystä: Mitä minä näen. Esimerkkinä laajemmasta kritiikistä on Douglas Davisin arvio Avedonin ”In the American West”-näyttelystä vuodelta 1985. Kritiikkiä käydään läpi ja sitä selitetään ja analysoidaan. Se puretaan pieniin osiin. Parasta tuossa luvussa on juuri tuo Davisin kirjoitus, koska se on aikalaiskirjoitus tuosta Avedonin tunnetusta projektista. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista lukea tekstejä ja arviota, jotka on kirjoitettu jonkin näyttelyn tai kirjan ilmestymisen aikaan. Se tuo aivan uudenlaisen perspektiivin asiaan. En toki tarkoita, että aikalaiskirjoitus olisi yhtään sen ”oikeampi” kuin myöhemmin kirjoitetut. Tärkeää kuvan arvioinnissa on erottaa itse aihe ja sisältö. (subject matter ja subject). Esimerkkinä on Cindy Shermanin omakuvat. Siinä aiheena on hän itse, mutta (kertova) sisältö on paljon laajempi käsite. Feminismi tulkintojen mukaan. Tämä käsite ero on tavallaan itsestään selvyys, mutta kuitenkin se unohtuu liian usein. Aika monelle itse aihe on merkitsevä eli jos kuvassa on kissa, kuva ohitetaan, koska ei olla kiinnostuneita kissoista. Ei välttämättä ymmärretä kuvan sisältöä. No esimerkkini ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta toivottavasti kuitenkin ymmärrettävissä.

 Kolmannessa luvussa käydään syvällisemmin kuvien tulkintaa. Lähestymistapoja ovat kirjan mukaan mm. psykoanalyyttinen, formalistinen, marxilainen, tyylillisen ja historiallisen vaikutuksen pohjalta, biograafinen, intentionaalinen ja viimeisenä tekniikkaan perustuva tulkinta. Kuvien tulkinnassa nämä kaikki lähestymistavat osittain sekoittuvat keskenään. Painotukset voivat olla sitten erilaisia.

 Neljännessä luvussa määritellään eri valokuvalajit. Tässä luvussa tulee hyvin esiin valokuvauksen laajakirjo. Valokuvaus ei suinkaan ole vain yhdenlaista kuvaa. Käytän tässä kirjan käyttämiä englanninkielisiä termejä, en vain osaa niitä kääntää riittävän hyvin. 

Descriptive photographs. Kaikki valokuvat ovat omalla tavallaan tähän luokkaan kuuluvia, mutta osa kuvista kuuluu vain tähän luokkaan. Röntgenkuvat, mikroskooppikuvat ym. Niiden tehtävänä on vain tallentaa kohde mahdollisimman tarkasti. Passikuvat voidaan myös liittää tähän kategoriaan. Tilanne tietysti muuttuu, jos röntgenkuva kehystetään ja laitetaan gallerian seinälle… Kuva saa tulkinnan…

Explanatory photographs: Tämän kääntäminen on helpompaa, selittävät valokuvat. Barretin mukaan osa lehtikuvista voidaan laskea kuuluvaksi tähän ryhmään. Toki eivät kaikki, koska osa niistä on kantaa ottavia. Esimerkkinä ovat vaikka Mary Ellen Markin kuvajournalistinen työ, Falkland Roads ja vaikka Greenfieldingin Girl Culture. Juuri hiljattain edesmennyt Szarkowski pitää tämän kategorian kuvia ikkunoina maailmaan.

Interpetive photographs: Nämä ovat osittain edellisen kategorian kaltaisia, mutta kuten Szarkowski ne määritteli, ne ovat ikkunoiden sijaan peilejä. Niistä kuvista näkyy enemmän kuvaajan mielipide kuin edellisen kategorian kuvissa. Minusta näiden kahden ero on aika vaikea ulkopuolisen oikeasti tulkita. Erottaakseen kuvien kategorian näissä kahdessa on tunnettava kuvaajaan intentiot ja tavoitteet. Siltikin tulkinta voi mennä metsään, koska kyseessä voi olla vain kuvaajan oma valinta ilmaisun suhteen.

Seuraavaa kategoria ovat Ethically evaluative photographs: Nämä kuvat ja sen kautta kuvaajat tekevät eettisiä kannanottoja. Mary Ellen Markin Homeless in America on mm. tätä skeneä. Samoin Dorothea Langen kuvat 20-30-luvulta ovat eettisiä kannanottoja. Nykyään niitä printtejä pidetään enemmänkin taiteena. Uusimpia tämän kategorian kuvia ovat esim. Margareth Mortonin The Tunnel-sarja. Hän kuvasi  91-95 New Yorkin tunneleissa asuvia ihmisiä.

Aesthetically evaluative Photographs: Monet maisema- ja luontokuvat kuuluvat tämän kategorian piiriin. Toki osa näistä kuvista voidaan liittää myös edelliseen kategoriaan. Kaikki riippuu taas kuvaajan intentiosta, kuvan kontekstista ja tulkinnasta. Monet ”katukuvauksen” mestarit luetaan myös tähän kategoriaan, HCB, Winogrand, Friedlander… Tässä kategoriassa näkeminen on yksi olennainen asia.

Theoretical photographs: Valokuvat valokuvauksesta. Cindy Shermanin kuvat kuuluvat tähän kategoriaan. Niiden sisältönä on kuvata sitä tapaa, jolla nainen esitetään elokuvissa, tv:ssä ja muissa medioissa. Tähän huomautuksena se, ettei kaikki itseään kuvaavat  välttämättä plagioi Shermania. Aihe voi olla sama, mutta kertova sisältö eri. Minusta silloin ei plagioida, jos valokuva halutaan ymmärtää syvällisemmin eli laajemmin kuin vain aiheen kautta. Mielenkiintoisin kuvasarja sen tulkinta tai oikeammin valokuvaajan oma tulkinta on Les Krimsin ”Making Chicken Soup” vuodelta 1972. Osa tuon sarjan kuvista löytyy muuten Krimsin verkkosivuilta galleriasta 2. Kirja on sarkastinen kannanotto eettiselle valokuvaukselle, joka tarjoaa meille placeboa, jotta voisimme paremmin. Krimsin mukaan eettinen valokuvaus on siis sosiaalipornoa, eikä todellisuudessa vaikuta oikeasti itse ongelmaan. Mene ja tiedä, en nyt ihan ole samaa mieltä Krimsin kanssa, mutta osittain siinä on perää. 

Kategorisointi on aika kattava. Se ottaa huomioon koko valokuvauksen kirjon. Kaikkia kuvia voi arvioida niiden kategorian ja viitekehyksen perusteella. Arvioinin kannalta maisemakuva on samalla viivalla kuin eettisesti kantaa ottava tai selittävä kuva.

Seuraavassa luvussa puhutaan valokuvasta ja sen kontekstista. Teksti tuli jo niin paljon, että tuskinpa kovin moni on jaksanut lukea tänne asti.

Jatketaan siis osassa kaksi, kunhan saan sen kirjoitetuksi.

 

 

…to be continued….

 

  

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista

Kirjaston kätköistä osa 1

Perjantai 6.7.2007 klo 13:26 - Peter Forsgård

aep.jpgOlen jo pitempään ajatellut bloggailla valokuvaus- ja siihen jollain tavalla liittyvistä kirjoista. Kuten olen aikaisemminin todennut on minulla aika suuri valikoima valokuvauskirjoja. Kirjoja noin yleensäkin on kotiin kertynyt aika tavalla. Toki monta merkittävän valokuvaajan teoksia uupuu, mutta eihän sitä kaikkea voi hankkia.... :)

Valokuvauksen historiaan liittyviä kirjoja on muutamia. Toisaalta aika monet tietystä valokuvaajasta kertovat kirjat ovat toki historiaa, mutta nyt tarkoitan enemmänkin yleisteoksia. Yksi näistä on The Abrams Encyclopedia of Photography (ISBN 0-8109-5609-8). Löysin kirjan joitakin vuosia sitten Ateneumin kirjakaupasta. Kirjan rakenne poikkeaa aavistuksen muista yleisteoksista. Kirja etenee toki kronologisesti, mutta on jaettu tietokirjamaisesti lyhyisiin lukuihin. Kirjan nimenkin mukaan kirjassa on encyclopedian keinoin käyty asiat läpi. 

Kirjan mielenkiintoisimmat luvut ovat nykyaikaa koskettavat osat. Kirjan toisen osan nimi on "The world in images. Photography since the 1960s". Minua luonnollisesti kiinnostaa eniten luku muotokuvan historiasta. Nadar mainitaan ensimmäisenä, ikään kuin muotokuvauksen "isänä". Lähestymistapa on yksilö ja hänen psykologinen olemuksena. Kuva oli ihmisestä itsestään. August Sanderin lähtökohta oli toisenlainen. Kohde eli ihminen oli ikään kuin anonyymi, osana jotain koneistoa tai oli jonkin asian representaatio.

Avedonin kuvat ihmisistä jatkoivat molempien perinnettä. Avedon kuvasi anonyymejä yksilöitä. Vaikka he olivatkin osittain representaatiota jostain suuremmasta, olivat he kuvissa kuitenkin yksilöinä. Ainakin minä koen niin. Seuraava vaihe on asetellut muotokuvat. Yksinkertaisuuden estetiikasta mentiin laajempiin kokonaisuuksiin. Tavallaan muotokuvaan tuli mukaan miljöö ja alettiin puhua miljöömuotokuvasta, kuten se nykyään mielletään. Siitä esimerkkinä esim. Arnold Newman. Toisena esimerkkinä oli latvialainen Philippe Halsman ja hänen "jumpology". Kirjaansa "Jump Book" (1959) hän kuvannut ihmisiä hyppäämässä ilmaan. Hän ikään kuin aukaisi ihmisyyden ja näytti sen ollennaisen mitä ihmiset ovat. Hän on mm. ottanut sen surrealistisen kuvan Dalista, jossa Dali hyppää sivellin kädessä kolmen kissan ja tuolin kanssa ilmaan. Ihan vaan ns. turhan tiedon triviana: Halsmanilla on muuten ennätysmäärä, yli sata, Life-lehden kansikuva potretteja.

Kirjassa nykyaika etenee virallisen muotokuvan kautta muotikuvaan ja sitten taidekuvaan. Loppuosa kirjasta käy läpi nykytaidevalokuvausta ja sen suuntauksia. Sieltä löytyy myös mielenkiintoinen luku: A "good" photograhy. Vaihtoehtoinen lähestymistapa valokuvaan on ns. "pilattu valokuva" (spoiled photo). Esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi Helmut Newtonin suoralla salamalla otetut kuvat, joissa salama on saanut aikaan punaiset silmät. Samoin tähän kategoriaan kuuluvat Boris Mikhailovin hyvän maun ylittävät valokuvat. Samaan kategoriaan kuuluu myös esimerkiksi ranskalainen Antoine D´Agata, jolle valokuvaus on yhtä kuin elämä ja sen kokeminen. Osittain hänen kuvansa ovat täysin samaa skeneä kuin Mikhailovin. D´Agatan kuvat haastavat myös hyvän maun.

Oikean ja perinteinen tapa on Henri Cartier-Bressonin täydellisyyttä hipova tapa sommitella. Taidekuvaa käydään läpi pyrkimällä määrittelemään se. Kirjassa selkeästi erotellaan 80-luku ja uusi sukupolvi. Suuri valokuvataide buumi lähti Dusseldorf schoolin kautta ja sillä nimellä. Se muuten on nimen Helsinki School esikuva. Nimen jonka kansainvälinen lehdistö on luonut. Uusi sukupolvi taasen mielletään enemmänkin taiteilijoiksi, jotka ovat ottaneet valokuvan ilmaisukeinokseen kuin valokuvaajiksi, jotka luovat taidetta. Tämä seikka on jollain tavalla aiheuttanut ainakin minussa hämmennystä, koska nämä uuden sukupolven valokuvat ovat kovin erilaisia kuin mihin perinteisesti on totuttu. Niissä ilmaisukeinot eivät välttämättä ole niitä, joita valokuvassa on perinteisesti käytetty. Uutta on helpo vastaustaa vetoamalla vanhaan tapaan tehdä. Siitä on paljon esimerkkejä. Tavallaan tämä lähestyistapa on saanut minut ainakin jotenkin ymmärtämään nykytaidevalokuvausta, vaikka en siitä aina välttämättä pidäkään.

Kirjan lopussa on pienet elämäkertatiedot lukuisista valokuvaajista.

Kirja antaa varsin hyvän ja kattavan tiedon valokuvauksen historiasta sen suuntauksista ja valokuvaajista. Kirja on myös helppolukuinen, koska asiat on tietokirjamaisesti saatettu varsin kompakteiksi kokonaisuuksiksi. Kirja antaa myös valtavasti lähtökohtia ja inspiraatiota laajalle verkkosurffailulle ja uusille löydöille. Kirja soveltuu myös mainiosti pieneksi hakuteokseksi, jos tarvitsee nopeasti tiedon jostain kuvaajasta.

Jatketaan sitten sarjaa jossain vaiheessa, kun inspiraatio iskee.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjaston katkoista, Avedon Richard, Newman Arnold, Halsman Philippe, Newton Helmut, Mikhailow Boris, dAgata Antoine, Cartier-Bresson Henri, Dusseldorff school

Juhannuslukemisesta

Maanantai 25.6.2007 klo 10:41 - Peter Forsgård

Juhannuspyhien aikana luin Helmut Newtonin omaelämäkerran. Kirja oli varsin viihdyttävää luettavaa. Newton paljastui varsin hyväksi kirjoittajaksi. Voihan olla, että kirjan on kirjoittanut haamukirjoittaja, siitä ei tosin ole mitään viitteitä.

Tarina lähtee Newtonin lapsuudesta ja kokemuksista juutalaisena Berliinissä ennen toista maailmansotaa. Newton aloitti valokuvaamisen jo varsin nuorena. Kirjassa on hänen ensimmäinen valokuvansakin nähtävissä. Se ainoa ruutu, joka oli oikein valotettu.

Newton joutui pakenemaan juutalaisvainoja Singaporeen ja sai sieltä töitä lehtikuvaajana, mutta sai potkut aika pian. Hänestä ei siihen ollut.

Tarina jatkuu kronologisesti edeten ai na 80-luvun alkuun asti. Siinä käydään läpi Australian vuodet ja päädytään Pariisin ja New Yorkin kautta Monte Carloon. Kirjan ensimmäinen osa päättyy sanoihin: "I am ending my story here, for to write about one´s succes, small or big, is simply of no interest to the reader. Getting there is what this book is all about." Hän oli tuolloin jo yli 60-vuotias.

Kirjan toisessa osassa: The photographs, hän käy läpi omia kuviaan ja kuinka ne ovat syntyneet. Ensimmäinen luvussa hän käy läpi välineistöään. Hän sanoo, että hänen tekniikkansa ja tapansa kuvata on aivan sama kuin 30-luvulla, kun hän kuvasi tyttöystäviään. Eipä ollut yllätys mikä Newtonia on aina kiinnostanut. Jo neljätoista vuotiaana hänen elämässään oli kolme asiaa: valokuvaus, uinti ja tytöt. Newton käytti vain luonnonvaloa tai kuumaa valoa. Hän ei ole koskaan omistanut studiolaitteita, eikä hänellä ole ollut omaa studioa. Paitsi uransa alussa Singaporessa ja jonkin aikaa Australiassa. Singaporessa hänen studionsa ei menestynyt ollenkaan. Rahallisestikin oli vaikeaa, koska hän sai usein maksun jollain muulla tavalla.... Tähän liittyy hänen ongelmansa nuoruudessa, kun hän kirjassaan kertoo parikymppisenä ajatelleen, että "mikä meni pieleen, minustahan piti tulla suuri Voguen-kuvaaja, mutta minusta tulikin suuri rakastaja." Aika tuttuja ajatuksia nuorelta mieheltä, kaikki olisi pitänyt saavuttaa jo parikymppiseksi tullessaan. Taisi jo silloin olla kaikki mulle heti-ajattelua, eli ei välttämättä mitään uutta tälläkään saralla....

Newton oli todellakin " A gun for hire". Kirjassaan hän kiittää kaupallisuutta ja kuluttajia omasta menestyksestään. Häntä ei hirveän paljon kiinnostanut kuvata taidemuseoiden ja -gallerioiden seinille kuvia. Hän halusi kuvansa lehtiin, erityisesti Vogueen, jotta mahdollisimman moni näki ne.

Kirja päättyy siihen kuinka Newton tai oikeammin hänen nimeään kantava säätiö saa rakennuksen Berliinin kaupungilta. Museum of Phototography on ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Siellä on kolmannessa kerroksessa esillä replica Newtonin työhuoneestaan Monte Carlosta, Newton-mobile ja mm. hänen mukaansa nimetyt korkokengät. Tiloissa on myös muita valokuvanäyttelyitä. Sisääntulo aulassa on valtava suurennos "They are coming-kuvasta." Se on osa Big nudes-sarjaa.  

Kirja oli kaikenkaikkiaan varsin mielenkiintoista luettavaa. Jo alusta asti tapahtumissa ja Newtonin ajatuksissa oli suoria viittauksia tuleviin kuviin. Tietyt tapahtumat ja ajatukset pystyy suoraan viemään paljon myöhemmin otettuihin kuviin. Kuvat joita hän otti olivat Newtonia itseään. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kirja, Newton Helmut

Tekijänoikeudesta osa 2

Torstai 4.1.2007 klo 21:03 - Peter Forsgård

Edellisessä kirjoituksessani kirjoitin musiikin tekijänoikeuksista liittyen slideshow-esitykseen ww-sivuilla. Musiikin laittaminen tosiaan osoittautuu aika kimurantiksi jutuksi.

Sain myös lisätietoa Teostolta siitä synkronisointimaksusta. Maksu perustuu ajatukseen, että säveltäjä on tehnyt teoksen musiikiksi ei yhdistelmäksi kuvien kanssa. Siinä se yksinkertainen peruste synkronointimaksulle. Mikäli yhden kuvan taustalla soi musiikki ei synkronointimaksua tarvitse maksaa. Minusta hiukan epälooginen tulkinta. Eihän säveltäjä luonut teosta myöskään yhden kuvan kanssa toimimaan yhteen.

Miksei synkronisointi maksua makseta valokuvavasta? Oletetaan, että kuvat o vat otettu ripustettavaksi seinälle ja niistä on maksettu sovittu korvaus. Samoja kuvia halutaan myöhemmin käyttää vaikka kirjassa tekstin kuvitukseen. Luonnollisesti käyttöoikeudesta kirjaan tulee maksaa erikseen sovittava maksu, mutta miten olisi lisäksi kuvien ja tekstin synkronisointi maksu? Kuvahan on alunperin otettu itsenäisenä kuvana ei yhdessä tekstin kanssa. Valokuvan synkronisointi tekstiin kirjan kuvituksena pitäisi olla myös käytössä... :). Toki tekstikin on kirjoitettu ilman niitä kuvia, joten siitäkin voisi vielä maksaa synkronisointimaksua... Koko prosessia varten tarvitaisiin synkronisointimaksuvirasto valvomaan synkronisointimaksua saavien etuja.

Tapahtuman äänimaailman nauhoittaminen slideshown mukaan aiheuttaa myös haasteen. Taustalla soiva pelikatkon aikana soittettavat lyhyet musiikin pätkät ovat siis myös slideshown tekijälle maksullisia. Samalla logiikalla esimerkiksi miljöökuvassa näkyvästä valokuvasta pitäisi maksaa tekijänoikeuskorvauksia kuvassa näkyvän valokuvan ottajalle.

Jos haluaa laittaa slideshow-esitykseen tapahtuman äänimaailman, tulee jokainen taustalla kuuluvan biisin levy-yhtiö selvittää. Sen jälkeen on oltava niihin yhteydessä ja neuvoteltava kullekin musiikkipätkälle hinta käytöstä. Näistä kun on päästy sopuun pitää olla yhteydessä Teostoon ja sopia hinta musiikin esittämiselle netissä ja hoitaa se synkronointimaksu. Aika moinen työ selvittää ne biisit ja esittäjät ja levy-yhtiöt...   

Ihan ei taida olla tekijänoikeuslaki samanarvoinen musiikin ja valokuvan osalta. No sehän toki on tiedetty, ei siinä sinänsä mitään uutta. Kysehän on ongelmasta valokuvan määrittämisestä teokseksi. Valokuvan pitää olla jotenkin luovuuden ja ilmaisun kannalta ainutkertainen. Monet päätökset esim. oikeusasteissa eivät useinkaan katso, että valokuva täytää näitä kriteerejä. Minusta valokuva täyttää nämä kriteeri, koska jokainen valokuva on omalla tavallaan ainutkertainen.

Täytyy vielä mainita, että hyvin auliisti jakavat tietoa asiasta Teostosta ja Gramexista. Vastaukset toki ovat aika virallisen oloisia. Se on toki ymmärrettävää, ettei vaan lipsahda mitään epävirallista ja omaa mielipidettä.

Mielenkiintoinen vaihtoehto on Magnatune. Palaan tuohon saittiin ja asiaan kunhan ehdin tutustua siihen kunnolla. Vinkin saitista sain eräältä lukijalta emaililla, kiitokset siitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijanoikeus, kirja, Finnfoto, Musta Taide, Teosto, audioslideshow

Tekijänoikeuksista

Keskiviikko 3.1.2007 klo 17:17 - Peter Forsgård

Tällä kertaa kyse on musiikin tekijänoikeuksista. Selvittelin tänään mailitse Teostosta slideshow:n taustamusiikin hintoja ja käyttölupia. Sain varsin mielenkiintoisia vastauksia. 

Jos slideshowssa käyttää vain yhtä kappaletta katsotaan se mainos/markkinointikäytöksi ja luvat ja hinnat määrittelee kustantaja. Hinta on varmaan aika korkea, niin yleensä kun puhutaan mainoksista. Halvemmalla todennäköisesti pääsee, jos käyttää useita kappaleita, aika mielenkiintoista sinänsä. Silloin hinta riippuu suoraan musiikin kestosta. Siihen on olemassa hinnasto. Tässä tapauksessa hinnaksi tulee 50€ per kolme kuukautta. Yksi musiikkikappale saa kestää vain 60sek ja maksimissaan 1/3 kokonaiskestosta. Maksimissaan kokonaispituus voi olla 10 min. Yksityishenkilöllä tuo 50€ pienenee 25€. Ihan kohtuullista sinänsä. Maksuja tosin kertyy, jos on useampi slideshow pitkään esillä verkossa. Esimerkkinä vaikka 5 slideshowta vuoden verran maksaa 1000€. Nyt voi tietysti miettiä onko tuo kohtuullista, no musiikintekijöille varmaankin.

Jotta asia olisi vielä mielenkiintoisempi on ensimmäisestä kuvan ja musiikin yhdistämisestä maksettava synkronisointimaksu. Käsittämättömän, en saanut vielä vastausta Teostolta mihin tuo maksu perustuu, synkronointimaksun hinta on 0,34€ sekunnilta. Tuolta 10 minuutin maksimi esitykseltä se on 204€!  

Vaikka kaikki nuo asiat saadaan sovittua ja luvat ovat kunnossa ei se vielä riitä. Seuraavaksi on kysyttävä samat luvat ja hinnat Gramexilta. Sieltä selvisi ettei Gramexilta saa lupaa slideshow musiikille, vaan ne on neuvoteltava suoraan musiikin kustantajan kanssa. Hinta voi olla taas aika kova ja neuvottelukin on hankalaa jos kustantajia on useita.

Hiukan erikoinen yksityiskohta on se, että musiikista pitää maksaa myös siinä tapauksessa, että nauhoittaa tapahtuman äänimaailmaa itse ja tapahtumassa soiva musiikki kuuluu äänitteessä. Samalla tavalla kuvataiteilijan, esim. valokuvaajan, tulisi saada korvauksia muiden ootamissa kuvissa näkyvistä teoksistaan. Näinhän tavallaan onkin, jos kuva on hallitsevana osana kuvassa. Nyt kuitenkin musiikki ei ole hallitseva osa vaan osa tilanteen äänimaailmaa, jossa on seassa tapahtuman muuta hälyä. Tässä vielä huomiona, että siihen lupaa tuli siis kysä musiikin kustantajalta.

Olen ehdottomasti tekijänoikeuksien puolesta, mutta minusta tässä mennään monessa kohtaa aika pitkälle. Maksuja ja lupia pitää hoitaa kahden instanssin kanssa, miksi ihmeessä? Synkronointimaksu on minusta täysin käsittämätön, samoin se tapahtuman äänimaailman mukana tulevan muun hälinän seassa olevan musiikin maksullisuus.

Aika hankalaa on siis käytännössä esimerkiksi tehdä salibandyottelusta tapahtumaa vastaava äänimaailma slideshow:n. Tapahtumissa soitetaan pelitaukojen aikana musiikkia, samoin esim. kotijoukkueen tekemien maalien jälkeen. Eihän tämä ongelma toki poista mahdollisuutta tehdä kyseistä tapahtumista äänellisiä slideshow:ta, mutta aika tarkkana pitää olla ettei musiikkia kuulu taustalta kun äänimaailmaa proggikseen rakentaa.

Nämä ovat minun saamia käsityksiä käymistäni mailien vaihdoista Teoston ja Gramexin kanssa. Jos joku huomaa virheitä tai epäselvyyksiä käsityksissäni, niin laittakaa mailia osoitteeseen peter(ät)peterforsgard.com.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijanoikeus, kirja, Finnfoto, Musta Taide, Teosto, audioslideshow

Kirjamessuilla....

Perjantai 27.10.2006 klo 16:41 - Peter Forsgård

kirja_06.jpg                                                                           Käväisin eilen pikaisesti Kirjamessuilla. Ne ovat kyllä aina sellainen kohokohta, jos messut nyt sellaiset ovat. Erityisesti tykkään kiertää Antikvariaattiset osastot etsimässä valokuvauskirjoja. Valokuvauskirjakokoelmani on jo ihan kohtuullisen kokoinen. Tällä kertaa ei divaripuolelta hirveästi löytynyt. Toki Musta taide-sarjaa tuli taas täydennettyä muutamalla puuttuvalla kirjalla. Erityisesti olin tyytyväinen, että sain Pekka Potkan Bel Aire kirjan kokoelmiini. Virne oli toinen löyt ö. Virne on kirja huumorista suo malaisessa taidevalokuvassa. Kirjan kuvat on kerätty kahdesta eri näyttelystä. Täytyy kyllä rehellisyyden nimissä todeta, että kohtuullisen köyhää ja yksinkertaista on huumori... sana slapstick-huumori kuvaa kirjan sisältöä, kuvallista siis, aika hyvin. Toistaiseksi luin kirjaa vain kursorisesti ja katsoin kuvat. Todennäköisesti syvempi olemus paljastuu, kunhan pääsen kunnolla tekstiin käsiksi.

Luovan osastolla oli valtava määrä loistavia valokuvauskirjoja. Olisin ostanut enemmänkin, jos budjetti kestäisi. Diana Arbuksen elämästä kertova kirja Revelations jäi vielä ostamatta... josko jo sunnuntaina käväisi sen hakemassa.... Arbus on tällä hetkellä kovassa huudossa ja legenda saa jatkoa kun elokuva Fur saa ensi-iltansa marraskuun 10. Elokuvan pääosassa on Nicole Kidman. Suomen ensi-ilta on käsittääkseni joskus kevättalvella. Tarttui sieltä Luovan osastolta sentään jotain mukaan. Phaidonilla on mukava sarja eri kuvaajista. Mukaani päätyivät kirjat Erwin Blumenfeldtistä, David Seymourista (Chim), Alfred Stiglitzistä sekä Larry Finkistä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Kirjamessut, kirja

Tekijänoikeudesta

Torstai 26.10.2006 klo 8:46 - Peter Forsgård

tekijanoikeusopas.jpgSain vihdoin hankittua uusimman painoksen kirjasta Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006 (ISBN: 951-97527-8-1). Kirjan on kustantanut Finnfoto ja Musta taide (ei löytynyt uudempaa linkkiä...) Kirjan voi tilata suoraan verkosta Finnfoton sivuilta.

Minulla on ollut sellainen käsitys, että valokuvaajalla on vastuu eri arkistoissa olevien kuvien oikeanlaisesta käytöstä. Esimerkiksi valokuvaaja vastaa siitä, ettei h änen ottamiaan kuviaan käytetä malleja loukkaavissa yhteyksissä nyt eikä tulevaisuudessa. tarkoitan siis kuvia, mitkä ovat kuvapankeissa ja -toimistoissa.

Mainitussa tekijänoikeusoppaassa on kuitenkin kerrottu toisin. sivulla 24 kysymyksiä ja vastauksia osassa. "...että julkaiseminen loukkaa kuvassa esiintyviä ihmisiä, on kyseessä intimiteettisuojan rikkomus, josta kuvaaja ei voi olla vastuussa, vaikka jossakin valokuvien ostoehdoissa näin vaaditaan." (lainaus mainitusta kirjasta sivulta 24). Moraaliset oikeudet antavat myös valokuvaajalle tälläisessä yhteydessä mahdollisuuden korvauksiin.

Mistähän tämä väärä käsitys on juurtunut kuvaajien mieliin? Kuuluuko tämäkin niihin valokuvausalan myytteihin? Uskoisin kuitenkin, että syy väärään uskomukseen on tuossa lainauksessakin mainittu ostoehdoissa oleva vaatimus.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tekijanoikeus, kirja, Finnfoto, Musta Taide

Kuvien katselua ja ajatuksia niistä...

Torstai 9.2.2006 - Peter Forsgård

Kävin kuuntelemassa Mary Ellen Markin luennon Taikissa. Hän on todella karismaattinen henkilö. Hänestä huokui oikeanlainen itsevarmuus ja samalla omalla tavallaan hän oli erittäin nöyrä. Se on jännä miten todellisten starojen ei tarvitse itsetehostaa omaa olemistaan, he vain ovat ja saavat kunnioitusta, kai se on juuri sitä karismaa. Häneltä muun muassa kysyttiin tuntemuksia kun hänet hiljattain valittiin Amerikassa American Photo-lehden lukijoiden toimesta vaikutusvaltaisimmaksi naisvalokuvaajaksi. Hän tuntui hiuka n vaivautuneen kysymyksestä ja sanoi vain h aluavansa ottaa valokuvia.

MEM näytti paljon ottamiaan kuvia, monet niistä olivat ennestään tuttuja, mutta oli joukossa paljon sellaisiakin joita en aikaisemmin ollut nähnyt. Minusta vaikuttavin kokonaisuus oli Twins-sarja ja siihen liityvä elokuva. Elokuvassa kuvatut kaksoset kertoivat omasta elämästään. Elokuvassa kuvat ikään kun heräsivät eloon. Kuvareportaasi Falkland road oli myös vaikuttava. Sen hän kuvasi tavoistaan poiketen väridialle, toimeksiantajan toiveiden mukaan.

Mielenkiintoista oli myös kuulla käsityksiä ja ajatuksia muuttuvasta kuvajournalismista ja digitaalisuudesta. Mary Ellen Markin mukaan muutos ja laajojen kuvareportaasien julkaiseminen loppui tai oikeastaan väheni viisitoista vuotta sitten. Hän on kuitenkin omien projektien lisäksi edelleen jatkanut niiden kuvaamista. Syyksi laajojen kuvareppareiden vähenemiseen hän sanoi lehtien pelon julkaista ja näyttää ongelmia ja ikäviä asioita. MEM teki 15-vuotta sitten reportaasin kodittomista Amerikan keskilännessä. Hän olisi halunnut palata asiaan ja tehdä kuvarepparin nykytilanteesta, mutta ei ole onnistunut saamaan lehteä julkaisemaan reportaasia. Lehdet pelkäävät kuulemma mainosmarkkojen katoamista.

Digitaalisuus ei ole hänen sanojensa mukaan hänen juttunsa. Hän ei kuitenkaan nähnyt sinänsä mitään ongelmaa digitaalisuudessa. Lehtikuvauksessa hän näki digin edut, nimenomaan sen nopeudessa. Hän myös muistutti, että dgitaalikuva on täysin eri asia kuin negatiivi tai dia. Hän myös piti nykyvalokuvaa liian Photoshopattuna. Kuvien uskottavuus kärsii. Paikalla olleille oppiskelijoille hän tähdensi tutustumista myös filmiin ja kuvaamaan sitä mikä tuntuu itselleen oikealta. Rahoittakaa ei-kaupallist projektit kuvaamalla kaupalisia juttuja, vaikka sanoi kyseisen yhdistämisen olevankin vaikeaa. Kaupallista kuvaa tekemällä saatta ns. tatsi kadota. Täytyypä tuota lausetta pohtia itsekin... :)

Mary Ellen Mark jatkaa edelleen kuvaamista ja etsii rahoittajaa muutamalle uudelle projektilleen. Luento oli kyllä hieno ja kannatti käydä kuuntelemassa.

Fotofinlandiasta vielä muutama sananen

Fotofinlandia 2006 voittaja julkistettiin tänään. Minusta valinta osui oikeaan. Kallion kuvissa oli minusta eniten sitäövalokuvaamisen kokonaisvaltaista osaamista, jota minä arvostan. Lehdistötiedotteessa olleet tuomareiden arviot ja analyysit finalisteista saivat minut entistä enemmän hämilleni... no en kai vain ymmärrä valokuvataidetta, joten parempi on varmaan lopettaa tähän...

Sen verran vielä kuitenkin: käykää ihmeessä katsomassa finalistien kuvat paikan päällä. Oikeat vedokset ovat aivan eri elämys kuin verkkosivuilta katsottuna.

 

Bookmark and Share Subscribe

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: guru, Fotofinlandia, Mark Mary Ellen, Falkland Roads, kirja, Kallio Harri

« Uudemmat kirjoitukset