Muutoksia muotokuvaprojektin avaukseen.

Perjantai 4.12.2009 klo 8:44 - Peter Forsgård

Myöhään tiistai-iltana sain viestin Unelma Suomesta 2020 -itsenäisyyspäivän tilaisuuden järjestäjältä Mika Mäkeläiseltä, jossa hän ilmoitti ettei kuvia laitetakaan esille. Siinä vaiheessa ns. v.....s oli aika korkealla. Mitään varsinaista syytä en ole saanut. Kaikki oli minun osalta valmista. Ripustuspaikkakin oli yhdessä Mäkeläisen kanssa katsottu edellisellä viikolla ym. Varsin ikävää toimintaa rikkoa sopimus yksipuolisesti. Muotokuvaprojekti oli mukana heidän rahoitushakemuksessaankin. Minulle ei kovin hyvää kuvaa Unelma Suomesta 2020 -projektista jäänyt. Tässä vaiheessa on paikallaan sanoa, että projektillani ei ole ulkopuolista rahoittajaa.

Tilanteet onneksi muuttuvat nopeasti ja tuon muotokuvaprojektin osalta on ollut muitakin yhteistyökuvioita mukana koko ajan. Kuvien sijoituspaikaksi oli alustavasti sovittu Aalto Yliopiston Entrepreneur Societyn tila Venture Park Espoon Otaniemessä. Nyt sitten nopealla aikataululla sovimme, että kuvat todellakin laitetaan sinne.

Kuvat esitellään tai siis tuodaan esiin Aaltoes Talk with Mårten Mickos -tilaisuuden jälkeen. Tämä sopii aivan loistavasti sillä Mårten Mickos oli ensimmäinen tämän projektini kuvatuista ICT-alan vaikuttajista.

Muotokuvaprojektini Uuden vaurauden vaikuttajat tarkoituksena on ikuistaa perinteisen muotokuvan keinoin suomalaisia IT-alan yrittäjiä, jotka ovat omalla panoksellaan mahdollistaneet uuden vaurauden syntymistä Suomeen. Kyse ei suinkaan ole siitä, että he itse olisivat rikastuneet vaan siitä, että ovat omalla toiminnallaan myötävaikuttaneet uuden taloudellisen sektorin ja toimialan syntymiseen. Yrittäjyys on tässä yhtenä punaisena lankana. Nämä vaikuttajat saattavat olla suurelle osalle suomalaisista tuntemattomia. He kuitenkin ansaitsevat tulla ikuistetuksi. Tässä ensimmäisessä vaiheessa on kuvattu 11 alan vaikuttajaa. Koko projektin on tarkoitus on olla valmis näillä näkymin ensi syksynä. Suunnitelman mukaan kuvattavia on noin 50. Ensi syksynä siis luvassa avajaiset tai jokin muu vastaava tilaisuus kuvien ympärille. Kuvista on suunniteltu myös kirjaa. Kirjan tekstit on tarkoitus koota wiki-henkisesti, jossa muut saavat kertoa miten kukin on heihin vaikuttanut.  

Laitan kuvat verkkosivuilleni esille 15:sta päivän tilaisuuden jälkeen.

 

Interaktiivinen portfolio

Torstai 3.12.2009 klo 14:41 - Peter Forsgård

Valokuvaaja Platon interaktiivinen portfolio Portraits of Power on esillä The New Yorker -lehden verkkosivuilla. Varsin mukava ja kiva tapa esitellä muotokuvat. Kuvaa klikkaamalla Plato kertoo lyhyesti kuvaustilanteesta. Joukossa on myös Tarja Halonen. Kuvat on otettu YK:n päämajassa, kun paikalla oli lähes kaikki valtioiden päämiehet. Kannatta kuunnella sarjan viimeisen kuvan mp3-äänite. Siinä Platon kertoo enemmän varsin massiivisesta projektista ja tavastaan kuvata.

Tuossa sarjassa Platon tyyli on ymmärrettävästi varsin yksinkertainen. Tyylistä tulee mieleen Richard Avedon ja Martin Schoeller, vaikka valaisu onkin hiukan erilainen. 

(via photokaboom-blogi)

Muotokuvauksesta muutama kommentti

Keskiviikko 1.4.2009 klo 8:27 - Peter Forsgård

Viime sunnuntaina valittiin Vuoden muotokuvaaja. Valinta tehdään Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n vuosikilpailussa. Vuoden muotokuvaajaksi 2009 valittiin tamperelainen Irina Kolomijets. Raadissa oli tänä vuonna mukana FEP:n päätuomari Jim Lowe. Joten kansainvälistä ulottuvuutta oli luvassa arviointiin.

Palkitut kuvat edustivat sitä hyvää kansainvälistä laatua, jota vuosittain on tässä kilpailussa totuttu näkemään. Aavistuksen yksinkertaisempaa ja lähempänä klassista muotokuvaa kuin ihan viime vuosina. Kuvankäsittelyn korostuminen ei näy samalla tavalla kuin vielä joita kin vuosia sitten. Fantasiakuvia ei niin korostetusti palkituissa kuvissa näkynyt.

Kuitenkin kokonaisuus ei minusta ole oikein viime vuosina mennyt eteenpäin noin laajemassa mielessä. Melkoisen perusvarmalla ja jopa toinen toistaan samankaltaisella tyylillä mennään. Kaipaisin selkeästi näkyvämmin kuvaajan omaa näkemystä. Nyt eri kuvaajien kuvat ovat aika samanlaisia monessa suhteessa. Korostan tässä kuitenkin sitä, että varsin ammattitaitoisesti nuo kuvat kuitenkin tehdään. Mielenkiintoista on, että suurimmaksi osaksi palkitut olivat naiskuvaajia.  

Palkitut kuvat ovat nähtävissä SAV:n galleriassa. Harmi vain, että osa kuvista ei tule oikeuksiinsa pienessä koossa. Vuosittain kuvista on kiertänyt näyttely eri puolella Suomea. Eiköhän näyttely kiertele myös tänä vuonna.

Kansainvälisestikin suomalaisia muotokuvaajia palkittiin juuri muutama viikko sitten. Orvieton kilpailussa suomalaiset saavuttivat tukun palkintoja. Parhaana suomalaisena Tiina Mickelsson, yhdellä kultamitalilla ja kahdella pronssillaan. Myös kolme muuta kuvaaja saivat pronssimitalit kuvillaan. Tulokset Orvietosta ja kuvagalleria löytyvät järjestäjän verkkosivuilta. 

 

 

Portrait Now

Sunnuntai 8.2.2009 klo 10:26 - Peter Forsgård

The New Yorkerin kuvaajat Martin Schoeller ja Steve Pyke kertovat muotokuvistaan audioslideshown muodossa.

Kuvat ovat niitä, jotka ovat parhaillaan esillä Portraiture Now-näyttelyssä National Portrait Galleryssä Washington DC:ssä.

Muita valokuvaajia näyttelyssä ovat Katy Grannan, Jocelyn Lee, Ryan McGinley  ja .com/">Alec Soth.

Portrait Now on mielenkiintoinen näyttely, joka olisi ehdottomasti hieno nähdä. Pitäisi varmaan keksiä joku lisäsyy lähteä USA:han.

 

 

Miksi lehtikuvassa pitää nauraa?

Keskiviikko 21.1.2009 klo 9:18 - Peter Forsgård

Kirjailija Sofi Oksanen pohtii HS:n kolumnissaan Keskellä viikkoa miksi lehtikuvissa pitää nauraa. Tässä lehtikuvalla tarkoitetaan enemmänkin aikakausityyppistä lehtikuvaa.

Sofi Oksanen kirjoittaa "Naurun puuttuessa yleisöpalaute on selvä: tämä kirjailija murjottaa aina, onpa tympeä tyyppi." Lukijat ja kuvia katsovat ovat ehdollistuneet nauraviin kuviin, sanoo Oksanen.

Näinhän tuo käytännössä menee. Samanlainen vaatimus on muotokuvissakin. Asiakas haluaa usein itsestään nauravan tai vähintäänkin hymyilevän kuvan. Itse olen sitä mieltä, että normaali vakava ilme tuo kuvattavan persoonan paremmin esiin. Amerikkalaisessa kulttuurissa tämä on viety varsin pitkälle. On suuri ero kuvata amerikkalaisia verrattuna suomalaisiin. Amerikkalaisilta saa usein pyytää hiukan pienempä naurua tai hymyä. Varsinkin, jos heitä kuvaa suomalaisiin yritysmaailmalle suunnattuihin lehtiin. Suomalaisen asenne on, että bisnes on vakavaa ei sovi nauraa tai hymyillä, joku voi vielä luulla ettei tätä työtä oteta vakavasti.

Oksanen kirjoittaa myös, että kuva hymyilevästä ihmisestä on nuori, kulttuuri-, aika ja tekniikkasidonnainen. Tämäkin pitää paikkansa. Harvoin näkee vanhoja maalauksia tai valokuvia joissa kohde nauraa. Ennen vanhaan valokuvatavaksi tuleminen oli harras ja vakava hetki. Toki valokuvan alkuaikoina pitkät valotukset olivat hymylle esteenä. Samoin antiikin Kreikan taiteessa ei hymyileviä hahmoja ollut. Muistan aikoinaan, kun koulukuvaamo Seppälän Valokuvaamo aloitteli kuvauksia Puolassa, muistaakseni, oli siellä suurena myyntivalttina mahdollisuus hymyilevään kuvaan. Aiemmin siellä ei kuvissa juuri hymyilyn perinnettä ollut.

Hymyilevää ihmistä pidetään helposti lähetyttävänä ja avoimena. Tätä käytetään varsin tehokkaasti hyväksi esimerkiksi lehtien kansissa. Hymyilevä ihminen kannessa myy paremmin, kirjoittaa Oksanen. Aikakausilehtien kannet muistuttuvat tästä syystä varsin paljon toisiaan. Kannen tarkoituksenahan on saada ihminen tarttumaan lehteen, periaatteella, see it, grab it and buy it. Toisaalta kuten aiemmin jo mainitsin vakavampi henkisissä lehdissä vakavaa ilmettä käytetään vastaavasti myyntikeinona, hymyä pidetään liian kevytmielisenä, ainakin täällä meillä siis.

(edit klo 18.53) Linkki Oksasen kolumniin. En tuota linkkiä aamulla blogatessani huomannut.

Barack Obaman virallinen muotokuva.

Torstai 15.1.2009 klo 14:32 - Peter Forsgård

Yhdysvaltain uuden presidentin Barack Obaman virallinen muotokuva on julkistettu. Kuvan on ottanut Valkoisen talon virallinen valokuvaaja Pete Souza. Pienenä kuriositeettinä: valokuva on ensimmäinen digitaalisesti otettu USA:n presidentin virallinen muotokuva. Canonin uusin 5DMkII oli kuvaajalla työkaluna.

Pete Souza oli edellisen kerran Valkoisen talon virallisena kuvaajana Ronald Reaganin aikana.

Itse muotokuva on minusta kohtuullisen alkeellinen. Ihan rehellisesti sanottuna en uskoisi, että tuo kelpaisi edes perustutkintotasolla muotokuvauksen alalla. Kuvasta käy hyvin ilmi, miten e simerkiksi lehtikuvauksen osaaja ei välttämättä pärjää studiokuvauksessa. Tämä toimii myös toisin päin eli studiokuvaaja ei välttämättä ole se paras mahdollinen lehtikuvaaaja. Pete Souzan verkkosivuilla voit käydä toteamassa, että kuvajournalismi hänellä on hallussa. Luonnollisestikaan en tiedä mikä on ollut kuvaajan briiffissä reunaehdot. Toisaalta vaikka ne reunaehdot olisivat mitä, niin valaisussa on parantamisen varaa. Muu ilmaisu voi olla täysin harkittua.

Muotokuvan valaisusta.

Maanantai 28.1.2008 klo 22:33 - Peter Forsgård

Viime aikoina olen pohtinut ja tutkinut muotokuvauksen valaisua laajemmin. Klassinen valaisu lähtee perinteisestä pohjoisikkunavalosta, jossa pehmeältä pinnalta valo lankeaa noin 45 asteen kulmassa kasvoihin. Siinä kasvot saavat hienon kolmiulotteisen muodon. Tämän tavan kuvaajia, siis niitä tunnetuimpia, ovat olleet mm. Irving Penn, osittain Edward Steichen (klassisella aikakaudellaan) ym. Onhan niitä maailman sivu ollut valtavasti muitakin, mutta nuo kaksi nyt tulivat ensimmäiseksi mieleen.

Sama valaisun periaate on edelleen toimiva. Nykytekniikkana tosin salamavalot. Tyylilaji saadaan muuttumaan käytettävien valojen suhteita muuttamalla, mutta periaate on sama.

Tosin viime aikoina tämä klassinen tapa valaista ei välttämättä olekaan ollut se kiinnostavin.

Aivan hiljattain American Photo, muistaakseni juuri tuo lehti, valitsi parhaaksi muotokuvaajaksi Martin Schoellerin. Kuvia löytyy Clare Agengyn sivuilta. Hänen muotokuvissaan, etenkin sarjasssa Close Up, on klassisesta tyylistä poikkeava valaisu. Kameran molemmin puolin on strip-light. Mallien silmät silmät näyttävät minusta demonisilta ja eivät tuo mallia kovin edukseen esille. Minusta tuo tyyli ei ole suurimmalle osalle Schoellerin malleista paras mahdollinen. Paras tuon sarjan kuvista on ehdottomasti kuva Jack Nichollsonista. Hänen roolihahmojensa kautta tullut mielikuva hänestä on juuri kuvan kaltainen. Ei ihme, että juuri kyseinen kuva on Schoellerin Close Up -kirjan kansikuvana.

Toinen tämän hetken hottis on Jill Greenberg. Hän myös valaisee aavistuksen klassisesta poikkeavalla tavalla. Tosin hänen viimeisimmät kuvat ovat lähentyneet klassista tapaa valaista. Toki nykyhetken mausteilla. Hänen verkkosivuilleen on tullut paljon uutta materiaalia viime aikoina. Se on selkeästi lähestynyt klassista tapaa valaista. Toki mukana on mausteena ne makeat kiillot.  

Vuoden muotokuvaaja 2007 valittu

Keskiviikko 28.3.2007 klo 17:24 - Peter Forsgård

Suomen Valokuvaajain Liitto valitsee vuosittain Vuoden muotokuvaajan. Valintatilaisuus oli viime viikonloppuna Tampereella. Se on erinomainen tilaisuus nähdä missä muotokuva Suomessa menee. Valitettavasti en päässyt itse paikalle katsomaan jurytystä. Kilpailuhan on avoin kaikille SVL:n jäsenille. Itse en ole koskaan osallistunut kyseiseen kilpailuun, mutta nyt kun on tullut tehtyä enemmän perinteistä studiokuvausta niin miksei ensi vuonna...

Vuoden 2007 muotokuvaajaksi valittiin Petra Tiihonen Studio Aliaksesta. Tiihosen kuvia ja muita menestyneitä kuvia kannattaa käydä katsomassa SVL:n sivujen index.php?option=com_zoom&Itemid=57&catid=12">galleria-osasta. Kuvien tasosta yleisesti on paha sanoa mitään, koska en ollut paikalla. Kilpailussa menestyneet kuvat ovat kuitenkin sitä luokkaa, että uskoisin tason olleen jälleen kohtuullisen korkea. Erityisesti minä pidin muotokuvasarjan voittaneesta kuvasta. Kuvassa on herkkä ja hieno tunnelma saavutettu yksinkertaisella perusvalaisulla. Toinen suosikkini oli Olli Kinnusen ryhmäkuvasarjassa parhaaksi noteerattu bändikuva. 

Kuvat tulevat livenä näytille Helsinkiin Savoy-teatterin aulaan 3.-27.4.2007. Käy ihmeessä katsomassa upeita suomalaisia muotokuvia.

Milloin muuten sinä kävit viimeksi muotokuvassa?

Tennarin kaksi näyttelyä

Maanantai 12.3.2007 klo 16:00 - Peter Forsgård

Käväisin sunnuntaina katsomassa Tennispalatsissa olevat kaksi näyttelyä. Alakerrassa on Robert Doisneaun näyttely Pariisin kuvaaja. Hän on yksi suosikkikuvaajistani. Jotenkin Doisneaun kuvista huokuu inhimillisyys ja kohteensa kunnioitus. Hän ei hakenut sensaatiota vaan tyytyi kuvaamaan ympärillään olevaa elämää, kotikaupunkinsa elämää. Monet arkiset asiat eivät olleet hänelle liian tavallisia. Siitä voisimme jokainen ottaa oppia. Ympärillämme tapahtuu koko ajan paljon kuvattavaa. Tuntuu, että n ykyään haetaan kuvattavaksi jotain erikoista ja sitä kau tta näyttävyyttä kuviin. On jotenkin sellainen tunne, että aihe sinänsä on se merkittävä asia, eikä kuvan visuaalisuus. kuvattava kohde ei minusta ratkasi kuvan "hyvyyttä". Todellinen taituri saa visuaalista kuvaa aikaiseksi ihan arkisistakin asioista.

´Suudelma Pariisin kaupungintalon edessä´-kuvasta oli kaksi vedosta esillä. Toinen oli varsin suuri, muutaman metrin korkuinen ja toinen sitten ns. normaalikokoinen. Merkittävää näissä kahdessa vedoksessa oli se, että ne oli vedostettu aika eri sävyisiksi. Toisessa kuvassa taustalla oelvat rakennukset melkein hävisivät taustaan ja toisessa ne olivat selkeästi erotettavissa tummina elementteinä taustalla. Minusta se on hiukan erikoista, koska yleensä vedokset ovat samalaisia, sellaisia kuin valokuvaaja on niiden tarkoittanut olevan.

Yläkerrassa oli näyttely Tähtitaivas. Näyttely suomalaisen elokuvan kultakaudesta. Tosin minusta suomalaisen elokuvan kultakausi on parhaillaan menossa, tai sitten nyt on menossa toinen kultakausi. Näyttelyssä minulle kiinnostavinta olivat suuret muotokuvat sen ajan suomalaisista tähdistä. Sen ajan muotokuvaus otti esikuvansa Hollywoodin glamourkuvista. Kuvien valaisu ei aivan noudata sitä perinteistä muotokuvan valaisua. Valaisun esikuva oli elokuvavalaisu. Tyypillinen valaisu oli kovilla valoilla ja usein käytössä oli myös ns. Freshnel-linssi.

Näyttäviä kuvat toki olivat, mutta en aivan varauksetta pidä tuosta tavasta valaista. Tuohon elokuvatyyliseen muotokuvausvalaisuun voi tutustua kirjassa Hollywood Portraits. Kirjasta löytyy eri vuosikymmenten tyylit ja tavta valaista. Mukana on myös valaisukaaviot. Kirjan alkuosassa on myös varoitettu: Tällä valaisutyylillä et varmastikaan tule pääsemään muotokuvan valaisun peruskurssista.

Meillä on varsin hyviä valokuvanäyttelyitä menossa parhaillaan. Tämä Tennarin Doisneau, Salossa Veturitallissa on Minkkisen näyttely. Keväällä , toukokuussa, on Tennarissa Oi Maamme-näyttely, jossa on esillä paljon suomalaisia eturivin valokuvaajia. Syksyllä, lokakuussa, on vielä luvassa Sally Mannin-näyttely.

 

Suomalainen muotokuva jyrää...

Tiistai 24.10.2006 klo 19:45 - Peter Forsgård

Keskustelua suomalaisen valokuvauksen tilasta käydään aika ajoin. Aika paljon löytyy väitteitä, että suomalaisen valokuvan tila on surkea ym. Perustelut ovat vaan minusta hiukan hataria. Toki fakta pohjaista näyttöä surkeasta tilasta on vaikea esittää. Tottakai muutos aina aiheuttaa haasteita. Tarkoitan esimerkiksi digitaalisen tallentamisen vaiktukset lehtikuvaukseen. Onpa jopa väitetty suomalaisen lehtikuvauksen kuolleen. Mene ja tiedä sitten miten asian laita on. Tuskinpa nyt kuollut sentään, vaikka onkin tainnut jonkinlaisen pohjakosketuksen ottaa. Minusta lehtikuvauksessakin on selkeästi kurssi käänt ynyt jo vuosia sitten, kun muutokseen on totuttu. Muutosvastarinta taitaa se suurin syyllinen olla...

Niin siis siihen muotokuvaan takaisin... Ranskan muotokuvan kesässä 2006 (juu on tämä hiukan vanha juttu, mutta silti mainitsemisen arvoinen edelleen). Ammattilaisten-sarjassa suomalaiset valokuvaajat saavuttivat toisen ja kolmannen sijan. Tiina Puputti oli toinen ja Sami Tirkonen kolmas. Linkit valokuvaajien kilpailukuvaan: Tiina Puputti ja Sami Tirkkonen. Tirkkonen sai myös kunniamaininnan muotisarjassa. Katrin Havia sai kunniamaininnan persoonallisesta kuvasarjasta. Havian kuvasarjaa en löytänyt tapahtuman aavistuksen hitailta sivuilta. Tiina Puputti on muuten VVI:n rehtori. Suomen muotokuvausopetus on hyvissä käsissä, joten eiköhän jatkoa seuraa...

Sivuilta kannattaa muutenkin katsella missä muotokuvaus Euroopassa tänä päivänä menee. Tyylikkään yksinkertaisia suurinosa kuvista on. En toki tarkoita yksinkertaisella helppoa kuvaa. Muotokuvan saa kasaan hyvin pienillä mausteilla, kun tietää mitä tekee. Voittajan italialaisen Davide Ceratin muotokuvat ovat todella tyylikkäitä ilman sen suurempia virityksiä.

#9 Cunningham: Alfred Stiglitz

Perjantai 12.5.2006 klo 9:40

  Imogen Cunningham oli ensimmäisiä naisia, jotka tienasivat elantonsa valokuvaamalla. Hän kuului kuuluisaan f64 ryhmään perustajiin. f64 muita jäseniä olivat mm. Ansel Adams ja Aflred Stiglitz. Cunningham opiskeli yliopistossa kemiaa ja kasvitieteitä. Näitä peruja ovat hänen huiman upeat lähikuvat kukista ja kasveista. Valo, muoto ja abstraktit struktuurit ovat hänelle ominaista. Häntä pidetäänkin yhtenä modernin valokuvauksen pioneereista.

 

Muotokuva Alfred Stiglitzistä on vuodelta 1934. Cunningham oli kuvannut Mills yliopiston valmistuneita kyllästymiseen asti. Vanity fair (kuka suurista valokuvaajista ei ole kuvannut vanity Fairille) tarjosi mahdollisuuden kuvata henkilökuvia lehteen. Kuvauskeikka oli kuulemma nostanut hänen itsetuntoaan. Hän oli kuvannut itärannikolle suunnatulla keikallaan kuvannut paljon merkittäviä ihmisiä. Samaan aikaan hän otti muotokuvan Stiglitzistä. Kuva on loistavasti onnistunut ja A. Adamsin mukaan kuvasta huokuu Stiglitzin luonne. Kuvauksen on täytynyt olla hankala, koska A. Stiglitz ei oikein arvostanut naiskuvaajia, toisin hän piti Cunninghamia yhtenä parhaista naiskuvaajista.

 

Cunningham teki valokuvaustöitä kuolemaansa saakka. Hän jopa aloitti muotokuvausprojektin ´After ninty´ olessaan itse 92-vuotias. Hän otti muotokuvia vain yli 90-vuotiaista. Projekti ei koskaan tullut täysin valmiiksi. Imogen Cunningham kuoli 1976. Viimeisestä projektistaan tehtiin kuitenkin näyttely ja kirja. Cunninghamin ura kesti siis yli 70 vuotta.

 

 

Magnolia Blossom vuodelta 1925

TOP 10 muotokuvaa...

Perjantai 28.4.2006 klo 9:11 - Peter Forsgård

Sarjani top 10-muotokuvaa hiukan takkuaa muista kiireistä johtuen. Enköhän ensi viikon alussa saa #9 esille....

#10 Skrebneski: Diana Ross

Maanantai 17.4.2006 - Peter Forsgård

Victor Skrebneski avasi studion 1952 LaSalle Streetille Chicagoon. Aluksi hän keskittyi lähinnä muodin kuvaamiseen. 50- ja 60-luvut kuluivat lähinnä kuvaamiseen Marshall Fieldin tavaratalolle. Hänellä oli kuvattavanaan paljon mallimaailman nousevia tähtiä. Kuuluisin heistä oli varmaankin Cindy Crawford.

Muotokuva Diana Rossista on minusta upea. Se on kuvattu tammikuun 25 päivä 1977 Skrebneskin Chicagon studiossaan. En ole varsinaisesti Ross-fani, joten kuvan sisältö sinänsä ei ole se tekijä, joka saa minut kiinnostumaan kuvasta. Valaisu on kaikessa yksinkertaisuudessaan hieno. Turha hienostelu useilla valoilla on poissa. Varmaankin sen se valaisun yksinkertaisuus, jolla Skrebneski on saanut kuvaan mallilla vahvan diivan tunteen. Mallin pään asento myös korostaa diivamaisutta. Osittain samaa valaisutyyliä käytettiin myös 40-50-luvulla ns. Hollywood-glamour kuvissa. Valaisu on myös Skrebneskille tyypillinen, vaikka tässä kuvassa ei olekaan hänelle sille ajalle tyypillistä mustaa poolopaitaa. Valo on lähes keskellä ja se heijastetaan kovalta metallivarjolta. Lähes keskellä oleva valo luo kasvoihin symmetrian.

70-luvulla Skrebneski kuvasi julkkismuotokuvia, joissa malli puettiin samaan liian suuren mustaan poolopaitaan. Kuvat edustivat sen ajan muotivirtausta minimalistista esteettistä näkemystä. Kuvien valaisu oli hyvin yksinkertainen. Pääasiassa yhdellä kovalla valolla mallin yläpuolelta. Hän korosti kasvoja ja nosti niistä esiin mallilleen tyypillisimpiä piirteitä. Valon lähdettä myös vinjtointiin voimakkaasti, jotta se lankeaisi vain kasvoihin. Kuvan yksinkertaisuudella hän pyrki saavuttamaan kuville ajattomuuden tunnun. Ei mitenkään harvinainen tavoite taitelijalle.

80-luvulla Skrebneski muutti hiukan tyyliään ja otti liikkeen mukaan muotokuviin. Kuvissa malli liikkuivat ja tuloksena oli liike-epäterävyyttä. Ensimmäiset kokeilut olivat -60 luvulta.

 

 

 

 

90-luvulla hän jatkoi liikkuvan mallin kuvaamista, mutta nyt kaksoisvalotus menetelmällä.

 

 

Linkki: Victor Skrebneski

 

.......................................................................................

Top 10 muotokuvaa ---- etenee....

Torstai 13.4.2006 - Peter Forsgård

Vihdoin olen pääsemässä eteenpäin tässä projektissani. Olen kerännyt mielestäni 10 ?parasta? ja vaikuttavinta muotokuvaa sarjaksi. Sarja julkaistaan kerran viikossa aina maanantaisin blogissani kuvien ja perustelujen kera. Valinnat ovat täysin subjektiivisia ja aivan varmasti joku tekisi täysin toisenlaisen top-10 listan. Olen valinnut muotokuvia, jotka ovat jossain vaiheessa minuun ?kolahtaneet? ja joilla on ollut laajempaa merkitystä yleisellä tasolla tai kuvaajalle itselleen. Kuvat ovat nimenomaan muotokuvia, ja mukaan ei ole otettu esim. kuvajournalistisia henkilökuvia ym. Sen verran voin paljastaa tulevasta, että suomalaisen muotokuvaajan ottamia kuvia listalle nousi vain yksi, valitettavasti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettei Suomesta löytyisi loistavia muotokuvaajia. Heti tulee mieleen useita, Aalto, Kuvasiskot, Simanainen, Teräväinen jne? Syy suomalaisten kuvaajien kuvien jääminen yhteen voi olla, ettei suomalaisilla kuvaajilla sittenkään ole kansainvälistä painoarvoa, ainakaan vielä. Suomalaisista muotokuvista voisi tehdä oman top-10 listan? No katsellaan sitä ensi syksynä? ehkä... Haastan samalla kaikki valokuvausblogeja pitävät tekemään omia top-10 listoja mielestään parhaista valokuvista?

Kuvasarja alkaa pääsiäismaanantaina 17.4.2006?

....................................................................................

TOP 10 muotokuvaa

Torstai 9.3.2006 - Peter Forsgård

Ajattelin listata blogiini itselleni ne mieleenpainuvimmat muotokuvat, joita olen vuosien varrella nähnyt. Muotokuvien top 10 lista alkaa varmaankin parin viikon päästä, joudun hetken pohtimaan ja kaivelemaan ne kuvat kirjahyllyn kätköissä olevista valokuvauskirjoistani. Tarkoitus on siis listata nimenomaan muotokuvia, siis pelkkä henkilökuva ei minusta tätä kriteeriä täytä. Palataan tarkemmin näihin kriteereihin kuvien yhteydessä. Laiton myös jokaisesta valitsemastani kuvasta pienen kuvan näytille. Kyseessä on kuva-arvostelu, joten tekijänoikeudetkin eivät ole ongelma. Todennäköisesti reproan kirjan aukeaman, jotta tulee selkeästi esiin etten vain halua kuvittaa blogiani muiden ottamilla kuvilla.

Ihan ole vielä ihan selvillä itsekään lopullisesta järjestyksestä, mutta aika selkeä käsitys mukaan otettavista 10:stä muotokuvasta on. Esittelyyn tulee aika paljon varmasti monelle tuttuja klassikoita, mutta voi siellä olla joku yllättävämpikin valinta.

Muotokuvien valinta listalleni tulee olemaan täysin minun subjektiivinen näkemys ja kaikilla valituilla kuvilla on ollut jossain vaiheessa minuun jonkinlainen vaikutus.

Idean tähän TOP10 listaani sain The Online Photographer-blogin vastaavan tyyppisestä listasta.

Palataan asiaan tämän tiimoilta viimeistään parin viikon päästä