My Instagram feed:

My favorite tweets:

www.peterforsgard.com

Follow JPeterF on Twitter PeterF on LinkedIn
PeterF on Vimeo JPeterF on You Tube
PeterF on Google+ PeterF on Instagram

Arkisto

Avainsanat

Aaltoes (2 kpl)Aalto Jussi (5 kpl)Aalto Tuija (4 kpl)Adams Ansel (10 kpl)Adobe (4 kpl)American Photo (3 kpl)Andrews Blake (2 kpl)Android (4 kpl)applikaatio (1 kpl)apurahat (2 kpl)Araki (2 kpl)Arbus Diane (5 kpl)arkisto (1 kpl)arkistointi (2 kpl)Art Fair Suomi (2 kpl)Asdam Knut (2 kpl)ASMP (2 kpl)Ateneum (4 kpl)audio (1 kpl)audioslideshow (10 kpl)Austrup Fearnley (2 kpl)Avedon Richard (6 kpl)avustajasopimus (2 kpl)Barack Obama (5 kpl)Beckett Martin (3 kpl)Bendiksen Jonas (2 kpl)Bieber Jodi (2 kpl)Black Star Rising (5 kpl)blogaaminen (1 kpl)blogi (31 kpl)blogit (1 kpl)Bloom Philip (8 kpl)Bombay Flying Club (2 kpl)Bonet Pep (2 kpl)Brady Matthew B. (3 kpl)Brander Signe (3 kpl)Bremer Caj (2 kpl)Bremer Stefan (6 kpl)Burri Rene (3 kpl)business (65 kpl)c/o (1 kpl)cameratruck (1 kpl)canon (1 kpl)Canon (47 kpl)Canon 5D Mark II (8 kpl)Canon 7D (2 kpl)Canon EOS (2 kpl)Canon S90 (2 kpl)Capa Robert (4 kpl)Cederqvist Simon (3 kpl)cheerleading (1 kpl)CitiesDreamsIllusions (2 kpl)copyright (1 kpl)Corbijn Anton (7 kpl)Crewdson Gregory (2 kpl)croudfunding (7 kpl)dAgata Antoine (3 kpl)Dahl Cecile (2 kpl)Deutsche Borse Photography Prize (2 kpl)digi (3 kpl)digiexpo (1 kpl)Digiexpo (8 kpl)Docendo (5 kpl)Docimages (2 kpl)dokumentarismi (1 kpl)domain (5 kpl)drone (1 kpl)elokuva (1 kpl)elokuvat (1 kpl)Emphas.is (3 kpl)english (1 kpl)ennustus (5 kpl)Epson (2 kpl)erikoista politiikkaa (10 kpl)Erwitt Elliot (2 kpl)etiikka (1 kpl)exhibition (1 kpl)exif (1 kpl)Facebook (11 kpl)FEP (3 kpl)filmi (2 kpl)Fimage (2 kpl)Fink Larry (2 kpl)Finnfoto (17 kpl)Flattr (2 kpl)Flickr (2 kpl)forumit (1 kpl)foto12 (1 kpl)fotofinlandia (1 kpl)Fotofinlandia (15 kpl)Fotografiska (5 kpl)fotogrammi (1 kpl)fotoSkoda (1 kpl)Frakes Bill (3 kpl)Frank Robert (2 kpl)Freeman Michael (2 kpl)galleria (2 kpl)Garmin (2 kpl)Getty Images (2 kpl)Gillmore Dan (2 kpl)Goldin Nan (4 kpl)Google Plus (2 kpl)GoPro (2 kpl)Greenberg Jill (2 kpl)greenscreen (1 kpl)guru (8 kpl)haakuvaus (10 kpl)Hakasalmen huvila (2 kpl)HanGrip (2 kpl)Hasselblad (2 kpl)Hauswolff Annika von (2 kpl)HCP (8 kpl)Heald Laura (2 kpl)Heikura Hannes (9 kpl)Helsingin Piirin Valokuvaajat (2 kpl)Helsingin Sanomat (6 kpl)Helsinki (31 kpl)Helsinki School (6 kpl)Henry Alexx (2 kpl)Hipstamatic (2 kpl)historia (3 kpl)Hoepker Thomas (3 kpl)Holga (2 kpl)Hujanen Touko (2 kpl)huoltoyhtiot (1 kpl)hybridi (1 kpl)hyperlapse (2 kpl)ICP (5 kpl)ilmaisu (2 kpl)ilmakuvaus (1 kpl)Instagram (9 kpl)internet (1 kpl)Intia (2 kpl)iOS (1 kpl)iPad (6 kpl)iPhone (3 kpl)iStock (2 kpl)iZettle (1 kpl)jalkapallo (3 kpl)japanilainen valokuva (1 kpl)Jarvis Chase (6 kpl)Jobs Steve (2 kpl)Jokela Markus (3 kpl)jooga (1 kpl)joulukalenteri (2 kpl)julkaisulupa (1 kpl)julkiset paikat (1 kpl)Jung Irmeli (2 kpl)Kaleva Matti J. (3 kpl)Kallio Harri (2 kpl)kamera (8 kpl)Kameralehti (3 kpl)Kameraseura (4 kpl)kamerat (18 kpl)Kamppi (2 kpl)kansalaisjournalismi (3 kpl)Karsh Yosuf (2 kpl)Karttunen Johanna (2 kpl)katse.org (4 kpl)katukuvaus (4 kpl)kauasCreative (1 kpl)keikat (1 kpl)Kelby Scott (2 kpl)Kero Sami (2 kpl)keskusta reitti (1 kpl)Kiasma (4 kpl)Kickstarter (6 kpl)kilpailu (1 kpl)kinofilmi (1 kpl)kirja (12 kpl)Kirjamessut (3 kpl)kirjaston kätköistä (1 kpl)kirjaston katkoista (20 kpl)kissa (1 kpl)kissanpennut (1 kpl)Kodachrome (2 kpl)Kodak (6 kpl)Koivunen Vesa (6 kpl)Kolari Jukka (9 kpl)kontaktikuvaus (1 kpl)Kopiosto (2 kpl)koripallo (1 kpl)Korjaamo (2 kpl)Koskinen Paivi (2 kpl)koulukuvaus (3 kpl)koulutus (14 kpl)Koutaniemi Meeri (4 kpl)Kovalainen Ritva (2 kpl)kritiikki (1 kpl)kulttuuripolitiikka (1 kpl)Kuukka Kari (14 kpl)Kuva & Kamera (8 kpl)kuvablogi (4 kpl)kuvajournalismi (64 kpl)kuvakilpailut (2 kpl)Kuvalo (3 kpl)kuvamanipulaatio (2 kpl)kuvan julkaisu (1 kpl)kuvankäsittely (1 kpl)kuvankasittely (15 kpl)kuvanluku (1 kpl)kuvapankki (10 kpl)kuvatoimisto (2 kpl)LaChapelle David (5 kpl)Laforet Vincent (8 kpl)laki (1 kpl)Lange Dorothea (4 kpl)Langhans Jan (2 kpl)Lavaklubi (2 kpl)lehtikuvaus (1 kpl)Leibovitz Annie (7 kpl)Leica (5 kpl)Leinonen Kati (2 kpl)Leskela Jouko (3 kpl)lightroom (14 kpl)Lightroom (3 kpl)Lightroom Journal (2 kpl)Lindahl Erik (3 kpl)LinkedIn (2 kpl)linkki (52 kpl)lisenssi (1 kpl)Luceo (2 kpl)lukijan kuvat (1 kpl)Lumia (3 kpl)Luova (13 kpl)lyhyt elokuva (1 kpl)Lytro (5 kpl)Magic Lantern (2 kpl)Magnum (8 kpl)mainonta (1 kpl)mainoskuvaus (1 kpl)maisemakuvaus (1 kpl)Malmstrom Henrik (3 kpl)manipulointi (1 kpl)Mannermaa Lauri (2 kpl)Mannikko Esko (2 kpl)Mann Sally (9 kpl)Mapplethorpe Robert (3 kpl)markkinointi (3 kpl)Mark Mary Ellen (3 kpl)matkakuvaus (1 kpl)McCurry Steve (10 kpl)media (2 kpl)Mediapaivat (2 kpl)Mediastorm (5 kpl)Melcher Paul (2 kpl)messut (5 kpl)metadata (1 kpl)Metso Juha (2 kpl)Mexican Suitcase (6 kpl)micro four thirds (1 kpl)Mikkila Janne (2 kpl)Minkkinen (14 kpl)mobiilikuvaaminen (13 kpl)Model Lisette (2 kpl)moraali (1 kpl)Moriyama Daido (2 kpl)muistikortti (1 kpl)multimedia (4 kpl)muotokuva (4 kpl)muotokuvaprojekti (1 kpl)muotokuvaus (26 kpl)Musta Taide (6 kpl)mustesuihkutulostus (1 kpl)myytit (3 kpl)Nachtwey James (4 kpl)nakemys (1 kpl)näyttely (1 kpl)nayttely (8 kpl)nelikopteri (1 kpl)neulanreika (1 kpl)neulanreikä (1 kpl)Newton Helmut (4 kpl)Ng Ren (2 kpl)Nikon (15 kpl)Nitsa (3 kpl)Nokia (8 kpl)NOOR (2 kpl)NY Times (5 kpl)Olympus (25 kpl)online video (1 kpl)Page Tim (2 kpl)Pagter Soren (2 kpl)Panasonic (13 kpl)Panasonic G1 (3 kpl)panoraama (1 kpl)Parempia kuvia (12 kpl)Parr Martin (2 kpl)patentti ´672 (2 kpl)Penn Irving (3 kpl)Pentax (2 kpl)Perander Robert (5 kpl)perjantai13 (1 kpl)Petersen Anders (9 kpl)Phaidon (2 kpl)photofilm (1 kpl)photography (1 kpl)Photokina (10 kpl)Photoshelter (2 kpl)Photoshop (4 kpl)photostories (1 kpl)piilomainonta (1 kpl)Piiroinen Heidi (2 kpl)piktorialismi (1 kpl)plagiaatti (3 kpl)plateblog (2 kpl)Plato (3 kpl)Platon (3 kpl)Plugi (2 kpl)podcast (1 kpl)pokkari (2 kpl)Polaroid (5 kpl)portfolio (1 kpl)Potka Pekka (4 kpl)Praha (4 kpl)printti (1 kpl)Puputti Tiina (2 kpl)Pureview (4 kpl)Qaiku (2 kpl)radio (1 kpl)Rajala (3 kpl)Rautaheimo Kaisa (2 kpl)RED (4 kpl)Riis Jakob (4 kpl)ruokakuvaus (2 kpl)Saanio Matti (4 kpl)salama (2 kpl)salamalaitteet (1 kpl)Salgado Sebastiao (2 kpl)salibandy (24 kpl)Salo Merja (3 kpl)Sammallahti Pentti (2 kpl)Samsung (4 kpl)Sanoma Magazines (2 kpl)SanomaNews (5 kpl)Sanoma Oy (3 kpl)SanomaWSOY (3 kpl)Saudek Jan (2 kpl)SAV (10 kpl)Schoeller Martin (4 kpl)Scoopshot (5 kpl)sekalaista (1 kpl)Seymour David (2 kpl)Sigma (3 kpl)Social Cam (2 kpl)softat (1 kpl)some (23 kpl)somesukuprojekti (1 kpl)sony (1 kpl)Sony (10 kpl)Sports Illustrated (3 kpl)Steichen Edward (2 kpl)Steidl (3 kpl)stereokuvaus (1 kpl)Stockholms Fotomassa (4 kpl)striimaus (1 kpl)Strobist (2 kpl)Stuart Matt (2 kpl)studio (10 kpl)Studio IMG (2 kpl)studiokuvaus (1 kpl)Sudek Josef (2 kpl)Sulanto Matti (4 kpl)suomalainen valokuva (3 kpl)Suomen Lehtikuvaajat (3 kpl)suttukuvat (2 kpl)Szarkowski John (2 kpl)taidevalokuvaus (1 kpl)Takala Antero (3 kpl)Tammi Maija (4 kpl)Taro Gerda (2 kpl)tearsheet (1 kpl)tekijanoikeus (51 kpl)tekijanoikeusaloite (3 kpl)Teknari (4 kpl)tekniikka (4 kpl)televisio (2 kpl)Tennispalatsi (9 kpl)Teosto (2 kpl)Terho Jesse (2 kpl)testit (1 kpl)The Americans (2 kpl)the Impossible Project (1 kpl)The New Yorker (2 kpl)The Online Photographer (3 kpl)tietokone (1 kpl)timelapse (6 kpl)tineye (1 kpl)TinEye (3 kpl)top 10 (5 kpl)Tsekki (2 kpl)Tukholma (2 kpl)tulevaisuus (1 kpl)Twitpic (2 kpl)Twitter (11 kpl)tyonkulku (1 kpl)tyopaja (11 kpl)Unia ja Sarjakuvia (6 kpl)urheilukenttä (2 kpl)urheilukuvaus (9 kpl)Ut Nick (2 kpl)Uuden vaurauden vaikuttajat (4 kpl)vaalijulisteet (2 kpl)Vaasa (1 kpl)valaisu (4 kpl)Valkonen Jukka (1 kpl)valokuva (85 kpl)valokuvaaja (3 kpl)valokuvakilpailut (1 kpl)valokuvamessut (3 kpl)valokuvanayttely (61 kpl)valokuvan vuosi (1 kpl)valokuvataide (3 kpl)Valokuvataiteen museo (12 kpl)Valokuvataiteenmuseo (2 kpl)valokuvau (2 kpl)Valokuvaus (20 kpl)valokuvaus (718 kpl)valokuvauskilpailu (4 kpl)valokuvauslehti (1 kpl)valokuvausmessut (1 kpl)valokuvaus SAV (1 kpl)Vanhanen Hannu (1 kpl)varilampotila (1 kpl)Vasko Ea (2 kpl)vblog (2 kpl)Vblog (2 kpl)vedostus (1 kpl)Veijo Karoliina (2 kpl)verkkokaupat (1 kpl)verkkolehti (2 kpl)verkkosivut (3 kpl)verkkoyhteys (1 kpl)Veturitalli (1 kpl)Vhoto (1 kpl)Viddy (1 kpl)video (14 kpl)Videokuvaus (2 kpl)videokuvaus (39 kpl)videostock (1 kpl)Vignette (2 kpl)VII Photo (1 kpl)VII Photo Agency (1 kpl)VII The Magazine (2 kpl)Vilna (2 kpl)Vimeo (2 kpl)Vine (1 kpl)vinkit (1 kpl)Virka Galleria (2 kpl)visuaalinen tarinankerronta (1 kpl)Vivolin Asko (1 kpl)VPhoto (1 kpl)Vuoden lehtikuva (11 kpl)Vuoden lehtikuvaaja (2 kpl)Vuoden luontokuva (2 kpl)Vuoden muotokuvaaja (10 kpl)Vuori Jesper (1 kpl)VVI (4 kpl)Wagstaff Sam (1 kpl)Watkins Carlton E. (2 kpl)Watson Albert (7 kpl)webdokumentti (1 kpl)WeeGee (1 kpl)Weselius Hanna (1 kpl)Westermark Kirsi (1 kpl)Weston Edward (2 kpl)WhatTheDuck (1 kpl)White Charles (1 kpl)William Imaging Research (1 kpl)Winogrand Gary (1 kpl)World Press Photo (2 kpl)World Press Photo Award (2 kpl)Worley Brian (1 kpl)Wornell Gary (1 kpl)Wreck a Movie (1 kpl)xpoSeptember (1 kpl)Yamaji Yuka (1 kpl)Yoe Uusisaari Marylka (1 kpl)You Tube (8 kpl)Zacuto (1 kpl)Zeiss (3 kpl)Zenger Felix (1 kpl)

Adoben Creative Cloud

Perjantai 24.1.2014 klo 10:47 - Peter Forsgård

cc.png
kuva: Adobe

Adobe muutti vähän aikaa sitten, muistaakseni joskus viime kesänä, ohjelmistojensa myyntitapaa varsin merkittävästi. He luopuivat kokonaan myynnin perinteisellä tavalla. Nyt kaikki ohjelmistot ovat käytössä kuukausimaksulla ja ladattavissa suoraan Adoben verkkosivuilta. Laatikossa niitä ei enää saa. Toisin sanoen asiakas voi ladata koneelleen vain ne ohjelmat joita tarvitsee. Minusta tuo muutos oli hyvä. On ollut usein tilanteita, että tarvitsee vain hetken yksittäistä ohjelmaa. Videotuotannoissa saattaa tulla joskus asiakkaalta esim. Illustrator-muodossa jotain materiaalia. Muuten en juurikaan Illustratoria ole tarvinnut, mutta nyt on mahdollista avata nekin tiedostot ja muuttaa ne helposti lopulliseen käytettävään muotoon.

Muutos sai minut siirtymään kokonaan Adobe-ohjelmien käyttöön. Editoin videot nykyään siis Premiere Pro CC:llä. Aiemmin tein sen Final Cutilla ja sen oheisohjelmilla. Aiemminkin toki kuvankäsittelyssä on ollut Lightroom ja jonkin verran Photoshop käytössä.

Nyt kun on ollut mahdollisuus paremmin tutustua muihinkin ohjelmiin, niin on oppinut paljon. Creative Cloudiin kuuluu myös työkalut sähköiseen julkaisemiseen. Digital Editionilla voi tehdä eKirjoja ja vastaavia. Jopa pienimuotoisten mobiilisovellusten teko on ymmärtääkseni mahdollista.

Jonkin verran malli on saanut kritiikkiä. Sinänsä se ei ole yllättävää, sillä aina muutos aiheuttaa vastarintaa. Ohjelmat ovat käytössä niin kauan kuin maksaa kuukausimaksunsa. Kuten kaikki free-lancerit hyvin tietävät on tilanteita, että maksujen kanssa voi tulla haasteita. Maksamatta jättäminen tarkoittaa ettei ohjelmia voi käyttää. Onneksi ei vielä kantapään kautta saanut selville meneekö käyttöoikeus samantien poikki, jos maksua ei maksa vai onko siinä hiukan aikaa hoitaa asia. Toivottavasti jälkimmäinen on mahdollista sillä olisihan se hankalaa, jos kesken työalla olevan projektin aikana ohjelmistojen käyttöoikeus katkeaisi. Tiedostot toki ovat käytössä vaikka ohjelmien käyttöoikeus katkeaa. Siinä mielessä ei hätää.

Minusta tässä kokonaisuudessa kuitenkin positiiviset asiat voittavat. Hienointa on ollut huomata ohjelmistojen päivitystahti. Lokakuussa otin CC:n käyttöön ja jo nyt on tullut useita merkittäviä päivityksiä moneen ohjelmaan. Sovelluskehittäjä voi päivittää ohjelmaa sitä mukaan kuin niitä tehdään ja saada sen myös samantien käyttäjille käyttöön. Varmasti myös motivoivaa koodareille. Ei tarvitse odottaa seuraavan vuoden päivitystä, vaan saa homman valmiiksi ja voi keskittyä jo seuraavaan uutuuteen. Kokonaiskustannusta aiempaan on hiukan hankala laskea, koska nyt ei ole saatavilla aikaisempia hintoja. Muistaakseni eri pakettien hinnat olivat siinä 2000-3000 euron paikkeilla. Omasta päivitystahdista riippuen sitten kustannus per vuosi oli 1000 euroa. Äkkiä laskettuna eivät kustannukset ainakaan kovin paljoa ole noussut. Vuosisopimuksella alvillinen hinta kuukaudessa koko paketille on tällä hetkellä 61,49€. Yksittäinen kuukaisu ilman sitoutumista on alvillisena 92,24€. Hinta taso ei ole nyt ongelma, mutta jos sitä ruvetaan hitaasti hinaamaan ylöspäin kun on saatu riittävä määrä käyttäjiä tilanne toki muuttuu. Mahdollisuus on myös hankkia ohjelmia yksittäin.

Kaikki valokuvaajat eivät suinkaan tarvitse koko settiä ohjelmia. Adobe tarjoaakin valokuvaajille varsin edullisesti Photoshop, Lightroon ja Bridge -yhdistelmää 12,29€ per kuukausi. Varsin edullisesti saa todella kovan setin kuvien muokkaamiseen. 

Yksi merkittävä asia CC:ssä on sen eri ohjelmien yhteensopivuus. Dynaaminen sisältö ohjelmien välillä on kehittynt valtavasti. Esimerkkinä vaikka verkkosivujen teko. Elementejä, kuvia ja logoja, joita esim. verkkosivuille laittaa Muse CC:ssä, voidaa Photoshopissa käsitellä ja ne päivittyvät reaaliaikaisesti (tallennettaessa siis) Muse-projektissa olevaan lay-outtiin. Samankaltaiset dynaamiset yhteydet toimivat monien muidenkin ohjelmien välillä. Äänen käsittely ja värikorjailut videotyössä toimii saumattomasti Premieren, Auditionin ja SpeedGraden välillä.

Voisi kuvitella tämän myös vähentävän piratismia. Joku voi tarvita ohjelmistoja vain hetken tai yhteen projektiin. Pienellä sijoituksella saa ohjelmat käyttöön ja kun projekti on valmis voi sopimuksen irtisanoa. Kätevää on myös silloin, jos projektiin tarvitaan yksi tai useampi väliaikainen ohjelmalisenssi lisää.

CC:hen kuuluu myös visuaalisten tekijöiden yhteisö, Behance. Sen jäsenyys kuuluu myös hintaan. Siellä voi esitellä töitään ja saada alan ammattilaisten kommentteja. Tuosta minulla ei ole omaa kokemusta, joten en osaa sanoa miten tuo oikeasti toimii. Voi olla tuo voisi toimia hyvänä portfoliona ja nimenomaan suunnattuna alan ammattilaisille. Tosin sanoen valokuvaaja voi esitellä töitään suoraan vaikka graafikoille jne. Kuten totesin en osaa tuosta toimivuudesta tarkemmin sanoa. Behancen tuli juuri eilen kunnollinen päivitys myös iPadille. Tuo on se osa CC:tä johon pitää ehdottomasti tutustua tarkemmin.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, video, Adobe, kuvankasittely

DocImagesilta iPad-sovellus

Maanantai 20.1.2014 klo 16:51 - Peter Forsgård

Kari Kuukan DocImages julkaisi viikonloppuna iPad-sovelluksen, jonka kautta voi ostaa heidän tuottamaansa sisältöä. Tarkempaa tietoa sovelluksesta löydät DocImagesin blogista.

docimages.png
kuva: Arttu Muukkonen, DocImages verkkosivut


Olen jo useita vuosi ollut sitä mieltä, että tälläiset sovellukset ovat kuvajournalismin yksi mahdollinen tulevaisuus. Vaikka tämä kyseinen sovellus ei kantaisikaan pitkälle tulevaisuuteen on tässä aivan varmasti siemen uusille mahdollisuuksille. Hukkaan tuo ei tule menemään missään tapauksessa. Onneksi näitä on ruvennut syntymään. Longplay on varmaan ollut yksi merkittävä tienraivaaja ja saanut uskomaan, että sisältöä voi myydä näinkin. Positiivista tässä on, että kuvajournalistit ottavat ohjat omiin käsiinsä. Jokainen osaava voi olla myös jakelija. 11-kollektiivin äskettäinen julkaisu on toinen esimerkki. Sovelluksen voi ladata ilmaiseksi ja sisältö on sitten maksullista. Ensimmäisenä ostettavissa on Arttu Muukkosen Tervetuloa pahan valtakuntaan. Vaikka tämä sovellus onkin tehty vain iPadille, niin myynnissä on myös versio joka toimii millä tahansa selaimella. Fiksua myydä eri alustoille. Varmasti jossain vaiheessa on ajankohtaista tehdä sovellus myös Androidille. Sisällön hinnoittelu on maltillista ja kuten Kari Kuukka kirjoittaa: "Tyypil­lisesti hinta vastaa luultavasti yhden cappuccino-kupin hintaa paikallisessa kahvilassa — allekir­joit­taneen ajatus on, että lukija voisi mielessään tarjota tämän kahvin tekijöille ostamalla julkaisun." (lähde: DocImages-blogausSisältöä voi lukea ilman verkkoyhteyttä. 

Ensimmäinen julkaisu on kertomus Arttu Muukkosen matkasta Iraniin. Se on siitä mielenkiintoinen kertomus, että siinä on käytetty hyväksi myös hänen matkan aikana tekemiään Facebook-statuksiaan ja siihen saatuja kommentteja. Ajatukset ovat siis juuri siinä hetkessä tehtyjä, eivät jälkeen päin tulkittuja ajatuksia. Mukana on myös vuorovaikutusta. Vaikka kuvat tai siis osa niistä on jo jaettu ilmaiseksi nähtäville niin siitä huolimatta tai oikeastaan juuri siitä syystä tämä julkaisu voi monia kiinnostaa. Liiallinen piilottaminen ja sisällön itsellään pitäminen ei herätä kiinnostusta. Mikään ei sinänsä ole muuttunut, freen tulee pitää itsensä näkyvillä ja löydetyksi tulevana. Välineet vaan ovat erilaiset. Sopivasti jakamalla tiisereitä ja pitämällä itsensä mielenkiintoisena, niin tämän kaltaisella sisällönmyynnillä on mahdollisuus. Kuvien jakaminen on siis se ydinkysymys.

Minusta iPad on erinomainen laite tämän kaltaisen sisällön esittämiseen. Kuvat ovat näyttäviä ja värikylläitä. Läpivalaistuna ja koko ruudun kokoiset kuvat vaativat kuvilta myös teknistä tasoa. Kuvat ovat paljon näyttävämpiä kuin painettuna sanomalehdessä. Ipad tarjoaa myös mahdollisuuden interaktiiviseen sisältöön. Tarinoilla on useita ilmenemismahdollisuuksia.

Iso käsi Kuukalle ja koko DocImagesin tiimille. Tälle projektille toivoo todellakin menestystä. Käy ostamassa ensimmäinen julkaisu ja tarjoa Muukkoselle Cappuccino.

   

17 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvajournalismi, Docimages, Kuukka Kari

Sony testissä

Maanantai 20.1.2014 klo 16:34 - Peter Forsgård

Sony on viime aikoina tuonut markkinoille varsin mielenkiintoisia uutuuksia. Se taitaa olla tällä hetkellä innovatiivisin kameranvalmistaja.

sony.png

Sain toissa viikonloppuna mahdollisuuden testata A7r peilitöntä täydenkoon järkkäriä. Muutaman päivän kokeilun jälkeen kamera tuntui todella hyvältä. Kuvanlaadusta en niinkään ollut huolissani. Tiesin sen olevan aivan huippuluokkaa. Kamerassa on muitakin erittäin tärkeitä asioita, jotta se tuntuu oikealta. Kuvauskokemus ja tuntuma kameraan ovat molemmat äärimmäisen tärkeitä asioita. Kameran on tunnuttava ajatuksen jatkeelta ja toki myös istuttava käteen. Molemmat noista täyttyivät A7r:n osalta. 

Ensimmäinen asia mikä kiinnitti huomiota oli kameran kompakti koko, mutta silti se oli erittäin jämäkän tuntuinen. Kokeilemassani kamerassa oli akkukahva mukana ja se teki siitä hiukan isomman. Objektiivia on Zeiss 35mm f2.8 eli katukuvaajan perusputki.

Kuvauskokemus oli erittäin positiivinen kuten tuossa jo ylempänä totesin. Kuvasin Sonylla kahtena päivänä ja lähinnä katukuvausta muiden asioiden lomassa. Jos jotain pientä voi kritisoida käytettävyyden kannalta niin valotuksenkorjailukiekko on hiukan hankalassa paikassa ja se oli hiukan jäykkä. Toki se oli peukalon ulottuvilla ilman, että liipaisinsormea piti ottaa pois laukaisimelta. Silti se jotenkin tuntui hankalalta säätää. Tuohonkin aivan varmasti tottuu. Toinen häiritsevä asia oli akkukahvan pystykuvauksen laukaisimen erilainen tuntuma kuin rungossa olevan laukaiseman tuntuma. Se voi olla vain laitekohtainen juttu ja varmasti säädettävissä huollossa. Kolmas hankala asia oli ja näistä oikeastaan se suurin puute oli kuvanvakaajan puute. Sen puute pääsi muutaman kerran yllättämään. Olen siihen niin tottunut. Vanha nyrkkisääntö polttovälin ja suljinajan yhteydestä näyttää edelleen pitävänsä paikkaansa.

sony_dsc0688.jpg

Olen jo pitkään sanonut, että peili tulee katoamaan suurimasta osasta järkkäreitä. Se tulee jäämään vain yksittäisiin kameramalleihin. Elektronisessa etsimessä on yksi täysin ylivoimainen ominaisuus peilietsimeen verrattuna. Kuvaaja näkee kuvan kuten kamera, eikä kuten silmä. Sonyssa etsimeen saa zebrat eli varotuksen ylivaloituksesta videokameroiden tapaan. Etsimessä näkyy myös histogrammi. Molemmat yhdessä antava valotuksen säätöön merkittävästi paremmat työkalut kuin pelkkä valotusmittarin lukema. Valottaminen EVF:n tietojen mukaan on digitaalisen ajan tapa valottaa. Valotusmittarin lukemat ovat filmiajalta. Peilittömiä on toki muitakin, mutta olen vain ihastunut täyden kennon kameraan. Minulla on ollut myös Olympuksen OM-D EM-5 testissä jo pitemmän aikaa, mutta siinä ei ole täyttä kennoa, vaikka muuten onkin aivan fantastinen kamera. Palataan tuohon kameraan toisessa blogauksessa tarkemmin.

sony_dsc0789.jpg

Luonnollisesti videokuvausominaisuus on minulle äärimmäisen tärkeä. Sitä myös Sonylla testasin. Peilittömät etuna videokuvauksessa on ettei etsimenä ole pakko käyttää takanäyttöä vaan perinteinen etsin käy yhtä hyvin. Se ominaisuus helpottaa videokuvausta merkittävästi. Välttämättä ei tarvitse hankkia erillistä luuppia takanäyttöön. Sonylla voi myös kuvata 50fps täydellä fullHD-laadulla. Vaikka hidastuksia aika vähän tarvitsenkin voisi tämä ominaisuus oikeasti olla varsin hyödyllinen. Mahdollisuus luo tarpeen. :) 

sony_dsc0783.jpgSony on tehnyt varsin rohkean vedon, koska A7 ja A7r käyttävät omaa bajonettia. Toki NEX-sarjan objektiivin käytävät, mutta silloin kamera käyttää "vain" APS-C kokoista osaa kennosta. Pikseleitä on silloin käytössä 15 miljoonaa. Riittävästi toki moneen kuvaan, mutta hiukan tuhlausta, koska kamera pystyy tallentamaan 36 miljoonaa pikseliä. Toistaiseksi tarjolla on vain kolme objektiivia FE-kiinnityksellä. Sovitella toisaalta saa Sony SAL-kiinnitteiset objektiivin käyttöön. Aika monen muun valmistajan objektiivit saa myös kiinni sovitteella. Metabones on tehnyt ison määrän erilaisia sovitteita, joilla esim. Canon EF-objektiivit saa kiinni Sonyn FE-bajonettiin. Automaattitarkennus tosin kuuleman mukaan hidastuu merkittävästi.

sony_dsc0900.jpg

Olen Canonilla kuvannut 90-luvun alusta ja tämä Sony on oikeasti ensimmäinen kokeilemani kamera joka voisi nykyisen kamerani haastaa työvälineenä.

Blogauksen kuvat ovat kaikki, luonnollisesti kamerakuvaa lukuunottamatta, kuvattu muutaman päivän aikana A7r-kameralla. Ne ovat jonkin verran käsiteltyjä ja pieneksi konvertoitu. Näiden kuvien perusteella ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen kuvanlaadusta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, Sony, kamerat

Valokuvanäyttelyiden ihmeellinen maailma. Prokudin-Gorskyn värivalokuvia Tarvaspäässä

Keskiviikko 15.1.2014 klo 12:00 - Peter Forsgård

Ihan sattumalta huomasin (kiitos Suvi Korhosen Facebook statuksen), että Gallen-Kallelan museossa on esillä Sergei Prokudin-Gorskyn värivalokuvia 1900-luvun alusta. Näyttely on avattu jo 7.9.13 ja se oli mennä minulta kokonaan ohi. Onneksi ehdin siellä käydä viime sunnuntaina. 

Valokuvat ovat ajalta jolloin värivalokuvausta ei oltu vielä varsinaisesti edes keksitty. Prokudin-Gursky kehitti ja hyödynsi jo osittain kehitettyä nerokkasta tapaa ottaa värikuvia. Hän kuvasi saman maiseman kolmelle eri negativille käyttäen hyväkseen punaista, vihreää ja sinistä suodatinta. Menetelmä on selostettu syvemmin Prokudin-Gorskysta kertovalla wikipedia-sivulla.

Meillä on kuvien kautta mielikuva, että tuohon aikaan kaikki oli harmaata ja ankeaa. Prokudin-Gorskin kuvien avulla näemme ettei niin suinkaan ollut. Vaatteet saattoivat olla hyvinkin värikkäitä. Kuvausmenetelmä toki tuottaa hyvin saturoituneet värit ja se entisestään korostaa niitä.

Yhdysvaltain Kongressin kirjasto osti kyseiset kuvat Ranskasta vuonna 1948. Kuvien käyttöoikeudet ovat suhteellisen vapaat, mutta kaupallinen käyttö on rajattu pois. Noilta Kongressin Kirjaston sivuilta löytyy paljon lisätietoja kuvaajasta. Kuvia voi myös katsella Prokudin-Gorskyn Flickr-sivuilla.  

Näyttely on auki vielä muutaman viikon. Viimeinen päivä on 2.2 (edit: Aiemmin mainitsin päiväksi 26.1., mutta ovat ilmeisesti pidentäneet aukioloa tai sitten olin laittanut alunperin väärän ajan tähän.) Vielä siis ehtii nähdä todella mielenkiintoisia värikuvia viime vuosisadan alusta. Gallen-Kallelan museo on muutenkin kiinnostava paikka, vaikkei museon pihapiiri tähän vuodenaikaan ihan parhaimmillaan olekaan.

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Prokudin-Gorsky Sergei, valokuvanayttely

Walter Mitty, valokuvauksen ja median murroksen ihmeellinen maailma.

Sunnuntai 12.1.2014 - Peter Forsgård

Kävin katsomassa muutama päivä sitten elokuvan Walter Mittyn ihmeellinen elämä. (korjattu elokuvan nimi). En tiennyt elokuvasta juuri mitään ennen teatteriin menoa. Yleensä on jonkinlainen käsitys siitä mistä elokuvassa, jota on menossa katsomaan, on kysymys. Nyt elokuvan juoni ja sisältö pääsi täysin yllättämään, onneksi positiivisesti.

Walter Mitty on LIFE-lehden negatiiviarkiston vastaava. Hän on myös daydreamer ja pysähtyy aika ajoin omiin pään sisällä oleviin seikkailuihin, joissa hän on supersankari. Elokuva kertoo myös oman tarinansa medianmurroksesta. Osa elokuvan juonta on LIFE-lehden muuttuminen vain sähköiseksi mediaksi. Walter Mitty ei elokuvassa jää vain haaveilemaan seikkailuista vaan erään kadonneet negatiivinen arvoitus vie hänet oikeisiin seikkailuihin. Tämän enempää en viitsi kertoa mistä tarkemmin on kysymys, jottei juoni paljastuisi liikaa ja elokuvan katsomisesta menisi maku.

Sen verran paljon juoni pyörii valokuvan ja medianmurroksen ympärillä, että jos nuo asiat vähänkään kiinnostavat niin kannattaa mennä katsomaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, elokuva

Ennustuksia vuodelle 2014 ja vähän kurkkimista taakse päin.

Torstai 2.1.2014 klo 15:30 - Peter Forsgård

Ennen kuin "ennustan" taas tulevaisuutta kurkkaan hiukan menneeseen vuoteen.

Vuosi 2013 oli ammatillisesti varsin kaksijakoinen. Alkuvuosi ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta sitten vastaavasti syksyllä tilanne muuttui merkittävästi parempaan. On sitten toinen asia indikoisiko se jotain tulevasta. Työtilanne menee aika paljon sykleissä. Alkuvuoden suhteen on optimistinen tunne, muutama suhteellisen isoon tarjouspyyntön on vastattu ja toteutuessaan työllistäisivät mukavasti.

Viime keväänä päätin myös luopua kiinteästä studiotilasta. Olin tilasta luopumista pitkään jo suunnittelut, mutta keväällä sen päätöksen vihdoin tein. Päätös oli hyvä. Moni asia on muuttunut sinä aikana kun käytin sitä työhuoneena ja kuvausstudiona. Videokuvaaminen on lisääntynyt valtavasti ja studioni ei tilana oikein ollut siihen soveltuva. Katutasossa olevan tilaan ulkoa tuleva meteli oli äänen kannalta haastavaa. Varsinkin kun studion edusta on koululaisten kulkureitti ja kolinaa oli sen mukainen. Tottakai myös taloudellisesti oli järkevää luopua kalliista varastosta, jolaiseksi se oikeastaan jäi. Samaan aikaan kotona asuvien lapsien määrä väheni nollaan, niin tyhjiä huoneitakin oli tarjolla työhuoneeksi. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tältä osin tullessaan. Sopivan tilan löytyessä oikeasta paikasta, niin harkitaan.

Toinen koko alaa positiivisesti koskeva asia on selkeä piristyminen kuvajournalismin alalla. Näyttää ainakin että ollaan päästy pahimman yli siinä mielessä, että parhaimmille näyttäisi töitä riittävän. Monet heistä ovat ottaneet ohjat omiin käsiin, mm. 11-ryhmä jne. Se on juuri sitä mitä valokuvaus kaipaa, uutta tekemisen meininkiä.

Kuvajournalismi on myös jotain muuta kuin painettu kuva lehdessä. Nyt en ota kantaa onko asia hyvä vai huono asia. Sen ymmärtäminen on olennaista, jos sitä haluaa työkseen tehdä ja saada siitä elantonsa. Jotenkin on sellainen tunne siitä mitä on nähnyt, että tunnelin päässä oleva valo ei ole vastaan tuleva juna. Osasyynä tähän voi olla myös se, että nuorempi sukupolvi on tottunut freetyöhön ja omaksunut sen tavan tehdä. Nykytilanne ei sinänsä ole muutos heille, onhan tätä jo kestänyt useita vuosia. Vanhemmalle kuukausipalkkaan ja vakityöhön tottuneelle kuvaajalle ja vain kuvausta tehneelle muutos on ollut raju. Vaikka jokaiselle asiasta kärsineelle muutos on aivan varmasti henkilökohtainen tragedia, niin koko allalle muutos tekee hyvää. Vanhat ummehtuneen käytännöt ovat tuulettuneet?

Toivottavasti tuo positiivinen vire jatkuu.

Omalta osaltani on paljon kiinni itsestäni miten asiat lähtevät alkuvuonna luistamaan, kuten aiemmin totesin on mielenkiintoisia mahdollisuuksia edessä. Jos ei juuri noita, niin sitten jotain muuta mielenkiintoista. Kuvauskoulut ovat edelleen keväällä ohjelmassa ja vedän niitä sekä täällä Helsingissä että Lahdessa. Muille paikkakunnille on hommattu eri kouluttajat. Toisin sanoen Kuvauskoulut ovat laajentuneet merkittävästi. Kiinnostava kokonaisuus kaikenkaikkiaan. Niistä tunnelmista ja kuvauskoulusta noin yleensäkin blogasin aiemmin joulukuussa.

Videokuvausten osalta tuntuu, että olen tienhaarassa ja päätöksiä suunnasta pitäisi tehdä. Toki samaa polkua voi jatkaa, mutta se on aina vähän riskaabelia pitäytyä vanhassa. Jotain uutta pitää aina keksiä. Jännää tosin, että siinäkin on oma riskinsä. Osa siitä uudesta voi vaatia kalustoinvestointeja jne. Siinäkin on paljon vaihtoehtoja. Tänä vuonna nähdään alkusoitto siitä miten 4K tulee lisääntymään, vai tuleeko? Monet kamerat tallentavat kuvaa jo 4K resoluutiolla, mutta kuinka yleiseksi se tulee on sitten toinen juttu. Mielenkiintoinen tuohon liittyvä asia H.265 -pakkaustavan kehittäminen. Se pystyy pakkaamaan 4K kokoista ja Prores 4444 laatuista kuvaa merkittävästi paremmin kuin tähän asti. Koko on ollut 1% siitä mitä ProRes 4444 laatu nyt vaatii. Käytännössä se tarkoittaa, että ei mene kauaa kun kännykät kuvaavat 4K-videota ilman merkittävää laadun heikentymistä. Netflixistä aloittaa ensi vuonna näyttämään 4K tasoista kuvaa. Suosittu House of Cardsin toinen tuotantokausi on myös tarjolla 4K-versiona. Toinen asia on sitten kuinka monella on siihen kykenevä näyttö. Se indikoi kuitenkin tulevaa. 

Ensi syksynä on taas Photokina ja se saa laitevalmistajat esittelemäänjotain uutta. Suurin kiinnostus kohdistuu kahteen suureen, Canoniin ja Nikoniin. Tuleeko näiltä kahdelta peilittömät kamerat vastaamaan Sonyn ja Olympuksen haasteeseen? Toistaiseksi  C ja N ovat olet tässä luokassa haastajia. Viime vuodet ovat varmasti olleet taloudellisesti haastavia kaikille perinteisille kameranvalmistajile. Haastajia on tullut useasta suunnasta. Kännykät ovat haastaneet sekä halvimmat pokkarit, että halvimmat videokamerat. Actioncamit, GoPro etunenässä, ovat myös hämmentäneet markkinoita. Suhteellisen uudet pelurit kuten Samsung ja Sony ovat myös ottaneet omansa markkinoista. Viime aikaisten tietojen mukaan Olympus on saanut kamerapuolen kannattavaksi. Syynä varmaankin varsin onnistuneet micro4/3 kamerat. Sony taas innovoi hyvin mielenkiintoisia tuotteita ja saa ne myös myyntiin. Nähtäväksi tosin jää miten ne oikeasti otetaan vastaan markkinoilla eli myydänkö niitä riittävästi. Canonilla selkänojana taitaa olla videokamerat, siis lähinnä Cinema-EOS -sarja. Mielenkiintoisin tilanne on Nikonilla. Miten pärjäävät kovenevilla markkinoilla? Veikkaan Nikonin ja Panasonicin olevan suurimmissa haasteissa. Onko näillä kahdella takataskussa jotain mullistavaa esiteltäväksi Photokinassa? Toivotaan niin, koska muuten voi olla vaarana jäädä jalkoihin. 

Oikein Hyvää ja Kuvauksellista Uutta Vuotta 2014! Tehdään siitä yhdessä hyvä vuosi!

4 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, ennustus

iZettle korttimaksupääte testissä

Perjantai 20.12.2013 klo 11:30 - Peter Forsgård

Sain joitakin kuukausia sitten kokeiltavaksi iZettle-korttimaksupäätteen eli viimeaikeiset poikkeukselliset testit eivät ole jääneet perinteisiin kameroihin. Onkohan tämä tetstaaminen sittenkään enää satunnaista?

Suurin osa kuvauksistani teen yrityksille ja ne laskutan ihan normaalisti lähettämällä laskun. Satunnaisesti teen myös yksityisasiakkaille kuvauksia ja silloin mahdollisuus saada maksu kuvauksen yhteydessä kortilla on äärimmäisen kätevä tapa.

Tähän asti on pitänyt lähettää kuluttajalle perään lasku ja toivoa, että maksavat sen. Perinteisten korttimaksupäätteidenhankinta ei ole ollut mahdollista eikä järkevää, koska niiden hankintahinta on aika kova. Ylläpitomaksut myös täysin suhteettomat satunnaiselle käyttäjälle. iZettlen nerokkuus on siinä, että provisio menee ainostaan toteutuneista maksuista. Toisin sanoen jos myyntiä ei ole, ei laitteesta tarvitse maksaa mitään. Laitteen myyntihinta on 59,90 euroa. Verkkokauppa.com ainakin näyttää iZettleä myyvän. 

iZettle on pieni ja kevyt korttimaksupääte, joka paritetaan mobiililaitteen kanssa. Yhdessä mobiiliapplikaation kanssa ne toimivat “verkkokauppana”. Mobiiliapplikaatioon voi tallentaa valmiiksi tuotteet ja oston yhteydessä myynti sujuu kätevästi ja nopeasti vain esimerkiksi ”Muotokuvaus”-nappia painamalla. iZettle toimii siis kuten mikä tahansa korttimaksulaite ja kassa yhdistelmä. Asiakas saa myös kuitin, se lähetetään suoraan asiakkaan sähköpostiin oston yhteydessä. Kaiken muun lisäksi iZettlestä saa ulos täydellisen myyntiraportin kirjanpitäjää varten. Jos myisin vaikka kehyksiä, hyötyisin myös varastokirjanpidosta. Tietäisi aina mitä on varastossa saatavilla.

Tuo on erinomaisen kätevä valokuvausstudioille, mutta erityisesti liikkuville palveluille ja tuotteille, joilla on satunnainen sesonkikysyntä. On erittäin mukavaa saada maksu valokuvauksesta jo siellä keikalla ja toimittaa kuvat verkkopalveluun ja parhaassa tapauksessa vielä samana päivänä asiakkaalle katsottavaksi ja tilattavaksi.

Digikuvauksen myötä työprosessit ovat valokuvaajan ammatissa menneet kokonaan uusiksi. Mutta hallintopuolella on kyllä tapahtunut liian vähän virtaviivaistamista ja turhan työn poistamista. Käyttökokemukseni ovat nyt vielä alkutekijöissä, mutta iZettle suorastaan houkuttelee tekemään pieniäkin keikkoja.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, business, iZettle

Muutama hajatelma kuvauskoulusta ja Canonin kameroista.

Keskiviikko 18.12.2013 klo 13:04 - Peter Forsgård

Koko syksyn pyörineet Kuvauskoulut ovat olleet todella mukavia tilaisuuksia vetää. Syksyn aikana niitä on pidetty useita eri puolella Suomea. Ihan kaikkiin kalenteriin merkittyihin koulutuksiin ei olla saatu riittävästi osallistujia, mutta ihan kivan määrän niitä silti on päässyt pitämään. 

Suurin osa osallistujista ovat olleet hiljattain ensimmäisen digitaalisen järjestelmäkameran ostaneita. Suurimmalla osalla kurssilaisista on ollut 100-sarjaan kuuluva kamera. Lähes kaikki ovat siirtyneet digipokkarista järjestelmäkameraan. Toki muutamia kokeneempiakin kuvaajia ollut mukana. 

Mielenkiintoista on ollut huomata, että kohtuullisen tarkkaan ja harkitsevasti kamera oli valittu. Ainakin kurssilaisista suurin osa oli punninnut vaihtoehtoja ja sopivan tarjouksen tai vastaavan sattuessa kohdalle päätyneet ostamaan kameransa. Varmasti tarjous sopivalla hetkellä saa tekemään sen lopullisen ostopäätöksen, sillä onhan hinta aina kamerahankinnoissa yksi vaikuttava tekijä. Toinen merkittävä asia valinnassa oli monella "tähän saa hyvin putkia käytettynäkin, jos innostun enemmänkin valokuvauksesta" kuten eräs kurssin käynyt asian ilmaisi. Laajennettavuus on monelle tärkeä vaikkei juuri sillä hetkellä olekaan kalustoa laajentamassa. Objektiiveihin ja salamalaitteesiin liittyen tulee aina kysymyksiä.

Sisältö kurssilla lähtee ihan perusteista. Ne perusteet pyritään käymään läpi kuvien kautta, jotta esim. aukon merkitys syväterävyydelle ei jää pelkästään teorian ja sanojen tasolle.  Ulottuvuutena on miksi jokin asiaa säädetään niin kuin säädetään. Aukon, suljinajan ja ISO-herkkyyden kolmiyhteys on minusta koko valokuvauksen perusta. Aikaa menee yllättävän paljon siihen, että käydään nuo kolme asiaa läpi erikseen. Sen jälkeen sitten katsotaan miten ne liittyvät toisiinsa. Tuon kolmiyhteyden hallinta on kokeneelle kuvaajalle itsestäänselvyys, mutta ensimmäisen järkkärin ostaneelle yllättävänkin haastava kokonaisuus.

Valikkojen läpikäyminen on olennainen osa omaan uuteen kameraan tutustumista. Noihin valikkohin syvällisemmin tutustuessani tuli väkisinkin mieleen miten ne voisi toteuttaa paremmin. Ongelmana on, että ominaisuuksia ja asetuksia tulee uusia aina kun uusi kameramalli julkistetaan. Ne ominaisuudet rakennetaan lähes aina vanhan päälle. Toki siinä on pointtinsa, koska mikään ei ole niin turhauttavaa kun kameraa vaihtaessa kokonaan uuden logiikan opettelu.

Yhtenä esimerkkinä näistä ominaisuuksista on mustavalkoisen kuvan ottaminen. Esimerkiksi 700D:ssä sen voi tehdä kolmella eri tavalla ja kaikki eri paikasta säädettynä. Kuvatyyleistä voi valita mustavalkoisen kuvan, peruskuvausohjelmien tunnelman valinnasta löytyy mustavalkoinen kuva. Kolmantena sitten suhteellisen uutena ominaisuutena olevat Luovat suotimet. Kaikilla noilla tavoilla on puolensa ja toimivat hiukan eri tilanteissa ja eri tavalla. Tavalliselle harrastajalle voi olla aika monimutkaista, jos vain satunnaisesti haluaa kuvata mustavalkokuvia. Toisaalta taas raw-kuvissa Lightroom näyttää kuvan värillisenä vaikka kamerassa asettaakin kuvatyylin mustavalkoiselle. MV-kuvatyylin käyttö voi olla perusteltua juuri tuosta syystä, kameran takanäyttöä saa käsityksen miltä kuva näyttää mustavalkoisena.

Kuvauskoulun myötä olen testaillut ja kokeillut monia 100-sarjalaista ja noiden lisäksi vielä 1100D:tä sekä 70D:tä. Samoin peilitön EOS-M on ollut kokeilussa. Noista oikeastaan eniten viehätti 100D ja vielä kun siinä oli kiinni 40mm pannukakkuobjektiivi. 100D:llä kuvaaminen tuon pienen objektiivin kanssa oli todella miellyttävää. Vaikka 100D on todella pieni on se kuitenkin riittävän iso, jotta sillä sai hyvän ja tukevan kuvausasennon. Se olisi harkinnan arvoinen ehdottomasti, jos olisin ostamassa koko ajan mukana pidetävää kameraa. Ainoa mitä se kaipaisi on wifi-yhteys kuvien jakamista varten.

70D taas olisi varteenotettava vaihtoehto videokuvaukseen ja siinä mielessä ehkä itselleni nyt juuri se järkevämpi vaihtoehto. Siinä on erinomaisesti toimiva automaattitarkennus myös videokuvauksessa. Itseasiassa sekä 100D että 700D:ssä toimii myös videokuvauksen automaattitarkennus varsin hyvin, mutta se vaatii uusimpia STM-objektiivejä toimiakseen kunnolla. Kokeilussa ollut 18-135mm STM toimi oikein hyvin erästä esitystä kuvatessani videolle. Kasvojen seuraaminen automaattisesti oli toimiva ratkaisu tuossa tilanteessa. Muutamia kertoja tilanteissa, joissa puhuja meni aivan kuva-alan reunaan, tarkennus tarttui takaseinään. Useammalla kameralla videoidessa se ei haitannut, koska niissä kohdissa kuvan pystyi leikkaamaan joko toisen kameran kuvaan tai esityskalvoihin. Tarkennuksen sai taas näppärästi kohdalleen koskettamalla 700D:n kosketusnäyttöä kohdasta johon halusi kameran tarkentavan.

EOS-M on myös ollut kokeiltavana, mutta se kamera ei minusta ole kovin onnistunut kokonaisuus. Ensituntuma on kyllä hyvä ja se varmaan johtuu siitä, että sen valikot ja käyttäminen on tuttua Canonilla pitkään kuvanneella. Samaten kuvanlaatu on erinomainen. Käytännössä EOS-M on peilitön 650D. Eniten siinä häiritsee tarkennuksen hitaus, vaikka uusi ohjelmistopäivitys sitä merkittävästi paransikin. Etsimen puute, varsinkin kun takanäyttöä on kiinteä, häiritsee myös. Toivottavasti EOS-M3 toisi mukaan kunnollisen elektronisen etsimen ja kennoksi laitetaan 70D:stä tuttu DualPixel-kenno. Noiden kahden lisäksi muutama hyvä valovoimainen prime-lasi, niin se olisi kovin houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi katukuvauskameraksi.

Kuvauskoulut jatkuvat taas ensi keväänä heti tammikuun puolesta välistä eteenpäin. Näin kouluja tarjotaan ainakin maaliskuun lopulle. Koulun saa kaupan päälle ostaessaan Canon järkkärin. Jos olet kameraa hankkimassa ja koulutus kiinnostaa niin tarkista mitkä kameroita myyvät liikkeet tuota tarjoavat. 

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, koulutus, Canon, 700D, 100D, EOS-M, 70D

Miksi edelleen pyrin ostamaan kivijalasta.

Tiistai 10.12.2013 klo 11:04 - Peter Forsgård

Olen aina kun mahdollista pyrkinyt kamera ja muissakin ostoksissa suosimaan kotimaisia kivijalkaliikkeitä tai heidän verkkokauppojaan. Olen tästä aiemminkin blogannut, mutta nyt se konkreettisesti kannatti.

Kolme viikkoa sitten Canoniini (5D MKIII) tuli sähköhäiriö kennoon. Kuva- ja videotiedostoon tuli kapea sininen viiva. Onneksi keikalla oli varakamerat mukana, mutta silti sitä viivaa ehti tulla videoon turhan pitkään.

Vein kameran samantien ostopaikkaan Rajalaan Proshoppiin ja siellä heidän huoltopisteeseen. Heidän järjestelmästään tulostettiin ostokuitti ja kamera lähti huoltoon JAS-tekniikkaan. Kolme viikkoa myöhemmin tulee tekstiviesti, että kamera on valmis ja noudettavissa. Huollossa oli vaihdettu kenno. Näin oletinkin, että tehdään. Minun kannalta hienoa oli, että takuu korvasi tuon ja kustannukset minulle olivat nolla euroa.

Varmasti takuuasiat toimivat myös, kun ostaa verkosta. Epäilen kuitenkin, ettei se näin vaivattomasti hyvän henkilökohtaisen palvelun kera onnistu monestakaan verkkokaupasta.

Usein kuulee valituksia kuinka on harmi, että kivijalkakaupat vähenevät. Sitten mennään ostamaan ulkomaisesta verkkokaupasta, koska hinta on aavistuksen halvempi. Perusteltavaa on ostaa ulkomailta, jos tuotetta ei meiltä saa. Joskus myös hintaerot ovat sitä luokkaa, että ostaminen muualta on järkevää.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, kamera, Canon, Rajala, JAS-tekniikka

Lumia testissä

Sunnuntai 1.12.2013 - Peter Forsgård

Sain joitakin viikkoja sitten lainaksi Nokian Lumia 1020 -puhelimen. Kyseessä on siis se  kamerapuhelin, jossa pikseleitä on peräti 41 miljoonaa ja kennossa PureView-tekniikka. Lainatussa laitteessa on mukana myös kamerakahva. Olen tuota kokeillut vain kameran osalta, simmiä en ole siihen laittanut. Blogaan siis vain tuon puhelimen kameran ominaisuuksista ja sen käyttöä.

windows_phone_20131025_12_13_04_pro__highres.jpg

1/13s f2.2. ISO800

Nokia on selvästi satsannut tähän Lumiaan nimenomaan valokuvaaminen mielessä. Olihan viime kesäinen julkistustilaisuuskin lähinnä kameran ja valokuvauksen hehkutusta. Turhaan eivät myöskään ole kameraa kehuneet. Kuvanlaatu on minusta erinomainen.

wp_20131029_20_10_15_pro__highres.jpg

1/5s f2.2 ISO1000

Lumia 1020:sen peruskuvausapplikaatio on Nokia Camera. (aiemmin Nokia Pro Camera) Sen avulla on mahdollista ohjata monia kuvaukseen liittyviä toimintoja manuaalisesti. Lumia 1020:ssa on mahdollista säätää manuaalisesti valotusta, valkotasapainoa, ISO-arvoa ja tarkennusta. Aukko on kiinteä f2.2. Manuaalisäädöt parantavat kuvaamisen mahdollisuuksia, kun kamera ei tee kaikkia säätöihin liittyviä päätöksiä itse. Se mikä tuossa Nokia Camera:ssa häiritsee on se, että siinä ei pysty valitsemaan tarkennusta ja valotusta eri paikasta ellei sitten käytä molempia manuaalisesti. iPhonessa eniten käyttämäni kuvausapplikaatio Camera+ mahdollistaa tarkennuksen ja valotuksen valitsemisen eri kohdista ruutua koskettamalla. Silloin ei manuaaliasetukset ole niin olennaisia, kun asetukset tarkennuksen ja valotuksen osalta voi näytöltä koskettaa siitä kohtaa kun haluaa eli manuaalinen säätäminen on mietitty uudestaan, eikä olla jämähdetty siihen miten se ennen tehtiin. Toki manuaalivalotuksessa on pointtinsa. Se mahdollistaa esim. pitkät suljinajat. 1020:sen pisin suljinaika on 4s ja nopein 1/16000s.

Lumiassa tarkennuspiste on varsin suuri ja turhan usein tarkennus menee kohteen ohi taustaan. Siihen toki ratkaisuna on tarkentaa manuaalisesti, mutta se tapa ei ole kovin kätevä.

Mukana oleva kamerakahva on hyvä ajatus. Se helpottaa merkittävästi tukevan kuvausotteen saamista. Kahvassa on myös akku, joten käyttöaika pitenee merkittävästi. En vain ymmärrä miksei siihen ole laitettu paikkaa muistikortille? Täyden resoluution kuvat ovat isoja ja siksi vievät aika paljon tallennusmuistia. Kamerakahva olisi ollut luonteva paikka muistikortille. Kamerakahvassa olevasta jalustakierteestä plussaa.

Lumia 1020 tallentaa kaksi kuvaa, 5 megapikselin kuvan ja toisen täydellä resoluutiolla. Täyden resoluution kuvan pikselimäärä on 7712X4352. Tuo reso taitaa olla 16:9 -kuvasuhteella. Kameralla voi kuvata myls perinteisellä pokkarien 4:3 -kuvasuhteella. Kuvatessa voi zoomata ja kyseessä ei siis ole varsinaisesti optinen tai digitaalinen zoom. Kamera vain rajaa kuvakennolta pienemmän alueen siihen pienempään tiedostoon. Samalla se kuitenkin tallentaa koko näkymän täyden resuluution kuvaan. Varsin kätevä ja nerokas tapa, koska kuvaa voi sitten rajata tarvittaessa uudestaan, kun mitään informaatiota ei ole menetetty. 

Kuvien siirtäminen tietokoneelle käy suhteellisen kätevästi ja automaattisesti SkyDriven kautta, mutta siinäkin on yksi pieni ärsyttävä piirre. Langattomasti voi siirtää vain ne pienemmät 5 megapikselin kuvat ja ne isot 41 megapikselin kuvat siirtyvät vain kun Lumian yhdistää USB-piuhan kanssa koneeseen. Miksei ne isotkin kuvat voisi siirtyä langattomasti SkyDriven kautta? Isompaan kuvatiedostoon ei myöskään tallennu GPS-tietoja. Pienemmässä kuvatiedostossa ne kyllä ovat. Ei mikään iso harmi, mutta GPS-tiedot ovat erittäin kätevä tapa löytää kuvat Lightroomissa. GPS-tiedot täytyy isompiin kuviin laitaa copy/paste -menetelmällä, jos ne siihen haluaa.

Yksi omituisimmista asioista 1020:ssa on, ettei pimeässä kuvaamisessa näyttö näytä kuvaa niin kuin kamera sen tallentaa. Valotusta simuloiva tila (exposure simulation) on minusta koko Live View-kuvaamiselle olennnainen ominaisuus. Pimeällä kuvatessa näytöltä ei näe juuri mitään ja sitten kuitenkin kuva valottuu huomattavasti vaaleammaksi kuin osaisi Live View:n perusteella arvioida. Tuo outo ominaisuus tavallaan syö sen manuaalivalotuksen mahdollisuuden, vaikka näytössä näkyykin +/- asteikolla kuinka paljon kuva on yli- tai alivalotettu. Jos joku tietää miten sen näytön saa näyttämään sen kohteen kuten se tallentuu kennolle niin otan tiedon vastaan ja korjaan sen myös tähän.

Mielenkiintoisin kuvausapplikaatio tällä hetkellä on Nokia Refocus. Kuvan voi tarkentaa haluamaansa kohtaan jälkikäteen. Kyse on samasta asiasta kuin Lytron Light field -kuvauksessa. Nokian tapa tehdä refocus ei ole Light Field -kuvausta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan efekti saadaan aikaan useammalla kuvalla. Refocus app ottaa nopeasti 2-8 kuvaa ja rakentaa siitä kuvan, jossa tarkennuksen voi tehdä jälkikäteen. Tarkennus tehdään otetusta kuvasta napauttamalla kuvassa kohtaa johon haluaa tarkentaa. ReFocus kuvia voi toistaiseksi katsella vain kameran ruudulta tai sitten SkyDrivessa. Muutamia kuvia olen tuolla appsilla ottanut ja kuten tästä kuvasta näkee, ihan hyvin se toimii. Klikkaa linkin takaa näkyvää kuvaa etualan ruohon kohdalta ja sitten taka-alalla olevan Eduskuntatalon kohdalta. Palaan tähän applikaation tarkemmin toisessa blogauksessa, jossa käsittelen muutamaa muutakin kuvausapplikaatiota. En ole niihin vielä kovin laajasti ehtinyt tutustua.

wp_20131129_10_58_19_refocus.jpg

Ylempänä linkitetyn ReFocus -kuvan yksi tallennettu versio. Tässä versiossa refocus ei toimi.

Suhteellisen pieni kenno tekee sen ettei aivan pienet tarkennuksen muutokset ole mahdollisia. Liikkuvat kohteet ovat myös haaste. Minusta koko konsepti on erittäin mielenkiintoinen ja luo aivan uusia mahdollisuuksia leikkiä valokuvalla. Saa nähdä mitä jotkut keksivät hyödyntääkseen tuota sovellusta. Tämän tyyliset applikaatiot tulevat aivan varmasti lisääntymään ja ovat ikään kuin jatkokehitys tai ehkä enemminkin sovellusta Lytron kehittämästä Light Field -kuvauksesta. Milloin nähdään perinteiset kameranvalmistajien omat versiot tästä Refocus-applikaatiosta? 

windows_phone_20131029_09_29_48_pro__highres.jpg
alkuperäinen                                                                                                   käsitelty

Kaikki tämän blogauksen kuvat on otettu Lumia 1020:lla. Ainoa muutos kuvissa on Lightroom 5:sella tehty koon muutos. Poikkeuksena kuva Kolmesta Sepästä, jossa on laitettu kaksi eri versiota samaan kuvaan. Kuvan oikea puoli havainnollistaa miten kohtuullisen hyvin varjoista saa vielä nostettua sävyjä. Kuvan saturaatiota on samalla hiukan nostettu ja vaaleimpia alueita säädetty highlight-säädöllä Lightroom 5:ssa. Kuvan vasen puoli on sellaisenaan suoraan kamerasta.

Kuvista ei voi tehdä mitään suurempia Lumian kuvan laatuun liitty johtopäätöksiä, koska kuvat ovat niin pieniä. 

Yhteenvetona voi sanoa, että Nokia on onnistunut varsin erinomaisesti ja tämä on selkeästi paras kännykamera, jota olen testannut. Pieniä viilauksia kun saisi noihin muutamiin applikaatiohin, niin sekin puoli olisi erinomainen. Varmasti joku applikaation tekijä uuden kamera-applikaation tekeekin. Tietojeni mukaan raw-kuvaus tulisi lähiaikoina mahdolliseksi myös 1020:seen. Se taitaa tällä hetkellä olla mahdollista vain 1520:sellä. Raw-kuvaus tekisi 1020:sesta entistä houkuttelevamman kameran.

Kannattaa myös lukea Jani Liljan ja Pekka Punkarin kokemuksia 1020:sesta.

Blogauksen kuvien copyright Peter Forsgård ja niiden käyttö ilman lupaa on kielletty.

   

4 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, Nokia, Lumia, mobiilikuvaaminen

Pieni jouluinen kuvakisailu: Joulukalenteri!

Sunnuntai 1.12.2013 - Peter Forsgård

Ajattelin heittää julkisen haasteen kuvata joulukuun jokaisena päivänä antamani aiheen mukainen valokuva. Koitan päivittää aiheet myös tämän blogauksen loppuun ja linkittää kunkin päivän twiitit. Leikkimielinen joulukalenterikuvaus on siis kaikille avoin. 

Säännöt ovat hyvin yksinkertaiset.

1. Päivittäinen aihe julkistetaan twitterissä joulukuun 1. päivästä alkaen aina jouluaattoon asti kello 8.30 ja sama aihe twiitataan uudestaan iltapäivällä 15.30. Aihe-twiiteissä on häsänä sekä #joulukalXX (XX on päivämäärä) että #aihe.

2. Kuvan voit julkaista missä kuvanjakopalvelussa vain haluat, mutta twiittaa kuvasi linkki Twitterissä. Hyvä ja suositeltava palvelu tähän on esim. Instagram ja vastaavat. Laita twiittiin häsäksi #joulukalXX. XX on päivämäärä eli joulukuun ensimmäisen päivän häsä on siis #joulukal1 toisen #joulukal2 jne... Kuvasi on näin helppo löytää.

3. Kuvien oikeudet luonnollisesti jäävät kuvaajalle.

4. Vaikka aihe jaetaankin joka päivä, ei haittaa vaikka et juuri sinä päivänä ehdi kuvata aiheen mukaista kuvaa. Voit kuvata sen myöhemmin, mutta laita häsä aiheen päivän mukaan. 

5. Koko jutun tarkoituksena on vain pitää hauskaa kuvaamalla ja saada itse kullekin onnistumisen fiiliksiä ja samalla mukavaa pientä leikkimielistä kisailua. 

Twitteristä löydät minut nickillä @JPeterF

Jouluisia kuvia ottamaan ja "kisailemaan". Muistakaa reetwiittailla!

Aiheet ja linkki kunkin päivän #häsään Twitterissä:

1. Enkeli

2. Punainen

3. Kynttilä

4. Pallo

5. Glögi

6. Sininen

7. Kilisee

8. Loistaa

9. Pipari

10. Rakkaus

11. Vihreä

12. Toivo

13. Valo

14. Kuusi

15. Torttu

16. Kulkuset

17. Pukki

18. Tonttu

19. Lumi

20. Tähti

21. Lahja

22. Säihke

23. Odotus

24. Hyvää Joulua!

(editoin 1.12.2013 klo 8:20 hiukan sääntöjä)

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus

Kameroista ja retroilusta

Torstai 14.11.2013 - Peter Forsgård

Olen viime aikoina testannut harvinaisen paljon kameroita. Lähinnä Canonin harrastaja ja aktiiviharrastajille tarkoitettuja malleja. Se liittyy Canonin kuvauskouluun, jossa noiden kameroiden käyttöä koulutan. Se ei siis liitty siihen, että olisin aloittanut kameratestien tekemisen. Noista Canoneista myöhemmässä blogauksessa, sillä muutamat viime aikaiset kameralanseeraukset saivat minut pohtimaan kameranostajien mietteitä esim. retrokameroista.

Nikon julkisti eilen retrotyylisen Df kameran, joka on tehty vanhan filmi FE:n näköiseksi. Sonyn uudet A7 ja A7R noudattaa osittain tätä samaa retroajatusta. Rungossa on kaikki analogisesta kamerasta tutut säätökiekot. Aikoinaan nuo säätökiekot on todettu varsin toimivaksi, vaikka itse esim. koen suljinajan säätämisen nopeammaksi säätörullalla kunhan se on laukaisimen vieressä. Silloin ei tarvitse ottaa sormea edes laukaisimelta pois. Nämä ovat toki jokaiselle yksilöllistä ja sen kokee parhaaksi johon on tottunut. 

Olen aiemminkin sanonut, että nykyiset digikamerat ovat kuin filmikameroita joissa filmin tilalla on kenno. Aika vähän mitään todella mullistavaa on syntynyt designin osalta hyödyntäen jotain mitä ei aiemmin ole ollut. Yksi tähän suuntaan on Sonyn Q kamerat, jotka ovat yhdessä kamerapuhelinten kanssa toimivia objektiivikameroita. Niissä hyödynnetään uudenlaista ajattelua. Sonysta tai oikeammin Makista oleva juttu Dpreviewssä on mielenkiintoista luettavaa. Otsikossa jo sanotaan olennainen "I try to do something new every six months." Tuosta ajatuksesta on meillä kaikilla jotain opittavaa. Uuden opettelu on selviytymiskeino, vanhassa pitäytyminen on varma tie tuhoon. 

Retrokameroista tulee varmasti lisää ja aivan varmasti muut kameranvalmistajat seuraavat tarkkaan millaisen vastaanoton Nikonin uutuus saa. Usein sanotaan, että uutta ei kannatta tehdä vain uuden vuoksi. Se pitää paikkansa ihan niin kuin vanhaakaan ei kannata ylläpitää vain sen vanhuuden tai retroa vuoksi. Monet taas haluavat ylläpitää vanhaa, koska niin on aina tehty tai uusi tuntuu pelottavalta koska se vaatii uuden oppimista ja oppimista pois vanhoista tavoista.

Kaiken kaikkiaan hieno ja rohkea veto Nikonilta lähteä tuolle linjalle ja tehdä retrotyylinen ja suhteellisen arvokas kamera. Aivan varmasti tuo löytää omat ostajansa. Siitä voi hyvin tulla tietynlainen status ja sen omistaminen kertoo omistajastaan jotain? Hyvää tuossa uutuudessa on se, että palataan aikaan jolloin kittilinssi oli hyvävalovoiminen kiinteä 50mm. Normaaliobjektiivissa on jotain perustavaa laatua valokuvaukseen liittyen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valokuvaus, kamerat, Nikon, sony

Digiexposta

Maanantai 4.11.2013 klo 12:30 - Peter Forsgård

Taas on se aika vuodesta, kun Messukeskuksessa oli Digiexpo. Vaikka siellä tuntuu kameroiden ja etenkin kuvaamisen osuus vähenevän vuosi vuodelta, ovat ne silti messut joissa tulee joka vuosi käytyä.

Tänä vuonna oli Digiexpon 10-vuotis"juhlat", mutta se näkyi tosin aika vähän. Digilava, jossa kuvaamiseen liittyvät esitykset pidettiin, oli juhlan kunniaksi varsin komea. Esiintyjät varmaan olivat mielissään, kun kuvat näkyivät kerrankin kunnon kokoisella screenillä ja vieressä ei ollut mitään pelikoneosastoa ja siitä tulevaa kovaa meteliä. Valitettavasti vain äänentoisto esiintyjien äänen osalta oli surkea. Äänestä puuttui pehmeys, kova volyymi ei sinänsä häirinnyt, mutta äänen kovuus oli karmiva. Muutaman esityksen jaksoin kuunnella, mutta heti kun aihe ei ollut kiintoisa, niin lähdin pois. On aina mielenkiintoista kuulla esityksiä valokuvauksen perusteista, kun itsekin paljon vedän juuri tuosta aiheesta luentoja. Kaikilla meillä on hiukan eri tapa sanoa asiat ja toisen esitystä on aina mukava kuunnella. Aina oppii itsekin, jos vain haluaa olla avoimin mielin. 

Kameranvalmistajilla osastot taisi olla vain Nikonilla, Sonylla ja Olympuksella. ActionCamejä esittelivät GoPro ja Garmin. Garminin Virb on mielenkiintoinen actionkamerauutuus. Rajalan myyntiosasto oli myös mukana ja heillä näytti olevan ihan hyviä tarjouksia kameroista. Jos olisin tarvinnut jotain tuolta se olis kannattanut hankkia. Canon sen sijaan tänä vuonna loisti poissaolollaan. Olisi mielenkiintoista tietää miksi Canon ei ollut mukana. Ei ehkä nähty tarvetta olla mukana ja kun juuri äsken oli ExpertExpo, jossa he taas olivat kunnon osastolla esillä. Toisaalta Digiexpon yhteydessä on muitakin messuja ja siellä paljon potentiaalisia asiakkaita mm. lumilautailijat ym. Esillähän voisi olla eri tavalla. Nyt kaikki kameranvalmistajat ovat mukana aika perinteisesti. Miksei kukaan laittanut kameroita esim. Skiexpon temppuratojen ääreen, jotta kävijät voisivat kuvata esiintyjiä? Varmasti olisi elämys monelle kuvata pitkällä putkella ja ammattirungolla. Vielä kun sen saisi tehdä omalle muistikortille, jäisi kuvat kuvaajalle ja ne voisi jakaa ja samalla kehua kameraa... Pieni kuvakilpailu eetisine sääntöinen ja palkintoineen tuskin vähentäisi intoa jakaa kuvai. Taatusti jäisi kameramerkki muistiin. Elämyksiä ja fiiliksiä porukka kaipaa, eikä niinkään vitriiniin takaa kuulla kameran teknisistä hienouksia. Toki niihinkin pitää olla valmis vastaamaan. Esittelijöinä on siis hyvä olla aiheesta tietäviä, kuten nykyään onkin verrattuna aikaisempaan. 

Perinteisten kameranvalmistajien lisäksi Nokialla oli iso osasto, jossa luonnollisesti Lumia 1020 oli isosti näytillä. Tuosta ei sen enempää tässä vaiheessa. Teen tuosta Lumiasta ihan oman blogauksen. Minulla on tällä hetkellä sellainen kokeiltavana.

Alussa mainitsemani Garmin on esitellyt oman versionsa suosituista action cameistä. Virb on kamera, jossa on paljon muitakin ominaisuuksia kuin vain kuvaaminen. Yhdessä Garminin sykevyön kanssa se pystyy videokuvan yhteyteen lisäämään sykkeen, kadenssin ym. kussakin tilanteessa. Luonnollisesti Garmin kerää GPS-tiedon ja liikuttua matkaa voi seurata kartalta jälkikäteen yhdessä muiden kameran tallentamien tietojen kanssa. Fiksusti suunniteltu Virb on myös yhteensopiva GoPron kiinnitysjärjestelmien kanssa. Helpottaa merkittävästi, jos haluaa vaihtaa merkkiä. Mahtaako Quantify Selfistä kiinnostuneet ottaa tämän Virb-kameran omakseen? 

Kovin kuhina kameraosastoista taisi olla Sonyn osastolla. Siellä oli esillä kaksi tai oikeastaan kolme erittäin mielenkiintoista uutta kameraa. Sonyn uudet A7 ja A7R sekä R10. A7-sarjalaiset ovat täyden kennon peilittömiä järkkäreiltä. Näistä kahdesta on jo ollut aika paljon verkossa positivista juttua. DPReview on tehnyt molemmista A-sarjan kamerasta ensituntuma testin. Nyt tuntuu siltä, että Sony on osunut oikeaan. Pienikokoisia erinomaisella EVF:llä varustettu järkkäri on erinomainen ajatus. A7R mallissa ei ole alipäästösuodinta eli sen tuottama kuva on terävämpi kuin kyseisen filtterin läpi kuvatessa. Videokuvaus on myös otettu isosti huomion näissä Sonyn uutuuksissa. Kaikkiin kolmeen kameraan saa adapterilla XLR-mikrofonit kiinni ja etsimessä näkyy äänentasot, zenra-kuviot valotuksen tarkkailuun ym. RX10:ssä on 24-200mm objektiivi ja valovoima siinä on koko polttovälialueella f2.8. Aukon säätö on objektiivissa eli siinä on perinteinen himmeninrengas. Säädön saa myös toimimaan joko perinteisesti napsahtaen tai portaattomasti. Toisin sanoen videokuvaukseen aikana valotusta voi säätää aukolla ilman kuvassa näkyvää porrastusta valotuksen muuttuessa. RX10:ssä on myös sisäänrakennettu ND-suodin. Mielenkiintoista nähdä miten muut valmistajat vastaavat tähän. Ehkä ensi tiistaina selviää jotain, kun Nikonin huhuttu uutuus ilmeisesti esitellään. Harmi Nikonin kannalta, ettei se ehtinyt näille messuille.

Saa nähdä miten Digiexpo ensi vuonna, montako kameranvalmistajaa on mukana?

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Digiexpo, Garmin, Sony, Canon, NIkon, Lumia, Nokia, Rajala

Kirjaston kätköihin: Hyvä Kuva 2.0 tekeillä

Keskiviikko 25.9.2013 klo 12:02 - Peter Forsgård

Vuonna 2004 ilmestyi ensimmäinen kirjani Hyvä kuva - viestijän valokuvausopas. Sen kustantaja Infor on nykyään MIF ja he ovat luopuneet kirjojen kustantamisesta. Sinänsä harmi, että MIF luopui kustannustoiminnasta sillä heillä oli paljon hyviä tietokirjoja nimenomaan viestinnän alalta. Tosin ymmärrettävää, sillä tieto ei enää välttämättä ole painetussa kirjassa. Tiedon saa nykyään niin monella muullakin tavalla. Hyvä puoli tässä on se, että Hyvä kuva -kirjan oikeudet palautuivat minulle.

hyvakuva_kansi.jpg
Hyvä Kuva -kirjan kansi vuodelta 2004.

Nyt olen uudistamassa tuota kirjaa. Se on jo monilta osin vanhentunut, koska siinä painotetaan lehdentekoa ja siihen liittyvää valokuvan käyttöä. Viestinnän välineet ovat nykyään paljon laajemmat ja monipuolisemmat kuin vain ne silloin merkittävämmässä asemassa olleet yrityksen julkaisemat henkilöstö- ja asiakaslehdet. Julkaisukin on siirtynyt merkittäviltä osin sähköisiin lehtiin ja julkaisuihin, kuten esim. yritysten blogeihin. Muitakin uusia viestinnän alustoja on syntynyt useita. Valokuva on muutenkin noussut uuteen kukoistukseen ja sitä myös yritykset voivat hyödyntää.

Alkuperäisessä versiossa kameroista ja niiden rajoituksista piti myös jonkin verran kirjoittaa. On muistettava, että vuonna 2004 ammattitasonkin järkkäreissä pikselimäärät olivat alle 10 miljoonaa ja kennojen maksimiherkkyys oli merkittävästi alhaisempi kuin nykyään. Toisekseen hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin nykyään. Rajoituksia oli paljon ja siihen aikaan yrityksissä oman työn ohella kuvaavat kuvasivat vielä osittain filmille ja digitaaliset kamerat olivat pääasiassa pokkareita. Uudessakin versiossa kirjoitetaan kameroista, mutta ei tarvitse erikseen mainita mitään digitaalisuudesta sinänsä ja verrata miten asiat ovat filmikameroiden osalta.

Myös mobiilikuvaamisesta tulee paljon enemmän, koska sen antamat mahdollisuudet ovat merkittävästi kasvaneet. Alkuperäisessä versiossa lähinnä kirjoitin mobiilikuvauksen tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta tulevasta merkittävyydestä. Osittain se osuus kirjassa oli varsin oivallinen, vaikka itse sanonkin. Mobiilikuvaamisesta kirjoitin vuonna 2004 mm. näin: "

"Kännykkäkameroiden myötä ihmisten tavallinen arki nousee uudeksi kiinnostavaksi kuvauskohteeksi ja yhteisen ”kaukokokemisen” piiriin. Pieniä iloja ja suruja napakasti ja reaaliaikaisesti kuvaava visuaalinen viestintä tulee lisääntymään räjähdysmäisesti seuraavien vuosien aikana." (Hyvä Kuva, 2004) 

Varsin kohdalleen tuo meni; no toisaalta ei tuon aavistamiseen nyt mikään ihmeellinen ennustajaeukko tarvinnut olla. Selvät merkit siihen oli jo silloin.

Myös ihan mielenkiintoinen kirjassa mainittu asia oli videokuvaamiseen liittyvä: 

"Osalla kännykkäkameroista voi myös videokuvata. Lähes reaaliaikainen liikkuva kuva on todella suuri lisä värittömille intranet-sivuille." (Hyvä Kuva, 2004)

Videokuva on tullut yhä merkittävämmäksi osaksi yritysten visuaalista viestintää ja sitä ei ole mahdollista nykyään ohittaa. Aivan varmasti myös siitä uuteen versioon tulee. Mitä se käytännössä tulee pitämään sisällään on vielä hahmotus vaiheessa. 

Kirja ei suinkaan tule keskittymään vain valokuvan merkitykseen ja kuvaamisen opastamiseen, vaan kuten siinä alkuperäisessäkin on, sisältöön tulee paljon kuvan ostamisesta ja valokuvaajan tilaamisesta. Ostamiseen kuuluu myös kuvapankit, joita aiemmin käytettiin yrityksissä merkittävästi vähemmän.

Viime vuosina ovat valitettavasti yleistyneet yritysten ja yhteisöjen järjestämät valokuvauskilpailut. Oikeastaan ne kilpailut sinänsä eivät ole ongelma, vaan niiden kohtuuttomat säännöt liittyen kuvien oikeuksiin. Niistä pitänee myös kirjoittaa, jos sillä vaikka olisi edes pieni vaikutus niiden sääntöjen järkevöitymiseen.

Tavoitteena on myös tehdä uudesta versiosta visuaalisempi eli käyttää enemmän ja parempia valokuvia. Mahdollisesti tekstimassa vähenee ja asioita tuodaan esiin kuvien kautta.

Vuonna 2004 käytännössä kirjan saattoi julkaista, jos oli kirjalleen kustantaja. Tänä päivänä mahdollisuuksia on useita, kirjankustantajilla ei ole enää monopolia. Omakustanne on merkittävästi mahdollisempi ratkaisu verrattuna vuoteen 2004. Print-on-demand -palveluita on useita ja markkinointi mahdollisuudet sosiaalisen median kautta merkittävästi edullisempaa kuin perinteinen mainonta. Formaatillekin on olemassa vaihtoehtoja. Hyvin todennäköisesti teen useammalle eri alustalle sähköisen version uudesta kirjasta. Haaveena olisi pystyä varioimaan kirjaa sen verran, että voin hyödyntää kunkin erilaisen julkaisuformaatin mahdollisuuksia. Sähköisessä alustassa ns. rikkaan sisällön lisääminen olisi mahtavaa. Vaikka nyt puhutaan, että tekijät ovat huonommassa asemassa kuin ennen, niin se pitää vain osittain paikkansa. Julkaisualustoja on enemmän ja vapaammin valittavissa. Vielä kun tuo lisätään joukkorahoituksen mahdollisuus, niin aina vaan paranee.

Monet noista yllä mainituista asioista hahmottuvat projektin edetessä. Nyt keskityn lähinnä teksti- ja asiasisältöön. Mietin noita muita asioita myöhemmin. Tavoitteena on saada uusi, nyt työnimellä Hyvä Kuva 2.0 kulkeva, kokonaisuus valmiiksi ensi keväänä, koska silloin Hyvä Kuva täyttää kymmenen vuotta.

Tulen kirjoittamisen edetessä twiittaamaan kirjasta lauseita. Jos haluat pysyä mukana ja seurata mitä tuleman pitää niin pistä minut twitterissa seurantaan. Kirjaan liittyvissä twiiteissä käytän häsää #hyvakuva

  

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, Hyva Kuva

Valokuvanäyttelyiden ihmeellinen maailma: Antti Lumikarin Kesäyön Uni

Perjantai 20.9.2013 klo 9:03 - Peter Forsgård

Galleria Luovassa Suvilahdessa on parhaillaan esillä Antti Lumikarin valokuvanäyttely Kesäyön Uni. Antti on kuvannut Helsingin yöelämää baarien sulkeutumisen jälkeen. 

Avajaisissa Antti kertoi luonnollisesti kuvistaan, mutta myös kuvaustavastaan. Hän lyöttäytyi baarista lähtevien hänelle ennestään tuntemattomien porukoiden mukaan ja kuvasi heidän tekemisiään baari-illan jatkoilla. Kuvausprojektia Antti kuvasi kolmena kesänä, vuodesta 2009 vuoteen 2012. Tuosta kuvasadosta on nyt esillä lokakuun 11:sta asti 57 valokuvaa.

Mielenkiintoista näyttelyssä tai oikeastaan sen prosessissa on, että metodi on projektin aikana kehittynyt. Alkuajan eli kesän 2009 kuvissa on vielä paljon Antin tuttuja ja osa kuvaustilanteista on järjestettyjä. Silti niissäkin kuvissa välittyy aidon tilanteen tuntu. Varsinkin viimeisen kesän kuvissa tilanne välittyy aidoimmin, ovathan ne juuri niitä oikeita aitoja tilanteita. Antti tosiaan on mennyt kuvattavien "iholle" ja saanut vangittua olennaisen. 

kesayon_uni.png
Stefan Bremer avaamassa näyttelyä.

Ajaisten avanneen Stefan Bremerin sanoin nämä kuvat tulevat jäämään muistiin ja niistä voi katsoa muutaman kymmenen vuoden päästä millaista Helsingin yöelämä oli 00 ja 10-lukujen taitteessa. "Kuvat kertovat tuosta ajasta jotain olennaista", Bremer totesi.

Hienoa on myös, että Antti on kunnioittanut kuvauskohteitaan ja jättänyt pois ne kaikkein rajuimmat tilanteet ja kuvat.

Olen Antin ensimmäisen kerran tavannut muistaakseni Anders Petersenin työpajassa 2007? Sen jälkeen olen Antin kanssa käynyt aika ajoin kuvaamassa yhdessä, ei kuitenkaan ihan viime vuosina. Täässä näyttelyssä esillä olevat kuvat eivät liity niihin kuvausretkiin. Meillä oli tapana tavata jossain baarissa alkuillasta ja keskustella valokuvasta hetken aikaa ennen kuvaamista. Kuvaaminen sitten tehtiin pääasiassa kumpikin omillaan. Myöhemmin illalla tapasimme uudestaan ja keskustelimme ja katselimme toistemme kuvia.

Syksyn must-see -valokuvanäyttely aivan ehdottomasti.

  

1 kommentti . Avainsanat: valokuvaus, nayttely, Lumikari Antti

Tekijänoikeusaloitteesta vielä (ainakin) kerran

Torstai 22.8.2013 - Peter Forsgård

Tekijänoikeusaloite meni kuin menikin varsin massiivisen ja hienon loppukirin ansiosta yli vaadittavan 50.000 allekirjoittaneen rajan. 

Tekijöiden kannalta tämä ei suinkaan ole hyvä asia, vaikka se tuskin ihan tuollaisena tulee menemään läpi. Kyseisen aloitteen sisällöstä ja sen mahdollisista ongelmista tekijän kannalta olen blogannut aiemminkin pari kertaa eli en niihin nyt kovinkaan paljon tartu. Ne voi lukea näistä blogauksistani.

Valitettavasti tekijät ovat heränneet vasta nyt ihmettelemään koko aloitetta. No ei se vielä ole liian myöhäistä. Eduskuntahan tuosta keskustelee ja pyytää lausuntoja. Journalisti-lehdessä oli aiheesta juttu. Jutun alkuperäinen innoistus on Jarkko Tontin blogista, jossa hän aika kovin moittii aloitetta. Tontti on Kopioston hallituksessa eli joku voisi sanoa tuota kytkökseksi. Kytköksiä näyttää myös olevan aloitteen puuhamiesten puolella, kuten Tontin blogauksesta käy ilmi. 

Toivotaan, että Eduskunta on järjissään ja ottaa myös tekijät huomioon, ettei uudesta laista tule käyttäjäoikeuslakia.

Creative Commons License

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, tekijanoikeus, tekijanoikeusaloite

Vuoden lehtikuva 2013 avoimempi kuin ennen.

Keskiviikko 21.8.2013 - Peter Forsgård

Vuoden lehtikuva -kilpailu on uudistumassa ja tänä vuonna ensi kertaa uutiskuva-sarja on avoin kaikille. Erinomainen suuntaus, vaikka en pidä mitenkään ongelmallisena jos jokin järjestö järjestää sisäisiä kilpailuja. 

Erityisesti uutiskuva-sarja on sellainen johon avoimuus sopii. Kuten aiheesta Journalisti-lehdessä kirjoitettiin, uutiskuva on yhä useammin jonkun muun luin lehtikuvaajan ottama. Laajentaahan tämä avoin kilpailu uutiskuvien näkyvyyttä ja tuo esiin myös sellaisia kuvia joita ei muuten nähtäisi. Minusta tämä ei millään tavalla vähennä uutiskuvan arvoa, päin vastoin. Saa nähdä miten muiden kuin lehtikuvaajien kuvat pärjäävät. Mikseivät pärjäisi, uutiskuvia ottavat varmasti muissakin valokuva-ammateissa olevat kuvaajat kuin lehtikuvaajat. Kokonaan toinen asia on miten tavallinen harrastaja tai mahdollisesti satunnainen kännykkäkuvaaja pärjää.

Nykyään myös Fotofinlandia on avoimempi kilpailu. Muutamia vuosia sitten se suljettiin ja osallistuminen oli mahdollista vain Finnfoton jäsenjärjestöjen jäsenille omien järjestöjens' kilpailujen kautta. Nyt siihen voi osallistua kaikki jäsenet ilman järjestöjen omia kilpailuja. Sulkeminen sai silloin hiukan ristiriitaista vastaanottoa.

Mielenkiintoista nyt kuulla miten tähän perinteisen lehtikuvakilpailun yhden sarjan avaamiseen suhtaudutaan.

  

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: Valokuvaus, Vuoden lehtikuva, kuvajournalismi

Valokuvanäyttelyiden ihmeellinen maailma - Irving Penn Tallinnassa

Perjantai 9.8.2013 - Peter Forsgård

Tallinnan taidemuseo KUMU sai vuonna 2006 hienon taidemuseon päärakennuksen. Parhaillaan siellä on menossa Irving Penn:in näyttely. Vierailin siellä viime tiistaina. Museorakennus on todella upea ja sen rakennuksen katselemiseenkin kannattaa jättää aikaa siellä esillä olevien useiden näyttelyiden lisäksi.

Irving Penn on ennenkaikkea tunnettu muotokuvistaan. Hänen valaisunsa on varsin yksinkertaista, juuri sellaista josta olen aina pitänyt. Malli on keskiössä, eivätkä ne seitsemän valaisinta. Penn:in valaisu on perinteistä pohjoisikkunavalotyyliä. Suurimman osan kuvissaan hän kuvasi studiossa ja vaikka kuvien valo onkin pohjoisikkunavaloa ei huhujen mukaan studiossa sitä pohjoistaikkunaa ollut. Penn myös kuvasi kaikki mallinsa samaa taustaa vasten. Sekin korostaa mallia. Penn:in kuvissa ollaan muotokuvauksen ytimessä, paikalla on vain kuvaaja ikuistamassa mallia ja kaikki muu on riisuttu pois. Studiotilakin oli lähes tyhjä. Olisi mahtavaa löytää Helsingistä jokin ullakkotila, josta saisi tuon tapaisen studion itselleen. 

KUMU:n näyttelyn kuvat esittelevät osia Penn:in tunnetuimmista sarjoista.

Valitettavasti näyttää pahasti siltä, että Helsinki on jäämässä kakkosketjuun taidemuseoiden osalta. Nämäkin kuvat ovat Moderna Museetin kokoelmista. Ne on lahjoitettiin sinne Penn:in kuoleman (2009) jälkeen. Hänen vaimonsa oli ruotsalainen. Tukholman Fotografiska vie parhaat valokuvanäyttelyt ja nyt myös KUMU näyttää nostavan tällä sektorilla päätään. Tennispalatsi on jäänyt viime vuosina pahasti jälkeen. Onneksi sentään saimme kesän aikana ihailla Steve McCurryn kuvia Taidehallissa.

Penn:in kuvat ovat esillä aina lokakuun 6:en asti, joten hyvin kerkiää vielä käydä Tallinassa. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, valokuvanayttely, KUMU

Kuvapankkikuvien muutos ja uusi tuleminen?

Torstai 18.7.2013 klo 16:25 - Peter Forsgård

Kuvapankkeihin kuvaaminen on ollut yksi tapa valokuvaajille tienata. Tosin viime vuosina se ei isolle joukolle ole ollut varsinainen rahasampo. Luonnollisesti niitäkin on jotka ovat tämän mahdollisuuden hyödyntää.

Viime tiistaina uutisoitiin aika laajasti, ainakin kansainvälisissä medioissa, että tunnetuin stock-kuvaaja Yuri Arcurs on sijoitanut varsin merkittävän summan rahaa Scoopshotiin. Tuo uutinen löytyy ainakin Techcrunchista. Kuvapankkikuvien hinnat ovat pitkään olleet suhteellisen alhaisia ja tienaaminen on vaatinut valtavaa volyymiä. Kuvapankkikuvaaminen on muuttumassa.

Scoopshot twiittasi tiistaina ihan mielenkiintoisen twiitin.

On demand -kuvapankkikuva on se mitä halutaan, eikä enää välttämättä sitä yleistä perus rojaltivapaata kuvaa. Scoopshothan on juuri luotu tuohon tarkoitukseen eli hienoa, että saavat rahoitusta kuvapankkibusineksen erinomaisesti tuntevalta Arcursilta. Ongelmana toki on edelleen kuvan hinta. Uniikin kuvan hinta ei voi olla sama kuin yleisen stock-kuvan hinta. Ainakin toistaiseksi Scoopshotin mobiilisovelluksen kautta tulevat kuvapyynnöt ovat hinnaltaan aika halpoja. Suurimman osan tarjous on $2.50 eli ei käytännössä yhtään mitään. Minusta tuolla hinnalla ei kenenkään kannata kuviaan tuonne laittaa. Toki hyvä puoli toki on se, että kuvien käyttöehdot ovat merkittävästi paremmat kuin ns. lukijan kuvilla. Scoopshotin Pro-versio on toki sitten ihan toinen tarina, vaikka se ei Suomessa ilmeisesti ole ottanut tuulta alleen. Pitääpä muuten katsoa mitä tuolle Pro-versiolle kuuluu.

Black Star Rising -blogissa on samaa aihetta käsittelevä blogaus

"Many stock photographers have wisely moved toward targeting their photography focus to a segment of the market where they feel comfortable and “speak the language” of their clients." (lainaus linkittämästäni blogauksesta)

Toisin sanoen kuvaajat ovat keskittyneet omaan vahvuusalueeseensa ja pärjäävät sillä sikäli mikäli pärjäävät. Yleiskuvaaja eli Jack of All Trades and Master of none -kuvaaja ei välttämättä pysy kyydissä. Tarvitaan jatkuvaa muutosta. Vanhoilla juonilla ei enää nykyään pärjää. Pelikenttä muuttuu koko ajan halusimme sitä tai emme. Sopeutuminen on ainoa oikea tapa löytää selviymiskeinot. 

Valitettavan harvoin suomalaisissa blogeissa oli aihepiiri sitten mikä hyvänsä on positiivista virettä kuten esim. tuossa linkkaamassani on: 

"This has resulted in a New Era for photographers, both the veterans and the newcomers, to step forward, and move forward.

I, for one, see great things ahead."

Tätä positiivisuutta ja uskoa parempaan me tarvitsemme iänikuisen vinkumisen sijaan. Valittaminen ei johda mihinkään hyvään, ainoastaan jatkuva uuden etsiminen.

Creative Commons License

2 kommenttia . Avainsanat: valokuvaus, kuvapankki, business, Arcurs Yuri, Scoopshot

Uusi Lumia ja nyt sitä ei ilmeisesti tule ns. tupaan.

Perjantai 12.7.2013 klo 17:14 - Peter Forsgård

lumia_0007.jpg

Pitkään huhuttu Lumia 1020 julkistettiin eilen. Oikeastaan eilinen julkistus oli vain vahvistus niille vuodetuille tiedoille, jotka ovat jo pitkään verkossa levinneet.

Mielenkiintoista Lumia 1020:sen julkistustilaisuudessa oli, että siinä käytännössä puhuttiin vain kameraominaisuuksista ja valokuvauksesta. Ei taidettu kertaakaan mainita puhelinkäytöstä mitään. Tiettävästi sillä voi myls soittaa puheluita.

Nokia lähtee siis selvästi valokuvaus kärjellä. Miksei lähtisi, kun kerran siinä on 41 miljoonaa pikseliä ja uusi kenno. En sen tarkemmin mene teknisiin tietoihin ja spekseihin. Ne löytyvät esimerkiksi Nokian omilta sivuilta. Pohdin mielummin mitä tämä mahdollisesti merkitsee mobiilikuvaamiselle.

Mobiilikuvaamisessa erilaiset kamerasovellukset ja kuvien jakaminen se juttu. Kuinka paljon mobiilikuvaajia kiinnostaa erinomainen ja mullistava kameratekniikka. Juttu on kuitenkin ollut Instagramilla kuvien tekninen huonontaminen? Uudenlainen zoom ajattelu ja sen mahdollistama kuvaaminen voi toisaalta kiinnostaa monia. Uutuus pistää myös paineita perinteisille kameranvalmistajille.

Uutuudella otetut esimerkkikuvat ovat teknisesti varsin vakuuttavia. Suhteellisen iso kenno (1/1.5") mahdollistaa jo jossain määrin myös syväterävyyden hallinnan. 1020:ssä on myös kamerapuhelimeen melko laajat käsisäätömahdollisuudet. Suljinaikaakin voi säätää käsin välillä 1/16000 - 4s. Vielä kun tuohon lisätään lisävarusteena saatava kamerakahva on, mielestäni perusteltua miettiä mihin pokkaria enää tarvitaan?

lumia_0010.jpg

Nyt kysymys on kuinka paljon kuluttaja arvostaa huippulaatuista kameraa puhelimiessaan vai riittääkö esim. 8 miljoonaa pikseliä ja valtava määrä erilaisia kamera sovelluksia? Uuteen Lumiaan ei taida saada ainakaan vielä esim. Instagram-sovellusta. Kuvia sinne pystyy kyllä uudella 1020:sella lataamaan, Hipstamatic Oggl Pron avulla. Tuosta ilmeisesti kuitenkin puuttuu interaktio muiden käyttäjien kanssa? Muita sovelluksia ovat mm. Vine. Video on myös uuden Lumian kohdalla mielenkiintoinen. Videokuva muodostetaan koko kennon alueelta ja siinä hyödynnetään samoja teknisiä kikkoja, joilla stillikuvaamisessa yhden pikselin tiedot kerätään seitsemästä muusta pikselistä. Se varmasti on omiaan vähentämään esimerkiksi kohinaa ja parantamaan dynamiikkaa.

Perinteisesti on ajattelu, että tarkentaminen ja zoomaus tehdään ennen laukaisimen painamista. Lytro esitteli joitakin vuosia sitten kameran, jolla tarkennus tehdään jälkikäteen. Lumialla voi zoomata jälkikäteen, myös kuvakulmaa laajantaen. Varsin pitkään on digitaalinen kamera ollut aika perinteinen eli siinä vain korvattu filmi kennolla. Nyt nämä uudet innovaatiot muuttavat kuvaamista taas kerran. Toki digitaalisuus on muuttanut täysin sen miten kuvaa jaetaan, mutta muuten se on säilynyt aika samanlaisena noin pohjimmiltaan.

Ehdottomasti harkitsemisen arvoinen puhelin tai siis kamera, eiku... 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valokuvaus, mobiilikuvaaminen, Nokia, Pureview, Lumia

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »