Portfolioon laajasti osaamista vai se erikoisosaaminen?

Torstai 16.12.2010 klo 12:00 - Peter Forsgård

Portfolio on valokuvaajalle tärkeä työkalu töiden esittelyyn. Portfolion formaatti riippuu mielestäni aika pitkälle siitä kenelle kuvia ja missä muodossa myy.

Yksityishenkilöille muotokuvia myyvälle perinteinen printattu portfolio varmaan toimii parhaiten. Kuvat ovat siinä muodossa, kun ne asiakkaalle menevät. Kuvissa on sama tuntu ja tunne kuin niissä joita asiakas ostaa. Mainostoimistoille palvelujaan myyvälle iPad tai vastaava sähköinen portfolio on varmaan paikallaan.

Erittäin kätevä on myös kerätä ne ehdottomat helmet omasta tuotannostaan älypuhelimeen. Niiden näytöt ovat erinomaisia ja portfolio kulkee kätevästi mukana. Älypuhelimesta on helppo näyttää kuvia satunnaiselle kiinnostuneelle.

Verkkosivuilla oleva portfolio sitten laajentaa mukana kulkevia työnäytteitä. Blogit, Facebook fani-sivut ja twiittailut sitten kertovat kuvaajasta ihmisenä henkilökohtaisemmin. 

Kokonaan toinen kysymys on sitten portfolion sisältö. Siinäkin on monta ulottuvuutta. Yksi tärkeä päätös on esitteleekö laajasti erilaista osaamistaan vai keskittyykö johonkin erityisosaamiseen tai tiukasti johonkin tyyliin sidottuna? Molempiin tapoihin on hyvät perustelut, joten oma valinta pitää aina erikseen miettiä.

Suomessa laajasti uskotaan monipuoliseen ja kaikein kattavaan portfolioon. Perusteena on, että näytetään laajasti oma osaaminen. Muualla maailmassa on tapana näyttää oma tyylilajinsa. Jaotteluni tässä on toki kärjistävä, mutta asiaa havainnollistava.

Laaja-alaisuus on toki hyvästä pienillä markkinoilla. Tästä johtuen meillä Suomessa laajasti osaamistaan esittely on perusteltua. Silti minusta kuvaajan tyyli tulisi olla yhtenäinen. Toki sekin riippuu paljon porfolion rakenteesta. Niitä voi olla useita ja jaettu aina sen mukaan kenelle kuviaan esittää.

Isommilla markkinoilla oman tyylin esittäminen selkeämmin voi olla perusteltua. Ostajat hakevat tiettyä tyyliä ja tekevät päätöksensä sen mukaan. Toki nämä kaksi tapaa menevät osittain ristiin ja asia ei ole aivan näin yksinkertainen.

Kansainvälisesti laajasta osaamisen näyttämisestä portfoliossaan saa helposti kommentin: "Jack of all trades, but master of none." Toisin sanoen kansainvälisillä markkinoilla kannattaa miettiä mitä ja miten portfolionsa esittää.

Yhteytenä tähän voi verrata Ammattikuvaajien Mestariarvoa ja FEP:n QEP:tä. Mestariarvoa haetaan portfoliolla, joka ilmentää kuvaajan monipuolisuutta. QEP:tä haetaan portfoliolla, jolla ilmennetään kuvaajan omaa tyyliä. Samalla kuvakokonaisuudella ei siis pääse molemmista hauista läpi. Molemmissa toki ammattitaito tulee näkyä, vaikkakin hiukan eri tavalla.

Portfolion sisältö ja kuva-aiheet toki liittyvät siihen mitä kuvaa. Toinen yhtä tärkeä osa ovat sellaiset kuvat joita haluaisi myydä. Ne ovat kuvia, joita pitää tehdä omina projekteinaan.

Yksi merkittävä osa portfoliota on myös ne kuvat jota ottaa huvikseen ilman sen kummenpaa kaupallista tausta-ajatusta. Enkä nyt välttämättä tarkoita kotialbumiin meneviä kuvia. Henkilökohtaiset kuvat kertovat kuvaajasta ihmisenä. Jokainen toki itse määrittää kuinka paljon henkilökohtaista haluaa itsestään kertoa omassa portfoliossaan.