My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl)Aalto Jussi (5 kpl)Aalto Tuija (4 kpl)Adams Ansel (10 kpl)Adobe (4 kpl)American Photo (3 kpl)Andrews Blake (2 kpl)Android (4 kpl)applikaatio (1 kpl)apurahat (2 kpl)Araki (2 kpl)Arbus Diane (5 kpl)arkisto (1 kpl)arkistointi (2 kpl)Art Fair Suomi (2 kpl)Asdam Knut (2 kpl)ASMP (2 kpl)Ateneum (4 kpl)audio (1 kpl)audioslideshow (10 kpl)Austrup Fearnley (2 kpl)Avedon Richard (6 kpl)avustajasopimus (2 kpl)Barack Obama (5 kpl)Beckett Martin (3 kpl)Bendiksen Jonas (2 kpl)Bieber Jodi (2 kpl)Black Star Rising (5 kpl)blogaaminen (1 kpl)blogi (31 kpl)blogit (1 kpl)Bloom Philip (8 kpl)Bombay Flying Club (2 kpl)Bonet Pep (2 kpl)Brady Matthew B. (3 kpl)Brander Signe (3 kpl)Bremer Caj (2 kpl)Bremer Stefan (6 kpl)Burri Rene (3 kpl)business (65 kpl)c/o (1 kpl)cameratruck (1 kpl)canon (1 kpl)Canon (47 kpl)Canon 5D Mark II (8 kpl)Canon 7D (2 kpl)Canon EOS (2 kpl)Canon S90 (2 kpl)Capa Robert (4 kpl)Cederqvist Simon (3 kpl)cheerleading (1 kpl)CitiesDreamsIllusions (2 kpl)copyright (1 kpl)Corbijn Anton (7 kpl)Crewdson Gregory (2 kpl)croudfunding (7 kpl)dAgata Antoine (3 kpl)Dahl Cecile (2 kpl)Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl)digi (3 kpl)digiexpo (1 kpl)Digiexpo (8 kpl)Docendo (5 kpl)Docimages (2 kpl)dokumentarismi (1 kpl)domain (5 kpl)drone (1 kpl)elokuva (1 kpl)elokuvat (1 kpl)Emphas.is (3 kpl)english (1 kpl)ennustus (5 kpl)Epson (2 kpl)erikoista politiikkaa (10 kpl)Erwitt Elliot (2 kpl)etiikka (1 kpl)exhibition (1 kpl)exif (1 kpl)Facebook (11 kpl)FEP (3 kpl)filmi (2 kpl)Fimage (2 kpl)Fink Larry (2 kpl)Finnfoto (17 kpl)Flattr (2 kpl)Flickr (2 kpl)forumit (1 kpl)foto12 (1 kpl)fotofinlandia (1 kpl)Fotofinlandia (15 kpl)Fotografiska (5 kpl)fotogrammi (1 kpl)fotoSkoda (1 kpl)Frakes Bill (3 kpl)Frank Robert (2 kpl)Freeman Michael (2 kpl)galleria (2 kpl)Garmin (2 kpl)Getty Images (2 kpl)Gillmore Dan (2 kpl)Goldin Nan (4 kpl)Google Plus (2 kpl)GoPro (2 kpl)Greenberg Jill (2 kpl)greenscreen (1 kpl)guru (8 kpl)haakuvaus (10 kpl)Hakasalmen huvila (2 kpl)HanGrip (2 kpl)Hasselblad (2 kpl)Hauswolff Annika von (2 kpl)HCP (8 kpl)Heald Laura (2 kpl)Heikura Hannes (9 kpl)Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl)Helsingin Sanomat (6 kpl)Helsinki (31 kpl)Helsinki School (6 kpl)Henry Alexx (2 kpl)Hipstamatic (2 kpl)historia (3 kpl)Hoepker Thomas (3 kpl)Holga (2 kpl)Hujanen Touko (2 kpl)huoltoyhtiot (1 kpl)hybridi (1 kpl)hyperlapse (2 kpl)ICP (5 kpl)ilmaisu (2 kpl)ilmakuvaus (1 kpl)Instagram (9 kpl)internet (1 kpl)Intia (2 kpl)iOS (1 kpl)iPad (6 kpl)iPhone (3 kpl)iStock (2 kpl)iZettle (1 kpl)jalkapallo (3 kpl)japanilainen valokuva (1 kpl)Jarvis Chase (6 kpl)Jobs Steve (2 kpl)Jokela Markus (3 kpl)jooga (1 kpl)joulukalenteri (2 kpl)julkaisulupa (1 kpl)julkiset paikat (1 kpl)Jung Irmeli (2 kpl)Kaleva Matti J. (3 kpl)Kallio Harri (2 kpl)kamera (8 kpl)Kameralehti (3 kpl)Kameraseura (4 kpl)kamerat (18 kpl)Kamppi (2 kpl)kansalaisjournalismi (3 kpl)Karsh Yosuf (2 kpl)Karttunen Johanna (2 kpl)katse.org (4 kpl)katukuvaus (4 kpl)kauasCreative (1 kpl)keikat (1 kpl)Kelby Scott (2 kpl)Kero Sami (2 kpl)keskusta reitti (1 kpl)Kiasma (4 kpl)Kickstarter (6 kpl)kilpailu (1 kpl)kinofilmi (1 kpl)kirja (12 kpl)Kirjamessut (3 kpl)kirjaston kätköistä (1 kpl)kirjaston katkoista (20 kpl)kissa (1 kpl)kissanpennut (1 kpl)Kodachrome (2 kpl)Kodak (6 kpl)Koivunen Vesa (6 kpl)Kolari Jukka (9 kpl)kontaktikuvaus (1 kpl)Kopiosto (2 kpl)koripallo (1 kpl)Korjaamo (2 kpl)Koskinen Paivi (2 kpl)koulukuvaus (3 kpl)koulutus (14 kpl)Koutaniemi Meeri (4 kpl)Kovalainen Ritva (2 kpl)kritiikki (1 kpl)kulttuuripolitiikka (1 kpl)Kuukka Kari (14 kpl)Kuva & Kamera (8 kpl)kuvablogi (4 kpl)kuvajournalismi (64 kpl)kuvakilpailut (2 kpl)Kuvalo (3 kpl)kuvamanipulaatio (2 kpl)kuvan julkaisu (1 kpl)kuvankäsittely (1 kpl)kuvankasittely (15 kpl)kuvanluku (1 kpl)kuvapankki (10 kpl)kuvatoimisto (2 kpl)LaChapelle David (5 kpl)Laforet Vincent (8 kpl)laki (1 kpl)Lange Dorothea (4 kpl)Langhans Jan (2 kpl)Lavaklubi (2 kpl)lehtikuvaus (1 kpl)Leibovitz Annie (7 kpl)Leica (5 kpl)Leinonen Kati (2 kpl)Leskela Jouko (3 kpl)lightroom (14 kpl)Lightroom (3 kpl)Lightroom Journal (2 kpl)Lindahl Erik (3 kpl)LinkedIn (2 kpl)linkki (52 kpl)lisenssi (1 kpl)Luceo (2 kpl)lukijan kuvat (1 kpl)Lumia (3 kpl)Luova (13 kpl)lyhyt elokuva (1 kpl)Lytro (5 kpl)Magic Lantern (2 kpl)Magnum (8 kpl)mainonta (1 kpl)mainoskuvaus (1 kpl)maisemakuvaus (1 kpl)Malmstrom Henrik (3 kpl)manipulointi (1 kpl)Mannermaa Lauri (2 kpl)Mannikko Esko (2 kpl)Mann Sally (9 kpl)Mapplethorpe Robert (3 kpl)markkinointi (3 kpl)Mark Mary Ellen (3 kpl)matkakuvaus (1 kpl)McCurry Steve (10 kpl)media (2 kpl)Mediapaivat (2 kpl)Mediastorm (5 kpl)Melcher Paul (2 kpl)messut (5 kpl)metadata (1 kpl)Metso Juha (2 kpl)Mexican Suitcase (6 kpl)micro four thirds (1 kpl)Mikkila Janne (2 kpl)Minkkinen (14 kpl)mobiilikuvaaminen (13 kpl)Model Lisette (2 kpl)moraali (1 kpl)Moriyama Daido (2 kpl)muistikortti (1 kpl)multimedia (4 kpl)muotokuva (4 kpl)muotokuvaprojekti (1 kpl)muotokuvaus (26 kpl)Musta Taide (6 kpl)mustesuihkutulostus (1 kpl)myytit (3 kpl)Nachtwey James (4 kpl)nakemys (1 kpl)näyttely (1 kpl)nayttely (8 kpl)nelikopteri (1 kpl)neulanreika (1 kpl)neulanreikä (1 kpl)Newton Helmut (4 kpl)Ng Ren (2 kpl)Nikon (15 kpl)Nitsa (3 kpl)Nokia (8 kpl)NOOR (2 kpl)NY Times (5 kpl)Olympus (25 kpl)online video (1 kpl)Page Tim (2 kpl)Pagter Soren (2 kpl)Panasonic (13 kpl)Panasonic G1 (3 kpl)panoraama (1 kpl)Parempia kuvia (12 kpl)Parr Martin (2 kpl)patentti ´672 (2 kpl)Penn Irving (3 kpl)Pentax (2 kpl)Perander Robert (5 kpl)perjantai13 (1 kpl)Petersen Anders (9 kpl)Phaidon (2 kpl)photofilm (1 kpl)photography (1 kpl)Photokina (10 kpl)Photoshelter (2 kpl)Photoshop (4 kpl)photostories (1 kpl)piilomainonta (1 kpl)Piiroinen Heidi (2 kpl)piktorialismi (1 kpl)plagiaatti (3 kpl)plateblog (2 kpl)Plato (3 kpl)Platon (3 kpl)Plugi (2 kpl)podcast (1 kpl)pokkari (2 kpl)Polaroid (5 kpl)portfolio (1 kpl)Potka Pekka (4 kpl)Praha (4 kpl)printti (1 kpl)Puputti Tiina (2 kpl)Pureview (4 kpl)Qaiku (2 kpl)radio (1 kpl)Rajala (3 kpl)Rautaheimo Kaisa (2 kpl)RED (4 kpl)Riis Jakob (4 kpl)ruokakuvaus (2 kpl)Saanio Matti (4 kpl)salama (2 kpl)salamalaitteet (1 kpl)Salgado Sebastiao (2 kpl)salibandy (24 kpl)Salo Merja (3 kpl)Sammallahti Pentti (2 kpl)Samsung (4 kpl)Sanoma Magazines (2 kpl)SanomaNews (5 kpl)Sanoma Oy (3 kpl)SanomaWSOY (3 kpl)Saudek Jan (2 kpl)SAV (10 kpl)Schoeller Martin (4 kpl)Scoopshot (5 kpl)sekalaista (1 kpl)Seymour David (2 kpl)Sigma (3 kpl)Social Cam (2 kpl)softat (1 kpl)some (23 kpl)somesukuprojekti (1 kpl)sony (1 kpl)Sony (10 kpl)Sports Illustrated (3 kpl)Steichen Edward (2 kpl)Steidl (3 kpl)stereokuvaus (1 kpl)Stockholms Fotomassa (4 kpl)striimaus (1 kpl)Strobist (2 kpl)Stuart Matt (2 kpl)studio (10 kpl)Studio IMG (2 kpl)studiokuvaus (1 kpl)Sudek Josef (2 kpl)Sulanto Matti (4 kpl)suomalainen valokuva (3 kpl)Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl)suttukuvat (2 kpl)Szarkowski John (2 kpl)taidevalokuvaus (1 kpl)Takala Antero (3 kpl)Tammi Maija (4 kpl)Taro Gerda (2 kpl)tearsheet (1 kpl)tekijanoikeus (51 kpl)tekijanoikeusaloite (3 kpl)Teknari (4 kpl)tekniikka (4 kpl)televisio (2 kpl)Tennispalatsi (9 kpl)Teosto (2 kpl)Terho Jesse (2 kpl)testit (1 kpl)The Americans (2 kpl)the Impossible Project (1 kpl)The New Yorker (2 kpl)The Online Photographer (3 kpl)tietokone (1 kpl)timelapse (6 kpl)tineye (1 kpl)TinEye (3 kpl)top 10 (5 kpl)Tsekki (2 kpl)Tukholma (2 kpl)tulevaisuus (1 kpl)Twitpic (2 kpl)Twitter (11 kpl)tyonkulku (1 kpl)tyopaja (11 kpl)Unia ja Sarjakuvia (6 kpl)urheilukenttä (2 kpl)urheilukuvaus (9 kpl)Ut Nick (2 kpl)Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl)vaalijulisteet (2 kpl)Vaasa (1 kpl)valaisu (4 kpl)Valkonen Jukka (1 kpl)valokuva (85 kpl)valokuvaaja (3 kpl)valokuvakilpailut (1 kpl)valokuvamessut (3 kpl)valokuvanayttely (61 kpl)valokuvan vuosi (1 kpl)valokuvataide (3 kpl)Valokuvataiteen museo (12 kpl)Valokuvataiteenmuseo (2 kpl)valokuvau (2 kpl)Valokuvaus (20 kpl)valokuvaus (718 kpl)valokuvauskilpailu (4 kpl)valokuvauslehti (1 kpl)valokuvausmessut (1 kpl)valokuvaus SAV (1 kpl)Vanhanen Hannu (1 kpl)varilampotila (1 kpl)Vasko Ea (2 kpl)vblog (2 kpl)Vblog (2 kpl)vedostus (1 kpl)Veijo Karoliina (2 kpl)verkkokaupat (1 kpl)verkkolehti (2 kpl)verkkosivut (3 kpl)verkkoyhteys (1 kpl)Veturitalli (1 kpl)Vhoto (1 kpl)Viddy (1 kpl)video (14 kpl)Videokuvaus (2 kpl)videokuvaus (39 kpl)videostock (1 kpl)Vignette (2 kpl)VII Photo (1 kpl)VII Photo Agency (1 kpl)VII The Magazine (2 kpl)Vilna (2 kpl)Vimeo (2 kpl)Vine (1 kpl)vinkit (1 kpl)Virka Galleria (2 kpl)visuaalinen tarinankerronta (1 kpl)Vivolin Asko (1 kpl)VPhoto (1 kpl)Vuoden lehtikuva (11 kpl)Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl)Vuoden luontokuva (2 kpl)Vuoden muotokuvaaja (10 kpl)Vuori Jesper (1 kpl)VVI (4 kpl)Wagstaff Sam (1 kpl)Watkins Carlton E. (2 kpl)Watson Albert (7 kpl)webdokumentti (1 kpl)WeeGee (1 kpl)Weselius Hanna (1 kpl)Westermark Kirsi (1 kpl)Weston Edward (2 kpl)WhatTheDuck (1 kpl)White Charles (1 kpl)William Imaging Research (1 kpl)Winogrand Gary (1 kpl)World Press Photo (2 kpl)World Press Photo Award (2 kpl)Worley Brian (1 kpl)Wornell Gary (1 kpl)Wreck a Movie (1 kpl)xpoSeptember (1 kpl)Yamaji Yuka (1 kpl)Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl)You Tube (8 kpl)Zacuto (1 kpl)Zeiss (3 kpl)Zenger Felix (1 kpl)

Ajatuksia valokuvasta - osa 14

Lauantai 20.2.2016 klo 15:16 - Peter Forsgård

Uusimmassa videobloguaksessani kommentoi Canonin ja Pentaxin uutuuksia. Pikaisesti käyn myös läpi Kuvajournalismikilpailua ja sen tuloksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, canon, Pentax Kuvajournalismikilpailu

Ajatuksia valokuvasta videoblogaus osa 13

Maanantai 15.2.2016 klo 9:40 - Peter Forsgård

Osassa 13 pohdiskelen ammattilaisten kuvakilpailuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Kuvajournalismi, Fotofinlandia

5. Magazine Symposium - hajatelmiani.

Tiistai 2.12.2014 klo 19:34 - Peter Forsgård

Tänään oli taas jo perinteiseksi käyvä Magazine Symposium. Taisi olla jo viides kerta. Muistaakseni olen pari kertaa aiemminkin käynyt kuuntelemassa luentoja tässä Symposiumissa. Tänään oli mahdollisuus olla paikalla lähes koko päivän. Ruokatunti venyi hiukan, kun piti käydä konttorilla tarkistamassa, että kaupalliset harjoitteet olivat menneet linjoja pitkin asiakkaalle katsottavaksi.

Symposiumin sisältö oli varsin kattava. Mielenkiintoisimpia omalta kannaltani olivat Tuomo Mannisen, Hanna Weseliuksen, Jesper Vuoren ja Nando Malmelinin esitykset.

Etenkin Tuomo Mannisen katsaus siitä missä nyt ollaan valokuvan osalta oli erinomainen. Hän kävi nykytilannetta läpi valokuvauksessa tällä hetkellä vallitsevien trendien kautta.

Mannisen mukaan trendit ovat: kansainvälisyys, amatööriys, horisonttaaliasiakkaat, ylikoulutus, projektityöskentely, monimediallisuus ja yhteenliittymät.

Kansainvälisyydellä hän tarkoitti kansainvälistä näkyvyyttä. Manninen oli nopealla haulla löytänyt kymmenen suomalaisen valokuvaajan tuotannon/projektien esittelyjä Time-Life -lehden verkkosivuilta. Allekirjoitan myös tuon kansainvälisyys trendin. Nyt on ensimmäinen valokuvaaja sukupolvi, joka on kansainvälinen laajemmassa mitassa. Toki aiemminkin yksittäisiä kuvaajia on maailma ollut, mutta nyt se on laajempaa.

Amatööriys on mielenkiintoinen trendi. Se kauhistuttaa monia valokuvaajia. Kyse on ajan ilmiöstä, jossa kuka tahansa voi nousta kuvineen tunnetuksi, vaikka Instagramin kautta. Me kaikki olemme mediota. Omalla tavalla minusta tässä palataan valokuvauksen alkujuurille, aikaan ennen muodollista koulutusta. Itse en näe tätä mitenkään pahana ilmiönä sinänsä, se nostaa kuvaa keskiöön ja auttaa ymmärtämään kuvan merkitystä.

Horisontaaliasiakkaat taas tarkoitaa sitä miten asiakaskunta on laajemmalla sektorilla kuin aiemmin. Selkeät kuvaajien skene ja genre -rajat ovat hämärtyneet. Kuvaaja tekee paljon laajempaa kirjoa kuin aiemmin, lehtikuvaaja voi olla samana päivänä myös mainoskuvaaja jne. Kuten Manninen toi esiin, ei tämä luonnollisestikaan ole journalismin kannalta aivan ongelmatonta.

Ylikoulutus on varmaankin aika monelle tuttua ja valokuvauksen osalta se tarkoittaa tässä yhteydessä määrää. Meillä koulutetaan liikaa valokuvaajia. Vaikka minusta valokuvaaja ammattina pitää olla vapaa ja sitä pidä saada harjoitaa jos siltä tuntuu, on edesvastuutonta kouluttaa Suomeen vuosittain 500 uutta valokuvaajaa.

Projektityöskentelyllä Manninen tarkoitti pitkien kuvausprojektien lisääntymisen. Myös kuvajournalismissa on siis nykyään hidasta journalismia. Monimediallisuus on vahva trendi. Tämä tuli esiin myös monessa muussa esutyksessä liittyen uusiin julkaisualustoihin. Nando Malmelin sanoi omassa esityksessään mm.  näin: "Emme tee lehteä, vaan brändiä, jossa lehti on vain yksi tärkeä osa isompaa tuoteperhettä." 

Yhteenliittymät ovat myös merkittävä nykytrendi. Yhteistyö on aina ollut tärkeää, mutta sen muoto muuttuu. Suuret ikäluokat tekivät yhteistyötä keskusjohtoisen järjestön kautta. Se oli sitä aikaa ja se sopi siihen suljettuun maailmaan. Nykynuoret muodostavat vapaampia yhteenliittymiä ja ottavat itse enemmän vastuuta omasta tulevaisuudestaan. Manninen toi esiin esimerkkinä yhteenliittymistä 11. kollektiivin.

Itse lisäisin näihin trendeihin vielä yrittäjyyden. Valokuva-ammatista on tullut yrittäjäammatti vai pitäisikö mielummin sanoa valokuvaajat ovat itsensä työllistäjiä. Joka tapauksessa kuukausipalkkainen toisen palveluksessa oleva valokuvaaja on harvinaisuus.

Nämä kaikki trendit muuttavat sitä tapaa jolla työtä tehdään ja miten valokuvaus alalla  ansaitaan. 

Hanna Weselius toi esiin valokuvaa hiukan toisesta näkökulmasta. Hän toi esiin näkemyksiään aikakausilehtien henkilökuvista eli aiheesta josta hän on tehnyt väitöskirjan. Valokuvaajan roolin muuttuminen oli keskiössä hänen esityksessään. Aikaisemmin AD oli alisteinen valokuvaajalle, hiukan kärjistäen sanottuna, ja nyt rooli on toisin päin. Valokuvaajalta kuitenkin odotetaan omia luovia ratkaisuja, mutta sitten samalla niitä ei kuitenkaan anneta tehdä. Tilaa luovuudelle ei ole, josta Nando Malmelin puhui omassa esityksessään. Valokuvaajan liikkumatila on siis kaventunut. Sanoisin sen johtuvan lehtien vahvasti konseptoitumisesta. Kuten Weselius totesi: "Aikakausilehden valokuvaaja ei tallenna ratkaisevaa hetkeä, vaan hän tallentaa suunnitellun hetken." Minusta tuo lainaus kertoo aika paljon roolin muuttumisesta.

Jesper Vuori toi esiin AD:n näkemyksiä printin siirtämisestä verkkoon. Oikeastaan sieltä voisi nostaa yhden lauseen, joka taas kuvaa tätä asiaa aika hyvin: "Printin kopioiminen sellaisenaan verkkolehdeksi on dorkaa." Tuon pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta valitettavasti se ei käytännössä kuitenkaan aivan selvää oel ollut. Esimerkkinä verkkolehti toteutuksesta Vuori esitteli RAY:n Raymond-lehden. Tuohon kannataa tutustua. Etenkin juttuun The Strip. Vinkki: klikkaa myös alussa olevaa kolikkoa, jotta näet sen toisenkin puolen. Hyvä esimerkki verkon mahdollisuudesta. Hakkaa tässä kohdassa minusta printin sata-nolla.

En blogausen alussa maininnut LongPlay:n päätoimittajan Anu Silfverbergin esitystä ja tarinaa miten Long Play syntyi. Kaikessa lyhykäisyydessään se syntyi halusta tehdä toisin. Hieno motiivi! Ensimmäinen versio julkaisualustasta tai oikeammin e-kirjojen jakelu maksoi 500 euroa. Kovin pienellä pääsee alkuun, kun on intohimoa, tahtoa ja taitoa. Luonnollisesti myöhemmin alustan kehitttämiseen tarvittiin rahaa. Pääoma tuohon kehittämiseen tuli Uutisraivaajan pääpalkinnosta, joka oli 250.000 euroa. Tuskin Long Play olisi sitä mitä se on nyt ilman tuota pääomaa.

Seminaarin lopuksi näytettiin 22 minuutin elokuva Image-lehden tarinasta. Se koostui lähinnä keskeisten tekijöiden haastatteluista. Sen synnyssä taustalla oli myös halu tehdä jotain uutta. Niistä haastatteluista nostan yhden lauseen: "Image-lehden tekijöillä ei ollut rasitteena alan konventioita, kun lehteä alettiin tekemään." Tuossa kitetyy hyvin se voima josta uusi usein syntyy. Uudet asiat harvoin lähtevät alan sisältä sinänsä, vaan tarvitaan jokin alan ulkopuolinen kyseenalaistaja, joka rikkoo vanhat rakenteet. 

Vaikka resursseja tarvitaan niin on hyvä muistaa Nando Malmelinin sanat: "Liiat resurssit johtavat vain resurssien käyttöön, ei luovaan lopputulokseen."

Kehoitan katsomaan myös Maria Lassila-Merisalon esityksen materiaalin. Linkki materiaaliin löytyy hänen twiitistään. Muutenkin kannattaa käydä lukemassa mitä seminaarista twiitattiin. Suurin osa twiiteistä löytyy #magsymp14 -häsällä, mutta myös #magsymp2014 oli käytössä.

    

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, media, visuaalinen tarinankerronta, Manninen Tuomo, Weselius Hanna, Vuori Jesper,

Tim Page part 2

Perjantai 3.10.2014 klo 16:10 - Peter Forsgård

Tänään taas pääsi kuuntelemaan legendaarista sota- ja kriisialuekuvaajaa Tim Pagea. Tällä kertaa Ateneumin auditoriossa.

page_tim_007.jpg
Tim Page Ateneumissa istumapaikaltani kuvattuna.

Kannatti mennä, sillä esityksen sisältö oli aika tavalla erilainen kuin tiistainen Fimage Seminaarin esitys. Siitä ja sen sisällöstä voit lukea edellisestä blogauksestani.

Tämän päiväinen esitys alkoi kahdella lyhytelokuvalla, joissa kerrottiin Vietnamin ja Indokiinan alueella kadonneista kuvajournalisteista. Ensimmäinen lyhytelokuva oli pääasiassa Sean Flynnistä, joka katosi Kamputseassa huhtikuussa 1970. Hän oli Tim Pagen ysätävä ja hän on etsinyt ystäväänsä vuosia ja etsii edelleen. Toinen lyhytelokuva taas keskittyi laajemmin kadonneisiin ja oli oikeastaan traileri Dispatches kirjaan.

Toinen osa esityksestä keskittyi kuviin ja tarinoihin Pagen 21-sarjasta. Se on kokoelma Pagen uralta olevista kuvista joita yhdistää Leiva ja 21mm objektiivi. Kuvasalkkua on tehty 21 kappaletta ja siinä on 21 kuvaa ja se maksaa 21.000 dollaria. Siinä olevat kuvat voi katsoa edellisestä linkistä. Kuvat ovat eri aikakausilta hänen valitseminaan suuresta määrästä kuvia.

Haluan tässäkin blogauksessa tuoda esiin hänen ajatuksensa digitaalisuudesta. Hän kuvaa edelleen sekä filmille, että digitaalisesti. Digitaalisuus on saanut, kuten hyvin tiedämme, kuvamäärän räjähtämään. Aiemmin saattoi kuvata kaksi filmiä ja niistä tuli kaksi kuvaa valituksi. Nyt kuvia voi olla tuhansia samasta aiheesta/paikasta ja Pagen mukaan tämä johtuu paljolti myös siitä, että kuvia ei enää samalla tavalla karsita ja kokonaisuutta ei editoida. Kuvien esittämistapa on myös toisenlainen. Aiemmin kuvat olivat painettuna lehdessä ja se lehti oli olohuoneen pöydällä selattavissa uudestaan ja uudestaan. Nämä tarkkan valikoidut kuvat ovat niitä, jotka ovat syöpyneet mieleemme. Nyt kuvia katsellaan paljon nopeamalla tempolla ja kuten Page asian ilmaisi kuva katoaa nuolinäppäintä painamalla ja ei syövy samalla tavalla mieleemme.

Omalla tavallaanhan asia on juuri noin, mutta samalla mietin miten huomattavasti nopeammin siirryymme nykyään kriisistä toiseen. Tämä nopeutunut tahti on myös muuttanut yksittäisen kuvan merkitystä. Kriiseistä tulevilla kuvila on edelleen vaikutusta, mutta nyt ne eivät välttämättä olekaan kuvajournalistien ottamia vaan kadulla olevan tavallisen kansalaisen ottamana ja sosiaalisessa mediassa jaettuna. Tämä ei tietenkään poista kuvajournalismin tarvetta. Fokus tai se tapa jolla vaikutetaan ehkä muuttuu? Se tavoite ei välttämättä ole se yksi vlokuva vaan useampi taustottava kuva, joista muodotuu tarina? Mieliimme ei jää yksi kuva vaan se tarina. Se tarina ei myöskään välttämättä ole aivan siitä tapahtuman ytimestä vaan kriisiin ja sen syihin panottuva? Mielenkiintoisia ajatuskia molemmat luennot minussa herätti.

Suuret kiitokset Suomen Lehtikuvaajille ja Fimagelle näiden tilaisuuksien järjestämisestä.

   

 

   

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Page Tim, kuvajournalismi

Tim Page ja kuvajournalismi

Torstai 2.10.2014 klo 16:09 - Peter Forsgård

Fimage ry järjesti eilen mielenkiintoisen seminaarin. Viiden tunnin aikana lähes täysi Aalto Yliopiston Sampo-salillinen yleisöä sai tuhdin annoksen kuvajournalismia keskustelun muodossa.

Ensimmäinen osa oli Rauli Virtasen ja legendaarisen sota- ja kriisaluekuvaajan Tim Pagen keskustelua Pagen urasta ja kuvista. Tim Pagen tarinasta voi lukea hänen verkkosivuiltaan. Melko tyypilinen tarina 60-luvulla kuvajournalistiksi päätyvälle.

Virtasen ja Pagen keskustelu kuvista avasi Pagen kuvia hienosti. Tarinat kuvien takaa ja hiukan sen vierestä saivat kuvat elämään ihan uudella tavalla.

timpage.png

Tim Page (etummainen) ja Rauli Virtanen stagella. Screenillä oleva kuva

on Pagen ensimmäinen UPI:lle myymä kuva. (kuvattu iPhonella istumapaikaltani.)

Legendoja on mahtava kuulla livenä. Heissä on jotain karismaattista, mikä saa kuuntelemaan heitä keskittyneesti. Varmaan se sama karisma on salaisuus jolla he myös saavat kuvattavat luottamaan itseensä. Jotain maagista siinä on. Tämä koskee myös muiden genren kuvaajia kuin vain kuvajournalisteja. Pelkkä taito kuvata ja nähdä ei vielä riitä, tarvitaan se jokin. Suosittelen tutustumaan Pagen kuviin ja blogiin, jos ne eivät vielä ole tuttuja. Myös HS teki hänestä artikkelin.

Pienen virkistätymistauon jälkeen alkoi paneeli, jonka aiheen oli kuvajournalismin tulevaisuus. Paneelissa mukana olivat Tim Page, Mikael Pentikäinen, Kaarle Hurtig, Jesper Vuori sekä Niklas Meltio. Keskustelu aaltoili mukavasti ja suinkaan kaikesta ei oltu aivan samaa mieltä. Mitään suuria linjaeroja keskustelijoiden välillä ei ollut, ehkä voisi puhua painotuseroista. Se taas johtui aika pitkälle panelistien erilaisita taustoista.

Tim Page sanoi ettei ole missään muulla törmännyt niin selkeisiin tekijänoikeuksien varastamisiin kuin Suomessa. "Why is Finnish media getting away with murder?" Tim Page kysyi ja viittasi epäreiluihin avustajasopimuksiin. Hänen näkemyksensä, jonka muutkin panelistit jakoivat, oli että tekijänoikeudet kuuluvat vain ja ainoastaan tekijälle. Page sanoi hänen kuviensa olevan hänen eläkkeensä.

Page myös totesi, että "photographers has to think out of the box". Tuohan ei sinänsä ole uutinen kenellekkään valokuvaajalle, tai ainakaan toivottavasti ei ole. Oli kuitenkin hienoa kuulla se hänen suustaan. Hänelle se on merkinnyt mm. häiden kuvaamista. Hän on myös teettänyt julisteita ja postikortteja omista ikonisista valokuvistaan.

Digitaalisuudesta Page totesi kuvatulvan ja kuvaamisen näennäisen helppouden luulevan, että ostamalla kamera on yhdessä yössä David Bailey. Kuvaaminen ja menestyminen vaatii kovaa työtä. Toisin sanoen kuten joku jossain muualla on todennut, että "Over night success requires many years of hard work." Kuvatulva on myös vaikuttanut ettei ikonien syntyminen ole niin helppoa, totesi Page myös.

Moneen kertaan tuli myös esiin, että valokuvaus on liiketoimintaa ja pärjäämiseeen vaaditaan muutakin kuin vain taito valokuvata. Tämähän on ihan itsestään selvää, kun valokuvauksesta on tullut ala, jossa suurin osa on yrittäjiä. Ei voi enää odottaa, että keikat tulevat, vaan ne pitää itse etsiä. Joskus jopa niin, että ensin kuvataan ja sitten vasta myydään. Tätä erityisesti korostivat Jesper Vuori ja Kalle Hurtig kuten myös Niklas Meltio. 

Niklas Meltio valaisi omaa tapaansa tehdä työtään. Hän nimenomaan korosti kuvaajan omaa aktiivisuutta ja muistutti, että "Media do not send photojournalists to places, freelancers has to find the places and sell their work themselves". Tämä on se olennainen ero aikaisempaan ja tämän sisäistäminen on se suurin haaste. Pahaa pelkään, etti tätä ole otettu riittävästi huomioon alan koulutuksessa.

Oman kiinnostavan mausteensa paneelin toi HS:n entinen vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen, jonka kontolle osittain on laittetu epäreilut avustajasopimukset. Häntä jonkin verran kurmoteltiin yleisökysymysten muodossa tästä. Syynä oli avustajasopimusten yhtenäistäminen, sanoi Pentikäinen. Selityksenä se minusta hiukan ontuu, koska esim. monella kansainvälisellä kuvatoimistolla on yksilölliset sopimukset eri kuvaajien kanssa. Pentikäinen myös oli sitä mieltä, että journalismi tarvitsee uusia rahoittajia. Mitä ne sitten ovat niin, keskustelussa tuotiin esiin "business driven funding", joka taas on ristiriidassa journalismin perusperiaatteiden kanssa ainakin osittain. Uusia tapoja on jo syntynyt mm. Longplay. Joukkorahoitteinen journalismi voisi olla yksi tapa jne. Kaikki keinot eivät tietenkään sovi, mutta keksutelua on hyvä käydä laajalla ideapohjalla.

Kaikkiaan erinomainen tapahtuma ja toivottavasti Fimage ry. järjestää näitä lisää. Itse olen aiemmin ollut Ammattivalokuvaajien jäsen, mutta alkukesästä liityin Fimageen. Se on muuten ollut toistaiseksi nopein jäseneksihyväksyminen, joka kohdalleni on sattunut. Puoli tuntia siitä, kun olin laittanut sähköisen hakemuksen, tuli hyväksymisvastaus mailiini. Fimage ry on nimenomaan visuaalisen alan yrittäjien järjestö. Siinä yksi syy miksi halusin juuri Fimageen.

Kannattaa lukea myös Ulla Pulkan blogaus samasta aiheesta Fimagen sivuilta. 

 

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Fimage, Page Tim, kuvajournalismi, Meltio Niklas

Vuoden lehtikuva 2013 äänestys on alkanut.

Maanantai 24.2.2014 klo 14:58 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuva 2013 yleisöäänestys on alkanut. Äänestää voi raadin valitsemista viidestä ehdokkaista 4.3. asti. Kuvistaan tuttuja ehdokkaita näyttää olevan valittu. Yleisöäänestyksen, kuten muidenkin sarjojen, tulokset julkistetaan Kuva & Kameran ammattilaisaikana 7.3. Messukeskuksessa.

Ensimmäisenä silmiin pisti iso painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Toinen asia kuvien hajanaisuus. Kuvaajien kuvat ovat varmaankin poimittu eri sarjoista ja koottu yhteen. Käsitellään ensimmäisenä tuo painotus ulkomailla otettuihin kuviin. Markus Jokela oli tässä suhteessa poikkeus. Hänen kymmenestä kuvastaan 7 oli kotimaasta, kun muilla oli suurempi ja osalla kaikki kuvat ulkmailta. Minusta se on hyvin kaksipiippuinen juttu. Itse ainakin näkisin mielelläni enemmän reppareita ja kuvia kotimaasta. Ihan varmasti meillä kotimaassakin riittäisi aiheita, joista kuvareppareita voisi tehdä. Toisaalta taas on hyvä, että suomalainen kuvaaja lähtee välillä pois tutuista ympyröistä ja kuvaa ulkomailla. Saadessaan kuvia myös ulkomaisiin medioihin nostaa se samalla koko suomalaisen valokuvan tunnettavuutta. Esimerkkinä tästä vaikka Koutaniemen kuvasarja Time-lehdessä. Samalla saamme nähdä suomalaisen kuvaajan näkemyksiä tapahtumista ulkomailla. Sekin on minusta tärkeää, että saamme tietää mitä muualla tapahtuu myös suomalaisten tallentamana.  

Toinen asia oli ehdokkaiden kuvien hajanaisuus. Sarjoissa on yksittäisiä kuvia sieltä täältä. Osittain jopa näyttää etteivät ne tyylillisesti oikein sovi peräkkäin näytettäväksi. Nyt toki täytyy sanoa, etteivät ne varmaan ole tarkoitettukaan? Jotenkin sitä odottaisi, että tässä valttaisiin kokonaisuus kuvia, eikä yksittäisi kuvia. Haasteellinen asia joka tapauksessa, koska tehtäsiin mitä vain niin siitä tulisi kritiikkiä.

Itse ajattelin äänestää Kaisa Rautaheimoa. Hänellä oi kuvia myös kotimaasta ja päivän politiikkaan liittyviä kuvia oli myös muutama mukana. Rautaheimon tyylistä pidän myös. Minusta siinä sopiva ripaus kansainvälisyyttä, mutta sopivasti suomalaisuutta mukana. Nämä ovat vaikeita selittäää ja pitkälti myös maku- ja tunne asioita. Markus Jokelan kuvista myös pidin ja hänellä oli myös paljon kuvia Suomesta. Tässä kuvassa Niinistöstä, on nähty hyvin tilanne ja kuva on oikealla hetkellä otettu. Kuva on humoristinen ja kuvastaa ironisesti presidentti-instituutiota tai mahdollisesti presidenttiä itseään?

Koutaniemen tyyli on minusta noista ehdokkaista kaikkein kansainvälisin, jotenkin ne kuvat eivät näytä suomalaisilta. Onko se hyvä vai huono asia on sitten toinen asia. Rautaheimon kuvista erityisesti pidin tästä. Asia on jotenkin niin absurdi ja hetki on tallennettu erinomaisesti. Pidän myös kuvan sävymaailmasta ja sen luomasta tunnelmasta.

Tänä vuonnahan kilpailu oli avoimempi kuin aiemmin. Uutiskuvasarja on avoin kaikille eikä vain Lehtikuvaajien jäsenille. Mielenkiintoista nähdä miten se näkyy. Blogasin tuosta aiheesta viime elokuussa.

Kannattaa käydä äänestämässä!  

 

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, Vuoden lehtikuva, kuvajournalismi, Rautaheimo Kaisa, Jokela Markus, Koutaniemi Meeri,

DocImagesilta iPad-sovellus

Maanantai 20.1.2014 klo 16:51 - Peter Forsgård

Kari Kuukan DocImages julkaisi viikonloppuna iPad-sovelluksen, jonka kautta voi ostaa heidän tuottamaansa sisältöä. Tarkempaa tietoa sovelluksesta löydät DocImagesin blogista.

docimages.png
kuva: Arttu Muukkonen, DocImages verkkosivut


Olen jo useita vuosi ollut sitä mieltä, että tälläiset sovellukset ovat kuvajournalismin yksi mahdollinen tulevaisuus. Vaikka tämä kyseinen sovellus ei kantaisikaan pitkälle tulevaisuuteen on tässä aivan varmasti siemen uusille mahdollisuuksille. Hukkaan tuo ei tule menemään missään tapauksessa. Onneksi näitä on ruvennut syntymään. Longplay on varmaan ollut yksi merkittävä tienraivaaja ja saanut uskomaan, että sisältöä voi myydä näinkin. Positiivista tässä on, että kuvajournalistit ottavat ohjat omiin käsiinsä. Jokainen osaava voi olla myös jakelija. 11-kollektiivin äskettäinen julkaisu on toinen esimerkki. Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi ja sisältö on sitten maksullista. Ensimmäisenä ostettavissa on Arttu Muukkosen Tervetuloa pahan valtakuntaan. Vaikka tämä sovellus onkin tehty vain iPadille, niin myynnissä on myös versio joka toimii millä tahansa selaimella. Fiksua myydä eri alustoille. Varmasti jossain vaiheessa on ajankohtaista tehdä sovellus myös Androidille. Sisällön hinnoittelu on maltillista ja kuten Kari Kuukka kirjoittaa: "Tyypil­lisesti hinta vastaa luultavasti yhden cappuccino-kupin hintaa paikallisessa kahvilassa — allekir­joit­taneen ajatus on, että lukija voisi mielessään tarjota tämän kahvin tekijöille ostamalla julkaisun." (lähde: DocImages-blogausSisältöä voi lukea ilman verkkoyhteyttä. 

Ensimmäinen julkaisu on kertomus Arttu Muukkosen matkasta Iraniin. Se on siitä mielenkiintoinen kertomus, että siinä on käytetty hyväksi myös hänen matkan aikana tekemiään Facebook-statuksiaan ja siihen saatuja kommentteja. Ajatukset ovat siis juuri siinä hetkessä tehtyjä, eivät jälkeen päin tulkittuja ajatuksia. Mukana on myös vuorovaikutusta. Vaikka kuvat tai siis osa niistä on jo jaettu ilmaiseksi nähtäville niin siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siitä syystä tämä julkaisu voi monia kiinnostaa. Liiallinen piilottaminen ja sisällön itsellään pitäminen ei herätä kiinnostusta. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, freen tulee pitää itsensä näkyvillä ja löydetyksi tulevana. Välineet vaan ovat erilaiset. Sopivasti jakamalla tiisereitä ja pitämällä itsensä mielenkiintoisena, niin tämän kaltaisella sisällönmyynnillä on mahdollisuus. Kuvien jakaminen on siis se ydinkysymys.

Minusta iPad on erinomainen laite tämän kaltaisen sisällön esittämiseen. Kuvat ovat näyttäviä ja värikylläitä. Läpivalaistuna ja koko ruudun kokoiset kuvat vaativat kuvilta myös teknistä tasoa. Kuvat ovat paljon näyttävämpiä kuin painettuna sanomalehdessä. Ipad tarjoaa myös mahdollisuuden interaktiiviseen sisältöön. Tarinoilla on useita ilmenemismahdollisuuksia.

Iso käsi Kuukalle ja koko DocImagesin tiimille. Tälle projektille toivoo todellakin menestystä. Käy ostamassa ensimmäinen julkaisu ja tarjoa Muukkoselle Cappuccino.

   

17 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Docimages, Kuukka Kari

Vuoden lehtikuva 2013 avoimempi kuin ennen.

Keskiviikko 21.8.2013 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuva -kilpailu on uudistumassa ja tänä vuonna ensi kertaa uutiskuva-sarja on avoin kaikille. Erinomainen suuntaus, vaikka en pidä mitenkään ongelmallisena jos jokin järjestö järjestää sisäisiä kilpailuja. 

Erityisesti uutiskuva-sarja on sellainen johon avoimuus sopii. Kuten aiheesta Journalisti-lehdessä kirjoitettiin, uutiskuva on yhä useammin jonkun muun luin lehtikuvaajan ottama. Laajentaahan tämä avoin kilpailu uutiskuvien näkyvyyttä ja tuo esiin myös sellaisia kuvia joita ei muuten nähtäisi. Minusta tämä ei millään tavalla vähennä uutiskuvan arvoa, päin vastoin. Saa nähdä miten muiden kuin lehtikuvaajien kuvat pärjäävät. Mikseivät pärjäisi, uutiskuvia ottavat varmasti muissakin valokuva-ammateissa olevat kuvaajat kuin lehtikuvaajat. Kokonaan toinen asia on miten tavallinen harrastaja tai mahdollisesti satunnainen kännykkäkuvaaja pärjää.

Nykyään myös Fotofinlandia on avoimempi kilpailu. Muutamia vuosia sitten se suljettiin ja osallistuminen oli mahdollista vain Finnfoton jäsenjärjestöjen jäsenille omien järjestöjens' kilpailujen kautta. Nyt siihen voi osallistua kaikki jäsenet ilman järjestöjen omia kilpailuja. Sulkeminen sai silloin hiukan ristiriitaista vastaanottoa.

Mielenkiintoista nyt kuulla miten tähän perinteisen lehtikuvakilpailun yhden sarjan avaamiseen suhtaudutaan.

  

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden lehtikuva, kuvajournalismi

Hajatelmiani Vuoden lehtikuva -kilpailusta.

Perjantai 22.3.2013 klo 11:31 - Peter Forsgård

Viime keskiviikkona valittiin (20.3.) valittiin Vuoden lehtikuvaaja ja muut samaan kilpailuun liittyvät palkinnot. Ennen kuin kommentoin noita palkittuja kuvia käyn läpi laajemmin tuota koko konseptia.

Facebookissa eräässä ryhmässä, jossa on iso määrä free-kuvaajia, avattiin keskustelu tuon kilpailun nimestä. Onko tuota enää järkevää nimittää Vuoden lehtikuva -kilpailuksi, koska monia palkittuja kuvia ei välttämättä ole edes julkaistu lehdessä. Minusta ainakaan lehdessä julkaiseminen ei pidä olla kriteerinä. Etenkin vaatimus siitä, että kuva on julkaistu painetussa lehdessä on minusta aika turha. Kuten tuossa mainitsemassani keskustelussakin on sanottu, julkaiseminen on paljon laajempi käsite kuin ennen. Entä jos kuva on vaikka Longplayn -jutussa tai jossain journalistissa blogissa tai kuvajournalistissa applikaatiossa tablettilaitteessa? Pitäytyminen vain ajattelussa, että lehtikuva on lehtikuva vain jos se on printattu musteella paperille, on vanhanaikaista.

Vuoden lehtikuvaajaksi 2012 valittiin Meeri Koutaniemi. Tuomariston perusteiden mukaan Koutaniemellä vahva oma tyyli ja hänen persoonansa näkyy kuvissa. Hänen sarjassaan kaikki kuvat oli kuvattu ulkomailla. Mahtaisiko jollain kotimaisella repparilla voittaa tätä kilpailua? Onhan se tietysti eksoottisempaa, jos kuvat ovat Etelä-Amerikasta eikä Korson Essolta.

Vuoden lehtikuva oli myös Koutaniemen käsialaa. Jännää miten tuo kuva voitti, koska ei se minusta ole mitenkään erityisen hyvä valokuva. Sama kuva oli myös vuoden henkilökuva. Varsinkin tuo toinen valinta oli aika erikoinen, koska ei tuolla kuvalla olisi mitään asiaa esim. muotokuvakilpailuissa. Toisaalta eihän henkilökuvan tarvitse ollakaan muotokuva, mutta... Taas tullaan siihen asiaan, että tilanne olisi toinen jos noita tuolla tyylillä otettuja kuvia olisi iso sarja. Se tekisi tuostakin kuvasta mielenkiintoisen, mutta yksittäisenä kuvana se ei minusta ole mitenkään ihmeellinen. Henkilökuva-sarjassa kunniamaininnan saanut Hannu Lindroosin ottama kuva on merkittävästi kiinnostavampi. Se herättää paljon enemmän kysymyksiä ja ajatuksia kuin tuo voittanut kuva.

Ilahduttavaa, että multimediakin on edelleen mukana ja miksei olisi. Myös sen voitti Meeri Koutaniemi multimediallaan Queen by Night

Kilpailun satoa -sivulla pääsee katselemaan mitä vaihtoehtoja voittaneilla kuville oli. Kokonaiskuva on jotenkin ankea. Yllätävää ettei viime kevään presidentinvaalit näy käytännössä ollenkaan näissä kuvissa. Ainoa siihen liittyvä kuva oli Vuoden uutiskuvaksi valittu Jenni Gästgivarin kuva, jossa on mies jonka takapuoleen on tatuoitu Sauli Niinistö. Kuva on minusta varsin sekava ja se itse aihe hukkuu siihen sekalmelskaan. Näkökulma toki on hyvä ja kuva poikkeaa ihan varmasti valtavirrasta. Eikö sitten presidentinvaaleista saatu riittävän laadukkaita kuvia, kun tuo on ainoa. Veikkaanpa, että tilanne olisi kilpailun osalta toinen, jos Pekka Haavisto olisi voittanut. Nyt tulos noissa vaaleissa oli ollut "tiedossa" jo aika pitkään eli siinä mielessä se ei tuottanut yllätystä. Toisin sanoen se ei ollut riittävän kiinnostava ilmiönä, vaikka siinä koko vaalissa minusta olikin erittäin kiinnostavia piirteitä.

Nyt kun olen nuo voittaneet kuvat dissanut, niin pitää varmaan katsoa olisiko tuolla kilpailun sadossa jotain sellaista jonka nostaisin edelle. Minusta hyvän valokuvan pitäisi herättää kysymyksiä tai olla muuten pysäyttävästi ja visuaalisesti kiinnostava. Yksi sellainen ainakin on Katja Luoma Operaatio Mannerheim. Tuo kuva kun lävähtää kasvojen eteen saa se pysähtymään ja katsomaan kuvaa tarkemmin ja kiinnostumaan aiheesta. Toinen kuva on Juha Metson kuva Siperiasta. Se saa kiinnostumaan ja nostaa halua nähdä lisää noita kuvia tuosta sarjasta tai tilanteesta. Kolmas kuva jonka nostan esiin on Hannes Heikuran kuva Vartija. Pidän Heikuran tavasta nähdä varjo. Sanotaanhan, että valon osaa nähdä kuka vain, mutta mestari on se joka näkee varjon. Tässä tapauksessa en tarkoita varjolla pelkästään tuota vartijasta muodostuvaa varjoa, vaan yleensä kuvapinnan hallintaa valojen ja etenkin varjon osalta. Ei tuo valokuva minusta sen kummallisempaa perusteita kaipaa.

 

Creative Commons License

3 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Vuoden lehtikuva, Koutaniemi Meeri, Lindroos Hannu, Gästgivar Jenni, Heikura Hannes, Metso Juha, Luoma Katja

Kuvajournalismin kuolemasta.

Maanantai 25.2.2013 - Peter Forsgård

Hannes Heikura kommentoi kuvajournalismin tulevaisuutta YLE:n haastattelussa. Huoli on aiheellinen ja ihan hyvä, että tuota tuodaan esiin eri medioissa. Minusta on kuitenkin turha puhua kuvajournalismin kuolemasta sinänsä, sillä kyse toimeentulon hankkimisen kuolemasta. Varsinkin jos ajatellaan mekanismin toimivan kuten ennen vanhaan. Kuvajournalismin tulevaisuus on jossain muualla kuin painetussa lehdessä. Hyvä esimerkki on Pep Bonetin Röadkill-kuvareppari. Siitä on tehty näyttely, kirja ja multimedia. Toki tuossakin on omat ansaintaan liittyvät ongelmat, kuten Bonet ne hyvin toi esiin NOOR-tapahtumassa Helsingissä jokin aika sitten.

Suomalaisessa valokuvakeskustelussa, niin forumeilla kuin blogeissakin, on se erikoinen piirre ettei valokuvauksesta liiketoimintajan juuri puhuta. Koko ongelman ydinhän on juuri siinä business osaamisessa. Yrityksen pyörittämisen taidot ovat heikkoja. Se on toki ymmärrettävää, koska esim. lehtikuvaajan ammatti on ollut perinteisesti vahvasti kuukausipalkkapohjaisia. Freekuvaajana tilanne on aika tavalla erilainen. Se vaatii opettelua monissa asioissa, joista palkkatyössä ei tarvinnut välittää. Helppoa se muutos ei todellakaan ole, koska uusia opeteltavia asioita on paljon.

Toinen asia josta pitäisi myös keskustella enemmän ovat ne taloudelliset vastuut, jotka kuvaajalle jäävät uusien sopimusmallien mukaan. Ne tilanteet siis, jossa kuvien käytössä on aiheutunut jollekin ongelmia. Kaikkien oikeuksien menettäminen on myös hankala asia, mutta jos taloudelliset korvaukset olisivat ok, niin ei tuo sinänsä olisi ongelma.

Kuinka paljon kuvajournalismin ongelmassa on osaamattomuutta? Vanhat parrat haikailevat vanhan perään ja pitävät kiinni menneisyydestä ja nuoremmat eivät vain muuten osaa?

Longplay on yksi tapa yrittää ratkaista journalismin ongelmia. Se on erinomainen tapa tuottaa kiinnostavaa sisältöä perinteisen median ulkopuolelta. Toistaiseksi ainakaan Longplay ei ole julkaissut visuaalista sisältöä esim. kuvareppareita. Voisiko tuo sama malli toimia kuvajournalismin osalta?

(edit: 25.2.2013 klo 9.22: Julkaisu pääsi livahtamaan liian aikaisin. Pari pientä korjausta.)

 

Creative Commons License

   

 

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Heikura Hannes, Longplay, NOOR Images

Radiossa valokuvasta

Torstai 10.1.2013 klo 10:29 - Peter Forsgård

Tänään ongasin digicamera.netin uutisista YLE Areenassa kuunneltavissa olevan radiohaastattelun, Kuvatulva ja journalismi. Ohjelmassa toimittaja Anna-Liisa Haavikko haastattelee professori Merja Saloa. Salo kertoo näkemyksiään laajasti eri valokuvauksen osa-alueista. Haastattelussa tulee hyvin esiin uudet julkaisualustat ja niihin soveltuvat multimediat. Ne mahdollistavat kuvareppareiden paluun, ehkä? Nehän vaativat valokuvaajalta uusia taitoja...  

Ehdottomasti kannattaa varata 45min ja kuunnella tuo erinomainen haastattelu. Se on kuunneltavissa 9.4.13 asti, mutta sen voi myös ladata .mp3-muodossa tai kuunnella podcastina.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi

Hurraa! Multimedia on mukana!

Torstai 22.3.2012 klo 9:50 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuvat 2011 valitiin eilen. Riemastuttavaa oli huomata, että mukana on myös multimedia-sarja. Toivottavasti se lisää multimedian käyttöä lehdissä. Kuten olen monesti täälläkin todennut, se on minun näkemyksen mukaan kuvajournalismin tulevaisuus. 

Vuoden lehtikuvaksi valittiin Sami Keron kuva Kairosta tammikuulta 2011 eli ns. Arabikevään aikaan. Linkittäisin sen tähän, jos siihen pystyisi linkittämään… Aivan varmasti kuva saisi enemmän näkyvyyttä, jos siihen voisi linkittää ja sen linkin voisi kätevästi jakaa sosiaalisessa mediassa. Linkittämisestä vielä sen verran, että olisihan ne yhteistyökumppanien logotkin voinut linkittää. 

No palataanpa takaisin itse aiheeseen eli tuohon voittaneeseen kuvaan. Kuva on varsin näyttävä ja varmasti kiinnittää huomiota lehden sivuilla. Kuva on siinä mielessä pysäyttävä. En tosin tiedä onko sitä koskaan julkaistu. Tuomaristo kommentoi kuvaa mm. näin: "Vahva kuva, joka kertoo, mitä tapahtuu, kun yhteiskunnallisen muutoksen tarve kiristyy äärimmilleen ja tavalliseta kaupungista tulee hetkessä sotatanner." (lainaus aiemmin linkitetyltä Vuoden lehtikuvat sivulta.). Varmasti näin, mutta eikö toisaalta myös arabikevät nimenomaan saanut suuret kansanjoukot liikkeelle. Toki ne tuossakin kuvassa ovat taustalla näkyvällä sillalla, mutta se ei minusta korostu tässä kuvassa. 

Multimediasarjan voitti Siskoni Sara. Tekijänä Marjaana Malkamäki. Sen voi katsella PhotoRaw-lehden sivuilta. Pidin kovasti tuosta multimediasta. Pidin erityisesti siitä, että siinä ei osoittelevasti tuotu ongelmaa eteen vaan se antaa katsojalle mahdollisuuden tuntea ja kokea ilman selkeää osoittelevaisuutta. Kaikkien haasteiden edessä läpi paistaa kuitenkin positiivisuus ja se luo uskoa. Multsari on myös varsin hyvin tehty pääasiassa vahvoja still-kuvia käyttäen. Video on sivuosassa, mutta juuri sopivasti täydentämässä kokonaisuutta. Kannattaa ehdottomasti katsoa tuo multsari läpi. Multimediasarjaan oli lähetetty 16 ehdokasta. Harmi ettei niitä tai ainakin kolmea parasta ole esillä Vuoden lehtikuvat sivuilla. Olisi hienoa verrata näitä toisiinsa ja samalla ne saisivat lisää huomiota ja näkyvyyttä.

Henkilökuvasarja on aina minua kiinnostava. Nyt sen voittanut Meeri Koutaniemen kuva Silpa Hanturasta ei minusta ole mitenkään erityinen. Tuon tyyliset kuvat toimivat sarjoina ja dokumentteina, mutta harvoin vain yksittäisenä valokuvana. Kokosarja on nähtävissä Koutaniemen verkkosivuilla www.meeri.fi. En ihan tarkkaan tiedä miten kuvat jaetaan sarjoihin, mutta Touko Hujasen Vuoden lehtikuvaaja sarjassa kuva ammattijoulupukki Timo Alarik Pakkasesta olisi voinut minusta myös olla Henkilökuvasarjan voittaja. Kolme muuta mahdollista voittajaa löytyy Kilpailun satoa osiosta. Maisalmen kuva Sauli Niinistöstä (kuvasta muuten selviää aika selkeästi mitä mieltä Maisalmi Niinistöstä on). Se toinen on Kaisa Rautaheimon ottama kuva Jussi Parviaisesta. Kolmas on Miika Pirisen ottama kuva hoitokodissa asuvasta Arista. 

Tuomariston kommenteissa yleisesti kuvien tasoon otetaan kantaa aika vahvasti. Uutiskuvan kärki on raadin mielestä kapea. Toisin sanoen voittajien ja kunniamainintojen takana on paljon tyhjää eli matka seuraaviin on pitkä. Tämän syitäkin pohditaan ja niissä viitataan nykyiseen lehtitalojen tilaan. Tuomariston kommentissa otetaan myös kantaa siihen millaiset kuvaajat menestyvät tulevaisuudessa: "Tulevaisuus vaikuttaisi olevan verkostuvien ja oppimishaluisten kuvaajien." (lainaus aiemmin linkitetyltä Vuoden lehtikuvat sivulta.) Toisin sanoen raati peräänkuuluttaa yhteistyötä kuvaajien välillä. Varsin validi ohje, avoimuus on aina parempi kuin sulkeutuneisuus.

 

Creative Commons License

6 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Vuoden lehtikuva, Kero Sami, Malkamaki Marjaana, Koutaniemi Meeri, Maisalmi Joel, Rautaheimo Kaisa, Hujanen Touko, Pirinen Miika

Valokuvaajia kortistoon?

Keskiviikko 30.11.2011 klo 19:21 - Peter Forsgård

CNN on irtisanonut 12 vakituisessa palveluksessaan olevaa kuvajournalistia. Taustalla on hyvin onnistunut iReport eli heidän oma kansalaisjournalismin saittinsa.

Kuvajournalismi on muuttunut radikaalisti tai siis se tapa jolla siitä voi saada toimeentulonsa.  Valokuvilla on ollut historian saatossa merkittävä osuus monen epäkohdan esille tuomisessa. Osa niistäkin on ollut ei-ammattilaisen ottamia. Valokuvaaja eri osa-alueineen ei ole niin kovin uusi itsenäinen ammatti. Aika moni valokuvaaja on tehnyt jotain muuta ennen valokuvaajaksi ryhtymistään, Lewis W. Hine esim.  Monelle valokuvaus saattoi olla osa-aikaistakin. Jotkut käyttivät valokuvaa osana muuta materiaaliaan epäkohtien tuomikseksi esiin, mm. Jakob Riis. Valokuvalla on edelleen iso merkitys. Afrikan kevääksi nimetty liikehdintä ja siitä saatu tieto ja valokuvat ovat yksi esimerkki viime ajoilta. Sosiaalisen media eri kanavien kautta saimme tietoa tapahtumista, vaikka kyseisten maiden viralliset tiedotuskanavat kertoivat jotain muuta. Iso osa näistä esim. Twitterin kautta tulleista tiedoista ja valokuvista oli kansalaisten lähettämiä keskeltä tilannetta. Joukossa on toki ammattilaistenkin twiittejä. Journalismi on demokratisoitunut, piti siitä tai ei.

Se mitä sanon seuraavaksi saattaa suututtaa jotkut, mutta sanon sen silti. Kuvajournalistin ansaintamalli ei ole enää olla vakituinen kuvaaja organisaation palveluksessa. Tämä on ollut aika selvää jo pitkään. Kuvajournalismi sinänsä ei ole kadonnut mihinkään, vaan siitä saatavan toimeentulon mekanismi on muuttunut. Kuvajournalistin mahdollisuudet ovat mahdollisesti Luceo Images kaltaisissa yhteenliittymissä ja/tai joukkorahoituksen malleissa, kuten esim. Kickstarter ja Emphas.is. Kuvajournalismin tulevaisuus on taustottavissa tarinoissa. Voi olla, että ne tarinat pitää itse löytää ja julkaista.

Uutiskuvat ovat osittain jo menneet kansalaisjournalismin haltuun. Toki moniin paikkoihin ja tilaisuuksiin on pääsy ainoastaan lehdistäkortin omaavilla valokuvaajilla, joten osa siitä on edelleen ammattilaisten hallussa. Samoin tilaisuuksiin voidaan vaatia akkreditointia, jonka saavat ainoastaan media edustajat. Valokuvaajien osalta niistä suurin osa ovat juuri niitä free-ammattikuvaajia. 

Loppuun on hyvä huomauttaa, etten suinkaan pidä kehityksestä. Omasta näkökulmastani katsottuna olisi ihan hyvä, että kuvajournalistit olisivat edelleen lehtikuvaajina mediatalojen palveluksessa. Silloin eivät tulisi muiden valokuvaajien tontille. Toisekseen nuo irtisanomiset ovat toki jokaiselle henkilökohtaisella tasolla hyvin ikävää.

Creative Commons License

3 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, CNN, business, Kickstarter, Emphasis

Jodi Bieberin luento

Maanantai 19.9.2011 klo 9:31 - Peter Forsgård

Lauantai-iltana World Press Photo of The Year 2010 voittaja Jodi Bieber piti yleisöluennon Helsingissä Korjaamolla. Tilaisuus oli samalla Photo RAW:n 4-vuotissynttäri- ja Photo Do-yhdistyksen perustamisjuhla.

Bieber kertoi urastaan ja kuinka hänestä valokuvaaja. Hän oli työskennellyt mainostoimistossa media plannerinä. Kymmenen kuukauden vapaan aikana hän kiersi eri puolella maailmaa. Matkallaan hän luonnollisesti otti paljon valokuvia. Hän itse sanoi niiden kuvien olleen surkeita, mutta silloin hän tajusi valokuvan merkityksen. Palattuaan takaisin kotiinsa Etelä-Afrikkaan hän osallistui valokuvaustyöpajaan oman työn ohella. Muutaman mutkan kautta valokuvaaksi sanomalehteen.

Kuva jolla Bieber voitti WPP:n on otettu Afganistanissa, Bibi Aishasta. Se on tällä hetkellä avauskuvana bieberin verkkosivuilla. Kuvassa on monta ulottuvuutta. Se kuvastaa ja nostaa esiin väkivaltaa naisia kohtaan eri puolella maailmaa. Bieber itse sanoi, että kyseisen kuvan ovat omineet esimerkkinä lähes kaikki poliittiset ja uskonnolliset suuntaukset. He kaikki ovat laittaneet kuvaan omat merkityksensä ja selittäneet omalta kannaltaan kuvan avulla miten asiat ovat. Minusta kuvassa on selvä yhteys Steve McCurryn Afgan Girl -kuvaan. Bieberin kuva on minusta selvä jatkumo McCurryn kuvaan. Bieberin ottama kuva julkaistiin Time-kehden kannessa. Ennen kuin kuva julkaistiin oli varmistettu, että Aisha oli päässyt pois Afganistanista USA:han.

Bieber näytti audioslideshowna omia projektejaan mm. Real Beauty ja Between Dogs and Wolves sekä muutamia yksittäisiä kuvia muista sarjoista. Mielenkiintoinen luento kaiken kaikkiaan. 

Tilaisuuden järjestäjästä Photo Do:sta blogaan myöhemmin.

 

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, dokumentarismi, Bieber Jodi, World Press Photo, Photo Do, Photo RAW-lehti

Kaikki oikeudet HS:lle ja vastuut muille?

Tiistai 13.9.2011 klo 10:00 - Peter Forsgård

Oli pakko heti tarttua Virpi Salmen kirjoittamaan kolumniin Sytytä kynttilä Reijolle. Ilmeisesti freelancereiden pitämä huuti on osunut, kun valtalehden pitää tuolla tyylillä kirjoittaa aiheesta. Olisi kuvitellut HS:n toimittajan (edit: vai onko Salmi free, kuten sain kuulla?) pystyvän parempaan, vaikka toki Salmen tyyli on tunnistettavissa. Tämän asian kirjoittavan kolumnistin valinta ei varmaan ollut sattuma. Tyyli kertoo siitä miten paljon HS arvostaa avustajiaan eli sitä kautta talon ulkopuolisia sisällöntuottajiaan. Mitenhän paljon siellä arvostetaan lukijoita? 

Se missä Salmi on oikeassa on se, että freelancereiden pitäisi enemmän tiedostaa olevansa yrittäjiä.

"Media ei reilujournalismilaisten mukaan kerro freelancereitten sopimusongelmista. Ei varmaan kerrokaan, koska valtamedia tuppaa kertomaan asioista, jotka ovat yleisesti merkittäviä ja kiinnostavia." (lainaus linkittämästäni kolumnista)

Tuo lause sai hymyn kasvoilleni. Ilmeisesti valtamedian mielestä valtakunnallisesti merkittäviä asioita ovat esim. BB-talon tapahtumat ja muut vastaavat sexiwaukatsokuvat-uutiset? Oli Reijosta mitä mieltä tahansa, niin kyllä asia on merkittävä, jos se kerran koskee media-ala itseään ja sen sisällöntuottamista. Syy kirjoittamattomuuteen on toki selvä. Reijosta puhuminen on noloa valtamedialle. Media on kovin hanakas itse vinkumaan alv:n nostosta, mutta laajan ja hyvän avustajaverkoston asiat eivät ole kiinnostavia?  

Olen aikaisemminkin ihmetellyt miksi valtamedia yrittää leikkaamalla luoda uutta. Toki löysät pitää ottaa pois, se on selvä. Luulisi sisällöntuotamisen olevan se johon satsataan? Avustajasopimus ei tuota minusta palvele ja omaan nilkkaan se Sanoma Newsillä kalahtaa.  Uutistarjonta on verkonkautta niin suurta, että laadukkaan  sisällöntuottaminen luulisi olevan se paras keino parantaa taloudellista tulosta ja saada niitä lukijoita. Laadukkaan sisällön ja alkuperäisten lähteiden äärelle linkittävä media saa lukijoita.

Minusta on hyvä, että on tuotu esiin kuvien jälleenmyynti ja käyttöoikeudet. Tarkoittaen, että tuon avustajasopimuksen mukaan HS:lle otettu valokuva voi käytännössä päätyä mihin vain. Kuvassa olevat voivat siis joutua julkaistuksi täysin alkuperäisen asiayhteyden ulkopuolelle. Vastuu siitä asiasta jää kuvanottajalle, vaikka ei siihen julkaisemiseen pysty mitenkään vaikuttamaan. Käytännössä siis Sanoma News saa oikeudet, mutta ei minkäänlaista vastuuta. Minusta se on vastuunpakoilua.

Creative Commons License

27 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Sanoma News, Salmi Virpi, Pelastakaareijo

Pelastakaa Reijo

Perjantai 9.9.2011 klo 9:20 - Peter Forsgård

Viime keskiviikkona järjestettiin Helsingissä mielenosoitus reilun journalismin puolesta. Se oli kohdistettu lähinnä Sanoma Newsin uutta avustajasopimusta vastaan. Kesän aikana Sanoma News on ottanut tiukan linjan, jos sopimusta ei allekirjoita niin keikkaa ei heiltä heru. Lisätietoja aiheesta löytyy Pelastakaa Reijo verkkosivuilta. Olen tuosta sopimuksesta blogannut aikaisemmin. Sieltä voi lukea tarkemmin mistä on kysymys. Kuvasin sekä videota, että stilliä tuosta viime keskiviikon mielenosoituksesta ja koostiin niistä lyhyen pätkän:

 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, video, kuvajournalismi

Photostories - "uusi" tapa esittää kuvia.

Keskiviikko 31.8.2011 klo 9:18 - Peter Forsgård

Olen jo vuosia ihmetellyt miksei suomalaisten lehtien verkkosivuilla ole juurikaan julkaistu kunnollisia hybridiä, kuvan äänen ja videon yhdistelmää. Puute niistä on vieläkin, vaikka monia lehtiä voi lukea tableteilta. Esimerkiksi HS:n iPad-versiossa ei vieläkään ole kunnon rich contenttia. Kesän aikana lehden loppuun ilmestyi sivu, jossa on muutamia Nelosen uutisista poimittuja videoita. Ne videot pitäisi olla juttujen yhteydessä ja juttuihin liittyvää lisämateriaalia. Mikä tärkeintä myös juttuja varten tehtyjä, eikä vain poimintoja.

Ilokseni huomasin, että Suomen Kuvalehti oli audioslideshown tehnyt ja julkaissut verkkosivuillaan. Jostainhan se on lähdettävä, sillä noita Soundslide-ohjelmalla tehtyjä sisältöjä muualla päin maailma on ollut jo vuosia. Tuo SK:n tekemä on kuitenkin ihan asiallinen ja minusta varsin hyvin tehty, vaikka toisaalta on aika vanhahtvaa.

British Journal of Photographyn verkkosivuilla on juttu Rotterdamissa pidetystä Photostories-konferenssista. Jutun ensimmäinen lause on:

"Stills photography is no longer the basic format for documentary photographers."

Vaikka itse pidän valokuvaa hyvin vahvana ilmaisumuotona, niin sen rinnalle on tullut paljon "uutta". Videot, slideshowt, ääni ja näiden yhdistelmät interaktiivisena sisältönä voi tuoda paljon lisää kerrontaan. Vaikka vanhempi sukupolvi onkin tottunut periteiseen tapaan kuluttaa mediaa eli lukea uutiset painetusta lehdestä ja katsoa TV:stä puoliysin uutiset, niin nuoremman sukupolven käyttäytyminen on muuttunut. YouTube on yksi hyvä esimerkki. Monet katsovat uutiset YLE Areenasta silloin kuin parhaiten sopii jne. Linkkaamassani jutussa Bombay Flying Clubin Henrik Kastenskow sanoo, että tanskalaisen tutkimuksen mukaan vain 6% 12-19 katsoo uutisia televisiosta. Verkossa järjestys on viihde, sosiaalinen media ja vasta kolmantena merkityksellinen informaatio. Tosin somessa jaetaan kyllä aika paljon myös merkityksellistä informaatiota eli se kaikki ei ole vain viihdettä tai mitään sanomattomia statuspäivityksiä. Kastenskow sanoo myös, että sisällöntekijällä on 8-10 sekunttia aikaa vakuuttaa katsoja sisällöstä. Kaikki tuo vaikuttaa siihen kuinka ne tarinat pitää rakentaa. Sen sijaan, että voivotellaan nuorison surkeaa median käyttöä, niin mietitään kuinka mediaa kulutetaan ja pyritään esittämään sisältö sellaisella tavalla, että se uppoaa kohderyhmään.  

Upianin tekemä Prison Valley hyödynsi tietokonepeleistä tuttua logiikkaa eli teki multimediasta pelinomaisen. Prison Valley voitti Multimedia Awardin World Press Photo 2011 -kilpailussa. Se kannattaa ehdottomasti katsoa. Minusta se on aivan huikea ja todellakin hyödyntää pelinomaisuutta ja sen lisäksi perinteisiä elokuvan keinoja. Toki tuossa Prison Valley webdokumentissa oli varsin iso budjetti, $300.000 eli ihan tuosta vaan sitä ei tehdä tuon budjetinkaan puolesta saati jos audioslideshow ja tarinankerronta on vielä vierasta....

Webdokumentien tekoon on tulossa alusta jolla niitä voi tehdä. Storyplanet pitäisi aueta tämän syksyn aikana. Mielenkiintoinen mahdollisuus taitaville tarinankertojille.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, audioslideshow, photostories, kuvajournalismi, webdokumentti, Bombay Flying Club, Upian

Scoopshot, free-kuvaajien mahdollisuus kiertää epäreilu sopimus?

Tiistai 30.8.2011 klo 15:05 - Peter Forsgård

Scoopshot on suomalainen palvelu, jonka kautta voi myydä kännykällä ottamiaan kuvia lehdille. Kuvaamiseen ja myyntiin käytetään mobiiliaplikaatioata, jonka saa iPhonelle ja Androidille. Olen kyseisestä start-upista blogannut aiemminkin. Firmasta oli hyvä kirjoitus Arctic Startup -sivustolla. Jutussa tuotiin hyviä pointteja esiin. Viitattiin mm. kuvaan pakkolaskun Hudson jokeen tehneestä lentokoneesta. Siitä kuvan tuotot menivät ihan muille kuin kuvaajalle. Scoopshotin kautta nuo rahat olisivat tulleet kuvaajalle. 

Merkittävin asia liittyen Scoopshottin ja kuvien myyntiin on niiden oikeudet. Ne jäävät kuvaajalle, koska kuva myydään vain kertajulkaisuoikeudella eikä valitettavan nykykäytännön mukaisesti "kaikki nyt ja tulevaisuudessa" -diilillä lehtitaloille. Myymättömät kuvat poistuvat myynnistä tietyn ajan päästä, joten niitä voi kuvaaja mahdollisesti hyödyntää muualla.

Voisiko tässä Scoopshotissa olla myös freekuvaajien tapa myydä kuvia lehdille ilman, että tarvitsee allekirjoittaa epäreiluja avustajasopimuksia? Scoopshottiin voivat lehtitalot laittaa kuvauspyyntöjä. Kuvaaja voi sitten ladata valokuvat palveluun ja lehti ostaa sieltä sitten ne kuvat, jotka se haluaa. Toki tuo aiheuttaa varsin kovaa kilpailua ja ei kaikissa tilanteissa luonnollisestikaan toimi. Kuvamäärät voivat nousta varsin suuriksi. Mutta jos kuvauspyynnöt rajataan vain muutamalle kuvaajalle, voisi tuo tilaus toimia hyvinkin tehokkaasti kaikkien kannalta. Ainakin se toisi tervettä kilpailua, ei ehkä pelkästään hinnoissa vaan myös laadussa ja nopeudessa.

Arctic Startupin jutun mukaan 48200 kuvaa on palvelun kautta jo myyty. Tosin hintataso on aika alhainen, jos tuloja on tulllut vain 120.000,-. Kuvaajia on listoilla 5200. Sitä kuinka moni noista sitten on kuviaan saanut myydyksi ei kerrota.

Scoopshot on yksi uusi mahdollisuus. En ole ihan varma ovatko he missä vaiheessa lanseeraamassa Pro-versiota tästä palvelusta? Muihin maihin tämä nykyinen versio on jo laajentunut. Jutussa myös vihjaistaan sopimuksesta jonkin ison  kansainvälisen mediatalon kanssa.

Creative Commons License

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Scoopshot, business, iPhone, Android, mobiilikuvaaminen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, McCurry Steve

Multimediat valittu World Press Photo -kilpailuun

Torstai 24.3.2011 klo 11:00 - Peter Forsgård

World Press Photo -kilpailussa on ensimmäistä kertaa mukana sarja multimedialle tai oikeastaan sarjoja on kaksi. Loppukilpailuun on valittu kuusi multimediaa, kolme molempiin sarjoihin. Ehdokkaita oli 40.

Toisessa sarjassa on ns. lineaariset multimediat ja toisessa interaktiiviset. Erona on se, että jälkimmäisessä osa arviossa myös käyttäjäkokemus eli kuten nimensä mukaan ne multimediat ovat interaktiivisia. Ehdokkaat ovat katsottavissa WPP:n sivuilla. Pitänee katsoa ne läpi kunhan kerkiän. 

WPP:n sivuilla on tuomariston haastattelut. Taas kerran voin suositella katsomaan. Videot ovat noin viitisen minuuttia eli hyvin menee siinä aamukahvin ohessa. Ed Kashi korostaa tekniikan evoluutiota mahdollistajana. Kuvajournalistien tavoitteena on tuoda jokin asia esiin. Siihen on ollut valokuva loistava media ja on edelleen. Rinnalle on tullut multimedia. Tässä ei pitäisi olla mitään uutta, siitä on puhuttu jo vuosia. Silti se on esim. Suomessa täysin lapsenkengissä. Valokuva sinänsä on hieno media, mutta se ei ole minusta itseisarvo. Se on väline tuoda jokin asia esiin. Jos liikkuva kuva noin yleisesti on nostanut päätään tekniikan mahdollistamana muilla aloilla, niin miksei kuvajournalismissa, toteaa Kashi haastattelussa. Miksei sitä käytettäisi mediana viemään sitä haluamaansa sanomaa eteenpäin, jos se on tehokkaampi?

Suomessa tämän pitää ilmeisesti lähteä kuvaajista liikkeelle, koska mediatalot eivät näytä olevan hirveän aktiivisia asian suhteen. Alan koulutus tulisi myös saattaa ajantasalle tältä osin. 

(via Mediastorm)

 

Bookmark and Share Subscribe Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, World Press Photo Award

Vanhemmat kirjoitukset »