Kuvanlukutaidosta...Torstai 19.10.2006 klo 18:22 - Peter Forsgård Olen muutamaan otteeseen viime päivinä keskustellut kuvaamataidon opetuksen tilasta kouluissa nykyään. Läysin Googlen avulla tilastoja kuvaamataidon tuntimääristä. Niien perusteella ei toki hirveästi voi sanoa, koska ne eivät kerro mitään opetuksen laadusta. Eikä kyllä sisällöstäkään mitään. Opetussuunnitelmat ovat niitä dokumentteja, joista saa hiukan selkoa siitä sisällöstä. Vaatimukset ovat minusta melko kattavat. Opetussuunnitelmaa voi käydä lukemassa Opetushallituksen sivuilta. Laitan linkin sitten kun opetushallituksen url ei anna "cannot find server"-sivua. Kuvanlukutaito on mielenkiintoinen asia. Mitä se oikeastaan on? Yleinen määritys on oppia havainnoimaan, kokemaan ja tulkitsemaan kuvia. Richard Sinatra jakaa lukutaidon neljään eri tasoon. Ensimäisellä tasolla lukutaito alkaa lapsen havainnoidessaan ympäristöä ja liittämällä ne omaan kokemukseen. Toisela ja kolmannella tasolla lukutaito liittyy kielen kehittymiseen. Toisella tasolla se tarkoittaa kielen ymmärtämistä ja kolmannella tasolla kielen kirjoittamista. Neljäs lukutaito on Sinatran mukaan kommunikaatiota representaation avulla. Sinatra puhuu kaksisuuntaisesta kuvanlukutaidosta, jossa ei pelkästään osata tulkita kuvia vaan myös tuottaa niitä. Suomessa kuvan lukutaitoa on tutkinut Visuaalisen kulttuurin tutkija Janne Seppänen. Kuvanlukutaito vaatii kulttuurin tuntemista ja kulttuurin muodostamisista esittämisen periaatteista. Seppänen puhuu visuaalisen lukutaidon paradoksista. Hän tarkoittaa sillä ettei kuvanlukutaitoa voi oppia kuin rajallisesti katsomalla kuvia. Laajempi kulttuurin tuntemus ja valtarakenteiden ymmärtäminen on tärkeää kuvanlukutaidossa. Kyse on tavallaan aika itsestään selvästä asiasta, jos kerran neljäs vaihe on kommunikaatiosta representaation avulla. Eihän voi kommunikoida tuntematta tapoja esittää asioita visuaalisesti. Seppänen puhuu myös kuvan käyttötarkoituksesta suhteessa kuvan tulkintaan. Toisin sanoen kuvista tulee pystyä erottamaan eri tarkoituksiin otetut kuvat, mainos- ja journalistisen kuvan tulkinta on hiukan erilaista. Paremmin sanottuna tulkinta lähtee siis kuvan käytön kontekstista. Sinänsä tuo kaikki on varmaan monelle tuttua, mutta on silti ihan järkevää välillä päsähtyä ja pohtia kuvanlukutaitoa. On väitetty etteivät suomalaiset osaa lukea kuvia. En tiedä väitteen totuuden perään, koska mitään varsinaista todistetta asiasta ei ole esitetty. On enimmäkseen väitetty, että näin on. Toisaalta ihan samasta syystä ei väittää, että suomalaiset osaisivat lukea ja tulkita kuvaa. Kuvan tulkinnan perusteenahan on siis yleissivistys. Kuvanlukutaitoa oppii parhaiten tuntemalla laajasti asioita. Siinä ajattelumallissa luulisi suomalaisten olevan hyviä kuvanlukijoita. Pärjääväthän peruskoululaisemme vuodesta toiseen hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Lisää tietoa kuvanlukutaidosta ja sen pohjalla olevista teorioista Viestintätieteiden Yliopistoverkoston omilta kuvanlukutaito-sivuilta. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kuvanluku |