Kuukausi takana Olympuksen kanssa ja vähän muustakin.

Maanantai 20.10.2014 klo 12:53 - Peter Forsgård

Nyt on mennyt kuukausi siitä kun vaihdoin valokuvauskalustoni Olympukseen. Vaihdon taustoista ja syistä voi lukea aiheeseen liittyvästä blogauksesta. Kamerat ovat kulkeneet mukana kaupallisten harjoitteiden lisäksi myös vapaa-aikana. Vapaa-aikana tulee testailtua kameran eri ominaisuuksia, jotta se sitten kaupallisissa kuvauksissa tottelee kuten sen haluan tottelevan. Ne eivät ole harjoittelupaikkoja. Samoin olen räätälöinyt ominaisuuksia ja näppäimiä itselle sopiviksi. Nykyään kameroissa on hyvät mahdollisuudet asettaa eri nappuloille itselleen usein käytettyjä ominaisuuksia haluamaansa paikkaan. Olennaisimmat minulle ovat aukonsäätö ja valotuksenkorjailu toiminnot. Ne saa kätevästi niin, ettei säätöjä varten tarvitse ottaa silmää pois etsimestä. Kuvaan pääasiassa aukon esivalinnalla ja aukon säätö minulla on asetettu liipasimen ympärillä olevaan kiekkoon ja valotuksenkorjailu menee kätevästi peukalon alla olevalla valintakiekolla. 

Taj Mahal Yamuna joen toiselta puolelta.

Kamera oli mukana viikon Intian-matkalla. Matka suuntaui Delhiin ja Agraan. Minulle tuo oli lähinnä lomamatka, koska olin paremman puoliskoni mukana ja osittain seurana (avecina tilaisuuksissa jossa tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaan) hänen työmatkallaan.

En nykyään yleensä kuvaa kauhean paljon matkoillani, mutta nyt kuvia tuli hiukan alle 140 per päivä eli vajaa tuhat kuvaa koko viikon aikana. Tuo on minulle aika paljon. Kuvauskohteina olivat perinteiset turistikohteet ja yleinen katukuvaus sekä pitkästä aikaa taas katuhenkilökuvat. Viimeksi mainitut menevät kategoriaan kontaktikuvaus. Kaikkiin kuvattaviin oli kontakti. Osan kanssa ennen kuvan ottamista ja osan kanssa kuvanoton jälkeen. Joukossa on toki kuvia jossa kontaki oli lähinnä elekieltä. En juurikaan kuvaa salaa vaan liikun aika avoimesti.

Ihmisiä oli helppo lähestyä ja yksikään ei kieltäytynyt kuvauksesta. Erittäin ystävällisiä ja mukavia, vaikka pitikin olla tarkkana ettei langennut menemään "serkun" mattokauppaan.   

 

Ethän vaan käytä kuviani ilman lupaa?

OM-D E-M1 toimi matkan aikana moitteettomasti. Akun kestokin oli riittävä, akkukahvan kanssa saattoi kuvata koko päivän. Kamerassa oli siis kaksi akkua, mutta rungossa olevaa ei tarvinnut kertaakaan ladata. Luonnollisesti tuolla kuvamääräällä akun pitääkin kestää. Minulla oli kamerassa hihnana pieni Black Rapid rannelenkki, joten saatoin pitää kameran suhteellisen huomaamattomasti. En pidä hihnoista joista paistaa korttelin päähän, että tuolla on sen ja sen merkkinen kamera. Vaikka en piilottele kameraa niin tietty varovaisuus on aina paikallaan.

Kameran pieni koko on kyllä eduksi, varsinkaan kun ei tarvitse tinkiä kuvanlaadusta. Kameran paino on kuitenkin riittävä, jotta se tuntuu tukevalta kädessä.

Matkoilla on kiva käydä valokuvausstudiossa juttelemassa valokuvauksesta, jos sellaisia kohdalle sattuu. Delhissä kohdalle ei kovin montaa sattunut, mutta toki muutama. Kuvien tyyli oli varsin perinteinen ja dream-suodatus näytti olevan suosiossa. Pastellisävyinen softfocus Bollywood -kuva oli ehkä sopiva luonnehdinta. Tuossa allaolevassa kuvassa oleva suhteellisen tummasävyinen näytti myös olevan suosittua. Kuten toisesta kuvasta näkee, niin studiotila ei ihan uusimmasta päästä ole. Ihan asiallisia ja kohderyhmälle sopivia kuvia tuossa studiossa kuitenkin otettiin. Aina ei tarvita sitä uusinta uutta saavuuttaakseen asiakkaalle myytävän kuvan.

Eräässä toisessa studiossa esillä oli esillä vanhempaa kuvaa, mutta tyyli lähes sama kuin heillä nykyäänkin. Valokuvaamon pitäjä esitteli myös ylpeänä isoisänsä suuren koon studiokameraa. Studio oli ymmärtääkseni toiminut Connaught Placellä lähes sata vuotta. Harmikseni en millään muista tuon studion nimeä. Varsin tyylikkäitä muotokuvia. 

Liikkeessä myynnissä olevat järjestelmäkamerat olivat pääasiassa Canonin ja Nikonin harrastajatason kameroita, 1200D ja D5300. Canon 1200D:n hinta oli hiukan alle 400,-. Muita järkkäreitä ei juuri näkynyt liikkeiden hyllyillä. Yhdessä tosin ylpeänä esiteltiin juuri myyntiin tullutta Fujin XT-1:stä. Oma Olympukseni herätti kiinnostusta, koska sellaista eivät olleet aiemmin livenä nähneet. Myytävät pokkarit olivat lähinnä kolme vuotta vanhoja malleja.

Filmiäkin vielä myytiin kuten tässä QUTB-Minari:in edessä olevassa kioskissa.

Muutama blogaus ensimmäisen kuukauden kokemuksista on vielä tulossa. Kokeilin eilin millaista jälkeä saa Live Composite -asetuksella ja minulla oli yös kokeiltavana Olympuksen uusin 40-150mm zoom. Näistä kahdesta aiheesta joko tänään tai huomenna tiistaina.